Sanoja väärinpäin..

Eilen tuli puhuttua enemmän kuin kuluneella viikolla konsanaan - siis muutakin kuin kiitos ja näkemiin. Ja vielä ihanien neitokaisten kanssa. Jotenkin oli pakko avautua, kun mennyt viikko oli niin kirjoituspainoitteinen, ettei pahemmasta väliä. Työn, opiskelun ja vapaa-ajan harrastuksen takia napautus on ollut hallitsevana äänimaisemana, missä nyt ikinä olen sattunut kirjoitustyötä tekemään. Olin alkuviikosta taas hieman känkkäränkkä, ja otin ehkä tietoisesti etäisyyttä kaikkeen ja kaikkiin. Aikaiset aamuherätykset kai tekevät sen, muttei sitä muutenkaan ole aihetta riemuun.

Eilinen oli kyllä päivistä parhain, vaikka piti riuhtaista itsensä ylös aamuneljältä. Kävin lounaalla opiskelijatoverini kanssa New Yorkissa. Hieno ravintola ja hyvä ruoka (ainakin burgerit) - suosittelen. Puhuimme tunnin verran lähinnä töistä ja opiskelusta. Tämänhetkisestä elämästä siis. Juttua olisi varmaan riittänyt muustakin, mutta piti kiirehtiä luennolle. Päivän päätteeksi käväisin Klubilla, tarkemmin sanottua Klubin yläkerrassassa tutustumassa Punaisen Ristin nuorten lehden uuteen päätoimittajaan. Itsekeitetyn kahvin lomassa tuli puhuttua parisen tuntia niitä näitä. Olin äänessä varmaan liikaakin, pahoittelin neitokaiselle asiaa - mutta häntä ei tuntunut haittaavan. Linja-automatkalla kotio juttelin vähän aikaa erään toisen opiskelijatoverin kanssa. Mukava tietää, missä itsekukin menee - minua kun näkee harvoin kampuksella (vähän kaikenlaisista syistä johtuen).

Talvi vahvistaa otettaan, vaikka muutama päivä onkin ollut suojaa. Järvi on jäässä ja lunta riittää. Odottelen ulkojäitä, pääsisi vuodattamaan hikeä kumisen lätkän perässä. Tai sitten rusettiluistelua - kuka tietää. Nyt kun jaksaisi aloittaa referaatin kirjoittamisen..