maanantaina, maaliskuuta 20, 2006

Kevät toi, kevät toi flunssan..

Kevään tietää muuttolinnusta, auringonpaisteesta ja flunssasta. Flunssa-aalto iski pärskeensä kirjaimellisesti myös meikäläiseen. Edes hyvä yleiskunto ei paljoa auttanut. :( Viikko sitten sunnuntaina olo oli kyllä kaikkein surkein koko meikäläisen historiassa kuumeen ja köhän takia. Ei jaksanut kunnolla syödä, lukea sunnuntain Hesaria, saati sitten olla jalkeilla. Nestettäkin taisi mennä hukkaan aika tavalla, kun su-ma vastaisena yönä meni vettä arviolta viisi litraa. Seuraavat päivät tuli sitten makoiltua sängyssä nukkuen, aivastaen, niistäen ja MASH-sarjaa dvd:ltä katsoen. Keskiviikkona sitten raahauduin lääkäriin ja tavalliset dropit sieltä kirjoitettiin - nuha- ja yskänlääkettä. Onneksi ei mitään vakavaa tulehdusta löytynyt. Ihmisen terveys, se on kultaakin kalliimpi asia.
Pikkuhiljaa ollaan toipumassa ja hyvä niin. Täytyy kohottaa yleiskuntoa kauniissa kevätsäässä, lukea tentteihin (kipeänä kun ei edes jaksanut ajatellakaan opintoja) ja hoitaa muutama työasia pois päiväjärjestyksestä. Lääkäriinkin ajattelin mennä tarkistuttamaan poskiontelot, kun ei keskiviikkona älynnyt niitä tarkistuttaa. Jotain pientä on varmasti vialla, kun korvat menevät tuon tuosta lukkoon. No, pidetään peukkuja etten flunssa uusiudu.


tiistaina, maaliskuuta 07, 2006

Elämä on, vai onko?

Elämä on. Sain tänään tietää, että eräs yksi parhaista ystävistäni saa perheenlisäystä. Hienoa, kerrassaan loistava uutinen! :) Uusi tulokas tulee saamaan rakastavan perheen, mukavat sisarukset ja kerrassaan niin mainion äidin. Häntä tulee äitiyslomalla ikävä, mutta sånt är livet! Olen aina iloinen ystävieni menestyksestä, liittyivät ne sitten opiskeluun, perhe-elämään tai vaikkapa maalliseen mammonaan.
Kuulun myös heihin, jotka tekevät kaikkensa ystäviensä puolesta. Tällainen vaan olen, en sille mitään voi. Välillä tulee mietittyä, että entä minä? Ansaitsenko minä hitusen onnea koskaan, saanko sitä? Tekisivätkö ystäväni minun puolesta sen, mitä tekisin heidän puolestaan? Välillä tai aika useastikin tuntuu, että onnea mulle ei arpa jaa.
Toki iloitsen terveydestä ja siitä, että saan viettää aikaani perheen parissa. Minulla on ruokaa päivittäin ja katto pään päällä. Mutta välillä tuntuu siltä, että ansaitsisin jotain muutakin. Tiedän, ettei elämässä tule mitään ilmaiseksi - ei edes onnea. Ehkäpä minun olisi tehtävä jotain onneni hyväksi, eikö? ;) Uskaltamisesta ja joskus viitsimisestä kai se on kyse. Mutta korkeimmalle taholle kiitos ystävistä ja ystävyydestä heidän kanssaan - he antavat minulle jotain sellaista, mitä onneksi ei voi ostaa.


perjantaina, maaliskuuta 03, 2006

Maaliskuun viemää..

Harjoitteluni Kuntalehdessä päättyi keskiviikkona ja nyt otan vähän aikaa "rennosti". Ihan ok paikka, mukavat työtoverit ja jotain tuli kirjoitettuakin (muun muassa tällaista). Tulevaisuudessa ois tiedossa ko.lehteen freekeikkoja. Kaverin kanssa mietittiin Tukholman reissua (hänen pitää piipahtaa Uppsalan yliopistolla, niin samalla voisi katsastaa kaupunkia), saa nähdä milloin toteutuu. Stokkis on kyllä sellainen kaupunki, jossa käy ihan mielellään..Gradua pitäisi aloitella kans jossain vaiheessa ja rästitentit tenttiä..*huokaus*


Twitter Delicious Facebook Digg Favorites More