tiistaina, syyskuuta 30, 2008

Retki Stadissa

Piipahdin eilen siis pääkaupungissamme, aurinkoisena mutta viileänä maanantai-aamuna. Jo pitkään on tehnyt mieli tutustua eri kaupunginosiin ja nyt oli sopiva ajankohta - vaikka tärkeämpääkin tekemistä olisi (mm. erinäiset kirjalliset työt). HKL:n turistilippu kouraan ja menoksi! Aikamoinen harmonia eri kaupunginosilla - jos siis vertaa esimerkiksi Marjaniemeä ja Sörnäistä (molemmissa kävin ensi kertaa elämässäni). Marjaniemen omakotitaloalue näytti hohdokkaalta ja Sörkän kujat aika synkiltä.

Ruoholahdessa sijaitsevassa Kaapelitehtaallakin vierailin ensimmäistä kertaa. Aikamoinen laitos nykyääkin, saati sitten menneisyydessään. Voisin kuvitella asuvani Helsingissä. Niin paljon harrastusmahdollisuuksia ja toisaalta ihania pu
istoja sekä kartanoita, jossa vierailla - käväisin myös Hertsikan kartanoalueella - Munkkiniemen kreivin tiluksilla (jossa siis on kuvattu romanttinen elokuva Katariina ja Munkkiniemen Kreivi). Ihan mukava päivä, vaikkei ystäviä taaskaan tullut tavattua. Harmillista sinänsä. Pitänee ottaa turistikierros uusiksi joku päivä - Helsingissä on paljon uutta nähtävää ja koettavaa.





maanantaina, syyskuuta 29, 2008

Apua kaikkialle

Perjantaina käväisin hammaslääkärissä odotellassani graduseminaaria. Jouduin odottamaan päivystysaikaa parisen tuntia. Eihän hammaslääkäri mitään syytä hammassärylle löytänyt, vaan pienenpienen reiän (jonka hän ystävällisesti paikkasi). No, nyt ei ole liiemmin särkenyt - toivottavasti ei särjekään.

Lauantaina olin omalta osaltani pelastamassa maailmaa Operaatio Nälkäpäivän merkeissä - jälleen kerran. Puolentoista tunnin aikana vartioin keräystonkkaa ja kiitin avunantajia heidän panoksestaan yhteisen hyvän eteen. Eräs vanha herra kysäisi kohteliaasti, että "Apuako jonnekin?" Vastasin: "Tarvittaessa kaikkialle." Hän tokaisi siihen, että "Ei kai Venäjällekin?" Edelleen kohteliaasti: "Sinnekin tarvittaessa". Vaikka Venäjä on rikas maa, niin ihmiset, jotka ovat siellä köyhiä, ovat todella köyhiä. Loistoautolla ajavat vain rikkaat oligarkit. SPR antaa apua kaikkialle, myös Suomeen (kuten Kauhajoen tapaus osoitti). On väärin kuvitella, etteikö rikkaissa maissa tarvita apua...

Tänään kävin Helsingissä, turistiretkellä. Kuvia ja tunnelmia myöhemmin..


torstaina, syyskuuta 25, 2008

Surrealistinen maailma

Samaan aikaan, kun syksy näyttää parastaan auringon avulla, joku kaistapää tappaa 10 viatonta ihmistä. Miten maailma voikaan tarjota yhtäaikaa kauneutta ja katkeruutta? Kaikkein huvittavinta (jos sellaista tässä tilanteessa voi olla) on se, miten kaikki syyttävät toisiaan - ihmiset mediaa, media ministereitä, ministerit poliiseita, poliisit ministereitä. Lähes kaikki tahot ovat onneksi olleet sitä mieltä, ettei Jokelan turmista oltu opittu yhtään mitään. Kouluterveydenhuollon resurssit ovat samalla tasolla kuin vuosi sitten (tai jopa vähentyneet), opettajilla enemmän oppilaita vanhempien jatkuvasta kiireestä puhumattakaan. Kuinka monta viatonta uhria tarvitaan ennen kuin kaikissa suomalaisissa kouluissa on toimiva oppilashuolto? Syyttelyn sijasta olisi terveellisintä keskittyä tuollaisten tapahtumien ennaltaehkäisyyn. Loppujen lopuksihan sanat eivät merkitse mitään, ainoastaan teot.

Surrealistisesta maailmasta kertoo myös Mark Kurlanskyn kirja 1968 - vuosi, joka vavahdutti maailmaa. Tuo vuosi muutti maailmaa ja maailmankuvaa, jota olivat hallinneet niin Vietnamin sota kuin rotuerottelukin. Miten noin kapea-alaista maailmaa on voinut olla olemassa? Maailmaa, jossa totuudesta puhuminen "palkittiin" vankilatuomiolla tai lyijymyrkytyksellä. Kirja oli todella mielenkiintoinen tällaiselle ihmiselle kuin minäkin, joka on ainoastaan kuullut Prahan keväästä ja Mustista Panttereista, muttei ole elänyt ko. ajanjaksoa. Kannattaa tutustua ko. teokseen, jos historia kiinnostaa vähääkään..

Keväästä tulee kaunis.
Kun rapsi kukkii, totuus on voittanut.
Tsekkoslovakialaisten opiskelijoiden tunnuslause vuodelta 1968
Huomenna Tampere kutsuu. Pitäisi käydä hammashuollossa varaamassa tarkastusaika. Ja aukomassa muutenkin suutaan, kun hampia tuntuu tällä hetkellä särkevän.


tiistaina, syyskuuta 23, 2008

Käsittämätöntä

Tänään piti kirjoittaa jotain aivan muuta, mutta ei pysty. Hiljaiseksi vetää.


maanantaina, syyskuuta 22, 2008

Hektinen maanantai

Terveiset Mansesta! Pitipä siellä(kin) piipahtaa aamupäivällä. Tampere se jaksaa aina yllättää - joka paikka on eri näköinen kuin keväällä, jolloin taisin viimeksi keskustassa talsia. Kaupungithan ovat yleisestikin jatkuvassa muutostilassa, joten kovin suuri yllätys remontit sun muut eivät liene. Yliopiston Päätalokin on remontissa. Toivoa vaan sopii, että lisäävät saniteettitiloja (kun ottivat entisiäkin pois).

Paluumatka junassa oli onnistunut (onneksi valitsin ko.vaihtoehdon). Tapasin pitkästä aikaa erään opiskelutoverin, joka kanssa ollaan oltu lähinnä "vihreissä hommissa" - siis ViNOn toiminnassa mukana. Oli kiva kuulla kuulumisia ja kertoa niitä - en olekaan ainoa, joka on ollut yliopiston kirjoissa "riittävän pitkään". Toivottavasti tapaan häntä vielä - hänkin nimittäin on tällainen matkalainen (hänellä tosin on väli Tampere-Helsinki).

Eipä kotonakaan ehtinyt kauaa olla. Operaatio Nälkäpäivän valmistelut kutsuivat (siis spr:n paikallisosaston hallituksen kokous; aiemmin päivällä laitoin lehdistötiedotteen alueen tiedotusvälineille) ja sen jälkeen kunnanvaltuusto - tosin lehteriyleisössä. Valtuustossakin oli pitkästä aikaa päättämisen meininkiä kiistellyn maakaupan ansiosta (ja lehteri täynnä kuntalaisia).

Huomenna Lahteen ja ehkä valmistelemaan mielipidekirjoitusta alueen maakuntalehteen. Aihekin on jo valmiina. Jospa ensin kuitenkin nukkuisi muutaman tunnin..


sunnuntaina, syyskuuta 21, 2008

Syksyn jälkeen kevät

Pienen syksyn jälkeen on jälleen (näköjään) koittamassa kevät - ainakin lämpötilan ja aurinkoisuuden näkökulmasta. Jos viime viikon keskilämpötila oli +8C, alkavalla viikolla se kipuaa jopa +12C. Mutta on toki myönnettävä - syksyä se on silti ja on viisainta pukeutua sen mukaisesti, heijastimineen päivineen.

Kunnallisvaalien (tai kuntavaalien, ihan miten vaan) ehdokasasettelu päättyi viime viikolla. Allekirjoittanutta pyydettiin ehdokkaaksi peräti kahdesta puolueesta. Harkitsin ehdokkuuttani pitkään. Olisihan se ollut mielenkiintoista ainakin yrittää päästä kunnanvaltuustoon kolmannella kerralla. Olen toiminut kahdeksan vuotta erinäisissä kunnallisissa luottamustehtävissä ja nähnyt, miten kunnallispolitiikka toimii käytännössä (teoriahan on tullut tutuksi yliopisto-opintojen kautta). Kieltäydyin kuitenkin kauniisti. En nimittäin ollut valmis sitoutumaan kotikuntaani seuraavaksi neljäksi vuodeksi. Olisi nimittäin korkea aika vaihtaa maisemaa ja suunnata toisaalle - kenties jopa ulkomaille. Kolmevuosikymmentä yhdellä paikkakunnalla - se on kauan se.

Huomenna Tampereelle - toki piipahdus vain.


keskiviikkona, syyskuuta 17, 2008

Lepotilassa

Olen ollut alkuviikon kirjaimellisesti lepotilassa. Kiireisen kuukauden jälkeen elimistö haluaa nollata itsensä ja laittoin flunssan päälle. Jo sunnuntaina jalat olivat yhtä lötköä ja alkuviikon olen makaillut sängyssä hyvä kirja kainalossa (Mark Kurlanskyn 1968). Nyt olo on parempi - parempi olisi, sillä tänään on piipahdettava Lahdessa (ja ehkä tavatta Prinsessa - ihan kun meillä jotain puhuttavaa olisi) ja loppuviikosta Helsingissä.

Sysky on ihmeellinen vuodenaika. Kaikki muuttuu ihmisiä myöten. Kävin lauantaina kuvailemassa luontoa ja sen muuttumista. On se vaan ihmeellistä!


lauantaina, syyskuuta 13, 2008

Tyhjä takki

Takki on tyhjä ja koko perjantaipäivän oli outo olo. Kuukausi Kuntaliittoa ja Kuntamarkkinoita takana. "Muutama" ylityötunti ja vähiin jääneet yöunet - unohtamatta toki viikon sairauslomaa. Tapahtuma onnistui ja päälimmäiseksi jäi kiva fiilis! Oli ihana nähdä vanhoja tuttuja (sekä opiskelijoita että muita ystäviä) ja saada tutustua uusiin tuttuihin. Helsinkiläisiä ystäviä ei valitettavasti ehtinyt nähdä, mikä oli todella harmi. Mutta siellähän he ovat, kunhan vain heilläkin olisi aikaa tavata - kiire on ystävyyden pahin vihollinen.

Melkein itkin hyvästellessäni torstaina ihania työtovereita - en ole tainnut ketään halata yhtä lujaa kuin varamammaani (joka opetti uudelleen muun muassa vaatteiden laskostamista ja jonka luona punkkasin Tapiolassa),sekä toista ihanaa työtoveria, jonka iloisuus aina vaan hämmästyttää.


Paluu arkeen sujui Tampereella ja graduseminaarissa. Kävin myös hakemassa uuden lukuvuositarran - juna- ja bussimatkat puoleen hintaan on turvattu taas vuodeksi. Pitäisi vielä jonkin aikaa nollata itsensä (ehkä se onnistuu päätoimittajan antamalla samppapullolla, heh) ja ryhtyä taas kandin kimppuun - kaksi viimeistä lukua odottaa tekijäänsä.


torstaina, syyskuuta 11, 2008

Kotona

Oma sänky. Vaikkei ole kaksinen eikä ketään ole vieressä lämmittämässä, niin silti niin ihana - viikon Helsingissä siskon (tai varamamman) sohvalla asumisen jälkeen. Pidot on pidetty ja arkinen aherrus alkaa. Huomenna lisää menneestä viikosta. Koettakaa kestää.


torstaina, syyskuuta 04, 2008

Tuska jatkuu

Luulisi, että ensimmäinen pettymys toiseen ihmiseen olisi se kaikkein vaikein läpikäytävä-asia, mutta ei - kyllä toinenkin kerta sattuu yhtä paljon (johtuako siitä, että kyseessä on eri ihminen). Maanantai meni ihan ketuilleen (missasin yhden palaverinkin, heheee), sillä yöunia oli takana vain neljä tuntia. Olemme Prinsessan kanssa tunteneet toisemme jo iät ajat (yli 10 vuotta), mutta silti vielä melko tuntemattomia toisellemme - ja näköjään sellaisina pysymme. Meillä kun ei hänen sanojensa mukaan ole mitään yhteistä (kuten jo muutama merkintä sitten mainitsin) ja varmastikaan ei tule. No, lisää sitten jossain vaiheessa - varmasti viikonloppuna.

Kävin eilen lääkärissä tarkistuttamassa fyysiset tuskat eli puremajäljet. Muuten ne ovat parantuneet ihan ok, mutta keskisormessa oleva aika pahannäköinenkin puremajälki kiusaa edelleen. Lekuri antoi uuden antibioottikuurin ja antoi ohjeet haavan hoitoon (suihkuttelua ja ns. ilmakylpyjä). Niin että millä ajalla, kun sitä Helsingistä kotiutuu aina iltakuudelta - ensi viikolla tuskin silloinkaan. Muutenkin aika nuivaa päivystysmeininkiä tk:ssamme, höh!




Twitter Delicious Facebook Digg Favorites More