torstaina, huhtikuuta 29, 2010

Oi ihana toukokuu?

Olen huolissani. Toukokuusta oli suunnitelmieni mukaan tulossa suhteellisen vapaa kuukausi kaikesta stressaavasta ja puuhata ystävien kanssa jotain kivaa. Mutta kalenteri onkin täyttymässä. Jo kuun alussa olisi kaksi kokousta (sekä ydinvoima-miekkari) eikä kuun loppukaan näytä kokousvapaalta - tiedossa olisi muun muassa kaksipäiväinen seminaarimatka Tallinnaan. Lisästressiä aiheuttaa maanantaina uusintatenttaamani sopimusoikeus: mikäli se menee läpi, on metsästettävä kokonaismerkintöjä ja laitettava kandidaattitutkintoanomus eteenpäin. Mikäli taas tulee hylsy (siis TAAS), niin pitää neuvotella vaihtoehtoisista suoritustavoista tenttaattorin kanssa (kesätentti ao. oppiaineesta on vasta elokuun lopulla). 

Sitten se gradu. Huusin itselleni huutonetistä 10 euroon Uuden graduoppaan, jota jo toki olin silmäillyt aiemmin. Halpa ja tärkeä ostos!  Vaikka eräs toverini sanoi, ettei sitä gradua oppaalla tehdä vaan sisulla. Joka tapauksessa G on ollut "jäähtymässä" jo liiankin kauan ja toukokuussa sillekin olisi tehtävä edes jotain - riippuu tietenkin sopimusoikeuden tilanteesta. Vaikka kahta asiaa pystynkin tekemään yhtä aikaa, niin tentteillä ja gradua en pysty - tai siis en halua. 
 
Opiskeluun liittyen: pyysin ensimmäistä kertaa koko yliopistourallani tenttijäljennöksen taannoisesta vero-oikeuden perusteet -tentistä (siis kopion tenttisuorituksesta). Täytyy kyllä todeta, että a) oma käsialani on aika surkea (ei nyt ihan harakanvarpaita kuitenkaan) ja b) tenttaattorin merkinnöistä ei saa mitään tolkkua. Jaa tästä vitonen?! Tekstissä esiintyi muutama kielioppivirhe, mutta kai tuossa asiaa oli tuon vitosen verran. Toivottavasti tuo toinen murheenkryyni menisi läpi yhtä komeasti!


torstaina, huhtikuuta 15, 2010

Hyvä päivä

Eilen oli pitkästä aikaa hyvä päivä - näin ainakin ajattelin nukkumaan käydessäni.Vietin aurinkoista keskiviikkoa Helsingissä hyvässä seurassa. Ensin kävin Kuntatalolla moikkaamassa / halaamassa muutamaa kaunotarta ja puhumassa syksyn pätkätyökuvioista. (jotka vielä eivät tosin selvinneet). 

Kuntatalo-session jälkeen  suuntasin  puoliltapäivin Eduskuntatalolle, jossa oli vuorossa lounastapaaminen edustaja Kiurun (tuttavallisemmin Krista) kanssa. Lentokenttämäisen turvatarkastuksen jälkeen ihanan lämmin halaus ja törmääminen tuttuihin hallatovereihin, jotka olivat jokakeväisellä excursiollaan (allekirjoittaneelta jäi tällä kertaa Itämeren aallot väliin). Eduskuntatalon ruokala on pieni paikka - kuvittelin sen olevan jotenkin mahtipontisemman ja arvokkaamman.  Krista kommentoi ruokalan muistuttavan kouluruokalaa - ja minä muistutin samaan hengenvetoon arvon edustajien joskus muistuttavan koululaisia ainakin käytökseltään. Tunti meni puhuttaessa niin kunta- kuin järjestöasiaa (Krista on SPR:n valtuuston pj). Harmittavan nopeasti aika meni hyvässä seurassa - Kristan piti kiirehtiä suureen valiokuntaan toiselle puolelle taloa. Kansanedustajan työ ei ole pelkkää edustamista, vaan näköjään kokoustamista ja istumista. Onneksi päätimme ottaa joku kaunis päivä uusiksi. 

Eduskuntalolta (ensin tuokio Musiikkitalon ihastelua) köröttelin ratikalla Eiraan (Merikadulle) ja sieltä dösällä takaisin keskustaan, jossa erään kaunottaren kanssa oli ensin teekestit ja sitten hieman geokätköilyä Ruoholahdessa. Garminin akkupatterit olivat tyhjentyneet, joten olin kännykän varassa - eihän se sitten löytynyt, mutta oli kiva ulkoilla ja paistatella päivää. Suunnittelimme toukokuulle Suomenlinna-päivää - museokierrosta ja sen sellaista. Kello olikin jo sen verran, että oli pakko suunnistaa takaisin Lahteen z-junan avustuksella. Onneksi ehdin alta pois - pari tuntia myöhemmin koko junaliikenne seisoi tietokonevian takia. Joskus sitä vaan on hyvää tuuria. Ja hyvä päivä.


tiistaina, huhtikuuta 13, 2010

Omaa aikaa

Olen joutunut opettelemaan uudelleen rentoutumisen ja hiljentymisen jalon taidon. Viimeinen kuukausi on mennyt milloin Kino Iiriksessä, milloin kokouksissa ja milloin pätkätöiden parissa - tenttejä unohtamatta. Alkanut viikko piti olla se vapaaviikko, jolloin otan omaa aikaa. Eilinen päivä menikin radio-ohjattavien autojen kimpussa (itse en ao. autoja omaa, mutta eräällä kaverilla niitä on kaksin kappalein-->siispä revittelemään) ja pyöräillen. Illalla oli sitten eräs kokous, jonka pöytäkirjan väänsin tänään (ja toisen pöytäkirjan nimiä olen tässä metsästellyt, onneksi ovat jo paperilla). Ilta onkin sitten onneksi rauhallinen: televisiota ja lenkkisauna. 

Huomenna on tarkoitus ottaa vieläkin rauhallisemmin. Käyn Helsingissä ensin kuntien edustajien talossa (Kuntatalo) ja sitten kansanedustajien talossa (Eduskuntatalo), jossa on hehkeän lounasseuran lisäksi tarjolla (toivottavasti) hehkeää ruokaa. Sitten ystävän seurassa piipahdus Merikadulla, jonka jälkeen geokätköilykauden aloitus (eli matkalaisten "hyvästeleminen" kohti uusia seikkailuita). Päivä olisi tarkoitus lopettaa muutamalla punaviinilasillisella. Tarkoituksenani oli katsastaa Intersportin laaja nappulakenkä- ja sykemittarivalikoima. Mutta sykkeen säästämiseksi jääköön ensi viikkoon. Omaa aikaa on tarkoitus ottaa myös ensi kuussa. Ystävän kanssa on suunnitteilla Tallinnan piipahdus ja kai sitä pitää jossain muuallakin käydä visiteeraamassa ennen kesän kiireitä: gradu odottaa tekijäänsä. Vaikka raha on tarpeen (vapailla toimittajilla varsinkin), niin kyllä se oma aikakin on.

Viestittelin lyhyesti erään tuoreen äidin kanssa (tuttavani siis). Hän "tilitti" normaaleista rutiineista: aamulehden lukemisesta pyykinpesuun ja vieraiden kestimiseen /prinsessan syöttämiseen (itse en pitänyt sitä tilityksenä, vaan "kuuntelemisena"). Kehoitin häntä ottamaan omaa aikaa, joka on myös äidille tärkeätä - ehkä tärkeimpää kuin isälle. Tosiasiahan on, että nainen / äiti on perheenpää - vääpeli, joka huolehtii arjen pyörittämisestä ja käskyjen jakamisesta. Kun perheessä (arjen rutiineissa) on kiinni 24/7, niin sitä helposti väsyy. Pari tuntia päivässä omissa oloissa tai päivän parin kylpyläreissu tekee äideille ihmeitä. Meidän miesten on huolehdittava siitä, että he sitä aikaa tarvittaessa saavat - harrastuksilleen tai sitten vaan omalle itselleen. *nostaa hattua kaikille äidille*


lauantaina, huhtikuuta 03, 2010

Huhtikuu on kuukausista julmin

Pahoittelen jälleen blogini ylipitkiä päivitysvälejä. Olen viettänyt aikaani pätkätöiden parissa (=koko päivän koneen äärellä kirjoittaen), joten blogista huolehtiminen on jäänyt näin viikonloppuihin. Viime viikko oli jälleen aika rankka. Esimerkiksi maanantai meni kokonaan Tampereella: herätys 0440, linja-autoon 0545, sopimusoikeuden tentti 0800. Tentin jälkeen pätkätöiden pariin ja sitten 1815 SPR:n Hämeen piirin piirihallituksen kokous-->kohti kotia ja kotiovella 0000. Toivottavasti se sopimusoikeus nyt menee läpi, sillä sen jälkeen olisi tutkintotodistuksen hakeminen (kandidaatin oppiarvolle). Onneksi nyt pääsiäisenä saa levätä, vaikka nyt la-su meneekin Kino Iiriksessä (onneksi on ainoastaan kolme näytöstä; klo 14, 16 ja 18).

Ihanaa, kun tulee kevät! Tuosta loskasta ja vesisateista en välittäisi, mutta pyöräilykauden kun voi kunnolla aloittaa niin vot! Toki sitä tuli talvellakin pyöräiltyä, mutta siedettävissä lämpötiloissa siitä nauttii enemmän. Tosin TS Eliotin mukaan "huhtikuu on kuukausista julmin". Ainakin säätilastojen osalta, sillä takatalvi voi iskeä milloin tahansa. Onhan tuota lämpöä jo tässä ollutkin (eilen perjantaina +12C). Tein torstaina kohuulenkin (pitänee ostaa matkamittari, jotta voi laittaa km:t talteen), joka tuntui vielä perjantainakin pohkeissa. Tärkeintä onkin nyt totutella jälleen korkeisiin sykkeisiin (= polkea ylämäet). Vielä kun saisi sykemittarin ostettua, niin voisi aloittaa oikeasti kunnon kohottamisen.


Twitter Delicious Facebook Digg Favorites More