torstaina, marraskuuta 30, 2006

Siniaaltoinen elämä

Siniaalto, vuoristorata..Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Uskon, että jokaisella meistä on siniaaltoinen elämä - tai vuoristoratainen, ihan miten haluaa. Välillä on niin mukavaa ja leppoisaa, toisinaan taas kaikki ottaa päähän - niinkuin allekirjoittaneella tänään.

Pari viimeistä päivää meni ihan mukavasti, vaikka on joutunut aikaisin heräämään. Aurinkokin näyttäytyi ja sai jutella erään henkilön kanssa elämästä noin yleensä - viestinnän opintoja unohtamatta. Kyllä, si-aalloistakin oli jotain puhetta. Fiksu ihminen, muttei heillä aina niin helppoa ole, vaikka toista miten kuvittelisi.

Tänään on taas palattu maan pinnalle, eli voidaan varmaan sanoa normaaliin elämään. Molemmissa opinnoissa lievä paniikki päällä, pitäisi lukea ja kirjoittaa vaikka mitä ensi viikkoon mennessä. Lisäksi ainejärjestön pikkujoulut jäävät pakostakin väliin. Niin ja ei luntakaan ole missään..

Onneksi viikonloppu on lähellä, vaikka kirjoittamisen/lukemisen merkeissä taitaa mennä. Saa nukkua pitkään ja kenties pari tuntia voipi lohkaista uutukaiselle Bond-filmille. Juicen "Lauluja rakastamisen vaikeudesta" on tosin pakko laittaa soimaan jo tänään, vaikkei ko.aihe olekaan ajankohtainen henkilökohtaisessa elämässäni.


maanantaina, marraskuuta 27, 2006

Elämää verkossa, osa 2

Kiukkuisena ei pitäisi mennä nukkumaan, mutta eilen menin. Siitä oli sitten seurauksena se, etten nukkunut kunnolla ja maanantai meni ihan piloille. Elisan vika kaikki tyynni. Kyseisen lafkan joku serveri otti ja meni oikosulkuun ->pätkäisi sekä nettiyhteydet ja puhelimen - kiva kiva. Sunnuntai-iltana ei insinörtit kuitenkaan tehneet mitään, joten tänään piti tehdä töitä evakossa. Onneksi yhteydet ovat jo nyt joten kuten kunnossa.

Töiden lisäksi olen kirjoitellut luentopäiväkirjaa. Dedis on torstaina ja sitten pitäisi ryhtyä lukemaan kolme viestinnän tutkimukseen liittyvää kirjaa, jotta saisi tehtyä lopputehtävän (dedis 8.12. - itsenäisyyspäivä taitaa mennä lukemisessa/kirjoittamisessa). Ensi viikolla olisi myös eu-oikeuden tentti, täytyy viikonloppuna jostain kaivaa aikaa tuollekin.

Ystäviä on hirveä ikävä. Muutamia tosin enemmän kuin muita, mutta yhtä kaikki.


lauantaina, marraskuuta 25, 2006

Soi blues joka asemalla..

Huh, terveiset Helsingistä ja saunasta! Aamulla vekkari soi viideltä ja piti taas lähteä tien päälle. Helsingissä alkoi kymmeneltä avoimen luennot (viestintä) ja neljältä loppuivat. Oli taas hyvä meininki ja luulen, että jotain jäi tällä kertaa myös päähän. Pakollinen laihutuskuuri tuntuu olevan päällänsä, kun ei ehdi edes lämmintä ruokaa syömään - tänään söin Wayne´s Coffeessa kanaleivän ja join vihreätä teetä (lounastauko oli ruhtinaalliset 15 minuuttia, sillä saman verran meni jonottamiseen).

Ennen kotio lähtöä kävin erään kaverin kanssa kahvilla - missäpä muualla kuin Wayne´s Coffeessa (itse join kyllä kaakaota). Juttelimme niitä näitä ja suunnittelimme pika-excua Tukholmaan. Kaverin pitäisi käydä sikäläisessä yliopistossa ja minun, no, vaikka tapaamassa uusia tuttavuuksia. Huomenna taas aikaisin ylös, on se kumma kun ei viikonloppunakaan saa nukkua.

Juice Leskinen on poistunut taivaalliseen laulu- ja sanoituskuoroon. Ikävä, mutta ehkä odotettu juttu. Hieno mies, vaikken koskaan tavannut (keikatkin jäi kuulematta, harmittaa). Loistavia ja koskettavia biisejä, niitä tuli aina hoilattua (itsekseen) aina kuin radiosta sattui kuulemaan. Jään kaipaamaan, kuten jäin Göstaakin. Onneksi Sikaa pääsee kohta laulamaan...


Mistä tullut oon, tiedä en.
Tietää en haluakaan.
Määränpää, kuinka tietäisin sen.
Mieti en, mä vaellan vaan.

En välitä muusta, mutta päivät jotka
maapallo rullaa radallaan.
Luonas kai olla saan?

Kun pysähtyy juna ja aseman nään.
Mä hyppään pois jään tuijottamaan.
Ihmiset kotiin käy kylmissään.
Suruni jäätyy iltaan koleaan...




(Luonas kai ollaan saan / Juice Leskinen)


perjantaina, marraskuuta 24, 2006

Pakko painaa..

Väsyttää. Pakostakin, kun viiden aikoihin taas ylös ja Manseen - pari tuntia vasta kotona oltu. Huomenna aamusta Helsinkiin kuuden tunnin luennolle. Onneksi lupasi poutaa, sateessa ei Helsingin katuja ole kiva tallata. Lunta ei ole missään, mutta jäätä on ainakin Helsingissä. Nyt tällä reissulla en ota luistimia mukaan, mutta ehkä joskus..

Kulunut viikko oli eittämättä edellistä raskaampi. Syynsä on toki säällä, joka on syksyisen harmaa ja sateinen. Mutta opinnoissa pukkaa kiirettä. Viestinnän aineopinnoissa mennään aika haipakkaa vauhtia - kurssi suoritetaan avoimessa yliopistossa puolessa siitä ajassa, mitä normi viestinnän aineopiskelija tekee yliopistossa. Luentopäiväkirjat pitää naputtaa neljässä päivässä luennoista ja lopputehtäväänkin pitää lukea kolme opusta. No, sitä saa mistä on maksanutkin. JOO-opinnoistakin piti valittaa, mutta nyt en jaksa. Kurjat Kuppilat, suihkuun ja nukkumaan.


keskiviikkona, marraskuuta 22, 2006

Krapula tulee kyllä..

Olen lähipäivinä törmännyt kahteen alkoholin käyttöä koskevaan uutiseen. Toissapäiväisessä Metro-lehdessä oli uutinen, jonka mukaan kolmannes EU-kansasta nauttii liikaa alkoholia. Eilen törmäsin STT:n välittämään uutiseen, jossa todetaan, että "nuorten humalajuominen on lisääntynyt Euroopassa viime vuosikymmenen aikana. Humalaan juominen ei lopu nuoruusvuosiin, sillä 18-29-vuotiaat juovat vielä enemmän." Uutisessa mainittiin, jostain kumman syystä, että Irlanti ja Suomi ovat nuorten aikuisten alkoholin käytön suurmaita. Ja sen kyllä huomaa ainakin perjantai-iltaisin tuolla kaduilla sekä televisiosta - BB-talon asukit "keittoavat" joka päivä.

Kävin miettimään omaa suhdettani alkoholiin. Sitä voidaan pitää kummallisena - tai ainakin muut tuntuvat pitävän.
Ikään ja väestöryhmään suhteutettuna olen outo tapaus. En ole koskaan ollut kännissä ja viimeisestä alkoholipitoisesta juomasta on jonkin aikaa - nautin kaksi lasia viintä erään ystäväni luona kolmisen kuukautta sitten. Kesälläkin tuli ainoastaan pari kertaa istuttua terassilla. Ystävien kanssa on mukava ottaa muutama silloin tällöin ja ulkomailla on mukava tutustua paikallisiin illanviettopaikkoihin. Nykyteinien harrastama kadulla kaljoittelu ja kännien vetämien joka perjantai ei koskaan ole ollut minun juttuni. Krapula tulee kyllä, mutta minä määrään, minä päätän päivän...


maanantaina, marraskuuta 20, 2006

Masentavat numerot

Hitsi, nämä maanantait masentavat. Aina joku tässä viikonpäivässä mättää. Viestinnässä tuli edellisen jakson arvostelut. Kolmosia ja yksi kakkonen - joku kolmonen kai yleisarvosanaksi. Olosuhteisiin nähden tuo numero on no, odotettu ja kenties täysin ansaittu. Jotenkin kuitenkin pettymys on tällä hetkellä päällimmäisenä pääkopassa. En ole perfektionisti, mutta kyllä nuo arvosanat pitäisi olla jossain kolmosen paremmalla puolella. Jännitän nykyään arvosanoja melkein tenttejä enemmän. Hassu juttu sinänsä, sillä jokin riippuvuussuhde niillä kai keskenään on. No, ei kai tällä päällä enempää voi vaatia *koputtaa puuta*. En tiedä, ehkä vaadin itseltäni liikaa.


sunnuntaina, marraskuuta 19, 2006

Suicide is painless..

..it brings on, many changes..Tänään vietetään Suomessa itsemurhan tehneiden muistopäivää. Päivä herättää minussa tunteita, sillä muutamat kaverini ovat päättäneet päivänsä oman käden kautta. Vaikkei he mitään varsinaisia ystäviä olleetkaan, niin silti heitä on silloin tällöin ikävä. Kaikki ne lapsuuden muistot ja yhteiset hetket tulevat mieleen aika ajoin. En kuitenkaan jaksa olla enää heille vihainen, ymmälläni olen sitäkin enemmän.

Päällimmäisenä tietysti kysymys MIKSI? Elämä on jo lahja sinänsä ja perhe, ystävät ja rakkaus mansikoita kakun päällä - niistä pitäisi olla kiitollinen ja jaksaa tätä maailmaa jo noiden asioiden tähden. Meillä jokaisella on heikot hetkemme, mutta oman elämän lopettaminen on jotain, mikä menee yli ymmärryksen - kuinka moni ihminen haluaisikaan elää, jos vain annettaisiin mahdollisuus?


Mielenkiintoinen luento

Eilinen viestinnän luento oli mielenkiintoinen, vaikka välillä oli pakko väsymyksestä haukotella. Opettaja oli innostava ja saimme aikaan hyviä keskusteluita. Kävimme läpi viestinnän erilaisia tutkimusmenetelmiä. Tutkimusmenetelmät sopivat myös muihin aloihin, joten niistä on apua myös minulle - kun sitä gradua joskus aloitan. Jotenkin tuli taas paniikki päälle siitä, selviytyykö tuosta lopputyöstä koskaan? Tutustuimme myös siihen, miten tehdään erilaisia kyselytutkimuksia, joihin meistä jokainen on varmasti osallistunut. Hyvän kyselytutkimuksen tekeminen on vaikeata, mutta niihin on myös vaikea vastata. Eilisen luennon tuloksena suhtautumiseni kyselytutkimuksiin muuttui. Ehkä sitä paremmin ymmärtää tutkimuksen tekijöitä ja toivottavasti osaan paremmin vastata. Tiedä häntä. Täytyy kohta aloittaa luentopäiväkirjan tekeminen, heti sen jälkeen kun on herännyt.


perjantaina, marraskuuta 17, 2006

Väsyttävä viikko

Onneksi on viikonloppu, ei tätä olisi enää jaksanut. Tänään olen kaivannut muita viikonpäiviä enemmän unta ja ruokaa. Aamulta ylös puoli viideltä ja kohti Tamperetta. Rankka päivä, muutama tunti luentoa ja täysi työpäivä päälle. Tampereella söin lihapasteijan sekä ruisleivän, ja kotona pari leipää - siinä päivän ruoka-annos. Illalla tosin viiliä vielä, jaksaa vähän aikaa nukkua. Päivän liikunta-annos tuli siinä, kun juoksin 10 minuutissa Lahden linja-autoasemalta rautatieasemalle. Kiva mäki - kaikki Lahdessa käyneet tietävät mistä puhun. Huomenna olisi herättävä kahdeksalta, sillä kymmeneltä alkaa viestinnän kuusituntinen luento. Meneehän se lauantai siinäkin. Sunnuntaina olisi kiva käydä elokuvissa (saa nähdä jaksaako). Pariisi - rakkaudella pyörii Kino iiriksessä. Ihan yksikseen sinne tosin menen, mutta väliäkö hällä?

Lämpimät ihmissuhteet - ne ovat tärkeitä. Tänään juttelin yhden opiskelijatoverin (kaunokaisen tietenkin) kanssa pitkästä aikaa, muista milloin olin viimeksi häntä nähnyt. Kymmenisen minuuttia vaihdettiin kuulumisia. Täytyy todeta, että naiset ne kaunistuvat vuosi vuodelta. Herrasmiehenä toki kysyin myös hänen lapsensa vointia. Oli kiva kuulla, että hänen gradunsa valmistuu hiljalleen (toisin kuin eräillä) ja vointi on muutenkin hyvä. Eräs kaverini soitti iltasella, myös hänen kanssaan oli mukava jutella. Viime aikoina on jäänyt vähän nuo yhteydenotot ystäviin, täytynee jossain vaiheessa korjata tilanne. Mutta toisaalta, he kyllä tietävät, että olen tarvittaessa tukena ja turvana - vaikken välttämättä joka päivä kuulumisia ehdikään kysellä.


keskiviikkona, marraskuuta 15, 2006

Kesä keskellä viikkoa

Keskiviikko on ehkä päivistä siedettävin. Viikko on puolivälissä; ei ole maanantai eikä tosin vielä (valitettavasti) perjantaikaan. Päivä meni töitä paiskiessa ja viestinnän opintoihin virittäydessä. Edellinen osio (tutkimustaidot) oli no, tarpeellinen tulevaisuuden kannalta, eikä tuo seuraavakaan (viestinnän menetelmät) mitään hyödyntöntä ole - päinvastoin. Joo-opinnot ovat hiukan hankalassa vaiheessa, niistä joskus lisää..

Sää sitten muuttui taas keväiseksi. Loskaa lentää ja lämpöä on viiden asteen hujakoilla. Ei niitä ulkojäitä taida tulla vielä, ladut sentään ovat jo käyttökunnossa. Kävely on aika vaikeata, kun eivät ole auranneet. Pyöräilystä ei kannata edes haaveilla, pitäisi olla kuivat kelit. Kyllä se talvi sieltä, toivottavasti edes jouluksi..


maanantaina, marraskuuta 13, 2006

I don´t like Mondays..

..and that´s for sure, Sir Geldof! En tiedä, jotenkin maanantait ovat ruvenneet vainoamaan meikäläistä. Siis jokin saa "kuun päivän" tuntumaan huonoimmilta päiviltä, mitä ne ehkä loppupeleissä ovatkaan. Viime maanantai oli ärsyttävä, samoin tänään oli aika väsypäivä. Unet ovat parina viime päivinä jääneet vähiin, syynä voi olla liikunnan puute tai aikaiset aamuherätykset. Kunnon hikilenkki on puuttunut, kun ei viitsi pyörälläkään mennä liukastelemaan. No, toivottavasti loppuviikko olisi vähän parempi.

Kävin tänään kotikirkossani äänestämässä seurakuntavaaleissa, ainoana perheenjäsenenä tosin. Koen, että demokratia on tärkeätä myös kirkollishallinnossa. Ehdokkaat olivat suureksi osaksi tuttuja, mutta valinta oli silti vaikea. Johtunee siitä, että en tällä kertaa lähtenyt itse ehdokkaaksi. Mutta hyvää ja nuorten asioita ajavaa ehdokasta äänestin, toivottavasti pääsee myös valtuustoon saakka vaikuttamaan.

Myös itse äänestystilaisuus sujui mallikkaasti, en edes ajokorttia näyttänyt - aina on joku vaalitoimitsija, joka minut tuntee, sen verran on tullut oltua itsekin mukana hieman siellä sun täällä. Kirkkoherrakin tuttavallisesti tervehti.. On mukava tietää, että paimen välittää sen verran lampaistaan, että on vapaa-aikanaan heidän seurassaan.


lauantaina, marraskuuta 11, 2006

Sanoja väärinpäin..

Eilen tuli puhuttua enemmän kuin kuluneella viikolla konsanaan - siis muutakin kuin kiitos ja näkemiin. Ja vielä ihanien neitokaisten kanssa. Jotenkin oli pakko avautua, kun mennyt viikko oli niin kirjoituspainoitteinen, ettei pahemmasta väliä. Työn, opiskelun ja vapaa-ajan harrastuksen takia napautus on ollut hallitsevana äänimaisemana, missä nyt ikinä olen sattunut kirjoitustyötä tekemään. Olin alkuviikosta taas hieman känkkäränkkä, ja otin ehkä tietoisesti etäisyyttä kaikkeen ja kaikkiin. Aikaiset aamuherätykset kai tekevät sen, muttei sitä muutenkaan ole aihetta riemuun.

Eilinen oli kyllä päivistä parhain, vaikka piti riuhtaista itsensä ylös aamuneljältä. Kävin lounaalla opiskelijatoverini kanssa New Yorkissa. Hieno ravintola ja hyvä ruoka (ainakin burgerit) - suosittelen. Puhuimme tunnin verran lähinnä töistä ja opiskelusta. Tämänhetkisestä elämästä siis. Juttua olisi varmaan riittänyt muustakin, mutta piti kiirehtiä luennolle. Päivän päätteeksi käväisin Klubilla, tarkem
min sanottua Klubin yläkerrassassa tutustumassa Punaisen Ristin nuorten lehden uuteen päätoimittajaan. Itsekeitetyn kahvin lomassa tuli puhuttua parisen tuntia niitä näitä. Olin äänessä varmaan liikaakin, pahoittelin neitokaiselle asiaa - mutta häntä ei tuntunut haittaavan. Linja-automatkalla kotio juttelin vähän aikaa erään toisen opiskelijatoverin kanssa. Mukava tietää, missä itsekukin menee - minua kun näkee harvoin kampuksella (vähän kaikenlaisista syistä johtuen).

Talvi vahvistaa otettaan, vaikka muutama päivä onkin ollut suojaa. Järvi on jäässä ja lunta riittää. Odottelen ulkojäitä, pääsisi vuodattamaan hikeä kumisen lätkän perässä. Tai sitten rusettiluistelua - kuka tietää. Nyt kun jaksaisi aloittaa referaatin kirjoittamisen..


perjantaina, marraskuuta 03, 2006

Viikko pulkassa

Tämä viikko on viimein pulkassa. Onneksi. Maisemia tuli taas nähtyä, muttei rakkaita ystäviä. Pari kertaa Helsingissä (viimeksi tänään) ja kerran Tampereella. Matkustuskilometrejä en kehtaa sanoa, viidensadan tuolla puolen ne kai ovat. Huomenna pitäisi mennä Tampereelle taas, mutten tiedä. Olisi mukava väsätä vapaaehtoislehden taittoa kaveriporukassa, mutta jotenkin aivot haraavat vastaan. Jalat ovat lähdössä, muttei mieli. Pyhäinpäivänä tulisi rauhoittua, viedä kynttilä haudalle ja levätä. Tiistaina olisi EU-oikeuden tenttikin, olisi luettavakin. Saa nähdä.


keskiviikkona, marraskuuta 01, 2006

Rankka päivä

Ei oikeastaan mitään uutta auringon alla. Tänään oli aika kurja päivä, noin sään kannalta. Rankka se oli myös - puoli viideltä herätys, viisi tuntia linja-autossa ja lähes 300 matkustuskilometriä. Lunta tuli sekä Päijät-Hämeessä että Pirkanmaalla. Aurauskalustoa ei ole missään, saa tarpoa nivusia myöten lumessa. Junat ja linja-autot myöhässä - onneksi pääsin turvallisesti kotiin (kiitos ammattikuljettajien). Huomenna on onneksi etätyöpäivä, saa ainakin hieman enemmän nukkua. Perjantaina taas maantie kutsuu.


Twitter Delicious Facebook Digg Favorites More