Kun taas saapuu hetki sininen..

Uusi viikko ja vanhat kujeet. Tein eilen esseetä kuutisen tuntia, muutama tärkeä kappale puuttuu vielä. Välillä tuo tieteellinen kirjoittaminen on tuskaa, välillä taas näppäimet laulavat iloisesti. Voi meitä luovia ihmisiä! Tänään olisi tarkoitus kirjoittaa esseetä niin, että huomenna (sadepäivänä on hyvää aikaa kirjoittaa) pääsisi jo lähelle lopetusta. Torstain suunnitelmissa on lähteä Helsinkiin. Finnkinon Superpäivä kutsuu taas lumoavasti (olen jo varannut yhden lipun yhden näytöksestä) ja voisi jälleen leikkiä turistiakin.

Tuorein Current Biology kertoo, että tytöt tykkäävät punaisesta ja pojat, yllättäen, sinisestä väristä. Sininen on lisäksi kaikkien yleisin lempiväri. Minä, sinirilli kirjaimellisestikin, olen aina pitänyt sinisestä ja tulen myös pitämään. Aina lähtiessäni ulos, on päällä oltava jotain sinistä - olkoon aurinkolasit, t-paita tai sandaalit (tänään on sekä aurinkolasit että sandaalit sinisiä - niin ja pyöräilykypärä).

Ehkä lempivärini johtuu myös supisuomalaisesta luonteenpiirteestäni eli melankolisuudestani. Vielä kun osaisin soittaa BLUEsia. Tänään postiluukusta tipahti opiskelijatoverilleni lähettämä onnittelukortti - oli varmaan mennyt väärään osoitteeseen. Nolottaa niin, että tämänhetkinen väri on kyllä punainen. Mutta ihminen kai minäkin olen. Futisporukkamme voitti sitten divarin mestaruuden Oulussa. Onnea me! Jos vaikka ensi vuonna oltaisiin mukana.

Chris Rea - Blue Cafe

Posted in KESÄ07 , OPISKELU