Kerroin taannoin kahdesta kirjeestä (VR:ltä ja Tampereen yliopiston oikeustieteiden laitokselta), jotka ovat odottaneet lukijaansa. Kiireiden vuoksi en ollut niihin ehtinyt paneutua, mutta nyt olen. Ja aika mukavaa postia on tullutkin - nyt yksi kirje kahden edellisen seuraksi.
Ensin ystävämme Valtion Rautateillä, jonka palveluksessa ollut konduktööri kohteli allekirjoittanutta aika kaltoin alkutalvesta. Lyhyesti sanottuna töykeä käytös (muun muassa petos- ja valehteluväite). Mutta onneksi joku tajuaa asiakaspalvelusta jotain. VR:ltä tuli pahoittelukirjeen (jossa kerrottiin keskustelusta konduktöörin kanssa) lisäksi kaksi viiden euron matkaseteliä. Tuleehan tarpeeseen, vaikka pahalle mielelle ei voi hintaa määrittääkään.
Kaksi seuraavaa kirjettä olikin sitten iloisia uutisia opiskelurintamalta. Ensimmäinen kirje kertoi allekirjoittaneen kandidaattitutkielman arvosanan, joka on ihan hyvä (eli se hyvä (3)). Lausunnossa tosin on muutama nelonen (erityisesti dokumentoinissa ja keskustelussa/kritiikissä), mutta loppuarvosanaksi siis kolmonen. En odottanut kovin kummoista arvosanaa, sillä loppua kohden mielenkiintoni asianomaisen tutkielman tekoon laski kuin lämpötila talvella. Niin se on kai jokaisessa kirjallisessa työssä - on vaan lopetettava (ja osattava lopettaa) jossain vaiheessa pisteeseen.
Tuoreempi kirje oikeustieteiden laitokselta koski gradun harjoitusainettani. Harjoitusaine on jo kerran käynyt allekirjoittaneella korjaamista varten. Kieliopillisesti teksti oli ihan ok, mutta periaatteen vuoksi piti muokata ja muokata - ja muokata, kunnes Kielikeskuksen ihminen oli tyytyväinen. No, nyt sitten on sekin hoidettu.
Kiva saada tuollaistakin postia, eikä vaan aina mainoksia/laskuja! Tosin vielä ihanampaa olisi saada käsinkirjoitettu kirje tai niitä postikortteja, joita itsekin matkoiltani tai onnitteluiden merkeissä lähetän..
Tuoreempi kirje oikeustieteiden laitokselta koski gradun harjoitusainettani. Harjoitusaine on jo kerran käynyt allekirjoittaneella korjaamista varten. Kieliopillisesti teksti oli ihan ok, mutta periaatteen vuoksi piti muokata ja muokata - ja muokata, kunnes Kielikeskuksen ihminen oli tyytyväinen. No, nyt sitten on sekin hoidettu.
Kiva saada tuollaistakin postia, eikä vaan aina mainoksia/laskuja! Tosin vielä ihanampaa olisi saada käsinkirjoitettu kirje tai niitä postikortteja, joita itsekin matkoiltani tai onnitteluiden merkeissä lähetän..
0 kommenttia:
Lähetä kommentti