Muutama edellinen päivä on ollut ihan siedettävä, siis verrattuna aiempiin päiviin. Tiistaina sain tietää, että eräs ystäväni on saanut oman prinsessansa eli tyttövauvan (tämäkin tieto tuli tosin Facebookin kautta, jotain hyötyä siitäkin). Kerrassaan ihana uutinen! Minun piti eilisellä Helsingin piipahduksella käydä ystävääni ja pienokaista tervehtimässä, mutta vierailuajat eivät sopineet omaan aikatauluuni. Enkä ehkä olisi halunnut heitä häiritäkään. Ehtiihän tuota pienokaista ihailla kevään aikana, toivottavasti..
Muutenkin viivyin pääkaupungissamme pienen tovin. Olisin halunnut jäädäkin sinne lämpöiseen ja aurinkoiseen ilmaan - vaikka piipahtaa terassilla, kun nuo näyttävät olevan auki. En ehkä yksin olisi mennyt, eli toiseen kertaan olisi tuokin jäänyt. Iltasella puhuin erään toisen ystäväni kanssa puhelimessa ja tämän jälkeen katsastin paikallisjoukkueemme (lajina siis jalkapallo) Suomen Cupin mittelön, joka päättyi 3-1 voittoon. Otin uudella järjestelmäkamerallani "muutamia" kuvia ja näpithän siinä jäätyivät. Mutta kyllä oli sen arvoista, kai..
Posteljooni on tuonut kuluneella viikolla kaksi odottamaani kirjettä. Toinen on VR:ltä sisältäen todennäköisesti vastauksen reklamaatiooni konduktöörin käytöksestä eräällä junamatkalla ja toinen tuli Tampereen yliopiston oikeustieteiden laitokselta - ilmeisesti se kauan ja hartaasti odotettu kandidaattityön arvosana. Molempiin kirjeisiin syvennyn tarkemmin pyhinä. En näet halua pilata suhteellisen hyvää tuultani (eli toistaa aiempaa virhettäni) ja toisaalta aikakin on ollut kortilla.
Tänään on kiirastorstai ja alkaa oikea pääsiäiseen laskeutuminen. Vaikken mikään uskovainen olekaan, niin jotenkin tämä kärsimysviikko tuo sieluun ja mieleen oman osuutensa. Via Dolorosa (Kärsimysten Tie), kavaltaminen, ehtoollinen ja ristiinnaulitseminen - ylösnousemusta unohtamatta, muistuttavat elämän raadollisuudesta ja siitä, että kärsimys kuuluu jokaisen elämään. Lopulta kuitenkin elämä voittaa ja usko tulevaan on vahva.
Pääsiäisuskomuksista voi lukea täältä - Suomen Kirjallisuuden Seuran sivuilta, josta on poimittu allaoleva loppukaneetti. Vinkkinä tytöille, heh!
Muutenkin viivyin pääkaupungissamme pienen tovin. Olisin halunnut jäädäkin sinne lämpöiseen ja aurinkoiseen ilmaan - vaikka piipahtaa terassilla, kun nuo näyttävät olevan auki. En ehkä yksin olisi mennyt, eli toiseen kertaan olisi tuokin jäänyt. Iltasella puhuin erään toisen ystäväni kanssa puhelimessa ja tämän jälkeen katsastin paikallisjoukkueemme (lajina siis jalkapallo) Suomen Cupin mittelön, joka päättyi 3-1 voittoon. Otin uudella järjestelmäkamerallani "muutamia" kuvia ja näpithän siinä jäätyivät. Mutta kyllä oli sen arvoista, kai..
Posteljooni on tuonut kuluneella viikolla kaksi odottamaani kirjettä. Toinen on VR:ltä sisältäen todennäköisesti vastauksen reklamaatiooni konduktöörin käytöksestä eräällä junamatkalla ja toinen tuli Tampereen yliopiston oikeustieteiden laitokselta - ilmeisesti se kauan ja hartaasti odotettu kandidaattityön arvosana. Molempiin kirjeisiin syvennyn tarkemmin pyhinä. En näet halua pilata suhteellisen hyvää tuultani (eli toistaa aiempaa virhettäni) ja toisaalta aikakin on ollut kortilla.
Tänään on kiirastorstai ja alkaa oikea pääsiäiseen laskeutuminen. Vaikken mikään uskovainen olekaan, niin jotenkin tämä kärsimysviikko tuo sieluun ja mieleen oman osuutensa. Via Dolorosa (Kärsimysten Tie), kavaltaminen, ehtoollinen ja ristiinnaulitseminen - ylösnousemusta unohtamatta, muistuttavat elämän raadollisuudesta ja siitä, että kärsimys kuuluu jokaisen elämään. Lopulta kuitenkin elämä voittaa ja usko tulevaan on vahva.
Pääsiäisuskomuksista voi lukea täältä - Suomen Kirjallisuuden Seuran sivuilta, josta on poimittu allaoleva loppukaneetti. Vinkkinä tytöille, heh!
Jok ei Mariana makaa,
ei se pääsiäisenä tee pesää,
eikä koko kesänäkää saa ketää.
Sanotaan tytöistä.
Kurikka. Paulaharju 12786. 1920.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti