Laitoin tänään kaksi perjantaina kirjoittamaani korttia postiin. Kortit ovat onnittelukortteja kahdelle opiskelijatoverilleni, jotka ovat valmistuneet (kantavat siis titteliä HM). Kyseisiin ihmisiin (kaunokaisiin, hih) minulla on ollut hyvä suhde, siis noin platonisesti puhuen. Olen aina tullut heidän kanssaan juttuun ja yhteistyö, ystävyys ja avunanto on toiminut poikkeuksetta mainiosti. He ovat kohdelleet tällaista rauhatonta kulkijaa hyvin.
Harmittavan vähän heidän kanssaan olin loppujen lopuksi tekemisissä, siis vietti aikaa vapaa-ajalla. Toki luennoilla nähtiin, mutta siihen se jäi. Minun tulee heitä ikävä, mutta ehkä näemme vielä - toivon mukaan. Ja heillä on paikkansa sydämessäni, ilman muuta.
Harmittavan vähän heidän kanssaan olin loppujen lopuksi tekemisissä, siis vietti aikaa vapaa-ajalla. Toki luennoilla nähtiin, mutta siihen se jäi. Minun tulee heitä ikävä, mutta ehkä näemme vielä - toivon mukaan. Ja heillä on paikkansa sydämessäni, ilman muuta.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti