torstaina, marraskuuta 27, 2008

Mässyä

Minja antoi minulle makean mässymeemin. Poikkesin tänään karkkikaupassa, joten nyt on hyvä aika meemeillä - kun on mautkin kerrattu. Karkit on jo syöty, joten kuvat ovat jostain muualta..

Eli: 1. Valitse vähintään viisi irtokarkkilaatua, jotka valitsisit oikeastikin karkkipussiisi. 2. Ota karkeista joko itse kuvat tai nappaa ne netistä ja julkaise ne blogissasi. 3. Tämän jälkeen haasta vähintään vähintään kolme ihmistä tekemään tämä meemi, ja linkkaa heidän blogeihinsa. Voit haastaa myös useamman! Koita arvata, mistä nameista he tykkäävät. 4. Halutessasi voit vielä selvittää sanallisesti valintojasi.

Haastan Annen ja Sooloilijan.

1. Jugurttirusinat - aivan pakko saada säännöllisin väliajoin.
2. Hedelmänaperot - kauhotaan suuhunkin kasa kerrallaan.
3. Lakutoukat - ei vaan voi vastustaa.
4. Jättilakritsipuikot - näitäkin löytyy ihan kivasti.
5. Viinikumit
- niistä vain ei voi olla pitämättä!


sunnuntaina, marraskuuta 23, 2008

Shoppailuseurustelua

Minusta on mukava käydä naispuolisten ystävieni kanssa shoppailemassa. Onhan tuota jo käytykin - kenkäkaupoista sekä optikkoliikkeistä lähtien aina vaate- ja sänkyostoksille. Makutuomarina oleminen on mielestäni kunniatehtävä sinänsä ja shoppailureissut ovat kaikin puolin viihdyttäviä. Lähes aina meidät - siis ystäväni (kenen kanssa nyt on ollutkaan ostoksilla) ja allekirjoittanut on yhdistetty pariksi - joko seurustelu- tai aviopariksi. En tiedä miksi - kai meikäläinen on niin lutunen..:D

Itse olen todella otettu tuosta yleistämisestä ja väärien johtopäätösten tekemisestä, mutten olisi varma ystäväni puolesta. No, huumorilla tuollaiset tilanteet on kuitattu ja väärä olettamus korjattu ystävälliseen sävyyn - eihän siinä muuta voi tehdäkään. Vai pitäisikö lopettaa shoppailureissut kokonaan? Tuskin nyt sentään. Olen oppinut ostosreissuilla niin paljon ns. oikeasta elämästä (siis avo/avioliitosta) ja meikeistä, kengistä, vaatteista - keittiötarvikkeista puhumattakaan. Vielä anekdoottina, että pari kolme vuotta sitten erään ystäväni kanssa harjoitimme suukopua siihen malliin, että jo siitä läsnäolevat tulkitsivat meidät aviopariksi. Ei kai avioliitossa riidellä - eihän?


perjantaina, marraskuuta 21, 2008

Taistele sen puolesta mitä rakastat

Hetki sitten kävin allekirjoittamassa suruadressin Mannerheimin ristin -ritari (n:ro 16) Pentti Iisalon muistoa kunnioittaen. Koruton adressi oli esillä koruttomilla sotaveteraanien aamukahveilla, jonne he kokoontuvat joka arkiaamu tapaamaan tuttuja ja muistelemaan menneitä. Tilaisuuksissa oli usein läsnä myös vänrikki Iisalo itse. Olisi tehnyt mieli jutustella veteraanien kanssa, mutta ehkä he olisivat ottaneet sen tunkeiluna - tai tiedä häntä.

Rakkaan isänmaan puolesta taistellut ritari saa huomenna arvoisensa hautajaiset - viimeisen iltahuudon. Ensin on vuorossa siunaustilaisuus Ristinkirkossa, jonka jälkeen väsynyt taistelija saatetaan isänmaan multiin Levon kappelin edustalle muiden Mannerheim-ristien ritarien viereen - arvonsa mukaisesti kunnialaukauksin. Minulla ei ollut koskaan kunniaa tavata Iisaloa, mutta kyllä television perusteella miehellä oli karismaa ja arvot tietysti kohdallaan.

Eräällä lukion historian tunnilla sain pidellä erään opiskelijatoverini sukulaisen saamaa Mannerheimin ristiä. Kyllähän sen edessä tuli aika hiljaiseksi. Tosin sankareitahan he ovat kaikki - tunnustuksiin katsomatta.

Laineissa Laatokan mahti,
kahlita kenkään ei voi.
Veljet sen rantoja vahti,
konsa on koittava koi.

Ylväänä Karjalan heimo
tuskansa kantanut on.
Maaäiti suojaansa sulkee,
vartija poissa jo on.

Hoivatkaa, kohta poissa on veljet,
muistakaa, heille kallis ol' maa.
Kertokaa lasten lapsille lauluin,
himmetä ei muistot koskaan saa!





sunnuntaina, marraskuuta 16, 2008

Kulkurille kulttuuria

K-kirjaimella jatketaan - tällä kertaa kultuurista, jota kulunut viikko tarjosi tällaiselle kulkurille mukavassa suhteessa.

Tiistaina kävin erään ystäväni kanssa Tennispalatsissa katsomassa tuoreen Bondin, joka on herättänyt monenlaisia
mielipiteitä katsojissa. En oikeastaan odottanut "Quantum of Solacelta" suuria, sillä tiesin sen olevan jatko-osa aiemmalle Bond-seikkailulle.

Ihan ok toimintaelokuva eikä näyttelijätyössäkään ollut vikaa. Jotenkin minua on alkanut ärsyttämään Bondin toiminnallisuus - ennen James sentään pelaili, vikitteli sihteerikköä ja muuta mukavaa. Tämä nykyinen luomus haluaa ainoastaan mäiskiä ja ampuilla niin, että ruuti haisee katsomoon asti..


Torstaina olikin sitten erikoinen kulttuuri kokemus Suomen Kansallisteatterissa - piti laittaa oikein pikkutakki päälle ja solmio kaulaan (eräs kaunotar kehui, että puku tekee todellakin miehen, heh!). Näytelmänä - tai musikkiesityksenä pikemminkin, oli Kulkurin laulut - Tauno Palo 100 vuotta. Kokemus oli kyllä säväyttävä ja etenkin Jukka-Pekka Palon tulkinnat jäivät mieleen - hän tulkitsi isänsä lauluja antaumuksella! Olen tutustunut harmittavan vähän Palon tuotoksiin. Ainoastaan Rosvo-Roope on tullut tutuksi myös henkilökohtaisella tasolla (olen laulanut sitä koulussa) ja Kulkurin valssia on tehnyt mieli tanssia - siis sitäkin on tullut kuunneltua.

Ehdoton suosikkini oli ohjelmistoon otetuista lauluista tämä - Ruusu on punainen (laulun kesto n. neljä minuuttia, ei siis tuo 5:20). Hieman Palo-triviaa tähän loppuun: Hänen alkuperäinen sukunimensä oli Brännäs (Paloniemi) ja elämänsä viimeiset vuodet hän eli
Brändössä (eli Helsingin Kulosaaressa).

PS Kummassa on enemmän karismaa?



keskiviikkona, marraskuuta 12, 2008

K

Minjalta pyysin keskiviikon kunniaksi kauniisti itselleni kirjaimen, kun hänen meeminsä vaikutti mielenkiintoiselta. Homma siis menee näin: Kommentoi tähän postaukseen ja minä annan sinulle kirjaimen. Kirjoita blogiisi 10 sanaa, jotka alkavat kyseisellä kirjaimella ja lisää mukaan selostus, mitä kyseinen sana sinulle merkitsee ja miksi.

Sain kirjaimen K (eli aakkosten 11. kirjain).

1. Koti. Tärkein paikka maailmassa. Tällä hetkellä asustelen vielä hyyryläisenä kotipaikkakunnallani. Mutta toivoa sopii, että jo ensi vuonna voin tunkea kaikki tavarani (no, ei siis ihan kaikki vaan välttämättömät). Mutta mihin ikinä hattuni laitan, siellä on kotini..

2. Kaipaus. Joskus tulee sellaisia ihmeellisiä (?) kaipuupuuskia. Kaipaan tiettyjä ihmisiä, joita olen tavannut vuosien saatossa. Ja tietty heitä, joita en mahdollisesti ole nähnyt pitkään aikaan, on ikävä. Anne Mattila kiteytti laulussaa kaipauksen hyvin: "Missä nyt oot, minne nyt meet, Sun sydämes seuraa mua ain matkaillain; Auttaa sä voisit, jos luonani oisit, Kaipuuni mun on niin uskomaton.."

3. Kosketus. Liittyy edelliseen ja tärkeä asia sosiaalisessa kanssakäymisessä. Eräs ystäväni opetti minut pari vuotta sitten halaamaan - ja ottamaan vastaan halauksia. Viimeksi eilen lähtöhalasin ystävääni, kun ennen elokuvanäytöstä ei ehditty halailla (itse olen täsmällinen kuin kello). On se kosketus ihmeellinen asia, hih..

4. Kunnallisoikeus. Pääaineeni Tampereen yliopistossa, jonne siis tällä hetkellä väännän gradua - koskien kuntajakoa ja sen mahdollista pakkomuutosta. Mielenkiintoinen oikeudenala, ottaen huomioon nykyisen keskustelun kunnallisesta itsehallinnosta (mm. Sipoo-kysymys).

5. Känni ja kankkunen. En ole koskaan kokenut kumpaakaan. Olen kuullut lukemattomia kännitoilauilu/krapulajuttuja ja niitä myös todistanut. Mutta aikansa kai kaikella?

6. Kirjoittaminen. On kai ainoa asia, jonka osaan kunnolla ja josta olen saanut palkintojakin sekä ansainnut hieman voita leipäni päälle. Nyt on harrasteltu lähinnä asia- ja prosessikirjoittamista, mutta riimittelen toisinaan. Haaveissa olisi muutama julkaisu biisi (tuo sovituspuoli ei oikein ole hallinnassa) ja oma kirja - ehkä k-kirjainten aiheista. Kirjoittamiseen liittyy myös tärkein työkaluni tällä hetkellä, eli kannettava.

7. Koira. Ihania otuksia, kertakaikkiaan! Vaikka kädessä on muutama puremajälki, niin pidän niistä silti - pitää näköjään tietää, mitä tekee. Suosikkirotua ei ole - tai en ainakaan myönnä, hih! Kerrostalo, jossa siis asun, ei ole koiran paikka - oman koiran aika on siis joskus tulevaisuudessa.

8. Kuntoilu. Tällä hetkellä kuntoiluna menee asvalttiviidakossa tallaaminen sekä maastopyöräily. Toivottavasti pääsee pian sulkapalloilemaan. Sinne kuntosalille pitäisi myös mennä, sillä kutsu kävi puolimaratoniin. Pidän kuntoilusta ja koen, että sillä on sekä fyysistä että henkistä kuntoa kehittävä vaikutus.

9. Kesä. Ihanaa aikaa, jos on lämmintä ja poutaista. Pidän toki myös kesäsateesta ja ukkosista. Kesällä saa pukeutua kevyesti ja laittaa lipan sekä aurinkolasit silmille - iltasella myös nakit, jos meno aivan villiksi yltyy. En ole uimarantaihmisiä, mutta uin toki - aurinkoa saan lärviin pääasiassa kuntoilun avulla.

10. Kulta. Muistoni eri ihmisistä ja eri elämänvaiheista ovat pääasiallisesti kultaisia, vaikka aika toisinaan tekeekin niille tepposet. Ja olisihan se kiva, jos joskus olisi sellainen..kimpale..

K-bonus: Musiikkina teeman mukaisesti kirjaimella alkava bändi. Nyt areenalle The Killers - Somebody told me. Ei mitään henkilökohtaista - en ainakaan tunnusta.

Well, somebody told me
you had a boyfriend
who looked like a girlfriend
that I had in February of last year.
It's not confidential, I've got potential
of rushing, of rushing around.




maanantaina, marraskuuta 10, 2008

Tyyntä myrskyn edellä

Pikainen blogimerkintä siltä varalta, että sähköt menevät jälleen poikki. Poljettuani ulkona tuulessa ja tuiskussa oli suorastaan romanttisen rentouttavaa käydä kynttilänvalossa suihkussa - yksin tosin. Suosittelen sinkullekin! ;) Huomenna olisi tiedossa jälleen Helsinki-reissu (tänään kävin siellä - Kulosaaressa ja eduskunnan kirjastossa). Voi kuinka rakastuin taas mereen! *huokaus* Pitäisi uutukainen Bond katsastaa. ja tavata ystäviä - jossei sähköt mene. Muistakaahan kynttilät ja muut tuikut! Huomenna tarkempaa blogimerkintää. Jos siis sähköä riittää.

Sataa, tulee ja salamoi.


lauantaina, marraskuuta 08, 2008

Raskas viikko

Ihme, ettei väsytä tämän enempää - raskaan viikon jälkeen. Reilut 600 matkustuskilometriä ja muutama todella aikainen aamuherätys (puoli viideltä keskiviikkona ja perjantaina). Perjantain seminaari oli raskas - etenkin kun olin itse lähes tunnin äänessä opponoinnin takia. Mutta hyvinhän se meni. Ja yllätys yllätys - parin viikon päästä pitää gradusta olla yksi luku esittelykunnossa. Tänään olin jo kirjastossa aamusta alkaen hieman valmistelemassa luvun kirjoittamista (eli keräämässä aineistoa).

Tällä viikolla olen ajatellut ystäviä - ja ystävyyttä ylipäänsä (johtuen varmaan tiistaisesta tuokiosta). Eilen sovin erään pitkäaikaisen ystäväni kanssa tiistai-tapaamisen, johon toivottavasti kuuluu myös tuorein Bond-elokuva. Ja erästä toista rakasta ihmistä olisi tarkoitus nähdä tuolloin - hänellä kun on hieman vaikeata. Nyky-yhteiskunnassa, joka on aika hektistä (ei sillä, ettei minullakaan olisi tekemisen puutetta), on oltava aikaa tärkeille ihmisille. Tapaamisista kun saa voimia tuleviin koitoksiin ja uskoa edes jonkinlaiseen tulevaisuuteen.


keskiviikkona, marraskuuta 05, 2008

Piristävä tiistai

Marraskuun ensimmäinen täysi viikko on alkanut aurinkoisissa merkeissä - onneksi! Viime viikolla sitä sadetta saatiin koko lokakuun täydeltä, mutta sääennusteiden mukaan viikon pitäisi kulkea omia latujaan poutaisessa säässä - houkuttelisi enempi liikkumaan kuin tuollainen harmaa, sateinen ilma.

Tapasin eilen tiistaina kaksi ystävääni, jotka todella piristivät olotilaa. Tapasin toisen kaunottarista päivällä kirjastossa ja keskustelimme, yllätys sinänsä, lähinnä opiskelusta. Toisen kaunottarista tapasin shoppailun (toimin makutuomarina lähinnä espiritissä) ja puolukkasiiderin merkeissä. Ko. tapaaminen tuli hieman yllättäen ja hänen vuokseen piti irrottautua mm. eräästä kokouksesta ja lenkkisaunakin jäi väliin - mutta harvoin kun häntä(kin) tapaa, niin pitää muuttaa aikataulujaan.

Mistäs me sitten kolmen tunnin aikana keskustelimmekaan? No, minun opinnoista ja hänen työstään - sekä tietysti kaikesta maan ja taivaan väliltä. Oli hienoa todeta, että hän nauttii tiedottajan opinnoista (joiden takia hän naapurikaupungissa oleli), työstään valtiolla ja ennen kaikkea hänen perheensä voi hyvin - suhde mieheenkin on parempi kuin viimeksi tavatessamme. Ei tuo oikeesti aikuisten elämä taida olla helppoa. Harmittavan lyhyt tapaaminen, jälleen kerran. Hauskaa oli, jälleen kerran..

Niin joo, terkut Tampereelta! Pakkohan tännekin on joskus raahautua, ainakin katsomaan mitä KUTA2 -kurssi (Julkisyhteisöjen johdon laskentatoimi) pitääkään sisällään. Toivottavasti ei mitään hirveän korkeata matematiikkaa, jolloin kyllä täytyy harkita kahdesti osallistuako vai ei. Ihan kun perjantain graduseminaarissa ei olisi tarpeeksi kestämistä.

Niin joo, onnittelut Obama Hussein Barrackille! Toivottavasti muutoksen tuulet puhaltavat tuolla sotarintamallakin.. Peace!



maanantaina, marraskuuta 03, 2008

Maanantain ajatuksia

Viikonloppu meni rentouttavissa fiiliksissä, vaikka lauantaina (vielä Pyhäinpäivänä) tuli tehtyä muutama tunti pätkähommia. Lauantaina piti katsoman tuo digiboksin syövereissä maikoileva Pet Semetary, mutta harmikseni jäi katsomati. Pitää katsoman se joku toinen päivä - seuraavaan Pyhäinpäivään tuskin jaksan (malttaa) odottaa. Muutenkin koko Halloween meni aikalailla ohitse, kun en noista jenkkijuhlista paljoa välitä.

Sunnuntaina sain sitten paljonkin järkevää aikaiseksi. Siivosin nimittäin hyllyni, joka on pursunut jos jonkinlaista paperia ja kirjaa. "Ennen" -kuvaa ei ole (enkä kehtaisi sitä näyttääkään), mutta tämä "jälkeen" on jo paljon siistimmän näköinen, eikö? Kaikkia M*A*S*H-kokoelman levyjä en laita tuohon kaappiin pölyttymään (osa pölyttyy siinä samaisessa laatikossa, jossa eräs ystäväni ne lähetti) - niitä on siis jokunen kertynyt (tyyliin: kerää koko sarja). Kuvaan ei mahtunut myöskään toiseksi viimeinen hyllykkö, joka on pyhitetty opiskelupapereille (kansiot sun muut) - hyvä ettei mahtunutkaan, hih! Miltäköhän blogiystävieni hylly mahtaa näyttää? *WINKWINK* Jos haluatte, niin ottakaa toki kuva..

Päässäni liikkuu taas paljon - osin turhaa, osin hyödyllistä. Gradu (ja tulevaisuus muutenkin), ystävät..Osaan asioihin voin tarvittaessa vaikuttaa, osa taas on korkeimman kädessä..


Twitter Delicious Facebook Digg Favorites More