perjantaina, syyskuuta 18, 2009

Rakkaustarina tämäkin

perjantaina, syyskuuta 18, 2009 marko77

Meistä jokainen vähänkään rakkaudesta tietävä on monesti kuullut kauniit korintolaiskirjeen (1.Kor. 4-7) sanat: "Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii. Rakkaus ei koskaan katoa.."

Korintolaiskirjeen sanat tulevat lihaksi Fred Cavayén elokuvassa Kaiken se kestää (Pour elle, 2008). Tavallisen ranskalaisperheen tavallinen arki kokee kovan kolauksen, kun perheen äiti Lisa (Diane Kruger) pidätetään epäiltynä pomonsa murhasta. Perheen isä Julien (mainio Vincent Lindon) järkyttyy suuresti vaimonsa kohtalosta. Jouduttuaan vankilaan Lisan mielenterveys alkaa pettää ja perheen Oscar-poika (Lancelot Roch) vieraantuu äidistään. Jotain on tehtävä ja pian. Auringonpaisteessa paistatelleen Julien on tullut aika yhä enemmän kulkeutua hämärämaailman varjoihin, jotta hänen rakkautensa Lisaa kohtaan ei häviäisi ikuisuuden laaksoihin. Alkaa armoton taistelu aikaa vastaan maailmassa, jossa ei virheisiin ole varaa. Ja kaikkien yllätykseksi suhteet Julien vanhempiin syventyvät ja paranevat tarinan edetessä kohti jännittävää loppuaan.

Kaiken se kestää on film noiria parhaimillaan. Tummasävytteisessä elokuvassa ei liioin ilon hetkiä näytetä, mutta yllättävä loppu ja ammattimainen näyttelijätyö pakottavat katsomaan elokuvan loppuminuuteille saakka. Allekirjoittaneen elokuvanautinnosta teki em. asioiden lisäksi mainion se, ettei koko salissa ollut näytöksen ajankohdan takia (klo 11) muita katsojia - privaattinäytös siis. ****


Posted in ,

tiistaina, syyskuuta 15, 2009

Elämä voittaa

tiistaina, syyskuuta 15, 2009 marko77

Elämä alkaa pikkuhiljaa voittamaan. Vajaan kahden kuukauden työ Kuntaliitossa on takana. Etenkin viime viikko oli yhtä showta ja Helsinkiä (asuin siis viikon pääkaupungissamme). Majapaikoissa ei oikeastaan ehtinyt käydä kuin kääntymässä eikä ystäviäkään nähdä - paitsi heitä, jotka asuvat muualla. Kumma juttu sinänsä tuo, että lähimmät ovat silti kaikista kauimpina. Mutta toisaalta sai rauhassa tutustua heihin, ketkä olivat läsnä - oli kyse työtovereista tai vanhoista opiskelutovereista.

Nukuin viime viikonloppuna lähes 24 tuntia ja eilenkin olo oli kuin jotain zombie-elokuvasta. - univelkaa jäi vielä maksettavaksi. Kävin Tampereella hakemassa lukuvuositarran opiskelijakorttiin ja Tamyn työhaastattelussa. Saa nähdä, miten vaaliprojektisihteriyden käy. Ohjelmaa on vielä tälle viikolla Nälkäpäivästä Finnkinon Superpäiviin - pitäisi ehtiä nauttimaan ihanan lämpimästä syyssäästä ja vaikka käydä ottamassa valokuvia. Tosin kesän otoksistakin on puolet käsittelemättä (ei vaan ole ehtinyt).

Elämä voittaa lopulta, on kai Raamatun keskeinen sanoma. Patrick Swayzen maallinen taival loppui eilen - sitkeästi hän taisteli syöpäänsä vastaan antamatta periksi. Lepää rauhassa. Tästä hänet kai muistettaneen ikuisuuksien ajan.


Posted in ,

sunnuntaina, syyskuuta 06, 2009

Nallekarkit

sunnuntaina, syyskuuta 06, 2009 marko77

Jo viikon ajan olen huomannut sen tosiasian, ettei nallekarkit mene aina tasan - ainakaan ihmissuhdetasolla. Viime viikonloppuna tuli jo ensimmäiset ao. fiilikset erityisesti ihmissuhderintamalla. Eräs yläasteaikainen ihastukseni - siis se tummat silmät, ruskea tukka, asteli avioliittoon. Sinänsä onnellinen uutinen, totta kai. Aika puun takaa tuo uutinen tuli silti.

Erään ystäväni kohdallakaan nallekarkkien jaossa tapahtui vääryyttä. Hän kyllästyi "erään kivan pojan" kanssa arpoiluun ja veti asioista omat johtopäätöksensä. Harmittava asia ainakin tämän neitokaisen kohdalla, mutta se on tuon pojan menetys. Lohduttelin ystävääni, ettei vika ole hänessä vaan meissä miehissä - joidenkin kohdalla kauneus ja älykkyys yhdistettynä samaan pakettiin pelottavat tai ainakin hämmentävät (ainakin jotain Kiesi-Audeja).

Kulunut viikko oli töissä aika kiireinen ja kiireet senkun jatkuvat - eilen tein kuusi tuntia ylitöitä. Tarkoitus oli viettää viikonloppu hyvässä SPR-seurassa Ikaalisissa (siis kylpylässä) kokouksen ja koulutuksen merkeissä. Vaan flunssa on kaatanut ihmisiä petiin ja me vähemmät sairaat (toki nuha on minussakin) teemme mitä pystymme. Viikon kuluttua alkaakin sitten opiskelu ja gradutyöskentely - mitäköhän siitäkin tulee?

Ruskeasilmäiselle tytölleni..



Posted in ,

sunnuntaina, elokuuta 30, 2009

Kosketteletteko toisianne?

sunnuntaina, elokuuta 30, 2009 marko77


Frank Pappa julisti jo hyvän aikaa sitten oman tv-shownsa lopuki jo legendaarisesti - edellisen laman kynnyksellä muuten: "Jos maailma ahdistaa, kosketelkaa toisianne!" Nyt sikainfluenssan uhatessa koskettamista pyritään välttämään. Muutamien kuntien hallinnoissa on annettu kättelykielto ja terveyskeskukset sekä pankitkin välttelevät kättelemistä. Kättely on, kuten todettua, jo historiallinen tervehdysmuoto. Alkavan kauden SM-liigassa tuomaristo ei kättele pelaajia, mutta Valioliigassa kättely näköjään on voimissaan.

Varotoimenpiteenä kättelykielto on varmasti etenkin terveydenhuollossa paikallaan ja tervehtiä voi vaikka käden heilautuksella tai nyökäytyksellä. Ainakin meidän kahvipöytäkeskusteluissa on vallitseva yksimielisyys siitä, että epidemia tulee kaikeasta huolimatta - auttaako kättelykielto tai ns. desien käyttö sittenkään taudin leviämisessä. Itse kyllä auliisi kättelen uusia tuttavuuksia, mikäli he itse ojentavat käden - kieltäytyminen olisi ymmärrettävää, mutta sangen epäkohteliasta. Tapakouluttaja Kaarina Suonperä muistuttaakin Etelä-Suomen Sanomien artikkelissa, ettei pandemiavaara ei ole tekosyy olla tervehtimättä ja että kättelemättä jättäminen tulee perustella. Tasavallan presidenttikin kuulemma jatkaa kättelyään virallisen protokollan mukaisesti.

En tiedä sitten, onko muunlainen koskettelu (siis esimerkiksi halaaminen) vähentynyt sikainfluenssa-hysteerin pelossa? Itse en ole ainakaan kokenut, että erityistä halaamiskammoa olisi tullut (kun kerran kättelykin käy minulle niin miksei halaaminenkin). Halaamisella kuin muunlaisella koskettamisella on välittämisen osoittamisen lisäksi todettu olevan terapeuttista merkitystä. Vähentääkö epi/pandemian pelko välittämistä ja toisaalta lisääntyykö henkinen pahoinvointi - kun koskettaminen on kerran terveysuhka? Halaamisesta ja koskettamisesta yleensäkin toisella kertaa.


Posted in ,

torstaina, elokuuta 27, 2009

Tuntematon

torstaina, elokuuta 27, 2009 marko77

Minulla on hyvä kasvomuisti. Tunnistan vanhoja luokkatovereita vuosien takaa. Toissapäivänä olin pahasti ulalla tullessani z-junalla Helsingistä Lahteen. Vastapäätäni istahti kaksi naista - toinen nuorempi ja toinen vanhempi. Kumpaakaan en ole koskaan nähnytkään, mutta etenkin tuo nuorempi on jostain yhteydestä tuttu (eli olen nähnyt hänet jossain joskus kai) - en vaan milään ole saanut päähäni missä. Ja kyllä hän näkyi meikäläistäkin pälyilevän oudosti. Yhteisiä tuttuja tai muita asioita meillä tuskin on, sillä tuo Helsingissä neitokainen pääsee sunnuntaina ripille eli ikäeroa on "hieman". Tuo asia vaivaa yhä ja vaivaa varmaan hamaan tulevaisuuteen.Tosin vaikeata on varmaan hänelläkin (pakostakin kun joutui keskustelua kuuntelemaan). No, ehkä kyseessä on vaan sellainen deja-vu -harha, jossa aivot yhdistävät monien minulle tuttujen ihmisten ulkonäöllisiä piirteitä (varsin kauniit piirteet tosin, mutta anyway) - who are you?




Posted in

sunnuntaina, elokuuta 23, 2009

Sunnuntaipyöräilyä

sunnuntaina, elokuuta 23, 2009 marko77


Tänään oli vuorossa kesän liikunnallinen kohokohta. Pientä sunnuntaipyöräilyä, jossa kerättiin viideltä pyöräilyasemalta leimoja. Tulihan tuossa ajeltua - kaikki asemat ja runsaat 40 kilometriä. Aikaa meni kolmisen tuntia ja keskinopeuskin ainoastaan noin 18 kilometriä tunnissa. Pyöräilin koko reissun yksin ja kaiken lisäksi kolmosrata ei mennyt päälle - energiaa meni hukkaan, kun ei saanut kaikkea pyörästä irti. Mutta silti ihan mukava kokemus ja varmasti tulevaisuudessa tulee osallistuttua tällaisiin "kunnon" tapahtumiin. Olo on ihan jees, mutta ans kattoo huomenna.


Posted in ,

torstaina, elokuuta 20, 2009

Lukija ja kokija

torstaina, elokuuta 20, 2009 marko77

Jälleen loppuviikko. Viikko on ollut aika työntäyteinen ja kotona on käyty taas kääntymässä. Mutta ihan ok viikko tähän asti *koputtaa puuta*. Mielenkiintoisia ihmisiä on tavattu (miten joidenkin kanssa voi tulla hyvin toimeen) ja mielenkiintoisia asioita pyörii päässä. Toivottavasti niistä asioista tulee myös mielenkiintoisia lopputulemia. Saa nähdä.

Viime lauantaina katsoin vihdoin Lukijan (The Reader). Rakkauselokuvaksi tuota kai voisi kutsua, joten tiedossa oli kosteita silmäkulmia. Kate Winslet oli mainio rohkeine (alaston)esiintymisineen ja Oscar-pysti matkasi helmikuussa oikeaan osoitteeseen. Ainoa asia, mikä jälleen haittasi katsojakokemusta, oli se kieli: englanti ei edelleenkään anna uskottavuutta Saksasta ja sen historiasta kertovalle elokuvalle. Toisaalta käsikirjoitus ja näyttelijäsuoritukset antoivat kieliasian anteeksi. ****

Heti seuraavana päivänä katselin dvd:ltä suomalaisen Blackoutin. Meinasin taannoin käydä sen oikein elokuvissa katsomassa, mutta kuultuani leffan juonesta en innostunut (muistutti liikaa Bourne-trilogiaa). Eikä tuo dvd-katsominenkaan ollut mikään nautinnollinen kokemus. Petteri Summanen oli ok elokuvan päähenkilönä, (tosin Eppu Salminen olisi ollut parempi vaihtoehto), mutta muuten elokuvan punaisesta langasta ei oikein saanut irti. JP Siili teki muuten elokuvassaan hitchcockmaisen cameo-roolin, ihan vaan triviana. ** Tulevana viikonloppuna pitäisi nähdä vihdoinkin tuo Miehet, jotka vihaavat naisia.


Posted in ,

perjantaina, elokuuta 14, 2009

Kiireistä menoa

perjantaina, elokuuta 14, 2009 marko77

Kulunut viikko on ollut kiireinen. Olen käynyt kotona lähinnä kääntymässä ja vapaa-aika on ollut kortilla. Eilen pyöräilin moneen päivään. Liikunta onkin tarpeen, koska päivän aikana tulee paljon istuttua. Onneksi kohta koittaa viikonloppu. Ainoa miinuspuoli viikonlopussa on, että tuolloin alkavat Berliinin MM-kisat. ja Valioliigakin pyörähtää käyntiin. Itsekuri on koetuksella. Viikon päästä sunnuntaina on nimittäin tarkoitus osallistua kotipaikkakuntani pyöräilytapahtumaan ja pitää hieman treenata. Jos vaikka kerran menisi reitin ns. läpi, vaikkei tuo mikään varsinainen kilpailu olekaan.

Olen lukenut tuota "Parisuhteen kemiaa" suurella mielenkiinnolla ja kokenut monta valaistumisen hetkeä. Yritän vielä tänään tehdä johdannon siitä, mistä tuossa kirjasta oikein on kyse. Olen ehtinyt vasta puoliväliin - jostain syystä tämän kirjan kohdalla lukeminen on niiin hidasta.


Posted in ,

keskiviikkona, elokuuta 05, 2009

Kauniin naisen pelko

keskiviikkona, elokuuta 05, 2009 marko77

Olen otettu. Eräs ystäväni (kauneimman sukupuolen edustaja) minulta naamakirjan chätissa ihmissuhdeneuvoja. Siis minulta, joka a) ei ole seurustellut koskaan ja b) on mies. No, hän kaipailikin neuvoja miesnäkökulmasta. Hänen tai oikeastaan erään miehen ongelmana on kauneuden pelko - siis se, että miehet pelkäävät kauniita naisia (jota tämä ystävänikin eittämättä on). Lohdutin kaunotarta sanomalla, että tuo pelko on ihan normaalia - itsekin olen pelännyt häntä (vaan en pelkää enää, hih!), mutta joitakin muita kuitenkin. Se on kai sitä alemmuuden tunnetta ja turhaa ujostelua - eikä vika ole naisessa vaan meissä miehissä. Ei se naisen vika ole, jos on kaunis eikä mies uskalla puhua pukahtaa, saati sitten lähestyä. Tai sitten ei uskalleta "kilpailla" heitä, ts. laittaa itseään peliin.

Tahkoan kohta viimeisiä sivuja Peter Lausterin "Rakkauden myytit" -opuksesta. Tänään bongasin tiedekirjastosta (!) kaipaamani "Parisuhteen kemia" -kirja. Tenttikirjojakin olisi enemmän kuin omaksi tarpeeksi - jotenkin nämä tällaiset kirjat nyt iskevät niitä paremmin. Oi miksi?


Posted in ,

sunnuntaina, elokuuta 02, 2009

Muuttoa ja musiikkia

sunnuntaina, elokuuta 02, 2009 marko77

Viikonloppu on mennyt kaverin muuttoapuna ja kirjaa lukiessa - sekä tietysti liikkuessa. Kummasti sitä tavaraa kertyy kahdelle ihmiselle, ennen kaikkea astioita. Mihin kummaan sitä montaa lasia, kuppia ja kippoa tarvitsee? Kaikkein haastavimmat muuttotavarat ovat kuitenkin raskaat esineet - hyllyköt ja sohvakalusto. Ei tarvitse kuntosalilla vierailla, kun niitä yrittää saada ensin muuttoautoon ja sitten uuteen asuntoon. No perjantaina ja lauantaina saimme vanhan kämpän tyhjäksi. Raskasta tuo muutto, varsinkin näin loppukesästä kun on lämmintä ja kosteata.

Elokuun ensimmäiseen lauantai-iltaan kuului saunan lisäksi pieni rentoutumishetki parvekkeella. Rakkauden myytit -kirja (josta enemmän myöhemmin), Radio Suomipopin klassikkobiisit ja lonksu - mitäpä sitä muuta. Tähdetkin alavat taas tuikkimaan taivaalla, joten niitä tuli kiikaroitua.

Jaakko Tepon Hilma ja Onni oli kyllä niitä parhaimpia biisejä, joita eilen tuli - aivan mainio!

"Laukkanen ja syksy saa, mutta minä en"


Posted in ,

perjantaina, heinäkuuta 31, 2009

Blogi neljä vee

perjantaina, heinäkuuta 31, 2009 marko77


Heinäkuu on lopuillaan, enkä ole juhlistanut blogini synttäreitä - kappas vaan! Runsaat neljä vuotta olen päiväkirjaani raapustellut enempi ja vähempi mielenkiintoista asiaa. Aktiivisuus on vaihtunut päivittäisestä päivittämisestä hieman harvempaan naputteluun - mielialan ja kiireiden mukaan. Olen yrittänyt ottaa päivittäisten ja ajankohtaisten asioiden lisäksi käsittelyyn kaikkia kiinnostavia aiheita, kuten elokuvia ja ihmissuhdeasioita.

On toki asioita, joista en ole halunnut (vielä) puhua edes blogissa. Ehkä niidenkin asioiden aika tulee joskus, ken tietää? Ainoa asia, joka harmittaa on se, että osa kirjoituksista on jo bittitaivaassa bloggerin pari vuotta sitten tapahtuneen uudistuksen takia. On ilo huomata, että vakituisia (lue: uskollisia) lukijoita on muutama - kiitos teille!

Blogin kirjoittaminen on osin harrastusta (luovaa kirjoittamista) ja osin terapeuttinen tapa käsitellä asioita. Minulla ei nyt kuitenkaan hirveästi ole ystäviä, joiden puoleen kääntyä (siis kotipaikkakunnallani). Onneksi sentään tämä verkkopäiväkirja...

EDIT: vanhin kirjoitus


Posted in ,

tiistaina, heinäkuuta 28, 2009

Erään YYA-sopimuksen tarina

tiistaina, heinäkuuta 28, 2009 marko77

"Ei oo meillä enää mitä kantaa huomiseen,
vaan pisteen tälle tarinalle teen.."
(Anne Mattila / Toivon sulle)
Sanoin tänään irti Prinsessan kanssa pitkähkön ajan voimassaolleen YYA-sopimuksen. Itseasiassa päätin asiasta eilen yrittäessäni nukahtaa. Välimme eivät viime aikoina ole olleet kaikista parhaimmat ja livenäkin olimme nähneet viimeksi kahdeksan kuukautta sitten. En tiedä, jotenkin kyllästyin vastaamattomiin sähköposti- ja tekstiviesteihin. Kai se oli jonkinlaista mykkäkoulua, en usko kiireillä olevan mitään tekemistä asian kanssa (kauanko yhden tekstiviestin kirjoittaminen vie?). Lisäksi meidän piti tänä kesänä yrittää tutustua toisiimme paremmin (hänen ideansa), mutta jotenkin se jäi pelkäksi suunnitelmaksi - jälleen kerran. Ja se, ettei hän ollut puhunut koko Nizzan-vaihdosta mitään, loukkasi. Toki jokainen saa tulla ja mennä, mutta luulisi nyt minulle asiasta kertovan. 13 kuukautta on kuitenkin pitkä aika olla aivan jossain muualla kuin Suomessa.

Olisin halunnut hänen kanssaan puhua niin paljosta, siis kasvotusten - onhan noita sähköposteja jo läheteltykin ja "riidelty" tekstiviestitse. Jotenkin tuntuu, että vuosi vuodelta etäännyimme ja yhteydenpito väheni. No, nyt vähenee entisestään. Poistin hänen numeronsa kännyköistä ja laitoin vielä viimeisen sähköpostin - ainakin toistaiseksi. Tulostin hänen lähettämänsä sähköpostit ja heitin tulosteet takkaan. Ei tule ainakaan takerrettua niihin mahdollisena heikkona hetkenä.

Vaikkei siis ystäviä enempää oltukaan, niin on aika tyhjä olo. Enkä oikeastaan tiedä, oliko vika lopulta minussa vai hänessä. Kuitenkin autoin häntä, kun hän apua tarvitsi - mutta hän ei kai tehnyt samoin minulle. No, hänen kanssaan tuli kuitenkin vietettyä aikaa ja hieman juhlittuakin. Olisi ehkä pitänyt käyttää tietyt tilaisuudet hyväksi (siis mahdollisuudet tutustua paremmin), mutta menneeseen on turha palata. Elämä jatkuu - hänellä Etelä-Ranskassa ja minulla Etelä-Suomessa. Parempi näin, ehkä..




Posted in ,

perjantaina, heinäkuuta 24, 2009

Valaistumisia, osa 2

perjantaina, heinäkuuta 24, 2009 marko77

Valaistuin jälleen. Tällä kertaa kimmokkeena oli eilinen vierailu ystävän ja tämän perheen luona. En koskaan kuvitellutkaan, että äidin osa olisi helppo - etenkin, jos huollettavia on enemmän kuin yksi. Itse olen kasvanut sisarparven keskellä (kolme veljeä, joista yksi on kaksosveli) ja tiedän, ettei järjestyksen ylläpito ole helppoa. Ystävälläni (kutsuttakoon häntä nimellä M.), on kaksospojat. Ja kun on kaksospojat, niin tietäähän se, mitä se elämä on: ääntä, menoja ja meininkiä. Lapsen elämään kuuluu juokseminen ja kaikenlainen kiljunta - se on normaalia kasvamista.

Kuitenkaan en voinut olla miettimättä, millainen itse olin samanikäisenä. Muistan, tosin hämärästi, äidin pyytäessä olemaan juoksematta sisällä ja miksei ulkonakin. Lisäksi pienet kotityöt - roskanviemiset ja yleinen siivoaminen. Minulla oli taksana markka (tosin M:n pojat ovat sen verran hintatietoisia, että pyysivät kahta euroa) ja välillä en auttanut sittenkään, vaikka siis tuon markan olisin saanut. Nyt katsellesi äidin elämää toiselta näkökulmasta (siis aikuisena ja ystävien osalta), niin hieman omatunto kolkuttaa - ehkä sitä olisi pitänyt auttaa enemmän ja ottaa sitä taakkaa pois pienillä teoilla ja ilman maksua. Hattua pitää nostaa äideille, jotka opiskelevat/käyvät töissä ja vielä ehtivät käymään harrastuksissaankin.


Posted in

lauantaina, heinäkuuta 18, 2009

Elämän markkinoilla

lauantaina, heinäkuuta 18, 2009 marko77

Elämän yksi oudoimpia ja ikävämpiä hetkiä on se, että tajuaa viimein jotain - eli se kuuluisa valkeus tulee. Itselleni tuo tapahui maanantaina ja voimakkaimmin tunne iski tiistaina. Huomasin nimittäin, etten pysty kilpailemaan elämän markkinoilla kenenkään kanssa millään tavalla - en kenestäkään (siis ihmisestä) tai mistään. Tunne oli masentava ja olo oli perin voimaton. Facebookissa olevat kaverini yrittivät lohduttaa toteamalla, ettei elämä ole mitään kilpailua ja että "elämän markkinat toimivat parhaiten maksuttomina ja avoimin mielin ilman suuria odotuksia. Antaa asioiden ja ilmiöiden sekä tunteiden tulla ja olla".

En nyt olisi niinkään varma. Nyky-yhteiskunta vaan on tällainen kilpailuyhteiskunta, jossa ihmisarvo lasketaan saavutusten ja omistuksensa mukaan. Uskon, että tietyille ihmisille on helpompaa vaan olla ja antaa asioiden sekä tunteiden tulla. Tasa-arvoisuuden kunniakkaasta tavoitteesta huolimatta emme lähde ns. samalta viivalta ja jokaisen täytyy vaan pelata niillä korteilla, jotka saa jaossa. Toki jokainen voi vaikuttaa omaan kohtaloonsa ja elämäntilanteeseensa - mutta vain tietyn verran. Loppu on sitten Herran hallussa ja muiden käsissä.

Oi Jumalani, miksi niin levottoman teit
Miksi laitoit yksin myrskyyn kulkemaan
Annoit kynän, annoit käden, annoit tyhjän paperin
Joka sokealta vaatii sanojaan


Posted in ,

tiistaina, heinäkuuta 14, 2009

Viikinsaarta ja vinkkua

tiistaina, heinäkuuta 14, 2009 marko77

Tampere on minulle rakas paikka, vaikken olekaan onnistunut kotiuttamaan itseäni Pirkanmaalle (vaikka syksyllä alkaa n vuosi yliopistoa). Ehkä olisi pitänyt muuttaa sinne, niin olisi kenties valmiskin - heh! Mansen katuja tuli viime perjantaina ja lauantaina tallailtua. Ensimmäistä kertaa tsekattu Viikinsaari (go ELK!) ja Tammelan tori, mitä sitä muuta kesälauantaina kaipaakaan! Onneksi sää oli hieno ja muutamaan kaveriinkin tuli törmättyä. Pitäisi ottaa Manse joskus uusiksi, siis ennen yliopisto-opintojen alkamista ja tietysti hallaseurassa, mahdollisuuksien mukaan..

Mikäli sää oli viikonloppuna hieno, niin sitä se ei ollut eilen - rainy days and mondays. Sukat ja kengät märkinä tuli talsittua Helsingin kaduilla. Onneksi iltapäivän nyyttikestit pelastivat päivän. Oli mukava nähdä "vanhoja" tuttuja ja tutustua uusiin ihmisiin - ja keskustella sekä suomeksi että englanniksi. Niin ja syödä makkaraa (joka tosin paistettiin grillivastuksella uunissa sääolosuhteista johtuen) sekä juoda maukasta punaviintä. Kiitos vielä kerran asianosasille - Merci et Thank you! Tänään oli sitten aivan eri fiilikset, mutta siitä sitten tuonnempana.


Posted in

sunnuntaina, heinäkuuta 12, 2009

Eläviä kuvia

sunnuntaina, heinäkuuta 12, 2009 marko77

Minulla on jäänyt kokonaan käsitelemäti kaksi toisestaan poikkeavaa elokuvaa, jotka olen käynyt katsomassa - Enkelit ja Demonit sekä Rajattu maa. Ron Howardin ohjaaman sekä Tom Hanksin ja Ewan McGregorin tähdittämä Enkelit ja Demonit käsittelee Vatikaanin salaista maailmaa aina paavin valitsemisesta lähtien. Vatikaania uhkaa katoaminen maailmankartalta. Katolisen kirkon epäsuosioon Da Vinci -koodin myötä joutunut Robert Langdon kutsutaan ratkaisemaan salamyhkäisen koodin arvoitus pommi-iskujen ehkäisemiseksi sekä siepattujen kaardinaalien pelastamiseksi. Matkallaan hän joutuu keskelle tieteen ja kirkon sotaa joutuen puolustamaan edustamaansa ammattikuntaa. Elokuva tarjoaa ikuisen kiistan lisäksi häivähdyksen salattua Vatikaanin maailmaa, joka kaikille katsojille ei välttämättä ole tuttu. Da Vinci -koodin "jatko-osa" ei tarinan kiehtovuudessa kuitenkaan yllä edeltäjänsä tasolle, vaikka näyttelijätyö on etenkin Hanksin ja McGregorin osalta toimivaa. Ayelet Zurer naispääosan esittäjänä suoriutuu osastaan hyvin, vaikkei Audrey Tautoun kaltaista karismaa omaakaan. ***

Wayne Kramenin ohjaama Rajattu maa käsittelee kunnianhimoisesti ja rohkeasti Yhdysvaltojen maahanmuuttopolitiikkaa. Kyseessä on ilman varsinaista juonta omaava, monitarinainen kertomus laittomista maahanmuuttajista, jotka tulevat hakemaan suurelta mantereelta kotimaastaan puuttuvaa onnea. Harrison Ford on maahanmuuttoviranomaisen alaisuudessa toimiva poliisi, joka ymmärtää ihmisiä heidän ahdingossaan. Ratsatessaan tehtaita hän törmää lukuisiin ihmiskohtaloihin, jotka kietoutuvat myös muiden elokuvasta kertovien ihmisten elämään. Heillä kaikilla on yhteinen unelma: tulla Yhdysvaltain kansalaiseksi ja ottaa oman palansa suuresta onnenkakusta. Unelma ei ole helppo toteuttaa, sillä kansalaisuusmenetelmä on monimutkainen eikä viranomaistasolla tunneta armoa.

Rajattu maa on oiva osoitus siitä, että poliisillakin on tunteet. Se liputtaa myös sananvapauden puolesta - sen, jota ei 9/11 -tapahtumien jälkeen tunnu Yhdysvalloissa olevan. Myös uskonto antaa oman mainion mausteensa kokoelmalle tarinoita. Kramer käsittelee monitasoisesti juutalaisuutta, ateismia ja muslimin elämää - miten uskonto vaikuttaa siirtolaisuuteen ja Yhdysvaltain kansalaiseksi tulemiseen. Rajattu maa yllätti positiivisesti ennen kaikkea aiheen käsittelytavan ansiosta. Miten saavuttaa onni ja menettämättä omaa identiteettiään ja omia tapojaan? Yhdysvallat - kansalaisuuksien ja uskontojen sulatusuuni vaatii koviakin keinoja onnen saavuttamiseksi. Suosittelen elokuvaa lämpimästi kaikille - älkää antako Harrison Fordin nimen hämärtää mielikuvaanne elokuvasta. ****


Posted in ,

sunnuntaina, heinäkuuta 05, 2009

Deittailemisen sietämätön vaikeus

sunnuntaina, heinäkuuta 05, 2009 marko77

Muutama merkintä sitten kommenttiosiossa on tullut esiin (suomalainen) deittailukulttuuri - tai pikemminkin sen puute. Erään kommentoijan mielestä "olisi helpompi kutsua tärskyille, kun olisi kummallekin osapuolelle selvää, että kyse on ihan vaan leppoisasta yhdessäolota". Toisen mukaan "deittailu on sitä, että käydään kahvilla/leffassa/tms. yhdessä, tutustutaan ja pidetään hauskaa, ilman että ollaan (vielä) vakavissaan". Miten on, onko Suomessa deittailukulttuuria ja jos on, niin millainen se on? Parantamisen varaa varmaan löytyy.

Kommentit laittoivat ajattelemaan sitä, mitä on deittailu ja mitä sitten seurustelu - itse kun en ole tietoisesti tehnyt kumpaakaan. Olen kyllä viettänyt kaunottarien kanssa aikaani muun muassa kahvittelun, elokuvien, kävelemisen (ilman koiria ja koirien kanssa) ja muun hauskan / leppoisan yhdessäolon parissa. Mutta deittailumielessä en kai koskaan.

Tämän takia koko deittailu/seurustelusysteemi on hieman epäselvä: missä menee deittailun ja seurustelun raja sekä missä vaiheessa deittailu muuttuu seurusteluksi? Yhdysvalloissa kun deittailu (dating) on kai samaa kuin seurustelu? Yhtä kaikki, parempi kai tehdä heti alkuun selväksi onko kyseessä "deittailu", treffit - tai jotain ihan muuta. Huomenna olisi tarkoitus mennä Helsinkiin, ystävän kanssa elokuviin (vuorossa olisi Rajattu maa) - sitä leppoisaa yhdessäoloa ilman vakavissaan oloa.


Posted in ,

lauantaina, heinäkuuta 04, 2009

Kuuma kesäinen Helsinki

lauantaina, heinäkuuta 04, 2009 marko77

Torstai oli suorastaan kuuma päivä. Tuo päivä oli aivan pakko lähteä viettämään rannikkokaupunkiin (siis Helsinkiin). Luulin, että päivästä tulee suunnitellun mukainen (kaverin kanssa Suomenlinnaa sun muuta) ja viileä merituulen ansiosta - mitä vielä. Lämmintä ja lähinnä yksinoloa, pöh!

Aamupäivällä poikkesin Merikadulla. Katselin muun muassa keskiluokkaisten veneilyä (voi kun olisi vene ja voi kun osaisi soutaa) ja lukuisten juoksijoiden tuskaista taivallusta - hulluja ovat nuo roomalaiset ainakin. Tunnin istuskelun jälkeen olikin vuorossa Kaivari, jossa oli aivan pakko lukea tenttikirjaa ja antaa samalle selälle arskaa (siis piti riisua paita, onneksi kukaan ei lähtenyt karkuun). Keskikaupungillakin piti käydä moikkaamassa kaveriani, jonka kanssa siis piti lähteä Suomenlinnaan.

Kohokohta oli kuitenkin erään uuden tuttavuuden tapaaminen livenä - olimme jo olleet vuosia nettituttuja. Ulkosuomalaisia on kiva nähdä heidän ollessaan lomalla Suomessa. Kävimme muun muassa syömässä tässä pienessä, mutta kodikkaassa kahvilassa nimeltänsä Villipuutarha. Puhuimme kaikenlaista säästä opiskeluun ja Michael Jacksonkin taisi tulla mainituksi! Harmittaa, että tapaaminen oli aika lyhyt (parisen tuntia). Toisaalta, parempi sekin kuin ei mitään ja tapaamisen laatu korvaa määrän (eli käytetyn ajan) tässäkin tapauksessa. Lisää ulkosuomalaistapaamisia on luvassa parin viikon päästä nyyttäreillä, joten hätä ei ole tämän näköinen.

Torstain saldo siis rusketusta, hikeä ja hieman vertakin (kun saadali hiersi isovarpaan ihoa auki).


Posted in

torstaina, heinäkuuta 02, 2009

Posteja prinsessoille

torstaina, heinäkuuta 02, 2009 marko77

Maanantaina vaivasin Itellaa ja laitoin menemään kolme tervehdystä - yhden kirjeen ja kaksi postikorttia. Postit ovat odottaneet lähettämistään jo turhankin kauan. Oli siis korkea aika muistamiseen.

Eräälle uudelle tuttavuudelle kirje sisälsi kuvalevyn ja kortin. Kuvalevyllä on "muutama" lakkiaiskuva, joita räpsin lehtijuttua varten. Kortti sisälsi "treffiehdotuksen" - siis jos hän on seuraa vaikka joko leffaan tai piknikille. Aina kannattaa yrittää - eikö?

Toinen kortti oli odottanutkin lähettämistään kauan. Onnittelukortti tyttölapsen, siis prinsessan, syntymästä ja kastekin oli tuossa viime sunnuntaina. Parempi myöhään kuin ei silloinkaan..Onnea vaan pienelle ja pienen ylpeille vanhemmille vielä kerran! :)

Kolmas posti, eli kuvan kortti meni Prinsessalle. Sellainen, no, en tiedäkään millainen kortti - mutta olen hänelle aina toisinaan korttia laittanut, kun ei olla nähty aikoihin. Pyrin aina muistamaan ystäviäni - jossei livenä, niin tuollaisella ihanalla pahvisella läpyskällä.

Postikortin mä muistin lähettää - vai miten se meni? Oih mikä sisaruspari - varsinkin tuo Anne tuossa! ;)




Posted in ,

maanantaina, kesäkuuta 29, 2009

500:s

maanantaina, kesäkuuta 29, 2009 marko77

Lauantaina piti olla hellepäivä, mutta kattia kanssa. Aamusella vielä aurinko helotti pyöräillessäni Lahteen. Mutta iltapäivällä piti turvautua huoltoautoon, kun sadevarustus jäi kotiin (sandaleilla ja shortseilla ei oikein innostanut. Ei päässyt uimaankaan, vaikka toiveita oli. Minigolf ei ole minulle kovin tuttu peli, mutta kyllä tuo maila pysyi kädessä. Tappio tuli molemmilta radoilta, mutta se ei ole mitään uutta ja mielelläni minä kaunottarille häviän - lajissa kuin lajissa. Varmaa on, että minigolfia pelataan vielä tänä kesänä - haaste nimittäin on jo heitetty! Ja muutenkin on suunniteltu kaikkea kivaa jäljellä oleville kesäisille päiville. Mikäli toteutumisaste on enemmän kuin 50 prosenttia, niin olen onnellinen. Monena kesänä on nimittäin käynyt niin, että ne suunnitelmat ovat jääneet paperille - syystä tai toisesta. Suunnitelmat ovat jotain, mitkä eivät oikein ole minua tällä hetkellä. Vasta tiistain jälkeen voi suunnitella loppukesää ja alkusyksyä.

Tänään oli kesän ensimmäinen rajumpi ukonilma - tai oikeammin ukkoskuuro. Kivan virkistävää. Saisi tulla useampana päivänä, ei haittaisi pätkääkään!


Posted in ,

torstaina, kesäkuuta 25, 2009

Kuuma Korkeasaari

torstaina, kesäkuuta 25, 2009 marko77

On kuuma. Vielä kuumempi se on kaupungissa. Eikä se merituuli niin paljoa viilennä, esimerkiksi Helsingissä. Kävimme tänään muutaman kaverin kanssa Korkeasaaressa. Ihan kiva paikka, mutta ei kesähelteillä. Paljon ihmisiä pienellä saarella - voi sitä iloa..Mutta paljon hienoja elukoita oli näkyvillä (mutta ei tiikeriä eiikä jääkarhua, höh!) ja tulihan käytyä edes jossain turistikohteessa tänä kesänä. Ja kuvia tulossa tästäkin tapahtumasta - kuten Naisten kympistä. Jotenkin sitä ei vaan ole inspiraatiota, ainakaan helteellä kuvia läpi. Kävin samaan rahaan (siis samalla reissulla) neuvottelemassa työasioista. Heinäkuun lopulla alkaa kahden ja puolen kuukauden pätkäduuni. Parempi sekin kuin ei mitään. Siihen asti on onneksi "lomaa" - vaikka opiskelijoilla ei sitä saa olla (pakko painaa kirjallisissa töissä vuodet läpeensä).

Ihmissuhteet mietityttävät edelleen. Prinsessan, jonka monet blogin lukijoista tietävät, kanssa ei olla nähty (edelleenkään). Seitsemän kuukauttahan siitä on, kun viimeksi nähtiin - kohta kahdeksan. Sain toissapäivänä tietää, että hänen vaihtonsa Ranskanmaalla kestääkin vuoden. Siis 12kk - 365 päivää. Minä en Ranskaan joka hetki pääse, etenkin kun tuo iso G pitää saada tehtyä. Joten jossei me nyt parin kuukauden sisään nähdä ja puhuta asioita juurta jaksaen halki, niin se on siinä. Elämä on.

Tämä Katie Meluan - It´s all in my head kertoo sen, mitä jätin nyt kertomatta. Siis tässä postauksessa ja miksei muissakin.

Drowsy, drinking,
I keep thinking,
We're not far apart.
Scared of waking,
Lonely, aching,
Just me and my hopeless heart





Posted in , ,

tiistaina, kesäkuuta 23, 2009

Hikinen aamu- ja iltapäivä

tiistaina, kesäkuuta 23, 2009 marko77

Häät on siitä kummallinen tapahtuma, että se jää monien mieleen myös niiden jälkeen - ellei ole sitten sattunut sammumaan pöydän alle (mitä näissä häissä ei tapahtunut). Jälkeenpäin olen saanut kuulla tehneeni ainakin yhden virheen - istuin kirkossa nimittäin morsiamen puolelle, vaikka ennen häntä olen oppinut tuntemaan itse sulhasen. Mitäs näistä, Kaanain häistä.

Olen häiden jälkeen pohtinut yhä enemmän sekä muiden että itseni ihmissuhdekuvioita. Muiden ihmissuhteet ovat olleet esillä muun muassa erään suomalaisen keskustelupalstan naisasiat -ketjussa, jossa tällä hetkellä puhutaan kahdesta asiasta: ihmisiin tutustumisesta ja siitä, kuka tarjoaa esimerkiksi kahvit sun muut tapaamisessa ja kenelle. Eräs juuri täysikäinen mieshenkilö haluaa tehdä vaikutuksen erääseen kaunottareen ja tiedusteli ao. ketjussa sopivaa lahjaa (hän oli muun muassa korun tai muun arvoesineen kannalla - tulipa myös puhdas käteinenkin esiin). No, oma neuvoni oli perinteinen kukkakimppu kortilla. Sen jälkeen olisi varmasti hyvä tiedustella mahdollista tapaamista. Koru sun muut tulevat vasta sitten, kun suhteen suunta on selvillä - jos heti aloittaa korulla, niin se suunta on yleensä päin mäntyä, kuten Jukolan veljeksillä aikoinaan.

Toinen keskustelun aihe on ollut tarjoaminen. Kyse on siitä, tarjoaako mies ensitapaamisella (esimerkiksi baarissa tai kahvilassa) vai maksaako kukin omansa. Mielipiteitä ao. asiasta oli monia - toiset tarjoavat herrasmiesmäisesti, toiset puolestaan maksavat oman osuutensa. Oma mielipiteeni on selvä: ensimmäiset kahvit / siiderit eivät hirveitä maksa, joten ne menevät omaan piikkiin. Sitten jos/kun menemme elokuviin, niin kukin joko maksaa omansa tai vuorotellaan (mikäli tapaamiskertoja on odotettavissa useita). Kolmas puheenaihe koskettaakin sitten seurustelua ja sen aloittamista. Itselläni kun ei ole kokemusta, niin en ole vielä aiheeseen vastannut - enkä käsittele sitä vielä täälläkään (vaikka tekstiä riittäisi siitäkin aiheesta).

Kävin tänään fillaroimassa - mittariin tuli runsaat 50 kilometriä. Piti lähteä hakemaan tuntumaa pyöräilyyn, on hieman jäänyt vähälle noiden tikkien takia. Ihan hikihän tuosta tuli, mutta se lienee tarkoitus. Iltasella käväisin saunomassa ja uimassa (talviturkin pois). Siiderin kanssa saunan lauteilla tuli kyllä mietittyä yhtä sun toista - myös ihmissuhteita tai niiden olemattomuutta. Mutta kivat löylyt ja sai ainakin urheiluhien pois!


Posted in ,

sunnuntaina, kesäkuuta 21, 2009

Blogikysely

sunnuntaina, kesäkuuta 21, 2009 marko77


Olen katsellut ihastuksella muiden blogeja ja todennut, että todella mielenkiintoisia merkintöjä on kirjoitettu. Etenkin ihmissuhteista on kirjoitettu rohkeasti (K-18 merkinnällä tosin). Itseänikin kiinnostaisi hieman uudistaa kirjoitustyyliäni ja muuttaa sitä kenties rohkeampaankin suuntaan. Nyt tämä kirjoittelu tuntuu olevan "mitä tein tänään" - meininkiä - joka kai ei ole päiväkirjankaan tarkoitus.

En tiedä, pitäisikö ihan K-18 -juttuja alkaa takomaan. Tosiasia kuitenkin on, etten ihan kaikista asioista kerro - siis haaveitani yms. Anonyymiteetin menettämisestä ei liene pelkoa, sillä monet blogini lukijoista (niistä muutamista siis) tunnistavat ao. henkilön - siis tietävät, kuka olen. Ja jos silloin tällöin seksistä kirjoittaa, niin ei se kävijämääriä nosta. Se ei liene tosin tarkoituskaan.

Siis blogikysely on auki - noin kuukauden verran. Mutta jos vastauksia ei rupea tulemaan, niin kaikki halukkaat ovat kai vastailleet. Kaunis kiitos!

PS Jossei tuo blogikysely toimi (kuten nyt), niin laittakaa sähköpostia tai kommentti. Kaikki huomioidaan!


Posted in

perjantaina, kesäkuuta 19, 2009

Ennen ja jälkeen juhannuksen

perjantaina, kesäkuuta 19, 2009 marko77

Eilen oli kiva päivä - pitkästä aikaa! Käväisin Vantaalla - Jumbossa shoppailemassa (sen webkameran) ja Flamingossa (katsomassa Enkeleitä ja demoneita). Juteltiin ystävän kanssa myös ihmissuhteista ja kaikesta muustakin. Siinähän se päivä vierähti. Hänen kanssaan olisi kyllä viettänyt tovin jos toisenkin. Ehkä sitten ensi viikolla, jolloin on luvassa hellettäkin - rannalle tekisi kyllä mieli, siis makoilemaan ja olemaan. Törmäsin eilen myös erääseen kouluaikaiseen kaunottareen, jota en ollut nähnyt sitten yläasteen. Hän tunnisti allekirjoittaneen heti aurinkolaseistani (eli moikatkaa, kun tulen vastaan).

Tänään oli ystäväpariskunnan häissä - elämäni ensimmäiset juhannushäät. Ihan kiva juhlat, joista jäi hyvä maku suuhun (kiitos lohikeiton ja mansikkakakun). Tästä se juhannus alkoi - en tiedä, mihin se loppuu. Ainakin helteisiin, ensi viikolla! :)



Posted in ,

keskiviikkona, kesäkuuta 17, 2009

Elämä on tentti

keskiviikkona, kesäkuuta 17, 2009 marko77

Kuluneen viikon olen ollut aika ulalla - tai kokonaan pois radioaalloilta. Luomenpoisto aiheutti katkoksen sekä liikunnassa että saunomisessa - kummastakin pidän kuin hullu puurosta. Sauna nyt ei niinkään, mutta tuo liikkuminen - siellä se maastopyörä pölyttyy pyörävajassa. Onneksi sunnuntaina saa taas suhailla sen minkä ehtii! Olo on ollut aika väsynyt liikunnan puutteen ja antibioottikuurin takia - eikä tuo nukkuminenkaan mitään suurta juhlaa ole ollut. Tämä kaikki näkyy yleisessä suoritustasossa. Unohdin muun muassa ilmoittautua vero-oikeuden ja oikeusteorian tentteihin (jotka olisivat olleet tänään). Tenttien missaamisen lisäksi missasin tänään yhden mielenkiintoisen tapaamisen - kaikki ompeleiden takia. Elämä on muun muassa tenttekä - ja niitä tulee syksyllä. Myös tuo tapaaminen on siirretty molemmille parempaan ajankohtaan, joten no problemo.

Mutta olen saanut sentään jotain hyvääkin aikaiseksi, nimittäin terapoinut ystäviäni. Etäisesti tosin, mutta tärkeintä on, että joku (siis minä) kuuntelee. Ja sitähän minä olen osannut tehdä aina ja mielelläni teen sitä myös jatkossa. Olen suorittanut SPR:n henkisen tuen perus- ja jatkokurssit sekä lukenut psykologiaa, joten jonkinlaista valmiutta löytyy toisen ihmisen auttamiseen ja kohtaamiseen. Harmittelen, etten ole voinut olla läsnä (siis livenä), sillä tuolloin auttaminen on paljon helpompaa - näkee toisen ja tarvittaessa voi koskettaakin. Kosketuksella on aikamoinen vaikutus kriisitilanteessa.

Huomenna pääsen moikkaamaan erästä ystävääni Vantaalle. Tarkoitus on mutustella, jutella ja katsoa "Enkeleitä ja demoneita" Flamingossa (missä en ole aikaisemmin käynytkään). Toivottavasti takana on vähintään yhtä hyvä yö, kuin viime yö (nukuin melkein heti, vaikka olin aiemmin ottanut tunnin päikkärit) - muuten tiedossa oleva kiva torstai voi saada vähemmän kivaksi. Ja ensi viikolla toivottavasti näen uusia tuttavuuksia (esim. ihanan lähihoituri-neitokaisen).

Keskiviikon ratoksi pitkästä aikaa hiphopia (eli bassoradion kuuntelijoille tuttua musiikkia). Itselleni on hieman jäänyt tuo basson kuuntelu, kun Soppis lähti "lomille" - toivottavasti hän palaa sieltä, missä nyt onkin. Avain (vaikka kuvassa on Steen1) featuroi Iso-H:n kanssa: Elämä on tentti. Fock yea!

mitä pitää oppii et elämässä pärjää?
mitä pitää tietää et joku duuniin värvää?
ei periks edes senttii, jokainen on talentti
istu alas penkkiin, elämä on tentti
mitä pitää oppii et elämässä pärjää?
mitä pitää tietää et joku duuniin värvää?
ei periks edes senttii, jokainen on talentti
istu alas penkkiin, elämä on tentti




Posted in ,

perjantaina, kesäkuuta 12, 2009

Ihmissuhteita ja muuttamisia

perjantaina, kesäkuuta 12, 2009 marko77

Olen lueskellut blogiviidakon syvyyksistä ihmissuhteita käsitteleviä merkintöjä. Osa niistä liittyy seksiin, mutta osa toisenlaisiin kanssakäymisiin. On kai lohduttavaa ollut huomata, ettei ole helppo muillakaan, jossei minulla. Olen jo pitkään miettinyt suhdettani erääseen neitokaiseen. Olemme viimeksi tavanneet fyysisesti yli puoli vuotta sitten ja mesessäkin pari-kolme kertaa. Kyllä meillä muutamia tapaamisvirityksiä on ollut, mutta ne ovat jääneet syystä tai toisesta yritykseksi.

Toisaalta tiedän, että hänellä on omat kiirensä harrasteiden ja kesäopintojen parissa mutta toisaalta: miten voi edes yrittää tutustua ihmiseen, jota ei näe ei kuule kuin ns. tarvittaessa (jos hän tarvitsee lainaksi rahaa tai apua opintojen suhteen). Tilannetta ei todellakaan helpota hänen tuleva Ranskan-vaihtokomennus (joo, Nizzassahan me nähdään sitten joka toinen viikonloppu). Mene ja tiedä. Ehkä pitäisi jatkaa odottamista, mutta toisaalta alkaa tämä tarina olemaan päätöksessään. Varsinkin kun tiedän, etten ihan ole hänen ansaitsemaansa tasoaan (kts. markkinateoria). Ja ajan antaminen on ymmärrettävää, mutta rajansa kaikella (eiköhän sitä jo ole annettua) ja nyt pitäisi olla päätöstentekoaika etenkin kun harkitsen muuttoa Helsinkiin ja elämää pääkaupungissamme. Mutta nämä asiat selviävät muualla kuin blogimaailmassa, ainakin toivon niin.

Muutosta puheenollen. Eräs (aivan toinen) ihastuttava ystäväni muuttaa tänä viikonloppuna. Runsaat pari vuotta sitten maisteriksi valmistunut opiskelutoverini teki elämänmuutoksen ja päätti jättää yliopistokaupunkinsa sekä lukuisat ystävänsä taakseen. Suuntaa en tiedä, mutta hänellä on ollut ikävä kotikonnuilleen Kaijjaaniin. Olimme aikaisemmin keskustelleet asiasta noin sivujuonteena. On kuitenkin pakko tunnustaa, että aikamoisena yllätyksenä tuo päätös tuli.

Olin vasta oppinut tuntemaan hänet (vaikka opiskelimme vuosia samaa alaa, niin emme juurikaan törmänneet) ja nyt yhtäkkiä joudun "luopumaan" hänestä - vastahan meillä oli viime syksynä mahtavaa aikaa Helsingissä. Jos kyynel virtaa hänelläkin, niin kaukana se ei ole minultakaan - etenkin kun tiedän neitokaisen itkeneen itseltään silmät päästään jo koko kuluneen viikon. Laitoin hänelle eilen lohduttavan ja kannustavan viestin, joka päättyi allaolevaan runoon. Vaikken siis opinnut tuntemaan häntä toivomallani tavalla - hän todellakin ansaitsee ja tulee saamaan parempaa.
Oi ystäväin sä kultainen,
on katseesi niin herttainen.

En ystävää mä parempaa,
voi koskaan muullon omistaa.

Tuut aina vierelleni,
pyyhit pois kyyneleeni.

Naurat seurassani ain,
silloin meil´ on hauskaa vain.

En koskaan voi sua unhoittaa,
kun meil on aina niin mukavaa..
Kello yhdentoista jälkeen (viime yönä siis) puhelimeen pärähti kiitos kauniista viestistä. Tänään hän ei ehdi vastailemaan, mutta muuton jälkeen ehkä. Mutta tärkeintä, että sanoma meni perille: minun tulee niin ikävä häntä - enkä valitettavasti ole ainoa.

Mietin pitkään merkintään sopivaa videota. Päädyin kuuliaisena vihreänä pj Anni Sinnemäen sanoittamaan Sinä lähdit pois -kappaleeseen. Jos Terhille tuli vilunväristyksiä kohdassa 1:25, niin sitä kai tulee minullekin (eihän täällä Suomessa shortseissa tarkene).




Posted in ,

Sisar hento valkoinen

perjantaina, kesäkuuta 12, 2009 marko77

Kuluneella viikolla olen nauttinut oman osani veronmaksajan ja asiakkaan (opiskelijakin maksaa veronsa) roolista perusterveyden- ja hammashuollon saralla. Keskiviikkona minulta nipsastiin luomi ja tilalle tulivat ompeleet sekä antibioottikuuri. Kaiken lisäksi en saa käydä saunassa, uida tai harrastaa hikiliikuntaa puoleentoista viikkoon. Rangaistusta siinäkin, sillä rakastan saunomista ja liikuntaa! Kai se on kestettävä. Lääkäri totesi luomen hyvälaatuiseksi, mutta senhän näkee sitten kolmen viikon kuluttua. Anttibioottikuuri kainaloon ja menoksi!

Torstaina puolestaan oli hampaiden vuoro. Poikkesin suuhygienistilla (joka oli aika kivannäköinen kaunotar, hih), joka moitti hampaiden kotihoidosta. Seuraavaan hoitokertaan mennessä pitäisi siis puhdistaa hammasvälit päivittäin ja pestä ne hampaat kaksi kertaa päivässä. Muuten hampaat näyttivät ihan kunnollisilta purukalustoilta.. Näpsäkkä hygienisti antoi vielä sähköhammasharja-esitteen - jos nyt viimein saisi sen ostettua!

Eilen päättyi Teho-osasto täällä Suomessa(kin). 15 vuotta komeat ja kauniit lääkärit sekä ne ihanat hoiturit olivat vieraanamme. Itse pidin sarjan "vanhoista" tuotantokausista - siis niistä, jossa oli John, Doug, Mark, Susan, Abigail, Neela *ihananinenhuokaus*. Nämä "uudet" jaksot eivät oikein enää iskeneet. Kaunottaria valkoisissa tulee ikävä - etenkin Susania ja Neelaa. Sekä tietysti John Carteria, joka oli suosikkihahmoni koko sarjassa ja johon ehkä olisi voinut samaistua (kukapa ei haluaisi olla komea ja rikas lääkäri).


Posted in ,

maanantaina, kesäkuuta 08, 2009

Rotestivaalit

maanantaina, kesäkuuta 08, 2009 marko77

Eiliset EU-vaalit olivat protestivaalit. Sen kertoo sekä vaalien tulos että hylättyjen äänien suuri osuus. Meidän äänestysalueella eräs lappunen syytti EU:a hintojen nostosta. Niin se varmaan on sitä tehnytkin, mutta tuskin EU on ainoa syyllinen korkeisiin hintoihin. Vaalien tulos yllätti sekä negatiivisesti että positiivisesti. Negatiivinen yllätys oli PS:n vaalivoitto. Ei Soini mikään huono poliitikko ole ja varmasti lainkuuliainen ihminen. Mutta puolueen ideologia ei oikein ole minulle kunnolla valjennut. Onhan heillä kunnioitettavia tavoitteita (muun muassa sotaveteraanien aseman parantaminen), mutta maahanmuuttajavastaisuutta en oikein ymmärrä - voisiko joku ko. puolueen kannattaja hieman valaista puolueen ideologiaa? Positiivinen yllätys oli Vihreiden vaalimenestys, joka sai jatkoa EU-vaalien paikkajaossa - yksi paikka lisää ja hienot naiset (H:t eli Hautala&Hassi) komeasti Brysseliin (ja Hassi jatkoajalle).

Olin eilen siis vaalilautakunnassa ties kuinka monetta kertaa. Lipunnostolla valjennut päivä oli verkkainen. Äänestäjiä kuitenkin riitti. Eräs mieleenpainivimmista äänestäjistä oli sotiemme veteraaani, joka on taistellut sekä Kannaksella että Lapin sodassa. Hän totesi äänestäneensä jokaisessa vaalissa päästyään rintamalta, eli vuodesta 1945. Kunnioitettavaa, että häneltä löytyy demokratiaan - miksei olisi, kun hän on joutunut sen eteen taistelemaan kahdessa sodassa. Muutoin äänestysaktiivisuus jäi laihaksi. Eikö EU:ta koeta läheiseksi asiaksi - mene ja tiedä.

Kohta Suomen Cupin viidennen kierroksen otteluun, jossa vitosessa pelaava paikallisseura kohta Veikkausliiga-MyPan. Tiedossa on unohtumaton jalkapalloilta, sen voin luvata!


Posted in ,

lauantaina, kesäkuuta 06, 2009

Vaalikuumetta pakkasella

lauantaina, kesäkuuta 06, 2009 marko77

Viileähkö lauantai on mennyt vaaleja odotellessa - vaalikuume siis nousee. Aamulla kävimme äänestyalueemme puheenjohtajan kanssa hakemassa vaalimateriaalin ja laitoimme samalla vaalihuoneistoa kuntoon. Tämän jälkeen kävin jakamassa hieman vaaliesitteitä - parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Ainoa asia, mikä harmittaa, on se, että jouduin perumaan erään mielenkiintoisen tapaamisen. Mutta aikataulut eivät aina mene yksiin..

Ilmojen äärimmäisyys ja se, että päivän ylin lämpötila on ollut ainoastaan +6 ja öisin on ankaraa hallaa laittaa miettimään ilmastopolitiikkaa. Tällainen ilmojen äärimmäisyys on seurausta ihmisten toimista. Tähän on tultava parannus, jotta ilmasto vakautuisi ja voisimme jälkipolvillemme jättää puhtaan maailman. Huomenna ratkaistaan Euroopan tulevaisuus. Tämän takia kehoitan kaikkia käyttämään ääntänne - oli ehdokas sitten vihreä, kokomuslainen tai demari. Vain äänestämällä voit vaikuttaa sinun ja lastenlastesi tulevaisuuten. Menethän huomenna uurnille!


Posted in ,

keskiviikkona, kesäkuuta 03, 2009

All the way

keskiviikkona, kesäkuuta 03, 2009 marko77

Tänään ilmestyvässä paikallislehdessä on kaksi lehtijuttuani. Tasoltaan (pl. valokuvat ja otsikot) ne eivät kai päätä huimaa, mutta säilyyhän tuntuma lehtikirjoitteluun. Pitäisi jaksaa kirjoittaa uusi mielipidekirjoituskin, mutta se jäänee kai viikonloppuun. Tässä on ollut kirjoittamista ihan riittävästi (em. lehtijuttujen lisäksi muistiota ja sen sellaista). Lisäksi hyvä mielipideteksti vaatii loistavan näkökulman lisäksi runsaasti viilaamista (tekstihän ei ole koskaan valmis, ei ainakaan itselläni). Sunnuntaiset valokuvatkin odottavat yhä työstämistä. Ehkä sitten loppuviikosta - tai viikonloppuna.

Niin ja vaalimainoksia pitäisi jakaa. Jos teillä on vaikeuksia valita sopiva ehdokas, niin valitkaa vaikka noista kahdesta (Satu ja Aleksi) - vihreästä vaihtoehdosta. Sunnuntaina on siis vaalit. Itse olen ko. päivänä vaalilautakuntahommissa - pikkutakki ja solmiovermeissä siis.

Frank Sinatraa kuunnellessa tulee aina haikea olo. En tiedä, onko se samenttinen ääni vai loistavat sanat. Tai pikemminkin yleinen haikeus, joka allekirjoittaneella on - syystä ja toisesta. Tätä tekisi niin mieli tanssia tai sitten vaan kuunnella viskilasin ääressä. Kun en kumpaakaan oikein harrasta, niin jääköön..

Frank Sinatra - All The Way. Take it away..


Posted in

sunnuntaina, toukokuuta 31, 2009

Naisenergiaa!

sunnuntaina, toukokuuta 31, 2009 marko77

Tänään oli eräänlainen kesän lähtölaukaus - joillekin kirjaimellisesti. Uskaltauduin nimittäin Naisten Kymppiin. En todellakaan juoksemaan, mutta kannustamaan erästä pitkäaikaista ystävääni (sekä tietysti muitakin) hyvään suoritukseen. Päivä oli erittäin kuuma - suorastaan lämmin. Tilannetta ei helpottanut se, että olin yksi harvoista miehistä koko Töölön kisahallin kulmilla. Eräässä vaiheessa tuli aika outo olo. Näin tosin julkimoita (muun muassa ulkoministerimme jakamassa mehua ladyille) ja erään opiskelutoverin, joka on jo nyt työelämässä. Hattua täytyy nostaa kaikille naisille, jotka uskaltautuivat hellesäähän juoksemaan - wau!

Ystäväni juoksi upeasti (10 km alle tunnin) ja kävimme juoksun jälkeen kaupassa nappaamassa mukaan siiderit, jotka joimme rauhallisesti nauttien Kaisaniemen puistossa (hyyyyst!). Rusketusta tuli ja painoakin varmaan lähti jonkin verran pois, kun koko päivänä join ainoastaan vettä sekä siis muita nesteitä (tosin kotona söin kiinteätäkin ruokaa).

Kuviakin tuli otettua (yllätys). Niitä tosin saatte nähdä myöhemmin - nyt on muutama kirjallinen työ ja deadline paukkuu huomenna. Tärkeimmät eli blogimerkintä toki ennen niitä. Heh..


Posted in ,

perjantaina, toukokuuta 29, 2009

Kirjoittamiskiireitä

perjantaina, toukokuuta 29, 2009 marko77

Luvassa on helteisen ilman lisäksi kirjoittamiskiireitä. Tänään kävin haastattelemassa paikallisen jalkapalloseuran valmentajaa tulevan MyPa-koitoksen tiimoilta (Suomen Cupin viides kierros). Lisäksi huomenna on lakkiaisten uutisointi/valokuvaus. Sunnuntaina sitten vapaampaa: Helsingissä ajattelin piipahtaa, ystävääni kannustamassa Naisten 10:ssä. Koskaan ole moisessa tilaisuudessa käynyt, mutta kerta se on ensimmäinenkin. Kamerakin "sauhuaa" - tänään kuvausta, huomenna ja sitten sunnuntaina. Ja montakohan kuvaa olen ottanut tällä viikolla - varmaan toista sataa. Näinä tulevana kahtena päivänä vastaa toiset mokomat lisää. Blogiinkin olisi tarjolla muutamia mielenkiintoisia aiheita, mutta ehkä sitten tuonnempana.


tiistaina, toukokuuta 26, 2009

Sadan vuoden yksinäisyys

tiistaina, toukokuuta 26, 2009 marko77

Olin eilen lähes koko päivän uutispimennossa. Vietin maanantain edustustehtävissä Suomen Punaisen Ristin valtuustossa. Päivä oli mainio ja saimme muun muassa aikaan tärkeän kannanoton koskien turvapaikanhakijoiden kuntapaikkojen lisäämistä. Tutustuin itsenäisesti ennen kokouksen alkua Keskuspuistoon ja ihastuin paikkaan heti. Ehkä saan jostain kaavittua ne muuttorahat ja pääsen asumaan jonnekin päin Helsinkiä.

Niin, siihen uutispimentoon. Kuulin kotiin tullessani, että Matti (SIG) Inkinen oli vihdoin löydetty - hukkuneena tosin eli itsemurhan tehneenä. Miehellä todettiin aivokasvain, joka leikattiin. Heti perään tulivat lapsipornosyytökset ensimmäisenä Seiskan taholta. Paine kasvoi varmasti sietämättömäksi ao. olosuhteiden johdosta ja Matti teki omat ratkaisunsa, joka järkyttää kenties eniten hänen vaimoaan. Vuosisadan rakkaustarina päättyi kyyneliin.


Posted in ,

sunnuntaina, toukokuuta 24, 2009

Makin´ Woopee

sunnuntaina, toukokuuta 24, 2009 marko77

Taas kerran kadun sitä, etten lähtenyt lukemaan psykologiaa/sosiaalipsykologiaa. Ympäröimä maailma kun tarjoaa runsaasti tutkimusaiheita. Viime aikoina olen seurannut ihmissuhteita käsitteleviä blogeja - suosikkieni lisäksi, tietenkin. Seurannassa on ollut etenkin liatian sutinoita kahden ihmisen välillä. Hänen tekstinsä ovat olleet kaikki mielenkiintoisia, mutta etenkin viimeistä edellinen postaus markkina-arvosta ja naisvihasta laittoi minut jopa kommentoimaan kyseistä merkintää. Oli tosin vaikea kommentoida järkevästi liatian merkintää, sillä eihän minulla moisista asioista kokemusta ole - ei seksistä, eikä seurustelusta.

Mutta kai minullekin on jonkinlainen kanta muodostunut, ilman tieteellistä näyttöä tosin (eli empiriaa, hehe!). Itse en allekirjoittaisi keskustelussa mainittua teoriaa ihmisen sosiaalisesta markkina-arvosta - onhan kyseessä teoria. Mutta käytännössä tuollainen markkina-arvo on kai olemassa, esimerkiksi lauantaisin baareissa. Naiset eivät ole kiinnostuneita miehistä, jotka eivät ole tasoltaan (ulkonäöltään tai muilta ominaisuuksiltaan) heidän arvoisia. Homma toimii toki toisinkin päin - tukeva naisihminen jää helposti huomioitta kaikenlaisten missukoiden ympärillä.

Asia ei tosin ole niin yksiselitteinen, sillä ihmisten välinen kemia on ihmeellinen asia. Joitakin miehiä kiinnostaa missimittaiset naiset, kun taas jotkut neitokaiset eivät kovinkaan paljoa kiinnitä huomiota ulkonäöllisiin seikkoihin. Tässä suhteessa markkinateoria ei pidä paikkaansa. Tosin liatian kirjoituksessa painotetaan feministisen näkökulman lisäksi seksin osuutta asiaan. Kuten kommentissani painotin, pitäisi seksuaalisen kanssakäymisen perustua tunteeseen, eikä hetken haluihin. Ehkä olen tässä asiassa auttamattomasti vanhanaikainen - mene ja tiedä.

Musiikkivalintana kaksi, tasavertaisesti naisille ja miehille oma tulkintansa 1950-luvun jazz-musiikista. Tässä laulussa puhutaan..No, päätelkää itse..Tätä olisi kyllä kiva tanssia, hih..





Posted in ,

keskiviikkona, toukokuuta 20, 2009

Pantteri pilkuissaan

keskiviikkona, toukokuuta 20, 2009 marko77

Hiivin hiljaa Pantterin lähelle. Huomasin sen jo kaukaa, mutten perääntynyt - rohkea rokan syö! Siinä se lepäsi, kuin uneen vaipunut kissa. Tyynen rauhallisena, hälinästä välittämättä. Yhtäkkiä se ravisteltiin unestaan hereille ja nostettiin ilmaan. Nostajan hymy oli herkässä. Vaan puuha oli tuttua - onhan tätä tehty aiemminkin. Ja jälleen nostajana pantterin näköinen mies - Namika Lahden kapteeni Teemu Laine. Allekirjoittanut kosketteli Pantteria itsekin. Hiljaa kunnioittavasti silittäen ja varovasti nostaen. "Yllättävän kevyt" - totesin. Voiton huumassa varmastikin kevyempi.

Namika Lahti siis vietti tiistaina kannattajiensa kera mestaruusjuhlia yhdeksän vuoden tauon jälkeen. Kauppatorilla oli viileän lämmin tunnelma, kun kahvia ja nisua jonotettiin. Ja pitihän sitä onnitella kapua, valmentajia ja joitakin pelaajia oikein kädestä pitäen. Yllätyin hieman, että osa pelaajista oli meikäläistä lyhyempiä - taisi mennä hieno ura pisteidenpoimijana hukkaan..

Mestaruusjuhlat olivat kodikkaan vaatimattomat - puheita ei niitä pakollisia enempää pidetty ja kaupunginjohtajakin piipahti tuokion verran juttelemassa jenkkivahvistuksien kanssa. Rentoa oli myös jutella muutaman kannattajan kanssa koripallosta ja muusta urheilusta. Oi milloin saamme juhlia jalkapallon tai jääkiekon Suomen mestaruutta? Pöydällä tanssiminen oli lähellä jo Namikan voittaessa mestaruuden, ehkä sitten FC Lahden kauden päättäjäisissä?

Tähän loppuun on aivan pakko soittaa Namika Lahden kannustusbiisi - mikäpä muu kuin Kylänväen YMCA! Kiitos Namika Lahti!



Posted in ,

maanantaina, toukokuuta 18, 2009

Ajolähtö kotiin päin

maanantaina, toukokuuta 18, 2009 marko77


Kroppa tietää sen, että jotain tuli eilen tehtyä. Puulaakipesäpallojoukkueen ekat treenit Helsingissä sujuivat allekirjoittaneen kohdalla kohtalaisesti. Osuin palloon, juoksin kunnarin ja otin muutamat kopitkin. Toisaalta taas se maila olisi voinut osua palloon useamminkin (tai ne laittomat olisivat voineet olla laillisia) ja muutamat pallot menivät räpsän ohi luvattoman helposti. Mutta oli kiva sunnuntai-alkuilta uusien ihmisten (ja kaunokaisten) seurassa. Harmi vaan, ettei ollut aikaa jäädä oluselle - vaikkei kesällä kiire mihinkään olekaan, niin VR:n aikataulut sanelevat ainakin toistaiseksi Helsinki-visiitit. Siis toistaiseksi.

Pesäpallo jakaa suomalaiset kahteen ryhmään. Toiset seuraavat sitä fanaattisena, toisia se ei taas voi vähempää kiinnostaa. Toiset koulukkaat pelaavat mieluiten futista, toiset pesäpalloa. Itse pidän pesäpallosta, vaikken lajia niin rakastakaan. Antsa opetti ala-asteella lajin alkeet ja kyllä se maila pysyi kädessä parikymmenen vuoden taon jälkeen. Pitäisi vaan ostaa se räpsä..


Posted in

keskiviikkona, toukokuuta 13, 2009

Auttaminen - aika arvokasta

keskiviikkona, toukokuuta 13, 2009 marko77

Oheinen teksti julkaistiin Etelä-Suomen Sanomissa Vierailija-palstalla sunnuntaina 3.5.2009 - valmistaen lukijat Suomen Punaisen Ristin viikkoon. Kirjoitin tekstin pyynnöstä ja järjestön aktiivisena vapaaehtoisena, Hämeen piirihallituksen ja SPR:n valtuuston jäsenenä. Viimeksi sain kehuja kyseisestä tekstistä maanantaina, eli viikko tekstin ilmestymisen jälkeen. Kehut tietysti lämmittävät, ei siinä mitään - en vaan osaa ottaa vastaan niitä.

Suomalaiset ovat sitkeätä kansaa. Emme ole nujertuneet vaikeuksien edessä, vaan olemme aina voittaneet vaikeudet. Seitsemänkymmentä vuotta sitten puhuttiin talvisodan hengestä ja sodan jälkeiset sotakorvaukset maksettiin otsa hiessä suomalaisen sisun voimalla. Toisen maailmansodan kaltaista sotaa ei Suomessa ole onneksi uudestaan koettu.

Globalisoitunut maailma on kuitenkin tuonut uusia haasteita erityisesti henkiselle hyvinvoinnille. 1990-luvun lama ja viime vuonna Yhdysvalloista alkanut finanssikriisi on hyökyaallon tavoin rantautunut myös Suomeen tuoden lukuisille työpaikoille laman ilmapiirin. Suomalainen sisu on jälleen koetuksella.

Talouskriisi ja sen seuraukset pakottavat meidät miettimään arvojamme ja toimintatapojamme. Äkillinen elämänmuutos, lomautus tai työttömyys, vaikuttaa monen ihmisen elämään ja henkiseen hyvinvointiin. Vapaaehtoistyöllä voidaan kuitenkin toimia taantuman vaikutuksia vastaan. Vapaaehtoistoimintaa tutkinut dosentti Anne Birgitta Pessi toteaa, että vapaaehtoistoiminnassa mukana oleva ihminen edistää ennen kaikkea omaa hyvinvointiaan. Hänen mukaansa toiminta palkitsee ja luo varmuutta omaan elämään, synnyttää uusia ystävyyssuhteita ja ryhmätoimintaa. Samalla vapaaehtoiset auttavat tarpeessa olevaa ja edistävät toisten hyvinvointia.

Suomen Punainen Risti on ollut mukana vapaaehtoistyössä yli 130 vuotta. Järjestön vaikuttavuus perustuu aktiivisten ihmisten vapaaehtoisesti tekemälle työlle. Järjestö on ollut vuosikymmenien aikana synnyttämässä toimintoja, joista on muotoutunut perustuslain takaamia peruspalveluita. Eräs järjestömme tunnuslauseista on: "Auta meitä auttamaan". Vapaaehtoiset ovat järjestön perustamisesta lähtien auttaneet heikommassa asemassa olevia, auttaen samalla merkittävästi myös itseään. Vapaaehtoinen on oppinut uusia taitoja, ja monelle vapaaehtoistyö on tuonut merkitystä omaan elämään. Vapaaehtoistyön ympärille on syntynyt sosiaalisia verkostoja ja ystävyyssuhteita, jotka ovat antaneet voimaa omaan jaksamiseen - ja samalla on autettu lähimmäisiä.

Lahden seudulla lähimmäisten ja itsensä auttaminen näkyy monessa eri toimintamuodoissa. Esimerkiksi ystävätoiminnan avulla lukuisat syrjäytyneet ovat saaneet järjestön aktiiveista ystävän kävely- ja jutusteluhetkiin. Lisäksi Vapaaehtoinen pelastuspalvelu, jota SPR koordinoi, on tarjonnut monelle mielenkiintoisen harrastuksen lukuisine etsintä- ja viestikursseineen. Unohtaa ei sovi Kontti-kierrätystavarataloa, joka on työllistänyt monen pitkäaikaistyöttömän tarjoten heille mahdollisuuden koota elämänsä palapelin uudelleen. Kierrätystavaratalo on tuonut myös varoja paikallisen toiminnan kehittämiseen, sillä puolet myyntituotosta käytetään Punaisen Ristin työhön Hämeen piirin alueella.

Vapaaehtoistoiminnan kulmakivenä on ennen kaikkea paikallinen osasto. Ilman aktiivista osastoa ja aktiivisia vapaaehtoisia ei ole aktiivista toimintaa. Monet hyvät ideat järjestön periaatteiden esittelemiseksi ovat kaatuneet vapaaehtoisten puutteeseen - osaston hallituksen jäsenten aika ei ole riittänyt kaikkeen.

Auttamisen ketjun turvaamiseksi tarvitaan uusia vapaaehtoisia, jotka toiminnasta innostuttuaan voivat saada kipinän vaikka uuteen ammattiin. Monet ensiaputoimintaan osallistuneista ovat löytäneet itselleen kimmokkeen opintoihin, joista valmistuu hoitajia tai muita terveydenhuollon ammattilaisia. Uudelleenkouluttaminen ei ole enää elinikäiseen oppimiseen pohjautuvassa yhteiskunnassamme harvojen mahdollisuus, vaan jokaisen oikeus.

Auttamistyö, jota me kaikki vapaaehtoiset teemme, on arvokasta - niin meille itsellemme kuin muillekin.


Posted in

maanantaina, toukokuuta 11, 2009

Hyvää syntymäpäivää!

maanantaina, toukokuuta 11, 2009 marko77

Lauantaina koko kunta juhli osin poutasäässä, osin vesisateessa. Oma kotikuntani täytti kunnioitettavat 140-vuotta, vanha maalaiskunta siis. Oli kiva nähdä vanhoja tuttuja ja uusia naamoja torilla, joka on usein valitettavan tyhjä - mitä kivaa tapahtumaa tuolle mahtuisikaan, jos joku järjestäisi? Niin ja Remu veti kivan shown! En tiennytkään, että mies on tuollainen huulenheittäjä (nimim. juttuja kuultu). Vanhoja autojakin oli moottoripyöristä puhumattakaan. Ja kakku, se oli hyvää!

Blogeilussa (onkohan tämä edes suomea?) on ollut pieni tauko johtuen kaikenlaisista jutuista oikeassa elämässä. Jutut toivottavasti selviävät aikanaan..


Posted in ,

sunnuntaina, toukokuuta 10, 2009

Hyvää Äitienpäivää!

sunnuntaina, toukokuuta 10, 2009 marko77


Aurinkokin kunnioittaa äitienpäivää! Kaikille blogiäideille ihanaa päivää!



Posted in ,

tiistaina, toukokuuta 05, 2009

Kolme kirjettä

tiistaina, toukokuuta 05, 2009 marko77

Kerroin taannoin kahdesta kirjeestä (VR:ltä ja Tampereen yliopiston oikeustieteiden laitokselta), jotka ovat odottaneet lukijaansa. Kiireiden vuoksi en ollut niihin ehtinyt paneutua, mutta nyt olen. Ja aika mukavaa postia on tullutkin - nyt yksi kirje kahden edellisen seuraksi.

Ensin ystävämme Valtion Rautateillä, jonka palveluksessa ollut konduktööri kohteli allekirjoittanutta aika kaltoin alkutalvesta. Lyhyesti sanottuna töykeä käytös (muun muassa petos- ja valehteluväite). Mutta onneksi joku tajuaa asiakaspalvelusta jotain. VR:ltä tuli pahoittelukirjeen (jossa kerrottiin keskustelusta konduktöörin kanssa) lisäksi kaksi viiden euron matkaseteliä. Tuleehan tarpeeseen, vaikka pahalle mielelle ei voi hintaa määrittääkään.
Kaksi seuraavaa kirjettä olikin sitten iloisia uutisia opiskelurintamalta. Ensimmäinen kirje kertoi allekirjoittaneen kandidaattitutkielman arvosanan, joka on ihan hyvä (eli se hyvä (3)). Lausunnossa tosin on muutama nelonen (erityisesti dokumentoinissa ja keskustelussa/kritiikissä), mutta loppuarvosanaksi siis kolmonen. En odottanut kovin kummoista arvosanaa, sillä loppua kohden mielenkiintoni asianomaisen tutkielman tekoon laski kuin lämpötila talvella. Niin se on kai jokaisessa kirjallisessa työssä - on vaan lopetettava (ja osattava lopettaa) jossain vaiheessa pisteeseen.

Tuoreempi kirje oikeustieteiden laitokselta koski gradun harjoitusainettani. Harjoitusaine on jo kerran käynyt allekirjoittaneella korjaamista varten. Kieliopillisesti teksti oli ihan ok, mutta periaatteen vuoksi piti muokata ja muokata - ja muokata, kunnes Kielikeskuksen ihminen oli tyytyväinen. No, nyt sitten on sekin hoidettu.

Kiva saada tuollaistakin postia, eikä vaan aina mainoksia/laskuja! Tosin vielä ihanampaa olisi saada käsinkirjoitettu kirje tai niitä postikortteja, joita itsekin matkoiltani tai onnitteluiden merkeissä lähetän..


Posted in ,

tiistaina, huhtikuuta 28, 2009

Keväinen viikonloppu

tiistaina, huhtikuuta 28, 2009 marko77

Terveiset Tampereelta! Pari tenttiä taas takana ja monenmonta vielä edessä. Oli kuitenkin vähäisestä valmistautumisesta huolimatta syytä käydä koettamassa onneaan.. Unohtamatta hallatovereita, joita on aina kiva nähdä - erään kaunottaren kanssa kahvittelin ennen tenttiä. Kivoja hetkiä, tuollaiset keskustelutuokiot!

Kulunutta viikonloppua, joka tarjosi ainakin keväistä ilmaa, voi muistella hyvillä mielin näin keskellä viikkoakin. Lauantai meni käytännössä kokoustaen SPR:n Hämeen piirin vuosikokouksessa. Oli ihana nähdä muutamia hyviä ystäviä pitkästä aikaa ja saada luottamustoimelleen (piirihallituksen jäsen) jatkoa! Kiva oli myös nähdä Lahden ylpeys, Sibeliustalo sisältä käsin - kannattaa ehdottomasti vierailla, mikäli sielläpäin pyöritte!

Sunnuntaina piti lukea vero-oikeuden tenttiin, mutta jotenkin sitä tuli taas lähdettyä ulos aurinkoon! (Iitti ja Jaala - Wellamo 2009 tour). Ja rangaistus koitti heti seuraavana aamuna - jalat olivat tetsailusta ihan tuuskana! Sitä se tietokoneen ääressä istuminen on teettänyt, heh!

Sää on suosinut suomalaisia menneenä viikonloppuna ja vielä tänäänkin oli lämmintä. Nyt, kun wappu lähestyy, niin sää epävakaistuu ja viilenee. Niinpä tietenkin! Mutta se ei menoa haittaa - yo-lakki päähän ja torille! En tosin vielä tiedä, minnepäin (eli minne torille), mutta se jää nähtäväksi.. Huomenna sen sijaan Helsinkiin heti aamusta. Oi iloa..


Posted in

perjantaina, huhtikuuta 24, 2009

Luomisen tuskaa tai sen helppoutta

perjantaina, huhtikuuta 24, 2009 marko77

Olen kirjoittanut lukuisia artikkeleita, lehtijuttuja, reportaaseja sekä kolumneja - mielipidekirjoituksista puhumattakaan. Harvoin olen saanut jutuistani palautetta. Mutta sitä on tullut, ei siinä mitään. Kuntalehteen työharjoitteluni aikana kirjoittamani lahjusjuttu sai ansaitsemaansa huomiota seuraavan illan puoli yhdeksän uutisissa, kun he käsittelivät samaa aihetta. Lisäksi paikallislehteen kirjoittamani juttu paikallisen jalkapalloseuran valmentajasta kerää kehuja näin monen vuoden jälkeen. Ja onhan muutama Spray-lehden juttukin mielestäni aika onnistunut. Tällä viikolla sain kehuja eräästä tulevasta mielipidekirjoituksesta (ESS:n Vierailija-palstalle), jonka aihepiirinä oli vapaaehtoistoiminta ja taantuma nimenomaan Punaisen Ristin näkökulmasta (parin viikon päästä vietetään Punaisen Ristin viikkoa). Saa nähdä, miten teksti otetaan vastaan suuren yleisön silmissä.

Kirjoittaminen mielletään yleensä toimittajan tehtäväksi, mutta sitä tekevät myös muut ammattiryhmät (esimerkiksi sanoittajat, johon palaan myöhemmin blogissani). West Wingiä seuratessani kiinnostukseni on kasvanut ns. puheenkirjoittajien tehtäviin (puheenkirjoittajia käyttävät Suomessa ainakin ministerit ja tasavallan presidentti). Vastoin yleistä käsitystä puheenkirjoittaja no, ei nyt varsinaisesti syötä sanoja kenenkään suuhun, vaan auttaa ilmaisemaan näkökulmia erilaisista asioista yhdessä avustajakunnan kanssa.

Vaikken koe itsenäni kovinkaan verbaalisesti lahjakkaaksi, niin tiimityöskentely ja ajankohtaisten asioiden sekä ilmiöiden seuraaminen onnistuisi. Ja mitä nuorempi, sen parempi (näköjään) - presidentti Barack Obaman virkaanastujaispuheesta oli pääasiallisessa vastuussa 27-vuotias Jon Favreau. Nuorena se on näköjään vitsa väännettävä.


Posted in
Twitter Delicious Facebook Digg Favorites More
RSS FeedSubscribe to our RSS feed!
Follow me on Twitter!Follow me on Twitter!