perjantaina, syyskuuta 07, 2007

Halauksia lihapiirakan ja valkoviinin kera, kiitos!

Minulla on toisinaan huono itsetunto. En ole komea, eikä äänessänikään ole kehumista. Tämä kaikki konkretisoitui ensimmäisellä kokous- ja neuvottelutaidon luennolla Tampereella - heti aamukahdeksalta. Meidän piti kukin vuorollaan pitää kolmen minuutin henkilökohtainen esittely videokameran edessä. Myöhemmin se esitys piti katsoa nauhalta - onneksi ei kaiken kansan edessä, vaan pienryhmässä. Luoja, miten ihmistä voikaan kiduttaa?! Harmittavasti videoesiintymiset eivät tuohon lopu, mutta minkäs teet?! Ajatella, joku vielä tunkee itsensä ao. kurssille vapaaehtoisena? Opettajakin oli hämmästyksissään..

Halaus - miten olinkaan unohtanut sen piristävän voiman?! Päiväni piristyi huomattavasti, kun sain viettää muutaman hetken vanhan opiskelutoverin seurassa ja kertoa/kysyä kuulumisia - toki toverillisen ja lämpimän halauksen kera, kaunotar kun oli kysymyksessä. Kyllä tuo herra x on todella onnenpekka, kun on tuollaisen aarteen löytänyt..

Harva meistä valkoviinin ystävistä nauttii sitä lihapiirakan ja nakkien kera - no, kerta se on ensimmäinenkin, ainakin minulla. Kiiruhtaessani Lahden junaan törmäsin erääseen toimittajakolleegaani. Painuimme suoraan ravintolavaunuun ja hän tarjosi hiukan huikopalaa (enhän ollutkaan syönyt mitään sitten aamuviiden). Nautin lihapiirakan kahdella nakilla höystettynä lasillisella 11,5% valkkaria - ah, mikä makuelämys! Juttelimme muun muassa kunnallisista asioista - niistä Parhaista tietenkin.

Ehdin olla kotosalla runsaan tunnin ajan, kun taas piti lähteä. Helsingin yliopiston viestinnän aineopinnot jatkuivat loogisella aiheella - logiikalla. Oli kiva ao.aineen opiskelutovereita -
suurimmalta osin kaunottaria tietenkin ja kysellä kesän kuulumisia. Vahdoimme myös mietteitä päivän aiheesta sekä tulevasta viestinnän oppihistorian tentistä. Olisihan tuo luento voinut kestää kauemminkin, mutta näemmehän taas ensi lauantaina.

Pitäisiköhän sitä lähteä nukkumaan - onhan tässä tullut oltua jo 16 tuntia hereillä. Jaloissakin hieman tuntuu, kun kengät olivat lähes koko päivän jalassa.

Luciano Pavarotti on poissa. It´s time to say goodbye, The Greatest Tenor of all time!



2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Halauksessa on voimaa :)

Pavarotti oli todellakin upea tenori ja persoona. Ave Maria on yksi kauneimmista lauluista muuten. Koskettava.

Voimia sulle opiskeluun. Ja ihan lodutukseksi; mä inhosin ja inhoan vieläkin kaikenlaisia esiintymisiä. Tsemppiä siihenkin.

marko77 kirjoitti...

Halauksesta kyllä saa voimaa! :) Ei tuo esiintyminen sinänsä inhota (olen ollut äänessä koko pienen ikäni) - vaan kameralle esiintyminen. Mieluiten olen taka-alalla..

Ave Maria on kyllä yksi Pavarottin kauneimmista lauluista. RIP.

Twitter Delicious Facebook Digg Favorites More