lauantaina, lokakuuta 21, 2006
marko77
Olipahan viikko. Reilut 500 matkustuskilometriä ja seitsemän tuntia joukkoliikennevälineissä. Yöuniakin peräti noin seitsemän tunnin keskiarvolla. Lisäksi runsaat 6000 merkkiä, paperille siis. Eilen piti olla vapaapäivä, mutta (onneksi) tuli pikahälytys verkkotoimittajan töihin - ainakin elokuvarahat tuli tienattua. Sai tehtyä hieman muitakin kirjoitustehtäviä samalla. Tänään Tampereelle Punaisen Ristin Hämeen piirin syyskokoukseen, edustustehtäviin siis. Eihän tuosta tule kuin reilut 260 kilometriä. Sunnuntaina, eli siis huomenna saa onneksi nukkua. Ja toivottavasti pitkään.
Elokuvasta puheenollen kävin keskiviikkona Helsingissä katsomassa, yksin tietysti, kovasti kehutun Volver -Paluu -elokuvan. En osannut odottaa oikeastaan mitään, koska ykkösosaan en ole tutustunut. Elokuva oli kuitenkin mainio ja pienessä salissa elokuvan tunnelma oli lähes käsin kosketeltavissa. Lähes samantasoinen kuin Geishan muistelmat, täytyy sanoa - laatutavaraa. Puolentoista tunnin elokuva hurahti kuin siivillä. Penélope Cruz teki mielestäni lähes parhaan roolisuorituksensa ikinä. Hyvältä näyttämisen lisäksi hän osaa myös laulaa, tjeu! Eikä muut naispääosan esittäjät mitään huonoja olleet, jakoivathan he Cannesin parhaan naispääosan esittäjän palkinnonkin keskenään. Kunnia, jonka Kati Outinenkin on jossain vaiheessa vastaanottanut. The Break-up nyt jäi varmaan katsomatta, kun ko.pätkä poistui Finnkinon ohjelmistosta. Mutta mielenkiintoisia elokuvia on silti tulossa, muun muassa A Good Year ja ehkä Lonely Hearts - unohtamatta 
Elokuvan jälkeen kävin Eirassa ja kävelin takaisin keskustaan merenrantaa pitkin. Olisi kyllä mieli tehnyt jäädä sinne - merenrannalle siis, ainakin muutamaksi tunniksi. Ihana (kuvauksellinen) syksyinen ilma - aurinko paistoi ja lämmintäkin riitti - taisi olla peräti +10C lämmintä. Harvinaista syksyksi. Toisin kuin viimeiset pari päivää, jolloin on pitänyt käyttää pipoa ja hieman paksumpaa takkia, ettei vallan jäätyisi. Ensi kuussa tulee jo lunta - jee..
Niinä aikoina, kun minusta ei kuulu mitään,
olen minä omilla teilläni -
mutta kulkien niin, että polkuni toinen puoli on aina varattu sinulle..
Tekstit
4 kommenttia:
No ilmankos ei mistä missään näy kun tolla tavalla pitää reissata ympäri maita ja mantuja. :)
Kenelläkös sitä ikävä tulis..:( No, välillä se on tätä - tämä kulkurin elämä.. Mutta ystävät silti koko ajan mielessä, kuten tuossa lopussa kerroinkin.. Anteeksi ystäväiseni, jos huolestutin..
No tokihan ystäviä alkaa kaivata, jos ei missään kuulu ei näy. Mutta hyvä että kaikki ok ja opiskelet ahkerasti. Muista silti pitää itsestäksikin huolta.
:) Täytyy yrittää raportoida säännöllisin väliajoin. Kirjoittaminen vie aika paljon aikaa, mutta onneksi kohta helpottaa.
Lähetä kommentti