Kuluneella viikolla olen nauttinut oman osani veronmaksajan ja asiakkaan (opiskelijakin maksaa veronsa) roolista perusterveyden- ja hammashuollon saralla. Keskiviikkona minulta nipsastiin luomi ja tilalle tulivat ompeleet sekä antibioottikuuri. Kaiken lisäksi en saa käydä saunassa, uida tai harrastaa hikiliikuntaa puoleentoista viikkoon. Rangaistusta siinäkin, sillä rakastan saunomista ja liikuntaa! Kai se on kestettävä. Lääkäri totesi luomen hyvälaatuiseksi, mutta senhän näkee sitten kolmen viikon kuluttua. Anttibioottikuuri kainaloon ja menoksi!
Torstaina puolestaan oli hampaiden vuoro. Poikkesin suuhygienistilla (joka oli aika kivannäköinen kaunotar, hih), joka moitti hampaiden kotihoidosta. Seuraavaan hoitokertaan mennessä pitäisi siis puhdistaa hammasvälit päivittäin ja pestä ne hampaat kaksi kertaa päivässä. Muuten hampaat näyttivät ihan kunnollisilta purukalustoilta.. Näpsäkkä hygienisti antoi vielä sähköhammasharja-esitteen - jos nyt viimein saisi sen ostettua!
Torstaina puolestaan oli hampaiden vuoro. Poikkesin suuhygienistilla (joka oli aika kivannäköinen kaunotar, hih), joka moitti hampaiden kotihoidosta. Seuraavaan hoitokertaan mennessä pitäisi siis puhdistaa hammasvälit päivittäin ja pestä ne hampaat kaksi kertaa päivässä. Muuten hampaat näyttivät ihan kunnollisilta purukalustoilta.. Näpsäkkä hygienisti antoi vielä sähköhammasharja-esitteen - jos nyt viimein saisi sen ostettua!
Eilen päättyi Teho-osasto täällä Suomessa(kin). 15 vuotta komeat ja kauniit lääkärit sekä ne ihanat hoiturit olivat vieraanamme. Itse pidin sarjan "vanhoista" tuotantokausista - siis niistä, jossa oli John, Doug, Mark, Susan, Abigail, Neela *ihananinenhuokaus*. Nämä "uudet" jaksot eivät oikein enää iskeneet. Kaunottaria valkoisissa tulee ikävä - etenkin Susania ja Neelaa. Sekä tietysti John Carteria, joka oli suosikkihahmoni koko sarjassa ja johon ehkä olisi voinut samaistua (kukapa ei haluaisi olla komea ja rikas lääkäri).
1 kommenttia:
Carter oli minunkin suosikkihahmoni Tehiksessä. Kyllä tuli viimeminuuteilla haikea mieli eilen illalla. Voi että! Jakso päättyi hyvin: siihen olennaiseen eli kiireiseen sairaalatyöhön. Loppuminuunit olivat hienoja, tuttu musiikki soi taustalla. Taisin tirauttaa kyyneleenkin.
Lähetä kommentti