Rakkaustarina tämäkin

Meistä jokainen vähänkään rakkaudesta tietävä on monesti kuullut kauniit korintolaiskirjeen (1.Kor. 4-7) sanat: "Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii. Rakkaus ei koskaan katoa.."

Korintolaiskirjeen sanat tulevat lihaksi Fred Cavayén elokuvassa Kaiken se kestää (Pour elle, 2008). Tavallisen ranskalaisperheen tavallinen arki kokee kovan kolauksen, kun perheen äiti Lisa (Diane Kruger) pidätetään epäiltynä pomonsa murhasta. Perheen isä Julien (mainio Vincent Lindon) järkyttyy suuresti vaimonsa kohtalosta. Jouduttuaan vankilaan Lisan mielenterveys alkaa pettää ja perheen Oscar-poika (Lancelot Roch) vieraantuu äidistään. Jotain on tehtävä ja pian. Auringonpaisteessa paistatelleen Julien on tullut aika yhä enemmän kulkeutua hämärämaailman varjoihin, jotta hänen rakkautensa Lisaa kohtaan ei häviäisi ikuisuuden laaksoihin. Alkaa armoton taistelu aikaa vastaan maailmassa, jossa ei virheisiin ole varaa. Ja kaikkien yllätykseksi suhteet Julien vanhempiin syventyvät ja paranevat tarinan edetessä kohti jännittävää loppuaan.

Kaiken se kestää on film noiria parhaimillaan. Tummasävytteisessä elokuvassa ei liioin ilon hetkiä näytetä, mutta yllättävä loppu ja ammattimainen näyttelijätyö pakottavat katsomaan elokuvan loppuminuuteille saakka. Allekirjoittaneen elokuvanautinnosta teki em. asioiden lisäksi mainion se, ettei koko salissa ollut näytöksen ajankohdan takia (klo 11) muita katsojia - privaattinäytös siis. ****

Posted in ELOKUVISSA , SYKSY09.