Viimeiset pari viikkoa ovat olleet nimensä mukaisesti yhtä kieliviikkoa. Alkuviikot ovat menneet ruotsin kirjallisen/suullisen parissa ja loppuviikosta pakerretaan englannin suullisen taidon parissa. Hämmästyttävää, miten äkkiä kielen unohtaa, kun sitä ei käytä. Siis ruotsissakin tulee niin alokasmaisia kielioppivirheitä, että hävettää. Luulisi monen vuoden koulutuksen menneen perille - mutta ei. Mutta toisaalta kertaaminen kannattaa, eikö? Porukka, opettaja mukaan lukien on rentoa molemissa kielissä. No, kesäyliopistossa kai on aina. Oppimisen kannalta ryhmällä on positiivinen vaikutus. Ei tarvitse pingottaa ja jännittää turhaan, kun kaikki ovat tavallaan samalla lähtöviivalla (eli olemme kaikki unohtaneet aikaisemmat opit:D). Ranskaa voisi seuraavaksi ryhtyä opiskelemaan, kunhan näistä kahdesta perinteisestä kielestä pääsee eroon.. ;)
0 kommenttia:
Lähetä kommentti