perjantaina, helmikuuta 23, 2007

Kolkyt tasan

Jos olet nähnyt elokuvan "Things to do before You´re 30", niin hyvä! Itse en ole sitä nähnyt, enkä aiokaan - vaikka tarpeen ehkä olisi ollut. Tiedän sen itsekin, mitä on jäänyt vielä tekemättä. Kyseisestä elokuvasta on tuotettu televisio-sarja "20 Things to Do Before You're 30" - en ole nähnyt sitäkään.

Voin luetella muutaman asian, mitä on vielä jäänyt tekemättä...
1. Valmistua/luoda uraa
2. Mennä naimisiin, erota, ja mennä uudelleen naimisiin
3. Ensimmäinen savuke
4. Vetää "naamat" eli känni
5. Suudella
6. Rakastella
7. Laulaa karaokea
8. Kävellä jään yli Seurasaareen ja kaikkea muuta, mistä Ultra Bra lauloi (Latviassa tosin meinasin eksyä)
9. Lista jatkuu ja jatkuu..

Näitä olen ehtinyt tehdä..
1. Lasketella Sveitsin Alpeilla ja vierailla Genevessä
2. Joutua ryöstetyksi Tallinnassa
3. Harmitellut omasta mielestä "vääriä" valintoja
4. Saanut sakot
5. Särkenyt sydämen (siis oman, ei toivottavasti muiden)
6. Laulanut suihkussa

Niin nää vuodet vierii vaan
ja siinä melkein unohtaa
Että minkälaiselta pohjalta
sitä oikein ponnistaa

Pitäiskö kaappiin kurkistaa
tai mennä päivä kerrallaan
Ja olla tyytyväinen siihen mitä saa
Ja uskoo parempaan
Tik Tak - Rannaton


Kevättä ilmassa

Viime merkinnästä onkin kertynyt tovi, pahoittelut siitä. Aikaani ovat vieneet EA2-kurssi, joka onnellisesti päättyi eilen, sekä muutamat kouluprojektit: muun muassa harjoitteluraportti on vihdoin valmistumassa! Vielä pitäisi paneutua viestinnän esseen kirjoittamiseen (lue:kirjojen lukemiseen). Tänään piti olla Tampereella tentti, mutten ole ehtinyt valmistautua - suoraan uusintaan vaan, niin hyvä tulee. Olisihan sitä voinut kysymykset käydä lukemassa, mutta liekö panos (matkakustannukset) vastanneet tuotosta ? Tuskin.

Eilen piipahdin Helsingissä. Oli aika viileä sää noin aamusella, mutta iltapäivästä aurinko lämmitti mukavasti - kyllä se kevät siitä. Teki mieli kävellä meren jäällä, muttei uskallusta ainakaan vielä löytynyt. Harmitti vaan, ettei muutamilla ystävillä ollut aikaa tapaamiseen. Olisihan sitä ollut kiva vaikka luistella tai nautiskella kevätauringosta. Toisaalta ymmärrän, sillä heillä on rankat työnsä. Ehkä joku toinen kerta sitten. Tennispalatsissa katsotusta elokuvasta myöhemmin omalla merkinnällään.

Alkuviikosta tuli tehtyä sitä, mitä en muutamaan vuoteen olekaan - ajaa autolla. Alkuun jännitti, että mistäköhän ojasta sitä itsensä löytäisi. Mutta kyllä se ajamisentaito ei unohdu, kun sen on kerran oppinut. Liikennesäännöt onkin sitten toinen juttu..


perjantaina, helmikuuta 16, 2007

Ystävänpäivä all over again

Ystävyydestä taas hiukan. Tuo pitkäaikainen ystäväni tuli käymään kaverin kyydissä Lahdessa ja toi Ystävänpäivän tervehdyksen. Kävimme ensin Robertsissa kahvilla ja sitten Memphisissä syömässä - ja tietysti punaviiniä palan painikkeeksi. Täytyy sanoa, että ko.paikan De Luxe-hampurilainen on todellakin nimensä arvoinen! Eipä siinä kolmessa tunnissa ihmeitä ehtinyt jutella, mutta jotain kuitenkin. Harmiteltiin Lahden huonoa elokuva-tarjontaa, jonka Helsinki hakkaa mennen tullen. No, sain sentään viettää aikaa ystäväni kanssa sekä viedä kotiin kukkasen (jonka hän oli minulle ostanut).

Piristys oli tarpeen, sillä eräs toisen ystäväni asiat huolettavat. Sitä jälleen haluaisi olla paikalla lohduttamassa. Onneksi lohduttajia löytyy ilman minua. Olemme olleet aika huonosti yhteyksissä viime aikoina, joten no, ehkä parempi näin. Mutta kyllä apua ja lohdutusta annetaan ilman muuta.
Uskon, että hänen asiansa kääntyvät parhain päin - things are never quite the way they seem, my dear friend.

Huomenna taas viestintää aamusta pitkälle iltapäivään. Onneksi seuraavat kaksi viikonloppua ovat (näillä näkyminen) vapaita. Jossain vaiheessa pitäisi blogata karaokesta. Kyllä, luit oikein.


keskiviikkona, helmikuuta 14, 2007

Ystävänpäivänä 14.2.

Hieman eilisestä (iltasella saapuessani kotiin yhdeksän aikoihin, ei ensimmäisenä todellakaan ollut mielessä läppäri).. Ennen tenttiä tapasin erään opiskelijatoverini, joka siis on samaa vuosiluokkaa. En ollut varmaan yli vuoteen nähnyt häntä, saati sitten jutellut. Oli mukava turista ja vaihtaa tärkeimmät kuulumiset. Hän on saanut jo gradun valmiiksi. Kiva huomata, että elämä on kohdellut häntä mukavasti ja uutta elämääkin on tiedossa (toinen poika tulossa). Ensi viikolla ehkä turisemme hieman vapaammin, mikäli hän perheäidin roolistaan ehtii. Kertakaikkiaan ihana ihminen!

Natisevan aasinsillan kautta ystävyyteen. En hirveästi ko.aiheesta tiedä, sillä minulla ei kovin montaa ystävää ole. Siis ystävää isolla y:llä. Heitä, joille voin kertoa kaikenlaista asioista mitään siihen lisäämättä tai mitään siihen poisjättämättä. Tällä hetkeä ainoa, jolle oikeasti voin kertoa murheeni, on tämä blogi. Mutta tilanteeni ei ole ystävieni vika, ainoastaan minun. Mutta kiitollinen olen kaikista ystävistäni, vaikkakin pienellä y:llä (mukaan lasken tietysti opiskelijatoverini, niin entiset kuin tulevatkin - kiitos teille!)..

Eräästä ystävästäni olen erityisen kiitollinen. Olen tuntenut hänen yli 12 vuotta - kohtalaisen pitkän ajan siis. Aloitimme kirjeystävinä ja raapustelimme rivin kaksi säännöllisin väliajoin. Kiireiden myötä yhteydenpito jäi vähän vähemmälle ja kirjepaperikin vaihtui digitaaliseen tervehdykseen milloin Ruotsista, milloin muualta Euroopasta. Nyt taas olemme aktivoituneet ja päässeet onneksi näkemäänkin aika ajoin muun muassa elokuvan merkeissä. Yleensä aika mittaa ystävyyden arvon ja tämän takia ystävyymme on kultaakin kallimpaa - päivääkään en vaihtaisi pois (kuten en muidenkaan ystävien kohdalla).


Ensi kerran kun kohtasimme,
näin sinun silmissäsi ystävän katseen

kuulin puheestasi ystävän äänen ja

tunsin sydämessäsi lämpöä.

Sanoin hiljaa itsekseni:

Kiitos tästä hetkestä,

kiitos tästä ystävästä..



tiistaina, helmikuuta 13, 2007

Vielä Euroviisuista..

Noin 12 tunnin hereilläolo (eli ylös puoli viideltä aamulla) alkaa vaikuttamaan pikkuhiljaa, joten parempi bloggailla nyt eikä iltasella - etenkään tentin jälkeen. Ainejärjestön laskiaisbileet jäävät etenkin fyysisen olon takia väliin - toki olosuhteilla on osansa, kuitenkas muutenkaan?

Kerroin taannoin toivovani, ettei minusta ja tulevasta Euroviisu-juontaja Jaana Pelkosesta otettua "nimmarin pyyntökuvaa" julkaistaisi missään lehdessä. Kuitenkin minun tuurillani toisin kuitenkin kävi ja kuva on jo viikon ajan koristanut erästä seudullista lehteä. Viimeksi kuittia kuvasta tuli tänään eräältä ystävältäni mesen kautta (hän sanoi, ettei se mikään huono kuva ole). No, tiedä häntä - sitä saa, mitä tilaa. Onneksi kukaan ei säilytä vanhoja lehtiä..

Toisaalta minunhan pitäisi olla rintarottingilla ao.kuvasta. Naapurikaupungista kotoisin oleva neitokainen on Euroviisu-juontajuuden lisäksi miellyttävä ihminen, enkä näin ollen oikein ymmärrä häneen kohdistunutta kritiikkiä (huomattavasti parempi viisujuontajana kuin Mikko Leppilampi - anteeksi vaan, arvon kaunokaiset). Lisäksi hän on vähän samanlaisessa tilanteessa kun meikäläinen, ainakin opintojen suhteen (no, ikäkin on sama) eli gradu on tekemättä hänelläkin. Mutta kyllä noin fiksu ihminen sen tekee vaikka vuodessa, itsestäni en olisi niinkään varma. Mutta tsemppiä Jaanalle viisujuontoihin ja muutenkin elämään!

Huomenna yritän paneutua ystävyyden saloihin, kuinkas muuten, ystävänpäivänä.


sunnuntaina, helmikuuta 11, 2007

Rikki

Torstaista lähtien olen ollut hieman flunssainen. Perjantai meni jotenkuten, mutta eilinen oli jo hieman ontompi olo. Kaikesta huolimatta viestinnän luennoilta selvittiin hengissä, vaikka ääni oli moneen otteeseen lähdössä. Nyt sunnuntaina on palellut vietävästi ja niiskuttaa sekä on väsyttänytkin. Otin rennosti ja katselin televisiota koko päivän - lukea ei jaksanut ei sitten millään. Muutama päivä pakkolepoa, niin eiköhän tästä hyvä tule. Muutama ystävä on minuakin kauheammassa flunssassa, liekö jotain a-virusta. Toivon mukaan selviän siis pienellä flunssanpoikasella.


perjantaina, helmikuuta 09, 2007

Luomisen ihanuutta ja tuskaa

Kulunut viikko on ollut yllättävän rankka. Suurimman osan ajasta on vienyt viestinnän aineopinnot (mediakonvergenssin ryhmätyön teko) sekä vapaaehtoislehden toimittaminen, jotka ovat pitäneet allekirjoittaneen tiukasti läppärin äärellä. Hirveän paperin makuinen viikko siis. Kyllä sitä jotain sai aikaiseksi - deadlinet pitävät siitä huolen.

Mutta on sitä ehtinyt nauttia ulkoilmastakin, vaikka tuonne pakkaseen ei viitsisi ehdoin tahdoin lähteä. Ainakin naamavärkki saa väriä, jossei muuta. Luistelu tai hiihtäminen ei ole käynyt kuin mielessä, sentään mikään täysin sekopää ole - ainakaan vielä. Pyöräily onneksi sujuu, kun ei ole kovin liukastakaan.


Eilen kävin Helsingissä pikaisesti katsomassa tuon Bondin. Kaverista ei ollut seuraa kuin elokuvateatterissa, sillä ennen teatteria hän oli vielä töissä ja teatterin jälkeen kiire valmistelemaan perjantain (siis tämän päivän) tunteja. Itse jouduin odottamaan kuljetusta Lahteen tunnin, kun juna/linja-autoaikataulut ovat mitä ovat. Lämmin ruoka jäi siis väliin, mutta eihän sitä aina syödä tarvitse, heh heh.

Huomenna taas Helsinkiin, viestinnän luennot senkun jatkuvat. Joskus on rankkaa sovittaa yhteen Tampereen opinnot, avoimen opinnot ja harrastukset sekä satunnaiset pätkätyöt. Mutta sitähän tämä on, opiskelijan arki. Tosin ystäville on aina kalenterissa tilaa. Tänään juttelin Pradan kanssa mesessä lyhyen tuokion. En tajua, miten noin fiksu ja kaunis ihminen ei pidä itseään minään (siis fiksuna ja kauniina)? Taitaa olla vaikea tehtävä hänen itsetuntonsa kohottaminen. Mutta ystävää pitää auttaa ja hänen tukenaan tulee olla vaikeinakin hetkinä.

Toissa yönä tuli taas hieman itkettyäkin. Mutta se on toisen merkinnän asia.


You Know My Name

Eilen kävin erään kaverini kanssa katsomassa Kinoapalatsissa (vihdoin ja viimein) paljon kehutun Casino Royale-leffan (kyseessä on siis uusin Bond). Kehumiset eivät olleet tuulesta temmattuja, sen verta hyvä pätkä on mielestäni kyseessä. Mieltä lämmittivät Bond-kaunokaisten lisäksi muutamat hienosti toteutetut takaa-ajokohtaukset (mahtoi olla stuntmiehillä tekemistä) sekä sujuva dialogi. Onneksi mukana oli myös huumoria ja huumorin takia etenkin leffan loppupuolen kohtaukset olivat mukavaa seurattavaa. Myös pitkäveteiseksi luonnehditut Hold´em pokeripätkät olivat mielestäni onnistuneita.

Välillä tuntui kuitenkin, että Bondin ideasta ollaan jo ehkä liiaksi menty tuollaiseen omaan tulkintaan. Ne kuuluisat Bond-härvelitkin olivat jo arkipäiväistä tavaraa - Q:ta tulee ikävä. Mutta ihan menevä pläjäys, jonka voisi kyllä käydä joskus uudestaankin katsomassa.

Arm yourself because no-one else here will save you
The odds will betray you
And I will replace you
You can't deny the prize it may never fulfill you
It longs to kill you
Are you willing to die?


keskiviikkona, helmikuuta 07, 2007

Kaipaus on ruma sana..

..vai oliko se rakkaus? No, joka tapauksessa kaipaus on mielenkiintoinen ilmiö, johon liittyy positiivisia sekä negatiivisia tunteita. Yleisimmin kaipaukseen liittyy ihminen tai miksei kotieläin, johon liittyy lämpimiä ajatuksia tai muistoja. Kaivata voi myös jotain menetettyä. Kaipauksen kohde voi olla tietty aika elämässä, kuollut läheinen tai miksei menetetty tilaisuus. Ja näin kylmänä vuodenaikana useimmat meistä kaipaavat Suomen kesää tai kaukomaiden lämpöön. No, miksipäs ei.

Kävin eilen Tampereella ja näin muutamia tuttuja opiskelijatovereita. Olin kaivannut heidän näkemistään, niin vähän meikäläistä on Mansen puolella nähty. Ja kai he olivat hieman kaivanneet minuakin, ainakin kysyivät kuulumisia ja mikä on kun ei ole näkynyt? Olin otettu. Mutta tosiaan olin heitä kaivannut ja kaipaan edelleen myös jo valmistuneita tovereitani. Mutta minkäs teet, elämä kun on. Aina asiat voisi tehdä toisin Kaipaus on kai läsnä aina ja aina ihminen kaipaa jotain. Niinpä - milloin ihminen on tyytyväinen olotilaansa?

..ei kerro tuuli, ei tähti taivaallaan - kauanko kaivata saan?


maanantaina, helmikuuta 05, 2007

Kohtuullinen maanantai

Maanantai on sujunut kohtuullisissa merkeissä. Viestinnän ryhmätyö ja muutama muu kirjallinen työ on pitänyt allekirjoittaneen näyttöruudun äärellä. Viime yö meni tavallisesti, eli aika rauhattomissa merkeissä - ja tuli herättyäkin jo kahdeksalta. No, kai tuohon on sopeuduttava, kun syytä moiseen en tiedä. Ehkä se tästä..

Sunnuntaina tuli laitettua hakemus Sanoman toimittajakouluun. Vaikka allekirjoittaneen on sinne mahdoton päästä, mutta aina pitää yrittää, vai mitä? Ainakin nyt kun kesätyöpaikoista ei ole mitään mainittavaa kuulunut. Muutamaa paikkaa täytyy vielä hakea. Yrittänyttä ei laiteta, mutta masennetaan ainakin jossei mitään ilmaannu..


lauantaina, helmikuuta 03, 2007

Puhelinlangat laulaa..

Jo pari päivää yleinen vireystilani on ollut melko alhainen, menin miten aikaisin nukkumaan tahansa. Eilen lähdin nukkumaan jo kymmenteltä ja nukahdinkin heti - tosin heräilin pitkin yötä ja tänä aamuna sitten heräsin melko aikaisin. Ei siis ihme, että väsyttää. Tuleva yö on toivottavasti rauhallisempi.

Olen aikaisemmin kirjoittanut puhumisesta - lähinnä siis puhelimessa puhumisesta. Tänään taas pitkästä aikaa tuli suorastaan lörpöteltyä - ja vielä kävelylenkillä. Ensin pirautin minulle aiemmin soittaneelle ystävälleni, joka kaipasi kieliopillisia neuvoja. No, hän oli saanut niitä toisesta paikasta, mutta vaihdoimme kuulumisia ja sovimme lounastapaamisen sitten joskus - toivottavasti pian. Tämän jälkeen soitin eräälle, jonka kanssa piti lähteä elokuviin tänään (ja huomenna). Hänellä on ollut työkiireitä ja ilmiselvästi (ainakin kuuleman perusteella) kaipaa rauhoittumista sekä paljon unta. Onneksi hänen päiväänsä kuului tänään pelkkää nukkumista. Elokuviin pääsee myöhemminkin - kaikkein tärkeintä on pitää huolta henkisesta hyvinvoinnista. Puhelut piristivät hieman ainakin minua, toivottavasti myös linjan toisessa päässä. Olisihan sitä ihmisiä, joille pitäisi soittaa, mutta sitä aina numeron vääntämistä lykkää ja lykkää..

Huomenna olisi tarkoitus viimeistellä eräs ryhmätyö ja aloittaa kirjapinkan purkamista - unohtamatta muita kirjallisia töitä (jotka vievät ajatukset onneksi opinnoista ainakin vähäksi aikaa muualle).


perjantaina, helmikuuta 02, 2007

Lomalla


Kävin eilen jälleen Superpäivillä, vuorossa oli Tennarissa The Holiday.

Vaikka tuollaisiin romanttisiin komedioihin pitäisi mennä seuralaisen kanssa ja vielä joulun tienoilla, niin kyllä tuo myös yksin helmikuun alussa toimi - varsinkin kun porukkaa oli päivänäytöksessä se tuttu kourallinen. Kate Winsletin näin ensi kerran sitten Titanicin, oli ihan kelpo suoritus (vaikka hän sopisi draamoihin paremmin). Cameron Diaz teki varmaa työtä ja Jack Black sekä Jude Law yllättivät suorituksillaan.
Ja se brittiaksentti - ihanaa..

Juoni oli hyvä ja tarinankerronta menetteli. Jossain kohtauksissa kuitenkin elokuva "tökki" (näyttelijät eivät tienneet miten päin olisi) ja loppukin oli sitä tuttua siirappi-Hollywoodia. Kolme ja puoli sydäntä - suosittelen kaikille romantikoille, jotka uskovat onnelliseen loppuun.

Ostin eilen sulkkismailan, kauan siinä meninkin. Vielä kun pääsisi pelaamaan..


torstaina, helmikuuta 01, 2007

Hetki Lyö

Kirka on poissa. Eilisen ykkösuutinen sekä televisiossa, että radioissa kautta Suomen. Toimittajat ovat yleensä tunteettomia, mutta eräs Iskelmän juontajista puhkesi kyyneliin lukiessaan kuuntelijoilleen suruviestin. Suotakoon se hänelle. Muistan Kirkan nähneeni yhden kerran jossain keikalla. Showmies (ei mikään diiva, kai) ja samaa sarjaa muiden Mestareiden kanssa. Lepää rauhassa, musiikkisi soi ainiaan..

Hetki lyö, viime hetki lyö
Kukaan aikaa lahjomaan ei käydä voi milloinkaan
Hetki lyö, meille hetki lyö
En vaan päivää seuraavaa mä tiedä
Milloin kohdataan


tiistaina, tammikuuta 30, 2007

Kaksi Prinsessaa

Eilen oli kohtalaisen mukava päivä - maanantaiksi. Tapasin eilen sattumalta kirjastossa ollessani (kyllä, siellä täytyy näköjään viettää aikaa enemmän kuin tähän asti) Prada-prinsessan ja pakkohan häntä oli kahville pyytää. Menimme paikalliseen Robertsiin kuumalle juotavalle (suosittelen Sunshine-kahvia, nami!) ja turisemaan. Sattumalta täällä kahvilassa oli samaan aikaan myös Jaana Pelkonen ja tottahan toki Tiltti- ja Neuroviisu-fanittajana piti pyytää nimmari (marko koolla, ei ceellä - kuten Jaana ehdotti - tai no, mistä sitä tulevaisuudessa tietää). Hänestä oltiin tekemässä lehtijuttua - toivottavasti sitä kuvaa, jossa Jaana nimmarin kirjoittaa ei julkaista missään..;)

No, tämän Prada-kaunokaisen kanssa puhuimme - yllätys yllätys - jälleen kerran elämästä, opiskelusta ystävyydestä ja ihmissuhteista. Sen enempää menemättä keskustelun yksityiskohtiin, niin ei se ole näköjään helppoa muillakaan - jossei allekirjoittaneella. Eihän kukaan ole tätä elämää sinäsä helpoksi väittänytkään. Annoin toki muutamia yleisluonteisia neuvoja (sitä varten ystävät on olemassa), vaikken tiedä asioista sen enempää - ehkäpä vielä vähemmän. Mutta päivän piristävä tapaaminen, ilman muuta. :)

Tänään jatkettiin jutustelua, muttei ehkä niin syvällisemmällä tasolla kuin eilen. Harmi, että alkuvuosi on niin kiireinen, ettei ole mitään mahdollisuuksia ottaa mitään ajan kanssa - sama tuntuu olevan muiden ystävien kanssa. Sellaista se on, ihmisen arki..


maanantaina, tammikuuta 29, 2007

Sukujuhlia ja ulkoilua..

Palaan nyt kuluneeseen viikonloppuun, eli tälle päivälle oma merkintänsä tulossa. Mennyt viikonloppu oli aika lailla jossei kiireinen, niin tekemistä riitti.

Lauantai meni pääosin sukujuhlissa, erään setäni (isän puolelta) 60-vuotisjuhlissa. Onneksi juhlapaikka sijaitsi lähellä, ettei aikaa mennyt matkustamiseen. :) Ystävät voi valita, mutta sukulaisia ei. Välillä tuntuu todellakin tuollaiselta, mutta onhan heitä kiva tavata - etenkin muutamia serkkuja, joita ei näe kuin sukujuhlissa. Heitä voisi tosiaan tavata useamminkin. Kuulumisia toki kyseltiin (eli uteluita lähinnä opintojen sujumisesta), mutta niitä nyt kyselevät kaikki - onneksi saa vastata, mitä parhaaksi näkee.

Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Eikä juomapuolessakaan ollut moitteen sijaa. Tyydyin valkkariin (ruokajuoma) ja tilkalliseen booliin sekä skottilaiseen viskiin jäillä. Tuo viski, no, ei mitään pahaa, mutta en ole oikein viskin ystäviä. Tosin viskin asiantuntijat sanovat, että on helppoja viskejä ja vaikeita viskejä - no, tiedä häntä. :D

Sunnuntaina oli ulkoilu- ja kirjoituspäivä. Tuli väsättyä koneella kaikenlaista, lähinnä EA2-kurssiin liittyvää (kouluhommia unohtamatta). Mutta ulkona oli kaunis päivä, tosin kylmä sellainen. Vajaa tunnin lenkki kameran kanssa teki terää - vaikka käsi oli muutamaan otteeseen aika jäässä. Loppupäivä menikin television seurassa kiitos Aikahypyn ja West Wingin.


lauantaina, tammikuuta 27, 2007

Yön valvottama, osa 1

Pitihän se arvata, että tällainenkin yö taas tulee. Sitä menee aikaisin nukkuman väsyttävän viikon jälkeen, mutta kun herää keskellä yötä, niin valvoisi vaikka aamuun asti. Tuli jotenkin taas paniikki lähinnä opinnoista - matkasta, joka on jäljellä. Olo on kuin maratoonarilla, joka miettii 35km:n kohdalla, jatkaako tästä suomalaisella sisulla eteenpäin (sitä omaa turvallista vauhtia) vai keskeyttääkö vihdoin ja viimein (sitä jo muutaman kymmenen kilometriä harkinneena). Vetoapua ei ainakaan tovereilta löydy, he kun valtaosaltaan ovat jo maalissa. Tulipahan taas kliseinen esimerkki, anteeksi siitä..


perjantaina, tammikuuta 26, 2007

Kun katseet kerran kohtaa, osa 1

Flirttailu on taito, jota en valitettavasti osaa kunnolla (MOT eilen). Pasilasta kanssani nousi ihan mukavantuntuinen neitokainen. Juna oli täynnä, joten jouduimme seisomaan junan eteisessä, siis siinä lipunleimauslaitteiden luona. No, tulihan siinä muutama katse vaihdettua. Istumapaikkojen vapauduttua (kiitos keravalaisille) tosin erkanimme eri osastoille. Ko. neitokainen jäi pois Mäntsälässä ja kyllä hän hieman hymyilikin meikäläiselle lähtiessään (onneksi oli näköyhteys oville)..;) Kyllähän tuollainen piristää kylmänä ja pimeänä talvena. Ties vaikka ko. neitokainen tulisi jossain vastaan - mene ja tiedä.

Muuten päivä meni pätkätyön merkeissä. Kävin myös moikkaamassa erästä kaveriani, joka on ollut kipeänä. Terveeltä tuo vaikutti, ainakin fyysisesti.. :D Ei vaan, levottomat jutut voidaan laittaa väsymyksen piikkiin. Onneksi on perjantai..


keskiviikkona, tammikuuta 24, 2007

Voi Suomen nuoria...

Nykynuoret tuntuvat vanhenevan nopeasti. Tällä tarkoitan sitä, että he eivät enää käyttäydy kuin heidän pitäisi - tai sitten käyttäytyvät. Eilen Riihimäen rautatieasemalla 12-13 -vuotiaiden poika- ja tyttöjoukkio metelöi, kiroili kuin viimeistä päivää ja kaiken lisäksi heillä oli hallussaan tupakkatuotteita. Järkytyin. Heidän ikäsinään meikäläinen luisteli kaukalossa kuin Väinö konsanaan tai tein läksyjä kotona. Ehkä maailma on muuttunut kovastikin, en tiedä. Vanhempia ei tunnu enää kiinnostavan nuortensa elämiset ja olemiset. Täytyy kuitenkin muistaa, että valtaosa koulukkaista on kunnollista väkeä ja hyvä niin - heissä kun lepää Suomen tulevaisuus.

Muuten Tampereella oli mukava piipahtaa luennolla ja muutaman ystävänkin tapasin. Tuttuja yliopistolla ei hirveästi näy, mutta se nyt on odotettavissa. Opintoasioihin sitten myöhemmin.


maanantaina, tammikuuta 22, 2007

Jälki jäässä

Maanantait ovat yleensä minulle myrkkyä, mutta tänään oli aika leppoisa päivä (tyyntäkö myrskyn edellä?). Juttelin pienen hetken rakkaan ystäväni kanssa mesessä - siis hänen, jonka kanssa piti lauantaina käydä elokuvissa ja haukkaamassa pientä purtavaa. Hän pyyteli kovasti anteeksi unohdustaan (kalenterissahan se merkintä oli). Sanoin hänelle, että anteeksi pyydetään vain isoista asioista, kuten jostain typerästä riidasta tai pahoista sanoista - ei tapaamisten unohtamisesta. Pahoillaan voidaan toki olla ja kyllä hän olikin.

Harmittihan se minuakin, mutta sama pää kesät talvet itsekullakin. Eiköhä
n me tässä joskus, kunhan päästään edes päivästä sopimaan. Olen ollut hänestä hieman huolissaan, kuten kaikista ystävistäni. Mutta onneksi hänen nettituttunsa ja työtoverinsa pitävät (toivottavasti) hänestä hyvää huolta. Toki olen sanonut, että tarvittaessa olkapäätä löytyy myös täältä, eihän tässä ole matkaa kuin se tunti..

Talvi tekee tuloaan (jo oli aikakin). Lämpötila on laskenut -15C:n tuntumaan, tosin öisin voi olla kymmenen astetta kylmempää. Kävin tänään järven jäällä, tosin rantaa edemmäs en uskaltanut vielä lähteä. Hyvinhän tuo jo kesti ja parin yön aikana eikun vahvistuu edelleen. Paukkupakkasessa kävely tekee hyvää sekä ruumiille että sielulle - kunhan muitaa pukeutua lämpimästi, ettei palelluta käsiään (kuten allekirjoittanut teki haahuillessan kamera kourassa pitkin ja poikin järviä).

Huomenna Tampereelle ja toivon mukaan kahvituokio erään ystävän kanssa. Onneksi iltasella pääsee lenkkisaunaan lämmittelemään, kun on päivän viettänyt kaukana "pohjoisessa". Hrrr...


lauantaina, tammikuuta 20, 2007

Konvergenssin syövereissä

Tänään oli jälleen kaupunkimatkailu-päivä - tällä kertaa vuorossa oli Helsinki. Matkan pääasiallisena funktiona oli opiskelu. Vuoden ensimmäinen viestinnän aineopintojen lähiopetuspäivä tarjosi mielenkiintoista tietoa mediakonvergenssista.

Monet meistä eivät omistaessaan esimerkiksi Nokian N-sarjalaisen tai kirjoittaessaan blogia(!) tule ajatelleeksi toimivansa mediakonvergenssin - median yhteensulautumisen parissa. Esimerkiksi tämä blogin kirjoittaminen, tai kuvaaminen matkapuhelimen avulla on sisällöntuottamista uuden median avulla - medioiden yhteensulauttamista. Myös digiboksi on ajankohtainen esimerkki mediakonvergenssista. Erittäin mielenkiintoinen tutkimusalue, jotka toivottavasti kohta puolin pääsee Helsingin yliopistossa tekemään..;) Mutta se viestinnästä tällä kertaa.


Aina kun allekirjoittanut on Helsingissä, niin tarkoituksena on nähdä ystäviä. Tänään tuo tarkoitus jäi nimenomaan tarkoitukseksi. Eräs ystäväni on ollut jo kolmatta päivää kipeänä. Sitä kyllä osasi odottaa, sen verran kova työtahti hänellä on ollut. Sitten tämä toinen ystäväni. Hänen kanssaan jo tapaaminen sovittiinkin jo viikko sitten, mutta mutta.. No, olisihan se ollut kiva nähdä, varmaan viisi kuukautta sitten viimeksi nähtiin. Ehkä parempi niin, oma elämänsä heilläkin. Toivottavasti ei mene toista viittä kuukautta..

Kohta saunaan ja nukkumaan - lauantai-illan viettoa sekin. Huomenna olisi tarkoitus lähteä testaamaan ulkojäiden kunto luistimin ja lätkämailoin - jos sitä hikiliikuntaa saisi tällä tavoin, kun ystävien kanssa sitä ei näköjään saa..


perjantaina, tammikuuta 19, 2007

Ikiliikkuja

Tänään oli kohtalainen päivä. Siitäkin huolimatta, että piti aamuviideltä nousta luennolle, joka oli aika - no tylsänpuoleinen. Aihehan oli tärkeä kuin mikä, mutta kun vielä kaveritkin puuttuivat (eli he, joiden kanssa olisi voinut vaikka jutella aika ajoin), niin hoh hoh. Välillä luin tenttikirjaa, hyödyllistä ajankäyttöä siis.

Näin erään ystäväni Linnassa - "työasioissa" lähinnä, mutta kuitenkin. Oli kiva tapaaminen ja pelasti kyllä muuten niin harmaan päivän! :) Nyt viikonloppuna pitäisi tavata joitakin ystäviäni, mutta en tiedä. Ainakin yksi on kipeänä tällä hetkellä, toivottavasti paranee pian..

Huomenna Helsinkiin, viestinnän aineopintojen kimppuun. Opetusohjelma näyttää kammottavalta, mutta eiköhän sitä selvitä (tavoitteena tietysti se kolmonen). Eräs ystäväni kutsui minua ikiliikkujaksi (hän tarkoitti sillä sitä, että minut voi löytää sekä Tampereelta että Helsingistä - milloin mistäkin. Ehkä minä sellainen olenkin..

Niin joo, ostin itselleni sellaisen peruspuhelimen (Nokia 1112) - kakkoskännykäksi. Entinen kakkoskänny on vuodelta keppi ja kiva eikä akkukaan ole enää entisensä - muusta kunnosta puhumattakaan. Seuraavaksi tuohon 6101:seen huoltopäivitys.


Occupied

Eilen oli aikoihin "vapaapäivä" - ei siis tarvinnut nousta kovin aikaisin mihinkään. Siitä huolimatta päivä meni kesätyöhakemuksissa ja opintoasioista murehtiessa. Olin iltalenkilläkin niin "occupied" ettei pahemmasta väliä, mutta ei voi mitään - sitä saa mitä tilaa (kai).

Tänään sitten taas Tampereelle. Täytyy yrittää vakiinnuttaa tiistait ja torstait Tampereen-visiiteille, vaikka kalliiksihan se tulee (parin kympin reissuja nämä nykyään ovat) reissata - ja lisäksi joutuu neljä tuntia käyttämään päivästään linja-autossa istumiseen. Sitähän tämä on viisi vuotta ollut, ja eiköhän se toiset viisi vuotta tällä tahdilla kestä (kunnes siis valmistun).

Oli minulla kai muutankin mielessä, mutta näin aikaisin aamulla ei jaksa lähteä tilittämään.

EDIT: siis tiistait ja perjantait. Pitäisi näköjään jättää blogimerkinnät iltaan, pysyisi ajatukset edes jossain..


keskiviikkona, tammikuuta 17, 2007

Asioiden järjestämistä

Kuluneet pari päivää ovat menneet aika vauhdilla. Tiistaina käväisin Tampereella - luennolla ja työharjoittelun palautetilaisuudessa. Luento meni ihan mukavasti, vaikka ketään kovin tuttua siellä ei ollutkaan. Työharjoittelun palautetilaisuudessa tuttuja oli sitäkin enemmän, vaikkei ihan oman vuosikurssin ihmisiä (he taitavat olla siellä, missä minunkin pitäisi olla) näkynyt. Ihana nähdä tuttuja kasvoja pitkästä aikaa - hallatoverit ovat hallatovereita ikuisesti ja aina! :)

Kävin myös tarkistamassa ihan piruuttani jonotustilanteen tuon erään kurssin suhteen (siis johon en päässyt). Olin ensimmäisellä varasijalla - yllätys sinäsä. Täytyy perjantaina mennä juttelemaan opettajan kanssa siitä, voiko kurssin suorittaa kirjallisesti. Kuten myös gradusta pitää ohjaajan kanssa keskustella - huh huijaa..


Tänään jatkoin EA2-kurssin ja muiden Punaisen Ristin asioiden (lähinnä osaston) järjestämistä. Niin ja kesätoimittaja-hakemuksia virittelin. Täytyy huomenna laittaa hakemuksia postiin. En odota ihmeitä, mutta yrittää kannattaa aina. Ensimmäinen hylkäyskirje tuli torstaina, mutta luovuttaa ei saa.


maanantaina, tammikuuta 15, 2007

Viikko aloitettu

Tämäkin viikko onneksi aloitettu - olen iloinen jo siitä, että ainakin maanantai on kohta ohitse. Mutta kaikista ikävin eli perjantai edessä. No, sitä murehditaan sitten torstaina. Minun piti tänään laittaa muutama kesätyöhakemus menemään, mutta muut kiireet estivät aikeeni. Huomenna ainakin täytyy ottaa kopiota työ- ja opintotodistuksista - ja miettiä, mitä juttuja työnäytteeksi oikein tarjoaisin..

Olen jälleen kerran järjestämässä ensiapukurssia - tällä kertaa vuorossa on jatkokurssi 2. Tulin juuri parin tunnin "pikapalaverista", jossa onneksi saatiin asioita eteenpäin. Kaikki käytännön järjestelyt kellonaikaa ja kurssihintaa myöten on jo päätetty - nyt alkaa vaihe II, joka sisältää mainostamisen ja kaiken mahdollisen paperisodan. Saa nyt nähdä, toivottavasti kurssi toteutuu ja ennenkaikkea onnistuu.

Huomenna piipahdus Tampereelle, harjoittelun palautetilaisuus olisi iltapäivällä. Onneksi linja-autossa saa nukkua, aamulla kuitenkin aikainen herätys.


Jono

Olen jonossa. Tarkoituksena oli tänään opiskella kokoustekniikkaa ja neuvottelutaitoa, mutta ei. Jouduin jonoon, eli en päässyt haluamaani ryhmään (johon eräs kaverini kyllä pääsi *no, pois katkeruus*). Jonotuslaki noudattaa ov-määriä, eli mitä enemmän opintoviikkoja (johon itse nojaan), niin sitä paremmat mahdollisuudet on päästä kurssille sisään. Minun ov-määrällä olisi kyllä luullut pääsevän sisään, mutta no, täytyy tarkastaa huomenna, millä ov-määrällä sinne päästiin.


lauantaina, tammikuuta 13, 2007

Univelkaa maksamassa

Eilen oli jälleen rankka päivä. Tuli käytyä työpäivän jälkeen jälleen Helsingissä juttukokouksessa. Nukuin hieman bussissa menomatkalla, sillä edellisten öiden univelka näkyi miehessä. No, vielä väsyneempi olin sänkyyn rojahtaessa kahdentoista aikaan. VR:n toiminta ärsytti ja ärsyttää näköjään vieläkin - edes painettuihin aikatauluihin ei voi enää luottaa. Tänään on tullut lähinnä lepäiltyä, kuunneltua hieman musiikkia ja mietittyä opintoasioista taas. Niin ja laitoin kesätoimittajahakemuksen. Huomenna pitää tehdä muutama hakemus ja kopioda todistuksia sekä juttunäytteitä.

Ensi viikolla pitäisi taas reissata Tampereen ja Lahden väliä *huokaus*. Mutta huomenna onneksi vielä lepopäivä.


perjantaina, tammikuuta 12, 2007

Kohti viikonloppua

Kulunut yö oli edellistä hiukan rauhallisempi. Johtuneeko väsymyksestä vai mistä, mutta uni tuli aika nopeaan. Kahtena edellisen yön unisaldo oli varmaan 5-6 tuntia eikä asiaa auttanut se, että joutui jo ennen viittä heräämään - tämä siis eilisaamuna. Onneksi viikonloppuna saa nukkua pitkään - toivon mukaan ainakin.

Tuli vierailtua talvisessa Helsingissä. Kävin Kuntaliitossa entisiä opiskelijatovereita moikkaamassa, pätkätyön ohessa siis. Oli mukava nähdä heitä, vaikka jo valmistuneiden näkeminen ei luulisi tällaista ikuista opiskelijaa piristävän. Tapasin myös yhden viestinnän ryhmäläisen (avoimen yliopistolaisen siis) pikalounaan merkeissä. Ihan mukava tapaaminen päivän päätteeksi..


Viikonloppuna on tiedossa nippu musikaalisia, kenties merenalaisiakin elämyksiä.
Eilen posti kiikutti Sumusaarilta kauan (lue:viikon) odottamani U2:n 18-singles (special edition) -lätyn ja Kampin Anttilan TopTen -osastolta ostin Anne Mattilan uusimman lätyn "Tyynyyn jäljet jää" sekä Texasin "Greatest hits". Katselin myös Queenin triplakokoelmaa, mutta hinta oli tarjoustarrasta huolimatta aika suolainen - ulkomailta saa ko. levyn kymmenen euroa halvemmalla (lähetyskuluineen päivineen).


keskiviikkona, tammikuuta 10, 2007

Samaa rataa..

Eihän tuo huono fiilis/paha olo mihinkään kadonnut - jatkui vaan. Koko päivän on erinäiset, lähinnä opintoihin asiat pyörineet mielessä. Heti aamulla oli sellainen tunne, että jollekin pitäisi avautua - mutta eihän siihen aikaan ketään ystävistäni ole hereillä. Ja jos olivat, niin työn touhussa tai kuka missäkin.

Piristystä päivään toi kirkkaan ilman lisäksi erään ystävän kanssa jutteleminen - vaikkei ihan irl, mutta kuitenkin noin virtuaalisesti. Pitkästä aikaa turisimme kuulumisia ja vähän muutakin asiaa. (Tosi)ystävät ovat hädässä kultaakin kalleimpia. En saanut kuitenkaan hänelle sanottua, kuinka pahoillani olen ollut siitä, etten ole aina ollut tavoitettavissa. Viime syksy oli kiireinen. Lupasin kuitenkin parantaa tapani..

Mutta, kyllä se tästä vielä iloksi muuttuu - uskon ja toivon niin. Huomenna taas yritetään avata niitä solmuja - tai tehdä uusia, tiedä häntä. Helsingissä pitäisi ainakin pyörähtää.




Joka ainut päivä silti on, niinkuin lehti kirjoittamaton
siihen tunteet kirjoittaa, mitä itse haluaa
vaikka lupaa multa eivät saa

päivä tää jos tuskaa tuo, huomenna taas riemun suo
siksi tahdon hetket kaikki nuo..
Anne Mattila "Aina Jälki Jää"


Levoton yö

Jossain kohti opiskeluaikaa tuli tehtyä muutama väärä valinta ja nyt vain pitää yrittää pelata niillä korteilla, mitä on saanut tai pikemminkin jäänyt käteen. Itseasiassa niin on tehty koko ajan, mutta jotenkin sitä aina toivoo parempaa kättä mitä saa. No, jos menisi vähäksi aikaa nukkumaan - olisi edes hieman parempi fiilis ja jaksaisi taas puurtaa..


tiistaina, tammikuuta 09, 2007

Bloggaajan uudet vaatteet


Viime viikolla kävin etsimässä itselleni uusia vaatteita alennusmyynnistä. Tai siis vaatetta. Mitään ei löytynyt, tällä viikolla pitäisi etsintöjä jatkaa. Pitäisi saada klubitakki eli bleiseri. Puku minulla löytyy (vanha kuin taivas, ylioppilasjuhliin ostettu - sopii silti päälle, ei siinä mitään) ja tavalliset arkivaatteet, muttei mitään siltä väliltä. Nyt se olisi hankittava, kun saa puoleen hintaan. Jos vaikka keskiviikon mahdolliselta Helsingin reissulta tarttuisi mukaan. Paras olisi, tai muuten käy kuin keisarille - se se olisikin vasta kohtalo..


maanantaina, tammikuuta 08, 2007

Ja tuli pimeys..

Loppiaisesta alkoi härkäviikot ja reikäleivät - sekä näköjään pimeys. Vuoden ensimmäisinä päivinä satanut vähäkin lumi on tiessään ja jälleen on syksyisen harmaata sekä ikävää. Kaiken lisäksi joulukoristeet (kuusen tähti&kynttilät sekä muut valaistuslaitteet) ovat jo varastossa odottamassa seuraavaa joulua. Oispa meillä joulu ainainen, riittäisi edes valoa. Erityisesti allekirjoittanutta kiukuttaa se, ettei pääse luistelemaan. Olisihan tuo jäähalli tuossa, mutta sinne kun ei saa ottaa mailaa mukaan - ja rusettiluistelu yksinään on niiiiin masentavaa puuhaa. Onneksi, kuten olen aiemmin todennut, pyöräilykelejä riittää.


sunnuntaina, tammikuuta 07, 2007

Prinsessa ja Assari Helsingissä

Eilen oli kyllä hauskin ilta moneen aikaan, huh heijaa! Lähdin erään naapurikaupungissa asuvan ystäväni (jota en ollut nähnyt aikoihin) kanssa katsomaan Paholainen pukeutuu Pradaan Tennispalatsiin. No, elokuvan näin toistamiseen siis, mutta mitäpä en kaunokaisten pyynnöstä tekisi..;) Elokuvanautinto oli hyvä, vaikka hieman myöhässä teatteriin saavuimmekin. Syy oli oikeastaan minun, unohdin leffaliput autoon ja allekirjoittaneen piti juosta hakemaan nuo liput.

Elokuvan jälkeen kävimme Tennarin Wayne´s Coffeessa (herrasmiehenä toki tarjosin kaffet ja muffinsit - omena-kanelimuffi on kyllä really to die for!) ja juttelimme niitä näitä - ihmissuhteistakin (liekö elokuvalla vaikutusta, tiedä häntä). Ehkäpä tuon keskustelun pohjalta hän sai lempinimekseen Prinsessa (hän sekä näyttää sieltä ja varmasti joskus jollekin onnelliselle on sitä) ja minusta tuli tietenkin Assari. Oikeastaan assistentin homma voisi (oikeasti siis) olla aika mielenkiintoista - mene ja tiedä.

Hauskinta illassa ehkä oli käynti Satumassa (oli pakko kurkistaa sisään, ihan ok mesta - kai, pitää joskus oikein kokeillakin) ja Ärrällä (sulkeimisaikaan tietenkin). Prinsessa osti sieltä Reginan ja ruotsinkielisen Cosmon - Assarina toki kannoin niitä pitkin ja poikin Helsinkiä. Kävimme hankkimassa huikopalaa Aika Kebabissa (söin kanaa pitaleivällä- suosittelen) ja juttelimme tietysti mukavia. Välillä jutut tosin menivät, kuten koko illalla, hieman levottomiksi. Matkalla takaisin parkkipaikalle ihastelimme muun muassa Fazerin kahvilan komeaa jouluikkunaa (joka ensi viikolla kenties puretaan=syödään).

Automatkalla (Helsinkiin ja takaisin) tunnelma vaihteli vakavasta melko hulvattomaan menoon..:D Menomatkalla vaihdoimme kuulumisia niin opiskelu- kuin siviilirintamallakin. Välillä tosin hyvän biisin sattuessa (kuuntelimme Iskelmäradiota) Prinsessa laulaa lurautti muutaman suosikkisävelmänsä. Tulomatkalla puhuimme jälleen ihmissuhteista (tai niiden puuttesta) sekä tietenkin lauloimme parhaita kotimaisia ja kevyen musiikin klassikoita..:p

Tällainen on pakko ottaa uusiksi ja ainakin lupasimme niin..;) Kertakaikkiaan ihana ihminen ja hyvä ystäväkin.. Seuraavan kerran allekirjoittanut elokuviin torstaina - Superpäivänä tietenkin. Kaikkien, ainakin naisten, kehuma Bond olisi kyllä nähtävä..


torstaina, tammikuuta 04, 2007

Arki koittanut

Pari viime päivää on pitänyt kiirusta. Pätkätyö jatkuu taas joulutauon jälkeen jonkin aikaa ja opintoja on myös suunniteltava. Ensi viikolla alkaa yliopiston kevätlukukausi - pitänee viikonloppuna jonkinlaista opintosuunnitelmaa tehdä. Huh, mitä siitäkin tulee.

No, myös viestinnän opinnot jatkuvat loppukuusta. Viime syksy olikin rankka, toivottavasti kevät olisi hieman helpompi. Mutta kyllä se ahkeroiminen kannattaa joskus - sain Viestinnän tutkimusmenetelmät -kurssista kokonaisarvosanaksi nelosen. Loppuesseekin meni putkeen (nelonen siitäkin). Jotenkin sitä ensin ajattelee, että ei noista esseistä selviä millään - mutta kyllä se siitä iloksi muuttuu. Tavoitteena on jatkossakin ottaa joka kurssista se kolmonen.

Myös kesää on mietitty, sillä tammikuu on kesätyönhakijalle kaikkein kiireistä aikaa. Muutama seikka aina mietityttää - tai ainakin aiheuttaa harmaita hiuksia hakemuksia rustatessa. Ensinnäkin itsestä on vaikea kertoa, etenkin parhaimmista puolista (huonoistahan voi kertoa vaikka mitä). Lisäksi juttunäytteitä on niin paljon, että on vaikea valita niitä kaikkein edustavimpia. Suosittelijoita onneksi löytyy. No, saa nähdä - yrittänyttä ei laiteta.


tiistaina, tammikuuta 02, 2007

Uusivuosi, vanhat kujeet..

Terveellistä uutta vuotta kaikille! Tämäkin vuosi on sitten jo pari päivää vanha. Vuodenvaihde meni perinteiseen tapaan kotosalla. Muutama raketti paukuteltiin (itse tosin en ostanut paukun paukkua), mutta tina jäi valamatta. Aamuseitsemältä vielä heräilin katsomaan Ison Omenan menoa ja meininkiä - hauskaa tuntui riittävän. Aion nyt katsella sinne halpoja lentoja, jos vaikka muutaman päivän ensi vuodenvaihteessa viettäisi toisella mantereella. Tavoitetta auttaisi kesäduuni, jota pitää nyt tammikuussa hakea oikein tosissaan.

Tällaisen listan löysin eräästä blogista. Ajattelin, että miksipä ei omalta kohdaltakin voisi hieman menneitä muistella. Jossen muutu kivipatsaaksi, niin palaamme astialle - toivottavasti Geneve-kuvien myötä..;)

1. Mitä sellaista teit vuonna 2006, mitä et ollut tehnyt koskaan aiemmin?
Ostin naiselle kukkia..
2. Piditkö uudenvuodenlupauksesi, ja teetkö enemmän ensi vuodelle?
Pidin ja en. En tee, muutama lupaus pitää motivaatiotason korkealla..
3. Synnyttikö kukaan läheisesi?
Ei, mutta eräs ystävä kyllä..
4. Kuoliko kukaan läheisesi?
Onneksi ei.
5. Missä maissa kävit?
Ainoastaan Sveitsissä (koneenvaihto Ruotsissa ja Saksassa).
6. Mitä sellaista haluaisit vuonna 2007, jota puuttui vuodesta 2006?
No, en nyt tiedä. Oma kämppä ois kiva..
7. Mitkä vuoden 2006 päivämäärät tulet aina muistamaan ja miksi?
Varmaan kaikki sellaiset, jolloin olin ystävien seurassa.
8. Mikä oli suurin saavutuksesi tänä vuonna?
Aloitin viestinnän aineopinnot ja sain varattua graduaiheen,jee!

9. Mikä oli suurin epäonnistumisesi?
En saanut gradua alkuun. Vieläkään..
10. Kärsitkö sairauksista tai vammoista?
Kesällä olin kuukauden kipeänä ja elokuussa satutin nilkkani kentällä.
11. Mikä oli paras asia, jonka ostit?
Varmaan eräälle ystävälleni syntymäpäivälahja, sellainen kaulakoru. Ehkä paras ostos ikinä.
12. Kenen käytös herätti hilpeyttä?
Erään ystävän, aina yhtä hilpeä! ;)
13. Kenen käytös masensi?
Ei tule mieleen..
14. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?
Itseni viihdyttämiseen (elokuvat)..
15. Mistä olit oikein, oikein, oikein innoissasi?
Loppuvuoden Sveitsin-matkasta - Geneve on ihana kaupunki! :)
16. Mikä laulu tulee aina muistuttamaan sinua vuodesta 2006?
Shakiran "Hips don´t lie"
17. Viime vuoteen verrattuna, oletko:

a) onnellisempi vai surullisempi?
En nyt tiedä, ehkä molempia tasapuolisesti..
b) laihempi vai lihavampi?
Samoissa mitoissa, luulisin ainakin.

c) rikkaampi vai köyhempi?
Yhtä rikas kuin köyhäkin..
8. Mitä toivoisit tehneesi enemmän?
Tenttejä..
19. Mitä toivoisit tehneesi vähemmän?
Tyhmistä asioista urputtamista. Joidenkin elämä on huonompaa kuin minun.
20. Kuinka vietit joulua?
Tuttuun tapaan kotosalla.

22. Rakastuitko vuonna 2006?
Hih hih hih..jaa, tiedä häntä..
23. Kuinka monta yhdenyön juttua?
0, kun juttukin kokematta..

24. Mikä oli suosikki tv-ohjelmasi?
Uusintana tulevat Aikahyppy ja Ihmemies. Big Brother 24/7 sekä Venus ja Apollo.
25. Vihaatko nyt ketään, jota et vihannut viime vuonna tähän aikaan?
En varmaan edes osaa vihata.

26. Mikä oli paras lukemasi kirja?
TUli enimmäkseen luettua tenttikirjoja. Varmaan Sofia Originale..

27. Mikä oli suurin musiikillinen löytösi?
Iskelmäkuningatar Anne Mattila. Kertakaikkisen ihana! :)

28. Mitä halusit ja sait?
Päästä ulkomaan matkalle ja uusia ystäviä..
29. Mitä halusit muttet saanut?
Paljon..
30. Mikä oli suosikkileffasi tänä vuonna?
Ehdottomasti Geishan muistelmat

31. Mitä teit syntymäpäivänäsi ja kuinka vanha olit?
Pidin vapaapäivän, eli en mitään erityistä. Liian vanha..:)
32. Mikä yksi asia olisi tehnyt vuodestasi mittaamattomasti tyydyttävämmän?
Gradun aloittaminen..
33. Kuinka kuvailisit henkilökohtaista pukeutumiskonseptiasi vuonna 2006?
Värittömän rento..
34. Mikä piti sinut järjissäsi?
Musiikki..
36. Mikä poliittinen asia herätti eniten mielenkiintoasi?
Presidentinvaalit ehdottomasti.
37. Ketä ikävöit?
Kaikkia ystäviä, myös heitä, jotka ovat valmistuneet..
38. Kuka oli paras tapaamasi uusi ihminen?
Varmaan erään keskustelupalstan ihmiset (ulkosuomalaiset)..


sunnuntaina, joulukuuta 31, 2006

Tervemenoa, vanha vuosi


Tämä vuosi on onneksi kohta pulkassa ja uusi kolkuttaa ovella. Eipä tästä jäänyt käteen oikeastaan mitään - opiskelua, työharjoittelua ja kipeenäkin tuli tuossa kuukauden verran oltua. Äkkiä tämä vuosi on taas mennyt, vastahan oli kesä (vaikka sää tällä hetkellä onkin mitä on). Kotosalla tulee "juhlittua", eli tinaa valaan ja eiköhän siinä se. Vähän oli toisenlaiset suunnitelmat, mutta mitä niistä nyt tilittämään, kun ei mitään enää millekään voi.

Kiitollinen täytyy olla niistä vähäisistä ystävistä, joiden seurassa olen saanut aikaani viettää - mukavaa on ollut niin elokuvissa kuin muuallakin. Heidän kanssaan kyllä viettäisi enemmänkin aikaa, mutta elämä on... Opintojen kannalta aika vaihteleva vuosi. Eteenpäin ei juuri menty pääopinnoissa (siis Tampereella), mutta viestinnän opintoja taas käynnisteltiin ja aika rankka syksy olikin - eikä kevät juurikaan helpotusta tuo.

Ensi vuosi - tasakymmeniä vähän yhdellä jos toisella. Eiköhän se tästä, päivä kerrallaan. Mutta hyvää Uutta Vuotta kaikille blogia seuraaville, ystävilleni ja vihollisilleni! Tavataan taas ensi vuonna..


lauantaina, joulukuuta 30, 2006

A night at the movies, 2006

Kuluneena vuonna kävin elokuvissa useammin kuin koskaan aikaisemmin. Syinä voisivat olla mahtava seura, hyvä elokuvatarjonta tai hieno elokuvateatteri-kompleksi (löysin Tennispalatsin). Kävin elokuvissa kuluneena vuonna kahdeksan kertaa. Kotimaisia pätkiä oli kaksi - FC Venus ja Matti ja loput ulkomaisia; mukaan mahtui niin amerikkalaisia, espanjalaisia, kuin ruotsalaisiakin elokuvia. Muutaman kerran oli hyvää seuraa mukana, mutta yksin on täytynyt mennä esimerkiksi Paholainen pukeutuu Pradaan -pätkään. Ja huomenna ken tietää löydän viihdyttämässä itseäni The Holiday -elokuvan parissa.

Parhaita elokuvia valitessa (siis allekirjoittaneen katsastamia) valinta ei todellakaan ollut vaikea. Kaksi nousi ylitse muiden - Geishan muistelmat ja
Volver-paluu. Geishassa elokuvaelämys oli joltain toiselta planeetalta, eikä vähiten elokuvaseuran takia. Volver puhutteli monella eri tavoin ja ensimmäistä kertaa jäin (yksin kun olin) katsomaan lopputekstit sekä kuuntelemaan elokuvan musiikkia muiden kiiruhtaessa ulos teatterista. Myös Da Vinci-koodi yllätti kirjaa lukemattoman Telluksen tallaajan - Howardilta hyvää työtä!

Pettymyksiä ei tälle vuodelle sattunut, kaikki elokuvat olivat vastinetta rahoille. Saa nähdä, mitä ensi vuosi tuo tullessaan - ainakin Bond pitää heti alkuvuodesta käydä katsomassa ja Das Leben Der Anderen.


perjantaina, joulukuuta 29, 2006

Lukemattomia kirjoja


Olen siis viime aikoina viettänyt aikaa kirjojen - muiden kuin tenttikirjojen (jotka kyllä jaksavat odottaa lukemistaan kirjahyllyssä) parissa. Vaihtelu tekee hyvää ja varmasti on virkistänytkin.

Mielenkiintoisimmat lukemani kirjat olivat eittämättä Tuija Matikan Sofia Orginale ja Mika Ojakankaan Ystävästä ja vihollisesta. Molemmat olivat puhuttelevia ja ajatuksia herättäviä - eikä vähiten kirjoissa käsiteltyjen teemojen kannalta. Ojakankaan teoksen lukeminen tosin vaatii hieman filosofian ja Raamatun tuntemusta, jotta punainen lanka tulisi paremmin ymmärrettyä.


Kahden edellämainitun kirjan lisäksi tuli kahlattua Riikka Juvosen Suomineidon sotatieto. Teos ei sinänsä tuonut ainakaan itselleni mitään uutta, mutta oli hyvä asioiden palautuskirja. Jokaisen on hyvä tietää suomalainen sotahistoria, vaikka sitä kouluissa hyvin opetetaankin. Jorma Palon Nils Gustafsson ja Bodomin varjo odottaa lukijaansa, ehkä sitten uudenvuoden jälkeen.

Huomenna olisi vakaa tarkoitus käydä lävitse vuoden 2006 elokuvat - siis allekirjoittaneen katsomat, vaikka Bondin voisi sunnuntaina käydä katsomassa.


torstaina, joulukuuta 28, 2006

Pretty Maids All In A Row

Joulun aika on kohta jäämässä taakse. Siis kohta, sillä loppiaiseen saakka joulunaika on aina kestänyt. On tullut ainakin syötyä ja lepäiltyä - liikkumista unohtamatta. Muutama EI opiskeluun liittyvä kirja on joko luettu tai luettavana - niistä sitten lisää myöhemmin.

Blogimerkinnän otsikon valinta tuotti vaikeuksia. Alkuun meinaisin laittaa otsikoksi Pienen hetken (Anne Mattilan erään laulun mukaan), mutta sehän ei oikein olisi sopinut. Valitsin lempiyhtyeisiini kuuluvan The Eaglesin "Pretty Maids All In A Row" - ehkä se sopii parhaiten, tai sitten ei (jokainen päättäköön itse).


Pienistä hetkistä - sanoista, teoista tai eleistä, on joskus iso ilo. Sähköpostista tai puhelinsoitosta puhumattakaan. R
akkaista ystävistä tai kavereista on kiva kuulla ja heitä on todellakin mukava nähdä. Erään kanssa on taas pitkän tauon jälkeen meseilty - tai yritetty ainakin meseillä. Yhtä kaikki, kiva olla yhteyksissä.

Tänään näin erään ihmisen vuosien takaa. Siis näin, en valitettavasti ollut juttusilla. Kävin paikallisessa kirjastossa maksamassa sakkorinkini (peräti kaksi euroa). Tämä kaunokainen huomasi sisääntuloni ja tietysti tervehti hymyillen (saaden tietysti samanlaisen vastatervehdyksen). Kirjastossa kuulumisten vaihtaminen on aika kovan työn takana ja varsinkin nyt, kun tämä kaverini oli jossain seurueessa mukana. Kirjaston jälkeen kävin kaupoilla ja sama seurue tuli kauppaan (törmäsimme ulko-ovella). Kaverini puhui matkapuhelimeen, joten myös nyt kuulumisten vaihtaminen jäi toiseen (tai siis kolmanteen kertaan, joka joskus toivottavasti tulee). No, hyvä että edes nähtiin ja hänen hymynsä kyllä auttaa jaksamaan yli pimeimmänkin päivän.

Laitoin eräälle opiskelijatoverilleni vuosien takaa sähköisen joulutervehdyksen. Hou hou (tyypillistä hänelle tuo otsikointi, hymyilyttää vieläkin) -otsikoitu sähköposti kilahti toissapäivänä sähköpostilaatikkooni. Ko. henkilö kiitti joulutervehdyksestä ja kertoi joulun kuulumiset. Loma-aika jäi töiden takia kahteen päivään ja edessä olisi päivän urheilutapahtumien koonti iltaa varten (hän valitteli, että urheilussa tapahtui joulupyhinä kovin vähän). Hyvinhän tuo urakka tuli suoritettua ja jälleen kerran hän näytti oikein, no, kauniilta.. Olen kertonut hänelle monesti olevani ylpeä siitä, että hänen unelmansa on toteutunut eli hän saa työkseen tehdä sitä, mitä on opiskellutkin (ja aina halunnut tehdä). Olisi kyllä kiva nähdä häntä joskus kahvikupposen merkeissä..

Minulta kysyttiin tänään neuvoa. Kieliopillista tosin, mutta kuitenkin. Mukava tietää, että apu kelpaa joskus. Ja ainahan sitä annetaan, oli joulu tai juhannus - ystäville linjat ovat aina avoinna. Huomenna vuoden viimeinen arkipäivä. Miten nopeasti vuosi onkaan mennyt..


sunnuntaina, joulukuuta 24, 2006

Hyvää Joulua! *<:)

Hyvää Joulua ja Onnea vuodelle 2007!
Season Greetings to everyone! Peace on Earth!


24. Näin sydämeeni Joulun teen..

Jo joulu joutui - jokaiselle aistille. Riisipuuroa, joulukukkia, kynttilämeri hautuumaalla. Illalla kinkkua (joka tuoksui aamulla niin hyvälle) ja porkkanalaatikkoa sekä toivottavasti muutama lahja (tärkeimmät olen jo saanut, eli muutaman ihanan ystävän).

Ajatukset hiipivät ystäviini ympäri Suomen ja maailman. Toivottavasti myös heillä on mieluisensa joulu. Aamulla satoi vettä, nyt paistaa aurinko - ja pakastaakin. Toivottavasti saamme hieman lisää lunta, nyt maa on paikka paikoin paljas.

Joulukalenterini idea oli tarjoa jokaiseen luukkuu kuvia sekä ajatuksia elämästä ja kenties muutama paljastuskin allekirjoittaneesta. Idea ei ihan toiminu, mutta ensi vuonna uudestaan. Nyt on kaikki luukut aukaistu - muutama jäi Sveitsin reissun takia väliin.

Rauhallista Joulua itsekullekin säädylle!


lauantaina, joulukuuta 23, 2006

23. Sunnuntai?

Tänään oli sunnuntai-olo koko päivän. Vähemmästäkin päivät menneet sekaisin, kun aurinkoakaan ei näy kuin viitisen tuntia. Mutta pikkuhiljaa se joulu tulee. Viimeiset lahjat pakettiin ja sähköiset kortit menemään. Kuusikin on koristelu, täytyypi huomiseksi napata siittä kuva. Kohta kinkku uuniin. Toivottavasti saa jo aamulla maistiaisia..


perjantaina, joulukuuta 22, 2006

22. Talvipäivänseisaus

lunta joka suuntaan
eikä tietä missään
minä olen palaamassa
sinne mistä lähdin
kuunhopea loistaa
valaisee kylmät taivaat
minä tähyän taivalta
koetan arvioida matkaa
Vuoden lyhin päivä. Onneksi aurinkoinen sellainen. Kävin pyörälenkillä, vaikka oli hiukka liukkaat tiet. Kaverini osti Nurmeksesta sulkapallomailan, pääsee vihdoin harrastamaan hikiliikuntaa. Jäitä tässä odotellaan, pääsisi vihdoin luistelemaan. Viime vuonna tähän aikaa oli jo monet kerrat käyty lämimässä ja hukattu tusina kiekkoa. Mutta, vuodet eivät ole veljeksiä.








Posti toi vielä muutaman
joulukortin. Ne piristävät aina, myös vuoden lyhintä päivää. Yksi kortti tuli hyvältä ystävältäni (ja tuoreelta äidiltä) Alankomaista. Tekisi mieli mennä ensi vuonna häntä katsomaan. Kortteja tuli tänä jouluna viime vuotiseen tapaan. Lähetin toki enempi mitä sain, mutta ei siinä mitään. Jokainen laittaa heille, kenelle laittaa. Huomenna laitan vielä muutaman sähköisen tervehdyksen. Kyllä sähköinenkin joulukortti menee, varsinkin kun ei tiedä ao.ihmisten osoitteita. Tänään tuli myös uusia Geneven kuvia, kiva..


21. Säg att du älskar mig

Nämä blogimerkinnät tuppaavat tulemaan aina päivän myöhässä, pahoittelut siitä. Kun lentää maailman ja Suomenkin turuilla ja toreilla, niin väkisinkin jotain jää tekemättä. Eilen kävin Helsingissä ihmettelemässä pääkaupungin joulua. Sekä Stockmannilla että Kampissa oli niin hulabaloot, ettei pahemmasta väliä. Heikompaa hirvittää, mutta meno ei ollut läheskään samanlaista kuin eräässä geneveläisessä tavaratalossa. Ei alkuunkaan.

Finnkinon Superpäivänä oli tietysti elokuva-ilta. Kävin katsomassa Tennispalatsissa Daniel Fridellin "Säg att du älskar mig". Yllätyin positiivisesti ja pidin elokuvasta, vaikka aihe oli aika rankka ja osin käytetykin (monikulttuurinen Ruotsi). Elokuva on kertomus teini-ikäisistä ruotsalaisnuorista, jotka etsivät ystävyyden ja rakkauden rajoja. Kaikki on huoletonta, kunnes päähenkilö, nuori maahanmuuttaja-tyttö Fatou (Haddy Jallow) joukkoraiskataan kahden koulutoverinsa toimesta. Fatou kieltää tapahtuneen ja yrittää jatkaa normaalia elämäänsä, mutta lopulta murtuu paineen alla. Kannattaa käydä katsomassa, vaikkei mikään komediapläjäys olekaan. *** 1/2


torstaina, joulukuuta 21, 2006

20. Kinkku käveli kotiin

Joulu alkaa vihdoinkin tulla kotio. Tontut leikkivät ikkunalla, pipareitakin on kuulemma jo tehty, kuusi odottaa sisääntuomistaan parvekkeella ja kinkku on kävellyt pakastimeen - kauan tuota sikaa jahdattiinkin. Luntakin tuli jonkin verran, ihan vaan asvaltin peitteeksi. Hiihtämään ei pääse luistelusta puhumattakaan. Niin ja maanantaina söin joulunajan ensimmäisen riisipuuron - mitään pikkujouluja kun en ole päässyt viettämään.

Olen tehnyt myös viimeisiä jouluostoksia (osan lahjoista=suklaata toin reissultani). Tuntuu siltä, että joka vuosi on yhä vaikeampi ostaa lahjoja etenkin perheelle (siis vanhemmille ja veljille). No, lahjat ovat joka tapauksessa käytännöllisiä ja toivottavasti tarpeellisia. Myös ystäville on vaikea ostaa lahjoja. Tai siis ei ehkä vaikea sanan varsinaisessa merkityksessä. Sanotaan, että vaikka he itse eivät mitään haluaisi, niin kuitenkin niitä tulee annettua (haluan täten kiittää heitä siitä, että a) ovat olemassa ja b) ovat eräitä tärkeimpiä ihmisiä, mitä maa päällään kantaa). Tästä aiheesta on puhuttu muutama kuukausi sitten ja tullaan varmaan puhumaan koko blogin olemassaolon ajan.

Geneve-kuvatkin on tullut purettua, niitä sitten pyhinä tunnelmien kera.



tiistaina, joulukuuta 19, 2006

19. Lepäilyä ja lenkkeilyä

Tiistai on sujunut lepäilyn merkeissä ja juoksevien asioiden hoitamisessa (lähinnä koulujutut sain päätökseen tältä vuodelta). Nukuin paremmin kuin pariin kolmeen päivään, mikä tietysti on hyvä asia. Tuli myös lenkkeiltyä ja pyöräiltyä, nyt kun säät sallivat taas ulkona olemisen. Hiukka kylmä on, mutta talvella pitääkin. Tosin ilo taitaa jäädä lyhytaikaiseksi, mutta luonnolle ei voi mitään.

Huomenna pitää purkaa kamerasta Geneve-kuvat sekä kirjoittaa matkaraportti ja muutenkin fiilistellä matkaa, josta jäi paljon käteen - ehkä enemmän kuin arvaankaan. Mutta matkasta lisää tuonnempana.


maanantaina, joulukuuta 18, 2006

18. Takaisin kotona

Salut tu le monde Sveitsistä ja Genevestä! Takaisin rakkaassa kotimaassa, vaikka olisin minä sinne jäänyt - sen verran kaunis kaupunki (jossa todellakin on vielä melkein kesä, ruusut kukkivat ja nurmi vihersi). Suklaata ja juustoa - ah, mitä makuja kaupunki tarjosikaan! Tuli puhuttua viittä kieltä matkan aikana, tosin ranskaa olisin halunnut puhua enemmänkin, mutta kun ei osaa niin ei osaa..

Kokemuksia, kuvia ja tunnelmia myöhemmin..Vielä väsyttää jonkin verran, sillä eilinen päivä meni käytännössä reissun päällä (lentäen Geneve-Frankfurt-Helsinki ja bussilla Helsinki-Lahti).


keskiviikkona, joulukuuta 13, 2006

13. Kohti normaalia arkea

Tänään oli viimeinen päivä pätkätöitä tältä vuodelta. Puolitoista kuukautta meni ihan vauhdilla ja työkokemusta tuli taas jonkin verran. Reissun jälkeen palataan suht normaalin päiväjärjestykseen, eli ainakin jonkin verran pidempään saa taas nukkua. Ja tavata kavereita, mikäli he kiireiltään ehtivät.

Huomenna siis reissun päälle. Pakkaaminen on kaikkein ärsyttävintä matkustamisessa. Kunpa pelkkä passi ja hammasharja riittäisivät - mutta ei ainakaan paria päivää pidemmälle reissuille. Nyt lähti mukaan muun muassa neljä t-paitaa, neljät sukat, pari paitaa. Reissusta huolimatta yritän bloggailla - toivottavasti
Hotel Le Grenil:ssä löytyy nettiyhteys. Au revoir vähäksi aikaa!


Geneve kutsuu kulkijaa

Satunnainen matkailija on pakannut tänään matkalaukkuaan, sillä edessä on matka Geneveen, Sveitsiin. Matkaan lähdetään torstai-aamulla (aikaisin täytyy tällaisen pitkänmatkalaisen nousta) ja takaisin Suomessa ollaan sunnuntai-iltana.

Kyseessä on erään nuorten lehden opinto- ja suunnittelumatka muun muassa Kansainvälisen Punaisen Ristin päämajaan sekä Punaisen Ristin museoon. Lisäksi tarkoitus on tutustua ah, niin ihanaan, joskin kalliiseen kaupunkiin. No, eiköhän satunnaisella matkailijalla ole varaa pariin teekupposeen Geneve-järven rannalla tai luisteluhetkeen tekojääradalla. Sveitsissä on toki käyty ennenkin, mutta vain eteläisessä osassa ja tutuksi tuli ainoastaan Geneven lentoasema.

Täytynee pakata ainakin aurinkolasit ja kevyempää takkia mukaan, sääennusteissa oli luvanneet ainakin +10C ja aurinkoista - saa nyt nähdä. Ehkä parempi kuin ei oleta mitään. Ärsyttävää muutenkin pakata, sillä olen aina ottanut matkoilleni (omasta mielestäni) liikaa tavaraa, lähinnä vaatteita. Muiden kantaessa sellaista pientä reppua allekirjoittanut raahaa sellaista hemmetinmoista laukkua. No, kai sitä on oppinut varautumaan kaikenlaiseen - tai sitten ei. Tuliaisille pitää vaan jättää tilaa, tai sitten täytyy kuljettaa suklaat ja juustot käsimatkatavaroissa..

Heitetäänkö pois kaikki housut ja paidat,
lähdetään lennolle...




tiistaina, joulukuuta 12, 2006

12. Normaali päivä

Tänään oli aika, no, normaali päivä. Aamulla pätkätöitä ja illalla vapaaehtoistyötä. Niin ja parturissa tuli käytyä - enää ei ole MacGyver-hiuksia, vaan ihan normi lyhyet hiukset. Päivän ehdottamasti parasta antia oli erään ystäväni näkeminen pitkästä aikaa - niin ja hänen suloisen poikavauvansa tapaaminen. Vaikka pikkuherra ei osannut vielä moikata, niin uskon että meidät tuli esiteltyä. Ja äitiys suorastaan hehkui hänestä.. :) Jotenkin positiivinen olo valtasi allekirjoittaneenkin, ehkä se on sitä ystävän puolesta iloitsemista..



maanantaina, joulukuuta 11, 2006

11. Valmista

No niin, essee on sitten valmis. Liian pitkä jälleen kerran, mutta näin aina - toivottavasti joku kolmonen siitä heltiää. Täytyy vielä kommentoida muiden esseitä (kaksi esseestä kommentoitavana). Huomenissa tuo on pakko hoitaa, ettei unohdu. Opettajan palautetta odotellessa..

Joulukortitkin ovat jo suurimmalta osin kirjoitettu ja merkitetty - keskiviikkona sitten postiin. Muutaman kortin vien henkilökohtaisesti perille, jos ehdin ennen aattoa. Itse en kovinkaan montaa korttia odota, mutta antamisen ilo on kaikkein tärkein - minä ainakin välitän ystävistäni, josseivät muut sitä tee. En todellakaan pahoita mieltäni, jos joku ei korttia laita - son ihan up yours, eiku up to them. Muutama sähköinen kortti tulee valitettavasti lähetettyä, kun en kaikkien ystävien osoitteita tiedä. Mieluiten pahvinen kortti, jotenkin sydän enemmän mukana kuin esim. sähköisissä korteissa. Mutta muistaminen se kai on pääasia..


sunnuntaina, joulukuuta 10, 2006

10. Harvinaisia ilmiöitä

Tänään luonnossa esiintyi kaksi perin harvinaista ilmiötä: aurinko ja tähtitaivas. Oli sanoinkuvaamatonta ihastella iltalenkin aikana kirkasta tähtitaivasta ja muistella, miten ne tähtikuviot oikein menivätkään? Viimeksi taisin yhtä kirkasta tähtitaivasta ihastella Seinäjoen yössä elokuussa valmistautuessamme Rockfutiksen SM-kisoihin. No, se siitä..

Essee on viimeistelyä vaille valmis. Huomenna aamulla vielä muutama rivi, niin sitten on urakka ohi. Eihän noita merkkejä ole kuin noin 15000, joten pikkunen urakkahan tuo - normi esseeseen tai kandiin/graduun verrattuna.

Alkaa myös viimeinen työviikko, tai työviikon puolikas. Keskiviikkona tällä erää viimeinen pätkätyöpäivä, jonka jälkeen..No, palaan tuohon tuonnempana. Kuten myös ystäviin, joista on niin kova huoli ollut viime aikoina..




lauantaina, joulukuuta 09, 2006

8. ja 9. Edelleen harmaata..

Kaksi luukkua samalla kertaa, eilen kun ei tullut kirjoitettua merkintää. Juutuin Gordon Ramsayn "Kurjat Kuppilat" - ohjelmaan, jota olen täällä suositellutkin. Ja suosittelen yhä - mies kyllä osaa asiansa ja melkein innostaa allekirjoittaneen kokkaamaan. Tai ei sittenkään, polttaisin vaan kaikki ruoat pohjaan.

Viikonloppu on mennyt aika harmaissa merkeissä. Eilen satoi paikoin vettä (no, se Hesan reissu kaatui muihin syihin), tänään taisi ihme kyllä olla poutaa. Tuli pyöräiltyä, ei ainakaan ole liukasta. Lumettomuudessa on siis puolensa, pyöräilykausi ainakin saa jatkoa. Vaikka kyllä sitä talvellakin -25C:n pakkasessa on tullut fillaroitua. Asennekysymys.

Essee on pian valmis, saimme kaikki lisäaikaa sen tekemiseen. Meillä on ihana opettaja, hän on Helsingin yliopiston viestinnän lehtoreita. Antaa palautetta teksteistä ja innostaa tutkimuksen tekemiseen. Mietin tuossa kirjoittaessani, että ei tuo gradunkaan tekeminen niin vaikeata pitäisi olla - alkuun vain olisi päästävä, niin kyllä se siittä. Vaan tuo aihe vaivaa edelleeen. Täytyy kai kirjoittaa kaksi tutkimussuunnitelmaa, kummasta se ohjaaja sitten pitäisi..

Pitäisi muutama sana kirjoittaa BB 2006 -ohjelmasta, joka sitten loppui viime perjantaina (eli siis viikko sitten). Herätti kyllä monenlaisia tunteita, mutta siittä sitten lisää..


perjantaina, joulukuuta 08, 2006

7. Kirjoituskiireitä

Eilen oli kirjoituskiireitä, kun viestinnän opintojen essee painaa päälle. Työn ja muiden opintojen ohella tuota on tehtävä, jotta se valmistuisi ajoissa. Motivaatio on aika ajoin hakusessa, mutta mitäpä en tekisi tulevaisuuden eteen. Ei kai noista viestinnän opinnoista ole haittaakaan. Tuli käytyä kirjastossakin hakemassa hieman muutakin luettavaa kuin koulukirjat - käteen tarttui Tuija Matikan "Sofia Originale". Täytyy tutustua tarkemmin, kun tässä nyt ehtii..


keskiviikkona, joulukuuta 06, 2006

6. Kaveria ei jätetä

Itsenäisyyspäivällä on minulle aina erityinen merkitys - voidaan sanoa, että se on minulle arvokkain päivä vuodessa. Suvussani on paljon sotaveteraaneja, joille sota on joka päivä läsnä muodossa tai toisessa. Lisäksi äitini suku on lähtöisin menetystä Karjalasta, jossa olisi jonain päivänä kiva vierailla.

Myös armeijan käyneenä ja vapaaehtoiseen maapuolustuskoulutukseen osallistuvana osaan antaa tälle päivälle sille kuuluvan arvonsa. Veteraanien työtä on mukava jatkaa, toivottavasti em
me koskaan joudu rintamalle puolustamaan kotia, uskontoa ja isänmaatamme.

Päivä kului siis isänmaallisessa merkeissä. Aamulla kuuntelin YLEn välityksellä lipunnostoa Tähtitorninmäellä ja kuuntelin Finlandiaa. Iltapäivällä oli vuorossa Tuntematon Sotilas - jälleen kerran. Nyt tapitan Linnan Juhlia - sitä kättelykierrosta siis. Toivottavasti sitä joskus pääsisi Linnaan itsekin, siis presidentinlinnaan.


tiistaina, joulukuuta 05, 2006

5. Tenttiä pukkaa

Tänään tuli tentittyä kaksi ainetta (molemmat julkisoikeutta): eurooppaoikeus ja julkistalouden hallinnolliset perusteet. Ensimmäiseen osasin jopa vastata, toinen meni miten meni.. Yllättävän vähän tuttuja, ainostaan muutama ihana (hih) naama näkyi tenttitilaisuudessa. Suurin osa jo joulun vietossa, aika hiljainen kampus oli noin yleensä. Väsyttävä päivä, tosin huomennakaan ei saa levätä - esseen kirjoittaminen kutsuu; ensin pitää tosin lukea muutama opus. Laitan rastin seinään, kun olen saanut viestinnän ja muut opinnot tältä vuodelta pulkkaan.


3. ja 4. Viikonloppu väsyksissä

Palaan menneeseen viikonloppuun, jonka yleiskuva oli aika lailla väsähtäynt. Sunnuntaina lepäilin ja katsoin televisiota - sekä tietysti aloitin loppuesseetä. Pelottaa ihan kympillä, miten työn ja tenttimisen oheella saan tuon tehtyä etenkin kuin sain toisesta luentopäiväkirjasta nelosen.

Eilen maanantaina siis sain opettajan kommentin: Hei! Varsin johdonmukaista ja pätevää pohdintaa jo rajautuneen kysymyksen äärellä -- tätä oli ilo lukea. Menetelmällineen pohdinta on selkeää ja kysymys ja menetelmäajatukset samaa paria. Hyvää työtä kaiken kaikkiaan ja arvosana 4. Hui, eihän tuosta tule kuin paineita, mutta uskoisin, että yleisarvosanaksi on tuo 3 varmistunut. Jotenkin alkaa olla finaalin puolella tämä vuosi etenkin opintojen suhteen, eikä jaksaisi kirjoittaa enää riviäkään. Mutta perjantain jälkeen on helpompaa..


sunnuntaina, joulukuuta 03, 2006

2. Leppoisa lauantai

Eilinen meni kutakuinkin leppoisissa merkeissä. Tuli lepäiltyä ja pyöräilyä - molemmat olleet viime aikoina harvinaista herkkua. Aurinkoinen päivä oli ihan tervetullut asia. :) Tuli myös hieman lueskeltua, mutta yritin pitää opinto/työ -vapaan päivän. Tänään olisi sitten aloitettava tuota esseetä, jonka deadline on siis perjantaina. Tiistaina olisi lisäksi eu-oikeuden tentti, saa nähdä miten menee. Täytyy siellä kai käydä katsomassa, millaiset kysymykset opettaja on keksinyt.


perjantaina, joulukuuta 01, 2006

1. Pyhä toimitus

Juice Leskisen "Pyhä toimitus" on soinut koko päivän päässäni, vaikken uhkailuista eilen "Lauluja rakastamisen vaikeudesta" kuunnellutkaan. En tiedä miksi, ehkä biisi heijastaa hieman omaa elämääni - kai. Mutta hienot sanat ja loistava pianonsoitto taustalla. Kävin tänään Metsossa - eli Tampereen pääkirjastossa kirjoittamassa muistovärssyn Juicelle omistettuun "addressiin" (ei muistokirjaan). Pakkohan se oli, kun sielläpäin liikuin. Jonoa oli, enkä ihmettele.

Halla-ystävieni pikkujoulut kuulemma sujuivat eilen mallikkaasti. Hyvä niin, vaikken itse paikalla ollutkaan. Olisin kyllä halunnut - ehdottomasti. Mutta aina ei ole kyse haluamisesta. On vaan mentävä niillä eväillä mitä on - niinhän tosin on tehtykin jo viisi vuotta.

Kaikesta huolimatta on joulukuun ensimmäinen (vaikkei uskoisi, kun lunta ei ole maassa). Pyhän toimituksen odotus voi alkaa.


Maailman Aids-päivä 1.12.

D2c


Twitter Delicious Facebook Digg Favorites More