keskiviikkona, joulukuuta 31, 2008

Hyvää uutta vuotta 2009!

Vanha vuosi on jälleen takana on tullut aika kiittää blogin lukijoita kuluneistä hetkistä sekä uskollisia blogisteja heidän kommenteistaan. Olen yrittänyt peilata tuntojani jossen syvällisesti, niin ainakin pintaraapaisulla. Paljon on kerrottu, mutta paljon jäänyt kertomatta. Vuosi on ollut aika tasapaksu - pettymyskin, mutta muutamia kivoja pikku yllätyksiä on tullut. Pääasia on, että vielä ollaan hengissä!

Jokaiselle teille tasapuolisesti kiitos ja Rauhallista vuodenvaihdetta sekä terveyttä vuonna 2009! Palaan jo huomenna asiaan Helsinki-tunnelmissa.


maanantaina, joulukuuta 29, 2008

Happy-Go-Lucky

Aatonaaton ratoksi kävin Kinoiiriksessä katsomassa paljon kehutun "Happy-Go-Luckyn". Elokuva ei jättänyt kylmäksi, vaan tarjosi kahden tunnin verran laadukasta brittielokuvaa. Onnellisuus, jota me kaikki haemme kaikkialta, on elokuvagenressä klisee, mutta Mike Leigh on saanut aiheesta paljon irti.

Poppy (Sally Hawkins) on kolmekymppinen ala-asteen opettaja, joka huokuu onnellisuutta ja levittää sitä niin laitapuolen kulkijalle kuin autokoulun opettajalleenkin - tanssien flamencoa ja pyöräillessäänkin. Poppy ei osaa teeskennellä, vaan on oma (toisten mielestä ärsyttävä) itsensä niin kämppäkaverin kuin perheenjäsenienkin seurassa. Sinkkuna hyvin viihtyvän kaunokaisen elämä saa käännekohtansa, kun hän tapaa koulussa erään fiksun miehen.

Pidin elokuvasta - en siksi, että olen brittiläisen elokuvan ystävä. Tarina on uskottava ja se kulkee sivupoluistaan huolimatta kohti päämääräänsä silti jättäen katsojansa arvailujen varaan. Lisäksi Lontoon kadut huokuvat kesäistä kauneutta tarjoen aidon ja rehellisen elokuvamiljöön.

Elokuvan nähtyäni olen hiukan kateellinen - tahtoisin olla yhtä onnellinen kuin Poppy ja nauttia elämän pienistä asioista. Mutta jokainen on kai oman onnensa seppä.


perjantaina, joulukuuta 26, 2008

Joulu joutui

Niin se joulu joutui ja ollaan Tapaninpäivässä. Aatto ja joulupäivä menivät kyllä aika hujauksessa. Pukkikin kävi eli sen verran kiltti olen ollut - mutta tärkeintähän on antamisen ilo, ei kä saaminen. Pakollisen suklaan lisäksi sain cowboy-tyylisen kaulasolmukkeen (vai mi kä tuon oikea nimi on) ja käsi-gepsin (CC 300), jolla on kiva painaa menemään kaikenlaisten harrastusten parissa. Vielä kun saisi akkuparistot tuohon vehkeeseen niin voipi ulkoiluttaakin sitä - ulkojäätä odotellessa.


keskiviikkona, joulukuuta 24, 2008

Joulutervehdys

Joulupukki kävi jo matkaan, joten on tullut aika toivottaa kaikille Hyvää ja Rauhallista Joulua! Tänään joulusauna ja hyvää ruokaa sekä tietysti yhteisiä hetkiä läheisten kanssa - mitäpä sitä muuta voisi toivoa?

Eevil stöö - Matkaan Jo Käy


lauantaina, joulukuuta 20, 2008

Jouluviinistä

Joulu tulee kohisten, sen huomaa lisääntyvästä ihmismassasta erinäisissä kauppakeskuksissa ja joulumusiikkitarjonnan lisääntyessä radiokanavilla. Kävin äsken Alkossa tarkastelemassa viinivalikoimaa - jos tänä jouluna ostaisi jonkun viinipullon palan painikkeeksi. Valinta on sinänsä helppo, kun täytyy ajatella ainoastaan itseään ja valintakriteerinä on joko reilu kauppa tai luomuus. Mutta merkkiä pitää vielä arpoa ennen joulua. Sinänsä punaviini sopisi jouluruokiin kuin lumi maahaan, mutta pidän valkoviinistä enemmän. Saas nähdä, mitä joulupöytään kannetaan. Kumpaa te kannatatte - punkkua vai valkkua?

MA Numminen kertoo seuraavaksi, mitä tapahtuu, kun joulupukki puree ja lyö. Toivottavasti maltatte vielä hetken olla kilttejä poikia tai tyttöjä..


keskiviikkona, joulukuuta 17, 2008

Joulu ja kiireet

Joulukiireet alkavat viimein helpottaa. Kaikki kortit ovat postissa ja muutama paketti uupuu pukinkontista - sitten se olisi siinä. Vein tänään Kuntatalolle varamammalleni ja toiselle kaunotarkolleegalle pikkupaketit joulukortin kera kiitokseksi ystävyydestä sekä työtoveruudesta. He ovat hymyllään ja positiivisuudellaan antaneet minulle paljon - ja antavat aina, kun näemme. Toivoisin, että voisin antaa heille myös jotain itsestäni - heidän kanssaan on mukava jutella ja parantaa maailmaa edes hitusen. Tietysti toivoisin myös heille rakkautta, jota he todella, kuten jokainen meistä, ansaitsee - kumppanin, joka seisoo vierellä niin myötä- kuin vastamäessä. Varamammastani tulee ensi vuonna isoäiti ja olen niin onnellinen niin hänen kuin hänen tyttärensä puolesta.

Prinsessan kanssa on tullut juteltua - lähinnä tosin tekstiviestien ja sähköpostin välityksellä. Sotakirves on haudattu ainakin siihen asti kun pääsemme kunnolla puhumaan. Meillä molemmilla on omat elämämme ja toiveemme sen suhteen. Lisäksi olemme niin erilaisia kuin olla ja voi. Mutta saa nähdä - uuteen vuoteen mennessä voidaan olla hiukan viisaampia tämänkin suhteen. Ehkä minun pitäisi vaan alkaa elää omaa elämääni - suruineen ja murheineen.

L.A.O.S:n Panda style - jeah!



sunnuntaina, joulukuuta 14, 2008

Piparit ja pulla

En tiedä, milloin totuus iskee - vastoin kasvoja. Siis totuus siitä, että perjantaina oli viimeinen graduseminaari-istunto. Tämä tarkoittaa sitä, että lopputyö on enää ainoastaan minun (ja osin ohjaajan) murhe. Olihan tuosta seminaarista todella paljon hyötyä - varsinkin tästä syksyn sessiosta. Hyvä ja innokas ryhmä antoi runsaasti vinkkejä ns. matkan varrelle. Tarkoituksena on ollut, että olisin saanut gradulukuni jouluun mennessä suomen kielen lehtorille ja professorilleni tarkastettavaksi - mutta saa nyt nähdä, kun tuo kandikin pitäisi vielä saada päätökseen ennen kolmatta periodia. Joulupyhinä on aikaa, ei kai sitä muutakaan tekemistä tule olemaan.

Eilen sain postiin lähes kaikki joulukortit - muutaman laitan huomenna menemään ja osan annan
ns. käteen. Pyrin aina tekemään korteista omannäköisiäni, vaikken askartelemaan juuri ryhdykään (kuka nyt minun tekemiäni kortteja haluisi vastaanottaa - saati laittaa näytille). Valitsen kortin vastaanottajan mukaan ja koristelen kortit tarroilla. (ei kovin miehistä toimintaa, mutta pitäähän sitä hieman panostaa). Lisäksi olen halunnut saada kortteihini erityisen seimileiman, jota Lahti on julkaissut jo vuosia. Vielä kun saisi lahjat hankittua.

Ruuhkaisin pikkujouluaika lienee ollut tänä viikonloppuna. Itse en ole moisiin muutamaan aikaan osallistunutkaan, mutta on mukava kuulla/lukea erinäisiä kertomuksia illanvietosta. Tällä kertaa turinoinnin lopuksi hieman jouluista musiikkia. Pipareita ja pullia on varmaan jo syöty yhdessä jos toisessa osoitteessa. Eli Eevil stöö-Pipari ja Pullat
.



keskiviikkona, joulukuuta 10, 2008

Stadin mestoilla

Itsenäisyyspäivä ja sen jälkeinen elämä on kulunut pääasiallisesti Helsingissä. Lauantaina (eli siis 6.12.) osallistuin erääseen harrastelijatapaamiseen ja päivä kului mukavasti ratikalla reissaten ympäri Helsingin keskustaa sekä Käpylää/Toukolaa/Vanhakaupunkia (josta kuva).

Maanantaina puolestaan istuin lähes koko päivän SPR:n valtuustossa, jonka jäseneksi minut valittiin Oulun taannoisessa yleiskokouksessa. Valtuusto keskusteli , tosin tiukan aikataulun vuoks aika vähän, järjestön tärkeästä roolista nopeana auttajana ja alustuksina oli muun muassa Kauhajoen tapahtuma SPR:n silmin (ja korvin). Myös maailmantalous ja sen vaikutus järjestön toimintaan oli keskustelun aiheena - onhan hallituksemme puheenjohtajana Suomen Pankin pääjohtaja Erkki Liikanen.

Keskiviikkona (eli tänään) piipahdin jälleen Kuntatalolla. Lisäksi tapasin erään rakkaan ystävän Helsingin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan kirjastossa (jossa metsästin gradukirjallisuutta) ja kahvittelin hänen kanssaan hetkisen turisten kuulumisia ja sopien muun muassa liikunnallisia aktiviteetteja.


Olen oikeasti miettinyt muuttoa Helsinkiin ja katsellut sopivia "kulmia" sillä silmällä. Mutta muutto tarvitsisi pääomaa ja hieman varmuutta tulevaisuudesta - kumpaakaan ei tällä hetkellä ole liikaa. Olisi kiva nähdä kavereita enemmän kuin pari kertaa vuodessa - eräänkin ystävän kanssa on varmaan jo pitänyt juoda kuuden kaakaot viinipulloilloista puhumattakaan. Toisaalta inhoan Helsingin talvea - loskaa ja kuraa. Kengät ja sukat märkinä. Ei lunta, ei ulkojäätä.

Videona tällä kertaa suomalaista rap-musiikkia: Avain feat. Jurassic-Roihuvuori. Avain aka Asa pokkasi männä viikolla Teosto-palkinnon. Eikä Roihuvuoressa mitään pahaa ole - on tullut "muutaman" kerran ko. kaupunginosassa vierailtua ja 82 ajeltua. Ihan rauhallinen mesta.



lauantaina, joulukuuta 06, 2008

6.12.2008

Oi katso Suomi, sinun päiväs koittaa....

Hyvää Itsenäisyyspäivää kaikille!


torstaina, joulukuuta 04, 2008

Tekstarirakkautta

Olen viime aikoina lukenut Metro-lehteä innokkaasti ja odottanut, jotta pääsisin lehteen käsiksi. Tärkeimpänä syynä (toimittajaystäväni juttujen lisäksi) sen tekstarit-palsta. Siinä lukijat voivat päästää sanallisen arkkunsa valloilleen - ja ovathan ne sitä tehneet. Valituksia ruuhkista, töykeistä bussikuskeista tai keravalaisista z-junissa - mukana toki myös muutama kiitos ja kaunis sana ystävällisestä asiakaspalvelusta.

Suurin mielenkiinto kohdistuu, parantumattomana romantiikkona, rakkaus- ja kaipausviesteihin. Etenkin vuosaarelaisen ja Romantikon "jatkokertomus" hakee vertaistaan. Tarina lähti siitä, kun nimimoli ihastunut bussissa Vuosaareen matkalla olevaan kaunottareen. Lainaan tiistain (2.12.) tekstiviestipalstalla olleita viestejä: "Rakas: Näin sut tänään vilaukselta. Sait sydämeni sykkimään tuhatta ja sataa, niin kuin monta kertaa aiemminkin." Romantikko tilittää seuraavan sivun viestissä: "Ihana, suloinen nainen Vuosaaresta: Luulin, että tunne on molemminpuolinen, mutta mitään en saanut sinusta tietää. Kohtaammeko enää koskaan? Mieleeni jäit, kuin syksyn tuuli ja lehdetön puu". Ihanaa, eikö? Rakastan tuollaisia romanttisia kohtaamisia ja innolla jään odottaamaan, mitä tuleman pitää.

Eilen törmäsin Prinsessaan lyhyesti - varmaan viiden sekunnin ajan hänen palauttaessaan erään lainassa (ja kirjastossa myöhässä) olleen kirjan. Aika jäätävä oli katsekontakti molemmilla. Täytynee nyt raapustaa joku sähköpostiviestivastaus hänen ajatuksiinsa - tekstareilla on keskusteltu jo ihan riittävästi.


tiistaina, joulukuuta 02, 2008

Tunteitten vuoristorataa

Kuluneen viikon päätteeksi olin hämilläni siitä, miten ihmisen fiilikset voivat mennä niinkin lyhyen ajan sisällä sellaista vuoristorataa ettei kyydissä pysy kukaan. Viime maanantaina koin positiivisen yllätyksen, kun eräs ystäväni lähetti minulle partiolaisten adventtikalenterin (kuulemma mielitontulleen, heh!) toivottaen joulunodotusta ja aherrusta opintoihin.

Ahkera on ollut hänkin - valtion kapean leivän ohessa hän opiskeli tiedottajaksi. Kunnioitettava suoritus työssäkäyvältä perheenäidiltä - ja muutenkin käsi nousee lippaan opiskeleville äideille, joista yhteen taas törmäsin torstaina - kävimme hänen ja hänen ystävänsä kanssa pienellä shoppailukierroksella. Shoppailumerkintään viitaten: nyt olin peräti kahden kaunottaren kanssa ostarikeikalla! Ennätystä tosin pitää eräs Tukholman kenkäkauppapyörintä, jossa niitä kaunottaria oli x määrä. Riemua aiheutti myös perjantainen toiseksi viimeinen graduseminaari, jossa opponoitiin allekirjoittaneen graduluku - kritiikki painoittui yllätyksekseni lähinnä kielioppiin. Ensi viikoksi pitänee sitä hieman viilata ja sen jälkeen se onkin valmis suomen kielen tarkastukseen.

Murhetta sen sijaan on aihettanut Prinsessa. On aika karua kuulla jälkikäteen pahasta olosta ja niiden "ei niin järkevästä" tukahduttamiskeinoista - luulisi, että vuosien tuntemisen jälkeen tuo yhteydenottokynnys olisi mahdaltunut. Puimme eilen tekstiviestitse (kun tuo verbaalinen keskustelu on aina ollut meille vaikeata. Siis vaikka "meitä" ei sanan varsinaisessa mielessä koskaan ollutkaan, eikä tule - puhalsin pelin poikki jo ennen sen alkamista. Mutta sitä se on.


Twitter Delicious Facebook Digg Favorites More