Prosesseja

Eilen käynnistin prosessin, jota en olisi halunnut tehdä. Kyseessä on vuonna 1999 perustamani, paikkakunnalla toimivan nuorisoyhdistyksen purkaminen (eli suomeksi lakkauttaminen). Toimintaa kun ei ole ollut vuosiin, niin miksi pitää yhdistystä näön vuoksi pystyssä? Mielelläni en prosessia käy läpi, mutta kun ei halukkaita jatkajia ole niin minkäs teet..

Olin jo ennen sen perustamista aktiivinen nuorten puolestapuhuja mielipidekirjoituksineen ja valtuustoaloitteineen. Huomasin, että nuorisoyhdistystoiminta oli mukavaa. Sain olla mukana esimerkiksi järjestämässä nuorisokonserttia, jossa paikalliset yhtyeet saivat äänensä (kirjaimellisestikin) kuuluviin. Lisäksi tutustuin moniin hienoihin ihmisiin ja tunsin todella vaikuttavani asioihin, vaikkein nuoristotaloa lupauksista huolimatta rakennettukaan.

Toiminta kuitenkin hiipui vuosien saatossa ja mielestäni nyt tuli aika lopulliselle pisteelle. Toivottavasti saan pian tehtyä hakemuksen käräjäoikeuteen (eräs ystäväni, joka on valmistumassa varatuomariksi, lupasi auttaa) ja asian pois päiväjärjestyksestä. Kaikelle on aikansa.

Tänään tuli taas tahkottua erään prosessin - esseen parissa runsaan kuuden tunnin ajan. Voi olla, että teen esseetä myös viikonloppuna - olisi ihan kiva saada se valmiiksi. Oulussa olisi la-su ollut Rockfutis 2007. Minut kyllä nimettiin joukkueeseen, mutta piti valitettavasti jättää muun muassa tuon esseen takia väliin. Toivottavasti "hirviporukkamme" pärjää! ;)

Posted in OPISKELU