Näytetään tekstit, joissa on tunniste TALVI07.. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste TALVI07.. Näytä kaikki tekstit

lauantaina, marraskuuta 24, 2007

Mä lähden stadiin

Olo on parempi kuin tiistaina, tosin ärsytysyskää on jonkin verran. Auttoi huomattavasti, alkoi tunkemaan Coldrexia naamaan. Sai onneksi levätä ihan kiitettävästi ja miettiä asioita. Silti pelottaa lähteä tuonne tuuleen ja tuiskuun (sekä lumimaisemaan), viimeksi maanantaina kävin ulkona. Mutta joskus se on vaan lähdettävä, ei auta - ainakin Stadiin ja viestinnän aineopinnoille. Olisi kiva nähdä eräitä ystäviä aikoihin! Mutta ne kommunikaatiovaikeudet estävät - yhden kanssa ei tekniikka pelaa (siis viestit löydä perille) ja toisen kanssa on muuten vaan tällainen "hiljainen kausi".


tiistaina, marraskuuta 20, 2007

Afrikkaa ja angiinaa??

Muutaman päivän olen ollut hiukan kipeänä. Pientä lämpöä pitää ja kurkku on kipeänä - yöt menevät buranalla. Toivottavasti ei pukkaa angiinaa, antibioottikuuria on kyllä ankeata syödä - tosin terveeksi tulemisen takia söisin vaikka miten monta kuuria putkeen. On ollut myös aika väsy olo ja unta on riittänyt joka yölle ainakin 10 tuntia. Päivällä tulee lepäiltyä, vaikka uni tekisi hyvää. Jos tätä jatkuu pari päivää, niin pakko käväistä lääkärissä - ihan varmuuden vuoksi. Levollahan tällaiset virustaudit yleensä menevät ohitse 2-3 päivässä.

Muutamia tenttituloksia on tullut takaisin. Viestinnän taannoinen oppihistoria-tentti meni, kuten totesin tentin jälkeen, huonosti - hylättyhän sieltä tuli. Ei vaan virtaa riittänyt lukea ja tehdä moneen paikkaan (sekä Helsinkiin että Tampereelle) yhtaikaa. Olen hieman pettynyt itseeni, mutta eipä tuo yllätyksenä tullut. Itse olen valinnut tieni ja keskittynyt pääaineopintoihin. No, kunnallisoikeuden esseestä tuli nelonen. Ihan mukavasti tuo meni, vaikka edellisestä tuli vitonen. Ehkä hieman hätäilyn makua viimeistelyssä. Mutta ei mahda mitään, opiskelu on tällaista. Ensi viikolla tutkimusprosessin hallinnan tentti ja sitten esseen sekä muiden tenttien kimppuun ennen joulua.

Toton African omistan eräälle ystävälleni, joka sinne halajaa käytyään siellä viime kesänä. Olen vannottanut itselleni, että lähden Afrikkaan joskus vapaaehtoistyöhön. Afrikka - sarvikuonojen maa.



sunnuntaina, marraskuuta 18, 2007

Rento lauantai

Tänään on ollut rento päivä. Olen pääasiassa lepäillyt ja hiukan lukenut tutkimusprosessin hallintaa. Niin ja katsonut dvd-elokuvan Muiden elämä. Ihan katsottava elokuva, saihan sentään kuunnella saksaa pitkästä aikaa. Ensi lauantaina on taas viestinnän luennot Helsingissä - vähiin käy, ennen kuin loppuu kokonaan. Ja sitä seuraava viikko vasta onkin reissaamista Tampereelle ja Helsinkiin.

Sunnuntaina on muisteltu itsemurhan tehneitä kynttilöin ja surunauhoin. Olen muistellut enoani, joka kuoli oman käden kautta menneenä kesänä ja kavereitani, jotka ovat päätyneet tähän kamalaan ratkaisuun syystä tahi toisesta. Ei sitä vaan ymmärrä miksi - ei, vaikka kuinka ajattelisi.


keskiviikkona, marraskuuta 14, 2007

Tenttierehdys

Olin jo aivan varma. Myös kalenterimerkintä oli olemassa: Tentti 13.11. klo 16-. Mutta eilen ei ollutkaan hallintotieteiden tenttipäivä, vaan oikeustieteiden. Ensimmäistä kertaa yritin mennä sellaiseen tenttiin, johon en ollut ilmoittautunut. Uusi yritys 27.11. - tällä kertaa olen varmistanut oikeasta tenttipäivästä. Eikä tuo lukeminen hukkaan mennyt.

Ei tuo Tampereen reissu hukkaan mennyt. Kävin opiskelijaravintolassa syömässä kinkku-ananaspizzaa (pitkästä aikaa) ja näin muutaman hallatoverin. Tapasin myös erään toimittajakollegan kahvin merkeissä ja näin (jälleen kerran) puhemies Niinistön. Sain myös hieman selvyyttä opintoihin, jotka eivät niin masentavilta näytäkään - vaatii vaan lujaa työtä ja motivaatiota. Linja-automatka Tampereelta takaisin meni nukkuessa, aika rankka päivä.

Astrid Lindgrenin syntymästä tuli tänään kuluneeksi 100 vuotta. Här kommer Peppi Långstrump..


perjantaina, marraskuuta 09, 2007

Kauanko kaivata saan?

Siis mikä oikein, mikä väärin
Sen kuinka selville saan
Jos vastauksiin vain löytäis kysymykset
Niin olla vois helpompaa

Keskiviikkoinen Jokelan murhenäytelmä on herättänyt monia kysymyksiä, johon etsitään kiivaasti vastauksia. Miksi nuori mies heitti hukaan sekä oman tulevaisuutensa että muiden mahdollisuuden pitkään ja onnelliseen elämään? Miten tuollaista voi ylipäätään tapahtua Suomessa ja miten ennaltaehkäistään se, ettei vastaavaa enää pääse tapahtumaan? Varmaa on, että vastauksia etsitään pitkään. Siihen asti on tärkeätä purkaa tapahtunut ja uskaltaa surra.

Olin eilen yhteydessä Prada-prinsessaan mesen välityksellä. Keskustelimme tapahtuneen lisäksi opiskelusta sekä kaveruudesta - ystävyydestä ja ihmissuhteista. Tuossa Anne Mattilan kappaleessa "Ei kerro tuuli" on kyse kaipauksesta ja rakastamisen vaikeudesta - juuri niistä asioista, joista keskustelimme. Hän kertoi ikävöivänsä minua (aika yllättäen), vaikka suhteemme on ihan ystäväpohjalla. Näimme viimeksi puoli vuotta sitten. Tunne on kyllä molemminpuolinen - toivottavasti näemme jossain vaiheessa. Nauratti hänen kysyessään, miksen ole opiskellut psykologiksi. Ei sen puoleen, kysyn samaa kysymystä jatkuvasti itseltäni.

Kaipaan tällä hetkellä monia ihmisiä - ystäviä ja kavereita. Olisi kyllä mukava nähdä heitä kaikkia, mutta mahdotontahan se on. Aina ei mene nallekarkit tasan. Mutta tieto siitä, että he ovat kunnossa, auttaa jaksamaan arkista aherrusta. Jokelan murhenäytelmässä moni menetti kaverin, ystävän ja toverin.
En tiedä, mitä tekisin ilman omia ystäviäni tai kavereitani.
Ei kerro tuuli, ei kuiskaa puiston puu
Miks niin kuin kukka, myös tunne lakastuu
Ei kerro pilvi, ei tähti taivaalla
Kauanko kaivata saan?


keskiviikkona, marraskuuta 07, 2007

Kivuliasta keskiviikkoa

Viikko kääntyy lopuilleen kivuliaissa merkeissä. Eilisillasta lähtien on kolottanut lähinnä leveätä selkälihasta (mikäli oikein olen lukenut "lihaskarttaa"). Illalla otin Buranan ja tänään on Ketoriniä voideltu - illalla sitten uudemman kerran. Harmittaa, piti käydä Tampereella opintoasioissa ja illalla laskemassa edustajistovaalien ääniä. Hyvä, jos pystyn kunnolla syventymään paperitöihin ja tenttikirjoihin, jotka tosin lisäävät gradutuskaani entisestään (tentittävä kurssi on, yllätys sinänsä, tutkimusprosessin hallinta). Pitäisi kai sitä lihaskuntoa harjoittaa nykyistä enemmän - nollasta ylöspäin. Toivon mukaan saamme lisäksi ystäväni kanssa aikaiseksi sulkapallomättöä, oikein kunnon hikiliikuntaa siis.

Joulu tulee joka vuosi yhä aiemmin. Tänään törmäsin joulusuklaisiin sekä suklaakalentereihin, joita on tarjolla ihmisten lisäksi myös kissoille! Hyvä ajatus sinänsä, mutta haluaisin nähdä kissan itse avaavan sen oikean luukun päivittäin ja ottavan sieltä sen kissanminttunsa. No, leikinlasku sikseen. Pitäisi itsekin jonkinlainen kalenteri ostaa - se varmaankin on se perinteinen Veikkauksen joulukalenteri. Pikkuvoittoja sieltä(kin) on tullut, mutta aina kannattaa yrittää. Pikkujouluja odotan innolla, vaikkei ne omalta kohdaltani ole samanlaiset kuin esimerkiksi BB-talon eiliset pukkipippalot (Punkki on kyllä oikea pelimies). Joululahjoja en halua edes ajatella - ainakaan vielä. Joka vuosi yhä vaikeampi ostaa esimerkiksi veljille jotain käytännöllistä. Ystäviä on helpompi lahjoa, kuin sukulaisia.

Kuulin tämän Something Stupid -värssyn toissapäivänä. Ihana kappale ja ehkäpä koskettaa jonkin verran omaa elämää - toivottavasti ainakin joltain osin.



Twitter Delicious Facebook Digg Favorites More