keskiviikkona, marraskuuta 28, 2007

Piipahdus Tampereella

Terveiset Tampereelta ja toisenlaisten opintojen parista! Eilen vihdoinkin pääsin tenttimään tutkimusprosessin hallintaa. Tentti oli suhteellisen helppo ja odotan pääseväni läpi. Päivä oli ihan ok kipakkaa tuulta lukuun ottamatta. Käväisin pitkästä aikaa ainejärjestöni toimistolla kahvilla ja tapaamassa niin uusia kuin vanhoja hallatovereita. Ihania ihmisiä edelleen ja kaunottaret senkun jatkavat kaunistumistaan! Särvintä tuli tosin nautittua ainoastaan sämpylän muodossa - energiataso oli kotiin päästyäni aika nollissa. No, oma vika toisaalta.

Flunssakin on helpottamassa, enää on pientä yskää. Toiveissa on tavata perjantaina pitkästä aikaa eräs ystävä Helsingissä ja viettää sitä niin sanottua laatuaikaa. Pitäisi viestinnän parissakin kuluttaa aikaa, eli suunnitella sitä esseetä. Hmm..

Rednexin Wish you were here on omistettu kaikille ystävilleni.



sunnuntaina, marraskuuta 25, 2007

Kiva päivä

Eilen oli kiva viestinnän täyteinen päivä Helsingissä, vaikka olo ei mikään mahtava ollutkaan. Liukastuin aamusella matkalla bussipysäkille, onneksi ei sattunut pahemmin. Opiskelutovereita oli taas mukava nähdä ja tietenkin oppia verkko ja kansalaiset -teemasta uutta asiaa (kyllä, niitäkin ilmeni). Luennoitsija oli yllättävän nuori naisihminen, ei sillä etteikö hän osannut opettaa. Kuitenkin iän karttumisessa on se hyvä puoli, että myös kokemus karttuu, niin kuin elämänviisauskin.

Oli myös antoisaa jutella tovereiden kanssa sekä opintoihin että elämään liittyvistä asioista. Välillä tosin tunsi itsensä ulkopuoliseksi, kun puheet kääntyivät asioihin, joista minulla ei ole kokemusta.
Tuli käytyä Kampissakin katsomassa, miten joulu siellä etenee - kiireissä merkeissä arvatenkin.

Ensi viikolla olisi taas tentti ja pitäisi aloittaa jo viestinnän esseen valmistelu. Saa nähdä, joko tästä flunssasta vihdoin ja viimein toivun? Toivottavasti.


lauantaina, marraskuuta 24, 2007

Mä lähden stadiin

Olo on parempi kuin tiistaina, tosin ärsytysyskää on jonkin verran. Auttoi huomattavasti, alkoi tunkemaan Coldrexia naamaan. Sai onneksi levätä ihan kiitettävästi ja miettiä asioita. Silti pelottaa lähteä tuonne tuuleen ja tuiskuun (sekä lumimaisemaan), viimeksi maanantaina kävin ulkona. Mutta joskus se on vaan lähdettävä, ei auta - ainakin Stadiin ja viestinnän aineopinnoille. Olisi kiva nähdä eräitä ystäviä aikoihin! Mutta ne kommunikaatiovaikeudet estävät - yhden kanssa ei tekniikka pelaa (siis viestit löydä perille) ja toisen kanssa on muuten vaan tällainen "hiljainen kausi".


tiistaina, marraskuuta 20, 2007

Afrikkaa ja angiinaa??

Muutaman päivän olen ollut hiukan kipeänä. Pientä lämpöä pitää ja kurkku on kipeänä - yöt menevät buranalla. Toivottavasti ei pukkaa angiinaa, antibioottikuuria on kyllä ankeata syödä - tosin terveeksi tulemisen takia söisin vaikka miten monta kuuria putkeen. On ollut myös aika väsy olo ja unta on riittänyt joka yölle ainakin 10 tuntia. Päivällä tulee lepäiltyä, vaikka uni tekisi hyvää. Jos tätä jatkuu pari päivää, niin pakko käväistä lääkärissä - ihan varmuuden vuoksi. Levollahan tällaiset virustaudit yleensä menevät ohitse 2-3 päivässä.

Muutamia tenttituloksia on tullut takaisin. Viestinnän taannoinen oppihistoria-tentti meni, kuten totesin tentin jälkeen, huonosti - hylättyhän sieltä tuli. Ei vaan virtaa riittänyt lukea ja tehdä moneen paikkaan (sekä Helsinkiin että Tampereelle) yhtaikaa. Olen hieman pettynyt itseeni, mutta eipä tuo yllätyksenä tullut. Itse olen valinnut tieni ja keskittynyt pääaineopintoihin. No, kunnallisoikeuden esseestä tuli nelonen. Ihan mukavasti tuo meni, vaikka edellisestä tuli vitonen. Ehkä hieman hätäilyn makua viimeistelyssä. Mutta ei mahda mitään, opiskelu on tällaista. Ensi viikolla tutkimusprosessin hallinnan tentti ja sitten esseen sekä muiden tenttien kimppuun ennen joulua.

Toton African omistan eräälle ystävälleni, joka sinne halajaa käytyään siellä viime kesänä. Olen vannottanut itselleni, että lähden Afrikkaan joskus vapaaehtoistyöhön. Afrikka - sarvikuonojen maa.



maanantaina, marraskuuta 19, 2007

Kumman kaa

Angela pyysi vastaamaane eli Kumman kaa -meemi erityisesti miehille, eli ruksaa parivaljakosta mieleisesi! Jotkut olivat helppoja valintoja, toiset taas hieman vaikeimpia..Mutta kaikki varmasti ihan kivoja kaunottaria..

{X} Sigourney Weaver
{ } Isabella Rossellini
Etenkin Alienissa ja Davessa sykähdytti..

{ } Kata Kärkkäinen
{X} Laura Malmivaara
Laura ehkä eniten kaksikosta minun tyyppiäni.

{ } Eva Longoria
{X} Angelina Jolie
Tomb Raiderin ihana warrior, mrrr..

{X} Anneli Saaristo
{ } Ulla Tapaninen
Anneli Saariston kanssa voisi istuttaa appelsiinipuita aavikkoon..

{X} Uma Thurman
{ } Nicole Kidman
Kahdesta kissasta ehkä se tuhmin versio, eli Pulp Fictionin Uma..

{ } Leena Harkimo
{X} Kirsi Piha
Olen nähnyt livenä - ja voin kertoa, että kaunis on..

{X} Jessica Simpson
{ } Christina Aquilera
I wanna love you forever..:D

{X} Maria Guzenina
{ } Tanja Saarela
Olen nähnyt livenä ja saanut kuvan nimmarilla - Marian kanssa siis..

{ } Victoria Beckham
{X} Niina Herala
Suomen oma mallimisu vailla vertaa..

{ } Pirre (Eija Vilpas)
{X} Hansu (Riitta Havukainen)
Ehdottomasti Hansu - ja henksleiden kera..

{ } Lena Olin
{X} Gina Davis
Gina tutumpi leffojen kautta - jossei Rennylle kelpaa, niin..

{ } Erja Häkkinen
{X} Outi Mäenpää
Heistä parempi näyttelijä - toivottavasti ei koko ajan kuitenkaan..;)

{ } Irina Björklund
{X} Miia Nuutila
Tahdon asia - kaunis kikkarapää..

{X} Julia Roberts
{ } Sarah Jessica Parker
Helpoin valinta - olen aina tykännyt ja ihaillut..Pretty Woman walking..

{X} Kiira Korpi
{ } Eva Wahlström
Vaikea valinta urheiluneitokaisten joukosta. Piti oikein tarkistaa, että Kiira on täysikäinen..Eli piruletteja ja kolmoistulppia..

{X} Hillary Clinton
{ } Päivi Lipponen
Bill petti, mutta minä en pettäisi..

{ } Susanna Sievinen
{X} Susanna Kuronen
Olisi kiva todeta, millä ne pääministerin uuniperunat saatiin kuumenemaan..

{ } Lisa Marie Presley
{X} Céline Dion
Olen aina pitänyt sekä laulutaidosta että muista avuista..

{X} Kaija Koo
{ } Anna Hanski
Kuka keksi rakkauden? Hän.

{X} Arja Alho
{ } Angela Merkel
Hieman puoluetausta haittaa, mutta kaiken se kestää..

{ } Aira Samulin
{X} Tarja Halonen
Kaksikosta nuorempi (sic!)

{ } Demi Moore
{X} Jennifer Aniston
Olisipa Jennifer minun Frendini..

{X} Kristiina Halkola
{ } Katri-Helena
Kenen joukossa seisot..

{ } Naomi Campbell
{X} Claudia Schiffer
Ulkomaisista mallittarista kaunein..

{} Sofi Oksanen
{X} Leena Lehtolainen
Sofi on mielestäni outo, ainakin lehtijutuista päätellen..

{X} Salma Hayek
{ } Pamela Anderson
Oih, takuulla eksotiikkaakin mukaan..;)

{X} Madonna
{ } Melanie Griffith
Meijeriauton matonna..Ihan kivasti säilynyt..

{X} Sandra Bullock
{ } Gwyneth Palthtow
Kuulunut jo pitkään suosikkikaunokaisiin, tämä ms. fbi..

{ } Agnetha Fältskog
{X} Anni-Frid "Frida" Lyngstad
Tumma ja tulinen..;)

{ } Halle Berry
{X} Penélope Cruz
Laulelisin joka ilta "Penelopeeeeeeeeeeeeeeeeeeeee"..;)


sunnuntaina, marraskuuta 18, 2007

Rento lauantai

Tänään on ollut rento päivä. Olen pääasiassa lepäillyt ja hiukan lukenut tutkimusprosessin hallintaa. Niin ja katsonut dvd-elokuvan Muiden elämä. Ihan katsottava elokuva, saihan sentään kuunnella saksaa pitkästä aikaa. Ensi lauantaina on taas viestinnän luennot Helsingissä - vähiin käy, ennen kuin loppuu kokonaan. Ja sitä seuraava viikko vasta onkin reissaamista Tampereelle ja Helsinkiin.

Sunnuntaina on muisteltu itsemurhan tehneitä kynttilöin ja surunauhoin. Olen muistellut enoani, joka kuoli oman käden kautta menneenä kesänä ja kavereitani, jotka ovat päätyneet tähän kamalaan ratkaisuun syystä tahi toisesta. Ei sitä vaan ymmärrä miksi - ei, vaikka kuinka ajattelisi.


keskiviikkona, marraskuuta 14, 2007

Tenttierehdys

Olin jo aivan varma. Myös kalenterimerkintä oli olemassa: Tentti 13.11. klo 16-. Mutta eilen ei ollutkaan hallintotieteiden tenttipäivä, vaan oikeustieteiden. Ensimmäistä kertaa yritin mennä sellaiseen tenttiin, johon en ollut ilmoittautunut. Uusi yritys 27.11. - tällä kertaa olen varmistanut oikeasta tenttipäivästä. Eikä tuo lukeminen hukkaan mennyt.

Ei tuo Tampereen reissu hukkaan mennyt. Kävin opiskelijaravintolassa syömässä kinkku-ananaspizzaa (pitkästä aikaa) ja näin muutaman hallatoverin. Tapasin myös erään toimittajakollegan kahvin merkeissä ja näin (jälleen kerran) puhemies Niinistön. Sain myös hieman selvyyttä opintoihin, jotka eivät niin masentavilta näytäkään - vaatii vaan lujaa työtä ja motivaatiota. Linja-automatka Tampereelta takaisin meni nukkuessa, aika rankka päivä.

Astrid Lindgrenin syntymästä tuli tänään kuluneeksi 100 vuotta. Här kommer Peppi Långstrump..


perjantaina, marraskuuta 09, 2007

Kauanko kaivata saan?

Siis mikä oikein, mikä väärin
Sen kuinka selville saan
Jos vastauksiin vain löytäis kysymykset
Niin olla vois helpompaa

Keskiviikkoinen Jokelan murhenäytelmä on herättänyt monia kysymyksiä, johon etsitään kiivaasti vastauksia. Miksi nuori mies heitti hukaan sekä oman tulevaisuutensa että muiden mahdollisuuden pitkään ja onnelliseen elämään? Miten tuollaista voi ylipäätään tapahtua Suomessa ja miten ennaltaehkäistään se, ettei vastaavaa enää pääse tapahtumaan? Varmaa on, että vastauksia etsitään pitkään. Siihen asti on tärkeätä purkaa tapahtunut ja uskaltaa surra.

Olin eilen yhteydessä Prada-prinsessaan mesen välityksellä. Keskustelimme tapahtuneen lisäksi opiskelusta sekä kaveruudesta - ystävyydestä ja ihmissuhteista. Tuossa Anne Mattilan kappaleessa "Ei kerro tuuli" on kyse kaipauksesta ja rakastamisen vaikeudesta - juuri niistä asioista, joista keskustelimme. Hän kertoi ikävöivänsä minua (aika yllättäen), vaikka suhteemme on ihan ystäväpohjalla. Näimme viimeksi puoli vuotta sitten. Tunne on kyllä molemminpuolinen - toivottavasti näemme jossain vaiheessa. Nauratti hänen kysyessään, miksen ole opiskellut psykologiksi. Ei sen puoleen, kysyn samaa kysymystä jatkuvasti itseltäni.

Kaipaan tällä hetkellä monia ihmisiä - ystäviä ja kavereita. Olisi kyllä mukava nähdä heitä kaikkia, mutta mahdotontahan se on. Aina ei mene nallekarkit tasan. Mutta tieto siitä, että he ovat kunnossa, auttaa jaksamaan arkista aherrusta. Jokelan murhenäytelmässä moni menetti kaverin, ystävän ja toverin.
En tiedä, mitä tekisin ilman omia ystäviäni tai kavereitani.
Ei kerro tuuli, ei kuiskaa puiston puu
Miks niin kuin kukka, myös tunne lakastuu
Ei kerro pilvi, ei tähti taivaalla
Kauanko kaivata saan?


keskiviikkona, marraskuuta 07, 2007

Syyttömille uhreille


Jokelan traagisen tapahtuman uhreille ja uhrien omaisille.


Älä koskaan unohda kuinka ihana elämä on.
- Rainer Maria Rilke


Kivuliasta keskiviikkoa

Viikko kääntyy lopuilleen kivuliaissa merkeissä. Eilisillasta lähtien on kolottanut lähinnä leveätä selkälihasta (mikäli oikein olen lukenut "lihaskarttaa"). Illalla otin Buranan ja tänään on Ketoriniä voideltu - illalla sitten uudemman kerran. Harmittaa, piti käydä Tampereella opintoasioissa ja illalla laskemassa edustajistovaalien ääniä. Hyvä, jos pystyn kunnolla syventymään paperitöihin ja tenttikirjoihin, jotka tosin lisäävät gradutuskaani entisestään (tentittävä kurssi on, yllätys sinänsä, tutkimusprosessin hallinta). Pitäisi kai sitä lihaskuntoa harjoittaa nykyistä enemmän - nollasta ylöspäin. Toivon mukaan saamme lisäksi ystäväni kanssa aikaiseksi sulkapallomättöä, oikein kunnon hikiliikuntaa siis.

Joulu tulee joka vuosi yhä aiemmin. Tänään törmäsin joulusuklaisiin sekä suklaakalentereihin, joita on tarjolla ihmisten lisäksi myös kissoille! Hyvä ajatus sinänsä, mutta haluaisin nähdä kissan itse avaavan sen oikean luukun päivittäin ja ottavan sieltä sen kissanminttunsa. No, leikinlasku sikseen. Pitäisi itsekin jonkinlainen kalenteri ostaa - se varmaankin on se perinteinen Veikkauksen joulukalenteri. Pikkuvoittoja sieltä(kin) on tullut, mutta aina kannattaa yrittää. Pikkujouluja odotan innolla, vaikkei ne omalta kohdaltani ole samanlaiset kuin esimerkiksi BB-talon eiliset pukkipippalot (Punkki on kyllä oikea pelimies). Joululahjoja en halua edes ajatella - ainakaan vielä. Joka vuosi yhä vaikeampi ostaa esimerkiksi veljille jotain käytännöllistä. Ystäviä on helpompi lahjoa, kuin sukulaisia.

Kuulin tämän Something Stupid -värssyn toissapäivänä. Ihana kappale ja ehkäpä koskettaa jonkin verran omaa elämää - toivottavasti ainakin joltain osin.



perjantaina, marraskuuta 02, 2007

Säihkyvä Silvo

Eilen tuli siis oltua teatterissa Päijät-Hämeen Valtiotieteilijöiden kanssa - eli mukavassa humanistiseurassa. Teatteriesitys, Yli lensi yli käenpesän, oli hieno tulkinta ja kaikin puolin onnistunut näytelmä. Iki-ihana Satu Silvo säihkyi mustissa korkokengissään ja valkoisessa hoitajan asussaan. Yleisöäkin oli mukavasti. Parhaita teatterielämyksiä, ehdottomasti!

Tämä viikko on ollut kaksijakoinen. Alkuviikko meni toipuessa, loppuviikko mietiskellessä syntyjä syviä. Jotenkin pitäisi saada muutoksia aikaan, siis omissa asioissa. Keskiviikkona ainakin ruoditaan opintoja. Sitä ennen olisi Helsingistä haettava muutama tenttikirja.

Huomenna toivon mukaan tulee lunta - saadaan talvikuviakin tänne!


keskiviikkona, lokakuuta 31, 2007

Toipilas

Pari päivää olen ollut toipilaana. Kuumeilun jälkeen tuli reilusti alilämpöä - yhteen aikaan kuumemittari näytti alle +36C. Olo on jo parempi, mutta esimerkiksi liikuntatauko jatkunee ainakin perjantaihin. Huomenna pitäisi mennä teatteriin katsotaan "Yksi lensi yli käenpesän", jossa pääosaa näyttelee ihana Satu Silvo. Kirjan olen lukenut ja leffankin katsonut - teatteriesitystä odotan suurella mielenkiinnolla. Huomenna onkin sitten talvi.


maanantaina, lokakuuta 29, 2007

Tentistä tenttiin..

Eilisilta ja kulunut yö oli yhtä tuskaa äkillisesti nousseen kuumeen ja päänsäryn takia. Vettäkin taisi mennä yön aikana toista litraa. Toivon mukaan ensi yö on parempi, sillä aamulla on lähdettävä Tampereelle tenttimään tutkimusprosessin hallintaa. Eilisen ja ehkä koko viikonlopun kohokohta oli erään ystäväni tekstiviesti. Hän odottaa tapaamistamme ja leffassakin olisi käytävä - niin ja sulkapalloa pelataan toki, kunhan tässä taas ollaan kunnossa. Lauantainen viestinnän tentti meni - no, ohitse ja tulokset tulevat joskus. Nakkilan kirkon vaiheilla sano..

Olen tänään pakostakin miettinyt ihmissuhteita. Ystäviä, joita en ole nähnyt vuosiin. On monia, joita haluaisin erityisesti nähdä - ystäviä, jotka merkitsevät todella paljon. Tämä Laura Pausinin kappale on ihana, kuulin sen tänään pitkästä aikaa radiosta. Kertonee kaiken.


perjantaina, lokakuuta 26, 2007

Kylmät kyyneleet

En muistanutkaan, miten kylmiä kyyneleet ovat. Eilen illalla oli henkisesti paha olo, joka sitten purkautui muutamiin kyyneliin. Aika kylmiä olivat. Hieman parempi olo tuli kyllä. En tiedä, jotenkin on muutamaa ystävää hirveä ikävä. Olisi kiva jutella elämästä ja opiskelusta - eli tilittää/avautua.

Tänään vietin aikaani lähinnä englanninkielisen tenttikirjan parissa, viitisen tuntia tuli luettua. Huomisessa viestinnän tentissä yritän parhaani, muuhun en tällä hetkellä pysty - pitäisi keskittyä tiistain tenttiin Tampereella. BB:sta en ole täällä vielä maininnut, siis kolmannesta tuotantokaudesta. Ehkä vielä ennen joulukuuta muutama sananen tuosta 1984 -meiningistä.

Tämä Leonard Cohenin kirjoittama biisi tuli minulle ensimmäisen kerran tutuksi 24:n mainoksesta (hih, jotenkin niin Jack Baueria). Tämän jälkeen olen bongannut sen Tuho-osastosta.

John Cale - Hallelujah



keskiviikkona, lokakuuta 24, 2007

Perioditauko?

Yliopistollamme on tällä hetkellä perioditauko. Eli merkitsee sitä, että ensimmäisen periodin jälkeen opiskelijat voivat "hengähtää" viikoksi, jonka jälkeen alkaa toinen periodi. Sinänsä ok systeemi, mutta eipä tässä juuri hengähtämään pääse. Lauantaina on viestinnän tentti (Helsingin yo:n avoimen) Lahdessa ja tiistaina hallintotieteiden tentti Tampereella. Jaksaa jaksaa...

Juttelin viime viikolla (mesessä) Prada-prinsessan kanssa - harmittavan lyhyesti tosin. Ei mene opiskelut hänellä(kään) suunnitellun mukaisesti, mutta mikä menisi? Olin kuulemma ainoa, joka muisti häntä syntymäpäiväkortilla. Olin todella yllättynyt - siis eikö noin ihanaa ihmistä muista kukaan muu kuin minä? No, eipä minullekaan kortteja helmikuussa tullut yhtään. Onneksi hän sentään sai ruusuja, muuten olisin kyllä lähtenyt käymään "idässä" kukkapuskan ja lahjan kera!

Anne Eklund on ei-niin-uusi laulajatuttavuus. Kiva ääni ja sellainen oma kiva tyyli nuorella naisella. Shanghain valot on hyvä biisi, Ole hiljaa ja suutele mua loistava. Keikalla pitäisi käydä - kuten myös Mattilan. Viime sunnuntaina olisi Lahdessa ollut Mattiloiden yhteiskeikka, mutta se lukukiireiltä harmittavasti jäi näkemättä/kuulematta.




perjantaina, lokakuuta 19, 2007

Lost

Moro Mansesta! Yli 16 tuntia valvomista takana - nyt onneksi kotona ja nukkumaan menossa. Ihan ok päivä - monta tuttua tuli halattua ja useita vierasta käteltyä. Kiva päätös menneelle viikolle - koko viikon tuntui siltä, että olisi jotenkin hukassa.

Aamupäivällä oli kokoustekniikka ja neuvottelutaidon viimeinen luento. Mukava lopetus, jäi kyllä positiivinen fiilis kurssista - ryhmähenkikin loppua kohti parani.
Iltapäivällä oli juhlan vuoro - juhlimme siis Suomen Punaisen Ristin Hämeen piirin 70-vuotista taivalta. Tuli testautta eilen ostamani Batistinin pikkutakki ja kauluspaita solmioineen - halvalla sain molemmat. Ensimmäistä kertaa aikoihin käytin siis solmiota. Olo oli aika virallinen, mihin en ole oikein epävirallisena henkilönä tottunut. Olisi kyllä syytä tottua, tulevassa ammatissa kun on "pukupakko" - tai tiedä häntä..

Ensin Raatihuoneella pormestarin vastaanotto, jossa tarjolla viintä ja pientä suolaista. On se vaan hieno paikka, kannattaa käydä tutustumassa. Sitten vuorossa "Hädän hetkellä" -seminaari, jossa puhujina kansainvälisen avun päällikkö Kalle Löövi ja puhemies Sauli Niinistö. Pienimuotoiset esitelmät painottuivat vuoden 2004 tsunamiin. Löövin kuvat ja Niinistön henkilökohtainen kertomus pelastumisestaan kyllä vakavoittivat juhlaväen mielen. Kyllä tuo Sale on aika karismaattinen, täytyy myöntää ja varmasti tsunamikokemukset muuttivat miehen - ja miksei meidän kaikkien maailmankuvaa. Muu juhlaväki jatkoi iltaansa Siperiassa, itse jatkoin matkaa kohti kotia - express bussilla tietenkin, se on siististi cool!

Peruutin flunssaisena maakuntajoukkojen testaustilaisuuden. Ei oikein natsaa mennä toipilaana juoksemaan Cooperia. Isänmaan puolesta olen vannonut kuolla, mutten kyllä testitilanteessa. Myöhemmin, todennäköisesti keväällä on uusi yritys.


maanantaina, lokakuuta 15, 2007

Päivän parhaat sekunnit

Terveiset Helsingistä! Vietin maanantain buranan voimalla pääkaupungissamme. Lähinnä tuli palloiltua Pasilassa. Ulkoilutin kannettavaani Pasilan kirjastossa, jossa WLAN toimi yllättävän hyvin. Muutenkin pääkirjasto teki vaikutuksen siisteydellään ja viihtyisyydellään.

Päivän parhaat sekunnit, joita oli kunnioitettavat 60, kuluivat ystäväni seurassa. Näin häntä hänen työpaikallaan siinä kaiken kiireen keskellä. Vaihdettiin muutama sana ja yritettiin vielä nähdä myöhemmin - ei nähty. Hän oli oikeassa siinä, ettei hänellä juuri ole ollut vapaa-aikaa. Ikävää ja varmastikin kuluttavaa. Toivon mukaan otetaan menetetty aika takaisin ensi kuussa. Suunnitelmissa on ollut lähteä käymään Tukholmassa tai Tallinnassa - saa nyt nähdä.

Pieni flunssa jatkuu. Toivottavasti loppuviikolla on olo parempi. Lauantaina olisi maakuntajoukkojen rekrytointitilaisuus Hennalassa ja todennäköisesti olisi tiedossa ainakin Cooperin testi.

(ihana) Dido - Sand in my shoes


perjantaina, lokakuuta 12, 2007

Monta asiaa mielessä

Kulunut viikko oli ihan ok - kiireistä huolimatta. Pöytäkirja on tehty ja toimitettu eteenpäin, lehtiilmoitukset ovat hoidossa ja essee toivottavasti jo professorin pöydällä.

Tänään oli toiseksi viimeinen kokoustekniikan ja neuvottelutaidon luento. Ei ollut mikään paha rasti, vaikka omaa neuvotteluesitystä piti katsella videolta - onneksi vain parisen minuuttia. Lehtori kysyi nimenhuudon yhteydessä (hän kysyi kaikilta jotain) minulta "mitä on mielessä". Tietenkin vastasin, että monta asiaa, en viitsinyt alkaa luettelemaan. Ihan mukava luento tälläkin kertaa. Tuo luennoilla viihtyminen on pitkälti luennoitsijasta kiinni ja jossain määrin myös porukasta. Meillä on onneksi ihan hyvä jengi koossa.

Tänään oli maa valkoisena, niin Hämeessä kuin Pirkanmaalla. Onneksi ei ollut niin kylmä kuin pelkäsin, vaikka kylmä tuuli puhalsi naamaan.

Viikonloppu sujuu varmaankin viestinnän tenttikirjojen (no, ainakin yhden) parissa. Ja ensi viikon perjantain vaatteita miettiessä. Ihan pukua en viitsi tuollaiseen tunnin päivätilaisuuteen laittaa, vaikka Raatihuone olisikin jo sinällään arvokas paikka. Taitaa mennä bleiserilinjalle, kunhan vaan osaisi valita sopivan paidan ja housut. Mutta se sitten ensi viikolla.


keskiviikkona, lokakuuta 10, 2007

Minä elän!

Alkuviikko on ollut ennakoitua kiireisempää. On pitänyt laittaa korttia postiin, kirjoittaa pöytäkirjaa, huolehtia muutamista lehti-ilmoituksista, saada essee valmiiksi ja postittaa professorille...Pitäisi vielä tällä viikolla lukaista yksi viestinnän tenttikirja ja tehdä siitä referaatti.

Tänään on vietetty suomalaisen kirjallisuuden päivää. En ole juuri kansallista kaunokirjallisuutta lukenut, tietokirjallisuutta kylläkin. Seitsemän Veljestä on toki luettu ja näytelty - moneen kertaan.
Kiljukoon nyt kaikkein kaula,
koska mielin virren laulaa
voimasta seitsemän miehen.

Tähtiä kuin otavassa,
poikia on Jukolassa,
laiskanpulskeja jallii.


maanantaina, lokakuuta 08, 2007

Sateinen päivä

Tänään on koko päivän satanut vettä - taas kerran. Kauan sitä heleätä syyssäätä kestikin. Loppuviikosta tulee kuulemma jo räntää. Talviko tekee tuloaan? Kaivoin paksumpaa takkia ja kai tuo pipokin olisi hyvä olla päässä. Hämmästyin, kun takki vaikutti isolta - joko minä olen kutistunut tai takki on kasvanut. Kai se kesä on sitten mennyt. Mitään siitä ei oikeastaan jäänyt käteen. Ehkä odotukset olivat liian suuret, kuka tietää?

Laitoin syntymäpäiväkortin eräälle ystävälleni, toivottavasti posti kuljettaa sen huomiseksi perille. Saa nähdä, milloin näemme seuraavan kerran - edellisistäkin syntymäpäivistä on viinilasillinen juomatta. Olisi ehkä pitänyt ostaa jotain pientä - mutta mitä Prinsessalle osaisi oikein ostaa? Välillä tuntuu, että hän(kin) tarvitsisi hyvää itsetuntoa. Valitettavasti sitä ei voi rahalla ostaa. Eilen laitoin nimipäiväonnitellut eräälle toiselle ystävälleni. Häntä(kin) olisi mukava nähdä - itseasiassa hän tiedusteli, milloin tulen Helsinkiin. Ensi kuussa olisi kuulemma paremmin aikaa nähdä - se toinen kesäloma. Saa nyt nähdä.

Kotipaikkakunnallani tapahtui tänään kaksi kuolonkolaria. Molemmissa onnettomuuksissa huono sää oli osittaisena syynä. Murheellisia tapahtumia. Täällä on muutama tieosuus, joka olisi pitänyt ottaa tarkempaan syyniin jo aikaa sitten. Ehkä nyt otetaan.

James Blunt - You're Beautiful (laulun tilanteessa olen ollut monesti - ei siitä sen enempää)


sunnuntaina, lokakuuta 07, 2007

Sytytä kynttilä Anna Politkovskajalle su 7.10. klo 17

Anna Politkovskajan, venäläisen toimittajan ja ihmisoikeuksien puolustajan murhasta tulee tällä viikolla kuluneeksi tasan vuosi. Politkovskaja paljasti ihmisoikeusloukkauksia eri puolilla Venäjää. Hänet murhattiin Moskovassa asuntonsa ulkopuolella 7. lokakuuta 2006. Ihmisoikeusjärjestö Amnesty Internationalin käsityksen mukaan Venäjä on toistaiseksi ollut innoton saattamaan Politkovkajan murhauttaneet oikeuden eteen.

Amnestyn Suomen osasto kutsuu sytyttämään kynttilöitä Anna Politkovskajan muistoksi - sekä tueksi muille ihmisoikeusaktivisteille.


torstaina, lokakuuta 04, 2007

Tutkiminen kannattaa aina..

Posteljooni toi eilen uuden painoksen Tutki ja kirjoita -kirjasta. Aika hintava tuo kirja oli (40 euroa), mutta kai se on sen arvoinen. Yritän myydä vanhempaa painosta (11p.) pois, jotta voisin kuitata osan kauppahinnasta. Monet graduttajat tekevät opinnäytetyön ilman kirjoja, mutta minulla on kaksi graduopusta - se tärkein, eli sen aloittaminen puuttuu. Mutta siitä kai lisää jossain vaiheessa tuossa toisessa blogissa.

Viestinnän esseestä tuli arvosana kommentteineen. Arvosana oli yllättäen viitonen (5). Opettajan kommentit:

Esseesi on sujuvaa tekstiä ja integroit teoreettiset käsitteet mainiosti omaan ajatteluusi. Esseesi rakenne osoittaa kypsyyttä tieteellisen tekstin esille laittamisessa.
Lisäksi opettaja kommentoi hieman tekstin sisältöä. Eipä sitä palautetta esseistä kovinkaan runsaasti tulvi, ellei sitä itse halua erikseen proffalta pyytää. Viime viikolla kävin Lahdessa Tutkijoiden yössä. Ajatus tutkijan urasta tuntuu kuitenkin kaukaiselta - ainakin tässä vaiheessa. Tyydyn tsemppaamaan väikkäreiden parissa paahtavia kavereitani.


keskiviikkona, lokakuuta 03, 2007

Kolmen kärki

Anne haastoi minut todella haastavaan meemiin. Yritän muistella - mitä, missä, milloin. Omasta elämästään voivat kertoa, jos ehtivät, Tirppa ja Angie.

Täytä omat kolmen kärkesi. Lähetä minulle ja muille ystävillesi, joiden elämään haluat kurkistaa!
Kymmenen vuotta sitten, vuonna 1997
1. Aloitin vajaan vuoden pituisen asevelvollisuuden Riihimäen ViestiR:ssä.
2. Yritin Tampereen yliopistoon ensimmäisen kerran
3. Liityin Suomen Punaiseen Ristiin

Viisi vuotta sitten, vuonna 2002
1. Aloitin toisen vuoden Tampereen yliopistossa
2. Otin aktiivisesti osaa paikallispolitiikkaan
3. Aloitin nuorten lehti Spray-lehden toimittamisen

Kolme vuotta sitten, 2004:
1.
Osallistuin reserviläistoimintaan
2. Ensimmäistä kertaa Kuntamarkkinoilla - tosin "töissä"
3. Ensimmäistä kertaa RMJ rockfestareilla - tosin töissä

Vuosi sitten, 2006:

1. Aloitin viestinnän aineopinnot
2. Pääsin tutustumaan paremmin Geneveen peräti kolmen päivän ajan
3. Vietin aikaa ihanan ihmisen kanssa


Tähän asti tänä vuonna:

1. Viestinnän aineopinnot jatkuivat

2. Petyin ensimmäistä kertaa ihmisiin

3. Olen saanut ihania blogituttavia


Eilen:

1. Sain viestinnän esseen valmiiksi

2. Huolestuin eräästä ystävästäni
3. Pariisin matkakuume valtasi - jälleen kerran


Tänään:

1. Poden pientä flunssaani

2. Väsäilen kunnallisoikeuden esseetä
3. Renouduin hyvän musiikin parissa

Huomenna:
1. Parantelen itseäni
2. Luen neuvottelutaidon kirjaa tenttiä varten
3. Kuuntelen musiikkia

Ensi vuonna:
1. Muutan, todennäköisesti Helsinkiin
2. Aloitan gradun tekemisen
3. Ihmissuhteeseen olisi kiva saada "järkeä"

Niin monta muutakin asiaa pitäisi ensi vuonna tehdä, hihhii..


maanantaina, lokakuuta 01, 2007

Esseetä ja musiikkia

Pientutkielmani eli seitsemänsivuinen viestinnän esseeni "Mikä tekee tieteellisestä teksistä tieteellisen" on valmistunut. Hieman keskeneräiseltä se tuntui laittaessani sen opintokansioon. Toivottavasti siitä edes kolmosen saa, kyllä siinä sen verran asiaa on. Vaikka eihän tieteellinen työ ole kai koskaan valmis. Se suurin työ kunnallisoikeuden saralta on vielä edessä - vaikka toivoisin sen olevan jo takana. Mutta kyllä se kai siitä. Täytynee muistaa päivittää tuota Graduttaja-blogiakin. Sitä ennen on vielä monta esseetä tehtävänä..

Viikonloppu meni tosiaan opiskellessa ja osin lepäillessä. Niin ja musiikin parissa. Veljeni osti minulle Kiven eli Creative Zen Stonen (sinisen, kuinkas muuten) - eihän siinä tosin ole kuin 2G tilaa, mutta kuitenkin... Varsinaisesti ehdin tutustumaan soittimeeni vasta sunnuntaina. Laitoin jo sinne jonkin verran tavaraa: Anne Mattilaa, U2:sta, klassista musiikkia (Morsen tunnusmusiikkia) ja Tuho-osaston soundtrackin. Pitäisi vielä hankkia sellainen avainrenkula ja silikonisuoja.

Hyvää musiikkia - sekä Mattila että klassinen, josta olen taas alkanut tykkäämään (sellaista rentouttavaa musiikkia tässä välillä tarvitaankin).

Tämä biisi on otettu Scrubsin (Tuho-osasto) soundtrackiltä. Ehdottomasti yksi tuon levyn parhaimpia kappaleita erityisesti sanoituksen vuoksi. Omistankin tämän biisin eräälle ystävälleni. On ihmisiä, joita ei voi sitten unohtaa.

Good Life by Francis Dunnery



perjantaina, syyskuuta 28, 2007

Sipsejä ja kutsuja

Perjantai on kyllä päivistä parhain. Vanha viikko jää taakse ja uutta odotellessa voi pari päivää viettää rauhallisesti miettien, mitä kaikkea uusi viikko tuo eteen.

Toissapäivänä posteljooni toi kutsun Tampereen pormestarin vastaanotolle. Pitäisi viedä tummansininen puku (jonka ostin omiin lakkiaisiini) pestäväksi läheiseen pesulaan. Jossain 40 euron hujakoilla tuo pesettäminen on, täytyypi yrittää verrata vielä eri pesuloiden hintoja. Puku mahtuu vielä päälle, voi olla, että on jo käynyt isoksikin.

Tänään posti toi paketillisen purtavaa Estrellalta. Taannoin ostin sipsipussin, jossa lähes kaikki lastut olivat kärähtäneitä. Hieman vaivautuen valitin asiasta (kynnykseni tehdä tuollaisia tuotevalituksia on aika korkea). Tehdas myönsi tuotteen viallisuuden ja korvauksena sain paketillisen naposteltavaa reilun puolentoista kuukauden odottelun jälkeen. Hyvää kannattaa odottaa.

Kohta pitää käväistä Tutkijoiden yössä kuuntelemassa muutama mielenkiintoinen luento. Huomenna puolestaan olisi edessä esseen tekeminen, heti aamutuimaan...


keskiviikkona, syyskuuta 26, 2007

From Marko with..

..no, rakkaudella ehkä myös, mutta eritoten ystävyydellä. Kirjoitin tänään pitkästä aikaa oikean kirjeen, siis ihan kynällä! Oli kyllä alkuun aika tuskaa saada luettavaa tekstiä aikaiseksi, mutta melko kivuitta tuosta räpeltämisestä parin sivun rustailu tuli - toivottavasti vastaanottaja saa selvän. Laitoin kirjeeseen liitteeksi kortin ja leffalipun. Leffalippu menee näet vanhaksi sunnuntaina ja emme yhdessä (tai en itse mene kenenkään kanssa) sitä ennen elokuviin. Leffassa olisi kyllä tarkoitus käydä, kunhan vaan tietää mitä siellä pyörii - katsomisen arvoista siis.

Esseitä on tarkoitus tehdä loppuviikosta. Viestinnän esseen dedis on sunnuntaina. Kuusi sivua ei ole paha rasti, mutta työtä on siinäkin. Perjantaina pitäisi käväistä tutkijoiden yössä kuuntelemassa muutama luento. Mutta sen näkee sitten.

Sarah Connor - From Sarah With Love



maanantaina, syyskuuta 24, 2007

Save all your kisses...

Jälleen kerran tutkimustietoa aiheesta, joka on minulle jossei nyt täysin vieras, niin niin - kyllä te tiedätte. Ainakaan suutelemisesta ei ole ollut kokemusta - muista edes milloin viimeksi. No, asiaan.

Suuteleminen merkitsee naisille enemmän kuin miehille -
näin ainakin väitetään New Yorkin osavaltion yliopiston tutkimuksessa. Naiset hakevat suutelemisesta varmuutta parisuhteeseen (oikea kumppani/sitoutuminen), kun taas miehille suuteleminen on taas merkki intiimimmästä kanssakäymisestä - tai ainakin halusta siihen.

Mitään yllättävää tutkimuksessa ei ollut, ei ainakaan minun mielestäni (tutkimuksen validius on kyllä siinä ja siinä, mutta se ei kuulu tähän). Naiset ovat muutenkin miehiä romanttisempia ja haluavat osoittaa hellyyttään miehiä useammin - ainakaan suomalainen mies ei puhu, eikä pussaa.

On puhuttu paljon julkisesta tunteiden näyttämisestä. Mielestäni julkisuutelemisessa ei ole mitään hävettävää tai väärää (näkeehän tuolla kaikkia muita tunteitakin, eikö). Suomalaiset vaan ovat sen verran ujoa kansaa, ettei tunteita helposti näytetä. Itsekin olen opetellut pääsemään tuosta juroudesta eroon. Viime vuonna erään ystäväni opastuksella opeteltu halaaminen jo onnistuu ja se on paljon se!


Pimeyttä kohti

Uusi viikko edessä. Edellinen sujui ihan kivasti, tosin sään puolesta olisi saanut olla kauniinpi. Perjantain kokous- ja neuvottelutaito -luento oli kiinnostava, vaikken videoinnista pidäkään. Lauantainen viestintä oli myös mielenkiintoinen, oli kiva olla ainoa miespuolinen opiskelija lukuisten kaunokaisten keskellä - hih! Eilinen meni lähinnä lepäillessä ja graduopasta lukiessa - keskityn tuohon täysillä sitten, kun nämä työn alla olevat esseet ovat valmiina. Krokuksetkin ovat jo mullan alla, toivottavasti keväällä kukkapenkki hohkaa kauneutta. Talvea kohti ollaan menossa, eilen oli syyspäivätasaus. Pitäisi laittaa pyörä syyskuntoon, eli lähinnä valo paikoilleen. Niin ja heijastin heilumaan.

Tällä viikolla pitäisi nähdä tämä ystäväni, jonka kanssa on ollut välineellisiä kommunikaatiovaikeuksia. Toivottavasti eilinen tekstiviesti meni perille, vastausta ei ole kuulunut.


torstaina, syyskuuta 20, 2007

Synnyinseutuni Salpausselällä

Valokuvatorstain haasteena oli litteät, pyöreät, kulmikkaat, särmikkäät, järven tai meren huuhtomat, murskatut, hiotut, sammaloituneet, jäkäläiset, kotipuutarhaan kannetut, poisviskatut, käytäväksi ladotut, muuriksi pinotut, akvaarion pohjassa kyhjöttävät, lautaselle tai ikkunalaudalle asetellut, ihan missä tahansa muodossa löydetyt kivet.

Kotikuntani sijaitsee Salpausselän harjulla, joka syntyi jääkaudella. Kiviä riittää - kaikenkokoisia ja -muotoisia. Kulkee elämän polkuni missä tahansa, niin Salpausselkä on aina kotini.



Operaatio Nälkäpäivä - auta meitä auttamaan!

Alkuviikko on ollut aika väsyttävä, jo ilmojenkin puolesta - satoihan eilenkin. Tuntuu, ettei koskaan saa nukuttua tarpeeksi. Sunnuntaina olisi tarkoitus seuraavan kerran nukkua yli yhdeksään - saa nähdä.

Terveiset Tampereelta, jossa eilen piipahdin Hämeen piirin piirihallituksen kokouksessa. Mukava meininki jälleen kerran, eikä kovin pitkä kokouskaan. Ainoa vaan, että ennen kokousta (Lahden linja-autoasemalla) joku turvennuija yritti peruuttaa autollaan päälleni. Ei ollut katsonut peileihin eikä takalasia. Onneksi ei käynyt kuinkaan.

Tässä on ollut äspeeärrää jo aikamoinen tovi, Operaatio Nälkäpäivän ansiosta. Ihan mielellään sitä tällaisen keräyksen vuoksi ahkeroi ja väsää tiedotteita ja vie/tuo keräyslippaita. Eilen soitteli eräs paikallisradion toimittaja (jätti viestin vastaajaan) ollessani matkalla Tampereelle. Laitoin hänelle viestiä takaisin, että ottaa yhteyttä keräysvastaajaan. Saman tein Lahden Radion toimittajalle.

Sitähän tämä osaston tiedottajan "vakanssi" on: tehdä ja laittaa tiedotteita eteenpäin eri medioille ja kertoo, kuka osastosta tietää asioista kaikista parhaiten. No, kyllähän me keräysvastaavan (samalla pj) kanssa tiedämme melkein samat asiat, mutta roolissa pysyminen on tärketätä myös vapaa-ajalla. Ja itse hoidan kyllä mieluusti printtimedian - yhden kerran olen radiossa esiintynyt, ja saa jäädäkin vähäksi aikaa.


Osallistukaa Nälkäpäivään. Suomessa asiat ovat vielä toistaiseksi hyvin, muualla maailmassa näin hyvin ei ikinä tule menemään. On meidän velvollisuutemme auttaa. Itse en vielä tiedä, ehdinkö tonkan juureen - opiskelu kun haittaa vapaaehtoistyötä.

EDIT (18:00): Minusta tulee viherpeukalo - ainakin hetkeksi. Voitin eräästä kilpailusta krookuksen siemeniä ja tuollaisen kukkalapioko tuo on? Saa nähdä, mitä kukistani tulee. Toivon mukaan kauniita. Mutta sen näkee sitten ensi keväänä.


tiistaina, syyskuuta 18, 2007

Mukavaa, sateista viikkoa!

Eräs viestinnän opiskelijatoverini päätti sähköpostikirjoituksensa ko. otsikon mukaisesti: Mukavaa, sateista viikkoa! Vielä viidennen lukemiskerran jälkeenkin on vaikea oivaltaa kyseisen tervehdyksen taka-ajatus. Olemme kahtena edellisellä luentokerralla käsitelleet klassista logiikkaa.

Kuinka ollakaan, loppukaneetti ei ole mielestäni looginen. Miten viikko voi olla mukava, jos se on sateinen? Toki sillä olettamuksella, etten pidä sateesta? Mutta toisaalta, viikko voi olla mukava, vaikka sataa - toivotaan niin. Kiitos vaan xx toivotuksesta! En toivota samaa sinulle, vaan toivotan mukavaa, poutaista viikkoa ystäviesi seurassa (en muistanut tuota tervehdystä laittaa tämänpäiväisessä vastaussähköpostissa).


Viestintä on vaikea laji, jota hallitsee ainakin suuren gurumme Osmo A. Wiion viestinnän lait (laintaulu on kiinnitettynä, kunniapaikalla tietenkin, huoneeni ilmoitustaululla). Wiion ensimmäinen laki "Jos viestintä voi epäonnistua, niin se epäonnistuu"
on ainakin viime aikoina käynyt tutuksi.

En ollut ennen eilisiltaa kuullut eräästä ystävästäni aikoihin. Sain tekstiviestin, jonka alku kuului: "Hei! Et nähtävästi ole saanut viestejäni:(" No, en ole saanut. Viestien perillemeno on ollut takkuista aikaisemminkin, nyt ilmeisesti x kappaletta tekstiviestejä soittelee harppuja bittitaivaassa. Kehoitin häntä vastausviestissä vaihtamaan operaattoria. Ja ei, en ole saanut vastausta.
Harmittaa ja vihastuttaa! Haluaisin olla hänen tavoitettavissaan, mutten nähtävästi ole - ties mitä asiaa hänellä on ollut. Toki hän on varmasti ihmetellyt, miksen vastaa - ainakin minun tietääkseni olen hänen kanssaan puhe- ja tekstiviestiväleissä. Lisäksi ihmetyttää, mistä moinen saattaa johtua? No, toisaalta vaihtoehtoiset viestinvälityskeinot ovat olleet hänen käytettävissään. Eiköhän me joskus nähdä, vaikka hänellä ja ehkä minullakin on hieman kiireitä. Kasvokkain on parempi puhua - heti lämpimän ja pitkäkestoisen halauksen jälkeen tietty!

Katsoin viimeinkin Bourne-sarjan kaksi aiempaa tekelettä (The Bourne Identity ja The Bourne Supremacy) dvd:llä - kolmannen (The Bourne Ultimatum) kävin katsomassa elokuvateatterissa. Hienoja tekeleitä - ainakin vauhtia riittää! Pitääpä hankkia omaksi. Monet ovat todenneet, että nämä ovat parempia kuin Bondit. Itse en lähtisi ko. linjalle, sillä Bond- ja Medusa -sarjalla on eroavaisuuksia. Ehkä nämä Bournet ovat maanläheisempiä (eli realistisempia) kuin Bondit. Suosittelen lainattavaksi joko kirjastosta tai leffavuokraamosta - vaikka mukavan, sateisen viikon iloksi!

Moby - Extreme Ways

<


lauantaina, syyskuuta 15, 2007

Pitoja, pendelöintiä ja puolalaisia futisfaneja

Tiistaista saakka olen ollut matkalla - enemmän tai vähemmän liikkeellä. Helsingistä kotiuduin torstai-alkuillasta ja perjantaina matka jatkui aamuviiden jälkeen Tampereelle. Tänään lauantaina oli vielä viiden tunnin viestinnän opinnot - onneksi Lahdessa. Huomenna voi pitkästä aikaa nukkua pitkään, sillä Stadion Hostellilla yöunet jäivät puolalaisfanien takia hieman vähiin - kannustushuutoja kuului pitkälle aamuyöhön saakka. Onneksi eivät voittaneet tuota Suomi-peliä.

"Kuntien pidot" sujuivat loistavasti. Oli kiva nähdä pitkästä aikaa vanhoja opiskelutovereita ja ennen muuta tutustua uusiin tovereisin - siis aivan mieletöntä porukkaa! Mistä kaikesta hauskasta olenkaan jäänyt paitsi? Näin myös liudan entisiä opiskelutovereita, jotka ovat siirtyneet/siirtymässä työelämään - miten tuo aika kulkeekaan niin nopeasti?! Halauksia tuli vaihdettua ja vierailukutsujakin esitettiin.

Tuli myös istuttua iltaa opiskelijatovereiden sekä toimittajakollegojen seurassa. Belge (jonka listalta voi suositella talon belgialaisia perunoita), Chaplin ja Vltava ovat suositeltavia paikkoja, joista viimeinen yllättävänkin siisti. Fiilistä laski hieman se, ettei Helsingissä asuvia kavereita juuri ollut mahdollista nähdä. Tai olisihan tuopillisille menoa voinut kysyä. No, seuraavan kerran sitten. Kyllähän se mieltä piristää - entisten ja nykyisten kavereiden tapaaminen.

EDIT: Niin, torstaina viimeistään löysin ainakin osavastauksen kysymykselle, onko Jumalaa olemassa? Näin metrossa erään todella hyvännäköisen opiskelijakaunokaisen haalareissa. Jumala liittyy tähän ainakin sillä tavalla, että hän oli ilmeisesti Helsingin yliopiston teologian ylioppilas. Naispapeista sitten myöhemmin, mutta kyllä - tätä paimenta haluaisin seurata. No joo..


tiistaina, syyskuuta 11, 2007

Helsinki calling..

Operaatio Nälkäpäivän organisointi ja viestinnän opinnot ovat pitäneet kiireisinä. Sunnuntain ratoksi tuli kirjoiteltua myös esseetä. Ihan hyvällä mallilla, vaikka muutama kappale puuttuu. Ei kyllä uskoisi, että kahden opintoviikon kurssi aiheuttaa niin paljon työtä - tuntuu, että olen jo nyt kirjoittanut kolmen nopan arvoisesti. Gradullekin olen muutaman ajatuksen suonut, vaikka pitäisi siihenkin keskittyä kunnolla. *huokaus*

Tänään suuntaan nokkani jälleen kohti Helsinkiä ja Kuntamarkkinoita. Torstaihin asti olisi tarkoitus viettää aikaa pääkaupungissa. Toivottavasti näen joitakin kavereitani *wink*, jotka sielläpäin asustavat. Mitään suunnitelmia ei ole vielä vapaa-ajan käytön suhteen tehty. Mutta blogi todennäköisesti hiljenee vähäksi aikaa - varmuudella torstai-iltana taas uutta merkintää. Pitäisi ainakin muutama meemi tehdä..


perjantaina, syyskuuta 07, 2007

Halauksia lihapiirakan ja valkoviinin kera, kiitos!

Minulla on toisinaan huono itsetunto. En ole komea, eikä äänessänikään ole kehumista. Tämä kaikki konkretisoitui ensimmäisellä kokous- ja neuvottelutaidon luennolla Tampereella - heti aamukahdeksalta. Meidän piti kukin vuorollaan pitää kolmen minuutin henkilökohtainen esittely videokameran edessä. Myöhemmin se esitys piti katsoa nauhalta - onneksi ei kaiken kansan edessä, vaan pienryhmässä. Luoja, miten ihmistä voikaan kiduttaa?! Harmittavasti videoesiintymiset eivät tuohon lopu, mutta minkäs teet?! Ajatella, joku vielä tunkee itsensä ao. kurssille vapaaehtoisena? Opettajakin oli hämmästyksissään..

Halaus - miten olinkaan unohtanut sen piristävän voiman?! Päiväni piristyi huomattavasti, kun sain viettää muutaman hetken vanhan opiskelutoverin seurassa ja kertoa/kysyä kuulumisia - toki toverillisen ja lämpimän halauksen kera, kaunotar kun oli kysymyksessä. Kyllä tuo herra x on todella onnenpekka, kun on tuollaisen aarteen löytänyt..

Harva meistä valkoviinin ystävistä nauttii sitä lihapiirakan ja nakkien kera - no, kerta se on ensimmäinenkin, ainakin minulla. Kiiruhtaessani Lahden junaan törmäsin erääseen toimittajakolleegaani. Painuimme suoraan ravintolavaunuun ja hän tarjosi hiukan huikopalaa (enhän ollutkaan syönyt mitään sitten aamuviiden). Nautin lihapiirakan kahdella nakilla höystettynä lasillisella 11,5% valkkaria - ah, mikä makuelämys! Juttelimme muun muassa kunnallisista asioista - niistä Parhaista tietenkin.

Ehdin olla kotosalla runsaan tunnin ajan, kun taas piti lähteä. Helsingin yliopiston viestinnän aineopinnot jatkuivat loogisella aiheella - logiikalla. Oli kiva ao.aineen opiskelutovereita -
suurimmalta osin kaunottaria tietenkin ja kysellä kesän kuulumisia. Vahdoimme myös mietteitä päivän aiheesta sekä tulevasta viestinnän oppihistorian tentistä. Olisihan tuo luento voinut kestää kauemminkin, mutta näemmehän taas ensi lauantaina.

Pitäisiköhän sitä lähteä nukkumaan - onhan tässä tullut oltua jo 16 tuntia hereillä. Jaloissakin hieman tuntuu, kun kengät olivat lähes koko päivän jalassa.

Luciano Pavarotti on poissa. It´s time to say goodbye, The Greatest Tenor of all time!



tiistaina, syyskuuta 04, 2007

Ei yksinäinen unta saa..

Pitkästä aikaa ei uni tullut yöllä. Muutenkin oli huono fiilari koko eilisen päivän. En tiedä mistä taas kiikasti, ehkä ajattelin taas liikaa kaikkea (erityisesti opiskeluasioita). Yhden aikoihin olin aikeissa näpytellä eräälle ystävälleni viestiä, mutta en kehdannut häiritä. On se kumma - minua saa kyllä ystävät häätyytellä kellonajasta riippumatta (sanoinkin tämän eräälle ystävälleni, joka kerran oli aikeissa viestitellä yöllä). Noita ystäviä onkin ikävä, mutta ei voi mitään - välillä tällaisiakin päiviä - ja öitä.

Päivää piristi hieman taannoisesta esseestä saatu arvosana - professori antoi täyden eli viitosen. Ihan niin hyvää arvosanaa en odottanut, mutta hyvä näin. Tällä viikolla pitäisi saada tuo toinen kunnallisoikeuden essee valmiiksi ja lähetettyä - voi keskittyä kolmanteen, neljänteen ja x määrään esseitä. Tänään onneksi pääsee miettimään syntyjäsyviä saunan lauteille. Menisiköhän sitä myös uimaan?

Dido - Life for rent


perjantaina, elokuuta 31, 2007

Candle in the wind

Kulunut viikko on ollut aika hektistä. Tämäkin blogimerkintä piti kirjoittaa keskiviikkona, mutta jos vaikka nyt ennättäisi. Kahden viikon pätkätyö, opiskelu (lähinnä nyt essee) ja muu harrastustoiminta (muun muassa Nälkäpäiväkeräyksen organisointi) on vienyt kiitettävästi aikaa. Sitten vielä pakollinen pyöräilytuokio, niin johan siinä vuorokaudesta on tunteja mennyt. Nyt on pieni hetki heittää merkintä, jottei aivan unohtuisi.

Kesä taisi mennä, ainakin ilmojen perusteella. Keskiviikkona sain taivaalta ilmaisen hiustenhoidon, kun en tietenkään ottanut lätsää sateenvarjosta puhumattakaan mukaan ulos. Niin ja samalla vaatteet tuli ainakin huuhdeltua jossei ihan pestyä. Mutta onneksi nyt on ollut poutaisempaa, saapi pyöräillä kastumatta. Onneksi sisälle ei ole satanut, on voinut katsoa yleis(m)urheilua kuivissa oloissa.

Tänään on kulunut 10 vuotta Sydänten Prisensessan eli Lady Diana Spencerin ennenaikaisesta poistumisesta taivaalliseen kuningaskuntaan. Muistopäivää ei voi missata - onhan tuota hehkutettu jo puoli elokuuta lähes jokaisessa juoru- televisio- ja aikakauslehdessä. On helppo muistaa, missä olin hänen kuollessaan - nukkumassa. Oli muistaakseni lauantai-aamu ja normaaliin tapaan katselin teksti-tv:stä yön tapahtumista. Nähtyäni otsikot alkoi käsi hamuta kohti kaapeli-tv:n kaukosäädintä.

Vaan
hirveä taakka oli hänellä - työläisperheen kasvatilla, sopeutua yläluokkaan ja kiireiseen prinsessaelämään. Itse ihailin häntä, vaikken Britannian kuningatarperheestä olekaan juuri kiinnostunut, lähinnä hänen avustustoimintansa takia. Harvalla prinsessalla on aikaa ja mielenkiintoa helpottaa sairaiden sekä köyhien elämää. Vaikkei hän varmasti täydellinen ollut, niin todennäköisesti hyvä äiti ja sydämellinen ihminen. Hän ei todellakaan ansainnut tuollaista kuolemaa. RIP English Rose..



perjantaina, elokuuta 24, 2007

Helteisessä Helsingissä

Satunnainen matkailija vieraili eilen Helsingissä tutustuen kaupunginosiin ja eri nähtävyyksiin. Tällä kertaa vuorossa oli Etu-Töölö (johon kyllä rakastuin ensi silmäyksellä - täältä minä kotini joskus hankin). Nähtävyyksistä tällä kertaa reittini varrelle osuivat Hietaniemen hautausmaa ja Hietsun uimaranta.

Hautausmaalla ennätin vierailla sotiemme veteraanien ja Mannerheimin haudoilla (ensi kerralla pitänee tuoda myös muutama kukkanen) - kyllä siinä ajatukset olivat perin isänmaalliset Sankariristiä katsellessa. Hietsussa kävin kahteen otteeseen - aamupäivällä ihmettelemässä ja iltapäivällä parin tunnin ajan aurinkoa ottaessa helteisessä Hietsussa (tosin tenttikirjaakin tuli luettua) ja helsinkiläisten sekä turistien menoa ihmettelemässä. Seura ei tosiaankaan olisi ollut pahitteeksi, mutta ehkä ensi kesänä sitten.

Kävin myös Finnkinon Superpäivillä - en katsomassa Simpsoneita, vaan Matt Damonin tähdittämän Medusan sinetti -elokuvan. Elokuvan 111 minuuttia meni kuin siivillä huimien stunt-kohtausten ja kaikenlaisten gadgettien parissa. Aivan loistava elokuva ei ollut, mutta mielestäni neljän matkapuhelimen arvoinen silti (elokuvan tasoa kyllä nosti Julia Stilesin suoritus ja miksei koko suloinen olemus). Suosittelen elokuvaa erityisesti heille, jotka ovat nähneet elokuvan kaksi edellistä jatko-osaa (Medusan verkko, 2002 ja Medusan isku, 2004). Itse olen katsonut aiemmin ainoastaan tuon Meduusan Isku -pätkän. Mutta onneksi flashbackit auttavat aiempiin osiin tutustumatonta katsojaa.

Prinsessakin laittoi yllätten tekstiviestiä. Hän oli lähdössä Puolaan ja ensi viikolla agilty-kilpailureissu suuntautuu Romaniaan. Hänelläkin on tainnut olla sen verran opiskelukiireitä, ettei kesällä ehtitty nähdä. Ehkä parin viikon päästä sitten, paremmalla onnella ja ajalla.


tiistaina, elokuuta 21, 2007

Kun taas saapuu hetki sininen..

Uusi viikko ja vanhat kujeet. Tein eilen esseetä kuutisen tuntia, muutama tärkeä kappale puuttuu vielä. Välillä tuo tieteellinen kirjoittaminen on tuskaa, välillä taas näppäimet laulavat iloisesti. Voi meitä luovia ihmisiä! Tänään olisi tarkoitus kirjoittaa esseetä niin, että huomenna (sadepäivänä on hyvää aikaa kirjoittaa) pääsisi jo lähelle lopetusta. Torstain suunnitelmissa on lähteä Helsinkiin. Finnkinon Superpäivä kutsuu taas lumoavasti (olen jo varannut yhden lipun yhden näytöksestä) ja voisi jälleen leikkiä turistiakin.

Tuorein Current Biology kertoo, että tytöt tykkäävät punaisesta ja pojat, yllättäen, sinisestä väristä. Sininen on lisäksi kaikkien yleisin lempiväri. Minä, sinirilli kirjaimellisestikin, olen aina pitänyt sinisestä ja tulen myös pitämään. Aina lähtiessäni ulos, on päällä oltava jotain sinistä - olkoon aurinkolasit, t-paita tai sandaalit (tänään on sekä aurinkolasit että sandaalit sinisiä - niin ja pyöräilykypärä).

Ehkä lempivärini johtuu myös supisuomalaisesta luonteenpiirteestäni eli melankolisuudestani. Vielä kun osaisin soittaa BLUEsia. Tänään postiluukusta tipahti opiskelijatoverilleni lähettämä onnittelukortti - oli varmaan mennyt väärään osoitteeseen. Nolottaa niin, että tämänhetkinen väri on kyllä punainen. Mutta ihminen kai minäkin olen. Futisporukkamme voitti sitten divarin mestaruuden Oulussa. Onnea me! Jos vaikka ensi vuonna oltaisiin mukana.

Chris Rea - Blue Cafe


perjantaina, elokuuta 17, 2007

Prosesseja

Eilen käynnistin prosessin, jota en olisi halunnut tehdä. Kyseessä on vuonna 1999 perustamani, paikkakunnalla toimivan nuorisoyhdistyksen purkaminen (eli suomeksi lakkauttaminen). Toimintaa kun ei ole ollut vuosiin, niin miksi pitää yhdistystä näön vuoksi pystyssä? Mielelläni en prosessia käy läpi, mutta kun ei halukkaita jatkajia ole niin minkäs teet..

Olin jo ennen sen perustamista aktiivinen nuorten puolestapuhuja mielipidekirjoituksineen ja valtuustoaloitteineen. Huomasin, että nuorisoyhdistystoiminta oli mukavaa. Sain olla mukana esimerkiksi järjestämässä nuorisokonserttia, jossa paikalliset yhtyeet saivat äänensä (kirjaimellisestikin) kuuluviin. Lisäksi tutustuin moniin hienoihin ihmisiin ja tunsin todella vaikuttavani asioihin, vaikkein nuoristotaloa lupauksista huolimatta rakennettukaan.

Toiminta kuitenkin hiipui vuosien saatossa ja mielestäni nyt tuli aika lopulliselle pisteelle. Toivottavasti saan pian tehtyä hakemuksen käräjäoikeuteen (eräs ystäväni, joka on valmistumassa varatuomariksi, lupasi auttaa) ja asian pois päiväjärjestyksestä. Kaikelle on aikansa.

Tänään tuli taas tahkottua erään prosessin - esseen parissa runsaan kuuden tunnin ajan. Voi olla, että teen esseetä myös viikonloppuna - olisi ihan kiva saada se valmiiksi. Oulussa olisi la-su ollut Rockfutis 2007. Minut kyllä nimettiin joukkueeseen, mutta piti valitettavasti jättää muun muassa tuon esseen takia väliin. Toivottavasti "hirviporukkamme" pärjää! ;)


keskiviikkona, elokuuta 15, 2007

Elvis left the building 30 years ago

Mutta minä, joka synnyin vuonna 1977, uskon, että hän elää. Jossei ainakaan fyysisesti (vaikka legendat kertovat hänen paistavan pitsaa Lohjalla), niin musiikissa. Nyt. Aina. Ikuisesti. Hänenlaistaan ei ole tullut, eikä tule. Pois alta Rollarit ja muut eläkemuusikot; Elvis tuli jäädäkseen.

Mikään uskonto Elvis ei minulle ole, mutta rakastan hänen laulujaan. Erityisiä viboja minussa herättävät kaksi hänen lauluaan: Suspicious Minds ja erityisesti In The Ghetto. Tässä on sitä jotain, alkuperäistä Kuningasta. Hän oli nimenomaan ghetton - köyhyyden ja toivon, ääni. Toivottavasti joku vielä uskaltaa ja osaa laulaa ihmisen jokapäiväisestä elämästä. Ja tekee jotain nuorison hyväksi. Merkit eivät näytä hyvältä.

Mutta itse lupaan ja vannon laulavani joskus tätä kappaletta Elviksen asuun pukeutuneena - aurinkolasit päässä tietenkin! :D

People, don't you understand
this child needs a helping hand
or he'll grow to be an angry young man some day
now take a look at you and me,
are we too blind to see,
or do we simply turn our heads
and look the other way

Hyvät naiset ja herrat - ladies and playboys: Elvis Aaron Presley 1970 - In The Ghetto. Take it away!



Yöllinen kilinkolin

Pitkästä aikaa yöllä kolunnut ukkonen piti hereillä aamuyöstä lähtien. Sateen ropina ja ukkosen kolina pitivät hereille hieman yli viiteen saakka. Tein kuutisen tuntia sitä toista esseetä kunnallisoikeuden proffalle. Väsytti kyllä aika tavalla (ja väsyttää vieläkin), mutta ei auta. Kirjat ja muut on onneksi luettu, nyt on se mielenkiintoisempi vaihe edessä (eli kirjoittaminen). Jalat aika tönkköinä edellispäivien pyöräilyistä. Pitäisiköhän sitä pitää välipäivä liikunnasta?


tiistaina, elokuuta 14, 2007

On vähintään 237 syytä harrastaa seksiä

Scientific American uutisoi Teksasin yliopiston tekemästä tutkimuksesta, joka paljastaa, että on olemassa (vähintään) 237 syytä harrastaa seksiä. Kymmenen kärjessä syyt ovat ymmärrettäviä: "Halusin ilmaista rakkauttani/tunteitani kumppanille", "Se tuntuu hyvältä" ja "Se on hauskaa".

Hieman yllättävää kyllä, naisten ja miesten vastauksissa ei suurempia eroja tässä kymmenen kärjessä ollut. Vähemmän ymmärrettävät syyt liittyvät uralla etenemiseen reittä pitkin ja sukupuolitautien tahalliseen levittämiseen. Jotkut kokivat seksin avulla olevansa lähempänä Jumalaa. Yhtä kaikki -
niin paljon on aihetta seksiin.


Olen ehkä väärä henkilö kirjoittamaan koko aiheesta, sillä seksikokemuksia on, kuten seitsemässä faktassani paljastin, pyöreät nolla. En tiedä, miten tuohon kokemattomuuteeni suhtautuisin - itkeäkö vai nauraa? Ehkä häpeä on päällimmäinen tunne. Nyky-yhteiskunnassa kun seksillä on niin valtava merkitys ja ensimmäiset sukupuolisuhteet aloitetaan varhaisessa teini-iässä. Ei sillä, etteikö ihmisarvo mitattaisi millään muulla mittarilla kuin seksisuhteilla, mutta kuitenkin.

Olen silloin tällöin miettinyt, mitähän siitä ensimmäisestä kerrastani tulee? He, jotka ovat nähneet 40v ja neitsyt -elokuvan, tietävät jossei nyt pelkoni niin ainakin epäilykseni ko.toimeen liittyen. Onkohan muuten niin, että mitä myöhemmäksi seksuaalisen kanssakäymisen jättää, sen vaikeammaksi sen aloittaminen tulee? No, kaikella on varmasti aikansa ja paikkansa. Joidenkin mielestä se on yliopisto, mutta epäilen..

En ole vielä tähän ikään mennessä ymmärtänyt (ja ymmärränkö k
oskaan) yhden yön suhteiden funktiota - sitä, että tuntemattoman ihmisen päästää niin lähelle kuin vain olla ja voi? Jotkut sitä harrastavat, toiset siitä suorastaan nauttivat - ainakin mitä olen kuullut puhuttavan lähinnä blogeissa. Itse en voi ainakaan kuvitella hyppääväni sänkyyn baarijakkaralta tai missä ikinä niitä ihmisiä nyt liikkuukin. Ihmisestä on hyvä tietää muutakin kuin nimi tai suosikkijuoma. Ehkä kyse on (epä)normaalista itsesuojeluvaistosta tai siitä, etten halua käyttää ketään hyväkseni (vaikken tiedä, ovatko yhden yön suhteet hyväksikäyttämistä - kertokaa te viisaammat).

Anteeksi, tästä ei pitänyt tulla mitään Sinkkuelämä-Carrien kolumnia (yhtään jaksoa en kai ko. sarjasta kokonaan katsonut, olisi kai pitänyt). Harvoin sitä kuitenkaan blogissa avautuu näin henkilökohtaisista asioista, vaikka pidän tätä virtuaalipäiväkirjana. Ai niin, allekirjoittaneen syyt intiimiin kanssakäymiseen? Ehdottamasti rakkaus toista ihmistä kohtaan ja tunteiden ilmaiseminen. Jos on tylsää, niin kai sitä voi muutakin tehdä?


sunnuntaina, elokuuta 12, 2007

Yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista

Angela haastoi allekirjottaneen todella haastavaan haasteeseen. Tehtävänä on löytää 10 asiaa, joista itsessään pitää. Hyvä, jos löydän viisi, mutta yritetään.

1. Terveys. Olen saanut olla terveenä ja päässyt virittämään itseni hyvään kuntoon pyöräilemällä sekä
lenkkeilemällä. Lihaskunnossa on vielä tekemistä, etenkin niissä vatsalihaksissa.

2. Sosiaalisuus. Tulen toimeen ihmisten kanssa ja tutustun helposti uusiin kasvoihin. Osasta heistä tulee uusia ystäviäkin. Kaikista ei tosin voi pitää - jos yrittää olla kaikkien kaveri, huomaa ettei ole kenenkään kaveri.

3. Empaattisuus. Osaan asetettua muiden ihmisten asemaan. Heidän auttamisensa on tärkeä osa empaattisuutta. Ajattelen ystäviäni usein ja autan heitä aina kun voin - lainaan vaikka viimeiset rahani. Välillä ärsyttää, kun en tiedä, miten heitä auttaa.

4. Kirjallinen lahjakkuus (vaikkei se blogia lukiessa aina tule ilmi, heh!). Kouluaikoina opettaja luki poikkeuksetta allekirjoittaneen aineen (en tiedä miksi, siinä esiintyvien virheiden takia..ken tietää?) ja jokunen pienimuotoinen kirjoituskilpailukin tuli voitettua.

5. Luovuus. Liittyy edelliseen. Joskus yöllä on herättävä rustaamaan muutama päässä liikkunut riimi. Lisäksi
digikameralla pitää aina etsiä uusia kuvakulmia.

6. Kiltteys. Ehkä olen liiankin kiltti. Harvoin suutun toiselle ihmiselle - ja sittenkin vaan murjotan.

7. Eläinrakkaus. Ystäväpiirissäni on kissa- ja koiraihmisiä. Itse pidän molemmista, vaikken kumpaakaan omista. Ehkä sitten, kun asun jossain muualla kuin kerrostalossa.

8. Auttamishalu. Viimeisen kymmenen vuoden aikana olen tehnyt lukemattomia vapaaehtoistyön tunteja niin
järjestyksenvalvojana kuin Punaisen Ristin toiminnassa. Välillä vapaaehtoistyö tuntuu menevän opintojenkin edelle. "Kaikki, mitä te tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille" (Matt. 7:12).

9. Suvaitsevaisuus. Ihmisiä on moneen junaan ja joka lähtöön. Silti heistä jokainen on ihminen. Erilaisuus on rikkaus.

10. Rehellisyys. En pystyisi koskaan huijaamaan ketään, ainakaan tietoisesti. Pienet valkoiset valheet ovat sallittuja, mutta ihmissuhteissa ei niitäkään saisi olla.

Aika vaikeata oli listata itsestään niitä hyviä puolia, tottunut elämään niiden huonojen kanssa. Mutta ehkä tämä oli ainoastaan hyväksi. Haaste lähtee Annelle ja Tirpalle - ja Vanilijasuklaakin saa vastata, jos blogiani lukee.


perjantaina, elokuuta 10, 2007

Tampereellekin takaisin..

Pikaiset terveiset Tampereella! Piti poiketa täällä(kin) hoitamassa muutamia käytännön asioita, kun nuo pääaineopinnot uhkaavat taas alkaa viimeistään ensi kuussa. Kävin moikkaamassa myös erästä ystävääni tuolla Punaisen Ristin Hämeen piirissä - tuntihan siinä jutellessa sujui (piti oikein pahoitella lopuksi, kun vein hänen aikaansa).

Kuuma on täälläkin osassa Suomea (toivoin jo viilentäviä sadekuuroja, mutta mitä vielä). Nyt täällä mikroluokassa on ihanan viileätä! Harmittavasti täältä
pitää kohta poistua tuonne helleilmaan, mutta eiköhän näitä lämpimiä ilmoja jaksa - syksy kun on jo ovella. Mutta kohta ihastelemaan Tampereen kesää ja sitten puoli neljältä viimeistään junaan!

EDIT: Takaisin kotona. Hieman kuvia Mansen reissulta. Onhan tuo kaunis kaupunki, kieltämättä. Niin ja manselaiset kaunottaret kauniita..Tammerkosken kumpeessa oli mukava lepuuttaa jalkoja. Meinasin käydä Pyynikillä, mutta liian kuumaa, liian kuumaa..


keskiviikkona, elokuuta 08, 2007

That´s hot!

Alkuviikko on mennyt opintojen parissa. Olen lukenut kaksi englanninkielistä kirjaa esseetä varten, ja tänään jatketaan muun materiaalin parissa. Kumma, että yhden esseen tekemiseen kuluu tulostinpaperia aika tavalla (onneksi paperi voidaan kierrättää) - ruudulta kun on lähes mahdotonta (ja epäterveellistäkin) lukea kaikkea aineistoa. Kun olisi edes kaksipuolinen tulostusjärjestelmä - mutta ei. Kukakohan senkin älynväläyksen keksi, että paperinkulutus laskee tulevaisuudessa? "Paperiton toimisto" taitaa päinvastoin lisätä paperinkulutusta. Onneksi meistä jokainen voi teoillaan vaikuttaa paperinkulutuksen vähentämiseen.

Huh, kun on ollut suorastaan kuuma! Eilen taisi lämpömittari käydä tuossa +28C asteessa. Öisinkin on huoneessa sellaiset +30C. On ollut pakko hakeutua kirjastojen viileyteen. Onneksi eilen pääsi uimaan, hieman viilensi oloa. Pitäisi piipahtaa Tampereellakin opiskeluasioissa. Ehkä sitten loppuviikosta.


sunnuntaina, elokuuta 05, 2007

Ystävyydestä kiittäen..

Laitoin tänään kaksi perjantaina kirjoittamaani korttia postiin. Kortit ovat onnittelukortteja kahdelle opiskelijatoverilleni, jotka ovat valmistuneet (kantavat siis titteliä HM). Kyseisiin ihmisiin (kaunokaisiin, hih) minulla on ollut hyvä suhde, siis noin platonisesti puhuen. Olen aina tullut heidän kanssaan juttuun ja yhteistyö, ystävyys ja avunanto on toiminut poikkeuksetta mainiosti. He ovat kohdelleet tällaista rauhatonta kulkijaa hyvin.

Harmittavan vähän heidän kanssaan olin loppujen lopuksi tekemisissä, siis vietti aikaa vapaa-ajalla. Toki luennoilla nähtiin, mutta siihen se jäi.
Minun tulee heitä ikävä, mutta ehkä näemme vielä - toivon mukaan. Ja heillä on paikkansa sydämessäni, ilman muuta.


torstaina, elokuuta 02, 2007

Here´s looking at you, kid!

Eilen katsoin toistamiseen Casablancan. Tuo kuuluu sellaisiin elokuviin, joita katselee miten monta kertaa tahansa - eikä vähiten Ingrid Bergmanin takia. Ehkä tuon elokuvan romanttisuuden ansiosta (onhan tuo romanttinen elokuva?) lähetin Interfloran kautta P-K:n ystävälleni kukkia. Ennen tuota eilistä kukkalähetystä olin ainoastaan yhdelle kaunokaiselle ostanut kukkia. Vaikea tuo ostaminen (kukkien valitseminen) tuntuu olevan, mutta harjoitus tekee mestarin - tässäkin asiassa. Tärkeätä nimittäin on, mitä viestiä haluaa kukillaan antaa..

Illalla suunnistin Asikkalaan, Kanavateatterin kesäteatteriin katsomaan "Muun sulhasmiestä". Loistava näytelmä ja ihana paikka, ei voi muuta sanoa. Paikka oli ääriään myöden täynnä - kesäteattereilla on paikkansa Suomen kesässä ehdottomasti!

Ensi viikolla hellettä - mutta meikäläinen hikoilee rannan sijaan esseen parissa. Kiva.


Twitter Delicious Facebook Digg Favorites More