Valaistumisia, osa 2

Valaistuin jälleen. Tällä kertaa kimmokkeena oli eilinen vierailu ystävän ja tämän perheen luona. En koskaan kuvitellutkaan, että äidin osa olisi helppo - etenkin, jos huollettavia on enemmän kuin yksi. Itse olen kasvanut sisarparven keskellä (kolme veljeä, joista yksi on kaksosveli) ja tiedän, ettei järjestyksen ylläpito ole helppoa. Ystävälläni (kutsuttakoon häntä nimellä M.), on kaksospojat. Ja kun on kaksospojat, niin tietäähän se, mitä se elämä on: ääntä, menoja ja meininkiä. Lapsen elämään kuuluu juokseminen ja kaikenlainen kiljunta - se on normaalia kasvamista.

Kuitenkaan en voinut olla miettimättä, millainen itse olin samanikäisenä. Muistan, tosin hämärästi, äidin pyytäessä olemaan juoksematta sisällä ja miksei ulkonakin. Lisäksi pienet kotityöt - roskanviemiset ja yleinen siivoaminen. Minulla oli taksana markka (tosin M:n pojat ovat sen verran hintatietoisia, että pyysivät kahta euroa) ja välillä en auttanut sittenkään, vaikka siis tuon markan olisin saanut. Nyt katsellesi äidin elämää toiselta näkökulmasta (siis aikuisena ja ystävien osalta), niin hieman omatunto kolkuttaa - ehkä sitä olisi pitänyt auttaa enemmän ja ottaa sitä taakkaa pois pienillä teoilla ja ilman maksua. Hattua pitää nostaa äideille, jotka opiskelevat/käyvät töissä ja vielä ehtivät käymään harrastuksissaankin.

Posted in KESÄ09