sunnuntaina, syyskuuta 10, 2006

Kaksi erilaista päivää..

sunnuntaina, syyskuuta 10, 2006 marko77

Menneen viikonlopun päivät olivat ainakin sään puolesta erilaiset. Lauantaina ilma oli suorastaan hirveä - tuuli ja satoi lähes koko päivän. Syksy saa. Asialle ei voi mitään, vaikka kuinka yrittäisi kieltää asiaa. Eipähän tuota ohjelmaa ulkona oikestaan ollut, mutta pitihän siellä vähän viettää aikaa. Kädet siinä jäätyivät, mutta se kai kuuluu asiaan. Sunnuntaina paistoi jälleen aurinko ja lämmintäkin oli. Nautin ulkoilemisesta, vaikken mitään hikilenkkiä tehnytkään. Tuleva viikko onkin sitten melkein hellettä, parikymmentä lämmintä ja aurinkoa. Intiaanikesää pukkaa - ei siinä mitään.

Opettelin puhumaan puhelimessa. Soitin lauantaina ystävälleni, joka on tietokoneen ulottumattomissa. Oli mukava vartin verran jutella kuulumisia, kun ei pääse meseilemäänkään. Tänään yritin myös soitella, mutta vastausta ei kuulunut. En kehdannut kilautella enempää, turhaan häiritä lomallaan. Täytyy laittaa tekstiviesti, ennenkuin lähtee unten maille.

Olen luvannut itselleni saada opintoasioihin järjestystä ensi viikon aikana. Laitoin professorille jo viestiä, etten aloita gradua tänä vuonna. Pitää saada syventävät opinnot muuten tehtyä ja osa pakollisista kunnallisalan opinnoista (se talous minua eniten mietityttää). Torstaina käyn Helsingin yliopistossa laittamassa JOO-opinnot ja avoimen asiat jonkinlaiseen järjestykseen. Niin ja harjoitteluraporttiin vauhtia! Toivottavasti..

Huomenna tuntoja 9/11 -päivästä, viisi vuotta jo niistäkin tapahtumista.


perjantaina, syyskuuta 08, 2006

Satunnainen matkailija Helsingin lumoissa, osa 5

perjantaina, syyskuuta 08, 2006 marko77

Tämä päivä on mennyt levätessä ja juoksevia asioita hoitaessa. Parin päivän sähköpostittomuus näkyy viestien määrässä. Vaikka suurin osa ei vaadikaan erityisiä toimenpiteitä, niin ne muutamat viestit sitten vievät koko aamupäivän. Ihanaa, kun saa olla vaaka-asennossa ja ennen kaikkea nukkua omassa sängyssä. Hostellimme sängyssä ei ollut mitään vikaa, kunhan niissä ei paria päivää enempää tarvitse nukkua. Oma vaatimustasoni yöpymispaikan suhteen ei ole korkea - kunhan pysyn kuivana ja aamulla saan jotain murkinaa.

Tuli opiskelijatovereiden kanssa pistäydyttyä muutamassa baarissa. Baker´s ja Kalevan kruunu olivat uusia tuttavuuksia, Belgessä sen sijaan on tullut pistäydyttyä aikaisemminkin. Molemmissa B:ssa hyvä tunnelma ja mainiota siideriä, suosittelen. Eräässä hampurilaisravintolassa sain kyseenalaista palvelua. Tilasin juustoaterian, mutta en saanut ranskalaisia perunoita - ainoastaan juoman ja kaksi juustohampurilaista. Yritin huomauttaa tarjoilijaa, mutta hän ei ottanut kuuleviin korviinsa. No, kaikki kelpaa nälkäiselle matkailijalle.

Helsinki on kaunis kaupunki myös syksyllä. Satunnainen matkailija käveli kaupunkia ristiin rastiin ja myös metro sekä lähijuna tulivat tutuiksi. Täydenkuun möllöttäessä kävellessä ei edes jalkojen rakot haitanneet. Olisi vaan ollut mukava viettää iltaa ulkona Helsingissä ystävien seurassa; kävellä, istuskella ja jutella niitä näitä. Mutta ikäväkseni he loistivat poissaolollaan. No, näin kuitenkin erästä kaveriani ensimmäistä kertaa puoleen vuoteen. Lyhyt oli tuokin visiitti, mutta parempi se kuin ei mitään. Mutta Helsingissä tullaan vielä piipahtamaan useaan otteeseen..


torstaina, syyskuuta 07, 2006

Takaisin arkeen..

torstaina, syyskuuta 07, 2006 marko77

Allekirjoittanut on palannut kahden päivän Helsingin hulinoista takaisin arkeen. Niin ja bloggailu voi jatkua - internetyhteys kun tuosta hostellista puuttui. Kuntamarkkinat olivat jälleen mielenkiintoinen kokemus. Kahtena edellisenä kertana piti opetella asioita, nyt kolmannella kertana kaikki hoitui, ainakin omalta osaltani rutiinilla. Asiaan auttoi ehkä se, että olin ollut työharjoittelussa "markkinapaikalla" ja tunsin siis entisestään osan ihmisistä. Kuntalehden tarjoama lounas (kalaa ja valkkaria) maistui ja oli mukava tavata ao. lehden avustajia, johon minäkin kai kuulun. Lisäksi iltatärskyillä oli mukavaa, vaikka jouduin sattuneesta syystä (sain kutsun päivää ennen tapahtumaa) laittamaan mustat lenkkarit (=street niket) jalkaan. Muuten asu oli toki siisti ja skumppa sekä pieni purtava maistuivat. No, ei kai kukaan kenkiä katso, vai katsooko?

Opiskelijatoverit. Oli mukava tavata uusia, oman alan tovereita. Mielenkiintoista, kuinka uusien opiskelijoiden kanssa tulee helposti juttuun. No, riippuu kai ihmisistä. Ehkä opiskelijat ovat kaikki samanlaisia, oli kyseessä fuksi tai nn:n vuoden opiskelija. Vanhojen opiskelijatovereiden tapaaminen oli parin päivän parhainta antia. Siis heitä, joiden kanssa opiskelet parhaillaan sekä heitä, jotka ovat jo valmistuneet ja siirtyneet työelämään. Osan kanssa tuli vietettyä pari päivää niin "töissä" kuin vapaa-ajalla, osan kanssa tuli ainoastaan heitettyä sana tai kaksi. No, pelkkä tuttujen kasvojen näkeminen ja kuulumisten vaihtaminen piristi sanoinkuvaamattomasti. Muutaman vanhan opiskelijatoverin, nykyisten viranhaltijoiden, kanssa olisi jutellut vaikka puoli päivää, mutta se kiire kiire...Onneksi sovimme, että tapaisimme vielä - kiireettömissä olosuhteissa.

Olo on väsynyt, mutta onnellinen - pääsee omaan sänkyyn nukkumaan ja puhtaita vaatteita, ainakin muutaman koneellisen jälkeen. Jalkapohjat ovat hieman rakoilla ja jalat hellinä - univelkaakin riittää, joten eiköhän tämä tällä kertaa. Satunnainen matkailija Helsingin lumoissa, osa 5 tulossa - ehkä jo huomenna, jolloin pitäisi suunnitella jonkinlaista opintosuunnitelmaa..*huokaus*


tiistaina, syyskuuta 05, 2006

Manic monday

tiistaina, syyskuuta 05, 2006 marko77

Jos sunnuntai oli hyvä päivä, niin eilinen ei sitten ollut. Tai no, työpäivä mikäs siinä..Mutta vesisade, syksy ja harmaus kyllä iski tajuntaan taas oikein olan takaa. Ehkä hieman väsyttikin. Tuntui taas siltä, ettei mikään taas tule onnistumaan. Univajetta on tänäänkin, sillä pitihän siellä sängyssä pyöriä itsekseen pari tuntia. Nuijanukutus - se on kyllä kohta tarpeen.

Olotilaan ei millään auttanut vanhempien ainainen utelu opinnoista. "Milloin koulu alkaa?" "Milloin aiot valmistua, monta vuotta vielä" ja sitä rataa. En vastannut mitään, koska tuo keskustelu on käyty miljoona kertaa aikaisemminkin. Kyllä sitä pitäisi miettiä, valmistumista. Mutta tällä hetkellä ei oikein sovi aikatauluun, sillä haluaisin saada viestinnän cumun loppuun (jos pääsen sitä suorittamaan). Lisäksi olisi tarjolla enemmän tai vähemmän vakituista hommaa, jonka tosin voisi suorittaa otona eli opiskelun lomassa. Mutta antaa ajan kulua..


maanantaina, syyskuuta 04, 2006

Just a perfect (Sun)day

maanantaina, syyskuuta 04, 2006 marko77

Yesterday was the most cheerful day for ages. And all because of a friend. I spent most of my Sunday in Helsinki and saw a dear friend of mine. I haven´t met and/or spoke (physically) with her for a long time (thanks to MSN, we speak virtually almost everyday). She has been under the weather lately, so I decided to cheer her up. The orginal plan was to go to the movies anf grab something to eat. But unfortunately my friend could not move a muscle properly, so we decided to stay at her place.

While drinking tea, we merely talked and talked for hours - like friends who has known each other for many years (actually little over a year). Mostly about music, friends, friendship, men, women, families, dogs and life in general. Also about diffirent cultures, because she used to work abroad. We also spoke English (both) and Swedish - I know I did - and chilled served white wine got nothing to do with this one.

I really did enjoy myself just being with my friend and talking about life and other important topic. I assume that she enjoyed it too and her mood got a bit better. Afterwards I had a guilty conscience. She had a headache, sore back and she was a bit tired too. And one of her best friends needed to talk with her on MSN. Sorry about that, really am. But I´d guess we both needed that - talking that is.

Althought I missed three busses when leaving Helsinki, it was a perfect day - for Sunday. Thanks mate and catch you later..
Oh it's such a perfect day,
I'm glad I spent it with you.
Oh such a perfect day,
You just keep me hanging on,
You just keep me hanging on.


lauantaina, syyskuuta 02, 2006

Mitäänsanomaton lauantai

lauantaina, syyskuuta 02, 2006 marko77

Tänään taisi olla yksi mitäänsanomattomista päivistä (ei sillä, etteikö niitä tänä kesänä ole riittänyt). Tein lyhyen pyöräilytuokion (maksoin kirjaston sakkoja pois, peräti kaksi euroa; kirjat tuli taas kyllä uusittua) jälkeen pitkän kävelylenkin kauniilla kirkon seudulla. Ilma oli uhkaavan alun jälkeen loistava ja lämmintäkin taisi olla yli 20C. Sinänsä siis loistava ulkoilusää! Kuluvan kesän viimeisiä taitaapi olla, joten nautitaan nyt niistä. Kengät olivat hieman epämukavat, olisi sittenkin pitänyt laittaa naikit jalkaan. Kamerakin tuli mukaan, mutta mitään ei digin muistiin tarttunut. Taidan olla sellainen "hetkeen tarttuja", mitä kuvaamiseen tulee. Alla olevat auringonlasku- ja sateenkaarikuvat ovat juuri sellaisia, jossa olen ehkä parhaimmillani. Mene ja tiedä.


perjantaina, syyskuuta 01, 2006

Tröttande dag

perjantaina, syyskuuta 01, 2006 marko77

Tänään oli tarkoitus kertoa hieman päivästäni på svenska. Itseluottamus omiin kielellisiin kykyihin horjuu kuitenkin sen verran, että jätän väliin. Kiroan usein sitä, etten ollut syntynyt kaksikieliseen perheeseen. Olisihan sitä mukava puhua kumpaakin kotimaista flyttande. (Pakko)ruotsista riittäisi koko merkinnän verran asiaa, joten palatkaamme asiaan myöhemmin.

Tänään oli jälleen pätkäetätyöpäivä - yksi kahdesta, jälkimmäinen siis maaanantaina. Aikainen herätys (ennen kuutta ylös) tuntuu näin illalla, mutta kyllä se tästä. Päivä meni melko sutjakkaasti, uutisia tehden ja ystävän kanssa meseillessä. Edes postinkantajan tuoma kirjaston myöhästymissakko eikä se, ettei urheiluliikkeestä löytynyt kunnon kypärää pilannut päivää kovinkaan paljoa.

Mutta kaapelitelevisioyhtiö onnistui sen pilaamaan. Tiistaista saakka ilmennyt vika lähetyksissä tekee television katsomisesta tuskaa. Lahteen on soitettu ja laitettu viestejä joka päivä, mutta asentaja-anttia ei vaan näy, eikä kuulu. Iso miinus kyseiselle firmalle. Mutta ei voi valittaa; on vaan odotettava, että joku sieltä jaksaa joskus vaivautua. Ehkä sitten joskus. Huomenna onneksi lauantai. Olisiko uimavesi vielä lämmintä?


torstaina, elokuuta 31, 2006

Elämää verkossa, osa 1

torstaina, elokuuta 31, 2006 marko77

Jossei oikea elämä ole helppoa, niin ei se ole joskus verkossakaan. Sanan säilyvä miekka voi silvaista melko pahastikin, ellei ole varovainen kirjoituksissaan tai kommentoinneissaan.

Vierailen päivittäin eräällä keskustelupalstalla. Mukava paikka ja mukavia ihmisiä. Mutta viime päivinä tunteet ovat käyneet hieman kuumina. Ei minun takiani toki, mutta yhdellä ainokaisella kommentillani loukkasin rakasta ystävääni, ihan syyttä suotta. En varmasti paljoa, mutta hieman - luulen ainakin niin. Nyt kaikki on toivottavasti menneen talven lumia ja anteeksi on ainakin pyydetty - varmaan kolmesti. Valvoin myös puoli yötä koko keskustelupalstan takia. Kärpäsestä oli tehty härkänen. Elämä jatkuu - toivottavasti.

Katselen tässä parhaillaan Kymmenen uutisten 25-vuotisjuhlalähetystä. Onnea vaan Pöllölaaksoon! Tiedä sitten, kumpi on parempi - YLE vai MTV uutistuotannosta puhuttaessa. Kanavalla ei taida olla enää väliä, kunhan jostain nuo uutiset tulee katsottua edes kerran päivään. Taitaa nykyään olla enemmän seurannassa CNN ja BBC. Enkä vaan sääennustajien takia. Verkon uutisannista puhumattakaan...


keskiviikkona, elokuuta 30, 2006

Sateeton päivä..

keskiviikkona, elokuuta 30, 2006 marko77

Tänään mainitsen sään ainoastaan yhdellä lauseella - ei satanut vettä. Heräsin matkapuhelimen muistutukseen puoli yhdeksän aikoihin - muistutukseen Helsingin reissusta. Olisi pitänyt poistaa tuo hälytys eilen, mutten yksinkertaisesti ollut vielä rekisteröinyt sitä, ettei tarvitsekaan lähteä. Sama pää kesät talvet.

Muuten päivä meni lepäillen, vammoja hoidellen ja juoksevia asioita hoitaen. Televisiota ei ole tarvinnut katsella, sillä kaapeli- ja digiyhteyksissä on sen luokan häiriöitä, että mieluiten katselen kansantanhuja kuin tökkivää ja peräti puuttuvaa televisiokuvaa. Jos digiaika on tällaista, niin korkeampi voima meitä auttakoot!

Nälkäpäiväkeräys lähestyy ja paikallisen Punaisen Ristin osaston - ja samalla minun kiireet muun muassa sihteerinä - lisääntyvät. Tein tänään lehdistötiedotteen, jossa haemme vapaaehtoisia kerääjiä. Täytyy huomenna lähettää tuo tiedote paikallisiin lehtiin, jos vaikka tekisivät oikein jutunkin. Itse en julkisuutta (pärstää lehdessä) enää haluaisi, sillä lehtien sivuilla on tullut poseerattua jo tarpeeksi milloin mistäkin syystä. Tiedotteen teon lisäksi kouluilta on pitänyt tiedustella niiden halukkuutta osallistua keräykseen. Muutamia myönteisiä vastauksia on jo tullut, hyvä niin. Vapaaehtoistyö vie oman aikansa, mutta on todellakin sen arvoista.

Päivän uutispommi oli Tiisanojan dopingkäry. Tai no, kenelle oli uutinen, kenelle ei. Valitettavasti tuo urheilu on mennyt harmaan alueen puuhailuksi. Rehti ruisleivän voimalla kilpailu ei taida kiinnostaa sen paremmin yleisöä kuin sponsoreitakaan. On siis peiliin katsomisen aika, joka suunnalla.

Auringonlasku - se on aina yhtä romanttinen ja hieno ilmiö. Päivän toimet tehty ja on rauhoittumisen ja iltateen aika. Toivottavasti aurinko nousee huomenna, siitäkään kohta ihan satavarma ole.


tiistaina, elokuuta 29, 2006

Hämärän taa...

tiistaina, elokuuta 29, 2006 marko77

Kirjoitan jälleen säästä, vaikkei pitäisi. Sadekausi jatkui iltapäiväukkoskuuron myötä. Edellispäivän monsuunisateiden jäljiltä pihassa ollut lammikko oli tuskin kuivunut, kun saimme lisää vettä niskaamme. Ei siinä mitään, ei sisälle sada. Sateen jälkeen elämä jatkuu ja aurinko paistaa. Sateenkaari (joita näkyi peräti kaksi) oli aivan fantastinen ja melkein toivoin, ettei se koskaan katoaisi. Mutta katosihan se, eikä aarteesta ole tietoakaan.

Niska kiukutteli pitkin päivää. Aamulla nappaamani Burana auttoi selviämään yli päivän ja illan lenkkisauna helpotti myös oloa. Toivottavasti ei kovinkaan paljoa vihoittele yrittäessäni nukkua.

Huomenna oli tarkoitus vierailla Helsingissä tapaamassa rakasta ystääväni. Mutta pitihän niiden suunnitelmien muuttua päivää ennen. Ei sillä, inhimillinen erehdys aikataulujen suhteen pakotti tapaamisen peruuttamiseen. Ymmärrän toki ja tuleehan niitä päiviä; eihän tärkeätä koulutusta sivuuta mikään. Joku toinen kerta sitten rupatellaan ja ihmetellään maailman joskus outoakin menoa.

Lopettelin juuri SEHV:n (Sir Elwoodin Hiljaiset Värit) mielestäni parhaan levyn "Puoli viisi aamulla" kuuntelua. Levyn avausraita herkistää minua aina, melkein rupean itkemään - Hämärän taa on kuin suoraan minun kynästäni, vaikka J.Lehti onkin sen vääntänyt. Toinen kappale, joka saa tunteet sisälläni vellomaan on Marssiaskeleet. Ei tarvitse aukaista kuin television tai lehden aamulla, niin huomaa, ettei aihe ole vanhentunut vuosien saatossa mihinkään. Lähi-itä, Irak..Riittäähän niitä marssiaskeleiden paikkoja. Toivottavasti maailma on huomenaamulla edes hieman rauhallisempi paikka.
oi jumalani, miksi niin levottoman teit
miksi laitot yksin myrskyyn kulkemaan
annoit kynän, annoit käden,
annoit tyhjän paperin,
joka sokealta vaatii sanojaan
(J.Lehti/SEHV)


Kivulias herätys

tiistaina, elokuuta 29, 2006 marko77

AUTS! Kiva herätys, niska hieman rikki..Olisiko tyyny ollut huonosti vai mikä, mutta jumissa on. Burana tuli otettua, mutta hieronta kai tekisi enemmän terää. Muutenkin tuli taas nukuttua "jotenkuten"; milloinkohan viimeksi sitä on mennyt nukkumaan niin, ettei mikään asia olisi mietityttänyt, harmittanut, tai muuten vaan ottanut päähän (rumia sanoja en viitsi käyttää)?

Kesäyliopiston kielitutkinnoista (ne suulliset kurssit) on saatu jo arvosanat. Ruotsista tuli TT (eli tyydyttävät tiedot) ja enkun suullisesta puhdas viitonen. Täytyy arvostaa tuota lontoon arvosanaa korkealle, sillä se tuli "native"-opettajalta eli no, täysammattilaiselta. Ehkä tuohon arvosanan saamiseen auttoi osaltaan se, ettei opettajalle voinut puhua suomea (kun hän sitä ymmärtää tuskin lainkaan). Kuitenkin kielet suoritettuna, pieni askel kohti..jotain tuntematonta..


maanantaina, elokuuta 28, 2006

rainy days and mondays...

maanantaina, elokuuta 28, 2006 marko77

"Sadetta mä kuuntelen, joka yltyy vaan.."
Täytyykin aloittaa jokainen sadetta koskeva blogimerkintä tuolla laulun säkeellä. Tänään on ollut taas sadepäivä. Tai no, iltapäivästä tähän asti (eli puoli kymmeneen) on satanut ja osin ukkostanut. Ennen vesihanojen aukeamista piti käydä aukaisemassa paikat puolen tunnin pyörälenkillä. Ihan ok olo ja nilkkakin jo kunnossa. Eräältä meni Seinäjoen meiningeissä jalka poikki ja oman joukkueen kaverille tuli kolme tikkiä silmäkulmaan. Ikävä juttu sinänsä, kun kerran mitään vakuutusta ei pelaajille ole, artisti maksaa. Mutta se futiksesta tältä vuodelta. Eipä tänään ole saatu aikaan ihmeitä, kun essee tuli valmiiksi viime viikolla (täytyy harjoitteluraportin kimppuun käydä, mañana mañana). Muutin tosin blogin ulkonäköä vähän persoonalliseen suuntaan. Sininen ja valkoinen - värit ovat vapauden!

Elämässä on paljon tärkeimpiäkin asioita, kuten ystävät, joiden seuraa kyllä kaipaa näin syksyllä - enemmän kuin ehkä itse osaakaan kuvitella. Mutta siitä sitten huomenna tai lähitulevaisuudessa.



sunnuntaina, elokuuta 27, 2006

Se oli rok rok!

sunnuntaina, elokuuta 27, 2006 marko77

No niin, nyt on Seinäjoki nähty ja rock-futis koettu. Olo on ainakin väsynyt. Joukkueen sija huononi viime vuodesta, eikä omat peliesityksetkään kovin kehuttavia olleet. Pieni nilkkavamma piti sivussa kolmannesta matsista ja viimeinen matsikin meni (ainakin toinen puoliaika) injury-puolella. Pitihän sitä päästä välillä tutustumaan Etelä-Pohjanmaahan. Ihan ok reissu, ainakin sään puolesta - lisäksi julkimoita (muun muassa Jukka Virtanen) näkyi enempi ko laki sallii.

Välillä oli ihan kivaa, mutta toisinaan sitä ei tuntunut kuuluvansa ryhmään. Erään ystäväni pippaloissakin olisi ollut parempi olo (vaikka tuntemattomia ihmisiä olisi ollut sielläkin), mitä oli toisinaan Seinäjoella. Mutta oli kiva olla tekstiviestein ja puheluin yhteydessä ystäviin. Niin ja puulämmitteinen sauna sekä kirkas, pohjalaane tähtitaivas - olisi tehnyt mieli nukkuakin tähtitaivaan alla, niiin mahtava kokemus! No, sanotaanko, että reissu meni hiukka plussan puolelle - paitsi rahallisesti..:p


perjantaina, elokuuta 25, 2006

Paljon onnea vaan..

perjantaina, elokuuta 25, 2006 marko77

Rakas ystäväni täyttää tänään vuosia. Harmittaa, etten päällekkäisyyksien takia pääse huomisiin pippaloihin (jotka eivät tosin mitään synttärit kuulemma ole, tuparit ja sen sellaiset). Olisi ollut todella mielenkiintoista nähdä hänen ystäviään, niitä kuuluisia hoitureita, bilettämässä ja ja..mitäköhän vielä... ;) Mutta onnittelut ovat menneet perille ja toivottavasti lahjasta ei tule vastalauseita (niitä ei tosin myöskään kuunnella). Ystävien läsnäoloa ja piristystä hän kaipaakin, raukka.. Mutta ensi viikolla toivottavasti näemme taas..
..katso tähtiä tänä yönä ja sä tiedät missä mä olen
kuuntele kuuta ystävä tänä yönä
ja mä tiedän että kutsuni kuulet...
(Sir Elwoodin Hiljaiset Värit)

Syntymäpäiväsankareihin lukeutuu myös isäni, joka "juhli" syntymäpäiviään viimeksi 60-vuotiaana. Nyt pari vuotta myöhemmin juhlat ovat vaihtuneet illanviettoihin sukulaisten kanssa, viimeksi Luhtaanpirtin rantasaunalla. Sunnuntaina sitten kakkua, toivottavasti sitä on silloin jäljellä..

Seinäjoki kutsuu, ei auta itku markkinoilla. Son Rockfutista!


torstaina, elokuuta 24, 2006

Matkailu avartaa..

torstaina, elokuuta 24, 2006 marko77

..kunhan olisi rahaa. Ensi vuonna olisi kiva astua Britannian maaperälle, ja poiketa myös Irlannissa. Hollannissa nyt ainakin, erästä kaveriani moikkaamassa. Yhdysvallat on kaukainen haave, ja todennäköisesti vielä sellaiseksi jää. No, tämä tästä. Lisää päivän fiiliksistä vielä tänään, jossain vaiheessa. Essee ja ruotsin kielen suullisen taidon korvaavuushakemus odottavat postittamistaan.

Piti laittaa sellainen kartta, jossa vierailemani maat. Kuitenkin liian suuri blogiini. Mutta käykää toki katsomassa, jos kiinnostaa.


keskiviikkona, elokuuta 23, 2006

Viimeinkin..

keskiviikkona, elokuuta 23, 2006 marko77

Sain esseen tänään valmiiksi, vihdoinkin. Huomenna kielioppi- ja tyylitarkastus ja sitten postiin proffalle. Ohjeena oli 8-10 sivua, mutta niitä tulikin 15. Gradustakin teen varmaan sitten joskus väitöskirjan! Mutta nyt on yksi kirjoitustehtävä hoidettu - harjoitteluraportti jäljellä. Yritin tänään selvittää sitä viestinnän cumu-juttua, mutta perjantaina saan viimeistään tietää, tuleeko siitä mitään. Toivottavasti tulee, sillä nyt olisi sauma saada tuo opintokokonaisuus tehtyä.

Törmäsin tänään kirjastossa lukioaikaiseen maantiedon opettajaani, joka oli taannoin todella mukava ja innostava - ei ihme, että maantieto oli yksi parhaimmista aineistani. Mukava tuntui olevan yhä, muisti oppilaansa kymmenen vuoden takaa. Juteltiin harmikseni vaan tovi - olisi ollut kieltämättä mielenkiintoista vaihtaa kuulumisia. Mutta uskon, että vielä törmäillään.

Rakkaalla ystävälläni on sydänsuruja. Eivät ne puhumalla varmaan parane, ainoastaan ajan kanssa. Liikunta, syöminen ja puhuminen - siinä tämän konitohtorin lääkkeet. Harmittaa, kun ei voi tehdä hänen vuokseen yhtään mitään - ainoastaan tsempata ja lohduttaa parhaani mukaan. Täytyy kohennella mielialaa jotenkin viikonlopun turnausta varten, mutta helppoa se ei tule olemaan. Huomenna pitää tehdä pitkähkö pyörälenkki ja laittaa kamat kasaan perjantaita varten. ROCK ROCK!


Satunnainen matkailija Helsingin lumoissa, osa 4

keskiviikkona, elokuuta 23, 2006 marko77

Itkut on itketty ja henkinen paha olo alkaa vaihtua siihen tavalliseen, tylsään elämään. Vielä hieman väsyttää sekä henkisesti että fyysisesti. Eilinen päivä meni lähes kokonaan Helsingissä - business and pleasure-tunnelmissa. Aamu ei alkanut kaikkein parhaimmalla mahdollisella tavalla. Opiskelijakortti - opiskelijan tärkein kortti, oli hukassa. Omilla jäljillähän se oli; siellä, missä sen ei pitänyt olla. Sain taas kuulla kommentteja tyyliin "Pitää pitää korteistaan huolta". Tästä lähin pidänkin, ainakin opiskelijakortista. Ainakaan tämä satunnainen matkailija ei tule toimeen ilman tuota opiskelijan "kultakorttia".

Käväisin heti aamusta pätkätyöpaikassani ja kahvittelin tuttujen kanssa. Olivat olleet tyytyväisiä kahden viikon vaatimattomaan työpanokseeni. Haluaisivat, että olisin enemmän mukana verkkotoimittamisessa. Toki olenkin, mutta ensin pitää saada järkeä syksyn opiskeluasioihin. Mietin vakavasti sitä, että siirrän gradun aloittamista vuodella. Ajattelin viestinnän cumun hoitaa ensi lukuvuoden aikana pois kuljeksimasta. Kävin loppupäivästä sitä asiaa hoitamassa Avoimen yliopiston toimistossa. Kannattava reissu, nyt tuo cumun aloittaminen on entistä lähempänä. Ajattelin myös suorittaa muutaman JOO-kurssin Helsingin yliopistossa. Tänään olisi lopullisesti selvitettävä tuo viestintä-asia - eihän sitä muuten voi keskittyä mihinkään muuhun asiaan.

Tapasin eilen myös rakkaan ystäväni teen ja lyhyen rupattelutuokion merkeissä. En tosin ollut mitään järisyttävää seuraa, mutta pakko oli käydä tarkastamassa, että kaikki on hänellä kunnossa - siis henkisesti. Harmittelen vieläkin, että en pääse loppuviikosta piipahtamaan siellä uudestaan tupareiden ja muun merkeissä - Seinäjoki kutsuu satunnaista jalkapallon pelaajaa. Mutta kortti muine tervehdyksineen on viety ja kaffet voi juoda myöhemmin. No, nyt takaisin opintojen pariin. Tavoitteena valmis essee.


tiistaina, elokuuta 22, 2006

Itkua yössä (eli tyynyyn jälki jää)

tiistaina, elokuuta 22, 2006 marko77

Eilen oli nukkumaan mentäessä henkisesti paha olo. En tiedä...Jotenkin ilta eteni normaalisti, kuten ennenkin. Mutta kun rojahdin sängyn pohjalle, kyynelkanavat aukenivat tunniksi. Tyynyyn jälki jäi, kuten Anne Mattila asian kauniisti on ilmaissut. Kai omalta osaltani työstin ystäväni pahaa oloa, mutta pääsyyllinen on toisaalla.

Itsesääli - siinä suomalaiset (miehet) osaavat rypeä jopa vesiselvänä.

Juttelin erään henkilön kanssa eilen illalla ystävistä ja heidän muistamisestaan - siis pienistä ystävyyden osoituksista; lahjoista, tuliaisista sun muista. "Lahjonta, vaivautuneisuus, älä, ei" Nuo neljä sanaa jäi verkkokeskustelusta päälimmäisenä mieleen ehkä koko loppuelämäkseni.

Pyysin itkiessäi itseltäni hiljaa mielessäni anteeksi sitä, että haluan muistaa niitä harvoja ystäviäni syntymä- ja nimipäivänä tai joskus ihan muuten vaan. Pyysin/pyydän ystäviltäni anteeksi sitä, jos he ovat kokeneet tulleensa vaivatuiksi tai jopa lahjotuiksi. En todellakaan tahdo loukata heitä. Pyydän ystäviltäni anteeksi sitä, että pidän heitä tärkeimpinä ihmisinä, mitä maa päällänsä kantaa. Olin aikeissa mennä yhtä heistä tapaamaan tänään - enää en tiedä, pystynkö. Etten vaan loukkaisi häntä, vaikka hän on parasta, mitä minulle on koskaan tapahtunut. Ostin hänelle syntymäpäivälahjankin, vaikkei ehkä olisi pitänyt. Hänen mielestään ei ehkä olisi tarvinnut, mutta saa nähdä. Vääriä valintoja, osa 2?

Kyllä itkuni pääsyynä täytyy olla oman elämän jos ei nyt surkea tila, mutta kuitenkin jonkinlainen epäonnistuneisuus. Kesä kun ei ole ollut, sitä mitä ehkä odotin - tosin en enää tiedä, mitä odottaa. Tällä hetkellä pitäisi olla jo työelämässä, olla kumppani ja velkaa. Minulla taitaa olla ainoastaan tuota jälkimmäistä. Kyllä se siitä, sanovat ihmiset. Itse en enää ole asiasta niinkään varma.


maanantaina, elokuuta 21, 2006

Vääriä valintoja, osa 1

maanantaina, elokuuta 21, 2006 marko77

Vääriä valintoja - niitä riittää meikäläisen elämässä. Ensimmäisen osan aiheena tämänpäiväinen vaatetus. Kyllä te tiedätte, loppukesän sää on epämääräinen, eikä Ilmatieteen laitoksen sääennusteista ole apua. Lähdin aamupäivällä Lahteen viimeistelemään esseetä (myönnetään, ei se ihan valmiiksi tullut vieläkään). Sää oli pilvinen ja sateen uhka todellinen. Vaikkei sateenvarjoa tullutkaan mukaan, niin farkut ja takki oli pakko laittaa päälle, varmuuden vuoksi.

No, naputtelin aikani esseetä ja oli kotiinlähdön aika. Ulko-ovella olisin halunnut kääntyä takaisin. Hirveän painostava helle, aurinko porottaa pilvettömältä taivaalta ja porukkaa kuin Jukolan Viestissä konsanaan. Aurinkolasit jäivät tietenkin kotiin. Shortit, lyhyt t-paita ja aurinkolasit - siinä olisi ollut oikea varustus. Tosin kotiin tullessani alkoi juuri sataa, mutta silti - vääriä vaatevalintoja.


Bad connection

maanantaina, elokuuta 21, 2006 marko77

Se toimii sittenkin (vai toimiiko, kovasti yhteys pätkii eikä edes bloggaaminen tahdo onnistua, toim.huom.). Nettiyhteys meinaan. Eilen iltapäivästä lähtien se oli poikki. Kumma, miten sitä jatkuvasti käy kokeilemassa - toimiako vai eikö toimia. Täytyy myöntää, että olo oli orpo ja yksinäinen sekä tietyllä tavalla avuton - en päässyt juttelemaan rakkaan ystäväni kanssa, joka on hieman alamaissa ollut jo pidemmän aikaa. Tekstiviestit menivät kai perille, en tiedä.

Kylmä matkapuhelinviesti ei aja samaa asiaa kuin virtuaalinen yhteydenpito. Viimeksi lauantaina ja sunnuntai-aamuna juttelimme, mutta tällä hetkellä ikävä ja huoli on sanoinkuvaamaton. Myönnetään, tietyllä tavalla kylmää tuo meseilykin, mutta ehkä interaktiivisella viestinnällä on sittenkin eri kaiku kuin tekstiviesteillä. Pitäisi mennä käymään ja niin teenkin, mutta tiistaina. Kunhan vaan tietäisi, mitä sanoa tai tehdä.

Tänään pitäisi viimeistellä yksi liian kauan roikkumaan jäänyt essee. Muutama sivu, niin se olisi siinä ja opintopistetili karttuisi taas. Tänä kesänä opintopisteitä on tullut ruotsin ja englannin suullisista kursseista. Olen ylpeä itsestäni, mutta vielä uupuu. Harjoitteluraportti, kunnallisalan pakollisia, gradu. Ainoa, joka uupuu todennäköisesti on meikäläinen. Syksy pelottaa, tiedä mitä eteen tulee. Mutta nämä asiat eivät ole tärkeitä - sydämen asiat ovat.


lauantaina, elokuuta 19, 2006

Summers tale

lauantaina, elokuuta 19, 2006 marko77

Puhutaanpa näin ensi alkuun säästä - tyypilliseen suomalaiseen tapaan, kun ei muuta puheenaihetta keksi. Tänään oli taas kesäinen päivä - melkein liian kesäinen. Aurinkoa ja hellettä, mikäs sen parempaa. Tuli hikoiltua pyörä- ja kävelylenkeillä, sitä oikein virtasi. Taas tuli pari paitaa käytettyä, lisää pyykkiä mutta minkäs teet. Antaa tulla vaan lämpöisiä ilmoja, pitää näet vielä järvessäkin kastautua..

Myös minusta on tullut skyyppari. Eilen ostin kuulokkeet ja tänään asensin ohjelman. Koesoitto toimi eli vehkeet pelaavat. Vielä kun uskaltaisi siihen luuriin jotain puhuakin, niin mainiota! Puhumisen vaikeudesta voi lukea avoimista arkistoista. Skype-nimimerkkiä ei ole kovin vaikeata arvata, tai no, on.. Kukapa tosin sitä kaipaakaan.

Syksyn ensimmäiset revontulet loistavat. Vaikkei kotipaikkakuntani hirveän pohjoisessa sijaitsekaan, niin silti revontulet kuuluvat syksyyn ja talveen. Joskus sitä tulee ihan vartavasten herättyä ihastelemaan "ketun hännän heilumista". Myös tähdet ovat ilmestyneet taivaan kannelle. Olo tulee tähtiä katsellessa kieltämättä haikeaksi. Osaksi siitä, että tulee syksy ja osaksi on ikävä rakkaita ihmisiä - niin eläviä kuin kuolleita. Saman taivaan alla me kaikki olemme, tähdet vaan sijaitsevat eri paikassa. Ja miten romanttista olisikaan levittää viltti jonnekin aukealle, skumppapullo poksauttaa auki ja katsella vaan hiljaa taivaan ihmeitä. *huokaus*

"I'm wishin' on a star
To follow where you are
I'm wishin' on a dream
To follow what it means"


perjantaina, elokuuta 18, 2006

Satoihan eilenkin..

perjantaina, elokuuta 18, 2006 marko77

Tässä on ollut pari päivää oikein kunnon sadepäiviä. Eilen ukkosti ja sateli pitkin päivää. Lenkillä ollessani kastelin kengät (ja jalat) huolella. Sama meno jatkui tänään. Jäin Lahdessa ukkoskuuron saartamaksi, kun olin lähdössä kirjastolta kohti rautatieasemaa. Katsoin parhaimmakseni odotella pahemman kuuron ohimenoa. Mutta märkää se oli kuuron mentyä ohitse - koko keskusta oli veden vallassa ja kuivaa kohtaa oli jalkaparkojen pettymykseksi turha etsiä. Siinä sai Niket ja sukat jälleen vettä. Lisäksi meinasin astua viemäriaukkoon, kun olivat kaivonkannet avautuneet rankkasateen myötä. Täytyy miettiä ainakin seuraavanlaisia varusteita seuraavan kerran, kun lähtee vähemmänkin suurempaan paikkaan: 1) kanootti ja 2) kalastajansaappaat.

Markku Suomisen laulunsanoin:
"Sadetta mä kuuntelen, joka yltyy vaan Ohi menneen eilisen taas mä elää saan. Satoihan eilenkin, kun sun jälleen kohtasin ja hiustes kastuvan näin ..."




keskiviikkona, elokuuta 16, 2006

Me,myself and I..

keskiviikkona, elokuuta 16, 2006 marko77

Tänään oli sellainen päivä, jonka halusin viettää kertakaikkisen yksin. Tarkoitus oli lähteä Helsinkiin tai Lahteen, mutta toisin kävi. Pyöräilin ja katselin MASH-sarjan jaksoja dvd:ltä (kuudes kausi on menossa). Ihanan piristävää nauraa yksinään tuolle mainiolle televisiosarjalle, jota alettiin kuvaamaan ennenkuin edes olin vanhempieni haavekuvissa. Vaikka aiheessa sinänsä (Korean sota) ei ole mitään hauskaa, niin henkilökemiat ja käsikirjoitus - ne tekevät hyvän sarjasta kuin sarjasta.

Tutustuin tänään myös avoimen yliopiston tarjontaan (ihan kuin Tampereen yliopiston tarjonta ei riittäisi). Suunnitelmissa olisi nimittäin suorittaa viimeinkin viestinnän aineopinnot (tuttavallisemmin cumu) loppuun - appron suorittamisesta tulee kohta kuluneeksi jo kuutisen vuotta. Saisin a) vihdoinkin viestinnän opintoihin vauhtia ja b) takaportin Helsingin yliopistoon, mitäpä muuta kuin viestintää lukemaan. Hintaa opinnoilla olisi 260 euroa, mutta hinta ei ole este - aika ja tahto pikemminkin. Pitäisi gradu laittaa niin sanotusti aluilleen, jotta voisi keskittyä muuhun opiskeluun. Ainoa vaan, että aion vaihtaa gradun aihetta - professorini ei varmastikaan tule olemaan tyytyväinen. Asian voisi ottaa kenties ensi keskiviikon kunnallisalan koulutus 80-vuotta -pippaloissa - tai sitten ei.

Ystävistä ja kaipauksesta heidän luokseen oli myös tarkoitus tässä tarinoida. Mutta sille pyhitän kokonaisen päiväkirjamerkinnän - ehkä jo huomenna. Siihen asti, hyviä tuulia heille ja lämmin ajatus...


tiistaina, elokuuta 15, 2006

Sade, tule ystäväni tule taas..

tiistaina, elokuuta 15, 2006 marko77

Tulihan se sieltä, se viilentävä sade. Teki kaikille ja kaikelle varmasti hyvää. Ukkonenkin käväisi, mutta mitään yletöntä salamaspektaakkelia ei esiintynyt. Ehkä hyvä niin. Päivä mennyt ihan kotosalla, vapaaehtoisjuttuja tehdessä, lenkkeillessä ja asioita mietiskellessä. Eihän tuolta televisioistakaan mitään oikeastaan tule.

Huomenna taas hieman aurinkoisempi päivä, voi tehdä kunnon pyörälenkin tai käydä shoppaillessa. Porukat menevät kai Porvooseen, itse en jaksa vaivautua. Nyt voisi napata buranan ja lähteä koisimaan.


Saisinko vettä?

tiistaina, elokuuta 15, 2006 marko77

Tänään on luvassa kauan kaivattua vettä eli sadetta! Puolenpäivän aikoihin hieman jo ripotteli, muttei se mitään kastellut. Tuoreimman tutkakuvan mukaan illaksi olisi luvassa ukkoskuuroja, jotka ainakin puhdistaisivat ilmaa. Kasvistolle ja sienistölle sateesta tuskin on enää hyötyä.

Kävin lenkillä ja otin kameran mukaani. Oli pakko saada ikuistetuiksi Venäjän rajanpintaisista metsäpaloista kulkeutuvat savut. Kauniin kotijärven ympärillä sininen savu - olipa näky! Savua näkyi myös pitkin kaunista Salpausselän harjua. Ihan kuin aamu-usvaa, muttei aivan yhtä romanttista. Jotenkin outoa, kuin pommituksen jäljiltä.

Tein lenkin myös metsässä; katsomassa, miten se valmistautuu tulevaan syksyyn. Ruska on alkanut ja lintujen laulu vähentynyt, ei muuta ihmeellisempää. Niin ja mustikat sekä sienet puuttuvat. Harmi, vaikken sienten ystävä olekaan. Metsässä liikkuminen ja runsaudensarven hyödyntäminen tekee hyvää niin henkisesti kuin fyysisesti. Suosittelen silti, vaikke marjoja juuri olekaan - paitsi ihanan punaisia puolukoita! Vitamiineja, niitä tarvitaan pitkää syksyä varten.
Olen huolissani eräästä ystävästäni. Rehellisesti sanottua jo ollut jo pidemmän aikaa. Viime aikoina ei olla meseiltykään kunnolla, sana silloin tällöin. En tiedä, mitä tehdä. Jotenkin voimaton olo, kun hänellä menee huonosti. Sana vaan, niin olen hänen luonaan myös fyysisesti. Ei tuonne pääkaupunkiin niin pitkä matka ole ja aikaahan tässä on, vaikka lampaat söisi.


maanantaina, elokuuta 14, 2006

Monday, monday..

maanantaina, elokuuta 14, 2006 marko77

Huh, johan oli viikonloppu. Tai siis ei ollut. Tuli lepäiltyä ja katsottua televisiota - pientä liikuntaa unohtamatta. Pahin väsymys iski lauantaihin, ei meinannut saunassakaan pysyä hereillä. Nukuttua tuli lauantaina ja sunnuntaina aamukymmeneen, joka hipoo omia ennätyksiäni. Tänään heräilin yhdeksän jälkeen, joka on jo niin sanottu normaali aika. Olisiko ne univelat jo kuitattu (minne allekirjoitan)?

Kuumuus ja Venäjän metsäpalojen käryt kiusasivat koko viikonlopun. Piti laittaa tuuletusikkuna kiinni, en halunnut myrkyllisiä savuja hengittää koko yötä tai tuntea itseäni kylmäsavustetuksi hämäläiseksi. Totta, nuo savut kulkeutuvat valitettavasti myös tänne Päijät-Hämeeseen. Tuleekohan tuolta idästä koskaan mitään hyvää? Joka tapauksessa tilanne rupeaa olemaan sietämätön!

Paluu arkeen on kohta edessä. Pätkätyöt loppuivat ja niin käy kohta "lomallekin". Onneksi on vielä kesää jäljellä. Toivottavasti maanantai on hyvä minulle..


lauantaina, elokuuta 12, 2006

Herätys!!

lauantaina, elokuuta 12, 2006 marko77

Jokohan sitä olisi herännyt? Kymmenen aikoihin heräilin noin fyysisesti, mutta henkisesti taidan olla vielä väsynyt. Kahden viikon aikana tuli aamusella herättyä töiden takia kukonlaulun aikaan, kai se nyt rupeaa purkautumaan über-väsymyksenä. Kun tuo kesänukkuminen on mitä on, niin ei siinä paljoa ole tullut nukuttua. Olen eittämättä iltaihminen, voin valvoa miten myöhään tahansa. Aamulla aikaisin herääminenkin onnistuu toki, kunhan sitä saa suhteellisen rauhalliset yöunet torkkua.

Nyt saa onneksi nukkua aamulla pidempää, kun tuo kesäduuni-blues on laulettu ja soitettu. Saa taas suunnitella loppukesän ohjelmistoa vailla velvotteita. Muutama varattu päivä on jo kalenterissa, muuten saa taas tulla ja mennä miten haluaa. Kavereita ja ystäviä pitäisi ennen syyskuuta nähdä - mitä enemmän heitä näkee, sen paremmin jaksaa keskittyä tulevaan.


perjantaina, elokuuta 11, 2006

Lohduton näkymä

perjantaina, elokuuta 11, 2006 marko77

Suomessa koetaan pahinta kuivuutta lähes sataan vuoteen. Itse en ole kuukausiin nähnyt vettä, siis taivaalta tulevaa vettä (sateeksiko sitä kutsutaan?). Missasin paikkakunnan ainoan ukkosmyräkän, olin tuolloin Helsingissä - siellähän ei satanut, ei sitten mitään. Kotitalon nurmikko on suoraan sanottuna palanut poroksi. Eihän huoltoyhtiö vaivaudu mitään kastelemaan, rahaahan tuossa kastelemisessa palaa. Ainoa hyvä puoli lienee, ainakin huoltomiesten kannalta se, ettei ruohoa tarvitse leikata - kun ei ole mitä leikkaa. Lomasäät ovat olleet suorastaan taivaalliset, hellettä ja aurinkoa kun on riittänyt. Muttä mitä on kesä ilman vihreää nurmikkoa? Ei mitään - aivan sama, kun talvella ei olisi lunta..


Polkupyöräkuumeen vallassa..

perjantaina, elokuuta 11, 2006 marko77

Olen muutaman päivän tai itseasiassa koko viikon ajan miettinyt uuden polkupyörän hankkimista. Toiset potkivat autojen renkaita liikkeissä, minä katselen polkupyörämainoksia jokaisesta lehdestä, jonka onnistun saamaan kiinni.

Syitä uuden pyörän hankkimiseen on kaksi. Ensinnäkin minulla ei ole koskaan ollut uutta pyörää (tai siis kulkuvälinettä) - on ainoastaan ollut käytettyjä sellaisia. Tällä hetkellä omistan kuvassa komeilevan Tunturi Tuiskun. Ostin sen pari vuotta sitten käytettynä kirpputorilta, maksoin siitä vaivaiset 50 euroa. Hyvin on Tuisku kuljettanut paikasta toiseen - säästä ja vuodenajasta riippumatta, vaikka käytössä on ainoastaan kaksi vaihdetta (kakkonen ja kolmonen). Termiitit ovat tehneet pyörälleni jo vaikka mitä, mutta hyvin on pärjätty.

Toisekseen tahdon omistaa pyörän, jolla voi ja kehtaa mennä muuallekin. Nykyisellä Tuiskulla jo Lahteen pyöräileminenkin pelottaa niin, etten lähtenyt sitä edes koettamaan. Lisäksi olisi mukava fillaroida pitkin ja poikin Lahdessa, Helsingissä, Tampereella ja ties missä. Tällöin kulkuvälineen tulee olla luotettava ja turvallinen olosuhteista sekä maastosta riippumatta.

Olen jo mielessäni valinnut itselleni uuden menopelin. Merkkinä on joko Nishiki tai kotimainen Tunturi. Ainoa este tuntuu olevan hinta. Ensinnäkin se on valovuosien päässä siitä 50 eurosta, jonka maksoin nykyisestä kulkuvälineestä. Toisekseen kolminumeroisen luvun sijoittaminen polkupyörään tuntuu jotenkin pelottavalta, kun sillä rahalla olisi muitakin käyttökohteita. Toisaalta pyörään sijoittaminen olisi harrastuksen mielekkyyden ja liikunnalliselta kannalta katsottuna viisas ratkaisu. Käyttäjäkokemukset ja vinkit pyöränostoon ovat muuten enemmän kuin tervetulleita! :)

Tiedä sitten mikä taika siinä uuden omistamisessa on? Kirpputoritavarathan ovat nykyään muotia ja niiden avulla voi harrastaa hyväntekeväisyyttä. Varkaillekin mokomat (siis uudet pyörät) näyttää kelpaavan. Olen tosin päättänyt raahata fillarini kotio joka yö (en sentään viereeni nukkumaan), eipähän varasteta. Jos tarkemmin ajatellaan, niin kyllä se käytettykin kelpaisi - mutta mitä tahansa pyörää en enää edes harkitse. Ans kattoo ny..


keskiviikkona, elokuuta 09, 2006

Satunnainen matkailija Helsingin lumoissa, osa 3

keskiviikkona, elokuuta 09, 2006 marko77

Eilen jäi kiireiden vuoksi blogia päivittämättä, joten korjataan tuo heti näin aamutuimaan. Terveiset Helsingistä! Satunnaisen matkailijan Helsinki-päiväkirja on ehtinyt jo kolmanteen osaansa. Pääkaupungissa on tullut siis viime aikoina vierailtua melko ahkeraan. Ei siinä mitään, hieno kesäkaupunki! Pilvinen tiistai-päivä oli kiireinen, mutta antoisa etenkin vapaa-ajan puolesta. Toki töissä sai tehtyä mukavasti oman vaatimattoman panoksensa, ei siinä mitään.

Eilen näin töiden jälkeen hyvän ystäväni lisäksi muutaman muun ihanan ihmisen. Kyseessä oli erään keskusteluyhteisön tapaaminen (eli ViVi 2006/2), jossa tapasin kaunottaria Yhdysvalloista ja Ranskasta. Kansainvälinen tapahtuma siis, oikea summit! Puheenaihetta riitti hyvän ruoan ja viinin merkeissä kansainvälisestä tee- ja kahvikulttuurista ruokaan ja tietysti suomalaisten rakastamaan aiheeseen eli säätilaan.

Hieman tuli orpo olo jossain vaiheessa, sillä en tiennyt, kuuluuko tällainen "sisäsuomalainen" ulkosuomalaisten joukkoon? Ravintolamme oli maino ja palvelu erinomaista. Tila saisi olla kokonaan savuton, kuten pubitkin. Tupakoimattomana en millään tahtoisi haista "palaneen kärylle" koko seuraavaa päivää. Lisäksi jonkinlainen pukeutumiskoodi olisi suotavaa, ihmisiä lappasi sisään jopa shortseissa. Mutta ilta oli kaikin puolin loistava pientä loppuillan incidenttiä lukuunottamatta. Toivottavasti sirpaleet tuottavat onnea.


maanantaina, elokuuta 07, 2006

Verkkainen maanantai

maanantaina, elokuuta 07, 2006 marko77

Tänään sain olla täällä kotosalla taas ihan omissa oloissani. Muu väki lähti käymään Imatralla. Itselläni on vielä viikko töitä, joten en olisi voinut lähteä mukaan. Enkä todennäköisesti olisi lähtenytkään, näin kuumalla ei jaksaisi pitkiä matkoja reissata - ei vaikka autossa olisi ilmastointi. Menihän se päivä kotonakin, (koti)töitä tehdessä. Imuroin ja sen sellaista. Aika kului verkkaisesti, mutta niinhän se kesällä on tehnyt muutenkin. Jos sunnuntai oli ihana päivä, niin maanantaina palattiin sitten vauhdilla maan pinnalle.

Sain tekstiviestin eräältä ystävältäni, joka nauttii kesälomansa viimeisiä päiviä Antalyassa. On kuulemma ihanaa - tänään oli vuorossa safarikierroksella. Kortti ei ole vielä tullut perille, mutta huomenissa kai. Milloinkohan minulla on varaa matkustaa Viroa pidemmälle? Sitten toki, kun opiskelut on opiskeltu - valovuosien päästä.

Tänään tein myös pesäeron yhteen "vapaaehtoistoimeen". Homma alkoi siinä määrin saada ammattimaisia piirteitä, että katsoin parhaakseni vetäytyä reserviin. Jossei vapaaehtoistyöpanokseksi riitä se, että tekee asioita voimavarojen mukaan, niin säälittävää. Sitähän vapaaehtois/talkootyössä tulisi olla kysymys - kukin tekee mitä tekee aika- ja muiden resurssien puitteissa. Oli hieman ikävä jättää sellainen, jota on ollut perustamassa, ideoimassa ja mainostamassa ties kuinka monta vuotta. Mutta tämä kai on sitä elämää - asioiden jättäminen silloin, kun se ylittää tietyn pisteen. Oli sitten kyseessä esimerkiksi epämukava työ tai sellainen harrastus, josta on mennyt maku jo kauan aikaa sitten. C´est la vie!


Satunnainen matkailija Helsingin lumoissa, osa 2

maanantaina, elokuuta 07, 2006 marko77

Eilen satunnainen matkailija vieraili jälleen kerran kesäisessä pääkaupungissamme. Mikäs siinä, kauniina sunnuntai-päivänä. Kuumahan siellä oli, mutta eikö kaikkialla Suomessa? Aamupäivä kului erään valtakunnallisen nuorten lehden päätoimittajan kotona - kaksihenkisessä toimituspalaverissa. Tuli luvattua jälleen kerran kirjoitus- ja oikolukuhommiin, vapaaehtoisesti (siis ilman palkkaa). Kyseistä lehteä on puurrettu jo kohta nelisen vuotta, joten eiköhän se suju rutiinilla. Oli mukava tavata hyvää ystävää, joka kohta jättää pt:n hommat. Ikävä tulee, sillä hänen kanssaan on ollut ilo työskennellä - vaikkakin vapaaehtoisesti. Toivottavasti yhteydenpito ei katkea, vaikka tapana niin on valitettavasti käydä.

Tämän jälkeen lähdin tapaamaan erästä kipeänä olevaa rakasta ystävää, jonka luona on aina mukava käydä. Teekupposen ääressä tuli juteltua niitä näitä. Oloni oli hieman vaivautunut, tulla nyt häiritsemään häntä sairaslomallaan. Eihän kipeänä saa yksin olla, päinvastoin seuraa tulisi olla. Toivottavasti hän nautti parin tunnin juttutuokiosta yhtä paljon kuin minä. No, kiitokseksi vieraanvaraisuudesta ja ystävyydestä vein hänelle kukkasia - tai siis oikeastaan kaksi. Toinen omistajan ominaisuuden mukaan jo aiemmin luvattu kukkanen ja toinen päivän piristykseksi, flunssaa kun raukka potee vieläkin. Sen suklaarasian hän saa sitten myöhemmin..

Helsingin reissulla piti hankkia pyöräilykypärä ja skypeilyyn tarkoitetut kuulokkeet. Mutta aikomukseksi tietenkin jäi. Kuten myös saksan puhuminen. Olin nimittäin lauantai-iltana, sivusilmällä ja -korvalla Siskaa kuunnellessa valittanut, etten saa käyttää ko. kieltä. No, kuinkas ollakaan sekä tulo- että menomatkalla naapuripenkkeihin ilmaantui saksalaisia turisteja. Eihän sitä saksaa tullut puhuttua, mutta kuunneltua toki - ja melko hyvin siitä selvää sai.

Eilinen tuntui pitkään aikaan mukavalta päivältä. Oli mukava tavata ystäviäni ja jutella heidän kanssaan niitä näitä. Paluumatkalla, siis Lahteen menevässä linja-autossa juttelin erään miellyttävän vanhuksen kanssa Mäntsälään saakka. Juttua riitti niin Karjalasta, säästä kuin mustikkasadostakin. Tokkopa moinen onnistuisi pääkaupunkiseudun joukkoliikennevälineissä, johon palaan blogissani myöhemmin.


lauantaina, elokuuta 05, 2006

Tavallinen lauantai

lauantaina, elokuuta 05, 2006 marko77

Lauantai - tuo Saturnuksen mukaan nimetty päivä on kulkenut matkallaan jo hyvän aikaa kohti iltaa. Päivä on sujunut tavallisissa merkeissä, vaikka aurinko paistaa ja on lämmintä - täydellinen loppukesän päivä. Tällä hetkellä pitäisi olla Helsingissä eräässä palaverissa. Katsoin parhaakseni siirtää Stadin vierailun huomiseen aamupäivään - olisi virkeämpi olo ja ehkä hieman viileämpi ilma.

Teinien rallailut ovat nimittäin jatkuneet siinä määrin, ettei nukkumisesta aika ajoin tule mitään. Lisäksi metelöivät naapuritalon asukit metelöivät siinä määrin, että harkitsen todella nukkumista korvatulppien kanssa. No, aikaansa kutakin; viimeistään talvella loppuu teinibemarien kruisailu tai viimeistään tuolloin, kun polttoaine maksaa kaksi euroa litralta (no ajat eivät välttämättä ole kaukana). Nukkumaolosuhteisiin vaikuttaa myös huoneen lämpötila. Näin kesäaikaa huoneeni lämpötila keikkuu jatkuvasti +30C:n tuntumassa. Ikkunaan porottaa iltapäiväaurinko, joka lämmittää huonetta pitkälle iltaan. Olenkin viettänyt koko kesän eräänlaisella korkeanpaikanleirillä - korkealla ja kuumissa olosuhteissa. Kiinnostaisi todellakin tietää, mikä on vereni hemoglobiiniarvo? Mitään en ole ottanut.

Eräs ystäväni on kipeänä ja joutui hakemaan helpotusta oloonsa lääkärin pakeilta. Kesä kipeänä - mikä tuttu tunne! Mutta kivaa se ei ole, varsinkaan jos joutuu viettämään sitä yksin. Ajatuksissa olen kuitenkin sairaan ystäväni luona, kun en muutakaan voi..

Nyt kuitenkin pyöräilemään, hakemaan viikottainen lottotiketti ja muutaman tunnin päästä saunaan - viettämään minun tavallista lauantaita. Milloinkohan muuten viimeksi olen viettänyt lauantaita tai yleensäkin viikonloppua poissa kotipaikkakunnaltani - rikkonut rutiineita? Siitä taitaa olla liian kauan..


perjantaina, elokuuta 04, 2006

Onhan se perjantai?

perjantaina, elokuuta 04, 2006 marko77

Perjantai - tuo melkein kaikkien työläisten ystävä - on jälleen koittanut aurinkoisena, huomenta vaan! Ensimmäisen pätkätyöviikon viimeinen päivä alkoi puoli seitsemältä, eli suhteellisen aikaisin vuodenaikaan nähden. Sitä kun tottui lomallaan nukkumaan tuonne yhdeksän-kymmenen aikoihin. Harmi sinänsä, että on tullut nukuttua myöhään - kesäiset aamut ovat kuulemma niin ihania, että pitäisi herätä kukon kanssa samaan aikaan. No, ehkä sitten, kun asun jossain muualla.

Eilen tuli vietettyä lähes koko ilta messengerissä rakkaan ystäväni kanssa jutellessa. Puhuimme päivän tapahtumista ja vähän muustakin, muun muassa tyttöjen jutuista. ;) Siis siitä, mitä kaikkea naiset miehistä keskenään juttelevat. Herrasmiehenä tyydyin ainoastaan muutamaan aiheeseen, sen enempää en udellut. Miehet ja naiset, naiset ja miehet - siinä hyvä kirjoituksen aihe, johon palaan tuonnempana.

Hieman jäi huono omatunto tuosta jutustelusta, koska ystäväni on kipeänä. Hänen pomonsa oli aiemmin päivällä käskenyt lähteä töistä kotiin, sillä eihän kipeänä saa töitä tehdä (jotkut nörtit tosin tekevät, mutta se siitä). Sanoin jo hänelle aiemmin aamulla, että olisi viisainta lähteä kotiin potemaan. No, pomot onneksi on siinä asemassa, että hän voi käskeä pyytämisen sijaan. Jos olisin ollut hänen luonaan, niin en olisi päästänyt häntä edes lähtemään töihin. :)

Tästä päivästä lukien suosittelen (tai yritän ainakin) päivittäin mielestäni hyviä televisio-ohjelmia, joiden ääreen kannattaa hakeutua.
Tänään suosittelen lämpimästi Michelin-keittömestari Gordon Ramsay:n Kurjat kuppilat -televisiosarjaa MTV3:lta klo 21.00. Luvassa on ainakin hirveitä ravintoloita (johon en itse astuisi jalallanikaan), karskia kielenkäyttöä ja kenties jotain ruoanteko-ohjeitakin. Bon appetit!


torstaina, elokuuta 03, 2006

XML toimii taas

torstaina, elokuuta 03, 2006 marko77

Hurraa, ovat korjanneet vian xml (atom) -syötteessä! Tästä lähtien sivujani siis voipi tilata RSS-lukuohjelmaan. Jos haluaa. Ei ole pakko. Mutta suotavaa on. Osoite siis: http://scilicet.blogspot.com/atom.xml. Kiitos.


Satunnainen matkailija Helsingin lumoissa

torstaina, elokuuta 03, 2006 marko77

Takaisin päiväkirjan sivulle. Eilinen meni täysin pätkätyön ja Helsingissä hengaamisen merkeissä. Kerrassaan ihana ja aurinkoinen ilma - vaikka suurin osa päivästä meni töitä tehdessä sisätiloissa. Olisi niin tehnyt mieli mennä Töölönlahden nurmikolle pötköttämään jonkin ihanan kirjan ja/tai ystävän kanssa, mutta aikaa siihen ei ollut. Täytyy jossain vaiheessa kesää kyllä mennä tuo kokemaan, ihan vaan omaksi iloksi! Väkeä Helsingin keskustassa riitti, kun turistit ja paikalliset asukkaat kiirehtivät kuka minnekin. Tällainen satunnainen matkailija uhkasi monesti jäädä jalkoihin, hui!

Näin rakkaan ystäväni taas pitkästä aikaa ja täytyy sanoa, että tapaaminen teki kyllä henkisesti hyvää! Loppupäivän (tapasimme molempien töiden jälkeen) suunnitelmat tosin muuttuivat, kun ainakin minun mielestäni ihana Kessy piti käyttää eläinlääkärissä. Lähdin mielelläni mukaan, sillä ensimmäistä kertaa tuli sitten koettua tuokin - eläinlääkärireissu. Itselläni kun ei muita lemmikkieläimiä ole ollut kuin muutama undulaatti, joista sittemmin piti allergian vuoksi luopua. Onneksi Kessy on paranemaan päin! Nyt pitäisi vielä saada tuo emäntä kuntoon..

Eläinlääkärireissun jälkeen käväisimme Subwayssa noutamassa hieman murua rinnan alle, oli muuten kehittynyt aika nälkä! Ensimmäistä kertaa maistuin kyseisen lafkan tuotteita ja täytyy todeta, että on niin täyttäviä ja makoisia, ettei paremmasta väliä (ja olivat varmaan sata kertaa terveellisempiäkin kuin esimerkiksi Hesen tai Mäkkärin tuotteet). Harmittavan lyhyen tapaamisen jälkeen piti lähteä taas kotia kohti. Auringonlaskua kohden kohti Lahtea linja-autossa istuessani mietin, miksei tällaisia päiviä voi olla enemmänkin? Ihania hetkiä ystävän kanssa, vaikkei nyt eläinlääkärissä aina, mutta kuitenkin.


tiistaina, elokuuta 01, 2006

Maailman paras palkka

tiistaina, elokuuta 01, 2006 marko77

Huomenta! Muutama tunti on jo töitä tehty, vaikka virallinen työaika olisi kahdeksasta puoli neljään. Haluan aloittaa ajoissa, jotta voisin lopettaakin aikaisin. Välillä tulee huhkittua ilman taukojakin. Armeijan opit ovat jääneet mieleen - mitä nopeammin, sitä nopeammin. Eilen tuli tehtyä muutama ylityötuntikin, ihan varastoon vaan. Joustava työaika rules!

Eilen tilitin yhdelle ystävälleni siitä, miten kiittämättömyys on maailman palkka! Sitä tekee ilmaiseksi, täysin vapaaehtoisesti työtä yhteisen asian hyväksi ja sitten ollaan valmiina "näyttämään ovea". Tämä ainoastaan siitä syystä, ettei koulun ja muun elämän takia pysty 100% sitoutumaan tiettyihin asioihin.

No, tämä koskee tietenkin vaan tiettyä vapaaehtoistyötä. Toisessa vapaaehtoistyössä taas pystyy hyvin tekemään hommia sen joustavuuden takia: jossei kokouksiin ehdi, niin ei ehdi. Välillä mietin, pitäisikö lopettaa kaikki ja keskittyä itse elämään - siinäkin olisi tehtävää vaikka muille jakaa. Vaan on se hyvä harrastus ja vastapaino opiskelulle. Ehtona tietenkin, ettei siitä tule taakkaa tahi pakkoa; muuten siitä katoaa sen mielekkyys. Pakkopullaa, nääs!


maanantaina, heinäkuuta 31, 2006

Kesäduuni-blues

maanantaina, heinäkuuta 31, 2006 marko77

Hyvää heinäkuun viimeistä päivää! Kesäkuukausista on tämän päivän jälkeen enää yksi jäljellä, eli elokuu. Sää näyttää suosivan lomailijoita, mutta ei meitä kesätyöntekijöitä. Allekirjoittanut soittaa nimittäin kahden viikon ajan kesäduuni-bluesia Kuntalehden verkkotoimittajana. Tehtävänäni on seurata kunta-alan uutisia kotimaasta sekä lähinnä Pohjoismaista. Joustava työaika ja siistiä etätyötä. Uutispäivä tosin vaikuttaa aika hiljaiselta, toivottavasti tahti paranee - onhan useat kesälomalaiset jo palannet töihin. Viikon sää näyttää helteiseltä ja oikea paikka olisi ulkona rannalla löhöilemässä. Mutta toivotaan, että kesää on jäljellä myös tulevana viikonloppuna.

Eilen illalla juttelin erään hyvän ystävän kanssa tietotekniikasta - mitä olisi elämä ilman esimerkiksi messengeriä. Totesimme, että aika lohduttoman yksinäistä. Mesen kautta kaukaisimmatkin ystävät ovat lähellä ja keskustelu käy sujuvasti hymniöiden kanssa tai ilman.

Mikään maailmassa ei tietysti korvaa ystävän lämmintä fyysistä läheisyyttä ja silmäkontaktia. Unohtamatta tietenkään kaunista ruumiin sanatonta kieltä, josta myöhemmin lisää. Tietotekniikasta on siis paljon apua yksinäisyyteen ja ikävään. Meseilemisiin!

EDIT: Blogini rss/xml-syötteessä on jotain häikkää, eli ette tällä hetkellä pysty tilaamaan blogiani rss-lukijaohjelmiin. Sääli.


lauantaina, heinäkuuta 29, 2006

Puhumisen vaikeudesta

lauantaina, heinäkuuta 29, 2006 marko77

Suomalainen mies ei tunnetusti puhu eikä pussaa. Valitettavasti myös minä kuulun tuohon stereotyyppiseen joukkoon. Varsinkin tärkeistä asioista puhuminen tuntuu olevan meille miehille vaikeata - jostain syystä. Urheilusta, armeija-ajasta ja muusta kyllä puhutaan, mutta ei ystävyydestä tai rakkaudesta - hui, miten vaikeat aiheet meille miehille! Puhun siis mielelläni ystävien ja kavereiden kanssa - jopa tuntemattomille! Mutta tietyt aiheet vaan vetävät hiljaiseksi. Peruskouluaikojen rakkauskirjeistä saa kuulla vieläkin, lukiossa älysin moisen touhun lopettaa (ettei joutuisi uudelleen naurunalaiseksi).

Minä olen päättänyt parantaa tapani. Siis opetella ainakin tuota puhumista nyt ensimmäiseksi. Viime syksynä osallistuin Punaisen Ristin järjestämään henkisen tuen peruskurssille. Olin ainoa miespuolinen henkilö siellä. Olo oli aluksi nihkeä, mutta ei tuo nyt niin kamalaa ollut. Lopulta tuli puhuttua tuntemattomille sellaisista asioista, joista en ole ennen puhunut. Oppia ikä kaikki! Täytyy lähteä jatkokurssillekin, jos sellainen järjestetään joskus jossain lähistöllä.

Puhumisen lisäksi on tärkeätä osata kuunnella. Valitettavasti kuuntelemisen taito tuntuu olevan monella hyvällä puhujalla hukassa. Inhoan sellaisia ihmisiä, jotka eivät kuuntele, mitä toinen ihminen sanoo. Se on epäkohteliasta ja vie itse puhumiseltakin pohjan. Miksi haaskata energiaa tärkeistä asioista puhumiseen, jossei toinen osapuoli kuuntele?

Puhumisesta saan hyvän aasinsillan henkilökohtaiseen kännykkäkäyttäytymiseen. Nolosti on myönnettävä, että olen tekstiviesti-ihminen. En pidä kännykkään puhumisesta; sen tietävät ystäväni ja kaverini. Tekstiviestittäminen näkyy myös laskussa - tekstiviestien osuus on moninkertainen puhesykäyksiin verrattuna. En tiedä miksi haluan hoitaa esimerkiksi viranomaisasioita sähköpostitse tai menemällä käymään ennemmin kuin soittaisin heille. Myös ystäville lähtee enemmin lohdutus-/onnittelutekstiviestejä kuin puheluita.

Muutamaan otteeseen olen halunnut soittaa muutamalle ihmiselle, joita minulla on ikävä ja jotka kenties tarvitsevat lohduttavaa ääntäni. Vaikka ihmiset olisivat pikavalinnassa, niin ei heille tule soitettua. Mistä tuokin johtuu? En varmaan halua häiritä heitä, olla vaivaksi. Totta kai he voivat sanoa, etteivät ehdi puhua kanssani. Ehkä en kestä tulla hylätyksi. No, joka tapauksessa tavoitteenani on parantaa tätäkin puutetta. Ehkä on otettava härkää sarvista ja joskus painettava sitä pikavalintanäppäintä. Jo tulevan ammatinkin kannalta olisi hyvä oppia puhumaan myös puhelimessa - kaikkia asioita ei voi hoitaa sähköpostitse tai tekstiviestitse, se on selvä.

Ja mitä pussaamiseen tulee, niin se on kyllä opittava heti alusta alkaen. Tuota kun ei ole tullut juuri harrastettua - syystä tahi toisesta..


"Kumi laulaa..."

lauantaina, heinäkuuta 29, 2006 marko77

Huomenta! Väsyttää. Täällä päin kuntaa on näköjään nukkuminen kielletty kesäöisin. Bensa on vielä näköjään suhteellisen halpaa, sillä kortteliajo jatkuu kiivaana, kumi laulaa ja moottoripyörät sekä kaikenlaisten teinibemaerit ajavat varmasti ylinopeutta, sen minkä ehtivät. Asian tekee helpoksi sen, että hyvää suoraa täällä riittää. Ja kun tie on öisin melko tyhjä, niin tilaisuus tekee varkaan. Lisäksi humalaiset metelöivät naapuritalon pihassa ja kusevat sinne, minne nyt ikinä kehtaavatkin.

Poliisia, sitä ei näy missään illalla; päivällä koppalakkeja kyllä liikkuu. Partioivat kaikki varmaan yhdessä läjässä Lahden keskustassa. Maaseudun rauhaa mukamas! No, tilanne toivottavasti korjaantuu. Laitoin yhdelle tutulle kyläpoliisille sähköpostia ja otan asian varmasti esille seuraavan kerran, kun tuolla kylillä häntä näen. Ei tätä rumbaa enää kolmatta kuukautta jaksa. Kun pääsisi keskelle korpea karkuun - ihanaan hiljaisuuteen. Mutta ei.


perjantaina, heinäkuuta 28, 2006

Heinäkuun viimeistä perjantaita!

perjantaina, heinäkuuta 28, 2006 marko77

Jälleen perjantai ja viikonloppu edessä. Hieman väsyttää taas, kun joku kulutti autonsa kumia ainakin kolme kertaa tuossa risteyksessä. On se kumma, kun ei poliisia näy missään. Äsken tuli käytyä pyöräilemässä ja iltasella pitää tehdä pieni kävelylenkki. Eipä mitään ihmeitä suunnitelmissa lauantain ja sunnuntain varalle. Jos vaikka yksinään taas elokuvissa, Da Vinci pitäisi käydä ihmettelemässä ennen kuin kyseinen filkka lähtee pois ohjelmistosta. Harmi vaan, että Lahdessa nuo elokuvat alkavat vasta kahdeksan jälkeen. Parin tunnin kuva ja siihen päälle pientä murkinaa/siideri, niin johan siinä kolkutellaan puoltayötä. Ei siinä mitään, jos asuisi Lahdessa, mutta kun pitää naapurikuntaan vielä körötellä. Jos vaikka päivänäytökseen suosiolla joskus. Iltasella tarinaa kännykkäkulttuurista - ainakin henkilökohtaisella tasolla.


torstaina, heinäkuuta 27, 2006

...ja takaisin kotio

torstaina, heinäkuuta 27, 2006 marko77

Terveiset Tampereelta! Yliopistokaupunki elää ja voi hyvin, vaikkei yliopistolla juurikaan elämää näkynyt. Kaikki opiskelijat ja henkilökunta vissiin löhöilevät rannalla - niin tulisikin! Oli outo olo, kun astuin junasta Tampereen kamaralle - paikka ei tuntunut juuri miltään. Voi olla, että olen niin turtunut tuohon ainaiseen pendelöimiseen, ettei Mansekaan tunnu enää toiselta kodilta (mikäli se sitä on koskaan ollutkaan). Mutta kaunokaiset, ah, heitä oli ihana katsella! Kyllä tamperettaret ovat sitten kauniita, ei tarvitse hensinkiläisille kilpasiskoilleen yhtään hävetä! Kävin erään toimittajakollegan kanssa syömässä. Oli niin maittava ja iso hampurilainen, ettei kyllä ole ollut nälkä! Puimme kaikenlaisia asioita gradusta lähtien. Mukava päivä, edes yksi tuollainen kesään..

VR - tuo ikuinen myöhästelijä näytti jälleen kyntensä. Tampereen juna (siis Manseen) lähti 20 minuuttia myöhässä. Eikä konnarit selitelleet mitään! Lisäksi raidesotkut Riihimäellä aiheuttivat ylimääräistä huolta kanssamatkustajille. Itse olen tuohon VR:n touhuun tottunut ja osittain jo kyllästynyt - köröttelen linja-autolla ainakin Lahdesta Helsinkiin ja takaisin.

Ja voi Landis, voi voi voi... *painokelvotonta tekstiä*


Tampereelle takaisin..

torstaina, heinäkuuta 27, 2006 marko77

Aikaista huomenta! En ole tottunut heräilemään näin aikoihin, mutta kai se on totuttava pikkuhiljaa.. Parin tunnin päästä istun jo Tampereen junassa, matkalla "toiseen kaupunkiini"; tai no, enhän tuolla vielä asu - tokkopa se sitten toinen kaupunkini on, mutta kuitenkin.. Suunnitelmissa on ainakin käydä yliopistolla (kuinkas muuten) hoitamassa muutama asia. En ole vielä maksanut ensi vuoden "lukukausimaksuja", mutta kyllä sen ehtii - vaikka tänään yliopiston laskunmaksuautomaatilla.

Sitten olisi ohjelmassa keskustelu- ja lounastuokio erään toimittajakollegan kanssa. Tämä onkin tervetullut ohjelmanumero, sillä muiden ystävieni kanssa suunnitellut piknikit sun muut ovat menneet puihin - kaikki tietysti olosuhteiden pakosta. Perjantaina olisi ollut taas Hesan reissu tiedossa, ja leffaa sun muuta mukavaa. Tuo siirtyi harmikseni maanantaille, joka ei taas minulle sopisi. No, olen tottunut siihen, että aikataulut menevät aina uusiksi. Olen julistanut tämän kesän kaikkein surkeimmaksi (siis henkilökohtaisella tasolla, en säiden puolesta). Onni yksillä - kesä kaikilla.


keskiviikkona, heinäkuuta 26, 2006

Kipin kapin kesäteatteriin!

keskiviikkona, heinäkuuta 26, 2006 marko77


Aurinkoista keskviikkoista iltapäivää! Tuppaa hieman väsyttämään, kun huoltomiehet tuolla naapuritalossa rupesivat ahkeroimaan jo aamuseitsemältä. Voitteko kuvitella? Kesti aikansa, kun sain taas unen päästä kiinni. No, pitää päikkärit koisia jossain vaiheessa - vaikka ruoan jälkeen. Tänään kun televisiostakaan ei tule mitään katsomisen arvoista.

Terveiset Kouvolan kesäteatterista, jossa vierailimme eilen illalla. Kyseessä oli SPR Nastolan osaston perinteinen jäsenretki, jota allekirjoittanut osaston aktiivin ominaisuudessa oli ensimmäistä kertaa järjestämässä. Tuollaisen matkan järjestäminen ei ole niitä kaikkein helpompia tehtäviä: on varattava linja-auto, kirjoitettava jäsenkirje, vastattava puhelimeen ja varattava liput. Mutta kaikesta huolimatta kesäteatterimatka oli onnistunut, ja matkalaiset tyytyväisiä! :) Mikäli ette ole käyneet vielä kesäteatterissa - kipinkapin sinne!

Eikä tuo Naisten hurmaaja hassumpi ollut - kesäteatteriesitykseksi. Itsekin näytelleenä täytyy sanoa, että loistavaa työtä! Näyttelijät olivat harrastelijoita, mutta jälki hyvää - muutamaan seikkaan huomio kuitenkin kiinnittyi; puheen kuuluvuuteen ja dialogiin. Kesäteatteri on vaativa teatterimuoto jo ympäristönsä kannalta. Vuorosanat tulee melkein huutaa eikä selkä yleisöön päin tulisi puhua.

Itse en kylläkään kesäteatterissa esiintyisi, liian monta näytöstä ja liian vaativa yleisö..;) Lukioaikoina oli helppoa olla mukana eri produktioissa, kun tiesi, ettei meiltä voi paljoa vaatia. Näyttelemisistä jäi hyvät muistot ja paljon ystäviä.


tiistaina, heinäkuuta 25, 2006

Arvostelussa She´s the Man (2006)

tiistaina, heinäkuuta 25, 2006 marko77

She´s the Man (2006)

Kyseessä on Andy Fickmanin ohjaama romanttinen komedia jalkapallosta, rakkaudesta jalkapalloon ja tietysti rakkaudesta toiseen ihmiseen. Monien solmujen vyyhti saa alkunsa siitä, kun tyttöjen jalkapallojoukkue lopetetaan pelaajien puuttuessa aivan koulujen (Cornwall vs. Illyria) mestaruusottelun kynnyksellä. Tyttöjoukkueen kapteeni, jalkapalloileva Viola (ihastuttava Amanda Bynes, Sisko ja sen sisko) haluaa kuitenkin pelata mestaruudesta poikien joukkueessa - hinnalla millä hyvänsä. Viola saa hyvän tilaisuuden pelaamiseen, kun hänen ilmetty isoveljensä Sebastian (James Kirk, muun muassa Smallville) lähtee Lontooseen musisoimaan. Violan hyvä ystävä Paul (Jonathan Sadowski, Navy CSI) loihtii kaunottaresta pojan ja näin ujuttautuminen poikien joukkueeseen voi alkaa.

Elämä eliittikoulussa ja teinipoikien huonetoverina ei kuitenkaan ole helppoa. Harmit alkavat erityisesti, kun Viola rakastuu komean atleettipoikaan, jalkapallojoukkueen kapteenina toimivan Dukeen (Channing Tatum, Maailmojen sota). Duke kuitenkin haluaa tutustua koulun suosituimpaan tyttöön, Oliviaan (Laura Ramsey) Varsinainen soppa syntyy siitä, kun Sebastian saapuu Lontoosta aivan mestaruusottelun aattona. Kuka lopulta rakastaa ja ketä - onnistuuko Viola huijaamaan Sebastina?

Luvassa on romanttisia sotkuja Shakespearen tyyliin ja sekoilua ala Mrs.Doubtfire. Elokuvan juoni kulkee soljuvasti ja tarinankerronta monipuolista muutamista hölmöistä goofeista (movie mistake) huolimatta. Roolihenkilöiden välinen dialogi on sujuvaa ja hauskat tilanteet luovat hauskoja lausahduksia - hauskaa siis riittää lähes koko 149min! Ihastuttava Amanda Bynes onnistuu roolityössään palloilevana Violana ja jatkaa Sisko ja sen Sisko -televisiosarjasta tuttua ilveilyään. Myös Channing Tatum vakuuttaa roolityössään. Mainitsemisen arvoinen on myös veteraaninäyttelijätär Julie Hagerty. Ainoa, mikä pudottaa pisteitäni, on (tietenkin) ennakoitavuus. Tarinan lopun voi jo aistia elokuvan keskivaiheella. Milloin elokuvantekijät havahtuvat siihen tosiasiaan, ettei aina saa, mitä haluaa?

Jalkapalloilusta puhuttaessa elokuva tarjoaa faneille enemmän kuin esimerkiksi FC Venus. Katsojat viedään harjoituskentille ja itse mestaruusotteluakin käsitellään mielestäni kattavasti. Ainoa, mikä häiritsee eurooppalaista(kin) katsojaa, on termien sekoittaminen. Amerikassa kun tämä meidän jalkapallomme tunnetaan nimellä soccer. Välillä tuota termiä käytetäänkin, mutta enimmäkseen puhutaan jenkkifutista tarkoittavasta footballista. Myös pelipaikoista puhuttaessa sekaannusta aiheuttaa termi quarterback, joka siis amerikkalaisessa jalkapallossa on hyökkääjä/pelinrakentaja: soccerissa tuo termi on forward. Kaikesta huolimatta jalkapallon ja muun materiaalin osuus on aika lailla tasoissa.

Eli mikäli rakastat jalkapalloa ja pidit FC Venuksesta, niin mene ihmeessä katsomaan tämä. Mikäli et pitänyt FC Venuksesta, niin harkitse silti ihmeessä! Yksimiehinen raatimme antaa Finnkinon kuukauden elokuvalle romanttiselle(jalkapallo)komedialle kolme ja puoli tähteä (***1/2). Myös romantiikan nälkäisille...;)


maanantaina, heinäkuuta 24, 2006

Hyvää yötä, Helsinki..

maanantaina, heinäkuuta 24, 2006 marko77

Viikon ensimmäinen postaus näin myöhässä, mutta parempi ehkä niin. Terveisiä Helsingistä! Oli pakko käydä pääkaupungissamme hoitamassa muutama asia ja viettämässä kesäistä päivää noin muuten vaan. Ihana kesäkaupunki, voi kun olisi varaa muuttaa sinne kesäksi! Uudet auringonlasitkin tuli hommattua, ale:sta, mistäs muualta. Poikkesin katsomassa myös Tennispalatsissa pyörivää She´s the Man -elokuvaa, josta arvostelu myöhemmin. Vähän porukkaa, päivänäytöksessä - suosittelen lämpimästi! Elokuvasta nauttii enemmän, mitä vähemmän on muita katsojia. Ainoa harmittava puoli on noin vartin ennakkomainokset. Sen ajan mikä menee turhia mainoksia katsellessa voi käyttää paljon hyödyllisemminkin. Mihin, sen saa jokainen päätää itse.

Ystävääni en sen sijaan päässyt valitettavasti tapaamaan, sillä hän oli saapuessani Helsinkiin matkalla kotiin Pohjanmaalle katsomaan sairastunutta isäänsä. Perhe tulee ensin, tietysti - elokuviin ja pubiin pääsee ystävien kanssa myöhemminkin. Kunpa vaan voisin tehdä jotakin hänen hyväkseen.

Matkan Oopperan turistipysäkille (eli linja-autoon ja kotio) kuljin Töölönlahden rannan kautta. Lämmin ja aurinkoinen kesäpäivä oli houkutellut rannalle makaajia kohtalaisesti. En ollut aikoihin nähnyt niin paljon onnellisia ja rentoja ihmisiä, kuin siellä näin. Kuka nojasi puuhun, kuka otti aurinkoa selältään maaten ja kuka käytti aikansa lukemiseen. Olisi tehnyt mieli heittäytyä sekaan, mutta mielialasta ja ajan paljoudesta johtuen jäi toiseen kertaan. Helsinki on hieno kesäkaupunki, olkaa onnelliset - jotka asutte siellä!


sunnuntaina, heinäkuuta 23, 2006

Aurinkoista sunnuntaita!

sunnuntaina, heinäkuuta 23, 2006 marko77

Aurinkoinen sunnuntai-päivä on ehtinyt iltapäiväänsä. Kävin pyöräilemässä ja kävelemässä, sunnuntai-päivänä nyt mitään muuta aktiviteettia tarvitsekaan. Tenttikirja pitää saada illalla päätökseen, jotta voisi edes miettiä tenttimistä. Jäänyt opiskelu noiden kahden kielen intensiivikurssin jälkeen vähän vähemmälle. Mutta syyskuun lähestyessä aktivoidaan, mutta nyt nautitaan vähän aikaa kesästä ja Ranskan ympäriajosta - tänään Pariisi ja Champs Elysé..

Eräällä hyvällä ystävälläni ei ole niitä parhaimpia viikonloppuja, sen vuoksi olen hieman murheissani. Voin ainoastaan lohdutella messengerissä ja toivoa hiljaa mielessäni, että kaikki kääntyy parhain päin (kuten lopuksi aina käykin). Tahtoisin olla hänen luonaan ja tukenaan - halia ja ennen kaikkea kuunnella. Mutta huomenna täytyy ottaa suunta kohti eteläistä pääkaupunkiamme - eihän tätä huolta ja murhetta muuten kestä. Hädässä ystävä tunnetaan - ja muutenkin! :)


lauantaina, heinäkuuta 22, 2006

Tavisten tositeevee

lauantaina, heinäkuuta 22, 2006 marko77

Olen jo useampana lauantaina katsonut Nelosen kotimaista reality-sarjaa Suomen Robinson. Uusinta tuokin ja voittajan tiedän, mutta mitäs kesällä muutakaan. Sitä paitsi en katsonut sarjaa viime vuonna kunnolla, joten nyt korjataan tuokin "virhe".

Joka tapauksessa sarja kiehtoo minua - kuten kiehtovat muut ns. tosi-televisosarjat (muun muassa Big Brother). Ei tirkistelynä ja ajantappajana, vaan psykologisessa mielessä. Tosi-tv tarjoaa siis todellista elämää selkäänpuukotuksineen ja juonitteluineen. Totta on, että kun eri väestöryhmistä koottu otos (joukko) laitetaan keskenään pieneen tilaan, osoittaa ihminen todellisen luonteensa jossain vaiheessa ja jollain tavalla; kaikki keinot ovat sallittuja voiton tavoittelemisessa, sitähän tuottajat hakevatkin. Ehdottomasti katsomisen arvoinen sarja! Harmi vaan, että amerikkalainen "isäntäsarja" tulee pahaan aikaan (molemmat huushollin televisiot ovat varattuja).

Tänään keskityttiin Robinsonissa muun muassa ikävään ja luottamukseen. Tällä hetkellä minulla on ikävä. Ikävä sellaisten ihmisten luo, joiden seurassa haluaisin olla. Olosuhteiden pakosta ja kaikesta muustakin minusta riippumattomista syistä en voi olla missään muualla kuin kotona - viettämässä samanlaista lauantai-iltaa miljoonatta kertaa. Mutta elämä on julmaa ja asiat pitää ottaa, niinkuin ne tulevat.

Luottamus. Ominaisuus, jota arvostan ihmisessä ehkä kaikkein eniten. Jossei ole luottamusta, niin onko mitään? Minulla taitaa olla tällä hetkellä ainoastaan muutama ihminen, johon luotan 100%:sti. Taitaa johtua siitä, ettei niitä kovin läheisiä ystäviä ympärillä ole. Opiskelutovereita kylläkin, mutta en ole varma, tunnenko heitäkään riittävän hyvin luottaakseni heihin täysin. Aika näyttää - tai sitten ei.


Kesäsade kasvoillain..

lauantaina, heinäkuuta 22, 2006 marko77

Sateista huomenta! Jo toisen kerran kuluneen viikon aikana kesäsade herätti minut. Hiljainen naputus ikkunaan, kauniin ja kuivan viikon jälkeen on jotain aivan ihmeellistä ja uskomatonta - täällä nimittäin ei ole satanut kunnolla moneen kuukauteen. Luonto kärsii: nurmikko on ihan palanut ja marjat kuivuvat metsään. Mustikkaan olisi mentävä jossain vaiheessa, jos sitä nyt jostain saa kerättyä. No, kesäsade kuuluu kesään siinä missä porottava aurinko ja helteet. Kesäsade voi olla myös romanttinen säätila - miettikääpä sitä itse. ;)

Niistä blogeista. Olen runsaan kolmen vuoden ajan kirjoittanut erääseen nuorten lehteen - vapaaehtoisesti, kuinkas muutenkaan. Esitän päätoimittajalle juttuaiheen, josta kirjoittaa seuraavaan numeroon. Aiheena olisi verkkopäiväkirjat (tuttavallisemmin blogit), kuinkas muutenkaan. Pidän teidät ajantasalla, miten juttuidean käy. Jos päätoimittajalta tulee vihreä valo, tulen kaipaamaan kipeästi juuri Teidän apuanne. I´ll keep you posted..


perjantaina, heinäkuuta 21, 2006

Ei ole cd:n voittanutta..

perjantaina, heinäkuuta 21, 2006 marko77

Posti toi mukava yllätyksen. Voitin eräässä kilpailussa Madonnan uutukaisen cd-levyn. No, pääpalkintona olisi ollut kahden hengen matka Pariisiin, mutta tällä kertaa ei osunut kohdalle. Eikä välttämättä olisi tarvinnutkaan, sillä Pariisi on kallis kaupunki, olisiko ollut varaa edes lähteä? Mutta Sveitsi ja Verbier oli viime keväänä hieno kokemus, kiitos vaan tanskalaiselle olutyhtiölle! ;) Kuvia tuosta reissusta löytyy kuva-albumista. No, kohta kaupoille. Ei muuta kuin Hung up, I hung up on youuuuuu!


Perjantai, sinäkö se olet?

perjantaina, heinäkuuta 21, 2006 marko77

Kesäistä huomenta! Perjantai ja viikonloppu edessä, vaikkei lauantai ja sunnuntai aamurytmiä järin muutakaan. Paitsi sen suhteen, ettei tule Salattuja elämiä. Mikä on harmi, sillä on pakko tunnustaa, että tähän sarjaan on jäänyt koukkuun. Vaikkei juoni välillä päätä huimaakaan, tarjoaa se loistavaa viihdettä kesäaamujen ratoksi. No, huomenna seurataan sitten Suomen Robinsonia (psykologia ja ryhmädynamiikka kiinnostavat aina).

Mitään erityisiä suunnitelmia ei tälle päivälle ole. Ranskan ympäriajoa voisi seurata ja itsekin muutama kilometri fillaroida. Suunnitelmissa oli nousta Joensuun-yöjunaan, mutta ensi viikon muut suunnitelmat, josta tarkemmin myöhemmin, pakottivat muuttamaan suunnitelmia. Harmi sinänsä, luvassa olisi varmaan ollut kiva viikonloppu Pohjois-Karjalassa. Toivottavasti Nurmeksessa majaileva ystäväni ymmärtää. Ja miksei ymmärtäisi, kun ilmatkin näyttävät uudelleen lämpenevän. Elokuun alusta olisi kaksi viikkoa pätkätöitä, jotka tulevat todella tarpeeseen. Rahaa kun ei opiskelijalla liikaa ole koskaan. Mutta niistä blogeista myöhemmin tänään.


torstaina, heinäkuuta 20, 2006

Unettoman yön mä jälleen läpi kahlasin..

torstaina, heinäkuuta 20, 2006 marko77

Huomenta. Tulihan nukuttua huonosti taas kerran. Helle oli syynä alkukesän unettomuuteen, mutta nyt alkaa hiipimään kouluasiat mieleen. Esseet pitäisi saada valmiiksi ennen syksyä ja gradua olisi aloitettava.

Ilmatieteen laitoksen palvelut ovat meille ns. lomalaisille tarpeellisia. Varsinkin nyt, kun olisi suunnitelmissa lähteä kiertämään Suomea (tai ainakin Pohjois-Karjalaa). Saa nyt nähdä, sellainen parikymmentä ois ihan ok ilma - ei sitä kuumempaa kaipaisikaan. No, lisää päivällä - ainakin erilaisista blogeista.


keskiviikkona, heinäkuuta 19, 2006

Alkoholilla osuutta asiaan, taas..

keskiviikkona, heinäkuuta 19, 2006 marko77

STT:ltä bongasin järkyttävän uutisen: nuori, vasta 31-vuotias kaupunginvaltuuston puheenjohtaja on surmattu Jämsässä. Alkoholilla ilmeisesti osuutta asiaan, niinpä tietysti. Kyseessä on myös ilmeisesti, ainakin eräiden tietojen mukaan perheriita (surmasta epäiltynä on hänen aviomiehensä). Eikö riitoja osata ratkoa muualla kuin perhejuhlissa ja alkoholin voimalla? Tietysti estot katoavat promillien noustessa, mutta silti. Toisaalta, eihän suomalaiset koskaan eikä missään osaa käyttää alkoholia fiksusti. Näin kesällä tuntuu tuo viina maistuvan, ainakin Alkon omistajat hierovat käsiään. Härmässä härmien tavoin, joka puolella maailmaa. Iltapäivälehdet juhlivat ja lööpit kirkuvat.. *huokaus*


tiistaina, heinäkuuta 18, 2006

Ale, ale, ale, aleeeeeeeeeee

tiistaina, heinäkuuta 18, 2006 marko77

Tuli perjantaina käytyä Lahdessa shoppailemassa. Mukaan tulivat parit kengät (sandaalit ja lenkkarit), snoopy-boxerit, Anne Mattilan "Perutaan häät" ja ABBA-kokoelma -cd:t, uimashortsit ja leijonasormus (mur!). Sormus tosin tuli hieman, öh, väärälle sormelle, mutta eiköhän sitä sormusta voi siinäkin käyttää, paremman puutteessa. Aurinkolasit täytyy ostaa seuraavalla kerralla, kaipa niitäkin vielä loppukesänä tarvitsee.

Shoppailu kesähelteillä tulisi kieltää, liian hikistä puuhaa toi kaupoissa kiertely. Mutta kaunokaiset ovat ah, niin ihania.. Jälleen kerran tuli todistettua, että naisilla on liian kattava valikoima ihania kenkiä sekä muuta sälää, niin epäreilua.. Ei siis ihme, että jotkut hermostuvat ollessaan kaunokaisten kanssa shoppailemassa (täytyyhän heidän joka vaate ja kenkä kääntää). Minulla ei kokemusta tuosta vielä ole, tai no - kerran kaunokaisten kanssa Tukholmassa meni pari tuntia parissa sadassa kenkäkaupassa. Mutta jos olisi rahaa, niin kyllä, shoppailisin ilman muuta - naisten kanssa tai ilman! Ei kai törsäily ole pelkästään naisten yksinoikeus? ;)


sunnuntaina, heinäkuuta 16, 2006

Just Blog It on RSS

sunnuntaina, heinäkuuta 16, 2006 marko77

Verkkopäiväkirjani voi tilata nyt myös RSS-muodossa. Tarvitset vain RSS/XML -kieltä tukevan ohjelman (esimerkiksi Thunderbird=Mozilla Firefox). RSS-readerit (eli ohjelmat) ovat suurilta osin ilmaisia. Verkkopäiväkirjan RSS-feedin osoite on http://scilicet.blogspot.com/atom.xml.


keskiviikkona, heinäkuuta 12, 2006

Paljon onnea vaan...

keskiviikkona, heinäkuuta 12, 2006 marko77

Tasan vuosi on kulunut siitä, kun avasin blogini. Välillä on ollut niin hektistä, ettei ole ollut aikaa rupatella verkkopäiväkirjalle. Toisinaan taas olisi ollut aikaa ja asiaakin vaikka muille jakaa, muttei ole kehdannut kirjoittaa mitään tähdellistä. Mutta onnea blogi, tästä on hyvä jatkaa! :) Niin ja kommentoida saa, vaikkei olisi mitään tähdellistä kommentoitavaa - viestit ovat tervetulleita.

Loppukuusta tulee tasan vuosi siitä, kun sain kunnian tutustua erääseen yhteen ihanimmista ihmisistä, mitä maa voi päällänsä kantaa. Meseilty on ja käyty elokuvissa. Nyt tosin on tapailtu siis todellakin vain ystävinä. Mutta lisää sitten parin viikon päästä.. :)


perjantaina, heinäkuuta 07, 2006

Remembering 7/7

perjantaina, heinäkuuta 07, 2006 marko77

Seurasin tänään SkyNewsin ja CNN:n selostusta (coverage) viime heinäkuun Lontoon pommi-iskuista. Britannia suree, koko maailma suree - vielä vuoden jälkeenkin. Miten voikaan ihminen olla ihmiselle susi? Pahan kierre (silmä silmästä) vaan jatkuu, vuodesta toiseen. Mikään maa ei ole enää turvassa järjettömiltä pommi-iskuilta. Toivon sydämeni pohjasta, ettei samanlaisia iskuja enää tapahtuisi - ei missään ja ei koskaan. Milloin tämä koston kierre loppuu?


maanantaina, heinäkuuta 03, 2006

Päivä kerrallaan..

maanantaina, heinäkuuta 03, 2006 marko77

No niin, kaikki alkaa näyttämään taas aurinkoiselta. Lääkäri kirjoitti 10 päivän antibioottikuurin - johan tässä on sairasteltukin. Toivottavasti kohta pääsee kavereiden luona vierailemaan, yksin tässä on jo oltukin. Pohjois-Karjalassa pitäisi ainakin pyörähtää, niin ja Helsingissä. Niin ja ne kouluasiat - essee odottaa tekijäänsä ja gradua pitäisi aloittaa. Asuntokin pitäisi hommata, Tampereelta tai muualta. Mutta päivä kerrallaan, kai..


Twitter Delicious Facebook Digg Favorites More
RSS FeedSubscribe to our RSS feed!
Follow me on Twitter!Follow me on Twitter!