Näytetään tekstit, joissa on tunniste AJANKOHTAISTA. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste AJANKOHTAISTA. Näytä kaikki tekstit

keskiviikkona, lokakuuta 24, 2012

Hengissä

Kiirettä on pitänyt ja pitää edelleen. Kuntavaalit on ovella ja vaalityötä on saanut tehdä ihan riittävästi. Nyt loppukiri. Sitten paluu arkeen ja graduun.


keskiviikkona, heinäkuuta 11, 2012

Kisahuumaa

Yleisurheilun EM-kisat tulivat ja menivät. Kisat sujuivat omasta mielestäni ihan kohtuullisesti. Siis vapaaehtoisen näkökulmasta. Toimipaikkani oli kirjoittavan lehdistön mixed zone eli urheilijoiden haastattelupiste. Voitte kuvitella, millainen härdelli ajoittain oli, kun voittajat ja häviäjät tulivat lehdistön eteen. Suuria tunteita naurusta itkuun. Urheilijoiden näkeminen ihan livenä, mukavat työtoverit ja mukava sektorivastaava teki viidestä kilpailupäivästä elämyksellisen. Sää suosi, vaikka viimeistä edellisenä päivänä, eli lauantaina olisi saanut olla poutaisempaa. Espanjalaisia ja muita eteläeurooppalaisia kävi hiukan sääliksi. Suomen kesä on lyhyt, mutta onneksi vähäluminen. Kisavaatteet, josta maksoimme 50 euron verotusarvon, olivat paikallaan. Ainoastaan kengät olivat surkeat (lesti oli sieltä ja syvältä) ja sain rasitusvamman, joka ei ole kunnolla parantunut vieläkään. Olisi pitänyt uhmata organisaatiota ja käyttää omia kenkiä.

Olin lähes koko kisojen ajan pk-seudulla. Ensimmäinen yön punkkasin Pitäjänmäellä erään ystäväni vieraana. Kaksi seuraavaa yötä meni Korsossa erään kaverini asunnossa tämän ollessa Keski-Suomessa. Tulipahan nähtyä Itä-Vantaakin. Viimeisen yön eli la-su vietin olosuhteiden pakosta kotona. Ei ollut paikkaa, minne mennä enkä kehdannut keneltäkään yösijaa kysyä. Oli parempi siis mennä kotiin. Yksi asia varmistui EM-kisaviikolla. Opin tietämään, ketkä oikeasti ovat ystäviäni. He majoittavat ja ruokkivat sinua, kun sinulla on sen tarve. He halaavat, kun sinulla on sen tarve (bongasin sattumalta erään Barcasta palanneen ystäväni ratikkapysäkillä - pikahalista ja muutamasta sanasta sai voimaa loppuviikkoon). Nyt pitäisi orientoitua graduun. Kahdeksi kuukaudeksi on varattu tutkijahuone. Pitäisi saada valmista aikaiseksi. Olympialaiset tulevat kyllä näin graduilijan kannalta pahaan aikaan. Darn.


maanantaina, maaliskuuta 19, 2012

Pohjoisen taivaan alla

Terveiset Lapista! Tosin jo runsaan viikon olen ollut jo takaisin etelässä, mutta tämä meno täällä kehien tuntumassa on sen verta kiireistä, ettei ole ehtinyt juuri mitään muuta tehdä kuin mennä kaahottaa paikasta toiseen. Kokouksia ja koulutuksia. Huokaus. Tänään olisi ollut tosin Tallinnan reissu, mutta se jäi nyt sitten toiseen kertaan.

Niin se Lappi. Olin vajaan viikon Napapiirin tuntumassa. Ensin pari päivää Rovaniemellä lapsuudenystävän seurana ja sitten Sodankylässä hyvän ystäväni majoittamana. Rovaniemellä aika kului geokätköillessä, Scrabblen parissa (häviö tuli, kuinkas muuten!) ja taivaantulia ihailtaessa. Niin ja tuli käytyä Napapiirillä pitkästä aikaa. Mielenkiintoista kuulla ja kuunnella joulumusiikkia näin kevään kynnyksellä. Ilmankos sitä pukkia ei näkynyt mailla halmeilla! Oli mukava viettää aikaa ihmisten parissa, joita ei ole nähnyt yli pariinkymmeneen vuoteen! 

Rovaniemen tuokion jälkeen siirryin ystäväni luokse Sodankylään pariksi päiväksi. Häntä en ollut nähnyt vuoteen ja välillämme oli pientä kitkaa tuossa kesän kynnyksellä. Mutta lämmin oli halaus kaikkien kokemamme jälkeen! Kai se ystävyys vahvistuu vastoinkäymisten myötä. Oli mukava tutustua myös hänen avopuolisoonsa. Vaikutti ihan kivalta tyypiltä, vaikka sen itse sanonkin. Myös pannukahvi ja hirvenlihakeitto maistui pitkästä aikaa! Niin ja savuporopitsa. Kyllä tuossa Lapin ruokavaliossa on vaan jotain taianomaista, kun se maistui hyvältä. Kävimme Luotsolla ihailemassa venäläisten hulppeita hirsihuviloita. Lisäksi kävimme Levillä (itselleni ensimmäinen kerta!!!) ja tietenkin myös Hullussa Porossa Suvi Teräsniskaa kuuntelemassa ja katselemassa. Hiukan harmistuneena jätin Lapin taakseni viikko sitten. Ystäväni olisi halunnut pitää minut kauemmin luonaan. No, syksyllä lupasin tulla uudelleen. Jos vaikka tuota hillaa..


lauantaina, tammikuuta 28, 2012

Ihmeidentekijät

Ihmeitä ei synny, niitä tehdään. Tuo Kärppä-valmentaja Hannu Aravirran lanseeraama lentävä lause toteutui presidentinvaalien ensimmäisellä kierroksella. Jo ennen vaaleja oli selvää, että kisasta tulee kahden kauppa. Jännityksellä vaan odotettiin, onko se kaksikko Haavisto-Niinistö vai Väyrynen-Niinistö. Pekka ja Sauli sieltä seuloutuikin. Se oli kansan tahto.

Nämä ovat olleet ensimmäiset todella mielenkiintoiset presidentinvaalit pitkään aikaan. On puhuttu jytkyistä, vastajytkyistä, ilmiöistä, SoMe:sta ja ties mistä. Haavisto on tuonut todellisen vaihtoehdon "perinteisille ehdokkaille". Homo vihreä sivari ei ole jättänyt ketään kylmäksi: keskustelupalstat ja lehtien keskustelupalstat tarjoavat mielipiteitä puolesta ja vastaan. Ihmisten arvomaailma on koetuksella ja ennen kaikkea puntarissa - millaisen Suomen haluamme seuraavaksi kuudeksi vuodeksi? Kysymyksiä on enemmä kuin vastauksia: onko tullut aika uusiutua, aika saada suvaitsevuutta myös korkeimpaan valtiojohtoon, aika saada uudenlainen presidentti?

Itse olen ollut mukana näissä vaaleissa suuremmalla tunteella kuin koskaan. En ainoastaan jäsenkirjani takia, vaan sen takia, että Suomea olisi nyt saatava eteenpäin. Suvaitsevammaksi ja ennakkoluulottomaksi. Elämmehän jo 2010-lukua ja nähneet jo melkein kaiken. Kutsun kaikkia teitä, jotka ovat tähän valmiita, mukaan Haaviston vaalityöhön. Ihmeitä ei synny. Niitä tehdään.


torstaina, tammikuuta 19, 2012

Kaikki presidenttiehdokkaan miehet - ja naiset


Allekirjoittaneella oli mahdollisuus tutustua presidenttivaalikampanjaan oikein henkilökohtaisesti. Vihreiden presidenttiehdokas, kansanedustaja Pekka Haavisto saapui yhdessä nastolalaislähtöisen Fingerpori-piirtäjä Pertti Jarlan kanssa vierailulle Nastolaan viime lauantaina. Kuinka ollakaan, allekirjoittanut organisoi koko aamupäivän, joten puuhaa riitti ennen tilaisuutta: oli tilojen kysymistä, lehdistötiedotetta sun muuta. Tunnin vierailu vaati todellakin monen tunnin työ! Tilaisuudet sujuivat kuin rasvattu ja tuoreessa Nastola-lehdessäkin komeilee keskiaukeaman juttu ao. vierailusta. Tietenkin allekirjoittanut pääsi kuvaan, vaikka yritti pysyä ns. taustalla. Mielestäni palstatila heille, jotka sen ansaitsevat! Oli mukava tutustua niin Pekkaan kuin Perttiinkin. Pekan kanssa keskustelu sivusi politiikkaa, mutta Pertin kanssa puhuimme yllättäen Fingerporista. Nastolan jälkeen kaksikko suuntasi Lahteen. Päivä päättyi paikalliseen olutkuppilaan, Metroon, missä kaksikko sai viimein ottaa rennosti tuopillisen ja keskustella vapaamuotoisesti tavallisten ihmisten keskellä.

Presidenttiehdokas on puolueensa keulakuva ja hän on odotetusti aina esillä mainoksissa sekä lehtijutuissa. Mutta ehdokkaiden takana on mittava kampanjakoneisto. On paikallisia yhdistyksiä, yksityishenkilöitä, yrityksiä, muita yhteisöjä. Valitettavan usein yksittäisen "puurtajan" työpanos jää suurelta yleisöltä huomaamatta Kuitenkin ilman presidenttiehdokkaan miehiä ja naisia ei kampanjoinnista tulisi mitään. Tilaisuudet jäisivät järjestämättä ja esitteet jakamatta. Monet tekevät ehdokkansa eteen lähes ympärivuorokautista työtä, toiset jopa vapaaehtoisesti. Mutta kuten aiemmin totesin, itse annan mielelläni palstamillimetrit ehdokkaille, en esimerkiksi itselleni.

Kampanjan jälkeen, vaalisunnuntaina, on usein tyhjä ja jännittynyt olo. Pääseekö oma ehdokas toiselle kierrokselle tai tuleeko ylipäätään toista kierrosta? Itse toivoisin, että Pekka pääsee toiselle kierrokselle. Hän on erittäin miellyttävä, edustava ja kansainvälisesti kouliintunut persoona (ei poliitikko). Minua ei todellakaan haittaa, että hän on vihreä ja homo - siis vihreähomo. Elämme kuitenkin jo 2010-luvulla. Muissa maissa valtionpäämiehiksi hyväksytään seksuaaliseen vähemmistöön kuuluva mies/nainen. Toivottavasti myös meillä. Menkää hyvät ihmiset äänestämään! Jos ette Pekkaa, niin sitten vaikka Paavoja. Niin tai naisia.


lauantaina, joulukuuta 24, 2011

Joulurauhaa! *<:)



maanantaina, joulukuuta 05, 2011

Tämä on Big Brother!

BB-kausi 2011 kääntyy kohti loppuaan. Finalistit odottavat kärsimättöminä sunnuntaita, jolloin he yksi kerrallaan pääsevät kamerakäytävän kautta ulkomaailmaan. Takaisin kotiin. Kausi on ollut omasta mielestäni yksi parhaimmista. Erilaiset persoonat, mielenkiintoiset viikkotehtävät, lukuisat salatehtävät ja muutama rakkaustarina ovat pitäneet reilun kolmen kuukauden ajan allekirjoittaneen kuvaruudun ja netin äärellä. Kohta on jäähyväisten aika. Vaikka itseltäni 24/7 löytyy, en ole isoveikkaa hirveästi katsonut (muutakin elämää on, ihme kyllä) - en ainakaan alusta lähtien. Liimauduin kunnolla mukaan vasta karavaanaritehtävän aikana. 

Tosi-tv on aina kiinnostanut minua. Toki se on mukavaa ajankulua ja viihdettä, mutta formaatti kiinnostaa sen (sosiaali)psykologinen puolen takia. Minua kiinnostaa erityisesti se, miten erilaiset, eri paikkakunnilta ja eri yhteiskuntaluokkiin kuuluvat ihmiset pärjäävät keskenään valvovan silmän alla yli 90 päivää tiukan kontrollinen ja suorituspaineen alla. Toiset hyvin, toiset eivät ollenkaan. Kilahduksia, karkaamisia ja kateutta on esiintynyt lähes päivittäin. Erityisesti Taivas ja Helvetti -viikkotehtävä tarjosi erinomaisen psykologisen lähtökohdan: materialistinen kurjuus ja runsaus sekä sen eriarvoinen jakautuminen kun on läsnä myös jokapäiväisessä elämässä. Tehtävä toi esiin ihmisten hyvät ja huonot puolet. Haluttiin jakaa hyvinvointiaan toisille, toisaalta oltiin kateellisia ja haluttin varastaa. Viikkotehtävä jätti jälkensä kilpailijoihin: viikkoja myöhemmin ao. tehtävä otettiin esille, kun haluttiin korostaa, kuka on saanut ja mitä sekä miksi Salar häädettiin ao. viikkotehtävän tiimoilta katsojien toimesta.

BB-kausi alkoi maistumaan puulta suosikkini Stefanin (aka Eki, Faija, Daddy) pudottua dramaattisesti Tanjan vaihdettua hänet itsensä tilalle häätöäänestykseen voitettuaan oljenkorsikilpailun. Juontaja-Elinan piipahtaminen talossa oli kyllä omasta mielestäni oiva veto kauden piristämiseen, mutta hänen poistuessa komennukseltaan, alkoi homma taas olla nähty. Viimeistään eilen kansansuosikki Sebastianin pudottua kaikkien yllätykseksi leikistä kalkkiviivoilla, alkoi kausi viimeistään osoittamaan väsymisen merkkejä - niin minun kuin monien muiden mielestä. Ainakin mitä keskustelupalstoja on uskominen. Talon ainoa primus motor on ulkomaailmassa joko tuotannon masinoinnin tai katsojien kyllästymisen (hänen moraalisaarnoihinsa) seurauksena. Jäljellä olevista kilpailijoista suosikkini on Mikael. Hän on sellainen rento ihminen, jollainen itse haluaisin olla. Toki yh-äideille raha on tarpeen. Jos joku mameista, niin sitten Janica. Aidoin ihminen naisista ja varmasti tutustumisen arvoinen!

Menisinkö itse BB-taloon? En tiedä. Ehkä. Toisaalta olisi hyvä käydä tuntemassa se isoveikka-fiilis, joka taloon astuessaan tulee (kaikki tekeminen kuuluu/näkyy) ja mitata omia psykologia rajojaan. Toisaalta BB-taloon astuvan ihmisen tulee olla erityinen - joko ulkonäöltään, henkisiltä ominaisuuksiltaan tai viihdearvoltaan. Itse en koe olevani kovinkaan kiinnostava ihminen. Siis viihdeteollisuudelle kiinnostava. Sitähän BB:lla haetaan: kiinnostavia ja myyviä ihmisiä, joilla tehdään myös kauden päätyttyä rahaa. Vielä viikko, niin nähdään kenellä sitä rahaa tehdään.


lauantaina, maaliskuuta 19, 2011

Lappi - yleistä

Ennen matkaani Lapista olivat mieleeni iskostuneet tunturit, porot ja loputon maantie. Olin aiemmin vieraillut siellä perheeni kanssa lukuisilla kesälomamatkoilla. Ilman siis, että pysähdyimme päivää/yötä pidemmäksi aikaa tai tutustuimme muuhun kuin leirintäalueen läheisyydessä oleviin kohteisiin. Siksi oli rentouttavaa ja todella mielenkiintoista tutustua Lappiin ja lappilaisiin vajaan viikon ajan. Pääasiallisena majapaikkakuntana oli Sodankylä, joka myös Pyssykylänä tunnetaan. Vierailin toki Pelkosenniemellä, graduasioissa ja Pyhällä sekä Luostolla noin kiertokäynninomaisesti. Paljon tuli koettua ja nähtyä. Sääkin suosi ja revontuletkin kipusivat taivaalle näyttämään kauneuttaan sekä lumoaan. Kerron seuraavissa merkinnöissä hieman viikostani, alusta aivan loppuun saakka.


torstaina, maaliskuuta 10, 2011

Kotona taas

Olen palannut. Kaipaan unta, ruokaa ja lämpimiä ihmissuhteita. Viikon verran tuli oltua reissun päällä. Käväisin Lapissa huvi- ja hyötymatkalla - moikkaamassa erästä ystääni ja hakemassa gradumateriaalia. Yhteensä 1801 raide- ja parisensataa linja-autokilometriä. Yli 22 tuntia matkustamista julkisilla. Eilinen ja tämä päivä meni palautessa, ehkä huomenna saa hieman tekstiäkin matkasta. Ja tunnelmakuvia. On totuteltava taas tähän etelään, sen menoon ja ihmisiin. Lapissa kun kaikki on toisin. Kaikki.


lauantaina, helmikuuta 26, 2011

Happy birthday?

Vanhemisessa ei ole mitään hyvää. En siis toisin sanoen ymmärrä, miten jotkut voivat nauttia syntymäpäiväjuhlista. Itse en ole moisia viettänyt moneen aikaan. 

Mutta pitäähän sitä jotenkin juhlistaa. Varsinaisena merkkipäivänä toki söin tuollaisen kermadonitsin ja join kuumaa kaakaota-onhan helmikuussa aina kylmä. Pari korttiakin tuli, hyvä niin. Tällä hetkellä olisin Helsingissä katsomassa ystäväni kanssa elokuvaa ja sen jälkeen olisimme juoneet kuohujuomaa. Mutta tämä jatkuva nuha pitää sisätiloissa. Harmi, mutta elämä, se on. 


lauantaina, helmikuuta 19, 2011

Paitaa ja pakkasta

Viime viikolla sain postissa uuden t-paidan. Ihan niin kuin niitä paitoja ei ole jo ihan riittävästi. Mutta hieno kun mikä, vai mitä? Pakkasta riittää. Pohjoisen reissu on laitettu ns. jäihin (heh!), koska Sodankylässä on ollut sellaisia -37C:n pakkasia. Eihän ulkoilusta tule tuolla kelillä mitään. Mutta toivossa on hyvä elää, jotta maaliskuun ensimmäinen viikko menee pohjoisissa.


sunnuntaina, helmikuuta 13, 2011

Kortit kertovat..

Huomenna on ystävänpäivä. Sain kortit postiin ennätysajassa, eli jo viime keskiviikkona. Ajattelin kerrankin ylittää itseni, enkä siis jättää kortteja viime tippaan - kuten joulukorteilla on tapana. Alkuun hämmästelin suurta postimerkkiuudistusta, jossa siis merkit jaetaan ykkös- ja kakkosluokan merkkeihin. Ykkösellä posti on perillä pääsääntöisesti seuraavana arkipäivänä ja kakkosella 2-3 päivän päästä postituksesta. Vaan kyllä ne 2lk:n postikin oli perillä heti seuraavana päivänä - ja ykköstä halvelmmalla. Yllätys sinänsä. No, pääasia että ovat perillä! :)


perjantaina, tammikuuta 28, 2011

Vaatteet on mun aatteet

Alennusmyynneistä tuli tehtyä järkiostoksia. Kerrankin. Ensin Catmandoo-lasketteluhousut (vaikken harrastakaan) 80 eurolla (sh. 150e) ja sitten kahdet kengät. Viking Gore Tex -kengät 78 euroa ja sisätöppöset 10 eurolla. Nyt tarkenee.

Tuo vaatteitten osto on tuskaa. Sovittaminen on asia sinänsä, mutta sitten nuo vaatemerkit. On Haltia, Catmandoota, Icepeakiä. 80-luvulla sinut olisi varmasti leimattu jupiksi, mikäli sinulla sattui olemaan Luhta-takki päällä. Nyt minullakin on moinen, eikä tuo katseita kerää sen kummemmin. Vaikkei tietty merkki olekaan se must-juttu, mutta kyllä se tietyn leiman sinuun antaa - jos siis kuljet Haltissa, Jack Wolfskinissä tms. kuin ns. merkittömissä kuteissa. Itse en haluaisi leimautua tietyn merkin kantajaksi, mutta on hieman pakko. Enää vaatteet eivät ole niin aatteita, kuin silloin ennen. Maailma muuttu, Eskoseni.


maanantaina, tammikuuta 10, 2011

Uudet ja vanhat kujeet

Uusivuosi ja uudet kujeet sekä hieman entisetkin. Ainakin blogin ulkonäkö muutui hieman. Edellinen muutos olikin vuosi sitten, joten jo oli aikakin. Lupaan, että päivitän blogiani hieman tunnollisemmin. En tosin tiedä, mistä haluatte lukea. Muutama uusi lukija on toivottavasti ilmaantunut, kiitos jo heille etukäteen! Itse olen tutustunut muutamiin uusin blogeihin ja sitä kautta uusien ihmisten ajatusmaailmaan. Olisi kiva nähdä joskus nykyisiä ja miksei uusia lukijoita. En ole koskaan blogimiiteissä pyörinyt, ei sillä. Mutta uusiin ihmisiin tutustuminen kannattaa aina!

Uusivuosi on haastava ainakin opintojen suhteen. Gradu odottaa hyvä tekijäänsä ja se varsinainen uudenvuodenlupaus onkin saattaa se valmiiksi viimeistään kesällä. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.


tiistaina, joulukuuta 14, 2010

Jo joutui armas aika..eikun joulu..eiku ei ihan vielä..

Jouluvalmistelut alkavat olla pikkuhiljaa voiton puolella. Sain joulukortit matkaan tänään. Perinteiseen tapaan niihin tulee (toivottavasti) seimikaupunki Lahden erikoisleima. Pyrin aina lähettämään jotain erityistä joulukorttien kera - joko sellaisia pieniä tarroja tai sitten ao. leima. Joululahjat on melkein kaikki hommattu. Isälle olisi vielä jotain keksittävä. Joku sellainen tupakanpoltonlopetuslaite tai vastaava..Itse en kai muuta halua, kuin terveyttä ja voimia graduiluun. Tänään viimeksi eräs ystäväni toverini kysyi gradun vointia. Kohta painatan lehdistötiedotteen graduvaihteista. Niin - se ei vielä ole valmis. Ehkä ensi jouluna. Ensin tuo viestinnän cumu valmiiksi..


perjantaina, joulukuuta 03, 2010

Kulttuuria ja kunniaa

Tässä päivänä muutamana luovuin balettineitsyydestäni. En kuuna päivänä olisi mennyt balettiin, ellei siihen olisi tarjoutunut oiva tilaisuus ja vieläpä klassikkojen klassikko: Joutsenlampi (Suomen kansallisbaletti teki vierailuesityksen Tampere-taloon; kaikki kolme esitystä olivat loppuunmyydyt). Jos ao. esityksen balettiosuudet olivat henkeäsalpaavat, niin eniten minua miellytti baletin musiikki (Tampereen filharmonia). Tietysti lempikohtaus oli pienten joutsenten tanssi, joka keräsikin raikuvat aplodit - syystäkin! Kyllä ne ammattilaiset osaavat tuon baletinkin. Itse olen ollut mukana ainoastaan näytelmissä lukioaikoinani, mutta jäänyt jo "eläkkeelle". Tiedä, uskaltaisiko lavalle enää noustakaan. No, mutta seuraavaksi oopperaneitsyys pitäisi saada luovutettua..

Jos on kulttuuria saatu, niin myös kunniaa. Yllätyin hieman, kun spr:n paikallisosaston syyskokouksessa minulle lyötiin kouraan spr:n ansiomerkki ja kunniakirja. Onhan tässä yli 10 vuotta oltu mukana toiminnassa, mutta vapaaehtoisjärjestö kun on kyseessä, niin ihan pyyteettömästi ja todellakin vapaaehtoisesti. Luottamustoimissa (piirihallitus ja järjestön valtuusto) ovat viime vuodet kuluneet. Mieli tekee myös jälleen ns. kentälle, siis ea-päivityksiin tms. papereiden pyörittämisen jälkeen. Saa nähdä. EA1-kurssi olisi ainakin käytävä uudelleen (nolottaa sanoa ääneen, että kortti on mennyt vanhaksi) lähiaikoina.



perjantaina, marraskuuta 19, 2010

Ne suuret suunnitelmat..

..tuntuvat aina kariutuvan. Tällä hetkellä ihanneolosuhteissa olisin ollut Helsingissä nauttimassa SVAL:n seminaarista (ja seminaarin antimista) jääden yöksi, sillä ELK:n marrastapaaminen/pikkujoulut ovat huomenna Sport Academyssa. Helsingistä sitten sunnuntai-aamuna kohti Tamperetta ja SPR:n Hämeen piirin kokousta. Kysyin jo yhtä sohvapaikkaa, mutta se oli jo varattu. Olisihan muutama ehdokas, jolle voisin soittaa - taidan jättää tekemättä. En tahdo olla vaivaksi kenellekään - erityisesti naispuolisille ystävilleni. Se kun on aina hieman niin ja näin mennä naispuoliselle ystävälle yöksi. Vaikka ne rajat vedetään johonkin. Elämä on.


torstaina, marraskuuta 11, 2010

Alku aina hankalaa

Tämä varsinainen blogini on jäänyt hieman vähälle huomiolle., pahoittelut siitä. Tähän ovat vaikuttaneet erinäiset kiireet pätkätöistä harrastuksiin. Mutta yritetään taas elyttää tätäkin blogia. 

Kiireitä tosin riittää tästä eteenpäin, sillä graduni on "tekeillä" - siitä on muodostumassa kivi kengässä. Muutamat työpaikat ovat menneet sivusuun graduni tekemättömyyden takia. No, olisihan se hienoa saada tavoiteaikaan gradu tehtyä (15.5.2011). Aineistoa on kerätty ja kohta alkaa sen lukeminen/tieteellinen tarkastelu. Gradun lisäksi olisi tehtävä viestinnän cumu Helsinkiin (viestinnän oppihistoria on vielä tekemättä - suoritan sen esseellä). Kirjoitettavaa siis riittää ilman blogiakin. Mutta kai sitä vapaampaakin kirjoittamista tarvitaan, jotta pysyy tämä kirjallinen ilmaisu monipuolisena. 

Mutta kuten gradussa, niin myös blogiteksteissä aloitus on pitkän tauon jälkeen hankalaa. Toivottavasti jaksatte kuitenkin seurata vaatimatonta blogiani. Osa teistä tosin on kärryillä ajankohtaisista asioistani facebookin avulla. Mutta yritän parhaani mukaan palvella myös heitä, jotka eivät ole naamakirjakavereitani.


perjantaina, kesäkuuta 18, 2010

Jokainen tsäänssi...

Sain äsken tietää, että tuo potilasasiamiehen 40 prosenttinen meni talon sisälle. Sinänsä odotettu ja oikea päätös. Mutta kyllä se hieman kirpaisee. Silti olen otettu, että olisi saanut edes mahdollisuuden. Elämä on.


torstaina, kesäkuuta 17, 2010

Ongelmasta toiseen

No niin. Tietokoneongelma on selätetty ja taas on tuttu/turvallinen läppäri pöydällä. Läppäriin vaihdettiin kovalevy rikkoutuneen tilalle. Nyt kone on niin hiljainen, ettei tiedä koneen päälläoloa. Ja kaikki tiedostotkin ovat tallessa, jihaa! Vaikka tietokoneella ei muuta tekisikään, niin tällaiselle sihteerille/kuvien ottajalle sekä -käsittelijälle tämä vekotin on tärkeä - ei siis sillä, että olisin addiktoitunut mesettäjä/facebookin käyttäjä. Tuossa tuli mieleen, jos syksyksi vaihtaisi mäkkiin. Nämä peeceet on joskus inhoittavia ja Microsoftin ohjelmiinkin turtuu.

Sain tiistaina kaksi työtarjousta. Nykyisessä pätkätyöpaikassani olisi tarjolla verkkotuottajan paikka - aluksi vuoden mittainen, tosin jobi ei olisi kokopäiväinen. Palkkakin olisi kai ihan mukava, mutta mielessäni kummittelee tuo gradu - mahtaisiko onnistua työnteon lomassa? Tosin tuo jobi ei olisi kokopäiväinen, joten sinänsä olisi ihan kiva paikka. Se toinen olisi 40-prosenttinen jobi potilasasiamiehenä Hämeenlinnassa. Eräs vanha opiskelijatoverini soitti ja kysyi, olisinko kiinnostunut hoitovapaan tuurauksesta - hän haluaa siis omaan osoittaiseen hyvinkoulutetun hyvän tyypin. Ei tuokaan siis ihan täyspäiväinen ole, mutta kiinnostaa toki. Mutta nyt on ilmaantunut talon sisältä halukas ottamaan Elisen osittainen oto-meiningillä. Ymmärrän sen toki ja hyväksyn sen, että omasta talosta kolutaan halukkaat ensin. Olin otettu jo pelkästä yhteydenotosta ja toki niitä tilaisuuksia tulee. Kerroin jo tuolle toisaalle, että olisi kiva saada oman alan työkokemustakin - kun en ole juurikaan niitä tehnyt. No, saa nähdä..


Twitter Delicious Facebook Digg Favorites More