maanantaina, kesäkuuta 29, 2009

500:s

Lauantaina piti olla hellepäivä, mutta kattia kanssa. Aamusella vielä aurinko helotti pyöräillessäni Lahteen. Mutta iltapäivällä piti turvautua huoltoautoon, kun sadevarustus jäi kotiin (sandaleilla ja shortseilla ei oikein innostanut. Ei päässyt uimaankaan, vaikka toiveita oli. Minigolf ei ole minulle kovin tuttu peli, mutta kyllä tuo maila pysyi kädessä. Tappio tuli molemmilta radoilta, mutta se ei ole mitään uutta ja mielelläni minä kaunottarille häviän - lajissa kuin lajissa. Varmaa on, että minigolfia pelataan vielä tänä kesänä - haaste nimittäin on jo heitetty! Ja muutenkin on suunniteltu kaikkea kivaa jäljellä oleville kesäisille päiville. Mikäli toteutumisaste on enemmän kuin 50 prosenttia, niin olen onnellinen. Monena kesänä on nimittäin käynyt niin, että ne suunnitelmat ovat jääneet paperille - syystä tai toisesta. Suunnitelmat ovat jotain, mitkä eivät oikein ole minua tällä hetkellä. Vasta tiistain jälkeen voi suunnitella loppukesää ja alkusyksyä.

Tänään oli kesän ensimmäinen rajumpi ukonilma - tai oikeammin ukkoskuuro. Kivan virkistävää. Saisi tulla useampana päivänä, ei haittaisi pätkääkään!


torstaina, kesäkuuta 25, 2009

Kuuma Korkeasaari

On kuuma. Vielä kuumempi se on kaupungissa. Eikä se merituuli niin paljoa viilennä, esimerkiksi Helsingissä. Kävimme tänään muutaman kaverin kanssa Korkeasaaressa. Ihan kiva paikka, mutta ei kesähelteillä. Paljon ihmisiä pienellä saarella - voi sitä iloa..Mutta paljon hienoja elukoita oli näkyvillä (mutta ei tiikeriä eiikä jääkarhua, höh!) ja tulihan käytyä edes jossain turistikohteessa tänä kesänä. Ja kuvia tulossa tästäkin tapahtumasta - kuten Naisten kympistä. Jotenkin sitä ei vaan ole inspiraatiota, ainakaan helteellä kuvia läpi. Kävin samaan rahaan (siis samalla reissulla) neuvottelemassa työasioista. Heinäkuun lopulla alkaa kahden ja puolen kuukauden pätkäduuni. Parempi sekin kuin ei mitään. Siihen asti on onneksi "lomaa" - vaikka opiskelijoilla ei sitä saa olla (pakko painaa kirjallisissa töissä vuodet läpeensä).

Ihmissuhteet mietityttävät edelleen. Prinsessan, jonka monet blogin lukijoista tietävät, kanssa ei olla nähty (edelleenkään). Seitsemän kuukauttahan siitä on, kun viimeksi nähtiin - kohta kahdeksan. Sain toissapäivänä tietää, että hänen vaihtonsa Ranskanmaalla kestääkin vuoden. Siis 12kk - 365 päivää. Minä en Ranskaan joka hetki pääse, etenkin kun tuo iso G pitää saada tehtyä. Joten jossei me nyt parin kuukauden sisään nähdä ja puhuta asioita juurta jaksaen halki, niin se on siinä. Elämä on.

Tämä Katie Meluan - It´s all in my head kertoo sen, mitä jätin nyt kertomatta. Siis tässä postauksessa ja miksei muissakin.

Drowsy, drinking,
I keep thinking,
We're not far apart.
Scared of waking,
Lonely, aching,
Just me and my hopeless heart





tiistaina, kesäkuuta 23, 2009

Hikinen aamu- ja iltapäivä

Häät on siitä kummallinen tapahtuma, että se jää monien mieleen myös niiden jälkeen - ellei ole sitten sattunut sammumaan pöydän alle (mitä näissä häissä ei tapahtunut). Jälkeenpäin olen saanut kuulla tehneeni ainakin yhden virheen - istuin kirkossa nimittäin morsiamen puolelle, vaikka ennen häntä olen oppinut tuntemaan itse sulhasen. Mitäs näistä, Kaanain häistä.

Olen häiden jälkeen pohtinut yhä enemmän sekä muiden että itseni ihmissuhdekuvioita. Muiden ihmissuhteet ovat olleet esillä muun muassa erään suomalaisen keskustelupalstan naisasiat -ketjussa, jossa tällä hetkellä puhutaan kahdesta asiasta: ihmisiin tutustumisesta ja siitä, kuka tarjoaa esimerkiksi kahvit sun muut tapaamisessa ja kenelle. Eräs juuri täysikäinen mieshenkilö haluaa tehdä vaikutuksen erääseen kaunottareen ja tiedusteli ao. ketjussa sopivaa lahjaa (hän oli muun muassa korun tai muun arvoesineen kannalla - tulipa myös puhdas käteinenkin esiin). No, oma neuvoni oli perinteinen kukkakimppu kortilla. Sen jälkeen olisi varmasti hyvä tiedustella mahdollista tapaamista. Koru sun muut tulevat vasta sitten, kun suhteen suunta on selvillä - jos heti aloittaa korulla, niin se suunta on yleensä päin mäntyä, kuten Jukolan veljeksillä aikoinaan.

Toinen keskustelun aihe on ollut tarjoaminen. Kyse on siitä, tarjoaako mies ensitapaamisella (esimerkiksi baarissa tai kahvilassa) vai maksaako kukin omansa. Mielipiteitä ao. asiasta oli monia - toiset tarjoavat herrasmiesmäisesti, toi
set puolestaan maksavat oman osuutensa. Oma mielipiteeni on selvä: ensimmäiset kahvit / siiderit eivät hirveitä maksa, joten ne menevät omaan piikkiin. Sitten jos/kun menemme elokuviin, niin kukin joko maksaa omansa tai vuorotellaan (mikäli tapaamiskertoja on odotettavissa useita). Kolmas puheenaihe koskettaakin sitten seurustelua ja sen aloittamista. Itselläni kun ei ole kokemusta, niin en ole vielä aiheeseen vastannut - enkä käsittele sitä vielä täälläkään (vaikka tekstiä riittäisi siitäkin aiheesta).

Kävin tänään fillaroimassa - mittariin tuli runsaat 50 kilometriä. Piti lähteä hakemaan tuntumaa pyöräilyyn, on hieman jäänyt vähälle noiden tikkien takia. Ihan hikihän tuosta tuli, mutta se lienee tarkoitus. Iltasella käväisin saunomassa ja uimassa (talviturkin pois). Siiderin kanssa saunan lauteilla tuli kyllä mietittyä yhtä sun toista - myös ihmissuhteita tai niiden olemattomuutta. Mutta kivat löylyt ja sai ainakin urheiluhien pois!


sunnuntaina, kesäkuuta 21, 2009

Blogikysely


Olen katsellut ihastuksella muiden blogeja ja todennut, että todella mielenkiintoisia merkintöjä on kirjoitettu. Etenkin ihmissuhteista on kirjoitettu rohkeasti (K-18 merkinnällä tosin). Itseänikin kiinnostaisi hieman uudistaa kirjoitustyyliäni ja muuttaa sitä kenties rohkeampaankin suuntaan. Nyt tämä kirjoittelu tuntuu olevan "mitä tein tänään" - meininkiä - joka kai ei ole päiväkirjankaan tarkoitus.

En tiedä, pitäisikö ihan K-18 -juttuja alkaa takomaan.
Tosiasia kuitenkin on, etten ihan kaikista asioista kerro - siis haaveitani yms. Anonyymiteetin menettämisestä ei liene pelkoa, sillä monet blogini lukijoista (niistä muutamista siis) tunnistavat ao. henkilön - siis tietävät, kuka olen. Ja jos silloin tällöin seksistä kirjoittaa, niin ei se kävijämääriä nosta. Se ei liene tosin tarkoituskaan.

Siis blogikysely on auki - noin kuukauden verran. Mutta jos vastauksia ei rupea tulemaan, niin kaikki halukkaat ovat kai vastailleet. Kaunis kiitos!

PS Jossei tuo blogikysely toimi (kuten nyt), niin laittakaa sähköpostia tai kommentti. Kaikki huomioidaan!


perjantaina, kesäkuuta 19, 2009

Ennen ja jälkeen juhannuksen

Eilen oli kiva päivä - pitkästä aikaa! Käväisin Vantaalla - Jumbossa shoppailemassa (sen webkameran) ja Flamingossa (katsomassa Enkeleitä ja demoneita). Juteltiin ystävän kanssa myös ihmissuhteista ja kaikesta muustakin. Siinähän se päivä vierähti. Hänen kanssaan olisi kyllä viettänyt tovin jos toisenkin. Ehkä sitten ensi viikolla, jolloin on luvassa hellettäkin - rannalle tekisi kyllä mieli, siis makoilemaan ja olemaan. Törmäsin eilen myös erääseen kouluaikaiseen kaunottareen, jota en ollut nähnyt sitten yläasteen. Hän tunnisti allekirjoittaneen heti aurinkolaseistani (eli moikatkaa, kun tulen vastaan).

Tänään oli ystäväpariskunnan häissä - elämäni ensimmäiset juhannushäät. Ihan kiva juhlat, joista jäi hyvä maku suuhun (kiitos lohikeiton ja mansikkakakun). Tästä se juhannus alkoi - en tiedä, mihin se loppuu. Ainakin helteisiin, ensi viikolla! :)



keskiviikkona, kesäkuuta 17, 2009

Elämä on tentti

Kuluneen viikon olen ollut aika ulalla - tai kokonaan pois radioaalloilta. Luomenpoisto aiheutti katkoksen sekä liikunnassa että saunomisessa - kummastakin pidän kuin hullu puurosta. Sauna nyt ei niinkään, mutta tuo liikkuminen - siellä se maastopyörä pölyttyy pyörävajassa. Onneksi sunnuntaina saa taas suhailla sen minkä ehtii! Olo on ollut aika väsynyt liikunnan puutteen ja antibioottikuurin takia - eikä tuo nukkuminenkaan mitään suurta juhlaa ole ollut. Tämä kaikki näkyy yleisessä suoritustasossa. Unohdin muun muassa ilmoittautua vero-oikeuden ja oikeusteorian tentteihin (jotka olisivat olleet tänään). Tenttien missaamisen lisäksi missasin tänään yhden mielenkiintoisen tapaamisen - kaikki ompeleiden takia. Elämä on muun muassa tenttekä - ja niitä tulee syksyllä. Myös tuo tapaaminen on siirretty molemmille parempaan ajankohtaan, joten no problemo.

Mutta olen saanut sentään jotain hyvääkin aikaiseksi, nimittäin terapoinut ystäviäni. Etäisesti tosin, mutta tärkeintä on, että joku (siis minä) kuuntelee. Ja sitähän minä olen osannut tehdä aina ja mielelläni teen sitä myös jatkossa. Olen suorittanut SPR:n henkisen tuen perus- ja jatkokurssit sekä lukenut psykologiaa, joten jonkinlaista valmiutta löytyy toisen ihmisen auttamiseen ja kohtaamiseen. Harmittelen, etten ole voinut olla läsnä (siis livenä), sillä tuolloin auttaminen on paljon helpompaa - näkee toisen ja tarvittaessa voi koskettaakin. Kosketuksella on aikamoinen vaikutus kriisitilanteessa.

Huomenna pääsen moikkaamaan erästä ystävääni Vantaalle. Tarkoitus on mutustella, jutella ja katsoa "Enkeleitä ja demoneita" Flamingossa (missä en ole aikaisemmin käynytkään). Toivottavasti takana on vähintään yhtä hyvä yö, kuin viime yö (nukuin melkein heti, vaikka olin aiemmin ottanut tunnin päikkärit) - muuten tiedossa oleva kiva torstai voi saada vähemmän kivaksi. Ja ensi viikolla toivottavasti näen uusia tuttavuuksia (esim. ihanan lähihoituri-neitokaisen).

Keskiviikon ratoksi pitkästä aikaa hiphopia (eli bassoradion kuuntelijoille tuttua musiikkia). Itselleni on hieman jäänyt tuo basson kuuntelu, kun Soppis lähti "lomille" - toivottavasti hän palaa sieltä, missä nyt onkin. Avain (vaikka kuvassa on Steen1) featuroi Iso-H:n kanssa: Elämä on tentti. Fock yea!

mitä pitää oppii et elämässä pärjää?
mitä pitää tietää et joku duuniin värvää?
ei periks edes senttii, jokainen on talentti
istu alas penkkiin, elämä on tentti
mitä pitää oppii et elämässä pärjää?
mitä pitää tietää et joku duuniin värvää?
ei periks edes senttii, jokainen on talentti
istu alas penkkiin, elämä on tentti




perjantaina, kesäkuuta 12, 2009

Ihmissuhteita ja muuttamisia

Olen lueskellut blogiviidakon syvyyksistä ihmissuhteita käsitteleviä merkintöjä. Osa niistä liittyy seksiin, mutta osa toisenlaisiin kanssakäymisiin. On kai lohduttavaa ollut huomata, ettei ole helppo muillakaan, jossei minulla. Olen jo pitkään miettinyt suhdettani erääseen neitokaiseen. Olemme viimeksi tavanneet fyysisesti yli puoli vuotta sitten ja mesessäkin pari-kolme kertaa. Kyllä meillä muutamia tapaamisvirityksiä on ollut, mutta ne ovat jääneet syystä tai toisesta yritykseksi.

Toisaalta tiedän, että hänellä on omat kiirensä harrasteiden ja kesäopintojen parissa mutta toisaalta: miten voi edes yrittää tutustua ihmiseen, jota ei näe ei kuule kuin ns. tarvittaessa (jos hän tarvitsee lainaksi rahaa tai apua opintojen suhteen). Tilannetta ei todellakaan helpota hänen tuleva Ranskan-vaihtokomennus (joo, Nizzassahan me nähdään sitten joka toinen viikonloppu). Mene ja tiedä. Ehkä pitäisi jatkaa odottamista, mutta toisaalta alkaa tämä tarina olemaan päätöksessään. Varsinkin kun tiedän, etten ihan ole hänen ansaitsemaansa tasoaan (kts. markkinateoria). Ja ajan antaminen on ymmärrettävää, mutta rajansa kaikella (eiköhän sitä jo ole annettua) ja nyt pitäisi olla päätöstentekoaika etenkin kun harkitsen muuttoa Helsinkiin ja elämää pääkaupungissamme. Mutta nämä asiat selviävät muualla kuin blogimaailmassa, ainakin toivon niin.

Muutosta puheenollen. Eräs (aivan toinen) ihastuttava ystäväni muuttaa tänä viikonloppuna. Runsaat pari vuotta sitten maisteriksi valmistunut opiskelutoverini teki elämänmuutoksen ja päätti jättää yliopistokaupunkinsa sekä lukuisat ystävänsä taakseen. Suuntaa en tiedä, mutta hänellä on ollut ikävä kotikonnuilleen Kaijjaaniin. Olimme aikaisemmin keskustelleet asiasta noin sivujuonteena. On kuitenkin pakko tunnustaa, että aikamoisena yllätyksenä tuo päätös tuli.

Olin vasta oppinut tuntemaan hänet (vaikka opiskelimme vuosia samaa alaa, niin emme juurikaan törmänneet) ja nyt yhtäkkiä joudun "luopumaan" hänestä - vastahan meillä oli viime syksynä mahtavaa aikaa Helsingissä. Jos kyynel virtaa hänelläkin, niin kaukana se ei ole minultakaan - etenkin kun tiedän neitokaisen itkeneen itseltään silmät päästään jo koko kuluneen viikon. Laitoin hänelle eilen lohduttavan ja kannustavan viestin, joka päättyi allaolevaan runoon. Vaikken siis opinnut tuntemaan häntä toivomallani tavalla - hän todellakin ansaitsee ja tulee saamaan parempaa.
Oi ystäväin sä kultainen,
on katseesi niin herttainen.

En ystävää mä parempaa,
voi koskaan muullon omistaa.

Tuut aina vierelleni,
pyyhit pois kyyneleeni.

Naurat seurassani ain,
silloin meil´ on hauskaa vain.

En koskaan voi sua unhoittaa,
kun meil on aina niin mukavaa..
Kello yhdentoista jälkeen (viime yönä siis) puhelimeen pärähti kiitos kauniista viestistä. Tänään hän ei ehdi vastailemaan, mutta muuton jälkeen ehkä. Mutta tärkeintä, että sanoma meni perille: minun tulee niin ikävä häntä - enkä valitettavasti ole ainoa.

Mietin pitkään merkintään sopivaa videota. Päädyin kuuliaisena vihreänä pj Anni Sinnemäen sanoittamaan Sinä lähdit pois -kappaleeseen. Jos Terhille tuli vilunväristyksiä kohdassa 1:25, niin sitä kai tulee minullekin (eihän täällä Suomessa shortseissa tarkene).




Sisar hento valkoinen

Kuluneella viikolla olen nauttinut oman osani veronmaksajan ja asiakkaan (opiskelijakin maksaa veronsa) roolista perusterveyden- ja hammashuollon saralla. Keskiviikkona minulta nipsastiin luomi ja tilalle tulivat ompeleet sekä antibioottikuuri. Kaiken lisäksi en saa käydä saunassa, uida tai harrastaa hikiliikuntaa puoleentoista viikkoon. Rangaistusta siinäkin, sillä rakastan saunomista ja liikuntaa! Kai se on kestettävä. Lääkäri totesi luomen hyvälaatuiseksi, mutta senhän näkee sitten kolmen viikon kuluttua. Anttibioottikuuri kainaloon ja menoksi!

Torstaina puolestaan oli hampaiden vuoro. Poikkesin suuhygienistilla (joka oli aika kivannäköinen kaunotar, hih), joka moitti hampaiden kotihoidosta. Seuraavaan hoitokertaan mennessä pitäisi siis puhdistaa hammasvälit päivittäin ja pestä ne hampaat kaksi kertaa päivässä. Muuten hampaat näyttivät ihan kunnollisilta purukalustoilta.. Näpsäkkä hygienisti antoi vielä sähköhammasharja-esitteen - jos nyt viimein saisi sen ostettua!


Eilen päättyi Teho-osasto täällä Suomessa(kin). 15 vuotta komeat ja kauniit lääkärit sekä ne ihanat hoiturit olivat vieraanamme. Itse pidin sarjan "vanhoista" tuotantokausista - siis niistä, jossa oli John, Doug, Mark, Susan, Abigail, Neela *ihananinenhuokaus*. Nämä "uudet" jaksot eivät oikein enää iskeneet. Kaunottaria valkoisissa tulee ikävä - etenkin Susania ja Neelaa. Sekä tietysti John Carteria, joka oli suosikkihahmoni koko sarjassa ja johon ehkä olisi voinut samaistua (kukapa ei haluaisi olla komea ja rikas lääkäri).


maanantaina, kesäkuuta 08, 2009

Rotestivaalit

Eiliset EU-vaalit olivat protestivaalit. Sen kertoo sekä vaalien tulos että hylättyjen äänien suuri osuus. Meidän äänestysalueella eräs lappunen syytti EU:a hintojen nostosta. Niin se varmaan on sitä tehnytkin, mutta tuskin EU on ainoa syyllinen korkeisiin hintoihin. Vaalien tulos yllätti sekä negatiivisesti että positiivisesti. Negatiivinen yllätys oli PS:n vaalivoitto. Ei Soini mikään huono poliitikko ole ja varmasti lainkuuliainen ihminen. Mutta puolueen ideologia ei oikein ole minulle kunnolla valjennut. Onhan heillä kunnioitettavia tavoitteita (muun muassa sotaveteraanien aseman parantaminen), mutta maahanmuuttajavastaisuutta en oikein ymmärrä - voisiko joku ko. puolueen kannattaja hieman valaista puolueen ideologiaa? Positiivinen yllätys oli Vihreiden vaalimenestys, joka sai jatkoa EU-vaalien paikkajaossa - yksi paikka lisää ja hienot naiset (H:t eli Hautala&Hassi) komeasti Brysseliin (ja Hassi jatkoajalle).

Olin eilen siis vaalilautakunnassa ties kuinka monetta kertaa. Lipunnostolla valjennut päivä oli verkkainen. Äänestäjiä kuitenkin riitti. Eräs mieleenpainivimmista äänestäjistä oli sotiemme veteraaani, joka on taistellut sekä Kannaksella että Lapin sodassa. Hän totesi äänestäneensä jokaisessa vaalissa päästyään rintamalta, eli vuodesta 1945. Kunnioitettavaa, että häneltä löytyy demokratiaan - miksei olisi, kun hän on joutunut sen eteen taistelemaan kahdessa sodassa. Muutoin äänestysaktiivisuus jäi laihaksi. Eikö EU:ta koeta läheiseksi asiaksi - mene ja tiedä.

Kohta Suomen Cupin viidennen kierroksen otteluun, jossa vitosessa pelaava paikallisseura kohta Veikkausliiga-MyPan. Tiedossa on unohtumaton jalkapalloilta, sen voin luvata!


lauantaina, kesäkuuta 06, 2009

Vaalikuumetta pakkasella

Viileähkö lauantai on mennyt vaaleja odotellessa - vaalikuume siis nousee. Aamulla kävimme äänestyalueemme puheenjohtajan kanssa hakemassa vaalimateriaalin ja laitoimme samalla vaalihuoneistoa kuntoon. Tämän jälkeen kävin jakamassa hieman vaaliesitteitä - parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Ainoa asia, mikä harmittaa, on se, että jouduin perumaan erään mielenkiintoisen tapaamisen. Mutta aikataulut eivät aina mene yksiin..

Ilmojen äärimmäisyys ja se, että päivän ylin lämpötila on ollut ainoastaan +6 ja öisin on ankaraa hallaa laittaa miettimään ilmastopolitiikkaa. Tällainen ilmojen äärimmäisyys on seurausta ihmisten toimista. Tähän on tultava parannus, jotta ilmasto vakautuisi ja voisimme jälkipolvillemme jättää puhtaan maailman. Huomenna ratkaistaan Euroopan tulevaisuus. Tämän takia kehoitan kaikkia käyttämään ääntänne - oli ehdokas sitten vihreä, kokomuslainen tai demari. Vain äänestämällä voit vaikuttaa sinun ja lastenlastesi tulevaisuuten. Menethän huomenna uurnille!


keskiviikkona, kesäkuuta 03, 2009

All the way

Tänään ilmestyvässä paikallislehdessä on kaksi lehtijuttuani. Tasoltaan (pl. valokuvat ja otsikot) ne eivät kai päätä huimaa, mutta säilyyhän tuntuma lehtikirjoitteluun. Pitäisi jaksaa kirjoittaa uusi mielipidekirjoituskin, mutta se jäänee kai viikonloppuun. Tässä on ollut kirjoittamista ihan riittävästi (em. lehtijuttujen lisäksi muistiota ja sen sellaista). Lisäksi hyvä mielipideteksti vaatii loistavan näkökulman lisäksi runsaasti viilaamista (tekstihän ei ole koskaan valmis, ei ainakaan itselläni). Sunnuntaiset valokuvatkin odottavat yhä työstämistä. Ehkä sitten loppuviikosta - tai viikonloppuna.

Niin ja vaalimainoksia pitäisi jakaa. Jos teillä on vaikeuksia valita sopiva ehdokas, niin valitkaa vaikka noista kahdesta (Satu ja Aleksi) - vihreästä vaihtoehdosta. Sunnuntaina on siis vaalit. Itse olen ko. päivänä vaalilautakuntahommissa - pikkutakki ja solmiovermeissä siis.

Frank Sinatraa kuunnellessa tulee aina haikea olo. En tiedä, onko se samenttinen ääni vai loistavat sanat. Tai pikemminkin yleinen haikeus, joka allekirjoittaneella on - syystä ja toisesta. Tätä tekisi niin mieli tanssia tai sitten vaan kuunnella viskilasin ääressä. Kun en kumpaakaan oikein harrasta, niin jääköön..

Frank Sinatra - All The Way. Take it away..




Twitter Delicious Facebook Digg Favorites More