keskiviikkona, helmikuuta 24, 2010

Synttärihumua

Syntymäpäivä oli ja meni. Vanheminen tuntuu joka vuosi yhtä ikävältä, mutta lohduttaudun sillä että naisilla vanheneminen saattaa olla vielä masentavampi kokemus kuin meillä miehillä. Toki meilläkin biologinen kello tikittää, mutta naisilla kahta kauheammin. Eipä käy kateeksi. Mutta oli ihan kiva päivä.

Kävin erään ystäväni kanssa elokuvissa. Vuorossa oli Suljettu saari, joka oli ihan ok Scorsesen elokuvaksi. Mutta aivan liian pitkä. Michelle Williams teki kyllä mukiinmenevän suorituksen. Di Capriossa ei ole kyllä sellaista särmää yhtään - pelkkä kansikuvapoika tässäkin elokuvasssa. Leffan jälkeen menimme yhdelle viinilasilliselle Pullmaniin. Sain häneltä lahjaksi yhden dvd-elokuvan nimeltään "Sisareni puolesta". Kivaa, rakastan elokuvia - lajista riippumatta!

Ostin itselleni
myös elokuva-aiheisen lahjan. Elokuvien lisäksi rakastan elokuvamusiikkia. Finnkino myy elokuvateattereissaan elokuvamusiikkiboksia, jossa on peräti kahdeksan levyn verran musiikkia sekä koti- että ulkomaisista elokuvista.

Eräältä toiselta ystävältäni sain lahjaksi piirustuslehtiön ja värikyniä. I
nspiraationa lahjaan toimi taannoin julkaisemani piirustus, minkä olin tehnyt kuusivuotiaana. Nyt pääsen jälleen piirtämään aurinkoja ja taloja graduilun lomassa - kun en näköjään ole saanut pitkään aikaa piirtää. Minkä taiteilijan maailma on minussa menettänytkään - not!


keskiviikkona, helmikuuta 17, 2010

Konsertista ihmissuteen

Viisi elokuvaa kahteen viikkoon on kyllä uusi ennätykseni. Suhteessa siihen, että vielä muutama vuosi takaperin tuskin kävin elokuvateatterin lähellä saati sitten katsonut niitä. No, hyvällä seuralla on merkityksensä ja opintojen helpottumisella (toki gradu on se kaikkein vaativin suoritus). Niin ja sillä, että aloitin vapaaehtoistyö Kino Iiriksessä, missä on tullut vapaaehtoistöiden ohessa katsottua viimeisen kahden viikon aikana kolme elokuvaa: Konsertti, Hääkuvaaja (jonka tosin kävin katsomassa ns. vapaa-ajalla) ja Séraphine. Nämä ovat aiemmin pyörineet Finnkinon Lahden ohjelmistossa, mutta jotenkin olin missanut ne. Hollywood-tuotannosta katsoin Sherlock Holmesin (joka on tavallaan Robert Downey jr:n comeback-elokuva) ja Wolfmanin, joka yritti ainakin olla uskottava kauhuelokuva. 

Konsertti, Hääkuvaaja ja Séraphine kaikkein vaikuttavimmat. Etenkin Konsertti ja César-palkintoja seitsemän kappaletta kahminut Séraphine koskettivat hyvällä näyttelijäsuorituksillaan ja tarinakerronnallaan. Konsertissa myös elokuvamusiikki otti mukaansa heti alkuminuuteilta lähtien. Saa nähdä, onko elokuvia tiedossa tälläkin viikolla. Kino Iiriksessä olisi Rakkaus elokuvassa -seminaari, jossa luennoi muun muassa televisio- ja elokuvatutkija Veijo Hietala. Kai sitä on ainakin tuo Rakkaudella Maire käytävä katsomassa..


keskiviikkona, helmikuuta 10, 2010

Lukutoukka

Kuluva kirjastoviikko sai minut miettimään omaa kirjastokäyttäymistäni. Omaan kahdeksan kirjastokorttia (joista tosin aktiivisessa käytössä on tällä hetkellä "ainoastaan" viisi) ja vietän aikaani lähes 3-4 kertaa viikossa kirjastossa - lähinnä Lahden tiedekirjastolla. Toki opiskelu on siihen tärkein syy - tällä hetkellä "käsittelyssä" on Sopimusoikeuden oppikirja. Kiinnostavaa, eikö? 

Olen huomannut ja muillekin maininnut lainauskäyttäytymisestäni: suurin osa kirjoista on joko opintoihin liittyviä tentti/gradukirjoja tai muita tietokirjoja. Lisäksi kirjat ovat lähes poikkeuksetta myöhässä, vaikka eräpäivämuistutuksia tulee tekstiviestitse tai sähköpostitse. 

Toissaviikolla oli kuitenkin aivan pakko lainata muita kuin opiskelu- tai tietokirjoja. Mukaan tarttui muun muassa Alexander Stubbin "Ei, herra ministeri" ja Rauli Virtasen reportaasikirja menneiltä juttumatkoilta - niin ja dvd, jota en vielä ole ehtinyt katsoa. Lainasin ao. teokset kotikuntani kirjastosta, jossa en ollut vieraillut valehtelematta ainakaan puoleen vuoteen. En muista, milloin olisin viimeksi lukenut romaanikirjoja (siis kaunokirjallisuutta). En tiedä edes, osaanko niitä enää lukea?! Opin varhain lukemaan, joten sinäsä taito on jo ollut olemassa jo ihan riittävän kauan. Varmaan netti vie suurimman osan "lukuhaluista" - pitäisi varmaan sulkea tuo naamakirja ja ottaa joku mestariteos kauniiseen käteen.


perjantaina, helmikuuta 05, 2010

Tyttöselle

Tyttö, lausu, taika millinen
Rinnoilles mun aina riennättääkin?
Lausu, miksi sinne hartoilen,
Sinne vainen mieli viehättääkin?
Miksi onkin kaunis temppeli,
Jossa luonto pappeutta johtaa.
Riemutoin ja kolkko suuresti,
Silma kun sen ihmeissä en kohtaa?
Mullan kahlehissa, niinkuin mie,
Heiluvana onnen aaltosella,
Maalimainen mulle ootkin sie,
Pensas vaikka voi sun piilotella.
Aikaa ennenkuin sun nähdä sain,
Lemmen löysin, itse lempiväinen;
Pilven tuolla puolen, kodossain,
Mulla oil jo kulta hempiväinen.
Rikkaampi sen rinta oil kuin sun,
Suuteloinen kahta hehkuvampi;
Helma niinkuin taivas laaja, mun
Tok’ ei tuota vastaan ahtahampi.
Oi, kuin mittelenkin ainiaan
Muistoja, kut isänmaasta siintää;
Vapaana min lemmin, vielä vaan
Lemmin, vaikka multa maahan kiintää.
Tyttö, eipä muotos kaunollaan,
Eikä poskes ruusunhohtaavaisna,
Lempi maailmahan suureen vaan
Helmahas mun kietoo orjanlaisna.
Maan ja taivahan sa tarjoilet,
Sinussa vaan voinkin helmaella;
Että kallis oot kuin kumpaiset,
Ällös huoliko siis kummastella!
JL RUNEBERG: Tyttöselle (till en flicka) 
Tainalle terveisiä! :)


Twitter Delicious Facebook Digg Favorites More