tiistai, helmikuu 21, 2012

Lets all go to the lobby...

Olen viime aikoina katsonut aika..paljon elokuvia. Etenkin kotimaisia olen katsonut enemmän kuin aikoihin. Viimeksi viime lauantaina tuli katsottua Härmä -elokuva. Sitä ennen Vuosaari ja Rat King. Niin ja vihdoinkin Syvälle salattu. Ulkomaisista elokuvista olen katsonut Sherlock Holmes kakkosen, Iho jossa elän, Sade kuuluu meille, Neds, Rautarouva, My Week With Marilyn ja The Girl with the Dragon Tattoon. Niin ja Superclasico. Tällä viikolla pitäisi nähdä MI4.

Osittain leffoja on kulunut sen takia, että ne ovat nyt halvempia ja osin ilmaisia. Opiskelijat saavat Finnkinon leffoista 10%:n alen. Päiväleffat maksavat alennuksen kanssa 5,40 euroa. Kino Iiriksessä voin katsoa leffat ilmaiseksi, sillä teen sinne vapaaehtoistyötä yhden viikonlopun kuussa. Toisaalta taas leffaseurana on ollut ihania ihmisiä. Vaikka kyllä sitä yksinkin katselee. Harrastus se on tämäkin.


lauantai, tammikuu 28, 2012

Ihmeidentekijät

Ihmeitä ei synny, niitä tehdään. Tuo Kärppä-valmentaja Hannu Aravirran lanseeraama lentävä lause toteutui presidentinvaalien ensimmäisellä kierroksella. Jo ennen vaaleja oli selvää, että kisasta tulee kahden kauppa. Jännityksellä vaan odotettiin, onko se kaksikko Haavisto-Niinistö vai Väyrynen-Niinistö. Pekka ja Sauli sieltä seuloutuikin. Se oli kansan tahto.

Nämä ovat olleet ensimmäiset todella mielenkiintoiset presidentinvaalit pitkään aikaan. On puhuttu jytkyistä, vastajytkyistä, ilmiöistä, SoMe:sta ja ties mistä. Haavisto on tuonut todellisen vaihtoehdon "perinteisille ehdokkaille". Homo vihreä sivari ei ole jättänyt ketään kylmäksi: keskustelupalstat ja lehtien keskustelupalstat tarjoavat mielipiteitä puolesta ja vastaan. Ihmisten arvomaailma on koetuksella ja ennen kaikkea puntarissa - millaisen Suomen haluamme seuraavaksi kuudeksi vuodeksi? Kysymyksiä on enemmä kuin vastauksia: onko tullut aika uusiutua, aika saada suvaitsevuutta myös korkeimpaan valtiojohtoon, aika saada uudenlainen presidentti?

Itse olen ollut mukana näissä vaaleissa suuremmalla tunteella kuin koskaan. En ainoastaan jäsenkirjani takia, vaan sen takia, että Suomea olisi nyt saatava eteenpäin. Suvaitsevammaksi ja ennakkoluulottomaksi. Elämmehän jo 2010-lukua ja nähneet jo melkein kaiken. Kutsun kaikkia teitä, jotka ovat tähän valmiita, mukaan Haaviston vaalityöhön. Ihmeitä ei synny. Niitä tehdään.


torstai, tammikuu 19, 2012

Kaikki presidenttiehdokkaan miehet - ja naiset


Allekirjoittaneella oli mahdollisuus tutustua presidenttivaalikampanjaan oikein henkilökohtaisesti. Vihreiden presidenttiehdokas, kansanedustaja Pekka Haavisto saapui yhdessä nastolalaislähtöisen Fingerpori-piirtäjä Pertti Jarlan kanssa vierailulle Nastolaan viime lauantaina. Kuinka ollakaan, allekirjoittanut organisoi koko aamupäivän, joten puuhaa riitti ennen tilaisuutta: oli tilojen kysymistä, lehdistötiedotetta sun muuta. Tunnin vierailu vaati todellakin monen tunnin työ! Tilaisuudet sujuivat kuin rasvattu ja tuoreessa Nastola-lehdessäkin komeilee keskiaukeaman juttu ao. vierailusta. Tietenkin allekirjoittanut pääsi kuvaan, vaikka yritti pysyä ns. taustalla. Mielestäni palstatila heille, jotka sen ansaitsevat! Oli mukava tutustua niin Pekkaan kuin Perttiinkin. Pekan kanssa keskustelu sivusi politiikkaa, mutta Pertin kanssa puhuimme yllättäen Fingerporista. Nastolan jälkeen kaksikko suuntasi Lahteen. Päivä päättyi paikalliseen olutkuppilaan, Metroon, missä kaksikko sai viimein ottaa rennosti tuopillisen ja keskustella vapaamuotoisesti tavallisten ihmisten keskellä.

Presidenttiehdokas on puolueensa keulakuva ja hän on odotetusti aina esillä mainoksissa sekä lehtijutuissa. Mutta ehdokkaiden takana on mittava kampanjakoneisto. On paikallisia yhdistyksiä, yksityishenkilöitä, yrityksiä, muita yhteisöjä. Valitettavan usein yksittäisen "puurtajan" työpanos jää suurelta yleisöltä huomaamatta Kuitenkin ilman presidenttiehdokkaan miehiä ja naisia ei kampanjoinnista tulisi mitään. Tilaisuudet jäisivät järjestämättä ja esitteet jakamatta. Monet tekevät ehdokkansa eteen lähes ympärivuorokautista työtä, toiset jopa vapaaehtoisesti. Mutta kuten aiemmin totesin, itse annan mielelläni palstamillimetrit ehdokkaille, en esimerkiksi itselleni.

Kampanjan jälkeen, vaalisunnuntaina, on usein tyhjä ja jännittynyt olo. Pääseekö oma ehdokas toiselle kierrokselle tai tuleeko ylipäätään toista kierrosta? Itse toivoisin, että Pekka pääsee toiselle kierrokselle. Hän on erittäin miellyttävä, edustava ja kansainvälisesti kouliintunut persoona (ei poliitikko). Minua ei todellakaan haittaa, että hän on vihreä ja homo - siis vihreähomo. Elämme kuitenkin jo 2010-luvulla. Muissa maissa valtionpäämiehiksi hyväksytään seksuaaliseen vähemmistöön kuuluva mies/nainen. Toivottavasti myös meillä. Menkää hyvät ihmiset äänestämään! Jos ette Pekkaa, niin sitten vaikka Paavoja. Niin tai naisia.


lauantai, joulukuu 24, 2011

Joulurauhaa! *<:)



maanantai, joulukuu 05, 2011

Tämä on Big Brother!

BB-kausi 2011 kääntyy kohti loppuaan. Finalistit odottavat kärsimättöminä sunnuntaita, jolloin he yksi kerrallaan pääsevät kamerakäytävän kautta ulkomaailmaan. Takaisin kotiin. Kausi on ollut omasta mielestäni yksi parhaimmista. Erilaiset persoonat, mielenkiintoiset viikkotehtävät, lukuisat salatehtävät ja muutama rakkaustarina ovat pitäneet reilun kolmen kuukauden ajan allekirjoittaneen kuvaruudun ja netin äärellä. Kohta on jäähyväisten aika. Vaikka itseltäni 24/7 löytyy, en ole isoveikkaa hirveästi katsonut (muutakin elämää on, ihme kyllä) - en ainakaan alusta lähtien. Liimauduin kunnolla mukaan vasta karavaanaritehtävän aikana. 

Tosi-tv on aina kiinnostanut minua. Toki se on mukavaa ajankulua ja viihdettä, mutta formaatti kiinnostaa sen (sosiaali)psykologinen puolen takia. Minua kiinnostaa erityisesti se, miten erilaiset, eri paikkakunnilta ja eri yhteiskuntaluokkiin kuuluvat ihmiset pärjäävät keskenään valvovan silmän alla yli 90 päivää tiukan kontrollinen ja suorituspaineen alla. Toiset hyvin, toiset eivät ollenkaan. Kilahduksia, karkaamisia ja kateutta on esiintynyt lähes päivittäin. Erityisesti Taivas ja Helvetti -viikkotehtävä tarjosi erinomaisen psykologisen lähtökohdan: materialistinen kurjuus ja runsaus sekä sen eriarvoinen jakautuminen kun on läsnä myös jokapäiväisessä elämässä. Tehtävä toi esiin ihmisten hyvät ja huonot puolet. Haluttiin jakaa hyvinvointiaan toisille, toisaalta oltiin kateellisia ja haluttin varastaa. Viikkotehtävä jätti jälkensä kilpailijoihin: viikkoja myöhemmin ao. tehtävä otettiin esille, kun haluttiin korostaa, kuka on saanut ja mitä sekä miksi Salar häädettiin ao. viikkotehtävän tiimoilta katsojien toimesta.

BB-kausi alkoi maistumaan puulta suosikkini Stefanin (aka Eki, Faija, Daddy) pudottua dramaattisesti Tanjan vaihdettua hänet itsensä tilalle häätöäänestykseen voitettuaan oljenkorsikilpailun. Juontaja-Elinan piipahtaminen talossa oli kyllä omasta mielestäni oiva veto kauden piristämiseen, mutta hänen poistuessa komennukseltaan, alkoi homma taas olla nähty. Viimeistään eilen kansansuosikki Sebastianin pudottua kaikkien yllätykseksi leikistä kalkkiviivoilla, alkoi kausi viimeistään osoittamaan väsymisen merkkejä - niin minun kuin monien muiden mielestä. Ainakin mitä keskustelupalstoja on uskominen. Talon ainoa primus motor on ulkomaailmassa joko tuotannon masinoinnin tai katsojien kyllästymisen (hänen moraalisaarnoihinsa) seurauksena. Jäljellä olevista kilpailijoista suosikkini on Mikael. Hän on sellainen rento ihminen, jollainen itse haluaisin olla. Toki yh-äideille raha on tarpeen. Jos joku mameista, niin sitten Janica. Aidoin ihminen naisista ja varmasti tutustumisen arvoinen!

Menisinkö itse BB-taloon? En tiedä. Ehkä. Toisaalta olisi hyvä käydä tuntemassa se isoveikka-fiilis, joka taloon astuessaan tulee (kaikki tekeminen kuuluu/näkyy) ja mitata omia psykologia rajojaan. Toisaalta BB-taloon astuvan ihmisen tulee olla erityinen - joko ulkonäöltään, henkisiltä ominaisuuksiltaan tai viihdearvoltaan. Itse en koe olevani kovinkaan kiinnostava ihminen. Siis viihdeteollisuudelle kiinnostava. Sitähän BB:lla haetaan: kiinnostavia ja myyviä ihmisiä, joilla tehdään myös kauden päätyttyä rahaa. Vielä viikko, niin nähdään kenellä sitä rahaa tehdään.


torstai, marraskuu 17, 2011

Elvytys

Täällä taas. Tämän blogin päivitys on jostain syystä jäänyt. En tiedä miksi. Ehkä blogiväsymystä, kun tulee kirjoitettua tuonne toisaalle, ja toisaalle. Ja vielä toisaalle. Mutta yritetään näin kaamoksen ovella kirjoitella valaisevia tarinoita arkipäivän aherruksesta.


lauantai, maaliskuu 19, 2011

Lappi - yleistä

Ennen matkaani Lapista olivat mieleeni iskostuneet tunturit, porot ja loputon maantie. Olin aiemmin vieraillut siellä perheeni kanssa lukuisilla kesälomamatkoilla. Ilman siis, että pysähdyimme päivää/yötä pidemmäksi aikaa tai tutustuimme muuhun kuin leirintäalueen läheisyydessä oleviin kohteisiin. Siksi oli rentouttavaa ja todella mielenkiintoista tutustua Lappiin ja lappilaisiin vajaan viikon ajan. Pääasiallisena majapaikkakuntana oli Sodankylä, joka myös Pyssykylänä tunnetaan. Vierailin toki Pelkosenniemellä, graduasioissa ja Pyhällä sekä Luostolla noin kiertokäynninomaisesti. Paljon tuli koettua ja nähtyä. Sääkin suosi ja revontuletkin kipusivat taivaalle näyttämään kauneuttaan sekä lumoaan. Kerron seuraavissa merkinnöissä hieman viikostani, alusta aivan loppuun saakka.


Twitter Delicious Facebook Digg Favorites More