torstaina, syyskuuta 20, 2007

Synnyinseutuni Salpausselällä

Valokuvatorstain haasteena oli litteät, pyöreät, kulmikkaat, särmikkäät, järven tai meren huuhtomat, murskatut, hiotut, sammaloituneet, jäkäläiset, kotipuutarhaan kannetut, poisviskatut, käytäväksi ladotut, muuriksi pinotut, akvaarion pohjassa kyhjöttävät, lautaselle tai ikkunalaudalle asetellut, ihan missä tahansa muodossa löydetyt kivet.

Kotikuntani sijaitsee Salpausselän harjulla, joka syntyi jääkaudella. Kiviä riittää - kaikenkokoisia ja -muotoisia. Kulkee elämän polkuni missä tahansa, niin Salpausselkä on aina kotini.



Operaatio Nälkäpäivä - auta meitä auttamaan!

Alkuviikko on ollut aika väsyttävä, jo ilmojenkin puolesta - satoihan eilenkin. Tuntuu, ettei koskaan saa nukuttua tarpeeksi. Sunnuntaina olisi tarkoitus seuraavan kerran nukkua yli yhdeksään - saa nähdä.

Terveiset Tampereelta, jossa eilen piipahdin Hämeen piirin piirihallituksen kokouksessa. Mukava meininki jälleen kerran, eikä kovin pitkä kokouskaan. Ainoa vaan, että ennen kokousta (Lahden linja-autoasemalla) joku turvennuija yritti peruuttaa autollaan päälleni. Ei ollut katsonut peileihin eikä takalasia. Onneksi ei käynyt kuinkaan.

Tässä on ollut äspeeärrää jo aikamoinen tovi, Operaatio Nälkäpäivän ansiosta. Ihan mielellään sitä tällaisen keräyksen vuoksi ahkeroi ja väsää tiedotteita ja vie/tuo keräyslippaita. Eilen soitteli eräs paikallisradion toimittaja (jätti viestin vastaajaan) ollessani matkalla Tampereelle. Laitoin hänelle viestiä takaisin, että ottaa yhteyttä keräysvastaajaan. Saman tein Lahden Radion toimittajalle.

Sitähän tämä osaston tiedottajan "vakanssi" on: tehdä ja laittaa tiedotteita eteenpäin eri medioille ja kertoo, kuka osastosta tietää asioista kaikista parhaiten. No, kyllähän me keräysvastaavan (samalla pj) kanssa tiedämme melkein samat asiat, mutta roolissa pysyminen on tärketätä myös vapaa-ajalla. Ja itse hoidan kyllä mieluusti printtimedian - yhden kerran olen radiossa esiintynyt, ja saa jäädäkin vähäksi aikaa.


Osallistukaa Nälkäpäivään. Suomessa asiat ovat vielä toistaiseksi hyvin, muualla maailmassa näin hyvin ei ikinä tule menemään. On meidän velvollisuutemme auttaa. Itse en vielä tiedä, ehdinkö tonkan juureen - opiskelu kun haittaa vapaaehtoistyötä.

EDIT (18:00): Minusta tulee viherpeukalo - ainakin hetkeksi. Voitin eräästä kilpailusta krookuksen siemeniä ja tuollaisen kukkalapioko tuo on? Saa nähdä, mitä kukistani tulee. Toivon mukaan kauniita. Mutta sen näkee sitten ensi keväänä.


tiistaina, syyskuuta 18, 2007

Mukavaa, sateista viikkoa!

Eräs viestinnän opiskelijatoverini päätti sähköpostikirjoituksensa ko. otsikon mukaisesti: Mukavaa, sateista viikkoa! Vielä viidennen lukemiskerran jälkeenkin on vaikea oivaltaa kyseisen tervehdyksen taka-ajatus. Olemme kahtena edellisellä luentokerralla käsitelleet klassista logiikkaa.

Kuinka ollakaan, loppukaneetti ei ole mielestäni looginen. Miten viikko voi olla mukava, jos se on sateinen? Toki sillä olettamuksella, etten pidä sateesta? Mutta toisaalta, viikko voi olla mukava, vaikka sataa - toivotaan niin. Kiitos vaan xx toivotuksesta! En toivota samaa sinulle, vaan toivotan mukavaa, poutaista viikkoa ystäviesi seurassa (en muistanut tuota tervehdystä laittaa tämänpäiväisessä vastaussähköpostissa).


Viestintä on vaikea laji, jota hallitsee ainakin suuren gurumme Osmo A. Wiion viestinnän lait (laintaulu on kiinnitettynä, kunniapaikalla tietenkin, huoneeni ilmoitustaululla). Wiion ensimmäinen laki "Jos viestintä voi epäonnistua, niin se epäonnistuu"
on ainakin viime aikoina käynyt tutuksi.

En ollut ennen eilisiltaa kuullut eräästä ystävästäni aikoihin. Sain tekstiviestin, jonka alku kuului: "Hei! Et nähtävästi ole saanut viestejäni:(" No, en ole saanut. Viestien perillemeno on ollut takkuista aikaisemminkin, nyt ilmeisesti x kappaletta tekstiviestejä soittelee harppuja bittitaivaassa. Kehoitin häntä vastausviestissä vaihtamaan operaattoria. Ja ei, en ole saanut vastausta.
Harmittaa ja vihastuttaa! Haluaisin olla hänen tavoitettavissaan, mutten nähtävästi ole - ties mitä asiaa hänellä on ollut. Toki hän on varmasti ihmetellyt, miksen vastaa - ainakin minun tietääkseni olen hänen kanssaan puhe- ja tekstiviestiväleissä. Lisäksi ihmetyttää, mistä moinen saattaa johtua? No, toisaalta vaihtoehtoiset viestinvälityskeinot ovat olleet hänen käytettävissään. Eiköhän me joskus nähdä, vaikka hänellä ja ehkä minullakin on hieman kiireitä. Kasvokkain on parempi puhua - heti lämpimän ja pitkäkestoisen halauksen jälkeen tietty!

Katsoin viimeinkin Bourne-sarjan kaksi aiempaa tekelettä (The Bourne Identity ja The Bourne Supremacy) dvd:llä - kolmannen (The Bourne Ultimatum) kävin katsomassa elokuvateatterissa. Hienoja tekeleitä - ainakin vauhtia riittää! Pitääpä hankkia omaksi. Monet ovat todenneet, että nämä ovat parempia kuin Bondit. Itse en lähtisi ko. linjalle, sillä Bond- ja Medusa -sarjalla on eroavaisuuksia. Ehkä nämä Bournet ovat maanläheisempiä (eli realistisempia) kuin Bondit. Suosittelen lainattavaksi joko kirjastosta tai leffavuokraamosta - vaikka mukavan, sateisen viikon iloksi!

Moby - Extreme Ways

<


lauantaina, syyskuuta 15, 2007

Pitoja, pendelöintiä ja puolalaisia futisfaneja

Tiistaista saakka olen ollut matkalla - enemmän tai vähemmän liikkeellä. Helsingistä kotiuduin torstai-alkuillasta ja perjantaina matka jatkui aamuviiden jälkeen Tampereelle. Tänään lauantaina oli vielä viiden tunnin viestinnän opinnot - onneksi Lahdessa. Huomenna voi pitkästä aikaa nukkua pitkään, sillä Stadion Hostellilla yöunet jäivät puolalaisfanien takia hieman vähiin - kannustushuutoja kuului pitkälle aamuyöhön saakka. Onneksi eivät voittaneet tuota Suomi-peliä.

"Kuntien pidot" sujuivat loistavasti. Oli kiva nähdä pitkästä aikaa vanhoja opiskelutovereita ja ennen muuta tutustua uusiin tovereisin - siis aivan mieletöntä porukkaa! Mistä kaikesta hauskasta olenkaan jäänyt paitsi? Näin myös liudan entisiä opiskelutovereita, jotka ovat siirtyneet/siirtymässä työelämään - miten tuo aika kulkeekaan niin nopeasti?! Halauksia tuli vaihdettua ja vierailukutsujakin esitettiin.

Tuli myös istuttua iltaa opiskelijatovereiden sekä toimittajakollegojen seurassa. Belge (jonka listalta voi suositella talon belgialaisia perunoita), Chaplin ja Vltava ovat suositeltavia paikkoja, joista viimeinen yllättävänkin siisti. Fiilistä laski hieman se, ettei Helsingissä asuvia kavereita juuri ollut mahdollista nähdä. Tai olisihan tuopillisille menoa voinut kysyä. No, seuraavan kerran sitten. Kyllähän se mieltä piristää - entisten ja nykyisten kavereiden tapaaminen.

EDIT: Niin, torstaina viimeistään löysin ainakin osavastauksen kysymykselle, onko Jumalaa olemassa? Näin metrossa erään todella hyvännäköisen opiskelijakaunokaisen haalareissa. Jumala liittyy tähän ainakin sillä tavalla, että hän oli ilmeisesti Helsingin yliopiston teologian ylioppilas. Naispapeista sitten myöhemmin, mutta kyllä - tätä paimenta haluaisin seurata. No joo..


tiistaina, syyskuuta 11, 2007

Helsinki calling..

Operaatio Nälkäpäivän organisointi ja viestinnän opinnot ovat pitäneet kiireisinä. Sunnuntain ratoksi tuli kirjoiteltua myös esseetä. Ihan hyvällä mallilla, vaikka muutama kappale puuttuu. Ei kyllä uskoisi, että kahden opintoviikon kurssi aiheuttaa niin paljon työtä - tuntuu, että olen jo nyt kirjoittanut kolmen nopan arvoisesti. Gradullekin olen muutaman ajatuksen suonut, vaikka pitäisi siihenkin keskittyä kunnolla. *huokaus*

Tänään suuntaan nokkani jälleen kohti Helsinkiä ja Kuntamarkkinoita. Torstaihin asti olisi tarkoitus viettää aikaa pääkaupungissa. Toivottavasti näen joitakin kavereitani *wink*, jotka sielläpäin asustavat. Mitään suunnitelmia ei ole vielä vapaa-ajan käytön suhteen tehty. Mutta blogi todennäköisesti hiljenee vähäksi aikaa - varmuudella torstai-iltana taas uutta merkintää. Pitäisi ainakin muutama meemi tehdä..


perjantaina, syyskuuta 07, 2007

Halauksia lihapiirakan ja valkoviinin kera, kiitos!

Minulla on toisinaan huono itsetunto. En ole komea, eikä äänessänikään ole kehumista. Tämä kaikki konkretisoitui ensimmäisellä kokous- ja neuvottelutaidon luennolla Tampereella - heti aamukahdeksalta. Meidän piti kukin vuorollaan pitää kolmen minuutin henkilökohtainen esittely videokameran edessä. Myöhemmin se esitys piti katsoa nauhalta - onneksi ei kaiken kansan edessä, vaan pienryhmässä. Luoja, miten ihmistä voikaan kiduttaa?! Harmittavasti videoesiintymiset eivät tuohon lopu, mutta minkäs teet?! Ajatella, joku vielä tunkee itsensä ao. kurssille vapaaehtoisena? Opettajakin oli hämmästyksissään..

Halaus - miten olinkaan unohtanut sen piristävän voiman?! Päiväni piristyi huomattavasti, kun sain viettää muutaman hetken vanhan opiskelutoverin seurassa ja kertoa/kysyä kuulumisia - toki toverillisen ja lämpimän halauksen kera, kaunotar kun oli kysymyksessä. Kyllä tuo herra x on todella onnenpekka, kun on tuollaisen aarteen löytänyt..

Harva meistä valkoviinin ystävistä nauttii sitä lihapiirakan ja nakkien kera - no, kerta se on ensimmäinenkin, ainakin minulla. Kiiruhtaessani Lahden junaan törmäsin erääseen toimittajakolleegaani. Painuimme suoraan ravintolavaunuun ja hän tarjosi hiukan huikopalaa (enhän ollutkaan syönyt mitään sitten aamuviiden). Nautin lihapiirakan kahdella nakilla höystettynä lasillisella 11,5% valkkaria - ah, mikä makuelämys! Juttelimme muun muassa kunnallisista asioista - niistä Parhaista tietenkin.

Ehdin olla kotosalla runsaan tunnin ajan, kun taas piti lähteä. Helsingin yliopiston viestinnän aineopinnot jatkuivat loogisella aiheella - logiikalla. Oli kiva ao.aineen opiskelutovereita -
suurimmalta osin kaunottaria tietenkin ja kysellä kesän kuulumisia. Vahdoimme myös mietteitä päivän aiheesta sekä tulevasta viestinnän oppihistorian tentistä. Olisihan tuo luento voinut kestää kauemminkin, mutta näemmehän taas ensi lauantaina.

Pitäisiköhän sitä lähteä nukkumaan - onhan tässä tullut oltua jo 16 tuntia hereillä. Jaloissakin hieman tuntuu, kun kengät olivat lähes koko päivän jalassa.

Luciano Pavarotti on poissa. It´s time to say goodbye, The Greatest Tenor of all time!



tiistaina, syyskuuta 04, 2007

Ei yksinäinen unta saa..

Pitkästä aikaa ei uni tullut yöllä. Muutenkin oli huono fiilari koko eilisen päivän. En tiedä mistä taas kiikasti, ehkä ajattelin taas liikaa kaikkea (erityisesti opiskeluasioita). Yhden aikoihin olin aikeissa näpytellä eräälle ystävälleni viestiä, mutta en kehdannut häiritä. On se kumma - minua saa kyllä ystävät häätyytellä kellonajasta riippumatta (sanoinkin tämän eräälle ystävälleni, joka kerran oli aikeissa viestitellä yöllä). Noita ystäviä onkin ikävä, mutta ei voi mitään - välillä tällaisiakin päiviä - ja öitä.

Päivää piristi hieman taannoisesta esseestä saatu arvosana - professori antoi täyden eli viitosen. Ihan niin hyvää arvosanaa en odottanut, mutta hyvä näin. Tällä viikolla pitäisi saada tuo toinen kunnallisoikeuden essee valmiiksi ja lähetettyä - voi keskittyä kolmanteen, neljänteen ja x määrään esseitä. Tänään onneksi pääsee miettimään syntyjäsyviä saunan lauteille. Menisiköhän sitä myös uimaan?

Dido - Life for rent


perjantaina, elokuuta 31, 2007

Candle in the wind

Kulunut viikko on ollut aika hektistä. Tämäkin blogimerkintä piti kirjoittaa keskiviikkona, mutta jos vaikka nyt ennättäisi. Kahden viikon pätkätyö, opiskelu (lähinnä nyt essee) ja muu harrastustoiminta (muun muassa Nälkäpäiväkeräyksen organisointi) on vienyt kiitettävästi aikaa. Sitten vielä pakollinen pyöräilytuokio, niin johan siinä vuorokaudesta on tunteja mennyt. Nyt on pieni hetki heittää merkintä, jottei aivan unohtuisi.

Kesä taisi mennä, ainakin ilmojen perusteella. Keskiviikkona sain taivaalta ilmaisen hiustenhoidon, kun en tietenkään ottanut lätsää sateenvarjosta puhumattakaan mukaan ulos. Niin ja samalla vaatteet tuli ainakin huuhdeltua jossei ihan pestyä. Mutta onneksi nyt on ollut poutaisempaa, saapi pyöräillä kastumatta. Onneksi sisälle ei ole satanut, on voinut katsoa yleis(m)urheilua kuivissa oloissa.

Tänään on kulunut 10 vuotta Sydänten Prisensessan eli Lady Diana Spencerin ennenaikaisesta poistumisesta taivaalliseen kuningaskuntaan. Muistopäivää ei voi missata - onhan tuota hehkutettu jo puoli elokuuta lähes jokaisessa juoru- televisio- ja aikakauslehdessä. On helppo muistaa, missä olin hänen kuollessaan - nukkumassa. Oli muistaakseni lauantai-aamu ja normaaliin tapaan katselin teksti-tv:stä yön tapahtumista. Nähtyäni otsikot alkoi käsi hamuta kohti kaapeli-tv:n kaukosäädintä.

Vaan
hirveä taakka oli hänellä - työläisperheen kasvatilla, sopeutua yläluokkaan ja kiireiseen prinsessaelämään. Itse ihailin häntä, vaikken Britannian kuningatarperheestä olekaan juuri kiinnostunut, lähinnä hänen avustustoimintansa takia. Harvalla prinsessalla on aikaa ja mielenkiintoa helpottaa sairaiden sekä köyhien elämää. Vaikkei hän varmasti täydellinen ollut, niin todennäköisesti hyvä äiti ja sydämellinen ihminen. Hän ei todellakaan ansainnut tuollaista kuolemaa. RIP English Rose..



perjantaina, elokuuta 24, 2007

Helteisessä Helsingissä

Satunnainen matkailija vieraili eilen Helsingissä tutustuen kaupunginosiin ja eri nähtävyyksiin. Tällä kertaa vuorossa oli Etu-Töölö (johon kyllä rakastuin ensi silmäyksellä - täältä minä kotini joskus hankin). Nähtävyyksistä tällä kertaa reittini varrelle osuivat Hietaniemen hautausmaa ja Hietsun uimaranta.

Hautausmaalla ennätin vierailla sotiemme veteraanien ja Mannerheimin haudoilla (ensi kerralla pitänee tuoda myös muutama kukkanen) - kyllä siinä ajatukset olivat perin isänmaalliset Sankariristiä katsellessa. Hietsussa kävin kahteen otteeseen - aamupäivällä ihmettelemässä ja iltapäivällä parin tunnin ajan aurinkoa ottaessa helteisessä Hietsussa (tosin tenttikirjaakin tuli luettua) ja helsinkiläisten sekä turistien menoa ihmettelemässä. Seura ei tosiaankaan olisi ollut pahitteeksi, mutta ehkä ensi kesänä sitten.

Kävin myös Finnkinon Superpäivillä - en katsomassa Simpsoneita, vaan Matt Damonin tähdittämän Medusan sinetti -elokuvan. Elokuvan 111 minuuttia meni kuin siivillä huimien stunt-kohtausten ja kaikenlaisten gadgettien parissa. Aivan loistava elokuva ei ollut, mutta mielestäni neljän matkapuhelimen arvoinen silti (elokuvan tasoa kyllä nosti Julia Stilesin suoritus ja miksei koko suloinen olemus). Suosittelen elokuvaa erityisesti heille, jotka ovat nähneet elokuvan kaksi edellistä jatko-osaa (Medusan verkko, 2002 ja Medusan isku, 2004). Itse olen katsonut aiemmin ainoastaan tuon Meduusan Isku -pätkän. Mutta onneksi flashbackit auttavat aiempiin osiin tutustumatonta katsojaa.

Prinsessakin laittoi yllätten tekstiviestiä. Hän oli lähdössä Puolaan ja ensi viikolla agilty-kilpailureissu suuntautuu Romaniaan. Hänelläkin on tainnut olla sen verran opiskelukiireitä, ettei kesällä ehtitty nähdä. Ehkä parin viikon päästä sitten, paremmalla onnella ja ajalla.


tiistaina, elokuuta 21, 2007

Kun taas saapuu hetki sininen..

Uusi viikko ja vanhat kujeet. Tein eilen esseetä kuutisen tuntia, muutama tärkeä kappale puuttuu vielä. Välillä tuo tieteellinen kirjoittaminen on tuskaa, välillä taas näppäimet laulavat iloisesti. Voi meitä luovia ihmisiä! Tänään olisi tarkoitus kirjoittaa esseetä niin, että huomenna (sadepäivänä on hyvää aikaa kirjoittaa) pääsisi jo lähelle lopetusta. Torstain suunnitelmissa on lähteä Helsinkiin. Finnkinon Superpäivä kutsuu taas lumoavasti (olen jo varannut yhden lipun yhden näytöksestä) ja voisi jälleen leikkiä turistiakin.

Tuorein Current Biology kertoo, että tytöt tykkäävät punaisesta ja pojat, yllättäen, sinisestä väristä. Sininen on lisäksi kaikkien yleisin lempiväri. Minä, sinirilli kirjaimellisestikin, olen aina pitänyt sinisestä ja tulen myös pitämään. Aina lähtiessäni ulos, on päällä oltava jotain sinistä - olkoon aurinkolasit, t-paita tai sandaalit (tänään on sekä aurinkolasit että sandaalit sinisiä - niin ja pyöräilykypärä).

Ehkä lempivärini johtuu myös supisuomalaisesta luonteenpiirteestäni eli melankolisuudestani. Vielä kun osaisin soittaa BLUEsia. Tänään postiluukusta tipahti opiskelijatoverilleni lähettämä onnittelukortti - oli varmaan mennyt väärään osoitteeseen. Nolottaa niin, että tämänhetkinen väri on kyllä punainen. Mutta ihminen kai minäkin olen. Futisporukkamme voitti sitten divarin mestaruuden Oulussa. Onnea me! Jos vaikka ensi vuonna oltaisiin mukana.

Chris Rea - Blue Cafe


perjantaina, elokuuta 17, 2007

Prosesseja

Eilen käynnistin prosessin, jota en olisi halunnut tehdä. Kyseessä on vuonna 1999 perustamani, paikkakunnalla toimivan nuorisoyhdistyksen purkaminen (eli suomeksi lakkauttaminen). Toimintaa kun ei ole ollut vuosiin, niin miksi pitää yhdistystä näön vuoksi pystyssä? Mielelläni en prosessia käy läpi, mutta kun ei halukkaita jatkajia ole niin minkäs teet..

Olin jo ennen sen perustamista aktiivinen nuorten puolestapuhuja mielipidekirjoituksineen ja valtuustoaloitteineen. Huomasin, että nuorisoyhdistystoiminta oli mukavaa. Sain olla mukana esimerkiksi järjestämässä nuorisokonserttia, jossa paikalliset yhtyeet saivat äänensä (kirjaimellisestikin) kuuluviin. Lisäksi tutustuin moniin hienoihin ihmisiin ja tunsin todella vaikuttavani asioihin, vaikkein nuoristotaloa lupauksista huolimatta rakennettukaan.

Toiminta kuitenkin hiipui vuosien saatossa ja mielestäni nyt tuli aika lopulliselle pisteelle. Toivottavasti saan pian tehtyä hakemuksen käräjäoikeuteen (eräs ystäväni, joka on valmistumassa varatuomariksi, lupasi auttaa) ja asian pois päiväjärjestyksestä. Kaikelle on aikansa.

Tänään tuli taas tahkottua erään prosessin - esseen parissa runsaan kuuden tunnin ajan. Voi olla, että teen esseetä myös viikonloppuna - olisi ihan kiva saada se valmiiksi. Oulussa olisi la-su ollut Rockfutis 2007. Minut kyllä nimettiin joukkueeseen, mutta piti valitettavasti jättää muun muassa tuon esseen takia väliin. Toivottavasti "hirviporukkamme" pärjää! ;)


keskiviikkona, elokuuta 15, 2007

Elvis left the building 30 years ago

Mutta minä, joka synnyin vuonna 1977, uskon, että hän elää. Jossei ainakaan fyysisesti (vaikka legendat kertovat hänen paistavan pitsaa Lohjalla), niin musiikissa. Nyt. Aina. Ikuisesti. Hänenlaistaan ei ole tullut, eikä tule. Pois alta Rollarit ja muut eläkemuusikot; Elvis tuli jäädäkseen.

Mikään uskonto Elvis ei minulle ole, mutta rakastan hänen laulujaan. Erityisiä viboja minussa herättävät kaksi hänen lauluaan: Suspicious Minds ja erityisesti In The Ghetto. Tässä on sitä jotain, alkuperäistä Kuningasta. Hän oli nimenomaan ghetton - köyhyyden ja toivon, ääni. Toivottavasti joku vielä uskaltaa ja osaa laulaa ihmisen jokapäiväisestä elämästä. Ja tekee jotain nuorison hyväksi. Merkit eivät näytä hyvältä.

Mutta itse lupaan ja vannon laulavani joskus tätä kappaletta Elviksen asuun pukeutuneena - aurinkolasit päässä tietenkin! :D

People, don't you understand
this child needs a helping hand
or he'll grow to be an angry young man some day
now take a look at you and me,
are we too blind to see,
or do we simply turn our heads
and look the other way

Hyvät naiset ja herrat - ladies and playboys: Elvis Aaron Presley 1970 - In The Ghetto. Take it away!



Yöllinen kilinkolin

Pitkästä aikaa yöllä kolunnut ukkonen piti hereillä aamuyöstä lähtien. Sateen ropina ja ukkosen kolina pitivät hereille hieman yli viiteen saakka. Tein kuutisen tuntia sitä toista esseetä kunnallisoikeuden proffalle. Väsytti kyllä aika tavalla (ja väsyttää vieläkin), mutta ei auta. Kirjat ja muut on onneksi luettu, nyt on se mielenkiintoisempi vaihe edessä (eli kirjoittaminen). Jalat aika tönkköinä edellispäivien pyöräilyistä. Pitäisiköhän sitä pitää välipäivä liikunnasta?


tiistaina, elokuuta 14, 2007

On vähintään 237 syytä harrastaa seksiä

Scientific American uutisoi Teksasin yliopiston tekemästä tutkimuksesta, joka paljastaa, että on olemassa (vähintään) 237 syytä harrastaa seksiä. Kymmenen kärjessä syyt ovat ymmärrettäviä: "Halusin ilmaista rakkauttani/tunteitani kumppanille", "Se tuntuu hyvältä" ja "Se on hauskaa".

Hieman yllättävää kyllä, naisten ja miesten vastauksissa ei suurempia eroja tässä kymmenen kärjessä ollut. Vähemmän ymmärrettävät syyt liittyvät uralla etenemiseen reittä pitkin ja sukupuolitautien tahalliseen levittämiseen. Jotkut kokivat seksin avulla olevansa lähempänä Jumalaa. Yhtä kaikki -
niin paljon on aihetta seksiin.


Olen ehkä väärä henkilö kirjoittamaan koko aiheesta, sillä seksikokemuksia on, kuten seitsemässä faktassani paljastin, pyöreät nolla. En tiedä, miten tuohon kokemattomuuteeni suhtautuisin - itkeäkö vai nauraa? Ehkä häpeä on päällimmäinen tunne. Nyky-yhteiskunnassa kun seksillä on niin valtava merkitys ja ensimmäiset sukupuolisuhteet aloitetaan varhaisessa teini-iässä. Ei sillä, etteikö ihmisarvo mitattaisi millään muulla mittarilla kuin seksisuhteilla, mutta kuitenkin.

Olen silloin tällöin miettinyt, mitähän siitä ensimmäisestä kerrastani tulee? He, jotka ovat nähneet 40v ja neitsyt -elokuvan, tietävät jossei nyt pelkoni niin ainakin epäilykseni ko.toimeen liittyen. Onkohan muuten niin, että mitä myöhemmäksi seksuaalisen kanssakäymisen jättää, sen vaikeammaksi sen aloittaminen tulee? No, kaikella on varmasti aikansa ja paikkansa. Joidenkin mielestä se on yliopisto, mutta epäilen..

En ole vielä tähän ikään mennessä ymmärtänyt (ja ymmärränkö k
oskaan) yhden yön suhteiden funktiota - sitä, että tuntemattoman ihmisen päästää niin lähelle kuin vain olla ja voi? Jotkut sitä harrastavat, toiset siitä suorastaan nauttivat - ainakin mitä olen kuullut puhuttavan lähinnä blogeissa. Itse en voi ainakaan kuvitella hyppääväni sänkyyn baarijakkaralta tai missä ikinä niitä ihmisiä nyt liikkuukin. Ihmisestä on hyvä tietää muutakin kuin nimi tai suosikkijuoma. Ehkä kyse on (epä)normaalista itsesuojeluvaistosta tai siitä, etten halua käyttää ketään hyväkseni (vaikken tiedä, ovatko yhden yön suhteet hyväksikäyttämistä - kertokaa te viisaammat).

Anteeksi, tästä ei pitänyt tulla mitään Sinkkuelämä-Carrien kolumnia (yhtään jaksoa en kai ko. sarjasta kokonaan katsonut, olisi kai pitänyt). Harvoin sitä kuitenkaan blogissa avautuu näin henkilökohtaisista asioista, vaikka pidän tätä virtuaalipäiväkirjana. Ai niin, allekirjoittaneen syyt intiimiin kanssakäymiseen? Ehdottamasti rakkaus toista ihmistä kohtaan ja tunteiden ilmaiseminen. Jos on tylsää, niin kai sitä voi muutakin tehdä?


sunnuntaina, elokuuta 12, 2007

Yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista

Angela haastoi allekirjottaneen todella haastavaan haasteeseen. Tehtävänä on löytää 10 asiaa, joista itsessään pitää. Hyvä, jos löydän viisi, mutta yritetään.

1. Terveys. Olen saanut olla terveenä ja päässyt virittämään itseni hyvään kuntoon pyöräilemällä sekä
lenkkeilemällä. Lihaskunnossa on vielä tekemistä, etenkin niissä vatsalihaksissa.

2. Sosiaalisuus. Tulen toimeen ihmisten kanssa ja tutustun helposti uusiin kasvoihin. Osasta heistä tulee uusia ystäviäkin. Kaikista ei tosin voi pitää - jos yrittää olla kaikkien kaveri, huomaa ettei ole kenenkään kaveri.

3. Empaattisuus. Osaan asetettua muiden ihmisten asemaan. Heidän auttamisensa on tärkeä osa empaattisuutta. Ajattelen ystäviäni usein ja autan heitä aina kun voin - lainaan vaikka viimeiset rahani. Välillä ärsyttää, kun en tiedä, miten heitä auttaa.

4. Kirjallinen lahjakkuus (vaikkei se blogia lukiessa aina tule ilmi, heh!). Kouluaikoina opettaja luki poikkeuksetta allekirjoittaneen aineen (en tiedä miksi, siinä esiintyvien virheiden takia..ken tietää?) ja jokunen pienimuotoinen kirjoituskilpailukin tuli voitettua.

5. Luovuus. Liittyy edelliseen. Joskus yöllä on herättävä rustaamaan muutama päässä liikkunut riimi. Lisäksi
digikameralla pitää aina etsiä uusia kuvakulmia.

6. Kiltteys. Ehkä olen liiankin kiltti. Harvoin suutun toiselle ihmiselle - ja sittenkin vaan murjotan.

7. Eläinrakkaus. Ystäväpiirissäni on kissa- ja koiraihmisiä. Itse pidän molemmista, vaikken kumpaakaan omista. Ehkä sitten, kun asun jossain muualla kuin kerrostalossa.

8. Auttamishalu. Viimeisen kymmenen vuoden aikana olen tehnyt lukemattomia vapaaehtoistyön tunteja niin
järjestyksenvalvojana kuin Punaisen Ristin toiminnassa. Välillä vapaaehtoistyö tuntuu menevän opintojenkin edelle. "Kaikki, mitä te tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille" (Matt. 7:12).

9. Suvaitsevaisuus. Ihmisiä on moneen junaan ja joka lähtöön. Silti heistä jokainen on ihminen. Erilaisuus on rikkaus.

10. Rehellisyys. En pystyisi koskaan huijaamaan ketään, ainakaan tietoisesti. Pienet valkoiset valheet ovat sallittuja, mutta ihmissuhteissa ei niitäkään saisi olla.

Aika vaikeata oli listata itsestään niitä hyviä puolia, tottunut elämään niiden huonojen kanssa. Mutta ehkä tämä oli ainoastaan hyväksi. Haaste lähtee Annelle ja Tirpalle - ja Vanilijasuklaakin saa vastata, jos blogiani lukee.


perjantaina, elokuuta 10, 2007

Tampereellekin takaisin..

Pikaiset terveiset Tampereella! Piti poiketa täällä(kin) hoitamassa muutamia käytännön asioita, kun nuo pääaineopinnot uhkaavat taas alkaa viimeistään ensi kuussa. Kävin moikkaamassa myös erästä ystävääni tuolla Punaisen Ristin Hämeen piirissä - tuntihan siinä jutellessa sujui (piti oikein pahoitella lopuksi, kun vein hänen aikaansa).

Kuuma on täälläkin osassa Suomea (toivoin jo viilentäviä sadekuuroja, mutta mitä vielä). Nyt täällä mikroluokassa on ihanan viileätä! Harmittavasti täältä
pitää kohta poistua tuonne helleilmaan, mutta eiköhän näitä lämpimiä ilmoja jaksa - syksy kun on jo ovella. Mutta kohta ihastelemaan Tampereen kesää ja sitten puoli neljältä viimeistään junaan!

EDIT: Takaisin kotona. Hieman kuvia Mansen reissulta. Onhan tuo kaunis kaupunki, kieltämättä. Niin ja manselaiset kaunottaret kauniita..Tammerkosken kumpeessa oli mukava lepuuttaa jalkoja. Meinasin käydä Pyynikillä, mutta liian kuumaa, liian kuumaa..


keskiviikkona, elokuuta 08, 2007

That´s hot!

Alkuviikko on mennyt opintojen parissa. Olen lukenut kaksi englanninkielistä kirjaa esseetä varten, ja tänään jatketaan muun materiaalin parissa. Kumma, että yhden esseen tekemiseen kuluu tulostinpaperia aika tavalla (onneksi paperi voidaan kierrättää) - ruudulta kun on lähes mahdotonta (ja epäterveellistäkin) lukea kaikkea aineistoa. Kun olisi edes kaksipuolinen tulostusjärjestelmä - mutta ei. Kukakohan senkin älynväläyksen keksi, että paperinkulutus laskee tulevaisuudessa? "Paperiton toimisto" taitaa päinvastoin lisätä paperinkulutusta. Onneksi meistä jokainen voi teoillaan vaikuttaa paperinkulutuksen vähentämiseen.

Huh, kun on ollut suorastaan kuuma! Eilen taisi lämpömittari käydä tuossa +28C asteessa. Öisinkin on huoneessa sellaiset +30C. On ollut pakko hakeutua kirjastojen viileyteen. Onneksi eilen pääsi uimaan, hieman viilensi oloa. Pitäisi piipahtaa Tampereellakin opiskeluasioissa. Ehkä sitten loppuviikosta.


sunnuntaina, elokuuta 05, 2007

Ystävyydestä kiittäen..

Laitoin tänään kaksi perjantaina kirjoittamaani korttia postiin. Kortit ovat onnittelukortteja kahdelle opiskelijatoverilleni, jotka ovat valmistuneet (kantavat siis titteliä HM). Kyseisiin ihmisiin (kaunokaisiin, hih) minulla on ollut hyvä suhde, siis noin platonisesti puhuen. Olen aina tullut heidän kanssaan juttuun ja yhteistyö, ystävyys ja avunanto on toiminut poikkeuksetta mainiosti. He ovat kohdelleet tällaista rauhatonta kulkijaa hyvin.

Harmittavan vähän heidän kanssaan olin loppujen lopuksi tekemisissä, siis vietti aikaa vapaa-ajalla. Toki luennoilla nähtiin, mutta siihen se jäi.
Minun tulee heitä ikävä, mutta ehkä näemme vielä - toivon mukaan. Ja heillä on paikkansa sydämessäni, ilman muuta.


torstaina, elokuuta 02, 2007

Here´s looking at you, kid!

Eilen katsoin toistamiseen Casablancan. Tuo kuuluu sellaisiin elokuviin, joita katselee miten monta kertaa tahansa - eikä vähiten Ingrid Bergmanin takia. Ehkä tuon elokuvan romanttisuuden ansiosta (onhan tuo romanttinen elokuva?) lähetin Interfloran kautta P-K:n ystävälleni kukkia. Ennen tuota eilistä kukkalähetystä olin ainoastaan yhdelle kaunokaiselle ostanut kukkia. Vaikea tuo ostaminen (kukkien valitseminen) tuntuu olevan, mutta harjoitus tekee mestarin - tässäkin asiassa. Tärkeätä nimittäin on, mitä viestiä haluaa kukillaan antaa..

Illalla suunnistin Asikkalaan, Kanavateatterin kesäteatteriin katsomaan "Muun sulhasmiestä". Loistava näytelmä ja ihana paikka, ei voi muuta sanoa. Paikka oli ääriään myöden täynnä - kesäteattereilla on paikkansa Suomen kesässä ehdottomasti!

Ensi viikolla hellettä - mutta meikäläinen hikoilee rannan sijaan esseen parissa. Kiva.


tiistaina, heinäkuuta 31, 2007

Ihan turisti

Eilen maanantaina olin Helsingissä ihan turisti (paitsi, että harvoin turistit vievät lainaamiaan kirjoja takaisin kirjastoon). Kävin nyt siellä Seurasaaren suunnalla, Tamminiemessä ja UK-museossa - Seurasaaren ja Hietaniemen hautausmaan jätin suosiolla seuraavaan kertaan. Paremmalla ilmalla olisin mennyt käymään molemmissa.

Olin yllättänyt sekä paikan kauneudesta että itse päärakennuksen ja miksei saunatilojen pienuudesta - aika ahtaasti presidentti Kekkonen puolisoineen asui. Vanhoista dokumenttisarjoista sai toisenlaisen, aravamman kuvan. Saunakin oli aika pieni eikä uima-allaskaan mikään olympiamittainen ollut.

Mutta hienoa oli! Muun
muassa olohuone, keittiö sekä sauna olivat alkuperäisessä kunnossaan. Lisäksi näytillä oli presidentin saamia muistoesineitä sekä henkilökohtaisia tavaroita solmiosta kirjoihin sekä niihin kuuluisiin laseihin. Kyllä se valta sieltä vielä huokui sekä saunatiloista että presidentin työhuoneesta. Voin vain kuvitella pientä poliitikkoa pienessä työhuoneessa suuren miehen edessä - siinä ei varmaan poikittaista sanaa sanottu - kuvittelisin.

Kahvila Adjutantissa oli myynnissä t-paitoja (tällä kertaa en ostanut, sillä vaatekaapissani on t-paitoja vaikka muille jakaa) sekä joulupiparilta maistuvia Kekkos-pipareita. Nami nami! Ja ihan on näköinen, eikö? Kannattaa käydä vierailemassa tuolla Tamminiemessä ja Seurasaaressakin samalla. Ette tule pettymään. Helsingissä on kyllä nähtävää ja koettavaa, ainakin kesällä. Meilahti ja muut kauniit kaupunginosat kyllä houkuttelevat jossei ihan jäämään, niin vierailemaan. Täytynee laittaa Tamminiemestä kuvia tuonne albumiin, vaikka huomenissa tai viimeistään loppuviikkoon mennessä.


perjantaina, heinäkuuta 27, 2007

Tyhjäkäyntiä

Pari päivää sitten olo oli aivan surkea - niska ja pää olivat kipeinä yhtäaikaa. Nestehukkaa ja huonoa nukkumista, kai. En oikeastaan tehnytkään sinä päivänä mitään, paitsi katselin tuota Tour de Farce:a. Esseen laitoin postiin, varmaan tänään jo perillä. Nyt sitten pitäisi ehdotella proffalle esseekirjoja toista esseetä koskien. Niin ja vielä pitäisi aloittaa lukeminen elokuun lopun viestinnän tenttiin. Täytynee nyt hyvän sään (!) aikana kuntoilla (=fillaroida), jaksaa ahertaa.

Olin ihmetellyt, miksei eräästä ystävästäni ollut kuulunut mitään. Laitoin eilen viestiä ja onneksi sain vastauksen, voin nukkua yöni sen asian suhteen paremmin. Hän oli lähettänyt viime viikolla tekstiviestin, mutten ollut saanut sitä. Hänen pitkään heikkona ollut ukkinsa menehtyi ja sen takia hän on viettänyt ns. hiljaiseloa. Aika rankka pala, menettää rakas läheinen. Toivottavasti näemme ensi viikolla, pääsee lohduttamaan irl. Täytynee viikonloppuna varmaan laittaa kukkia menemään sinne Pohjois-Karjalaan.



tiistaina, heinäkuuta 24, 2007

One ready, n to go..

Ensimmäinen essee on valmis - vihdoinkin. Ihan mukavaa jälkeä, toivottavasti professori on samaa mieltä. Täytynee huomenna laittaa postiin tuo essee kohti Tamperetta ja ryhtyä toisen esseen kimppuun. Sitä ennen on kuitenkin pidettävä muutaman päivän tauko. Näin tänään kirjastossa erään kaverini pitkästä aikaa (varmaan seitsemään vuoteen), kovin on äijä muuttunut - sitä se poliisin työ teettää. Harmi, ettei ollut mahdollisuutta jutella. Muuten ystävä-rintamalla on hiljaista - rupeaa olemaan ihan samantekevää.

Tänään heitin fillarilla pienen lenkin. Hyvältä tuntui. Ainakin paremmalta kuin lauantaina, jolloin jouduin talsimaan pari-kolme kilometriä etukumin tyhjennyttyä. Uusi velo tekisi terää, voisi tehdä pidempiäkin lenkkejä. Harmittaa, että tuo Ranskan ympäriajo meni jälleen pelleilyksi. Mutta vielä menen katsomaan ko. kisaa, sen verran hyvä tunnelma tuolla reitin varrella näyttää olevan. Nyt vaan ketuttaa tuollaiset pellet, jotka pilaavat pienen kuntoilijan uskon puhtaaseen urheiluun.

Luin myös loppuun Hemingwayn Kenelle kellot soivat? Hieno teos, kertakaikkiaan! Yllättävä loppu tosin, vaikkei yhtä dramaattinen kuin Jäähyväiset aseille -teoksessa.

Irinan musiikki kolahtaa. Liiba laabaa en ole vielä ostanut, mutta hyviä biisejä näyttää sisältävän - kuten tämä "Miksi hänkin on täällä".

Voinko puhua suoraan?
Vai kuuluuko mun teeskennellä?
Sanoa, että on hauskaa,

vaikka kaikki menee päin persettä.


keskiviikkona, heinäkuuta 18, 2007

Hengissä ollaan..

Salut, tu le monde! Viimeiset puolitoista viikkoa on mennyt esseen parissa - tänäänkin tietokoneen äärellä meni seitsemisen tuntia tuosta vaan. Luettu on ja kirjoitettukin on jo kohta enemmän kuin olisi ehkä tarpeen. Olen toki viettänyt laatuaikaa Hemingwayn parissa ja kuntoillut. Lisäksi eilinen meni kokonaisuudessaan Ranskan ympäriajon parissa - he vasta äijiä ovat! Sopii itse yrittää ylittää Alppien jylhät ja jykevät vuoristot polkemalla 35 kilometrin tuntivauhtia. Meikäläisen nykykunnolla (vaikka hyvä onkin) ja etenkin pyörällä ei päästä edes alkua pidemmälle.

Ystäväni saapui sunnuntaina Köpiksestä, väsyneenä ainakin. Tekstiviestiä enempää ei olla oltu yhteydessä, ehkä ensi viikolla näemme. Pitäisi sinne Pohjois-Karjalaankin suunnata. No, ensin opiskelu sitten muu elämä (no, eihän sitä elämää ole, mutta ymmärrätte kyllä).


tiistaina, heinäkuuta 10, 2007

Lenkkeilyä ja uimista

Tänään olen ottanut hieman rauhallisemmin, ainakin lukemisen suhteen. Eilen aika vierähti oikeustieteellisen kirjallisuuden parissa - huomenna sama juttu. Tarkoitus olisi tällä viikolla aloittaa esseen kirjoittaminen ja saada se valmiiksi ensi viikolla, jolloin pääsee toisen esseen kimppuun. Eikä haittaa, jos helteitä pukkaa - pitää puurtaa nyt kesällä, jotta syksyllä pääsee hieman helpommalla. Mutta tuskin yliopistossa koskaan helpolla pääsee, varsinkin näin loppusuoralla - eikä tutkintorakenteen uudistus helpota asiaa pätkän vertaa. Pyörälenkkeilin myös hieman.

Kävin tänään saunomassa ja peräti kolmesti uimassa. Vesi oli lämmintä ja sauna suorastaan taivaallista (kuvassa uitetut varpaat). Osalle saunojista on sama, onko sauna puu- vai sähkölämmitteinen. Minulle ei ole, puulämmitteinen ilman muuta. Harmittavasti pääsee nauttimaan puulämmitteisen löylyistä aniharvoin. Tuli myös paistettua makkaraa. Oma taiteenlajinsa tuokin.

Ystäväni laittoi Tanskasta jälleen viestiä. Kehui sääoloja ihaniksi, hmm.. Ei kuulemma huvita palata takaisin Suomeen. Toivottavasti palaa, olisi ihana nähdä häntä pitkästä aikaa.


maanantaina, heinäkuuta 09, 2007

Hikeä pukkaa

Viikonloppu meni kuntoillessa (lauantaina ukonilmalla, mutta onneksi ei tullut vettä) ja Hemingwayta lukiessa - Kenelle kellot soivat on kahlattu jo puoliväliin. Yllättävänkin mielenkiintoinen kirja. Lauantaina olisi ollut serkkutytön syntymäpäivät, mutta virallisen delegaation osallistuminen riitti - ainakin minulle. Olin kotosalla ja katselin ukonilmaa parvekkeelta. Niin ja sivusilmällä Taivaansilpojaa sekä Liljaa. Olen nykyään huono katselemaan elokuvia televisiosta, eilinen Sliding Doors jäi harmikseni väliin (erittäin hyvä tunnuskappale elokuvalla ja ajatusta herättävä). Sen sijaan Ylikomisario Morse tuli katsottua, loistavaa aivojumppaa!

Tästä viikosta tulee näköjään hikinen. Ärsyttävää, kun yölläkin on tyynyt sun muut hiestä märkinä ja sitten päivällä täytyy vaihtaa parikin kertaa paitaa. Ystävältäni tuli vihdoin kuvaviesti Tanskasta, kivan liejuista sielläpäin Eurooppaa. Saa nähdä, milloin Köpiksestä tulee postikortti - kuitenkin ollut niin hauska matka, että jätti kortin laittamatta.


perjantaina, heinäkuuta 06, 2007

Runon ja suven päivä

Olen viime merkinnän jälkeen miettinyt, tulikohan paljastettua itsestään liikaa? Toisaalta olen aina pyrkinyt avoimuuteen ja rehellisyyteen kaikessa toiminnassani - myös kirjoittamisessa. Ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa kun avoimuus on kaiken a ja o - luottamuksen ohella. Ultra Bran sanoin: eihän voi tuntea ihmistä, joka ei kerro itsestään mitään. Niin ja pakko kirjoittaa, kun ei ole ketään, jolle puhua. Tosin en olisi varma, puhuisinko - kirjoittaminen kun on minulle aina ollut helpompaa.

Kulunut viikko on ollut täynnä lukemista ja liikuntaa. Tänään vakaana aikomuksenani on keskittyä pelkkään lukemiseen (eli saa nyt nähdä). Kroppa jo eilen antoi ymmärtää käyvänsä ylikierroksilla - kuitenkin tein 40 min lenkin (digikameran kanssa) ja illalla pieni fillarointi päälle
.

Hyvää Runon ja suven - Eino Leinon päivää!

En jaksa hymyillä (Eino Leinon runokokoelmasta Hiihtäjän virsiä,1900)


Olen koettanut silloin ma hymyillä,
kun itkuhun olin pakahtua.
Olen laulellut silloin ma keväitä,
kun syystuulet tutjutti mua.

Olen laulellut silloin ma lemmestä
ja muistellut tyttöni sua.
Nyt kevääni kantelo kaunis sä,
nyt joudat sa unhottua.

Nyt enää mä hymyillä jaksa en.
Pää painuvi vasten kättä.
Minä halajan metsien povehen.

Nyt itkeä tahdon ma kaiken sen,
mitä jäänyt on itkemättä
multa vuosina vaivojen menneiden.


keskiviikkona, heinäkuuta 04, 2007

Seitsemän faktaa

Mukaan haastetut kertovat 7 satunnaista faktaa/tapaa itsestään sekä pelin säännöt omassa blogissaan. Sitten haastetaan 7 muuta bloggaajaa mukaan. Haastettujen blogiin pitää laittaa viesti, jotta nämä tietävät ottaa osaa peliin ja katsoa ohjeet haastajan blogista. Ainakin Lady ja Anne ovat tämän tehneet..


1. En ole seurustellut kenenkään kanssa. Elokuvissa ja syömässä olen kaunokaisten kanssa käynyt, vaan en varsinaisilla treffeillä. Mites tuo määritelläänkään, treffit siis?

2. Jatkoa edelliseen - en ole rakastellut kertaakaan. Tästä myöhemmin blogimerkintä.

3. En ole ollut kännissä enkä krapulassa. Huvittuneena ja osin kauhistuneena kuunnellut kavereiden tarinoita illanvietoista. Enkä ole maistanut tupakkiakaan.

4. Ennen lukiota olin hirveän ujo ja kammosin esiintymistä. Ilmaisutaitopainoitteisessa lukiossa sitten koulunäytelmiä, koululehteä ja oppilaskuntaa - luulisi noilla jo esiintymiskammo lähtevän.

5. Olen parantumaton romantikko - kaikesta huolimatta. Romanttiset elokuvat ovat ihania, ja niitä voi katsella vaikka kuinka monta kertaa tahansa. Ja ne ihanat romanttiset biisit, nyyh!

6. Olen ahkera saunoja. Jos olisi oma sauna, niin joka toinen päivä sen kyllä lämmittäisin! Reissuissa ollessani ikävöin toiseksi eniten saunaa.

7. Rakastan kirjoittamista! Olen luvannut itselleni, että kirjoitan kirjan sekä muutamia musiikkikappaleita - sitten joskus. Yli kymmenen vuotta olen kirjoitellut lehtijuttuja sekä vapaaehtoisena että (pien)palkollisena.


Tässäpä tämä. Kaikkea mitä kirjoitin ei saa käyttää minua vastaan! *wink* Haasteen heitän ainakin heille, joiden blogi on "suljettu" - tiedätte, keitä olette. *näyttää kieltä*


tiistaina, heinäkuuta 03, 2007

Helteinen heinäkuu

Huh hellettä! Sateisen viikon jälkeen kaipasinkin auringonpaistetta, mutta näin lämmintä..No, puolen vuoden päästä on talvi ja hiukan viileämpää, toivottavasti. Aika on mennyt lukiessa: sain loppuun Hemingwayn Jäähyväiset aseille. Hyvä teos, en ole elokuvaa nähnyt. Aika surullinen loppu tosin. No, sitä se elämä on. Nyt on lukuvuorossa Kenelle kellot soivat, joka varmaan kestääkin heinäkuun puoleen väliin.

Olen ollut huolissani eräästä ystävästi, joka onneksi on kunnossa ja tällä hetkellä toivottavasti bilettämässä Kööpenhaminan yössä. Se tieto lohduttaa, että näemme tässä kuussa - en tiedä vielä missä, joka Pohjois-Karjalassa tai Helsingissä. Ei sen väliä, kunhan näemme.

Tänään kävin mustikassa. Ihan vaan sen verran, että suun sai makeaksi. Kypsiä ovat, eikun marjametsään!


torstaina, kesäkuuta 28, 2007

Tampereen terveiset

Terveiset Tampereelta, nääs! Vettä satoi koko päivän, ihan kun sitä ei olisi tarpeeksi jo tullut. Mutta tamperelaiset kaunottaret pelastivat harmaan päivän pelkällä olemassaolollaan. Tuli ikävä opiskelijatovereita ja koko Tamperetta. Osa minusta haluaa asua siellä - mutta vain pieni osa.

Kävin toimittajakollegan kanssa lounaalla (ihanaa mozzarellakanaa valkkarin kera). Turistiin mukavia ja toivottavasti parannettiin maailmaa edes hieman. Erään toisen ystävän kanssa piti kahvitella, mutta aikatauluongelmien vuoksi siirtyi tuonnemmaksi. Harmi sinänsä, ystäviä on kiva nähdä - edes kerran kesässä. Tosin Tampereella tulee todennäköisesti pyörähdettyä vielä, joten ei ongelmaa.

Luin loppuun tuon Paulo Coelhon teoksen, jota ystäväni suositteli. Kaunis teos ja omalla tavallaan ajaton. Antoi hieman ajattelemisen aihetta.

"Jään tähän viereesi joen rannalle.
Kun menet nukkumaan, käyn nukkumaan talosi eteen.
Jos matkustat kauas pois, seuraan jälkiäsi.
Kunnes sanot minulle: mene pois. Silloin lähden.
Mutta rakastan sinua elämäni loppuun saakka."


tiistaina, kesäkuuta 26, 2007

Lukunurkkaus

Sain ystävältäni, Pohjois-Karjalan hulppeista maisemista, eilen tekstiviestin - puoliyhdeltätoista illalla. Hän antoi minulle kirjavinkin. Niinpä kävin tänään kirjastossa ja lainasin Paulo Coelhon Istuin Piedrajoen rannalla ja itkin. Ihan mielenkiintoiselta vaikuttaa, vaikka olenkin ehtinyt vasta puoleen väliin. Mitäköhän ystäväni yrittää kirjavinkillä vihjata, hmm.. Pitäisi lainata vielä amerikkalaisia klassikoitakin, kenties alkuperäisellä kielellään. Tämä Coelhon teos piti lainata suomeksi, sillä portugalin/espanjan kielen taitoni on vielä aika alkutekijöissään.



maanantaina, kesäkuuta 25, 2007

Juhannus meni, sade tuli..

Juhannus meni, onneksi ja arki taas koittaa. Ihan normaali viikonloppu, ei mitään ihmeellistä. Kesän toinen mansikkakakku oli maistuvaa. Vesi kielellä odotan mansikkapellolle pääsemistä! Sunnuntaina oli koko päivän huono olo, en tiedä mistä johtui - nestehukka kai. Juhannuskin meni niin selvänä kuin mennä voi. Pidin liikunnasta lepopäivän ja muutenkin otin rauhallisesti. Katsoin Morsea ja äänitin Selviytyjän - vaikka kyseinen sarja ei enää hirveästi kiinnostakaan, koska suosikkini ovat tippuneet pois.

Torstaina pyyhällän Manseen lounaalle ja kahveelle muutaman ystävän kanssa. Sää ei tällä viikolla päätä huimaa, mutta jos kauniita ilmoja odottelee, niin niitä saa odotella. Alennusmyynnit alkoivat. Pitää ostaa uudet shortsit ja se pikkutakki, joka on ollut ostoslistalla jo vuoden.


perjantaina, kesäkuuta 22, 2007

Follow the Midnight Sun

Eilinen päivä sisälsi liikuntaa ja lukemista. Kävin heittelemässä koreja puolen tunnin ajan. Sen jälkeen luin esseetä varten yhtä kirjaa ja poimin muutamia tärkeitä kohtia. Saa nähdä, mitä tuostakin tulee. Suunnitelmissa on pari tuntia päivässä käyttää opiskeluun - sadepäivinä enemmänkin.

Vuoden pisin päivä on eletty ja matka kohti syksyä on alkanut. Käkikin on lopettanut kukkumisensa tältä vuodelta - ainakin näillä nurkilla, kun lenkkipolullakaan ei enää kuulu kukuntaa. Vielä on toki Tero Vaaran sanoja mukaillen kesää jäljellä ja vielä tulee kauniita päiviä. Juhannukset ovat lähes poikkeuksetta menneet kotosalla. Pari vuotta sitten tein järjestyksenvalvontatehtäviä Raumanmerellä. Jotenkin nuo RMJ-pippalot karkaavat vuosi vuodelta käsistä, vaikka syy ei olekaan järjestäjän (perjantaihin mennessä jo kolme nuorta menehtynyt ko.tapahtumassa). Tytöt voisivat tehdä niitä juhannustaikojaan, kun sellainen mahdollisuus kerran on annettu! ;)


Rauhallista Juhannusta kaikille! Mansikkakakkua illalla, nami nami..

Mirrored in a frozen pool
Images of a long-forgotten past
We all share fragments of a memory
The answers held
Within thiscrustal glass
I wonder how long must it take
Till the dreaming awake

Maggie Reilly - Midnight Sun


keskiviikkona, kesäkuuta 20, 2007

Sittenkin..

Kävin sittenkin uimassa eilen illalla. Eihän tuo vesi ollut edes kylmää! Oli pehmeät löylyt, ainakin verrattuna näihin kerrostalojen surkeisiin sähkösaunoihin. Kyllä puulämmitteinen on aina puulämmitteinen.

Eilinen posteljooni toi kolme viestinnän tenttikirjaa - yksi suomenkielinen ja kaksi lontoonkielistä opusta. Onneksi tentti on vasta elokuussa! Ensin täytyy lukea nuo lontoonkieliset, niihin kun menee pakostakin eniten aikaa. Suomenkielisen lukee tarvittaessa vaikka edellisenä iltana. Jos vaikka juhannuksena lukisi, kun ei muutakaan ohjelmaa ole.


tiistaina, kesäkuuta 19, 2007

Jälleen aurinkoa..

Eilen oli aika harmaa päivä - ainakin sään kannalta. Toki vesisade tekee hyvää luonnolle, mutta tekee ulkoilusta, jossei nyt mahdotonta, niin kurjaa. Päivän piristys oli kuitenkin erään ystävän soitto. Toivottavasti näen hänet huomenna Helsingissä. Vielä ei ole viestiä kuulunut. Pitäisi keskustella ainakin heinäkuisesta vierailustani Pohjois-Karjalaan.

Tänään on ollut sitten aurinkoisempi päivä. Tuli oltua ulkona ja otettua muutama kesäinen valokuva. Kohta ympäristölautakunnan kokoukseen ja sieltä melkein suoraan saunaan - kenties jopa uimaankin, mistä sitä tietää..

Kesäteatterimatkan järjestelyt ovat loppusuoralla. Rutiinillahan nuo ovat menneet. Ensi viikolla lähtevät jäsenkirjeet postiin ja heinäkuun alku meneekin vastaanottaen ilmoittautumisia. Viime vuoden kesäteatteriretki oli menestys, toivottavasti tilanne on sama myös tänä vuonna. Lisäksi verenluovutustilaisuuden järjestelyt menevät nyt omalla painollaan, vaikka ilmoituksia ei vieläkään ole kauppojen seinillä. Onneksi sentään lähettämäni lehdistötiedotteet ovat löytäneet tiensä toimituksiin. Omaa luovuttamista en vielä osaa sanoa, riippuu joutuuko tässä hammaslääkäriin vai ei..

EDIT: No Helsinki taitaa taas jäädä. Harmi.


maanantaina, kesäkuuta 18, 2007

Kärleken väntar

Eilen katselin ihan vahingossa (läppärillä ollessani) FST:n Salt (Suola)-ohjelmaa. Aihe oli rankka (abortti). Suurimman vaikutuksen teki musiikkivalinta erinomainen - Kentin "Kärleken väntar". Erinomainen tulkinta, meinasi kosteutta silmiin.
Brinn hjärtat brinn
Du vet du kan förändra allting
Det blåser genom staden i natt
Hör du sanningen, den lät som ett skratt


lauantaina, kesäkuuta 16, 2007

Ja joka yö soitan..

..Satumaa-tangon! Olin jo unohtanut, miten hieno artisti Maija Vilkkumaa on! Tänään jäin kuuntelemaan eräässä yksityistilaisuudessa settiä ja olin vakuuttunut. Harmikseni Maija on leikkauttanut pitkät hiuksensa, mutta se nyt ei menoa haitannut. Kannattaa bongata Maija kesän festareita, ette pety. Hmm..Täytyypi kuunnella tässä jossain vaiheessa Maijan lätty - jälleen kerran.

Tuli nähtyä muutama koulukaverikin. Heidän kanssaan ei tullut turistua, harmi. Täytyykin joskus ihan soitella ja kysyä kuulumisia.

Päivä oli kuuma, olisi pitänyt laittaa shortsit jalkaan. Farkut eivät ole oikein kesävaate, ainakaan selkeällä ja lämpimällä ilmalla. Huomenna, kun piipahdan Helsingissä, laitan shortsit jalkaan ja pitkät housut reppuun - kaiken varalta. Sandaalit sentään oli tänään jalassa, täytynee muistaa huomennakin..

Tänään tuli maksettua yliopiston ilmoittautumismaksu 80 euroa. Kahtena edellisenä vuotena maksoin ylioppilaskunnan maksun lisäksi liikuntatalon käyttömaksun - siellä kertaakaan käymättä. No, hyvään tarkoitukseen ne rahat menivät. Ja jos kuntosalille tulee ensi vuonna tarvetta, niin kertamaksu kai ajaa asian paremmin kuin vuosimaksu..

EDIT: Oli pakko lisätä Satumaa-tango, joka on soinut lauantaista saakka päässäni..


perjantaina, kesäkuuta 15, 2007

Satoihan eilenkin..

..vai satoiko? Ainakin Helsingissä satoi, kun piipahdin torstai-iltapäivällä. Turistit eivät ilmasta nauttineet, enkä minä (en älynnyt ottaa sateenvarjoakaan mukaan). Tarkoitus oli katsastaa leffa ja käydä kirjastossa - tyydyin lopulta jälkimmäiseen.

Opin
tuoreimman Tiede-lehden avustuksella paljon hyttysistä, pilvistä ja tulevaisuuden ehkäisyvälineistä (suihkekondomi - kaikkea ne keksivät). Nappasin myös muutaman kirjan mukaani ennen astumistani puoli neljän zetoriin. Ystäviäni en harmikseni tavannut, uusi yritys tulevana sunnuntaina; tarkoitus olisi jälleen pelailla korista ja parantaa maailmaa.

Eilen kilahti Iskelmän parhaita radiohittejä postiluukusta. Kyseinen lätty on listaäänestyspalkinto (johon liittyi tuo nolo tilanne pari päivää sitten). Ja kyllä, äänestin Mattilan likkaa ykköseksi, ihana rallatus tämä hänen uusin sinkku. Niin ja Anna Erikssonia äänestin toiseksi - muita en sitten muistakaan. Radioon pääseminen on hieno juttu, kunhan vaan siihen saisi varautuakin. No, ei siitä sen enempää. Olisin tosin mielelläni lähtenyt Malagaan, mutta kiva tämä levykin on - kiitokset vaan Tampereelle.

Tänään aika harmaa ja kolea päivä. Silti pitäisi käydä fillarilenkki tekemässä.


tiistaina, kesäkuuta 12, 2007

Ihan ok päivä

Tänään oli ihan ok päivä. Ulkoilin ja valmistelin esseen kirjoittamista - enää yksi kirja uupuu ja sitten voin aloittaa lukemista/kirjoittamisen. Tein jo ensimmäisen version esseen pääotsikoista, kuten tapanani on ollut. Herkuttelin myös Classicin korvapuustijäätelöllä, nami nami..

Ensi yönä voin nukkua yöni rauhallisesti. Tietäen ainakin, että eräs ystäväni on kunnossa. En ollut viikkoon kuullut hänestä, enkä ihme - hänellä on muutakin ajateltavaa. Hänen lähisukulaisensa on huonossa kunnossa ja niinpä hän yrittää viettää mahdollisimman paljon aikaa Pohjois-Karjalassa. Niin pitääkin, perhe ja suku ennen kaikkea. Onneksi hän tietää, että olen tukena ja turvana tarvittaessa - kuten toki kaikille ystävilleni kaikkialla.

Varasin tänään leffalipun torstain Superpäiville Tennispalatsiin. Ajattelin vilkaista tuon "Mr Bean lomailee" (vaikken erityisemmin Beanista pidä). Tällä hetkellä olen ainoa, joka kyseiseen näytökseen menee! Hih, oma näytös, wau! Toinen elokuva, mikä pitää nähdä, on Die Hard 4.0. Bruce Willis on aina kuulunut suosikkinäyttelijöihini.

Viikonloppuna VH1-Classic tarjosi loistavaa kasaripoppia:
One Night In Bangkok - Murray Head.


maanantaina, kesäkuuta 11, 2007

Wikin Wastauksia

Nolottaa eräs tämänpäiväinen asia, mutta sulattelen sitä vielä - ehkä huomenna ei nolota niin paljoa. Mutta nyt Milanon meemiin. Tarkoituksena on mennä Wikipedian sivulle ja valita vastaukseksi aina satunnainen artikkeli. Kohta 23. puuttuu, hmm.. No, kuitenkin..
01. Mitä pelkäät? Kuhilaita

02. Mitä ottaisit mukaasi autiolle saarelle? Gianmaria Brunin (tuskin!!)

03. Mitä haluaisit häälahjaksi? Othellon

04. Mitä palvot? Alli Laitista

05. Salainen fetissisi? William Holden

06. Mistä näet unta ensi yönä? Albert Einstein -palkinnosta (unta se onkin)

07. Mitä ostaisit, jos sinulla olisi varaa? Sabotaasin


08. Mistä aiheesta kirjoittaisit kirjan? Distributismista (eiköhän tuosta aiheesta ole kirjoja jo kirjoiteltu)

09. Mitä keräilet? Yhdeksänkulmiolukua

10. Mihin paras muistosi liittyy? Tobrukiin

11. Turhin tietämäsi asia? EA Salt Lake

12. Mistä aiheesta puhut kaikkein mieluiten? Lupercalista

13. Minkä asian parissa tulet työskentelmään/työskentelet ammatissasi? Zs:n (hah, tuskin!)

14. Mikä saa sinut aina nauramaan? Tiedonantaja

15. Entä itkemään? Dirichlet'n karakteristika (kaikki matematiikkaan liittyvä itkettää)

16. Mikä oli ensimmäinen asia, jonka näit herätessäsi? Luettelon Viron saarista

17. Mitä sinulla on taskuissasi? Ilmatankkaus

18. Mikä voisi korvata sinut ilman, että kukaan huomaisi? Matti Perttilä

19. Mitkä olivat ensimmäiset sanasi? Pajamäki

20. Minkä kanssa sinut tullaan hautaamaan? Koloratuurin

21. Mitä sinulla on piilossa yöpöytäsi laatikossa? H-vene (heh, olisikin..:D)

22. Mitä rakastat eniten maailmassa? Sakari Pietilää (ei hän nyt niin hyvä valmentaja ole)

24. Mitä näet tällä hetkellä ikkunasta? Hollolan suojeluskunnan (Hollola edes näy tänne)

25. Mikä sinä todella olet? Charles Ives


sunnuntaina, kesäkuuta 10, 2007

Rauhallinen viikonloppu

Perjantain korissession tuloksena niska punottaa vieläkin, olisi pitänyt rasvata. Onneksi ei sentään palanut. Olisi pitänyt arvata, että ensimmäiset säteet kalpeaan vartaloon tuottaa punotusta. Mutta vahingosta viisastuin, toivottavasti. Lauantaina ostin pitkästä aikaa Iltasanomat. Oli aivan pakko, sillä sen Plus-liitteesä oli juttu Mattilan sisaruksista eli iskelmän ihmenelosista. Sisarusten yhteiskeikankin missasin, olisi ollut vielä aika likeellä (Espoossa). Niin ja äänestin Annea, vaikka kyllä kaikki siskokset ovat ihan nättejä - äidinsä tyttäriä.

Tänään on jälleen ollut rento päivä. Olin jälleen katupartiossa, kotiuduin sunnuntain puolella puoli yhden maissa. Sen takia hieman väsyttikin. Ihan rauhallista meininkiä, vaikka helteistä oli. Alkava viikko näyttää sateiselta, itseasiassa nyt jo hieman ripottelee vettä. Tiistaiksi luvattiin ukkosta, vaikka uskon, että jo ensi yönä rätisee.



perjantaina, kesäkuuta 08, 2007

Korista kentällä

Tänään on jälleen ollut hellepäivä. Kävin yksinään heittelemässä tunnin verran koripalloa läheisellä koulun kentällä. Ensimmäistä kertaa kesässä (tai oikeastaan aikoihin) riisuin paidan päältäni, muuten olisi tullut jo liian kuuma. Ja rusketustakin saa muuallekin kuin käsiin ja jalkoihin!

En mielelläni esiinny paidattomana, varsinkaan kun kunnon vatsalihakset puuttuvat (niitä työstetään kyllä). Ihan kivasti varsinkin kakkoset menivät sisään. Jos joku haluaa ottaa one-on-onen, niin haasteita otetaan vastaan.

Tänään sain sovittua ainakin yhden kunnallisoikeuden esseen ja katselin myös viestinnän oppihistoria-jakson kirjoja, jotka todennäköisesti pitää ostaa. Ainakin yhden kirjan tosin saisi kirjastosta, pitää vielä harkita. Voihan ne kirjat sitten onnistuneen tentin jälkeen kaupata jollekin toiselle kirjoja kaipaavalle.

Juttelin myös Prinsessan kanssa mesessä iltapäivästä. Kovin kiireinen tuntuu olevan siellä Itä-Suomessa. Mutta niin tuntuvat olevan muut ystäväni. Mikäli olette huomenna Helsingin suunnalla, niin käykää ihmeessä Suomenlinnassa kurkistamassa Avun Maailmaan. Kenttäsairaalat sun muut ovat kaiken kansan nähtävillä. Saatte myös kysyä kansainvälisestä avustustyöstä Punaisen Ristin delegaateilta.


torstaina, kesäkuuta 07, 2007

Epäröintiä

Eilinen lämpömittari pysähtyi sitten +28C asteeseen. Kävin ruoan jälkeen lenkillä ja loppuilta meni kattotuulettimen alla televisiota katsellen. Tänään en lähtenyt Helsinkiin, vaikka suunnitelmissa oli. Katsoin aamulla sääennusteita ja totesin, että sielläpäin on kuumempaa kuin täällä - ei kiitos! Ajattelin ensi viikon alussa pyörähtää, voisi vaikka yöksi jäädä.

Laitoin muutama päivä sitten työhakemuksen vetämään - ensimmäistä kertaa sähköpostin välityksellä.
Mielelläni kyllä lähetän hakemukset perinteistä postia käyttäen, siten koko hakuun tulee henkilökohtainen ote. Muutaman päivän mietin, kannattaako lähettää ollenkaan. Saa nähdä, mitä tuosta tulee. En tosin odota liikoja.

Juttelin Prinsessan kanssa mesessä muutaman tovin (illalla piti jutella lisää, mutta ei niin ei). Raukka on antibioottikuurilla Meksikon-matkan jäljiltä. Toivottavasti hän paranee, Lahden sataman terassit ovat odottaneet jo pari vuotta. Kolmisen kuukautta sitten viimeksi näimme, omat kiireensä kullakin. Erästä ystävääni en ole nähnyt kahdeksaan kuukauteen ja taekwondolaista kuuteen vuoteen. Mutta kuka niitä laskee?

Teemu voitti vihdoinkin Stanley Cupin, onnittelut USA:n länsirannikolle! Unelmat toteutuvat joskus, useimmiten ei. Hyvä suomalaiselle kiekkoilulle, että Teemun unelmasta tuli totta. One day the sun will shine on you..


keskiviikkona, kesäkuuta 06, 2007

Helle hellii..

Huh hellettä! Alkuviikosta on ollut aikamoinen lämpöaalto täällä Pohjolassa. Helleraja paukkuu jo aamupäivästä, millaista hikeä sitten pukkaa iltapäivästä. Makkarin mittari on ja pysyy öitä myöten +30 asteessa - kiva korkeanpaikan leiri. Rannalle en ole vielä lähtenyt, ei siellä yksin tee oikeastaan mitään (heh, paisi ehkä uida). No, huomenna olisi tarkoitus käydä Helsingissä, siellä on onneksi hieman viileämpää - toivotaan ainakin.

Tänään olisi muuten ollut Helsingissä viestinnän pääsykokeet. Syksy ja talvi meninkin viestinnän opintojen parissa (viisi kurssia ja 21 opintopistettä). Tavallaan raskaan opintoputken (avoin+pääaineopinnot Mansessa) takia en sitten lähtenyt pääsykokeisiin, ensi vuonna sitten uusi yritys.

Syyskuussa olisi Venäjän reissua tiedossa. ORUP suuntaisi Pietariin tutustumaan suomalaiseen ja venäläiseen sotahistoriaan kiertäen muun muassa Tali-Ihantalat sun muut tärkeät historialliset paikat. Hinta ei kyllä ehkä olisi este, mutta ajankohta olisi pienoinen kysymysmerkki (1-4.9.) nimenomaan opintojen kannalta. Kolmisen vuotta sitten olen ressujen kanssa Ruotsin exculla, todella kiva reissu! Ehkä liiankin..


Tänään on rakkaan naapurimaamme Ruotsin kansallispäivä. Sen kunniaksi Du gamla, du fria. Laulaa saa mukana, jos osaa..


sunnuntaina, kesäkuuta 03, 2007

..kesäkuun ensimmäinen..

..merkintä nyt ainakin. Ja kesäinen (aurinkoinen ja lämmin) ilma. Lisää on luvassa, helteistä säätä koko viikko! Pitäisi vielä opiskellakin (no, kai rannoilla on niitä varjopaikkojakin). Eilinen hieman venyi, rojahdin sänkyyn puoli kahdelta. Vietin seitsemän tuntia katupartiossa, katsellen nuorten hillittyä juhlintaa. Fiksua väkeä, täytyy tunnustaa!

Olin yllättynyt myös siitä, miten lämmintä ja valoisaa voi olla keskiyön jälkeen - mitä olenkaan Suomen kesissä menettänyt!?
Rannalla voi näköjään hengailla muutoinkin kuin hellesäällä. Pitäisi talviturkki tai oikeastaan turkit (viime kesänä ei tullut uitua) pois melko piakkoin, muuten se taas jää..


Olen koko viikonlopun ajatellut ystäviäni. Eräs ystäväni joutui lähtemään kotipuoleensa Pohjois-Karjalaan, sillä hänen lähisukulaisensa oli joutunut sairaalaan. Yhteinen sunnuntai (siis tämä päivä) siirtyi määrittelemättömään ajankohtaan. Kyllä perhe ja suku on tärkein, kaikki muut menevät niiden edelle.

Olisin halunnut olla ystäväni luona lohduttamassa häntä, mutta välimatka on este - samoin kuin viime syksynä, jolloin toinen ystäväni olisi tarvinnut lohdutusta. Ehkä minun on myönnettävä, etten aina voi olla ystävieni tukena vaikka niin haluaisin - mitä suuremmassa määrin. Lisäksi lohdutusta on vähän vaikea tyrkyttää toiselle - liekö se tarkoituksenmukaistakaan..


Twitter Delicious Facebook Digg Favorites More