19. Lepäilyä ja lenkkeilyä

Tiistai on sujunut lepäilyn merkeissä ja juoksevien asioiden hoitamisessa (lähinnä koulujutut sain päätökseen tältä vuodelta). Nukuin paremmin kuin pariin kolmeen päivään, mikä tietysti on hyvä asia. Tuli myös lenkkeiltyä ja pyöräiltyä, nyt kun säät sallivat taas ulkona olemisen. Hiukka kylmä on, mutta talvella pitääkin. Tosin ilo taitaa jäädä lyhytaikaiseksi, mutta luonnolle ei voi mitään.

Huomenna pitää purkaa kamerasta Geneve-kuvat sekä kirjoittaa matkaraportti ja muutenkin fiilistellä matkaa, josta jäi paljon käteen - ehkä enemmän kuin arvaankaan. Mutta matkasta lisää tuonnempana.

Read the rest of this entry »

Posted in JOULUKALENTERI

18. Takaisin kotona

Salut tu le monde Sveitsistä ja Genevestä! Takaisin rakkaassa kotimaassa, vaikka olisin minä sinne jäänyt - sen verran kaunis kaupunki (jossa todellakin on vielä melkein kesä, ruusut kukkivat ja nurmi vihersi). Suklaata ja juustoa - ah, mitä makuja kaupunki tarjosikaan! Tuli puhuttua viittä kieltä matkan aikana, tosin ranskaa olisin halunnut puhua enemmänkin, mutta kun ei osaa niin ei osaa..

Kokemuksia, kuvia ja tunnelmia myöhemmin..Vielä väsyttää jonkin verran, sillä eilinen päivä meni käytännössä reissun päällä (lentäen Geneve-Frankfurt-Helsinki ja bussilla Helsinki-Lahti).

Read the rest of this entry »

Posted in JOULUKALENTERI , MATKALLA

13. Kohti normaalia arkea

Tänään oli viimeinen päivä pätkätöitä tältä vuodelta. Puolitoista kuukautta meni ihan vauhdilla ja työkokemusta tuli taas jonkin verran. Reissun jälkeen palataan suht normaalin päiväjärjestykseen, eli ainakin jonkin verran pidempään saa taas nukkua. Ja tavata kavereita, mikäli he kiireiltään ehtivät.

Huomenna siis reissun päälle. Pakkaaminen on kaikkein ärsyttävintä matkustamisessa. Kunpa pelkkä passi ja hammasharja riittäisivät - mutta ei ainakaan paria päivää pidemmälle reissuille. Nyt lähti mukaan muun muassa neljä t-paitaa, neljät sukat, pari paitaa. Reissusta huolimatta yritän bloggailla - toivottavasti Hotel Le Grenil:ssä löytyy nettiyhteys. Au revoir vähäksi aikaa!

Read the rest of this entry »

Posted in JOULUKALENTERI

Geneve kutsuu kulkijaa

Satunnainen matkailija on pakannut tänään matkalaukkuaan, sillä edessä on matka Geneveen, Sveitsiin. Matkaan lähdetään torstai-aamulla (aikaisin täytyy tällaisen pitkänmatkalaisen nousta) ja takaisin Suomessa ollaan sunnuntai-iltana.

Kyseessä on erään nuorten lehden opinto- ja suunnittelumatka muun muassa Kansainvälisen Punaisen Ristin päämajaan sekä Punaisen Ristin museoon. Lisäksi tarkoitus on tutustua ah, niin ihanaan, joskin kalliiseen kaupunkiin. No, eiköhän satunnaisella matkailijalla ole varaa pariin teekupposeen Geneve-järven rannalla tai luisteluhetkeen tekojääradalla. Sveitsissä on toki käyty ennenkin, mutta vain eteläisessä osassa ja tutuksi tuli ainoastaan Geneven lentoasema.

Täytynee pakata ainakin aurinkolasit ja kevyempää takkia mukaan, sääennusteissa oli luvanneet ainakin +10C ja aurinkoista - saa nyt nähdä. Ehkä parempi kuin ei oleta mitään. Ärsyttävää muutenkin pakata, sillä olen aina ottanut matkoilleni (omasta mielestäni) liikaa tavaraa, lähinnä vaatteita. Muiden kantaessa sellaista pientä reppua allekirjoittanut raahaa sellaista hemmetinmoista laukkua. No, kai sitä on oppinut varautumaan kaikenlaiseen - tai sitten ei. Tuliaisille pitää vaan jättää tilaa, tai sitten täytyy kuljettaa suklaat ja juustot käsimatkatavaroissa..

Heitetäänkö pois kaikki housut ja paidat,
lähdetään lennolle...

Read the rest of this entry »

Posted in MATKALLA

12. Normaali päivä

Tänään oli aika, no, normaali päivä. Aamulla pätkätöitä ja illalla vapaaehtoistyötä. Niin ja parturissa tuli käytyä - enää ei ole MacGyver-hiuksia, vaan ihan normi lyhyet hiukset. Päivän ehdottamasti parasta antia oli erään ystäväni näkeminen pitkästä aikaa - niin ja hänen suloisen poikavauvansa tapaaminen. Vaikka pikkuherra ei osannut vielä moikata, niin uskon että meidät tuli esiteltyä. Ja äitiys suorastaan hehkui hänestä.. :) Jotenkin positiivinen olo valtasi allekirjoittaneenkin, ehkä se on sitä ystävän puolesta iloitsemista..

Read the rest of this entry »

Posted in JOULUKALENTERI

11. Valmista

No niin, essee on sitten valmis. Liian pitkä jälleen kerran, mutta näin aina - toivottavasti joku kolmonen siitä heltiää. Täytyy vielä kommentoida muiden esseitä (kaksi esseestä kommentoitavana). Huomenissa tuo on pakko hoitaa, ettei unohdu. Opettajan palautetta odotellessa..

Joulukortitkin ovat jo suurimmalta osin kirjoitettu ja merkitetty - keskiviikkona sitten postiin. Muutaman kortin vien henkilökohtaisesti perille, jos ehdin ennen aattoa. Itse en kovinkaan montaa korttia odota, mutta antamisen ilo on kaikkein tärkein - minä ainakin välitän ystävistäni, josseivät muut sitä tee. En todellakaan pahoita mieltäni, jos joku ei korttia laita - son ihan up yours, eiku up to them. Muutama sähköinen kortti tulee valitettavasti lähetettyä, kun en kaikkien ystävien osoitteita tiedä. Mieluiten pahvinen kortti, jotenkin sydän enemmän mukana kuin esim. sähköisissä korteissa. Mutta muistaminen se kai on pääasia..

Read the rest of this entry »

Posted in JOULUKALENTERI

10. Harvinaisia ilmiöitä

Tänään luonnossa esiintyi kaksi perin harvinaista ilmiötä: aurinko ja tähtitaivas. Oli sanoinkuvaamatonta ihastella iltalenkin aikana kirkasta tähtitaivasta ja muistella, miten ne tähtikuviot oikein menivätkään? Viimeksi taisin yhtä kirkasta tähtitaivasta ihastella Seinäjoen yössä elokuussa valmistautuessamme Rockfutiksen SM-kisoihin. No, se siitä..

Essee on viimeistelyä vaille valmis. Huomenna aamulla vielä muutama rivi, niin sitten on urakka ohi. Eihän noita merkkejä ole kuin noin 15000, joten pikkunen urakkahan tuo - normi esseeseen tai kandiin/graduun verrattuna.

Alkaa myös viimeinen työviikko, tai työviikon puolikas. Keskiviikkona tällä erää viimeinen pätkätyöpäivä, jonka jälkeen..No, palaan tuohon tuonnempana. Kuten myös ystäviin, joista on niin kova huoli ollut viime aikoina..

Read the rest of this entry »

Posted in JOULUKALENTERI

8. ja 9. Edelleen harmaata..

Kaksi luukkua samalla kertaa, eilen kun ei tullut kirjoitettua merkintää. Juutuin Gordon Ramsayn "Kurjat Kuppilat" - ohjelmaan, jota olen täällä suositellutkin. Ja suosittelen yhä - mies kyllä osaa asiansa ja melkein innostaa allekirjoittaneen kokkaamaan. Tai ei sittenkään, polttaisin vaan kaikki ruoat pohjaan.

Viikonloppu on mennyt aika harmaissa merkeissä. Eilen satoi paikoin vettä (no, se Hesan reissu kaatui muihin syihin), tänään taisi ihme kyllä olla poutaa. Tuli pyöräiltyä, ei ainakaan ole liukasta. Lumettomuudessa on siis puolensa, pyöräilykausi ainakin saa jatkoa. Vaikka kyllä sitä talvellakin -25C:n pakkasessa on tullut fillaroitua. Asennekysymys.

Essee on pian valmis, saimme kaikki lisäaikaa sen tekemiseen. Meillä on ihana opettaja, hän on Helsingin yliopiston viestinnän lehtoreita. Antaa palautetta teksteistä ja innostaa tutkimuksen tekemiseen. Mietin tuossa kirjoittaessani, että ei tuo gradunkaan tekeminen niin vaikeata pitäisi olla - alkuun vain olisi päästävä, niin kyllä se siittä. Vaan tuo aihe vaivaa edelleeen. Täytyy kai kirjoittaa kaksi tutkimussuunnitelmaa, kummasta se ohjaaja sitten pitäisi..

Pitäisi muutama sana kirjoittaa BB 2006 -ohjelmasta, joka sitten loppui viime perjantaina (eli siis viikko sitten). Herätti kyllä monenlaisia tunteita, mutta siittä sitten lisää..

Read the rest of this entry »

Posted in JOULUKALENTERI

7. Kirjoituskiireitä

Eilen oli kirjoituskiireitä, kun viestinnän opintojen essee painaa päälle. Työn ja muiden opintojen ohella tuota on tehtävä, jotta se valmistuisi ajoissa. Motivaatio on aika ajoin hakusessa, mutta mitäpä en tekisi tulevaisuuden eteen. Ei kai noista viestinnän opinnoista ole haittaakaan. Tuli käytyä kirjastossakin hakemassa hieman muutakin luettavaa kuin koulukirjat - käteen tarttui Tuija Matikan "Sofia Originale". Täytyy tutustua tarkemmin, kun tässä nyt ehtii..

Read the rest of this entry »

Posted in JOULUKALENTERI

6. Kaveria ei jätetä

Itsenäisyyspäivällä on minulle aina erityinen merkitys - voidaan sanoa, että se on minulle arvokkain päivä vuodessa. Suvussani on paljon sotaveteraaneja, joille sota on joka päivä läsnä muodossa tai toisessa. Lisäksi äitini suku on lähtöisin menetystä Karjalasta, jossa olisi jonain päivänä kiva vierailla.

Myös armeijan käyneenä ja vapaaehtoiseen maapuolustuskoulutukseen osallistuvana osaan antaa tälle päivälle sille kuuluvan arvonsa. Veteraanien työtä on mukava jatkaa, toivottavasti emme koskaan joudu rintamalle puolustamaan kotia, uskontoa ja isänmaatamme.

Päivä kului siis isänmaallisessa merkeissä. Aamulla kuuntelin YLEn välityksellä lipunnostoa Tähtitorninmäellä ja kuuntelin Finlandiaa. Iltapäivällä oli vuorossa Tuntematon Sotilas - jälleen kerran. Nyt tapitan Linnan Juhlia - sitä kättelykierrosta siis. Toivottavasti sitä joskus pääsisi Linnaan itsekin, siis presidentinlinnaan.

Read the rest of this entry »

Posted in JOULUKALENTERI

5. Tenttiä pukkaa

Tänään tuli tentittyä kaksi ainetta (molemmat julkisoikeutta): eurooppaoikeus ja julkistalouden hallinnolliset perusteet. Ensimmäiseen osasin jopa vastata, toinen meni miten meni.. Yllättävän vähän tuttuja, ainostaan muutama ihana (hih) naama näkyi tenttitilaisuudessa. Suurin osa jo joulun vietossa, aika hiljainen kampus oli noin yleensä. Väsyttävä päivä, tosin huomennakaan ei saa levätä - esseen kirjoittaminen kutsuu; ensin pitää tosin lukea muutama opus. Laitan rastin seinään, kun olen saanut viestinnän ja muut opinnot tältä vuodelta pulkkaan.

Read the rest of this entry »

Posted in JOULUKALENTERI , OPISKELU

3. ja 4. Viikonloppu väsyksissä

Palaan menneeseen viikonloppuun, jonka yleiskuva oli aika lailla väsähtäynt. Sunnuntaina lepäilin ja katsoin televisiota - sekä tietysti aloitin loppuesseetä. Pelottaa ihan kympillä, miten työn ja tenttimisen oheella saan tuon tehtyä etenkin kuin sain toisesta luentopäiväkirjasta nelosen.

Eilen maanantaina siis sain opettajan kommentin: Hei! Varsin johdonmukaista ja pätevää pohdintaa jo rajautuneen kysymyksen äärellä -- tätä oli ilo lukea. Menetelmällineen pohdinta on selkeää ja kysymys ja menetelmäajatukset samaa paria. Hyvää työtä kaiken kaikkiaan ja arvosana 4. Hui, eihän tuosta tule kuin paineita, mutta uskoisin, että yleisarvosanaksi on tuo 3 varmistunut. Jotenkin alkaa olla finaalin puolella tämä vuosi etenkin opintojen suhteen, eikä jaksaisi kirjoittaa enää riviäkään. Mutta perjantain jälkeen on helpompaa..

Read the rest of this entry »

Posted in JOULUKALENTERI

2. Leppoisa lauantai

Eilinen meni kutakuinkin leppoisissa merkeissä. Tuli lepäiltyä ja pyöräilyä - molemmat olleet viime aikoina harvinaista herkkua. Aurinkoinen päivä oli ihan tervetullut asia. :) Tuli myös hieman lueskeltua, mutta yritin pitää opinto/työ -vapaan päivän. Tänään olisi sitten aloitettava tuota esseetä, jonka deadline on siis perjantaina. Tiistaina olisi lisäksi eu-oikeuden tentti, saa nähdä miten menee. Täytyy siellä kai käydä katsomassa, millaiset kysymykset opettaja on keksinyt.

Read the rest of this entry »

Posted in JOULUKALENTERI

1. Pyhä toimitus

Juice Leskisen "Pyhä toimitus" on soinut koko päivän päässäni, vaikken uhkailuista eilen "Lauluja rakastamisen vaikeudesta" kuunnellutkaan. En tiedä miksi, ehkä biisi heijastaa hieman omaa elämääni - kai. Mutta hienot sanat ja loistava pianonsoitto taustalla. Kävin tänään Metsossa - eli Tampereen pääkirjastossa kirjoittamassa muistovärssyn Juicelle omistettuun "addressiin" (ei muistokirjaan). Pakkohan se oli, kun sielläpäin liikuin. Jonoa oli, enkä ihmettele.

Halla-ystävieni pikkujoulut kuulemma sujuivat eilen mallikkaasti. Hyvä niin, vaikken itse paikalla ollutkaan. Olisin kyllä halunnut - ehdottomasti. Mutta aina ei ole kyse haluamisesta. On vaan mentävä niillä eväillä mitä on - niinhän tosin on tehtykin jo viisi vuotta.

Kaikesta huolimatta on joulukuun ensimmäinen (vaikkei uskoisi, kun lunta ei ole maassa). Pyhän toimituksen odotus voi alkaa.

Read the rest of this entry »

Posted in JOULUKALENTERI

Maailman Aids-päivä 1.12.

D2c

Read the rest of this entry »

Posted in AJANKOHTAISTA

Siniaaltoinen elämä

Siniaalto, vuoristorata..Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Uskon, että jokaisella meistä on siniaaltoinen elämä - tai vuoristoratainen, ihan miten haluaa. Välillä on niin mukavaa ja leppoisaa, toisinaan taas kaikki ottaa päähän - niinkuin allekirjoittaneella tänään.

Pari viimeistä päivää meni ihan mukavasti, vaikka on joutunut aikaisin heräämään. Aurinkokin näyttäytyi ja sai jutella erään henkilön kanssa elämästä noin yleensä - viestinnän opintoja unohtamatta. Kyllä, si-aalloistakin oli jotain puhetta. Fiksu ihminen, muttei heillä aina niin helppoa ole, vaikka toista miten kuvittelisi.

Tänään on taas palattu maan pinnalle, eli voidaan varmaan sanoa normaaliin elämään. Molemmissa opinnoissa lievä paniikki päällä, pitäisi lukea ja kirjoittaa vaikka mitä ensi viikkoon mennessä. Lisäksi ainejärjestön pikkujoulut jäävät pakostakin väliin. Niin ja ei luntakaan ole missään..

Onneksi viikonloppu on lähellä, vaikka kirjoittamisen/lukemisen merkeissä taitaa mennä. Saa nukkua pitkään ja kenties pari tuntia voipi lohkaista uutukaiselle Bond-filmille. Juicen "Lauluja rakastamisen vaikeudesta" on tosin pakko laittaa soimaan jo tänään, vaikkei ko.aihe olekaan ajankohtainen henkilökohtaisessa elämässäni.

Read the rest of this entry »

Posted in ELÄMÄ

Elämää verkossa, osa 2

Kiukkuisena ei pitäisi mennä nukkumaan, mutta eilen menin. Siitä oli sitten seurauksena se, etten nukkunut kunnolla ja maanantai meni ihan piloille. Elisan vika kaikki tyynni. Kyseisen lafkan joku serveri otti ja meni oikosulkuun ->pätkäisi sekä nettiyhteydet ja puhelimen - kiva kiva. Sunnuntai-iltana ei insinörtit kuitenkaan tehneet mitään, joten tänään piti tehdä töitä evakossa. Onneksi yhteydet ovat jo nyt joten kuten kunnossa.

Töiden lisäksi olen kirjoitellut luentopäiväkirjaa. Dedis on torstaina ja sitten pitäisi ryhtyä lukemaan kolme viestinnän tutkimukseen liittyvää kirjaa, jotta saisi tehtyä lopputehtävän (dedis 8.12. - itsenäisyyspäivä taitaa mennä lukemisessa/kirjoittamisessa). Ensi viikolla olisi myös eu-oikeuden tentti, täytyy viikonloppuna jostain kaivaa aikaa tuollekin.

Ystäviä on hirveä ikävä. Muutamia tosin enemmän kuin muita, mutta yhtä kaikki.

Read the rest of this entry »

Posted in KIUKKU

Soi blues joka asemalla..

Huh, terveiset Helsingistä ja saunasta! Aamulla vekkari soi viideltä ja piti taas lähteä tien päälle. Helsingissä alkoi kymmeneltä avoimen luennot (viestintä) ja neljältä loppuivat. Oli taas hyvä meininki ja luulen, että jotain jäi tällä kertaa myös päähän. Pakollinen laihutuskuuri tuntuu olevan päällänsä, kun ei ehdi edes lämmintä ruokaa syömään - tänään söin Wayne´s Coffeessa kanaleivän ja join vihreätä teetä (lounastauko oli ruhtinaalliset 15 minuuttia, sillä saman verran meni jonottamiseen).

Ennen kotio lähtöä kävin erään kaverin kanssa kahvilla - missäpä muualla kuin Wayne´s Coffeessa (itse join kyllä kaakaota). Juttelimme niitä näitä ja suunnittelimme pika-excua Tukholmaan. Kaverin pitäisi käydä sikäläisessä yliopistossa ja minun, no, vaikka tapaamassa uusia tuttavuuksia. Huomenna taas aikaisin ylös, on se kumma kun ei viikonloppunakaan saa nukkua.

Juice Leskinen on poistunut taivaalliseen laulu- ja sanoituskuoroon. Ikävä, mutta ehkä odotettu juttu. Hieno mies, vaikken koskaan tavannut (keikatkin jäi kuulematta, harmittaa). Loistavia ja koskettavia biisejä, niitä tuli aina hoilattua (itsekseen) aina kuin radiosta sattui kuulemaan. Jään kaipaamaan, kuten jäin Göstaakin. Onneksi Sikaa pääsee kohta laulamaan...

Mistä tullut oon, tiedä en.
Tietää en haluakaan.
Määränpää, kuinka tietäisin sen.
Mieti en, mä vaellan vaan.

En välitä muusta, mutta päivät jotka
maapallo rullaa radallaan.
Luonas kai olla saan?

Kun pysähtyy juna ja aseman nään.
Mä hyppään pois jään tuijottamaan.
Ihmiset kotiin käy kylmissään.
Suruni jäätyy iltaan koleaan...




(Luonas kai ollaan saan / Juice Leskinen)

Read the rest of this entry »

Posted in AJANKOHTAISTA

Pakko painaa..

Väsyttää. Pakostakin, kun viiden aikoihin taas ylös ja Manseen - pari tuntia vasta kotona oltu. Huomenna aamusta Helsinkiin kuuden tunnin luennolle. Onneksi lupasi poutaa, sateessa ei Helsingin katuja ole kiva tallata. Lunta ei ole missään, mutta jäätä on ainakin Helsingissä. Nyt tällä reissulla en ota luistimia mukaan, mutta ehkä joskus..

Kulunut viikko oli eittämättä edellistä raskaampi. Syynsä on toki säällä, joka on syksyisen harmaa ja sateinen. Mutta opinnoissa pukkaa kiirettä. Viestinnän aineopinnoissa mennään aika haipakkaa vauhtia - kurssi suoritetaan avoimessa yliopistossa puolessa siitä ajassa, mitä normi viestinnän aineopiskelija tekee yliopistossa. Luentopäiväkirjat pitää naputtaa neljässä päivässä luennoista ja lopputehtäväänkin pitää lukea kolme opusta. No, sitä saa mistä on maksanutkin. JOO-opinnoistakin piti valittaa, mutta nyt en jaksa. Kurjat Kuppilat, suihkuun ja nukkumaan.

Read the rest of this entry »

Posted in OPISKELU

Krapula tulee kyllä..

Olen lähipäivinä törmännyt kahteen alkoholin käyttöä koskevaan uutiseen. Toissapäiväisessä Metro-lehdessä oli uutinen, jonka mukaan kolmannes EU-kansasta nauttii liikaa alkoholia. Eilen törmäsin STT:n välittämään uutiseen, jossa todetaan, että "nuorten humalajuominen on lisääntynyt Euroopassa viime vuosikymmenen aikana. Humalaan juominen ei lopu nuoruusvuosiin, sillä 18-29-vuotiaat juovat vielä enemmän." Uutisessa mainittiin, jostain kumman syystä, että Irlanti ja Suomi ovat nuorten aikuisten alkoholin käytön suurmaita. Ja sen kyllä huomaa ainakin perjantai-iltaisin tuolla kaduilla sekä televisiosta - BB-talon asukit "keittoavat" joka päivä.

Kävin miettimään omaa suhdettani alkoholiin. Sitä voidaan pitää kummallisena - tai ainakin muut tuntuvat pitävän. Ikään ja väestöryhmään suhteutettuna olen outo tapaus. En ole koskaan ollut kännissä ja viimeisestä alkoholipitoisesta juomasta on jonkin aikaa - nautin kaksi lasia viintä erään ystäväni luona kolmisen kuukautta sitten. Kesälläkin tuli ainoastaan pari kertaa istuttua terassilla. Ystävien kanssa on mukava ottaa muutama silloin tällöin ja ulkomailla on mukava tutustua paikallisiin illanviettopaikkoihin. Nykyteinien harrastama kadulla kaljoittelu ja kännien vetämien joka perjantai ei koskaan ole ollut minun juttuni. Krapula tulee kyllä, mutta minä määrään, minä päätän päivän...

Read the rest of this entry »

Posted in AJANKOHTAISTA

Masentavat numerot

Hitsi, nämä maanantait masentavat. Aina joku tässä viikonpäivässä mättää. Viestinnässä tuli edellisen jakson arvostelut. Kolmosia ja yksi kakkonen - joku kolmonen kai yleisarvosanaksi. Olosuhteisiin nähden tuo numero on no, odotettu ja kenties täysin ansaittu. Jotenkin kuitenkin pettymys on tällä hetkellä päällimmäisenä pääkopassa. En ole perfektionisti, mutta kyllä nuo arvosanat pitäisi olla jossain kolmosen paremmalla puolella. Jännitän nykyään arvosanoja melkein tenttejä enemmän. Hassu juttu sinänsä, sillä jokin riippuvuussuhde niillä kai keskenään on. No, ei kai tällä päällä enempää voi vaatia *koputtaa puuta*. En tiedä, ehkä vaadin itseltäni liikaa.

Read the rest of this entry »

Posted in OPISKELU

Suicide is painless..

..it brings on, many changes..Tänään vietetään Suomessa itsemurhan tehneiden muistopäivää. Päivä herättää minussa tunteita, sillä muutamat kaverini ovat päättäneet päivänsä oman käden kautta. Vaikkei he mitään varsinaisia ystäviä olleetkaan, niin silti heitä on silloin tällöin ikävä. Kaikki ne lapsuuden muistot ja yhteiset hetket tulevat mieleen aika ajoin. En kuitenkaan jaksa olla enää heille vihainen, ymmälläni olen sitäkin enemmän.

Päällimmäisenä tietysti kysymys MIKSI? Elämä on jo lahja sinänsä ja perhe, ystävät ja rakkaus mansikoita kakun päällä - niistä pitäisi olla kiitollinen ja jaksaa tätä maailmaa jo noiden asioiden tähden. Meillä jokaisella on heikot hetkemme, mutta oman elämän lopettaminen on jotain, mikä menee yli ymmärryksen - kuinka moni ihminen haluaisikaan elää, jos vain annettaisiin mahdollisuus?

Read the rest of this entry »

Posted in AJANKOHTAISTA

Mielenkiintoinen luento

Eilinen viestinnän luento oli mielenkiintoinen, vaikka välillä oli pakko väsymyksestä haukotella. Opettaja oli innostava ja saimme aikaan hyviä keskusteluita. Kävimme läpi viestinnän erilaisia tutkimusmenetelmiä. Tutkimusmenetelmät sopivat myös muihin aloihin, joten niistä on apua myös minulle - kun sitä gradua joskus aloitan. Jotenkin tuli taas paniikki päälle siitä, selviytyykö tuosta lopputyöstä koskaan? Tutustuimme myös siihen, miten tehdään erilaisia kyselytutkimuksia, joihin meistä jokainen on varmasti osallistunut. Hyvän kyselytutkimuksen tekeminen on vaikeata, mutta niihin on myös vaikea vastata. Eilisen luennon tuloksena suhtautumiseni kyselytutkimuksiin muuttui. Ehkä sitä paremmin ymmärtää tutkimuksen tekijöitä ja toivottavasti osaan paremmin vastata. Tiedä häntä. Täytyy kohta aloittaa luentopäiväkirjan tekeminen, heti sen jälkeen kun on herännyt.

Read the rest of this entry »

Posted in OPISKELU

Väsyttävä viikko

Onneksi on viikonloppu, ei tätä olisi enää jaksanut. Tänään olen kaivannut muita viikonpäiviä enemmän unta ja ruokaa. Aamulta ylös puoli viideltä ja kohti Tamperetta. Rankka päivä, muutama tunti luentoa ja täysi työpäivä päälle. Tampereella söin lihapasteijan sekä ruisleivän, ja kotona pari leipää - siinä päivän ruoka-annos. Illalla tosin viiliä vielä, jaksaa vähän aikaa nukkua. Päivän liikunta-annos tuli siinä, kun juoksin 10 minuutissa Lahden linja-autoasemalta rautatieasemalle. Kiva mäki - kaikki Lahdessa käyneet tietävät mistä puhun. Huomenna olisi herättävä kahdeksalta, sillä kymmeneltä alkaa viestinnän kuusituntinen luento. Meneehän se lauantai siinäkin. Sunnuntaina olisi kiva käydä elokuvissa (saa nähdä jaksaako). Pariisi - rakkaudella pyörii Kino iiriksessä. Ihan yksikseen sinne tosin menen, mutta väliäkö hällä?

Lämpimät ihmissuhteet - ne ovat tärkeitä. Tänään juttelin yhden opiskelijatoverin (kaunokaisen tietenkin) kanssa pitkästä aikaa, muista milloin olin viimeksi häntä nähnyt. Kymmenisen minuuttia vaihdettiin kuulumisia. Täytyy todeta, että naiset ne kaunistuvat vuosi vuodelta. Herrasmiehenä toki kysyin myös hänen lapsensa vointia. Oli kiva kuulla, että hänen gradunsa valmistuu hiljalleen (toisin kuin eräillä) ja vointi on muutenkin hyvä. Eräs kaverini soitti iltasella, myös hänen kanssaan oli mukava jutella. Viime aikoina on jäänyt vähän nuo yhteydenotot ystäviin, täytynee jossain vaiheessa korjata tilanne. Mutta toisaalta, he kyllä tietävät, että olen tarvittaessa tukena ja turvana - vaikken välttämättä joka päivä kuulumisia ehdikään kysellä.

Read the rest of this entry »

Posted in YLEINEN

Kesä keskellä viikkoa

Keskiviikko on ehkä päivistä siedettävin. Viikko on puolivälissä; ei ole maanantai eikä tosin vielä (valitettavasti) perjantaikaan. Päivä meni töitä paiskiessa ja viestinnän opintoihin virittäydessä. Edellinen osio (tutkimustaidot) oli no, tarpeellinen tulevaisuuden kannalta, eikä tuo seuraavakaan (viestinnän menetelmät) mitään hyödyntöntä ole - päinvastoin. Joo-opinnot ovat hiukan hankalassa vaiheessa, niistä joskus lisää..

Sää sitten muuttui taas keväiseksi. Loskaa lentää ja lämpöä on viiden asteen hujakoilla. Ei niitä ulkojäitä taida tulla vielä, ladut sentään ovat jo käyttökunnossa. Kävely on aika vaikeata, kun eivät ole auranneet. Pyöräilystä ei kannata edes haaveilla, pitäisi olla kuivat kelit. Kyllä se talvi sieltä, toivottavasti edes jouluksi..

Read the rest of this entry »

I don´t like Mondays..

..and that´s for sure, Sir Geldof! En tiedä, jotenkin maanantait ovat ruvenneet vainoamaan meikäläistä. Siis jokin saa "kuun päivän" tuntumaan huonoimmilta päiviltä, mitä ne ehkä loppupeleissä ovatkaan. Viime maanantai oli ärsyttävä, samoin tänään oli aika väsypäivä. Unet ovat parina viime päivinä jääneet vähiin, syynä voi olla liikunnan puute tai aikaiset aamuherätykset. Kunnon hikilenkki on puuttunut, kun ei viitsi pyörälläkään mennä liukastelemaan. No, toivottavasti loppuviikko olisi vähän parempi.

Kävin tänään kotikirkossani äänestämässä seurakuntavaaleissa, ainoana perheenjäsenenä tosin. Koen, että demokratia on tärkeätä myös kirkollishallinnossa. Ehdokkaat olivat suureksi osaksi tuttuja, mutta valinta oli silti vaikea. Johtunee siitä, että en tällä kertaa lähtenyt itse ehdokkaaksi. Mutta hyvää ja nuorten asioita ajavaa ehdokasta äänestin, toivottavasti pääsee myös valtuustoon saakka vaikuttamaan.

Myös itse äänestystilaisuus sujui mallikkaasti, en edes ajokorttia näyttänyt - aina on joku vaalitoimitsija, joka minut tuntee, sen verran on tullut oltua itsekin mukana hieman siellä sun täällä. Kirkkoherrakin tuttavallisesti tervehti.. On mukava tietää, että paimen välittää sen verran lampaistaan, että on vapaa-aikanaan heidän seurassaan.

Read the rest of this entry »

Sanoja väärinpäin..

Eilen tuli puhuttua enemmän kuin kuluneella viikolla konsanaan - siis muutakin kuin kiitos ja näkemiin. Ja vielä ihanien neitokaisten kanssa. Jotenkin oli pakko avautua, kun mennyt viikko oli niin kirjoituspainoitteinen, ettei pahemmasta väliä. Työn, opiskelun ja vapaa-ajan harrastuksen takia napautus on ollut hallitsevana äänimaisemana, missä nyt ikinä olen sattunut kirjoitustyötä tekemään. Olin alkuviikosta taas hieman känkkäränkkä, ja otin ehkä tietoisesti etäisyyttä kaikkeen ja kaikkiin. Aikaiset aamuherätykset kai tekevät sen, muttei sitä muutenkaan ole aihetta riemuun.

Eilinen oli kyllä päivistä parhain, vaikka piti riuhtaista itsensä ylös aamuneljältä. Kävin lounaalla opiskelijatoverini kanssa New Yorkissa. Hieno ravintola ja hyvä ruoka (ainakin burgerit) - suosittelen. Puhuimme tunnin verran lähinnä töistä ja opiskelusta. Tämänhetkisestä elämästä siis. Juttua olisi varmaan riittänyt muustakin, mutta piti kiirehtiä luennolle. Päivän päätteeksi käväisin Klubilla, tarkemmin sanottua Klubin yläkerrassassa tutustumassa Punaisen Ristin nuorten lehden uuteen päätoimittajaan. Itsekeitetyn kahvin lomassa tuli puhuttua parisen tuntia niitä näitä. Olin äänessä varmaan liikaakin, pahoittelin neitokaiselle asiaa - mutta häntä ei tuntunut haittaavan. Linja-automatkalla kotio juttelin vähän aikaa erään toisen opiskelijatoverin kanssa. Mukava tietää, missä itsekukin menee - minua kun näkee harvoin kampuksella (vähän kaikenlaisista syistä johtuen).

Talvi vahvistaa otettaan, vaikka muutama päivä onkin ollut suojaa. Järvi on jäässä ja lunta riittää. Odottelen ulkojäitä, pääsisi vuodattamaan hikeä kumisen lätkän perässä. Tai sitten rusettiluistelua - kuka tietää. Nyt kun jaksaisi aloittaa referaatin kirjoittamisen..

Read the rest of this entry »

Viikko pulkassa

Tämä viikko on viimein pulkassa. Onneksi. Maisemia tuli taas nähtyä, muttei rakkaita ystäviä. Pari kertaa Helsingissä (viimeksi tänään) ja kerran Tampereella. Matkustuskilometrejä en kehtaa sanoa, viidensadan tuolla puolen ne kai ovat. Huomenna pitäisi mennä Tampereelle taas, mutten tiedä. Olisi mukava väsätä vapaaehtoislehden taittoa kaveriporukassa, mutta jotenkin aivot haraavat vastaan. Jalat ovat lähdössä, muttei mieli. Pyhäinpäivänä tulisi rauhoittua, viedä kynttilä haudalle ja levätä. Tiistaina olisi EU-oikeuden tenttikin, olisi luettavakin. Saa nähdä.

Read the rest of this entry »

Rankka päivä

Ei oikeastaan mitään uutta auringon alla. Tänään oli aika kurja päivä, noin sään kannalta. Rankka se oli myös - puoli viideltä herätys, viisi tuntia linja-autossa ja lähes 300 matkustuskilometriä. Lunta tuli sekä Päijät-Hämeessä että Pirkanmaalla. Aurauskalustoa ei ole missään, saa tarpoa nivusia myöten lumessa. Junat ja linja-autot myöhässä - onneksi pääsin turvallisesti kotiin (kiitos ammattikuljettajien). Huomenna on onneksi etätyöpäivä, saa ainakin hieman enemmän nukkua. Perjantaina taas maantie kutsuu.

Read the rest of this entry »

Uutta lunta..

Tänään on tullut lunta, entisen tilalle. Puolilta päivin alkanut lumisade jatkuu ja jatkuu - todennäköisesti huomiseen iltapäivään saakka. Uusi lumi vanhan surma - eipä taida olla kuin viikonloppuna, jolloin on luvattu plusasteita.

Puoli viiden aikaan aamulla, lähtiessäni seisakkeelle kävelemään, oli -7 astetta pakkasta. Niinpä oli shokki, kun kävin Helsingissä. Lämmintä +2 ja lunta 0 senttiä. No, tänään on sitä tullut sinnekin. Paitsi yhden aikoihin tuli vettä. Sinänsä mukava käväistä Helsingissä, mutta erään ystävän tapaaminen (ja teehetki) nyt jäi - en kehdannut häntä puhelimella vaivata. En tiennyt, nukkuuko hän vai ei. Olisi kai pitänyt soittaa, mutta sille ei nyt mahda mitään (sori vaan). No, sai hän sentään hieman piristystä dvd:n muodossa. Tahallani halua kenenkään mieltä pahoittaa, pois se minusta.

Huomenna Tampereelle opintojen pariin, kahden tunnin luennon takia puoli viiden aikaan pitää herätä. Huomenna alkaa myös puolentoista kuukauden pätkätyöputki. Tänään jo tein muutaman tunnin. Raha ei sinänsä ole pääasia, vaan kokemus, jolla haetaan sitten kesätöitä. Tosin matkarahoja olisi kiva kerätä, jos vaikka joskus lähtisi - johonkin..

Read the rest of this entry »

Here´s looking at you, kid..

Last night I watched Casablanca on YLE Teema. Seen that already once, but it´s classic and kinda romantic too, so had to watch! I really love that movie! Unforgettable set, great actors and the music - really fancy that song "As Time Goes By". And the quotes too. Almost cried at the end of the film, even I knew how it ends. I´ll buy this film on DVD, definitely..It´s funny, what a man can do for a women he loves..

lisa: A franc for your thoughts.
Rick: In America they'd bring only a penny. I guess that's about all they're worth.

[Of Victor Laszlo, who wants to escape from Casablanca]
Captain Renault: No matter how clever he is, he still needs an exit visa... or I should say two?
Rick: Why two?
Captain Renault: He is traveling with a lady.
Rick: He'll take one.
Captain Renault: I think not. I have seen the lady.

Read the rest of this entry »

Erilaisia maailmoja

Tutustuin tänään kolmeen erilaiseen maailmaan. Aamutuimaan matkustin Helsinkiin, tutustumaan akateemiseen maailmaan - siihen puoleen, joka ei ole minulle vielä tuttua. Kävin eräässä viestinnän väitöstilaisuudessa, joka oli sanomattakin juhlava ja vakuuttava miekkoineen sekä tohtorihattuineen. Vaikka puolitoista tuntia kestänyt tilaisuus pohjautui tiukkaan protokollaan mustine vaatteineen, oli se kiinnostava ja ainakin väkeä riitti. Jäin tilaisuuden jälkeen juttelemaan erään väitteijän tuttavan kanssa, oli mukava juttutuokio! Ei tuo väitös olisi mikään mahdoton ajatus, mutta kaukainen se on. Ainakin nyt riittää, kun suvussa on yksi tohtori ja perheessä yksi insinööri.

Väitöstilaisuuden jälkeen tutustuin merimaailmaan, siis kävelin rannalla. Sää oli, kuten arvata saattaa, tuulinen ja melko kolea. Joutsenetkin hytisivät kylmässä ja painoivat päänsä tuulen suojaan. Olihan noita kauniita Suomen kansallislintuja pakko seurata muutama tovi ja tarkenihan siellä, toppatakki päällä ja pipo silmillä.

Kun tulin kotiin, niin kaikki oli lumessa - vihreä ruoho on jäänyt neitseellisen valkean vaipan alle ja puiden latvat hohkavat valkoista. Arvasinhan sen tavallaan, viimeöisen myräkän jälkeen oli odotettavissa sään kylmenemistä. Mutta jotenkin ensilumi tulee täytenä yllätyksenä. Ja aina se on yhtä surullista, pimeän ja kylmän talven tulo kauniin, lämpöisen kesän jälkeen. Mikään kesä ei ole ikuinen..

Read the rest of this entry »

Känkkäränkkää

Tänään oli känkkäränkkää heti aamusta, itselläni siis. Johtuu siitä, että heräsin=herätettiin seitsemän aikoihin syvästä unesta. Juuri kun saa nukkua pitkään, tai siis se oletusarvo on, niin jostain syystä joutuu avaamaan silmät. Syysmyräkkä ei edesauttanut känkkiksestä toipumista, ehkä huomenna on jo parempi fiilis. No, tiedä häntä kun joutuu aikaisin herämään. Helsingissä (siis yliopistolla) on viestinnän väittäri kymmeneltä, herätys on varttia vaille kuusi. Tiedä, herääkö lumikinoksiin vai vesilammikkoon..

Äitikin voi paremmin, kiitos muun muassa Fazerin Sinisen. Tulehdusarvot kuulemma kohollaan, toivottavasti lääkitys auttaa. Vuodelepoa jonkin aikaa, se on vaikeata sellaiselle, joka on tottunut touhuamaan. Itsekukin on ihan paniikissa, jos on kipeä eikä pysty esimerkiksi ulkoilemaan. Tiedän, olinhan kuukauden kipeänä menneenä kesänä. Sukulaiset sentään soittelevat ja kysyvät vointia - ihme kyllä. Muuten kyllä heistä ei pahemmin mitään kuulu.

Read the rest of this entry »

Päivä kotiäitinä..

Tänään päivä kului "kotiäitinä". Perheen miehet ottivat äidin tehtävät hänen sairastaessaan keuhkokuumetta. Allekirjoittanut tänään hoiti lähinnä siivouksen. Hommin kuului imurointi, pöydän siivoaminen, astiapesukoneen tyhjentäminen sekä kaupassa käynti (taas puolet tavaroista jäi kauppaan). Aika on kulunut myös "päivystämisessä", aina yksi on oltava kotona, jos äiti tarvitsee jotain. Vuoroin vieraissa ja kyllähän sitä haluaisi ystävienkin vierellä valvoa, silloin kun he ovat sairaita. Valitettavasti siihen ei ole mahdollisuutta.

Tyyntä myrskyn edellä. Tällä lauseella voi kuvata päivän säätä. Poutaa ja tyyntä. Sieltä se syysmyrsky tulee, lännestä tällä kertaa. Sen jälkeen pakastaa ja tulee talvi. Tuuli ei niinkään masenna, vaan se sade. Huominen päivä on menee todennäköisesti jossei kotiäitinä, niin kotiäidin apulaisena. Lauantaina kuuntelemaan viestinnän väittäriä.

Read the rest of this entry »

Tällaisia päiviä..

Tänään oli taas aika masentava päivä. Ensin tulee vettä kuin saavista ja sitten äiti joutui sairaalaan pienen keuhkokuumeen takia. Nyt hän on tosin kotihoidossa, hyvä niin. Paranee paremmin tuttujen ihmisten seurassa. Kai sitä jotain on saatu aikaan, ainakin istuin kirjastossa nenä kiinni kirjassa ja tuli palautettua yksi kirjoitustehtäväkin.

Huomenna pitäisi vähän rentoutua ja käydä Helsingissä, kun on luvattu hyvää säätäkin. En tiedä, vaikka tunti matkaan menisikin. Haluaisi vaan olla sängyssä ja vetää peiton korville. Viikonloppuna lupasi jo talvea, on aikakin - johan sitä talviaikaan siirrytään sunnuntaina. Onneksi pipo ja toppatakki ovat kuuluneet varustuksiin jo hyvän aikaa. Eiköhän tämä tältä kertaa. Sanottavaa olisi kyllä, mutta jotenkin ei tule ulos..

Read the rest of this entry »

Padat muhineet..

Otsikko ei kerro kaikkea - lisäksi se suorastaan valehtelee. Ei liity ruokaan ei, vaan kirjoittamiseen. Tänään olin ahkera ja kirjoitin lähes viisi tuntia putkeen (aamukahdeksasta iltapäivän puolelle). Tuloksena (viestinnän harjoituksina olleet) gradulausunto ja tutkimussuunnitelma. En toki tänään kirjoittanut kaikkea, vaan kyseessä oli lähinnä tekstin hienosäätäminen - johon todella kuluu aikaa.

Tapanani on jättää kirjalliset tuotokset "muhimaan" muutamaksi päiväksi tai jopa viikoksi (jossei kyseessä ole viime hetken skuuppi, joka pitää mennä lehteen heti eikä 15 päivä). Teksti kypsyy ja saan hieman etäisyyttä niihin. En tosin ole aina varma, milloin teksti on valmiina toimenpiteitä varten - liekö valmista koskaan? Mutta uskon, että huomenna lähetän nämä ko. tuotokset eteenpäin. Deadline koettaa nimittäin torstaina. Ensi viikolla alkaa uuden tekstin väsääminen, kun tulevan lauantain väitöstilaisuudesta (Helsingin yo) pitää tehdä referaatti. Hyvää harjoitusta tulevaan isoon koitokseen, joka on edessä sitten joskus.

Read the rest of this entry »

100 and counting..

Yli vuosi ja 100 viestiä - ei paha, vaikkei jokaiselle päivälle, tai edes jokaiselle kuukaudelle sanottavaa ole löytynytkään. Tai jos löytyy, niin on pakko miettiä, mitä sanoa. Toisinaan ei ole ehtinyt rustailla riviäkään. Joskus taas tulee sanottua liikaakin, muttei toivottavasti pahasti. Päiväkirjan pitäminen palvelee monella tapaa, ainakin itseäni. Saan ilmaista itseäni, pukea ajatukset edes jonkinlaisiksi sanoiksi. Jostakin aiheista olisi sanottavaa, täytyy käydä lista läpi (eli mitä kaikkea onkaan tullut luvattua). Olen myös miettinyt, jos jakaisi opiskeluun yms. liittyvät aiheet omiin blogeihinsa, mutta se lienee turhaa. Terapeuttistakin tämä kirjoittaminen lienee, omien tuntemusten ja ajatusten läpikäyminen. Mutta ystävää, toista ihmistä, tämä ei korvaa - ei ainakaan pitäisi.

Avainasemassa ovat kuitenkin lukijat, joille suuri kiitos. Kommentteja tosin voisi tulla enemmän, mutta päätarkoitus lienee antaminen. Koen olevani vuorovaikutuksessa lukijoiden kanssa, vaikkei tämä mitään kaksisuuntaista viestintää puhtaimmillaan olekaan. Tästä on hyvä jatkaa, hyvin? alkanutta, yhteistä matkaa.

Read the rest of this entry »

Numbered days

Olipahan viikko. Reilut 500 matkustuskilometriä ja seitsemän tuntia joukkoliikennevälineissä. Yöuniakin peräti noin seitsemän tunnin keskiarvolla. Lisäksi runsaat 6000 merkkiä, paperille siis. Eilen piti olla vapaapäivä, mutta (onneksi) tuli pikahälytys verkkotoimittajan töihin - ainakin elokuvarahat tuli tienattua. Sai tehtyä hieman muitakin kirjoitustehtäviä samalla. Tänään Tampereelle Punaisen Ristin Hämeen piirin syyskokoukseen, edustustehtäviin siis. Eihän tuosta tule kuin reilut 260 kilometriä. Sunnuntaina, eli siis huomenna saa onneksi nukkua. Ja toivottavasti pitkään.

Elokuvasta puheenollen kävin keskiviikkona Helsingissä katsomassa, yksin tietysti, kovasti kehutun Volver -Paluu -elokuvan. En osannut odottaa oikeastaan mitään, koska ykkösosaan en ole tutustunut. Elokuva oli kuitenkin mainio ja pienessä salissa elokuvan tunnelma oli lähes käsin kosketeltavissa. Lähes samantasoinen kuin Geishan muistelmat, täytyy sanoa - laatutavaraa. Puolentoista tunnin elokuva hurahti kuin siivillä. Penélope Cruz teki mielestäni lähes parhaan roolisuorituksensa ikinä. Hyvältä näyttämisen lisäksi hän osaa myös laulaa, tjeu! Eikä muut naispääosan esittäjät mitään huonoja olleet, jakoivathan he Cannesin parhaan naispääosan esittäjän palkinnonkin keskenään. Kunnia, jonka Kati Outinenkin on jossain vaiheessa vastaanottanut. The Break-up nyt jäi varmaan katsomatta, kun ko.pätkä poistui Finnkinon ohjelmistosta. Mutta mielenkiintoisia elokuvia on silti tulossa, muun muassa A Good Year ja ehkä Lonely Hearts - unohtamatta

Elokuvan jälkeen kävin Eirassa ja kävelin takaisin keskustaan merenrantaa pitkin. Olisi kyllä mieli tehnyt jäädä sinne - merenrannalle siis, ainakin muutamaksi tunniksi. Ihana (kuvauksellinen) syksyinen ilma - aurinko paistoi ja lämmintäkin riitti - taisi olla peräti +10C lämmintä. Harvinaista syksyksi. Toisin kuin viimeiset pari päivää, jolloin on pitänyt käyttää pipoa ja hieman paksumpaa takkia, ettei vallan jäätyisi. Ensi kuussa tulee jo lunta - jee..

Niinä aikoina, kun minusta ei kuulu mitään,
olen minä omilla teilläni -
mutta kulkien niin, että polkuni toinen puoli on aina varattu sinulle..

Read the rest of this entry »

Kamerat, valot, käy!

Olen kirjoittanut viime aikoina elokuvista ja siis toki katsonut niitä. Kuusi elokuvaa tänä vuonna tullut käytyä katsomassa lähinnä Tennarissa. Ystävän kanssa tai yksin. Sisäinen filmifriikkiys kai nostaa taas itseään esille, pienen ja hyvin ansaitun tauon jälkeen. Siitä onkin aikaa, kun viimeksi olen näin monta elokuvaa käynyt tapittamassa. Kaikki olleet hyviä, ellei suorastaan loistavia. Seuraavina olisi vuorossa ainakin My Super Ex, The Break-Up (jonka voisi katsoa vaikka pelkästään Anistonin takia), Pariisi, rakkaudella ja Volver - paluu. Niin ja The Great Year, vaikka pääosissa hiihtelee Russell Crowe.

Monet eivät kai tiedäkään, että hain lukion jälkeen yliopiston lisäksi taideteolliseen korkeakouluun, elokuvalinjalle. Innostus lähti Kannaksen lukion, ilmaisutaitopainoitteinen kun oli, monista näytelmistä ja elokuvakerhosta. No, mikään NYU:n elokuvalinja se ei ollut, mutta hyödyllinen silti. Harmittaa, kun jäi kesken meidän työryhmän videoelokuva. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita riitti. Lisäksi hauskaa välillä liiankin.. Taideteollisen pääsykokeissa kävi miten kävi, ehkä minua ei tarkoitettu uutta Lainetta. Ehkä hyvä niin. Täytyy tyytyä katsomaan muiden tuotoksia ja ehkä joskus kirjoittamaan muutama screenplay - yea, right... Rakastamistani genreistä joskus myöhemmin..

Read the rest of this entry »

Vapaa viikonloppu

Ensimmäistä kertaa pariin viikkoon vapaa viikonloppu - siis lauantai ainakin. Ainoa positiivinen asia lienee, että saa nukkua pitkään, eli yhdeksään. Täytyy varmaan tehdä kirjoitustehtäviä, ainakin purkaa viestinnän gradu (antaa siitä lausunto ja tehdä tutkimussuunitelma). Viikon olen jo lukenut gradua - ainakin pari kertaa läpi. Aika painotus tuolla lausunnolla ainakin - 60% arvosanasta. Parin viikon päästä olisi deadline, mutta mielellään sitä ennen tehtävät olisi saatava tehtyä. Tämä syystä, että kohta alkaa JOO-opinnot Helsingissä ja muuta kivaa..

Keskiviikkona pitäisi joko mennä Tampereelle tai Helsinkiin. Tai sitten tiistaina Helsinkiin ja keskiviikkona Tampereelle. Olisi pätkäduunia tiedossa, pitää mennä neuvottelemaan ehdoista. Kyllä meikäläinen ottaa sen duunin, on kai pakko. Parturissakin olisi käytävä, tällä hiuspehkolla ketään kehtaa kavereistakaan kehtaa tavata. Toisaalta eipä oikein kalenterit natsaa muutenkaan, joten miksi vaivautua? That´s all, have a nice weekend!

Read the rest of this entry »

Paholainen pukeutuu Pradaan

Eilen tuli käytyä Finnkinon Superpäivän kunniaksi, tai lähinnä sen takia, katsomassa Paholainen pukeutuu Pradaan. Ulkomailla kovasti kehuttu, tositapahtumiin ja Lauren Weisbergerin kirjaan perustuva elokuva vakuutti myös minut. Tarinassa Meryl Streep esittää ilmeisesti hänelle vartavasten tehdyssä roolissaan New Yorkissa majaansa pitävän muotilehti Runwayn päätoimittajaa Miranda Priestleya. Jääkuningatarta, jolle alaiset ovat kuin ilmaa: assareita tulee ja menee, eikä heidän nimiään kannata aluksi edes opetella. Pääasia, että toiveet, ne kaikkein kummallisemmatkin toteutuvat.

Elokuva yllätti positiivisesti. Ohjaus on sujuvaa sekä tarina, kaikesta kliseydestään huolimatta, on mielenkiintoinen (täytynee jossain vaiheessa kahlata tuo kirja läpi). Näyttelijät onnistuvat tehtävissään ja etenkin Streepin jälki on varmaa laatutyötä (luonnerooli, kieltämättä). Hathawaysta kuullaan vielä. Hän veti roolinsa hienosti tähtitoimittajuudesta haaveilevasta, mutta assariksi päätyvästä neitokaisesta. Elokuvan musiikkivalinta oli hyvää, eikä cameorooleissakaan ollut valittamista (muun muassa Heidi Klum ja muut muotimammat vilahtivat valkokankaalla).

Muotimaailma on tällaiselle tavalliselle sukankuluttajalle vielä melko tuntematon (no, Fashion TV:ta tulee joskus seurattua), joten elokuva toimi myös opetuselokuvana: Gabbana, Prada ja Cucci tulivat tutuiksi. Opetuksena voidaan pitää myös sitä, että muotivaatteet ja laihuus eivät tee naisista sen ihmeellisempiä - hänen ei tarvitse pukeutua chic ja olla laiha valloittaaksen miehen sydämen. Genreltään komediaan ja draamaan sijoittuva elokuva toimii myös ihmissuhde-elokuvana - vaikkei elämässä kaikki aina päätykään yhtä onnellisesti. That´s all - ei muuta. Streepin vakiolause lienee juttu kaikille assareille - tai jonkun egoistin alaisille.

Read the rest of this entry »

Satunnainen matkailija Helsingin lumoissa, osa 6

Satunnaisen matkailijan jalat ovat yllättävän hyvässä kunnossa. Ottaen huomioon, että tuli nähtyä Munkkiniemi rantoineen (paikka, jossa täytyy vierailla toistekin), Vermo ja Tali. Oikeat kengät olisivat olleet tosiaan avuksi ja nesteytyspuolikin oli huonossa kantimissa. Aioin ottaa pyörän mukaan, mutta etukumissa ollut reikä pakotti apostolin kyytiin. Vielähän on pyöräilyilmoja jäljellä.

Kävin myös eduskunnan kirjastossa hakemassa materiaalia esseehen ja kirjoittamassa Anna Politkovskajan muistokirjaan nimen ja iskulauseen: Kauan eläköön sananvapaus! Toisaalta voidaan hyvin kysyä, mikä sananvapaus, siis Venäjällä? Täällä Suomessa saa onneksi esimerkiksi bloggailla vapaasti - ilman sensuurin pelkoa.

Harrastin myös hyväntekeväisyyttä - liityin Greenpeacen kuukausilahjoittajaksi. Tuen myös Amnestyä, joten kohta taidan olla mukana kaikilla tärkeillä aloilla ympäristönsuojelusta ihmisoikeuksien suojeluun. Punaisessa Ristissa tulee tehtyä vuositasolla niin monta vapaaehtoistyötuntia, etten kehtaa niitä edes laskea.

Kaduin myös tuokion verran ammatinvalintaani. Siis opiskelualaa. Sosiaalipsykologian opiskelijalla olisi ollut Helsingin Rautatieasemalla neljän ruuhka-aikaan erittäin mielenkiintoista. Kaikki ne eleet, ilmeet, katseet.. Mikä study field!

Tänään olisi tarkoitus lähteä katsomaan Paholainen pukeutuu Pradaan, alone again, naturally.. Viiden euron leffailtaa ei ole syytä heittää hukkaan. Jos asuisin Helsingissä, niin "asuisin" Tennarissa. Mutta palataan tähän..

Read the rest of this entry »

Valintoja ja muistoja

Palaan vielä lauantaihin ja seitsemän tunnin viestinnän sessioon. Opettajamme totesi moneen otteeseen, että tutkimustyö on valintoja. Valinta aiheesta, rajauksesta, tutkimusmenelmästä, lähdekirjallisuudesta..Luettelo on pitkä ja se vähän hirvittääkin. Pelottaa, sillä muutama väärä valinta (näistä onkin jo osa 1 ilmestynyt, siis vääristä valinnoista) on tullut elämän taipaleen varrella tehtyä, en haluaisi tehdä gradun kanssa samoin. Sain tänään graduaiheen hyväksyttyä ja työlleni ohjaajan. Jee.. No, sainhan läpi kesän väsäämästäni esseestä nelosen..

Paluu nuoruuteen osa 1. Ostin tänään jatsi-pelin, eikä maksanut paljoa. Muistan, kun naapurin poika opetti minut ja veljeni pelaamaan tuota peliä. Siinä kului ilta jos toinenkin. Oli pakko ostaa, tietokoneversiota ei jaksa enää. Niin ja muuten olisi jäänyt ostamatta (kuului sarjaan must to do - jo kesällä). Toivottavasti tuollekin tulee käyttöä.

Ostin samaisesta paikasta myös roosanauhan, tuli siis tehtyä jotain hyvääkin. Kaksi euroa on pieni hinta tärkeän asian tukemisesta. Nauhoja saa muun muassa Suomalaisesta kirjakaupasta (pakko mainostaa).

Toinen nuoruusmuisto liittyy erääseen kappaleeseen. Allaoleva luritus jäi ensimmäistä kertaa soimaan armeijassa. Sotilaskodissa tuo kappale, muiden ohella, oli listahitti (jostain ihmeellisestä syystä). Minulle kappaleeseen ei sinällään liitty mitään muistoja, kaunis biisi ja ilmeisesti kaunis esittäjäkin. Mutta omalla tavallaan ajankohtainen. Jotenkin olen ruvennut pelkäämään, että menetän minulle tärkeän ihmisen. Jotenkin elämä on muuttunut tämän ihmisen myötä siedettäväksi, vaikkei nyt helpoksi. Eihän tämä helppoa ole, varmaan kenellekään.

Huomenna pitää käydä Helsingissä. Jos ottaisi sen pyörän viimein mukaan. Ja kävisi katsomassa jonkin elokuvan.

.sillä ensi kertaa sä saat mut tänään pelkäämään, että menettää mä voisin sut ja kaiken mikä on tärkeää. Sillä ensi kertaa mä itken hiljaa ikävää ruohon väkevää kaiken alleen peittävää niin jäätävää..

Read the rest of this entry »

Uusi viikko, uudet kujeet..

Uusi viikko aluillaan. Loppuviikko oli aika rankka, 700 matkustuskilometriä ja 10 tuntia istumista eri kulkuvälineissä. Eilinen meni lepäillessä ja hieman yritin liikkuakin, vaikka oli hieman märkä keli. Nyt pitäisi taas jaksaa elää akateemisesti, eli lukea tentteihin ja muuta mukavaa. Vaan en tiedä jaksaako. Mutta yritetään. Siitäkin huolimatta, että allekirjoittanut on tehnyt itsestään idiootin ja aiheuttanut pään vaivaa rakkaalle ystävälle. En tiedä, itkeäkö vai nauraa - ehkä tuota ensimmäistä.

Read the rest of this entry »

"Meri rannaton..

..kaipuun vain ymmärtää. Myrsky myllertää, yksin käy vaahtopää.."

Tuli tehtyä pikavisiitti Helsinkiin. Nyt käväisen kotona ja aamulla aikaisin taas pääkaupunkiin. Viestinnän luennot kestävät pitkälle iltapäivään, mitenköhän sitä pysyisi hereillä??

Tänään, ennen juttukokousta, istuskelin meren äärellä. Kaunis syksyinen ilma houkutteli muitakin Uunisaaren lähettyville. Tuli ihan seesteinen olo. Olisihan siellä tilaa meikäläisen veneelle, jos sellaisen joskus saa - tuskin, kun autoakaan ei ole oikeastaan varaa hankkia. Oli ihan kiva päivä. Tapasi tuttuja toimittajia sekä muuta väkeä - myös uusia kasvoja tuli tutuiksi. Joulukuussa olisi ko.lehden opinto- ja suunnittelumatka Geneveen. Saa nähdä, viitsiikö hakea mukaan.

"Niin kuin lapsi suojaton, yksin täällä on, pieni ihminen
saavuit, lähdit sitten pois, niin kuin unta ois aika rakkauden;
tumma tuulinen syksy-yö, rantaan rauhatta aallot lyö
voinko uskoa uudelleen, enää rakkauteen?"
Meri rannaton/A.Mattila

Read the rest of this entry »

On the road again..

Hengissä ollaan, vaikka eilen väsyttikin. Yöunet jäivät vähiin ja pendelöinti rasittaa aina, vaikka nukuinkin tunnin verran linja-autossa menomatkalla. Tentin jälkeiset tunnelmat olivat aika toiveikkaat, varovaisen toiveikkaat, mutta kuitenkin. Inhottavia kysymyksiä tekevät, mokomat. Nyt alkaa lukeminen kunnallispolitiikan tenttiin, joka on loppukuusta. Saa nähdä, kirjat ovat helpompia kuin filosofiassa ja kai asiakin kiinnostaa enemmän.

Tänään ja lauantaina pitää vierailla taas Helsingissä. Ensin on erään nuorten lehden juttukokous ja lauantaina viestinnän aineopintoja heti aamusta. Tietää taas matkustelua ja vähäisiä yöunia, kun luennot alkavat jo puoli kymmeneltä. Onneksi sunnuntaina saa nukkua.

Hitto, pitäisi näille hiuksille tehdä jotain. Leikkaus toki, mutta olen myös miettinyt jotain raitoja. Täysväräyskin houkuttelee, mutta värin kanssa tulee ongelmia. Turkoosi, musta, punainen? Ei sitä varmaan kehtaisi täyspunaisissa hiuksissa tuolla liikkua..

Read the rest of this entry »

Harmaa päivä, kirkas ilta..

Tänään on ollut aika harmaa päivä. Heti aamutuimaan olo ei ollut mikään kaksinen, mutta oli vaan herättävä ja luettava tenttiin. Kirjasto onkin tullut tutuksi viime päivinä. Toivottavasti tulee tulevinakin. Huomenna on siis se pelätty filosofian tentti - onneksi. Sitä onkin tullut luettua aivan riittävästi. Tänään silmäni osui YLE:n Teemalla kahden suomalaisen filosofin, Esa Saarisen ja Pekka Himasen, välistä keskustelua. Katsoin varmaan pari minuuttia ja suljin television. Huokaus..

Pysähdyin pyörälenkilläni katselemaan syksyistä maisemaa. Toisaalta harmitti, ettei mukaan tullut kameraa. Toisaalta oli vaan hyvä katsella kotimaisemia ja miettiä syntyjä syviä.

Tein tänään ennätyksen. Juttelin erään opiskelijatoverin kanssa puhelimessa 50 minuuttia. Hih, itsekin hämmästyin miten minä voin niin kauan puhelimessa turista?! Oli mukava vaihtaa kuulumisia, kun melkein vuoteen ei olla oltu yhteyksissä. Sovimme ensi viikoksi lounaan. Pakko sitä on livenäkin kuulumiset vaihtaa. Ja nähdä tuttuja kasvoja, joita ei yliopistolla olekaan hirveästi näkynyt. Erittäin hyvä mieli jäi kaverin soitosta - jotain henkilöä sittenkin kiinnostaa allekirjoittaneen kuulumiset. Ja minuakin kiinnosti kovasti, miten ao. henkilön työt ovat sujuneet. Iltaa piristi myös meseily ystävän kanssa. Kommunikointi - sosiaalinen kanssakäyminen kyllä piristää kummasti harmaata arkea.

Palaan eiliseen päiväkirjamerkintään tuonnempana, vaikkei olisi mitään palaamistakaan.

Read the rest of this entry »

...filosofiaa aamunkoittoon..

..tai ainakin melkein, päivittäin pari-kolme tuntia. Torstaina olisi tentti - tai kaksi tenttiä. Yrittänyttä ei laiteta, vaikka tiedän etukäteen kysymysten olevan, no mutkikkaita. Aiemmin olin yrittänyt ko. tenttiä muutama vuosi sitten. Korkea aikakin käydä katsomassa, millaisia kysymyksiä tällä kertaa. Filosofia on siitä jännä tiede, että toisaalta siinä on järkeä, mutta toisaalta asiat menevät ohi hilseen valonopeudella. Katsotaan, mitä tuleman pitää..

Katsoin tänään Prisman dokumentin Käyttäytymisemme saloista eli "BBC:n sarjadokumentin toinen osa selvittää, mitä meille tapahtuu kun sydän särkyy. Ohjelma näyttää myös mitä aivoissamme tapahtuu kun ihastumme, ja mitä hylätyksi tuleminen tekee aivoillemme." Niin henkevältä kuin se tuntuisikin puhua tästä asiasta, niin jätän toiseen kertaan.

Read the rest of this entry »

Tieteellistä tuskaa

Kulunut viikko on mennyt melkein suureksi osaksi tieteen ja tutkimuksen parissa. En kuitenkaan ole hautautunut kirjapinon alle tai sulkeutunut tutkijankammioon - vielä. Olen saanut teho-opetusta siitä, kuinka tieteellistä tutkimusta tehdään (tai pitäisi tehdä). Ensin keskiviikkona Tampereella (oikeustiede) ja tänään Lahdesssa (valtiotiede). Kuvittelin, että tutkielman teko olisi vaivatonta - vielä mitä.

Tänään rupesi ahdistamaan koko aihe, tai siis jo keskiviikkona. Erilaiset aiheeseen liittyvät käsitteet alkavat tulla ulos korvista: laadullinen ja määrällinen tutkimus, positivismi... Uuh, tieto lisää tuskaa. Niin ja graduseminaariin pitäisi ilmoittautua viimeistään keväällä, jotta saisin jotain valmistakin joskus. Hieman nolottaa olla muita jäljessä. Mutta oma vika. Mutta toisaalta, alku on aina hankalaa ja varmasti tässä joskus alkuun päästään.

Lämpimät terveiset "karhunpojalle", joka sairastaa Britanniassa. Toivottavasti paranet pian! :)

Read the rest of this entry »

Solmuja

Keskiviikkona piti avata Tampereella muutamia solmuja - opintoihin liittyviä solmuja siis. Otin muun muassa selvää luennoista, jotka olisi voinut suorittaa jo vuosia sitten. Opintoneuvonnassa, jossa kävin kysymässä neuvoja, oltiin kyllä ystävällisiä ja sieltä jäi käteen muutakin kuin känsiä. Olisi pitänyt käydä siellä jo aikaisemmin, ehkä jo ensimmäisenä vuotena. Vielä tosin hieman pelottaa tulevaisuus, mutta kai se on normaalia. Kurssi kerrallaan, niin se on otettava. Onneksi ei muita solmuja ole - vielä..

Ensi lauantaina alkaa viestinnän aineopinnot. Opetusohjelma näyttää mielenkiintoiselta, vaikka kirjallisia tehtäviä onkin ihan kiitettävästi tarjolla. Ryhmästä en vielä tiedä, vaikka lähes kaikki kurssilaiset ovat naispuolisia, ainakin nimien perusteella.

Tuo ulkopuolisuus-asia kummittelee yhä päässäni. Ehkä pitäisi vähentää bb:n katselua, liikaa tuottaa ikäviä muistoja mieleen ao. aiheesta.

Luonnon parissa on mukava rentoutua. Toissapäivänä lenkillä tutustuin ensimmäistä kertaa elämässäni valkoselkätikkaan luonnossa. Tuossa kuvassa tikka ei näy kovin hyvin, mutta menkää luontoon ja tutustukaa itse ko. naputtelijaan.

Read the rest of this entry »

Ulkopuolinen

Tämänvuotisesta Big Brotherista ei ole dramatiikkaa puuttunut. Kaksi kilpailijaa on jo lähetetty kotiin erinäisten tapahtumien seurauksena ja yksi on menettänyt halunsa jatkaa "loppuun asti", koska tuntee olonsa ulkopuoliseksi. Tämä kyseinen kilpailija tuli mukaan kolmen viikoa aloitusvihellyksestä - ei ihme, ettei omaa paikkaa millään löydy. Kyyneleiltä ei ole vältytty. Vaikka tämä kilpailija on aikuinen ja ammatiltaan vielä opettaja, se ei poista hyväksymisen tunteen tarvetta. Halu kuulua ryhmään on voimakas ja läsnä niin kotona, harrastuksissa kuin työpaikallakin.

Ulkopuolisena olo ei ole mitään herkkua. Allekirjoittaneella on siitä jo kohtalainen kokemus, ulkopuolisena olemisesta siis. Ensin armeijassa piti vaihtaa yksikköä kesken kaiken ja vielä suhteellisen myöhään (p-kauden lopussa). Sitten yliopisto, jossa ulkopuolisena oleminen jatkuu vieläkin. Ensimmäiset kolme vuotta sitä jotenkin kesti, mutta sitten motivaatio opiskelua kohtaan kärsi mahalaskun. Kuulumattomuus ryhmään, "sisäpiiriin" - opiskelupaikkakunnalla asuviin, samanhenkisiin (eli ko.tieteitä opiskeleviin) ihmisiin oli ehkä vain yksi syy motivaation puutteeseen. Oli esimerkiksi rankkaa kuunnella kaikenlaisia etko- ja jatkojuttuja, kun ei päässyt koko bileisiin mukaan. Tiedän sentään, että jotkut olivat kaivanneet allekirjoittanutta. Se lohduttaa hieman, muttei silloin, kun kyyneleet tulevat.

Ulkopuolisena olemiseen ei totu koskaan.

Read the rest of this entry »

Nomen est omen

Löysin tämän linkin erään ystäväni blogin syövereistä. Köh,köh..:D Osa pitänee paikkaansa (paitsi esimerkiksi matematiikkaa en osaa), osasta ei vielä hajuakaan..;)

Kreikkalaisesta nimestä Markoe, joka puolestaan tulee latinan sanasta markus – vasara. Toisen version mukaan Mars-sodanjumalasta.

Mark on jo lapsesta lähtien egoisti. Vanhempana tämä luonne näkyy ihanana hymynä, korostettuna ystävällisyytenä. Hän oli kyvykäs tekemään siten, että koko perhe ja vieraat huomaavat hänet. Vaatii isän huomiota. Kasvaa vaikeana lapsena ja hänelle saa puhua vain rauhalliseen sävyyn. Musikaalinen. On monesti vanhempiensa ainoa lapsi ja siksi lellitty rakkaudella. Tietää, että kotona kaikki on sallittua ja yrittää käyttäytyä näin joka paikassa. Ymmärtää matematiikkaa enemmän kuin kieliä. Liikkuvainen, aktiivinen ja energinen. Pitää seikkailukirjoista ja kortinpelaamisesta.

Musikaalinen? Vaikea lapsi? Ainoa lapsi? Ymmärtää matematiikkaa? :D

Aikuisena hänen luonteensa muuttuu voimakkaasti. Luotettava ystävä. Säilyttää hyvät väli koulukavereiden kanssa, on aina valmis auttamaan. Rehellinen ja oikeudenmukainen. Ei anna anteeksi petturuutta. Artistinen luonne, hyvä huumorintaju. Korkeasti koulutettu. Aikaisin herää kiinnostus tieteille. Menestyy naisten keskuudessa. Menee varoen naimisiin. Haluaa naisen, joka olisi hänelle ystävä, apulainen. Kotona perheen pää. Kasvattaa lapsia ankarasti. Pitää kiinni mielipiteistään, väittelee. Mark on käytännöllinen ja pidättyväinen. Ei avaudu kokonaan edes lähimmille ihmisille. Mahdollisesti infektiosairauksia munuaisissa ja virtsateissä. Hermostosysteemistä pidettävä huolta. Pitää sairauksistaan puhumisesta vaimolle ja anopille.

En pidä sairauksien puhumisesta...:S

Read the rest of this entry »

Sunnuntainen olo

Tänään oli pitkästä aikaa - erästä ystävääni lainatakseni, sunnuntainen olo. Nukuin peräti kymmeneen (joka on todella harvinaista meikäläiselle), katsoin sunnuntaisia televisio-sarjoja, pyöräilin ja kävin kävelyllä. Sää ei ollut yhtä lämmin kuin eilen, mutta aurinkoinen - se riittää minulle.

Olo on fyysisesti parempi kuin viime viikolla. Jaksaa taas harrastaa liikuntaa ja suunnata ajatuksia opintoihin sekä ystäviin. Onneksi sain tänään jutella erään ystäväni kanssa mesessä, pitkästä aikaa. Kiireitä on ollut molemmilla. Ei olla aikoihin edes nähty, osaltaan sen takia laitoin viime viikolla paketin hänelle. Minusta on mukava muistaa ystäviä silloin tällöin, varsinkaan kun heitä ei ole nähnyt aikoihin. Pitäisi muutamalle opiskelijatoverille (joita näin silloin Helsingissä vilauksen) laittaa sähköpostia ja kysyä kuulumiset, ettei unohdu.

Viikko alkaa työpäivällä, etätyötä taas vaihteeksi. Muuten viikosta en tiedä vielä mitään. Ainakin keskiviikkona olisi raahauduttava taas Tampereelle, ja kenties vielä perjantaina. Sinänsä nuo perjantain luennot on ikäviä, kahden tunnin takia neljän tunnin matkustaminen. Elämä on..

Read the rest of this entry »

Kiireinen perjantai..

Eilen illalla blogi kiukkuili, joten yritetään tänään uudestaan. Pojat, oli kiire päivä eilinen! Nälkäpäivä aiheuttaa muutenkin kiireitä, mutta päälle vielä etätyöpäivä aamuvarhaisesta saakka. Ihan mukava päivä, sai ainakin liikuntaa.

Nälkäpäiväkeräys alkoi ihan mukavissa merkeissä ja ihmiset ovat jälleen osallistuneet kiitettävästi. Ehdotin paikallislehden toimittajalle, että hän voisi tulla tunniksi keräämään ja tutustumaan, mistä tässä oikein on kysymys. Ihan mukava kokemus kuulemma ja hyvä lehtijuttu tulossa. Jälleen saa naamansa ja nimensä paikallislehteen - osaston sihteerin/tiedottajan ja aktiivisen vapaaehtoistyöntekijän osa tuokin. Viime vuonna olin varmaan kolme kertaa paikallislehdessä, nimenomaan haastateltavana. Mieluiten kyllä kirjoittasin ja valokuvaisin niitä juttuja. No, ei siinä julkisuudessa mitään pahaa ole. Sen verran paljon ollut pienestä pitäen esillä eri yhteyksissä.

Perjantai oli harvinaisen lämmin, +21C oli täällä mittarissa. Tänään ja sunnuntaina on luvassa saman verran. Ihana ulkoiluilma, kieltämättä..

Read the rest of this entry »

Toivoa täynnä?

Seesteinen ja ihanan aurinkoinen päivä - torstai, joka toisille on toivoa täynnä. Nälkäpäivän organisointia, tenttiin lukemista ja pientä lenkkeilyä näin toipilaana (johon kuului luonnon ihastelua, kuten kuvasta näkyy). Nokialaiseni kamera on aika huono verrattuna normaaliin digikameraan, mutta kyllä ihan kohtalaisia kuvia voi kapulallakin ottaa.

Vein tänään kaksi korttia postiin - tuttavilleni (ystävistä ei voi puhua) - toinen naapurikaupunkiin ja toinen puukenkien luvattuun maahan. Tämä ulkomailla asustava on ollut pääasiassa nettituttavani. Koskaan en ole häntä tavannut. Mailailemme toisinaan, nyt hieman harvemmin. Tämä naapurikaupungissa asustava on tuttu lähinnä vapaaehtoistyön kautta. Ihania ovat nämä molemmat tuttavani ja on ollut onni saada tutustua heihin. Vaikkakin tähän toiseen vaan virtuaalisesti.

Juttelin pitkästä aikaa mesessä erään ystäväni kanssa. Lyhyt tuokio vaan, mutta sitäkin antoisampi. Mielelläni toki kasvotusten, mutta olosuhteiden pakosta näin virtuaalisesti.

Pidän sairaalasarjoista. Sairaalaelämää, Teho-osasto, Elämä käsillä ja nyt House, joka vaikuttaa ensi näkemältä mielenkiintoiselta. Ei todellakaan samanlainen kuin muut edellä mainitut. Mainio mies tuo Hugh Laurie. Missä lie Jeeves?

Read the rest of this entry »

Korjaus edelliseen..

Korjattakoon, että eilinen lounas kesti viisi minuuttia, ei tuntia..:D Ne aamuherätykset. Tänään onneksi ei tarvinnut matkustaa Manseen, loppuviikko menee kotona syysauringosta nauttien. Seuraavan kerran varmaan keskiviikkona taas. Nyt taas Nälkäpäivää, tänään se alkoi noin valtakunnallisesti. Huomenna ja lauantaina täällä meillä. Eräässä kaupassa on suurremontti käynnissä, varmaan joudutaan keräämään ulkosalla. Leipää ei tänä vuonna saatu myytäväksi, ehkä taas ensi vuonna..

Read the rest of this entry »

Learning to fly..

Opettelin tänään jälleen opiskelijan tavoille - anivarhain heränneenä ja Tampereelle raahautuneena. Luin pari tuntia filosofiaa uuden kirjastomme (eli tuttavallisemmin Linnan) hämärässä nurkassa. Sitten pikainen viiden tunnin lounas (eli kolmioleipää brittiläisittäin, tee unohtui, sorry!). Tämän jälkeen suuntasin kunnallisoikeuden syventävien luennolle, onneksi se kesti ainoastaan pari tuntia. Aihe oli tärkeä, tutkimuksen tekeminen, eli meille iso G. Päivää piristi muutaman tutun opiskelijan näkeminen pitkästä aikaa. Toivottavasti ensi viikolla ehdimme lounaalle. Ei tuolla hirveästi tuttuja olekaan, tällaiselle hitaalle hämäläiselle. Mutta on mukava nähdä innokkaita fukseja, jotka täyttävät puheensorinallaan aulat ja kuppilat. En enää edes muista (en varmaan halua muistaa), millaista itselläni oli tuohon aikaan - vuosia sitten. Täytyy taas opintoneuvonnan tätejä hätistellä, jos vaikka heillä on aikaa tällaiselle onnettomalle, pendelöivälle opiskelijalle...

Read the rest of this entry »

Hyvin suunniteltu..

Nälkäpäivä alkaa olemaan suunniteltu - toteutus mennee vanhalla rutiinilla. Otin itselleni kaksi keräystuntia, vaikka perjantaina olisi pitänyt mennä luennoille (toisaalta neljän tunnin reissaamisessa kahden tunnin takia ei ole järjen häivää). Toissa vuonna minulla olisi ollut Nälkäpäivän aikaan yliopiston hallituksen kokous, johon minun olisi pitänyt osallistua. Tampereelta huhuiltiinkin, missä olen. Sanoin kylmästi, etten voi lähteä, sillä laitan Nälkäpäivän asialistallani ensimmäiseksi. Ei tämä osasto pyöri ilman vapaaehtoisia puurtajia. Toisinaan pitää, vaikka vapaaehtoistyöstä onkin kyse, laittaa asioita tärkeysjärjestykseen. Täytyy nyt katsoa, etten ihan flunssaisena mene seisoskelemaan.

Huominen pitää vielä lepäillä, kyllä tämä tästä. Enää ei yskitä, eikä nenäkään juuri vuoda. Hyvä niin, sillä pitäisi jaksaa nyt esimerkiksi lukea filosofian tulevaan tenttiin. Tänään oli jälleen ajatuksissa muutto, ihan mihin tahansa. Valitettavasti se ei ole yksinkertaista. Jos olisi, niin osoitteeni olisi jo pitkään ollut toinen. Toivottavasti en ole menettänyt erästä ystävääni. Täytyy huomenna avata se messengeri, tosin tänäänkin se oli auki tuokion.

Read the rest of this entry »

Koodi! Mikä Koodi?

Toipuvan karhunpojan eilinen päivä meni viihteen parissa. Aamupäivä meni tuijottaessa BB 24/7:aa, vaikkei siinä mitään järisyttävää aamuisin tapahdukaan. Iltapäivällä hilasin itseni Helsinkiin ja menin Tennariin katsomaan todella pitkään tapitteluvuorossa ollutta Da Vinci-koodia. Ja kyllä kannatti.

Da Vinci oli erinomainen katsojakokemus myös sellaiselle, joka ei ole ao. kirjaa tavaillut. Aiheesta itsestään on tosin tullut muutama dokumentti katsottua ja keskustelua seurattua. Ron Howardin ohjaus oli laatutyötä, eikä Tom Hanksin sekä Audrey Tautoun näyttelijätaidoissakaan ollut mitään moittimista - jo pelkästään heidän kemiansa takia kannattaa elokuva käydä katsomassa. Tarina kulki mukavasti ja historian ystävälle, kuten allekirjoittaneelle, elokuva tarjosi monta elämystä (vaikka suurelta osaltaan humpuukia olikin). Ensi viikolla ensi-iltaan tulee liuta hyviä pätkiä, täytyy joku niistä tsekata jossain vaiheessa.

Tänään jatkunee Nälkäpäivä-keräyksen organisointi. Onhan tuollaisissa iso homma. Täytyy todennäköisesti jättää tonkkakerääminen muille, luulen, että olen edellisinä vuosina oman osuuteni tehnyt. Vaikka eihän sitä koskaan tiedä..

Read the rest of this entry »

Karhunpoika sairastaa ja pendelöi..

Takaisin verkkopäiväkirjan sivuilla. Kuluneet kolme päivää ovat olleet aika rankkoja. Keskiviikosta lähtien olen ollut hieman sairaana, mutta silti juossut joka paikassa kuin päätön kana - välillä lämpöisenä välillä viluisena. Ainostaan lauantaina olen lepäillyt, torstai ja perjantai menivät pendelöidessä kahden suuren kaupungin välillä. Hengissä ollaan, juuri ja juuri. Nyt olo on onneksi paranemaan päin, kun on buranaa ja duactia vedetty naamaan. Huomenna pitäisi jaksaa Helsingissä katsastaa yksi elokuva, joka on varmaan puoli vuotta odottanut katsomistaan..

Kävin loppuviikosta Helsingissä ja Tampereella selvittämässä tulevan lukuvuoden opintoja. Tällä hetkellä näyttää siltä, että tulevana lukuvuonna olen Tampereen yliopiston, Helsingin yliopiston ja Helsingin avoimen yliopiston opiskelija. Viestinnän aineopinnoille näytettiin vihreätä valoa, samoin kun JOO-opinnoille. Tampereellakin olisi tarkoitus saada syventäviin opintoihin vauhtia, kaikki muu opintotarjonta saa nyt jäädä. Graduseminaari sitten jäi, ehkä hyvä niin. Tässä on ollut stressiä tarpeeksi ja pätkätöitäkin voi ottaa vastaan. Lukujärjestyksen - tai opintosuunnitelman teko onkin sitten toinen juttu.

Niin ja ostin vihdoin sen pyöräilykypärän. Kustansi saman verran kuin käytetty pyöräni pari vuotta sitten. Koekäytin jo sitä torstaina, ihan ilmava ja kevytkin. Katselin myös uusia pyöriä, mutta niihin ei ole varaa. Eiköhän tuolla tuiskulla ajele vielä puolisen vuotta ihan mukavasti.

Täytyy tässä samalla pyytää anteeksi rakkaalta ystävältäni, joka varmasti on kaipallut seuraani mesessä. Minä olen ainakin kaivannut hänen juttuseuraansa. En ole jaksanut meseillä, enkä varmastikaan olisi ollut hyvää seuraakaan. Toisaalta taas, no, tilan ja oman rauhan antaminen on varmasti hyväksi. Tänään meidän piti tavata, mutta suunnitelmat muuttuivat. Joku toinen kerta sitten, ystäväiseni. Kiireet ovat kiireitä, eihän niille voi mitään. Mutta ajatuksissani hän on kuitenkin ollut.

Read the rest of this entry »

Ei oikein kulje..

Tämä päivä meni..no, miten meni. Nukkuessa lähinnä, sillä olo on ollut viime päivät aika väsynyt. Liikuntakin maistui eilen ihan puulta - "ei oikein kulkenut". En yhtään ihmettele, kun tuo unen laatukin on mitä on. Huomenna on heti aamutuimaan lähdettävä Helsinkiin selvittämään yliopisto-opintoja - jos niissä nyt jotain on selvitettävää. JOO-opinto-oikeus olisi ensi vuoden heinäkuuhun saakka voimassa. Mutta huomenna ollaan paljon viisaampia. Buranaa ja nukkumaan.

Read the rest of this entry »

Sumuista huomenta..

Sumu on laskeutunut, luulisi asuvan Briteissä, ellei tietäisi paremmin..Koleaakin on, täytyy kohta laittaa pipo päähän. Villasukat on jo molemmissa jaloissa. Iltapäivällä toivottavasti aurinko lämmittää, +22C lupasivat. Tänään on taas jatkettu Nälkäpäivän järjestämistä. Muutamia kerääjiä varsinaisen kerääjäringin ulkopuolelta olemme jo saaneet ja se on hyvä juttu. Toki itsekin täytyy tonkan äärellä muutama tunti viettää, perinteitä velvoittaen.

Eilen ystäväni kotiutui "lomaltaan" Pohjanmaalta, toivottavasti henkisesti levänneenä. Mukava saada meseilyseuraa, tuossa muutama päivä vierähti ilman jutustelua. Eilen piipahdin mesessä ja siellähän tämä ystäväni olikin. Mutten tohtinyt häiritä, varmaan joku muu hänen ystävistäänkin (jolla ehkä on tärkeämpääkin puhuttavaa) on häntä kaivannut.

Tänään pitää ottaa rauhallisesti, sillä loppuviikko on aikaista heräämistä. Huomenna pitää käydä Helsingissä selvittämässä avoimen yo:n/varsinaisen yo:n kuvioita. Perjantaina Tampereelle, vihdoin ja viimein - pääaineen syventäviä luentoja täytyy käydä tsekkaamassa. Olen jo pari päivää kironnut VR:n uutta juna-aikaa, joka on hankaloittanut ainakin junayhteyksiä Tampereelle. Liput ovat myös jonkin verran kallistuneet, joten ehkä se linja-auto jälleen kutsuu - eihän tuota ole pendelöity kuin neljä vuotta. Mutta iltasella lisää kuluneesta päivästä..

Read the rest of this entry »

Hikeä pukkaa..

Huh, täällähän alkaa olla taas lämmin sää.. Hiki on virrannut ainakin läppärin äärellä - Nälkäpäivä-keräyksen organisointi on valehtelematta vienyt koko aamupäivän. Sähköposteja sinne tänne ja keräyslista on pitänyt tehdä.. No, hyvän asian puolesta sitä ihan mielellään kuluttaa pienen osan vapaa-ajastaan. Rutiinillahan tuo menee, ko.asian parissa on "muutama vuosi" vierähtänyt. Surkuttelen vaan osastomme kohtaloa, kun me muutamat aktiivit karkaamme kukin minnekin. Mutta ei murehdita sitä nyt, vaan lähdetään pyörälenkille. Shortsit jalkaan ja aurinkolasit silmille..

Read the rest of this entry »

Remembering 9/11

Usein, kun kysytään, missä olit xx vuotta sitten, ei muisti tahdo pelata. Mutta tämän päivän kohdalla pelaa ja silmiä räpäyttämättä voi kuvailla tuon päivän jokaisen muistikuvan. 11/9/2001 - olin tuolloin Tampereen yliopistolla yhdyskuntatekniikan kurssilla. Taisi kuulua kunnallisalan perusopintoihin. En tiennyt kyseisen päivän traagisista tapahtumista tunnin aikana mitään, koska matkapuhelimeni oli kiinni.

Luennolta poistuessani sain veljeltäni tekstiviestin, jossa sanottiin, että New Yorkissa tapahtuu kauheita. Soitin heti kotiin ja kysyin tarkemmin asiasta - sain. Junassa istuessani mietin tapahtumia ja soitin vähän väliä kotiin; silloin ei puhelimessani ollut WAP-ominaisuutta. Välitin tiedon kaksoisveljelleni, joka oli tulossa töistä. Puhuimme junassa traagisista NY:n tapahtumista myös ventovieraiden kanssa. Puimme tapahtumien mahdollisia syitä: onnettomuus, terrori-isku. Kotiin päästyämme ahmin itselleni tietoa joka suunnalta. Seurasin parin seuraavan päivän ajan tiukasti tiedotusvälineitä. CNN oli päällä melkein yötä päivää, nettilehtiä tuli luettua entistä tarkemmin ja jokainen ylimääräinen uutislähetys tuli katsottua. Surin yhdessä muun maailman kanssa tapahtunutta. Miksi ihmeessä tällaista piti tapahtua?

Aika jälkeen 9/11 ei ole ollut entisensä. Turvallisuus on viidessä vuodessa kieltämättä lisääntynyt huimasti etenkin lentokentillä ja suosituissa turistikohteissa. Suomessa tämä turvallisuuden lisääntyminen ei näy, mutta Yhdysvalloissa poliisit partioivat useamman partion voimalla, sotilaat aseineen julkisilla paikoilla pommikoirineen ja Humvee-autoineen. Kiinnostaisi tietää, miten aika jälkeen 9/11 on näkynyt suurimpien kaupunkien rikollisuustilaistoissa? Kaunistuneet ovat varmasti. Joku viisaampi voisi valaista tarkemmin.

Ikäväksi myös turvattomuus on lisääntynyt. Jatkuva terroriuhka turistimaissa Britanniasta Espanjaan on seurausta Yhdysvaltain ja liittolaisten toimista Afganistanissa ja Irakissa - sitä ei varmasti kenenkään käy kiistäminen. Toki on myös syyttäminen Osama Bin ladenin ristiretkeä länttä vastaan. Syyllisiä on rangaistava ja heidät on saatava vastuuseen teoistaan. Mutta on muistettava, että väkivalta aiheuttaa väkivaltaa - koston kierre on tuttu asia jo ammoisista ajoista lähtien. Viisas ihminen ei tuossa asiassa ole tullut yhtään viisaaksi - päinvastoin. Isien pahat teot kostetaan yhä pojille. Onneksi Suomessa on vielä turvallista - vielä. Aika entinen ei koskaan kai palaa. Tiedä sitten, onko se hyvä vai huono asia?

Summer has come and passed
The innocent can never last
Wake me up when September ends

Read the rest of this entry »