keskiviikkona, toukokuuta 20, 2009
marko77
Hiivin hiljaa Pantterin lähelle. Huomasin sen jo kaukaa, mutten perääntynyt - rohkea rokan syö! Siinä se lepäsi, kuin uneen vaipunut kissa. Tyynen rauhallisena, hälinästä välittämättä. Yhtäkkiä se ravisteltiin unestaan hereille ja nostettiin ilmaan. Nostajan hymy oli herkässä. Vaan puuha oli tuttua - onhan tätä tehty aiemminkin. Ja jälleen nostajana pantterin näköinen mies - Namika Lahden kapteeni Teemu Laine. Allekirjoittanut kosketteli Pantteria itsekin. Hiljaa kunnioittavasti silittäen ja varovasti nostaen. "Yllättävän kevyt" - totesin. Voiton huumassa varmastikin kevyempi.
Namika Lahti siis vietti tiistaina kannattajiensa kera mestaruusjuhlia yhdeksän vuoden tauon jälkeen. Kauppatorilla oli viileän lämmin tunnelma, kun kahvia ja nisua jonotettiin. Ja pitihän sitä onnitella kapua, valmentajia ja joitakin pelaajia oikein kädestä pitäen. Yllätyin hieman, että osa pelaajista oli meikäläistä lyhyempiä - taisi mennä hieno ura pisteidenpoimijana hukkaan..
Mestaruusjuhlat olivat kodikkaan vaatimattomat - puheita ei niitä pakollisia enempää pidetty ja kaupunginjohtajakin piipahti tuokion verran juttelemassa jenkkivahvistuksien kanss
a. Rentoa oli myös jutella muutaman kannattajan kanssa koripallosta ja muusta urheilusta. Oi milloin saamme juhlia jalkapallon tai jääkiekon Suomen mestaruutta? Pöydällä tanssiminen oli lähellä jo Namikan voittaessa mestaruuden, ehkä sitten FC Lahden kauden päättäjäisissä?Tähän loppuun on aivan pakko soittaa Namika Lahden kannustusbiisi - mikäpä muu kuin Kylänväen YMCA! Kiitos Namika Lahti!
Posted in
Tekstit
0 kommenttia:
Lähetä kommentti