sunnuntaina, toukokuuta 31, 2009

Naisenergiaa!

Tänään oli eräänlainen kesän lähtölaukaus - joillekin kirjaimellisesti. Uskaltauduin nimittäin Naisten Kymppiin. En todellakaan juoksemaan, mutta kannustamaan erästä pitkäaikaista ystävääni (sekä tietysti muitakin) hyvään suoritukseen. Päivä oli erittäin kuuma - suorastaan lämmin. Tilannetta ei helpottanut se, että olin yksi harvoista miehistä koko Töölön kisahallin kulmilla. Eräässä vaiheessa tuli aika outo olo. Näin tosin julkimoita (muun muassa ulkoministerimme jakamassa mehua ladyille) ja erään opiskelutoverin, joka on jo nyt työelämässä. Hattua täytyy nostaa kaikille naisille, jotka uskaltautuivat hellesäähän juoksemaan - wau!

Ystäväni juoksi upeasti (10 km alle tunnin) ja kävimme juoksun jälkeen kaupassa nappaamassa mukaan siiderit, jotka joimme rauhallisesti nauttien Kaisaniemen puistossa (hyyyyst!). Rusketusta tuli ja painoakin varmaan lähti jonkin verran pois, kun koko päivänä join ainoastaan vettä sekä siis muita nesteitä (tosin kotona söin kiinteätäkin ruokaa).

Kuviakin tuli otettua (yllätys). Niitä tosin saatte nähdä myöhemmin - nyt on muutama kirjallinen työ ja deadline paukkuu huomenna. Tärkeimmät eli blogimerkintä toki ennen niitä. Heh..


perjantaina, toukokuuta 29, 2009

Kirjoittamiskiireitä

Luvassa on helteisen ilman lisäksi kirjoittamiskiireitä. Tänään kävin haastattelemassa paikallisen jalkapalloseuran valmentajaa tulevan MyPa-koitoksen tiimoilta (Suomen Cupin viides kierros). Lisäksi huomenna on lakkiaisten uutisointi/valokuvaus. Sunnuntaina sitten vapaampaa: Helsingissä ajattelin piipahtaa, ystävääni kannustamassa Naisten 10:ssä. Koskaan ole moisessa tilaisuudessa käynyt, mutta kerta se on ensimmäinenkin. Kamerakin "sauhuaa" - tänään kuvausta, huomenna ja sitten sunnuntaina. Ja montakohan kuvaa olen ottanut tällä viikolla - varmaan toista sataa. Näinä tulevana kahtena päivänä vastaa toiset mokomat lisää. Blogiinkin olisi tarjolla muutamia mielenkiintoisia aiheita, mutta ehkä sitten tuonnempana.


tiistaina, toukokuuta 26, 2009

Sadan vuoden yksinäisyys

Olin eilen lähes koko päivän uutispimennossa. Vietin maanantain edustustehtävissä Suomen Punaisen Ristin valtuustossa. Päivä oli mainio ja saimme muun muassa aikaan tärkeän kannanoton koskien turvapaikanhakijoiden kuntapaikkojen lisäämistä. Tutustuin itsenäisesti ennen kokouksen alkua Keskuspuistoon ja ihastuin paikkaan heti. Ehkä saan jostain kaavittua ne muuttorahat ja pääsen asumaan jonnekin päin Helsinkiä.

Niin, siihen uutispimentoon. Kuulin kotiin tullessani, että Matti (SIG) Inkinen oli vihdoin löydetty - hukkuneena tosin eli itsemurhan tehneenä. Miehellä todettiin aivokasvain, joka leikattiin. Heti perään tulivat lapsipornosyytökset ensimmäisenä Seiskan taholta. Paine kasvoi varmasti sietämättömäksi ao. olosuhteiden johdosta ja Matti teki omat ratkaisunsa, joka järkyttää kenties eniten hänen vaimoaan. Vuosisadan rakkaustarina päättyi kyyneliin.


sunnuntaina, toukokuuta 24, 2009

Makin´ Woopee

Taas kerran kadun sitä, etten lähtenyt lukemaan psykologiaa/sosiaalipsykologiaa. Ympäröimä maailma kun tarjoaa runsaasti tutkimusaiheita. Viime aikoina olen seurannut ihmissuhteita käsitteleviä blogeja - suosikkieni lisäksi, tietenkin. Seurannassa on ollut etenkin liatian sutinoita kahden ihmisen välillä. Hänen tekstinsä ovat olleet kaikki mielenkiintoisia, mutta etenkin viimeistä edellinen postaus markkina-arvosta ja naisvihasta laittoi minut jopa kommentoimaan kyseistä merkintää. Oli tosin vaikea kommentoida järkevästi liatian merkintää, sillä eihän minulla moisista asioista kokemusta ole - ei seksistä, eikä seurustelusta.

Mutta kai minullekin on jonkinlainen kanta muodostunut, ilman tieteellistä näyttöä tosin (eli empiriaa, hehe!). Itse en allekirjoittaisi keskustelussa mainittua teoriaa ihmisen sosiaalisesta markkina-arvosta - onhan kyseessä teoria. Mutta käytännössä tuollainen markkina-arvo on kai olemassa, esimerkiksi lauantaisin baareissa. Naiset eivät ole kiinnostuneita miehistä, jotka eivät ole tasoltaan (ulkonäöltään tai muilta ominaisuuksiltaan) heidän arvoisia. Homma toimii toki toisinkin päin - tukeva naisihminen jää helposti huomioitta kaikenlaisten missukoiden ympärillä.

Asia ei tosin ole niin yksiselitteinen, sillä ihmisten välinen kemia on ihmeellinen asia. Joitakin miehiä kiinnostaa missimittaiset naiset, kun taas jotkut neitokaiset eivät kovinkaan paljoa kiinnitä huomiota ulkonäöllisiin seikkoihin. Tässä suhteessa markkinateoria ei pidä paikkaansa. Tosin liatian kirjoituksessa painotetaan feministisen näkökulman lisäksi seksin osuutta asiaan. Kuten kommentissani painotin, pitäisi seksuaalisen kanssakäymisen perustua tunteeseen, eikä hetken haluihin. Ehkä olen tässä asiassa auttamattomasti vanhanaikainen - mene ja tiedä.

Musiikkivalintana kaksi, tasavertaisesti naisille ja miehille oma tulkintansa 1950-luvun jazz-musiikista. Tässä laulussa puhutaan..No, päätelkää itse..Tätä olisi kyllä kiva tanssia, hih..





keskiviikkona, toukokuuta 20, 2009

Pantteri pilkuissaan

Hiivin hiljaa Pantterin lähelle. Huomasin sen jo kaukaa, mutten perääntynyt - rohkea rokan syö! Siinä se lepäsi, kuin uneen vaipunut kissa. Tyynen rauhallisena, hälinästä välittämättä. Yhtäkkiä se ravisteltiin unestaan hereille ja nostettiin ilmaan. Nostajan hymy oli herkässä. Vaan puuha oli tuttua - onhan tätä tehty aiemminkin. Ja jälleen nostajana pantterin näköinen mies - Namika Lahden kapteeni Teemu Laine. Allekirjoittanut kosketteli Pantteria itsekin. Hiljaa kunnioittavasti silittäen ja varovasti nostaen. "Yllättävän kevyt" - totesin. Voiton huumassa varmastikin kevyempi.

Namika Lahti siis vietti tiistaina kannattajiensa kera mestaruusjuhlia yhdeksän vuoden tauon jälkeen. Kauppatorilla oli viileän lämmin tunnelma, kun kahvia ja nisua jonotettiin. Ja pitihän sitä onnitella kapua, valmentajia ja joitakin pelaajia oikein kädestä pitäen. Yllätyin hieman, että osa pelaajista oli meikäläistä lyhyempiä - taisi mennä hieno ura pisteidenpoimijana hukkaan..

Mestaruusjuhlat olivat kodikkaan vaatimattomat - puheita ei niitä pakollisia enempää pidetty ja kaupunginjohtajakin piipahti tuokion verran juttelemassa jenkkivahvistuksien kanssa. Rentoa oli myös jutella muutaman kannattajan kanssa koripallosta ja muusta urheilusta. Oi milloin saamme juhlia jalkapallon tai jääkiekon Suomen mestaruutta? Pöydällä tanssiminen oli lähellä jo Namikan voittaessa mestaruuden, ehkä sitten FC Lahden kauden päättäjäisissä?

Tähän loppuun on aivan pakko soittaa Namika Lahden kannustusbiisi - mikäpä muu kuin Kylänväen YMCA! Kiitos Namika Lahti!



maanantaina, toukokuuta 18, 2009

Ajolähtö kotiin päin


Kroppa tietää sen, että jotain tuli eilen tehtyä. Puulaakipesäpallojoukkueen ekat treenit Helsingissä sujuivat allekirjoittaneen kohdalla kohtalaisesti. Osuin palloon, juoksin kunnarin ja otin muutamat kopitkin. Toisaalta taas se maila olisi voinut osua palloon useamminkin (tai ne laittomat olisivat voineet olla laillisia) ja muutamat pallot menivät räpsän ohi luvattoman helposti. Mutta oli kiva sunnuntai-alkuilta uusien ihmisten (ja kaunokaisten) seurassa. Harmi vaan, ettei ollut aikaa jäädä oluselle - vaikkei kesällä kiire mihinkään olekaan, niin VR:n aikataulut sanelevat ainakin toistaiseksi Helsinki-visiitit. Siis toistaiseksi.

Pesäpallo jakaa suomalaiset kahteen ryhmään. Toiset seuraavat sitä fanaattisena, toisia se ei taas voi vähempää kiinnostaa. Toiset koulukkaat pelaavat mieluiten futista, toiset pesäpalloa. Itse pidän pesäpallosta, vaikken lajia niin rakastakaan. Antsa opetti ala-asteella lajin alkeet ja kyllä se maila pysyi kädessä parikymmenen vuoden taon jälkeen. Pitäisi vaan ostaa se räpsä..


keskiviikkona, toukokuuta 13, 2009

Auttaminen - aika arvokasta

Oheinen teksti julkaistiin Etelä-Suomen Sanomissa Vierailija-palstalla sunnuntaina 3.5.2009 - valmistaen lukijat Suomen Punaisen Ristin viikkoon. Kirjoitin tekstin pyynnöstä ja järjestön aktiivisena vapaaehtoisena, Hämeen piirihallituksen ja SPR:n valtuuston jäsenenä. Viimeksi sain kehuja kyseisestä tekstistä maanantaina, eli viikko tekstin ilmestymisen jälkeen. Kehut tietysti lämmittävät, ei siinä mitään - en vaan osaa ottaa vastaan niitä.

Suomalaiset ovat sitkeätä kansaa. Emme ole nujertuneet vaikeuksien edessä, vaan olemme aina voittaneet vaikeudet. Seitsemänkymmentä vuotta sitten puhuttiin talvisodan hengestä ja sodan jälkeiset sotakorvaukset maksettiin otsa hiessä suomalaisen sisun voimalla. Toisen maailmansodan kaltaista sotaa ei Suomessa ole onneksi uudestaan koettu.


Globalisoitunut maailma on kuitenkin tuonut uusia haasteita erityisesti henkiselle hyvinvoinnille. 1990-luvun lama ja viime vuonna Yhdysvalloista alkanut finanssikriisi on hyökyaallon tavoin rantautunut myös Suomeen tuoden lukuisille työpaikoille laman ilmapiirin. Suomalainen sisu on jälleen koetuksella.


Talouskriisi ja sen seuraukset pakottavat meidät miettimään arvojamme ja toimintatapojamme. Äkillinen elämänmuutos, lomautus tai työttömyys, vaikuttaa monen ihmisen elämään ja henkiseen hyvinvointiin. Vapaaehtoistyöllä voidaan kuitenkin toimia taantuman vaikutuksia vastaan. Vapaaehtoistoimintaa tutkinut dosentti Anne Birgitta Pessi toteaa, että vapaaehtoistoiminnassa mukana oleva ihminen edistää ennen kaikkea omaa hyvinvointiaan. Hänen mukaansa toiminta palkitsee ja luo varmuutta omaan elämään, synnyttää uusia ystävyyssuhteita ja ryhmätoimintaa. Samalla vapaaehtoiset auttavat tarpeessa olevaa ja edistävät toisten hyvinvointia.


Suomen Punainen Risti on ollut mukana vapaaehtoistyössä yli 130 vuotta. Järjestön vaikuttavuus perustuu aktiivisten ihmisten vapaaehtoisesti tekemälle työlle. Järjestö on ollut vuosikymmenien aikana synnyttämässä toimintoja, joista on muotoutunut perustuslain takaamia peruspalveluita.
Eräs järjestömme tunnuslauseista on: "Auta meitä auttamaan". Vapaaehtoiset ovat järjestön perustamisesta lähtien auttaneet heikommassa asemassa olevia, auttaen samalla merkittävästi myös itseään. Vapaaehtoinen on oppinut uusia taitoja, ja monelle vapaaehtoistyö on tuonut merkitystä omaan elämään. Vapaaehtoistyön ympärille on syntynyt sosiaalisia verkostoja ja ystävyyssuhteita, jotka ovat antaneet voimaa omaan jaksamiseen - ja samalla on autettu lähimmäisiä.

Lahden seudulla lähimmäisten ja itsensä auttaminen näkyy monessa eri toimintamuodoissa. Esimerkiksi ystävätoiminnan avulla lukuisat syrjäytyneet ovat saaneet järjestön aktiiveista ystävän kävely- ja jutusteluhetkiin. Lisäksi Vapaaehtoinen pelastuspalvelu, jota SPR koordinoi, on tarjonnut monelle mielenkiintoisen harrastuksen lukuisine etsintä- ja viestikursseineen.
Unohtaa ei sovi Kontti-kierrätystavarataloa, joka on työllistänyt monen pitkäaikaistyöttömän tarjoten heille mahdollisuuden koota elämänsä palapelin uudelleen. Kierrätystavaratalo on tuonut myös varoja paikallisen toiminnan kehittämiseen, sillä puolet myyntituotosta käytetään Punaisen Ristin työhön Hämeen piirin alueella.

Vapaaehtoistoiminnan kulmakivenä on ennen kaikkea paikallinen osasto. Ilman aktiivista osastoa ja aktiivisia vapaaehtoisia ei ole aktiivista toimintaa. Monet hyvät ideat järjestön periaatteiden esittelemiseksi ovat kaatuneet vapaaehtoisten puutteeseen - osaston hallituksen jäsenten aika ei ole riittänyt kaikkeen.

Auttamisen ketjun turvaamiseksi tarvitaan uusia vapaaehtoisia, jotka toiminnasta innostuttuaan voivat saada kipinän vaikka uuteen ammattiin. Monet ensiaputoimintaan osallistuneista ovat löytäneet itselleen kimmokkeen opintoihin, joista valmistuu hoitajia tai muita terveydenhuollon ammattilaisia. Uudelleenkouluttaminen ei ole enää elinikäiseen oppimiseen pohjautuvassa yhteiskunnassamme harvojen mahdollisuus, vaan jokaisen oikeus.

Auttamistyö, jota me kaikki vapaaehtoiset teemme, on arvokasta - niin meille itsellemme kuin muillekin.


maanantaina, toukokuuta 11, 2009

Hyvää syntymäpäivää!

Lauantaina koko kunta juhli osin poutasäässä, osin vesisateessa. Oma kotikuntani täytti kunnioitettavat 140-vuotta, vanha maalaiskunta siis. Oli kiva nähdä vanhoja tuttuja ja uusia naamoja torilla, joka on usein valitettavan tyhjä - mitä kivaa tapahtumaa tuolle mahtuisikaan, jos joku järjestäisi? Niin ja Remu veti kivan shown! En tiennytkään, että mies on tuollainen huulenheittäjä (nimim. juttuja kuultu). Vanhoja autojakin oli moottoripyöristä puhumattakaan. Ja kakku, se oli hyvää!

Blogeilussa (onkohan tämä edes suomea?) on ollut pieni tauko johtuen kaikenlaisista jutuista oikeassa elämässä. Jutut toivottavasti selviävät aikanaan..


sunnuntaina, toukokuuta 10, 2009

Hyvää Äitienpäivää!


Aurinkokin kunnioittaa äitienpäivää! Kaikille blogiäideille ihanaa päivää!



tiistaina, toukokuuta 05, 2009

Kolme kirjettä

Kerroin taannoin kahdesta kirjeestä (VR:ltä ja Tampereen yliopiston oikeustieteiden laitokselta), jotka ovat odottaneet lukijaansa. Kiireiden vuoksi en ollut niihin ehtinyt paneutua, mutta nyt olen. Ja aika mukavaa postia on tullutkin - nyt yksi kirje kahden edellisen seuraksi.

Ensin ystävämme Valtion Rautateillä, jonka palveluksessa ollut konduktööri kohteli allekirjoittanutta aika kaltoin alkutalvesta. Lyhyesti sanottuna töykeä käytös (muun muassa petos- ja valehteluväite). Mutta onneksi joku tajuaa asiakaspalvelusta jotain. VR:ltä tuli pahoittelukirjeen (jossa kerrottiin keskustelusta konduktöörin kanssa) lisäksi kaksi viiden euron matkaseteliä. Tuleehan tarpeeseen, vaikka pahalle mielelle ei voi hintaa määrittääkään.
Kaksi seuraavaa kirjettä olikin sitten iloisia uutisia opiskelurintamalta. Ensimmäinen kirje kertoi allekirjoittaneen kandidaattitutkielman arvosanan, joka on ihan hyvä (eli se hyvä (3)). Lausunnossa tosin on muutama nelonen (erityisesti dokumentoinissa ja keskustelussa/kritiikissä), mutta loppuarvosanaksi siis kolmonen. En odottanut kovin kummoista arvosanaa, sillä loppua kohden mielenkiintoni asianomaisen tutkielman tekoon laski kuin lämpötila talvella. Niin se on kai jokaisessa kirjallisessa työssä - on vaan lopetettava (ja osattava lopettaa) jossain vaiheessa pisteeseen.

Tuoreempi kirje oikeustieteiden laitokselta koski gradun harjoitusainettani. Harjoitusaine on jo kerran käynyt allekirjoittaneella korjaamista varten. Kieliopillisesti teksti oli ihan ok, mutta periaatteen vuoksi piti muokata ja muokata - ja muokata, kunnes Kielikeskuksen ihminen oli tyytyväinen. No, nyt sitten on sekin hoidettu.

Kiva saada tuollaistakin postia, eikä vaan aina mainoksia/laskuja! Tosin vielä ihanampaa olisi saada käsinkirjoitettu kirje tai niitä postikortteja, joita itsekin matkoiltani tai onnitteluiden merkeissä lähetän..


Twitter Delicious Facebook Digg Favorites More