lauantaina, tammikuuta 31, 2009

Kielletyt tunteet..

Suunnitelmat ovat menneet uusiksi. Perjantain Tampere-visiitti muuttui maanantaiksi ja Helsinkiin matkataan ensi viikolla - viimeistään kai lauantaina. Mutta esteitä tulee itsekullekin, ei voi mitään.

Sitten asiaa tunteista. Tuoreen väitöksen mukaan suomalainen puhuu tunteistaan entistä sujuvammin. Psykiatrian erikoislääkäri Aino Mattila toteaa väitöksessään, että tunteiden tunnistaminen ja niistä puhuminen on helpompaa nuorehkoille ja keski-ikäisille ikäpolville kuin iäkkäille suomalaisille. Mattila tutki väitöksessään aleksityymia eli tunnistamattomia tunteita.

Itse kyllä tunnistan tunteeni, mutten ole vielä oppinut niistä kunnolla puhumaan - kirjoittamaan kylläkin. Kirjaimia on helppo laittaa peräkkäin, muttei sanoja. Tai ne sanat sitten menevät väärinpäin, kuten Nylon Beatin kappalessa. Toisaalta vasta viime aikoina olen oppinut puolustamaan tunteitani.
Ja mielestäni juuri tunteista pitäisi puhua kahden kesken eikä vaan esimerkiksi tekstiviesteillä hoideta. Palaan tähän asiaan vielä seuraavissa merkinnöissä.



keskiviikkona, tammikuuta 28, 2009

Päiväunia

Kerroin aiemmin ensimmäisestä suomalaisesta vapaaehtoistilasta, jossa saa päivisin ottaa muutaman tunnin napasterit eli päiväunet. Sellainen löytyy kuin löytyykin: Vapaaehtoisvoimin pyörivä Naphouse -niminen tila sijaitsee Turussa. Loikoilu voi olla lyhyt- tai pitkäaikaista ja mikä parasta - päiväuneilu on täysin ilmaista. Tuollainen pitää ehdottomasti saada myös muihin suuriin kaupunkeihin. Päivisin olisi mukava ottaa opiskelun ohessa pienet nokkaunet - pääsisi vähäksi aikaa irti kirjojen ja tietokoneen kahleista. Tilahan sopisi vaikka kirjaston yhteyteen.

Mainitsin aiemmin myös ensi-ihastuksestani, joka otti allekirjoitaneeseen yhteyttä naamakirjassa - siis tämä "tummat silmät ruskea tukka" -kaunotar, joka on työskennellyt myös lentoemäntänä Finnairilla. Alkuviikosta naamakirjaan kohti häneltä viesti, jossa hän kyseli kuulumisia muun muassa opiskelun suhteen. Ihana kuulla hänestä todella pitkästä aikaa, siis sitten ylä-aste- ja lukioaikojen. Olin vuosia salaa toivonut, että hän olisi vielä ns. vapailla markkinoilla, jotta häneen voisi tutustua paremmin. Mutta eihän tuollainen suklaasilmä vapaana voi pysyä - joku onnekas on hänet jo napannut. Elämä on. Harmitaa, ettei ylä-asteaikana voinut häneen tutustua syvällisemmin. Täytyy nyt vastailla hänelle tässä loppuviikosta. Silti, olisi kiva nähdä häntä. Onneksi ei sentään ihan kaukana asustele.

Odotan innolla loppuviikkoa. Perjantaina olisi tarkoitus suunnistaa Tampereelle lounastamaan ja vaihtamaan kuulumisia toimittajakollegan kanssa - pitkästä aikaa. Tarkoitus olisi yrittää nähdä muutamia ihania hallatovereita vuosien varrelta, hih. Lauantaina, jos tähdet ovat kohdallaan, suuntana puolestaan Helsinki. Tiedossa olisi ainakin sulkapalloilua ja jutustelua.

Biisivalintana tänään ruotsalaisen skate punk-yhtyeen Millencolinin "Done is done", joka sopii sekä edelliseen blogimerkintään että osaltaan myös tähän tuoreeseen vuodatukseen. Tutustuin yhtyeeseen ensimmäisen kerran NHL 2009 -pelin yhteydessä (verkkopeli-haasteita otetaan vastaan). Toki peli tarjoaa hienon jääkiekkokokemuksen lisäksi myös muuta loistavaa musiikkia. Niin sitten myöhemmin..

Movement is a sign of life, keep moving forward, life,
There is no going back from here in spite of all your fight.
There's no point in blaming yourself for the wrongs you've done,
The game that is really numb, no need to be on the run.




maanantaina, tammikuuta 26, 2009

Luovuuden kaipuu

Perjantaina heräsin karuun todellisuuteen - siihen, että yliopisto (niin hieno laitos kun onkin) tappaa mielestäni kaiken luovuuden. Kirjojahan osaa jokainen lukea ja tentteihin vastata - niin ja muutaman kirjoitustyön vääntää. Lukiossa ja viimeistään Lahden kansanopistossa ihastuin elokuvataiteeseen niin, että halusin tehdä sitä työkseni. Olinhan lukiossa osallistunut lukuisiin näytelmiin ja videokerho-toimintaan ja kansanopistossa elokuvakerho vei mukanaan - no, kyllä ylä-asteellakin videokamera välineenä vaikutti todella mielenkiintoiselta.
Itseasiassa lukion jälkeen aikomuksenani oli hakea Taikiin (siis nykyiseen Aalto-yliopistoon) elokuvakäsikirjoituslinjalle. Tilasin jopa pääsykoemateriaalin, mutta jotenkin se jäi sitten siihen. Ehkä parempi niin. Onneksi saan harrastaa luovuuttaa valokuvauksen ja lehtikirjoittamisen saralla - bloggailua unohtamatta. Ja elokuvista toki nautin valkokankaalla. Muutamat hyvät ystäväni saavat hoitaa sitten näyttelemisen.


perjantaina, tammikuuta 23, 2009

Painii elämänsä kanssa

Himmeäksi tähdeksi Hollywoodin taivaalla hiipuneen ja itsemurhan partaalla käyneen Mickey Rourken The Wrestler - Painija ei ole jättänyt ketään kylmäksi. Elokuva nappasi Cannesin Kultaisen Leijonan ja sitä pidetään yhtenä vahvimmista Oscar-voittajaehdokkaista. Arvostelijoiden lisäksi myös katsojilta on tullut kiitosta - vuodet eivät ole kohdelleen häntä parhaalla mahdollisella tavalla, mutta Mickey on tullut takaisin!

Rourken elämää heijastava, dokumentaarisia piireitä saava elokuva on raadollinen kuvaus suoritusyhteiskunnastamme, jossa ihmisen arvo on yhtä kuin hänen taitonsa miellyttää ihmisiä. Rourken esittämä showpainija Randy The Ram on parhaansa päivät nähnyt kehäraakki. Itseään rakastavan painijan jokainen ottelu ja jokainen ruhje vie lähemmäksi kohti lopullista tuhoa.

Erään rankan ottelun jälkeen painija kuitenkin pysähtyy miettimään sitä kaikkein tärkeintä asiaa elämässä - toisen ihmisen rakkautta. Pätkätöihin ja yksinäisiin öihin kyllästynyt yksinäinen susi haluaa elämältään muutakin kuin verta ja irtonaisia hampaita. Etäinen suhde tyttäreen ja ihastuminen tanssijatyttöön pakottavat Randyn valintojen eteen. Lopulta hän tulee kuitenkin huomaamaan ihmisluonteen kylmyyden ja lujuuden - kukin tehköön sitä, mitä oikeasti rakastaa.

Vajaa kaksituntinen elokuvaelämys ei pettänyt katsojiaan. Moni takertui tuoliinsa painikohtausten aikana, jolloin veri lensi ja Randyn tuska välittyi katsomoon hämmästyttävän aidosti. Katsoja myös myötäeli Randyn pakertamisen dead-end-jobissa paikkakunnan valintamyymälässä. Rourken näyttelijäsuoritus oli kuin elävästä elämästä, jossa ihmisten pitää henkensä pitimiksi tehdä sitä, mitä on tarjolla. Kaikkein vakuuttavin oli elokuvan lopussa Randyn pitämä puhe tähtielämän raadollisuudesta (Mickey kuulemma suostui elokuvaan lopullisesti vasta silloin, kun hän sai uudelleenkirjoittaa tuon pitämänsä puheen). Kerrassaan loistavaa tekstiä!

Jos Mickey Rourken sielua riipaiseva suoritus vakavoitti katsojan, niin saman tekee myös Cassidya/Pamia esittävän Marisa Tomein huikaiseva rooli miesseuraa janoavana tissitanssijattarena. Hänen esittämänsä roolihahmo taiteilee Randyn tavoin (elämän) kehässä keikutellen lanteitaan ja miellyttäen ihmisiä - sillä erotuksella, että Pam tekee työtään vain ja ainoastaan lastensa takia. Tomein otteista huokuu ammattilaisuus ja kyky ottaa jokainen rooli vakavasti. Näyttelijätär ei piilottanut itseään sijaisvartalon taakse, vaan toi rohkeasti hämyisessä tavernassa naisteutensa esille tavalla, joka uhkaa jättää jopa Sharon Stonen vilauttelun Basic Instinctissa toiseksi.

Jos ette ole Rourken elokuvia ennen nähneet, niin käykää ihmeessä viimeistään nyt. Soisin erittäin mielelläni hänelle tämän ensimmäisen henkilökohtaisen Oscarinsa - kuukauden päästähän tuo nähdään... ****

Marisa Tomein haastattelu



tiistaina, tammikuuta 20, 2009

Right place. Right time. Right man.

Yhdysvaltain presidenttiys on instituutio, joka kiinnostaa ja kiehtoo monia ihmisiä - niin minuakin. Presidenttielokuvat uppoavat minuun kuin lämmin veitsi voihin ja West Wing on mielestäni yksi parhaimpia draamasarjoja ikinä. En ole niinkään kiinnostunut presidentistä henkilönä ja melkein rajattoman vallan käyttäjänä, vaan siitä koneistosta, joka viran ympärillä pyörii avustajineen ja muine tärkeine henkilöineen. Ilman avustajiahan ja neuvonantajia presidentti olisi aivan hukassa, sillä eihän yksi mies voi muistaa kaikkien ihmisten nimiä ja kasvoja kalenterin pidosta puhumattakaan. Silti se on juuri presidentti, joka saa runsaasti mainetta ja kunniaa tekemisistään.

Voin vain kuvitella sitä ylpeydenmäärää, joka tällä hetkellä vallitsee Barack Obaman kannattajien ja henkilökunnan keskuudessa. Tänään hänestä tulee ensimmäinen tummaihoinen presidentti. Toki olen itsekin ylpeä hänestä. West Wingin mainoslause pitää todellakin paikkansa: Right place. Right time. Right man. Muistakaa katsoa virkaanastujaiset YLE1:ltä klo 18.30 alkaen. Siis jos presidenttiys vähääkään kiinnostaa.

Paikallista Porilaisten marssia (Hail to the Chief)


Hail to the Chief we have chosen for the nation,
Hail to the Chief! We salute him, one and all.
Hail to the Chief, as we pledge cooperation
In proud fulfillment of a great, noble call.

Yours is the aim to make this grand country grander,
This you will do, that's our strong, firm belief.
Hail to the one we selected as commander,
Hail to the President! Hail to the Chief!


sunnuntaina, tammikuuta 18, 2009

Siniset kirjat

Viime viikolla hyppysissäni on ollut kaksi sinistä kirjaa - toinen kirjaston omaisuutta, toinen henkilökohtaisessa omistuksessa.

Ensimmäinen valtaa käsittelevä teos on todella mielenkiintoista luettavaa. Tampereen yliopiston kanslerin Jorma Sipilän kirja Valta yliopistossa kertoo hänen omakohtaisista valtakokemuksistaan yliopiston vararehtorina, rehtorina ja nykyisin kanslerina.

Kirjasta tekee luettavan vallan lisäksi kirjan toimintaympäristö - Tampereen yliopisto, jossa itsekin olen käyttänyt valtaa Sipilän ja nykyisen rehtorin Krista Varantolan seurassa. Minulla on ollut kunnia toimia yhtenä rattaana ja ruuvina yliopistoni valtakoneistossa - ainejärjestön hallituksessa, tiedekuntaneuvostossa ja yliopiston hallituksessa - jossa rehtori toimii esittelijänä.

Koin oman vallankäyttöni melko vähäiseksi, mutta yhdessä opiskelijatovereiden kanssa olemme saaneet jotain aikaiseksikin. Saa nähdä, mitä kaikkea mietteitä kirjan sivuilta paljastuu - mahtuuhan kolmeen vuoteen (eli sen aikaan, jonka kansleri Sipilä toimi rehtorina - pääsin yliopistoon sisään v. 2001 ja Sipilä toimi rehtorina 1999-2004) yliopiston avajaisia (eli käytäväkeskusteluita) ja em. yliopiston hallitusta.

Henkilökohtaisessa omistuksessani oleva kirjani on minulle oiva apuväline sekä freetyössäni sekä opinnoissa. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen (Kotus) Kielitoimiston oikeinkirjoitusopas korvaa käytössäni jo muutaman vuoden ajan olleen Kielikellon erikoisnumeron. Kirjassa on vinkit pisteistä pilkkuihin ja löytyypä kirjan sivuilta myös lyhenneluettelo. Kirja vaikuttaa ensinäkemältä hyödylliseltä oppaalta, vaikka 260:een sivuun ei ihmeitä mahdu. Pitänee yrittää muistaa täällä blogissanikin oikeinkirjoitus, vaikka vapaamuotoista tekstiä suollankin - ainakin nimet oikein, jossei muuta.


keskiviikkona, tammikuuta 14, 2009

Sisällä Stadissa

Kivaa keskiviikkoa ja terveiset Helsingistä! Koko päivä meni pääasiassa Kalliossa - sisätiloissa. Meni hyvä talvipäivä hukkaan, mutta niinhän aina. Lisäksi odotettu leffa- ja luisteluhetki hyvän ystävän seurassa peruuntui hänen työkiireidensä takia. Haikeana katselin, oikeustieteellisestä kirjastosta palatessani, Jääpuiston menoa ja meininkiä. Ehkä sitten ensi viikolla. Mutta onneksi sai kahvitella kollegojen kanssa ja jutustella mukavia - muun muassa avioliitoista. Mutta se on toinen tarina.

Palaan viime merkinnässäni esitettyyn uutiseen - siis suomalainen mies ei puhu edelleenkään, mutta pussaa kylläkin. Yli 3 200 suomalaisnaista vastasi Huoltamo.com:n toteuttamaan mieskyselyyn, jossa selvitettiin, millainen suomalainen mies on kumppanina, parisuhteessa ja sängyssä. Tutkimuksen mukaan suomalaisten naisten mukaan mies arvostaa parisuhteessa luotettavuutta ja läheisyyttä. En tiedä, onko tuloksessa mitään yllättävää. Arvostanhan itsekin kyseisiä ominaisuuksia - vaikken parisuhteessa ole koskaan ollutkaan (enkä siis ole pussaillut).

Mitään yllättävää ei ole siinäkään, että ammateista naiset pitivät miehekkäimpänä palomiestä. Myös rakennusmies ja poliisi päihittivät murskaavasti niin poliitikon kuin pankinjohtajankin. Yllätys, että miehen ulkonäkö ja univormuammatti pesee kaikki muut ominaisuudet. En ole kateellinen, mutta kuitenkin. Olisi mielenkiintoista tietää tutkimustuloksia toiseen suuntaan - eli mitä miehet arvostavat naisissa? Ja mikä ammatti olisi se kaikista naisellisin? Olen kuullut, että erityisesti sairaanhoitajat vetoavat meihin miehiin. Muutamiin hoitajiin tutustuneena voin sanoa, että kyllä kyllä - näin voipi olla (hih!).


maanantaina, tammikuuta 12, 2009

Univaje

Muikeaa maanantaita, vaikka säätila on ei-niin-talvinen - vettä tihuttaa ja loska roiskuu. Aamulla seisakkeella seisoessani (no, kuinkas muutenkaan - heh) eräät rouvat juttelivat perisuomalaiseen tapaan säästä. He valittelivat kilvan huonoa talvea ja kehuivat lapsuuden ajan talviaan siellä jossain missä syntyneet. Ihmettelin itsekseni, että mistä tämä suomalaisten valitus erityisesti säästä on peräisin? Ennen vanhaan riitti Pihtiputaan mummollekin, että ilimoja piisas - oli sitten lämmintä tahi kosteata. Totta kai se harmittaa, ettei esimerkiksi pääse luistelemaan (paitsi kaupungin kaduille) niin kuin 80-90-luvuilla (jolloin allekirjoittanut pääsi opettelemaan nyt jo kohtalaisen hyvää luistelutaitoaan). Ilmavirtoja on vaikea muuttaa toisenlaiseksi ja saastuminen on jo nyt kokoonaan lopetettava, jotta ilmasto ei enää tästä lämpenisi. On kai pakko raahautua jäähallille, jos haluaa tänä talvena luistella. Vielä en tosin luovu toivosta!

Kuulun niihin onnettomiin, joita väsyttää jonkin verran - eli univajetta löytyy. Viikonloppu meni nopeasti kaikkea muuta tehdessä (kuin nukkuessa siis). Eilen sunnuntaina haahuilin harrasteiden parissa ympäri Kymenlaaksoa raittiissa ilmassa. Lisäksi jäin iltasella ns. linjoille roikkumaan (mese rules, kiitos seurasta!) ja tulikohan sitä unta loppujen lopuksi nelisen tuntia? Uni ei oikein tullut - liekö syynä hehkeä meseseura vai mikä lie kenkä, joka ei enää niin kauheasti purista (kun osaa tehdä oikeanlaisen solmun). Mutta kyllä se taas tästä, kunhan pääsee tunniksi kahdeksi torkuille. Luin muuten erään uutisen jostain mistä lie, että Suomeen (vai oliko se ulkomaille) olisi perustettu paikka päiväunia varten - siis työntekijät voivat ottaa jossainpäin työajalla nokosia. Harmi, etten ottanut uutista talteen - höh.

Mutta tänään tuli tällainen uutinen toimituksen sähköpostiin: Yli 3 000 naista arvioi suomalaisen miehen: Suomalainen mies ei puhu edelleenkään, mutta pussaa kylläkin. stä ehdottomasti lisää seuraavassa merkinnässä - vaikka itse olenkin puhunut enkä pussaillut. Kohta postiin (jossa lähtee muun muassa harjoitusaine proffalle ja edelleen Kielikeskukseen) ja sitten torkuille - ruoan jälkeen siis.


torstaina, tammikuuta 08, 2009

Puristava kenkä

Piipahdin eilen Helsingissä free-työn johdosta ja halailemassa ihania kaunottaria, hih. Kollegoja on aina mukava nähdä, etenkin kun tässä on pyhien takia ollut hieman taukoa visiitistä Kallioon. Olen jo alkanut katsella vuokra-asuntoja Helsingistä sillä silmällä - jos vaikka sopiva osuisi kohdalleen. Jos nyt sitten koettaisi aloitella elämää Stadissa, kun Mansessa se ei oikein ole koskaan alkanut.

Alan nyt viimein ymmärtää, miksi naiset hakevat mieleisiään kenkiä pitkään ja hartaasti sen seitsemästä liikkeestä. Itse kävin noukkimassa Intersportin alelaarista McKinley-ulkoilukengät ja kun kokoakin löytyi, niin siitä sitten mukaan. Ihan hyvät popot sinänsä, mutta niissä on kaksi vikaa: 1) kengännauhat aukeavat koko ajan (vaikka solmin ne samalla tavalla kuin aikaisimmissakin kengissä) ja 2) vasen kenkä puristaa jonkin verran kävellessä. Voi olla, että tuo puristaminen johtuu nauhojen kireydestä - täytyypi kokeilla eri tekniikoita. Kenkien tulee istua kuin nenä päähän ja jos kengät ovat huonot, niin koko päivä voi mennä pilalle.

Huomenna jälleen ihmissuhdeosuutta, ihan perjantain kunniaksi. Melkein samalla teemalla jatketaan, kuin kappale takaperin. Siis siitä kengästä.


tiistaina, tammikuuta 06, 2009

Viisaat miehet

Juhlat on juhlittu ja arki on oven takana. Vaikka Nuutin päivä yleisesti ottaen päättää joulunvieton, niin kyllä se Loppiaisen jälkeen on ihan samaa arkea kuin ennen joulua. Tänään en nukkunutkaan pitkään, vaan lähdin viimeistelemään gradulukua (eli harjoitusainetta), jotta saisi sen vihdoinkin kielentarkastukseen. Sain myös tekstiviestin Prinsessalta, joka lupasi vastata lähettämääni sähköpostiin ja jatkaa osaltaan keskustelua siitä, mitä tulevaisuus tuo tullesaan - vai tuoko se mitään. Rupeaa kyllästyttämään tämä jahkaaminen.

Tällä viikolla pitäisi graduluvun lisäksi paneutua kandiin, joka vielä odottaa valmistumistaan. Jotenkin on jäänyt nuo tärkeimmät kirjoitustyöt, mutta kai sitä opiskelijakin saa vapaata pitää. Ja elokuvissakin voisi käydä - katsomassa tuo Once. Eipä Lahdessa paljon muuta katsottavaa pyörikään. Kyllä se nykyään pitäisi elokuvatkin käydä Helsingissä katsomassa.

Loppaisena juhlitaan kolmea viisasta miestä - itämaan tietäjää tahi kuningasta, jotka lahjoivat Jeesus-lasta minkä ehtivät. Sen kunniaksi James Blunttia, olkaa hyvä.



sunnuntaina, tammikuuta 04, 2009

Blast from the past..

Jokaisen itseään kunnioittavan televisiosarjan tai miksei elokuvankin vakiotavaraa ovat ihmiset menneisyydestä - menneisyyden haamut. Siis ne kuuluisat femme fatalet tai allaspojat, jotka tulevat vuosien jälkeen päähenkilön elämään kuin salama kirkkaalta taivaalta. Kuuluisin "blast from the past" lienee Ingrid Bergmanin esittämän Ilsan paluu Humphrey Bogartin esittämän Rickin elämään - Ilsa ilmestyi Victorinsa kanssa kaikista maailman kapakoista juuri Rickin omistamaan oluttupaan.

Itse koin kaikuja menneisyydestä toissapäivänä saadessani naamakirjaan kaveripyynnön eräältä ihmiseltä, jota en ole nähnyt yli 15 vuoteen (toki olin kuullut hänestä puskaradion kautta). Tuo kaunokainen ei ole enempää eikä vähempää kuin ensimmäinen ihastukseni. Hän ei ole ainakaan ulkonäöllisesti muuttunut - sama ihana hymy sekä tummat silmät ja ruskea tukka.

Eipähän meidän tarinassa ole paljoa kertomista. Etenkin, kun se tarina ei päässyt edes alkamaan. Ensimmäinen rakkauskirjeeni sai toki vastauksensa, muttei ihan sellaista, jota odotin. Kumma kyllä olen säilyttänyt tuon kirjeen - kaikesta huolimatta. E
ihän minulla ollut mitään mahdollisuuksia "uptown girliin" - tiedä onko vieläkään. Silti sydän otti aikamoisen voltin, kun näin hänen kuvansa pitkästä aikaa. Ehkä taidan olla vieläkin hieman ihastunut - samalla tavoin kuin silloin joskus. Minun sydämestäni ei vaan taida olla samaan prosessiin.

Olin suunnitellut kirjoittavani aiheesta enemmän kuin mitä nyt teen - sydämelläni olisi paljon sanottavaa, mutta tunteet eivät näköjään ole enää missään järjestyksessä. Musiikkivalintana FGTH - The Power of Love. Joskus vielä kuullessani tämän kappaleen itken - oikeasti tämä on sellainen kappale, jonka tahdissa olisi kiva tanssia vaikka se illan viimeinen hidas.



perjantaina, tammikuuta 02, 2009

Palataan vanhaan vuoteen..

Vuoden ensimmäinen meemi - Minjalta tietysti.

VUOSI 2008 IHMISET:


Kenen kanssa vietit aikaa eniten?
- Läheiset po. muutaman ystävän - jossei vastaukseksi hyväksytä itsensä kanssa.
Keiden kanssa vuoden parhaat muistot?
- Hallatoverit Hallojen 80-vuotispippaloissa - oli kiva aika lystiä. Sitten Punaisen Ristin väen kanssa Oulu oli toinen ihana kokemus.
Tapasitko uusia?
- Muutamia uusia tyyppejä kylläkin, lähinnä vapaa-ajan ympyröistä.
Riitelitkö usein?
- Veljien kanssa tulee aina nahisteltua. Aika diplomaattinen vastaus, eikö?
Riitaannuitko kenenkään kanssa pysyvästi?
- Toivottavasti en.

Ihastuitko/rakastuitko?
- Valitettavasti..

Oletko enää ihastunut?
- Valitettavasti..

Petyitkö ihmisiin?
- Rehellisyyden nimissä täytyy todeta, että petyin.
Olisitko halunnut viettää enemmän aikaa kenenkään kanssa?
- Tietysti olisi halunnut..

Vietitkö liikaa aikaa jonkun kanssa?
- Toivottavasti en..


ITSE:

Mitkä asiat vuodessa olivat tärkeitä?

- Se, että terveys on suht ok ja läheisetkin säilyneet terveinä.

Oletko muuttunut jotenkin?
- Hieman kasvanut henkisesti - elämä opettaa.
Kenties lihonut?
- En.

Haluaisitko muuttaa jotain?
- Totta kai - harvoin sitä tyytyväinen on elämäänsä.

Oletko oppinut uutta?
- Olen - katsomaan puusta ja maasta.

Kadutko jotain?
- Muutamia tekemättömiä asioita.
Olisitko jättänyt jotain tekemättä?
- En olisi.

Olisitko tahtonut tehdä jotain mitä et tehnyt?
- Olisin.

Tahtoisitko elää jonkun päivän uudestaan?
- Ehkä SPR:n yleiskokous Oulussa ja siihen liittyvät jutut voisi elää uudelleen.
Olisitko tahtonut jättää jonkun päivän elämättä?
- En.


MUISTOJA:

Matkustelitko?
- Kotimaassa liikaakin..
Ulkomailla vai kotimaassa?
- Kotimaassa - ei yhtään ulkomaan komennusta. Pöh.
Kävitkö festareilla?
- En.
Jokin surullinen asia?
- Ei kai - toivottavasti.
Laivalla?
- Ei.
Rannalla?
- Kävin rannalla pariin kertaat..
Parhaat muistot?
- Kaikenlaisia pieniä juttuja, ystävien kanssa koettuja.
Parhaat päivämäärät?
- 19.12.2008 - graduseminaari loppui..
Paskimmat päivät?
- Kyllähän niitäkin oli..
Oletko tyytyväinen tähän vuoteen?
- Kohtuullisen tyytyväinen..
Oliko paras kesä? Miksi / Miksi ei?

- Ei ollut, sillä yksinään vähän vaikea viettää parasta kesää..
Millainen tulee ensi vuodesta?
- Loistava, kun toivottavasti valmistun..

MUUTA:

Fyysisiä vammoja?
- Muutama sairaalakäynti..
Pitivätkö uudenvuodenlupauksesi?
- Piti - en aloittanut polttamista.
Paras elokuva, jonka kävit katsomassa?
- Happy-Go-Lucky..

MYÖNNÄTKÖ:

Kokeilleesi tupakkaa?
- En myönnä, koska en kokeillut.
Kokeilleesi alkoholia?
- Kyllähän tuota tuli kokeiltua useampiakin kertoja, hyvää oli.
Lintsanneesi koulusta/töistä?
- Eläköön akateeminen vapaus ja freetyöt.
Harrastaneesi yhden illan juttuja?
- En.
Suudelleesi vastakkaisen sukupuolen edustajaa?
- En.
Suudelleesi saman sukupuolen edustajaa?
- En.
Tapelleesi fyysisesti?
- En.


torstaina, tammikuuta 01, 2009

Uutta vuotta - ja hieman entistäkin..

Vuosi 2009 on alkanut rauhallisissa ja perinteisissä merkeissä. Ensin seurasin (jälleen kerran) valtameren takaista juhlintaa aamuseitsemältä eli Times Squaren Ison omenan pudotusta. Itsekin on tehnyt mieli lähteä joku vuodenvaihde sinne hiukan juhlistamaan vuodenvaihtumista, mutta aina se on jäänyt. Sitten nukuin ja seurasin tasavallan presidentin uudenvuoden puhetta - ennen lenkkeilyä kirpakassa pakkassäässä. Ihanaa, kun tulee oikea talvi - toivotaan ainakin!

Eilinen aatto meni Helsingissä pyörien. Tutustuin aamupäivän ihmeelliseen luontoon joutsenien elämää katsellen ja valo/videokuvaillen. Ovat ne kyllä ihmeellisiä eläimiä. Sääliksi kävi yhtä joutsenta, joka yritti turhaan rikkoa jäätä edessään. Toisaalla kaksi joutsenta tyytyivät jäällä tepasteluun ja poseeraamiseen. Tämän jälkeen lähdin keskustan Jääpuistoon ihastelemaan luistelijoita - itsekin olisi tehnyt mieli mennä pyörimään, mutta seuraavalla kerralla. Rakastan luistelemista, tuskin maltan odottaa jäälle pääsyä.

Ennen kotiinlähtöä tapasin erään ystäväni, jonka kanssa vaihdoimme joululahjoja - parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Sain punkkupullon ja erään mielenkiintoisen pokkarin, johon pitää viikonloppuna syventyä. Suunnittelimme myös yhteisiä urheilu- ja gradupäiviä - ystävän kanssa on helpompi puurtaa ja vuodattaa myös hikeä kuin yksinään.


Twitter Delicious Facebook Digg Favorites More