
Eilen tilitin yhdelle ystävälleni siitä, miten kiittämättömyys on maailman palkka! Sitä tekee ilmaiseksi, täysin vapaaehtoisesti työtä yhteisen asian hyväksi ja sitten ollaan valmiina "näyttämään ovea". Tämä ainoastaan siitä syystä, ettei koulun ja muun elämän takia pysty 100% sitoutumaan tiettyihin asioihin.
No, tämä koskee tietenkin vaan tiettyä vapaaehtoistyötä. Toisessa vapaaehtoistyössä taas pystyy hyvin tekemään hommia sen joustavuuden takia: jossei kokouksiin ehdi, niin ei ehdi. Välillä mietin, pitäisikö lopettaa kaikki ja keskittyä itse elämään - siinäkin olisi tehtävää vaikka muille jakaa. Vaan on se hyvä harrastus ja vastapaino opiskelulle. Ehtona tietenkin, ettei siitä tule taakkaa tahi pakkoa; muuten siitä katoaa sen mielekkyys. Pakkopullaa, nääs!
0 kommenttia:
Lähetä kommentti