keskiviikkona, tammikuuta 27, 2010

Sikapiikillä


Tämä kävi sitten siellä possunuhapiikillä, kun on siitä jo viikon verran uhonnut. Eikä edes jännittänyt tai sattunut. Harmi tosin, etten saanut tikkaria vaivan palkaksi. Mutta nätin hymyn hoitureilta *nostaa heille hattua*. Nähtäväksi jää, mitä sivuoireita ilmaantuu. Kuumetta, väsymystä ja lihaskipua ovat varoitelleet - ja harvinaisempana sivuoireina unettomuutta (tämä olisi pahempi kuin esimerkiksi tuo lihaskipu).


maanantaina, tammikuuta 25, 2010

Leipää ja sirkushuveja

Viime viikko oli parhain aikoihin, ainakin mitä tulee syömiseen, sosiaaliseen kanssakäymiseen ihmisten kanssa sekä opintoihin. Tiistaina illastin erään yhdistyksen hallituksen kanssa Lahden Rouxissa, jossa tuli kyllä syötyä parhain ateria aikoihin. Alkuruoaksi vihreää salaattia, karamellisoitua päärynää ja Aura gold-juustoa, passionvinegretteä ja paahdettuja cashewpähkinöitä. Pääruokana pippuripihvi (medium) häränsisäfileestä, sinappi- kermakastiketta ja maalaisranskanperunat ja jälkkäriksi mustikka- valkosuklaajäähdyke ja kuusenkerkkäsiirappia. Niin ja punaviiniä, jonka merkkiä ei kuollaksenikaan muista. Jo seuran takia ilta oli onnistunut eikä ruoassakaan ollut valittamista! 

Ei syömiset tuohon loppuneet. Torstaina oli vuorossa pätkätyöpaikan "pikkujoulut" Helkan keittiössä, Helsingissä. Eikä ruoka / seura yhtään hävinnyt tiistain porukalle. Alkuun suomalaista lohikeittoa ja saaristolaisleipää. Pääruokana tarjoiltiin jälleen pippuripihviä (medium) härän marmorifileestä, konjakki-pippurikastiketta ja lankkuperunaa (jotka olivat kyllä aika raakoja). Jälkiruoaksi mustikka-leipävanukasta ja vaniljajäätelöä sekä jotain makeaa jälkiruokaviiniä. Olisi vielä päässyt kaunottarien kanssa lauleskelemaan aavan meren tuolle puolen Satumaahan, mutta oli pakko otta raincheck.

Täytyy kyllä todeta, että melko huono omatunto tuli viikon syömingeistä - sekä moraalisesti (muun muassa Haitin tilanteen vuoksi) että ruokavalion kannalta (elimistö kun ei ole a la carteen tottunut). Viikonloppuna olisi ollut tarjolla vielä kolmannet kestit (meikäläinen kun on monessa mukana), mutta aikataulu ja omatunto eivät antaneet mahdollisuutta. Ehkä hyvä niin, onhan ahneus yksi kuolemansynneistä. Toisaalta olen uhrannut vapaa-aikaani ja voimavarojani erilaisiin yhdistyksiin - lounas ja seurusteluhetki silloin tällöin on kai oikeutettu?

Ehdottomasti odotetuin asia oli kuitenkin vero-oikeuden tentin läpäiseminen. Kun olen vuodesta yksi ja kaksi sitä aika ajoin yrittänyt läpäistä, niin joskus se onnistuminen oli pakko tulla. Sain tentistä kiitettävän eli vitosen! En ollut odottanut moista arvosanaa, vaikka tunsin tentistä poistuessani että nyt tärppäsi. Tulikin aika iso vonkale! Seuraavaksi sopimusoikeuden kimppuun, sitten olisikin kanditutkinto suoritettuna.


keskiviikkona, tammikuuta 20, 2010

Pientä säätöä

Elokuvavuosi 2010 alkoi omalta kohdaltani perinteisellä Hollywood-hömppäkomedialla "Pientä säätöä" (It´s complicated). Nancy Meyersin (muun muassa Holiday) ohjaamassa ja käsikirjoittamassa romanttisessa komediassa (tämä kai on oikea lajityyppi) pääosaa tekevät elokuvaurastaan luopuva Alec Baldwin ja Golden Globe-voittaja Meryl Streep. 

Tarina kertoo eronneesta pariskunnasta, jotka yrittävät eron jälkeen jatkaa elämäänsä kukin tahollaan. Jake (Baldwin) nai nuoren ja kauniin uranaisen, mutta Jane (Streep) hoitaa ravintolan pyörittämistä elellen isossa talossaan yksin. Tietenkin vanha suola alkaa janottaa, ja erityisesti Jake huomaa sen vehreämmän nurmen olevan sittenkin aidan toisella puolella. Jaken ja Janen uudelleenlämmitelty suhde saa alkunsa New Yorkissa, jonne pariskunta on saapunut viettämään Luke-poikansa valmistujaisia. Hämyinen tanssilattia vaihtuu pian loistohotellin lakanoiden väliin. Jake on tyytyväinen saatuaan entisen vaimonsa vietellyksi, mutta Jane potee morkkista - petetystä on yllättäen tullut pettäjä. Oman mausteensa suhdesoppaan tuo arkkitehti Adam (mainiossa vedossa yhä oleva Steve Martin), jonka erossa särkynyt sydän alkaa sykkimään uudelleen kohteenaan tietenkin Jane. Tarina huipentuu Luken valmistujaisbileisiin ja seuraavan aamun tunnelmiin. 

Romanttisten komedioiden ystävänä  täytyy antaa Meyersille tunnustus erityisesti  kahdesta asiasta: vaikean aiheen käsittelemistä komedian keinoin ja näyttelijävalinnasta. Alec ja Meryl sopivat eronneeksi parikunnaksi kuin nakutettu - ikäähän näyttelijöillä on jo sen verran, että tarina on uskottava. Steve Martin tekee oivan sivuroolin eikä tuntemattomatkaan sivuosanesittäjät jää paitsioon (Meyers on sanonut Star!-kanavan haastattelussa, että hän roolittaa elokuvan pääosat jo kirjoitusvaiheessa). Aihe on jopa romanttiselle komedialle vaikea ja eron tuskan kokeneille kipeähkö, mutta parissa tunnissa on naurettu sellaiset naurut ettei paremmasta väliä! Suosittelen kaikille ko.lajityypin ystäville ja leffapäiväksi joko lauantaita tai sunnuntaita - missään nimessä tämä ei ole arkileffa.. Muutamista kliseistään huolimatta ***1/2. Sitähän se elämä välillä on, pientä säätöä..


keskiviikkona, tammikuuta 13, 2010

Hyvä ja paha

Eilen oli kieltämättä hyvä päivä. Ei tosin maailman parhaimpia, mutta siedettävä koska sain kaksi halausta - ne kyllä pelastavat päivän! Tapasin Tampereella ennen vero-oikeuden tenttiä opiskelijatovereitani (lue: kaunottaria) maittavan Juvenes-purilaislounaan ja muuten vaan jutustelun merkeissä. Merkillepantavaa oli, että ensimmäistä kertaa muuten muistin esitellä kaksi toisilleen vierasta ihmistä toisilleen (ja se esittely vasta vaikeata onkin, kun ei liiemmin ole joutunut sitä tekemään). Mielestäni esittely kuuluu hyviin tapoihin, vaikka opiskelijoiden keskuudessa sitä ei kai liiemmin harrasteta - paitsi tutor-fuksi-jutuissa. Ei se esittey virallisen kaavan mukaan edes mennyt (Saanko esittellä..ja nuorempi vanhemmalle..), mutta epävirallisia kun ollaan muutenkin niin väliäkö hällä..

Päivän päätteeksi piipahdin toimittajaystävälläni viemässä vihdoin Brysselin tuliaissuklaat ja kuuntelemaan tuoreimmat kuulumiset. Aikomuksenamme oli mennä syömään ja nauttimaan hyvästä viinistä, mutta siitä tulikin kotituokio. Viini (olisin saanut viskiä tai konjakkia, mutta tyydyin viiniin) maistui hyvältä ja tee nautittuna tonnikalaleipien kera antoi voimia kotimatkalle.
 

Blogimerkinnän otsikko liittyy mikrobeihin. Ostin ennen tentin alkamista Juvenekselta muutaman jättimikrobin, joita on ilmestynyt tuotevalikoimaan. Harmikseni punasolut ja ne opiskelijalle tärkeimmät, eli aivosolut olivat päässet loppumaan (onko tuo nyt opiskelijoiden keskuudessa suuri yllätys?!). Mukaan tarttui kuitenkin valkosolu ja siimaeläin (mikähän tuon suomenkielinen termi on) - hyvä ja paha.


maanantaina, tammikuuta 11, 2010

Härkäviikot

Härkäviikot ovat alkaneet, eli pyhät on lusittu ja arki on edessä. Opiskelijalle arki näyttäytyy armottomana raatamisena ja kirjojen sekä muistiinpanojen pläräilynä. Allekirjoittanut ei ole vielä(kään) saanut vero-oikeuden perusteiden tenttiä läpi. Olen jo käynyt opettajan kanssa alustavia keskusteluita siitä, josko tuon tentin voisi korvata jonkintyyppisellä esseellä. Huomenna toki yritän parhaani mukaan saada ao. tentin läpi, jotta voin keskittyä graduun. Myönnän, että omalla valmistautumisella voi paljonkin vaikuttaa tentin arvosanaan. Mutta vero-oikeus on jo aiheena aika luotaantyöntävä, vaikka tärkeä oikeuden osa-alue onkin. Sitä varten on kuitenkin verotoimistot ja tuttavat/kaverit, jotka neuvovat tarvittaessa.

Viime viikolla tuli käytyä hieman nettikaupoissa. Ostettua tuli lähinnä harrastukseen liittyvää tavaraa, kuten geokolikoita ja muuta kätköilytirpehööriä. Ruotsista saakka piti tilata (kun halvalla sain) käsigepsiin (Garmin Colorado) kantolaukku. Eroa Suomen ja Ruotsin hinnoilla oli peräti reilut parikymppiä. Ja kun näköjään kaupantekijöiksi sai vielä parit toffeet, niin suosittelen naapurimaata!



sunnuntaina, tammikuuta 03, 2010

Piipahdus Kotkassa

Viime viikolla tuli piipahdettua Kotkassa - todellakin ensimmäistä kertaa. Edes Meripäivillä en ole käynyt. Kävin moikkaamassa erästä Brysselin matkalaista. Ihan kiva kaupunki ja etenkin patsaita tuntuu riittävän enemmän kuin täällä Lahden seudulla. Kävin ensimmäistä kertaa myös kiinalaisessa ravintolassa. Vaikkei onnenkeksejä listalta löytynytkään, niin perin mukava kuva jäi ao.etnisestä ruokakulttuurista. Ja Merikeskus Vellamo - ihana paikka tällaiselle meren ystävälle. Pitänee poikea museossa myös toisen kerran..



Kotkan muutamia sähkökaappeja on maalattu rakennuksiksi. Kelpaisi moinen idea tännekin päin Suomea.


Twitter Delicious Facebook Digg Favorites More