Blogi neljä vee

Heinäkuu on lopuillaan, enkä ole juhlistanut blogini synttäreitä - kappas vaan! Runsaat neljä vuotta olen päiväkirjaani raapustellut enempi ja vähempi mielenkiintoista asiaa. Aktiivisuus on vaihtunut päivittäisestä päivittämisestä hieman harvempaan naputteluun - mielialan ja kiireiden mukaan. Olen yrittänyt ottaa päivittäisten ja ajankohtaisten asioiden lisäksi käsittelyyn kaikkia kiinnostavia aiheita, kuten elokuvia ja ihmissuhdeasioita.

On toki asioita, joista en ole halunnut (vielä) puhua edes blogissa. Ehkä niidenkin asioiden aika tulee joskus, ken tietää? Ainoa asia, joka harmittaa on se, että osa kirjoituksista on jo bittitaivaassa bloggerin pari vuotta sitten tapahtuneen uudistuksen takia. On ilo huomata, että vakituisia (lue: uskollisia) lukijoita on muutama - kiitos teille!

Blogin kirjoittaminen on osin harrastusta (luovaa kirjoittamista) ja osin terapeuttinen tapa käsitellä asioita. Minulla ei nyt kuitenkaan hirveästi ole ystäviä, joiden puoleen kääntyä (siis kotipaikkakunnallani). Onneksi sentään tämä verkkopäiväkirja...

EDIT: vanhin kirjoitus

Read the rest of this entry »

Posted in AJANKOHTAISTA , KESÄ09

Erään YYA-sopimuksen tarina

"Ei oo meillä enää mitä kantaa huomiseen,
vaan pisteen tälle tarinalle teen.."
(Anne Mattila / Toivon sulle)

Sanoin tänään irti Prinsessan kanssa pitkähkön ajan voimassaolleen YYA-sopimuksen. Itseasiassa päätin asiasta eilen yrittäessäni nukahtaa. Välimme eivät viime aikoina ole olleet kaikista parhaimmat ja livenäkin olimme nähneet viimeksi kahdeksan kuukautta sitten. En tiedä, jotenkin kyllästyin vastaamattomiin sähköposti- ja tekstiviesteihin. Kai se oli jonkinlaista mykkäkoulua, en usko kiireillä olevan mitään tekemistä asian kanssa (kauanko yhden tekstiviestin kirjoittaminen vie?). Lisäksi meidän piti tänä kesänä yrittää tutustua toisiimme paremmin (hänen ideansa), mutta jotenkin se jäi pelkäksi suunnitelmaksi - jälleen kerran. Ja se, ettei hän ollut puhunut koko Nizzan-vaihdosta mitään, loukkasi. Toki jokainen saa tulla ja mennä, mutta luulisi nyt minulle asiasta kertovan. 13 kuukautta on kuitenkin pitkä aika olla aivan jossain muualla kuin Suomessa.

Olisin halunnut hänen kanssaan puhua niin paljosta, siis kasvotusten - onhan noita sähköposteja jo läheteltykin ja "riidelty" tekstiviestitse. Jotenkin tuntuu, että vuosi vuodelta etäännyimme ja yhteydenpito väheni. No, nyt vähenee entisestään. Poistin hänen numeronsa kännyköistä ja laitoin vielä viimeisen sähköpostin - ainakin toistaiseksi. Tulostin hänen lähettämänsä sähköpostit ja heitin tulosteet takkaan. Ei tule ainakaan takerrettua niihin mahdollisena heikkona hetkenä.

Vaikkei siis ystäviä enempää oltukaan, niin on aika tyhjä olo. Enkä oikeastaan tiedä, oliko vika lopulta minussa vai hänessä. Kuitenkin autoin häntä, kun hän apua tarvitsi - mutta hän ei kai tehnyt samoin minulle. No, hänen kanssaan tuli kuitenkin vietettyä aikaa ja hieman juhlittuakin. Olisi ehkä pitänyt käyttää tietyt tilaisuudet hyväksi (siis mahdollisuudet tutustua paremmin), mutta menneeseen on turha palata. Elämä jatkuu - hänellä Etelä-Ranskassa ja minulla Etelä-Suomessa. Parempi näin, ehkä..

Read the rest of this entry »

Posted in IHMISSUHTEET , KESÄ09

Valaistumisia, osa 2

Valaistuin jälleen. Tällä kertaa kimmokkeena oli eilinen vierailu ystävän ja tämän perheen luona. En koskaan kuvitellutkaan, että äidin osa olisi helppo - etenkin, jos huollettavia on enemmän kuin yksi. Itse olen kasvanut sisarparven keskellä (kolme veljeä, joista yksi on kaksosveli) ja tiedän, ettei järjestyksen ylläpito ole helppoa. Ystävälläni (kutsuttakoon häntä nimellä M.), on kaksospojat. Ja kun on kaksospojat, niin tietäähän se, mitä se elämä on: ääntä, menoja ja meininkiä. Lapsen elämään kuuluu juokseminen ja kaikenlainen kiljunta - se on normaalia kasvamista.

Kuitenkaan en voinut olla miettimättä, millainen itse olin samanikäisenä. Muistan, tosin hämärästi, äidin pyytäessä olemaan juoksematta sisällä ja miksei ulkonakin. Lisäksi pienet kotityöt - roskanviemiset ja yleinen siivoaminen. Minulla oli taksana markka (tosin M:n pojat ovat sen verran hintatietoisia, että pyysivät kahta euroa) ja välillä en auttanut sittenkään, vaikka siis tuon markan olisin saanut. Nyt katsellesi äidin elämää toiselta näkökulmasta (siis aikuisena ja ystävien osalta), niin hieman omatunto kolkuttaa - ehkä sitä olisi pitänyt auttaa enemmän ja ottaa sitä taakkaa pois pienillä teoilla ja ilman maksua. Hattua pitää nostaa äideille, jotka opiskelevat/käyvät töissä ja vielä ehtivät käymään harrastuksissaankin.

Read the rest of this entry »

Posted in KESÄ09

Elämän markkinoilla

Elämän yksi oudoimpia ja ikävämpiä hetkiä on se, että tajuaa viimein jotain - eli se kuuluisa valkeus tulee. Itselleni tuo tapahui maanantaina ja voimakkaimmin tunne iski tiistaina. Huomasin nimittäin, etten pysty kilpailemaan elämän markkinoilla kenenkään kanssa millään tavalla - en kenestäkään (siis ihmisestä) tai mistään. Tunne oli masentava ja olo oli perin voimaton. Facebookissa olevat kaverini yrittivät lohduttaa toteamalla, ettei elämä ole mitään kilpailua ja että "elämän markkinat toimivat parhaiten maksuttomina ja avoimin mielin ilman suuria odotuksia. Antaa asioiden ja ilmiöiden sekä tunteiden tulla ja olla".

En nyt olisi niinkään varma. Nyky-yhteiskunta vaan on tällainen kilpailuyhteiskunta, jossa ihmisarvo lasketaan saavutusten ja omistuksensa mukaan. Uskon, että tietyille ihmisille on helpompaa vaan olla ja antaa asioiden sekä tunteiden tulla. Tasa-arvoisuuden kunniakkaasta tavoitteesta huolimatta emme lähde ns. samalta viivalta ja jokaisen täytyy vaan pelata niillä korteilla, jotka saa jaossa. Toki jokainen voi vaikuttaa omaan kohtaloonsa ja elämäntilanteeseensa - mutta vain tietyn verran. Loppu on sitten Herran hallussa ja muiden käsissä.

Oi Jumalani, miksi niin levottoman teit
Miksi laitoit yksin myrskyyn kulkemaan
Annoit kynän, annoit käden, annoit tyhjän paperin
Joka sokealta vaatii sanojaan

Read the rest of this entry »

Posted in IHMISSUHTEET , KESÄ09

Viikinsaarta ja vinkkua

Tampere on minulle rakas paikka, vaikken olekaan onnistunut kotiuttamaan itseäni Pirkanmaalle (vaikka syksyllä alkaa n vuosi yliopistoa). Ehkä olisi pitänyt muuttaa sinne, niin olisi kenties valmiskin - heh! Mansen katuja tuli viime perjantaina ja lauantaina tallailtua. Ensimmäistä kertaa tsekattu Viikinsaari (go ELK!) ja Tammelan tori, mitä sitä muuta kesälauantaina kaipaakaan! Onneksi sää oli hieno ja muutamaan kaveriinkin tuli törmättyä. Pitäisi ottaa Manse joskus uusiksi, siis ennen yliopisto-opintojen alkamista ja tietysti hallaseurassa, mahdollisuuksien mukaan..

Mikäli sää oli viikonloppuna hieno, niin sitä se ei ollut eilen - rainy days and mondays. Sukat ja kengät märkinä tuli talsittua Helsingin kaduilla. Onneksi iltapäivän nyyttikestit pelastivat päivän. Oli mukava nähdä "vanhoja" tuttuja ja tutustua uusiin ihmisiin - ja keskustella sekä suomeksi että englanniksi. Niin ja syödä makkaraa (joka tosin paistettiin grillivastuksella uunissa sääolosuhteista johtuen) sekä juoda maukasta punaviintä. Kiitos vielä kerran asianosasille - Merci et Thank you! Tänään oli sitten aivan eri fiilikset, mutta siitä sitten tuonnempana.

Read the rest of this entry »

Posted in KESÄ09

Eläviä kuvia

Minulla on jäänyt kokonaan käsitelemäti kaksi toisestaan poikkeavaa elokuvaa, jotka olen käynyt katsomassa - Enkelit ja Demonit sekä Rajattu maa. Ron Howardin ohjaaman sekä Tom Hanksin ja Ewan McGregorin tähdittämä Enkelit ja Demonit käsittelee Vatikaanin salaista maailmaa aina paavin valitsemisesta lähtien. Vatikaania uhkaa katoaminen maailmankartalta. Katolisen kirkon epäsuosioon Da Vinci -koodin myötä joutunut Robert Langdon kutsutaan ratkaisemaan salamyhkäisen koodin arvoitus pommi-iskujen ehkäisemiseksi sekä siepattujen kaardinaalien pelastamiseksi. Matkallaan hän joutuu keskelle tieteen ja kirkon sotaa joutuen puolustamaan edustamaansa ammattikuntaa. Elokuva tarjoaa ikuisen kiistan lisäksi häivähdyksen salattua Vatikaanin maailmaa, joka kaikille katsojille ei välttämättä ole tuttu. Da Vinci -koodin "jatko-osa" ei tarinan kiehtovuudessa kuitenkaan yllä edeltäjänsä tasolle, vaikka näyttelijätyö on etenkin Hanksin ja McGregorin osalta toimivaa. Ayelet Zurer naispääosan esittäjänä suoriutuu osastaan hyvin, vaikkei Audrey Tautoun kaltaista karismaa omaakaan. ***

Wayne Kramenin ohjaama Rajattu maa käsittelee kunnianhimoisesti ja rohkeasti Yhdysvaltojen maahanmuuttopolitiikkaa. Kyseessä on ilman varsinaista juonta omaava, monitarinainen kertomus laittomista maahanmuuttajista, jotka tulevat hakemaan suurelta mantereelta kotimaastaan puuttuvaa onnea. Harrison Ford on maahanmuuttoviranomaisen alaisuudessa toimiva poliisi, joka ymmärtää ihmisiä heidän ahdingossaan. Ratsatessaan tehtaita hän törmää lukuisiin ihmiskohtaloihin, jotka kietoutuvat myös muiden elokuvasta kertovien ihmisten elämään. Heillä kaikilla on yhteinen unelma: tulla Yhdysvaltain kansalaiseksi ja ottaa oman palansa suuresta onnenkakusta. Unelma ei ole helppo toteuttaa, sillä kansalaisuusmenetelmä on monimutkainen eikä viranomaistasolla tunneta armoa.

Rajattu maa on oiva osoitus siitä, että poliisillakin on tunteet. Se liputtaa myös sananvapauden puolesta - sen, jota ei 9/11 -tapahtumien jälkeen tunnu Yhdysvalloissa olevan. Myös uskonto antaa oman mainion mausteensa kokoelmalle tarinoita. Kramer käsittelee monitasoisesti juutalaisuutta, ateismia ja muslimin elämää - miten uskonto vaikuttaa siirtolaisuuteen ja Yhdysvaltain kansalaiseksi tulemiseen. Rajattu maa yllätti positiivisesti ennen kaikkea aiheen käsittelytavan ansiosta. Miten saavuttaa onni ja menettämättä omaa identiteettiään ja omia tapojaan? Yhdysvallat - kansalaisuuksien ja uskontojen sulatusuuni vaatii koviakin keinoja onnen saavuttamiseksi. Suosittelen elokuvaa lämpimästi kaikille - älkää antako Harrison Fordin nimen hämärtää mielikuvaanne elokuvasta. ****

Read the rest of this entry »

Posted in ELOKUVISSA , KESÄ09

Deittailemisen sietämätön vaikeus

Muutama merkintä sitten kommenttiosiossa on tullut esiin (suomalainen) deittailukulttuuri - tai pikemminkin sen puute. Erään kommentoijan mielestä "olisi helpompi kutsua tärskyille, kun olisi kummallekin osapuolelle selvää, että kyse on ihan vaan leppoisasta yhdessäolota". Toisen mukaan "deittailu on sitä, että käydään kahvilla/leffassa/tms. yhdessä, tutustutaan ja pidetään hauskaa, ilman että ollaan (vielä) vakavissaan". Miten on, onko Suomessa deittailukulttuuria ja jos on, niin millainen se on? Parantamisen varaa varmaan löytyy.

Kommentit laittoivat ajattelemaan sitä, mitä on deittailu ja mitä sitten seurustelu - itse kun en ole tietoisesti tehnyt kumpaakaan. Olen kyllä viettänyt kaunottarien kanssa aikaani muun muassa kahvittelun, elokuvien, kävelemisen (ilman koiria ja koirien kanssa) ja muun hauskan / leppoisan yhdessäolon parissa. Mutta deittailumielessä en kai koskaan.

Tämän takia koko deittailu/seurustelusysteemi on hieman epäselvä: missä menee deittailun ja seurustelun raja sekä missä vaiheessa deittailu muuttuu seurusteluksi? Yhdysvalloissa kun deittailu (dating) on kai samaa kuin seurustelu? Yhtä kaikki, parempi kai tehdä heti alkuun selväksi onko kyseessä "deittailu", treffit - tai jotain ihan muuta. Huomenna olisi tarkoitus mennä Helsinkiin, ystävän kanssa elokuviin (vuorossa olisi Rajattu maa) - sitä leppoisaa yhdessäoloa ilman vakavissaan oloa.

Read the rest of this entry »

Posted in IHMISSUHTEET , KESÄ09

Kuuma kesäinen Helsinki

Torstai oli suorastaan kuuma päivä. Tuo päivä oli aivan pakko lähteä viettämään rannikkokaupunkiin (siis Helsinkiin). Luulin, että päivästä tulee suunnitellun mukainen (kaverin kanssa Suomenlinnaa sun muuta) ja viileä merituulen ansiosta - mitä vielä. Lämmintä ja lähinnä yksinoloa, pöh!

Aamupäivällä poikkesin Merikadulla. Katselin muun muassa keskiluokkaisten veneilyä (voi kun olisi vene ja voi kun osaisi soutaa) ja lukuisten juoksijoiden tuskaista taivallusta - hulluja ovat nuo roomalaiset ainakin. Tunnin istuskelun jälkeen olikin vuorossa Kaivari, jossa oli aivan pakko lukea tenttikirjaa ja antaa samalle selälle arskaa (siis piti riisua paita, onneksi kukaan ei lähtenyt karkuun). Keskikaupungillakin piti käydä moikkaamassa kaveriani, jonka kanssa siis piti lähteä Suomenlinnaan.

Kohokohta oli kuitenkin erään uuden tuttavuuden tapaaminen livenä - olimme jo olleet vuosia nettituttuja. Ulkosuomalaisia on kiva nähdä heidän ollessaan lomalla Suomessa. Kävimme muun muassa syömässä tässä pienessä, mutta kodikkaassa kahvilassa nimeltänsä Villipuutarha. Puhuimme kaikenlaista säästä opiskeluun ja Michael Jacksonkin taisi tulla mainituksi! Harmittaa, että tapaaminen oli aika lyhyt (parisen tuntia). Toisaalta, parempi sekin kuin ei mitään ja tapaamisen laatu korvaa määrän (eli käytetyn ajan) tässäkin tapauksessa. Lisää ulkosuomalaistapaamisia on luvassa parin viikon päästä nyyttäreillä, joten hätä ei ole tämän näköinen.

Torstain saldo siis rusketusta, hikeä ja hieman vertakin (kun saadali hiersi isovarpaan ihoa auki).

Read the rest of this entry »

Posted in KESÄ09

Posteja prinsessoille

Maanantaina vaivasin Itellaa ja laitoin menemään kolme tervehdystä - yhden kirjeen ja kaksi postikorttia. Postit ovat odottaneet lähettämistään jo turhankin kauan. Oli siis korkea aika muistamiseen.

Eräälle uudelle tuttavuudelle kirje sisälsi kuvalevyn ja kortin. Kuvalevyllä on "muutama" lakkiaiskuva, joita räpsin lehtijuttua varten. Kortti sisälsi "treffiehdotuksen" - siis jos hän on seuraa vaikka joko leffaan tai piknikille. Aina kannattaa yrittää - eikö?

Toinen kortti oli odottanutkin lähettämistään kauan. Onnittelukortti tyttölapsen, siis prinsessan, syntymästä ja kastekin oli tuossa viime sunnuntaina. Parempi myöhään kuin ei silloinkaan..Onnea vaan pienelle ja pienen ylpeille vanhemmille vielä kerran! :)

Kolmas posti, eli kuvan kortti meni Prinsessalle. Sellainen, no, en tiedäkään millainen kortti - mutta olen hänelle aina toisinaan korttia laittanut, kun ei olla nähty aikoihin. Pyrin aina muistamaan ystäviäni - jossei livenä, niin tuollaisella ihanalla pahvisella läpyskällä.

Postikortin mä muistin lähettää - vai miten se meni? Oih mikä sisaruspari - varsinkin tuo Anne tuossa! ;)

Read the rest of this entry »

Posted in IHMISSUHTEET , KESÄ09