Luomisen tuskaa tai sen helppoutta

Olen kirjoittanut lukuisia artikkeleita, lehtijuttuja, reportaaseja sekä kolumneja - mielipidekirjoituksista puhumattakaan. Harvoin olen saanut jutuistani palautetta. Mutta sitä on tullut, ei siinä mitään. Kuntalehteen työharjoitteluni aikana kirjoittamani lahjusjuttu sai ansaitsemaansa huomiota seuraavan illan puoli yhdeksän uutisissa, kun he käsittelivät samaa aihetta. Lisäksi paikallislehteen kirjoittamani juttu paikallisen jalkapalloseuran valmentajasta kerää kehuja näin monen vuoden jälkeen. Ja onhan muutama Spray-lehden juttukin mielestäni aika onnistunut. Tällä viikolla sain kehuja eräästä tulevasta mielipidekirjoituksesta (ESS:n Vierailija-palstalle), jonka aihepiirinä oli vapaaehtoistoiminta ja taantuma nimenomaan Punaisen Ristin näkökulmasta (parin viikon päästä vietetään Punaisen Ristin viikkoa). Saa nähdä, miten teksti otetaan vastaan suuren yleisön silmissä.

Kirjoittaminen mielletään yleensä toimittajan tehtäväksi, mutta sitä tekevät myös muut ammattiryhmät (esimerkiksi sanoittajat, johon palaan myöhemmin blogissani). West Wingiä seuratessani kiinnostukseni on kasvanut ns. puheenkirjoittajien tehtäviin (puheenkirjoittajia käyttävät Suomessa ainakin ministerit ja tasavallan presidentti). Vastoin yleistä käsitystä puheenkirjoittaja no, ei nyt varsinaisesti syötä sanoja kenenkään suuhun, vaan auttaa ilmaisemaan näkökulmia erilaisista asioista yhdessä avustajakunnan kanssa.

Vaikken koe itsenäni kovinkaan verbaalisesti lahjakkaaksi, niin tiimityöskentely ja ajankohtaisten asioiden sekä ilmiöiden seuraaminen onnistuisi. Ja mitä nuorempi, sen parempi (näköjään) - presidentti Barack Obaman virkaanastujaispuheesta oli pääasiallisessa vastuussa 27-vuotias Jon Favreau. Nuorena se on näköjään vitsa väännettävä.

Posted in KEVÄT09