Verkkainen maanantai

Tänään sain olla täällä kotosalla taas ihan omissa oloissani. Muu väki lähti käymään Imatralla. Itselläni on vielä viikko töitä, joten en olisi voinut lähteä mukaan. Enkä todennäköisesti olisi lähtenytkään, näin kuumalla ei jaksaisi pitkiä matkoja reissata - ei vaikka autossa olisi ilmastointi. Menihän se päivä kotonakin, (koti)töitä tehdessä. Imuroin ja sen sellaista. Aika kului verkkaisesti, mutta niinhän se kesällä on tehnyt muutenkin. Jos sunnuntai oli ihana päivä, niin maanantaina palattiin sitten vauhdilla maan pinnalle.

Sain tekstiviestin eräältä ystävältäni, joka nauttii kesälomansa viimeisiä päiviä Antalyassa. On kuulemma ihanaa - tänään oli vuorossa safarikierroksella. Kortti ei ole vielä tullut perille, mutta huomenissa kai. Milloinkohan minulla on varaa matkustaa Viroa pidemmälle? Sitten toki, kun opiskelut on opiskeltu - valovuosien päästä.

Tänään tein myös pesäeron yhteen "vapaaehtoistoimeen". Homma alkoi siinä määrin saada ammattimaisia piirteitä, että katsoin parhaakseni vetäytyä reserviin. Jossei vapaaehtoistyöpanokseksi riitä se, että tekee asioita voimavarojen mukaan, niin säälittävää. Sitähän vapaaehtois/talkootyössä tulisi olla kysymys - kukin tekee mitä tekee aika- ja muiden resurssien puitteissa. Oli hieman ikävä jättää sellainen, jota on ollut perustamassa, ideoimassa ja mainostamassa ties kuinka monta vuotta. Mutta tämä kai on sitä elämää - asioiden jättäminen silloin, kun se ylittää tietyn pisteen. Oli sitten kyseessä esimerkiksi epämukava työ tai sellainen harrastus, josta on mennyt maku jo kauan aikaa sitten. C´est la vie!