Elämää verkossa, osa 1

Jossei oikea elämä ole helppoa, niin ei se ole joskus verkossakaan. Sanan säilyvä miekka voi silvaista melko pahastikin, ellei ole varovainen kirjoituksissaan tai kommentoinneissaan.

Vierailen päivittäin eräällä keskustelupalstalla. Mukava paikka ja mukavia ihmisiä. Mutta viime päivinä tunteet ovat käyneet hieman kuumina. Ei minun takiani toki, mutta yhdellä ainokaisella kommentillani loukkasin rakasta ystävääni, ihan syyttä suotta. En varmasti paljoa, mutta hieman - luulen ainakin niin. Nyt kaikki on toivottavasti menneen talven lumia ja anteeksi on ainakin pyydetty - varmaan kolmesti. Valvoin myös puoli yötä koko keskustelupalstan takia. Kärpäsestä oli tehty härkänen. Elämä jatkuu - toivottavasti.

Katselen tässä parhaillaan Kymmenen uutisten 25-vuotisjuhlalähetystä. Onnea vaan Pöllölaaksoon! Tiedä sitten, kumpi on parempi - YLE vai MTV uutistuotannosta puhuttaessa. Kanavalla ei taida olla enää väliä, kunhan jostain nuo uutiset tulee katsottua edes kerran päivään. Taitaa nykyään olla enemmän seurannassa CNN ja BBC. Enkä vaan sääennustajien takia. Verkon uutisannista puhumattakaan...

Read the rest of this entry »

Sateeton päivä..

Tänään mainitsen sään ainoastaan yhdellä lauseella - ei satanut vettä. Heräsin matkapuhelimen muistutukseen puoli yhdeksän aikoihin - muistutukseen Helsingin reissusta. Olisi pitänyt poistaa tuo hälytys eilen, mutten yksinkertaisesti ollut vielä rekisteröinyt sitä, ettei tarvitsekaan lähteä. Sama pää kesät talvet.

Muuten päivä meni lepäillen, vammoja hoidellen ja juoksevia asioita hoitaen. Televisiota ei ole tarvinnut katsella, sillä kaapeli- ja digiyhteyksissä on sen luokan häiriöitä, että mieluiten katselen kansantanhuja kuin tökkivää ja peräti puuttuvaa televisiokuvaa. Jos digiaika on tällaista, niin korkeampi voima meitä auttakoot!

Nälkäpäiväkeräys lähestyy ja paikallisen Punaisen Ristin osaston - ja samalla minun kiireet muun muassa sihteerinä - lisääntyvät. Tein tänään lehdistötiedotteen, jossa haemme vapaaehtoisia kerääjiä. Täytyy huomenna lähettää tuo tiedote paikallisiin lehtiin, jos vaikka tekisivät oikein jutunkin. Itse en julkisuutta (pärstää lehdessä) enää haluaisi, sillä lehtien sivuilla on tullut poseerattua jo tarpeeksi milloin mistäkin syystä. Tiedotteen teon lisäksi kouluilta on pitänyt tiedustella niiden halukkuutta osallistua keräykseen. Muutamia myönteisiä vastauksia on jo tullut, hyvä niin. Vapaaehtoistyö vie oman aikansa, mutta on todellakin sen arvoista.

Päivän uutispommi oli Tiisanojan dopingkäry. Tai no, kenelle oli uutinen, kenelle ei. Valitettavasti tuo urheilu on mennyt harmaan alueen puuhailuksi. Rehti ruisleivän voimalla kilpailu ei taida kiinnostaa sen paremmin yleisöä kuin sponsoreitakaan. On siis peiliin katsomisen aika, joka suunnalla.

Auringonlasku - se on aina yhtä romanttinen ja hieno ilmiö. Päivän toimet tehty ja on rauhoittumisen ja iltateen aika. Toivottavasti aurinko nousee huomenna, siitäkään kohta ihan satavarma ole.

Read the rest of this entry »

Hämärän taa...

Kirjoitan jälleen säästä, vaikkei pitäisi. Sadekausi jatkui iltapäiväukkoskuuron myötä. Edellispäivän monsuunisateiden jäljiltä pihassa ollut lammikko oli tuskin kuivunut, kun saimme lisää vettä niskaamme. Ei siinä mitään, ei sisälle sada. Sateen jälkeen elämä jatkuu ja aurinko paistaa. Sateenkaari (joita näkyi peräti kaksi) oli aivan fantastinen ja melkein toivoin, ettei se koskaan katoaisi. Mutta katosihan se, eikä aarteesta ole tietoakaan.

Niska kiukutteli pitkin päivää. Aamulla nappaamani Burana auttoi selviämään yli päivän ja illan lenkkisauna helpotti myös oloa. Toivottavasti ei kovinkaan paljoa vihoittele yrittäessäni nukkua.

Huomenna oli tarkoitus vierailla Helsingissä tapaamassa rakasta ystääväni. Mutta pitihän niiden suunnitelmien muuttua päivää ennen. Ei sillä, inhimillinen erehdys aikataulujen suhteen pakotti tapaamisen peruuttamiseen. Ymmärrän toki ja tuleehan niitä päiviä; eihän tärkeätä koulutusta sivuuta mikään. Joku toinen kerta sitten rupatellaan ja ihmetellään maailman joskus outoakin menoa.

Lopettelin juuri SEHV:n (Sir Elwoodin Hiljaiset Värit) mielestäni parhaan levyn "Puoli viisi aamulla" kuuntelua. Levyn avausraita herkistää minua aina, melkein rupean itkemään - Hämärän taa on kuin suoraan minun kynästäni, vaikka J.Lehti onkin sen vääntänyt. Toinen kappale, joka saa tunteet sisälläni vellomaan on Marssiaskeleet. Ei tarvitse aukaista kuin television tai lehden aamulla, niin huomaa, ettei aihe ole vanhentunut vuosien saatossa mihinkään. Lähi-itä, Irak..Riittäähän niitä marssiaskeleiden paikkoja. Toivottavasti maailma on huomenaamulla edes hieman rauhallisempi paikka.

oi jumalani, miksi niin levottoman teit
miksi laitot yksin myrskyyn kulkemaan
annoit kynän, annoit käden,
annoit tyhjän paperin,
joka sokealta vaatii sanojaan
(J.Lehti/SEHV)

Read the rest of this entry »

Kivulias herätys

AUTS! Kiva herätys, niska hieman rikki..Olisiko tyyny ollut huonosti vai mikä, mutta jumissa on. Burana tuli otettua, mutta hieronta kai tekisi enemmän terää. Muutenkin tuli taas nukuttua "jotenkuten"; milloinkohan viimeksi sitä on mennyt nukkumaan niin, ettei mikään asia olisi mietityttänyt, harmittanut, tai muuten vaan ottanut päähän (rumia sanoja en viitsi käyttää)?

Kesäyliopiston kielitutkinnoista (ne suulliset kurssit) on saatu jo arvosanat. Ruotsista tuli TT (eli tyydyttävät tiedot) ja enkun suullisesta puhdas viitonen. Täytyy arvostaa tuota lontoon arvosanaa korkealle, sillä se tuli "native"-opettajalta eli no, täysammattilaiselta. Ehkä tuohon arvosanan saamiseen auttoi osaltaan se, ettei opettajalle voinut puhua suomea (kun hän sitä ymmärtää tuskin lainkaan). Kuitenkin kielet suoritettuna, pieni askel kohti..jotain tuntematonta..

Read the rest of this entry »

rainy days and mondays...

"Sadetta mä kuuntelen, joka yltyy vaan.."

Täytyykin aloittaa jokainen sadetta koskeva blogimerkintä tuolla laulun säkeellä. Tänään on ollut taas sadepäivä. Tai no, iltapäivästä tähän asti (eli puoli kymmeneen) on satanut ja osin ukkostanut. Ennen vesihanojen aukeamista piti käydä aukaisemassa paikat puolen tunnin pyörälenkillä. Ihan ok olo ja nilkkakin jo kunnossa. Eräältä meni Seinäjoen meiningeissä jalka poikki ja oman joukkueen kaverille tuli kolme tikkiä silmäkulmaan. Ikävä juttu sinänsä, kun kerran mitään vakuutusta ei pelaajille ole, artisti maksaa. Mutta se futiksesta tältä vuodelta. Eipä tänään ole saatu aikaan ihmeitä, kun essee tuli valmiiksi viime viikolla (täytyy harjoitteluraportin kimppuun käydä, mañana mañana). Muutin tosin blogin ulkonäköä vähän persoonalliseen suuntaan. Sininen ja valkoinen - värit ovat vapauden!

Elämässä on paljon tärkeimpiäkin asioita, kuten ystävät, joiden seuraa kyllä kaipaa näin syksyllä - enemmän kuin ehkä itse osaakaan kuvitella. Mutta siitä sitten huomenna tai lähitulevaisuudessa.

Read the rest of this entry »

Se oli rok rok!

No niin, nyt on Seinäjoki nähty ja rock-futis koettu. Olo on ainakin väsynyt. Joukkueen sija huononi viime vuodesta, eikä omat peliesityksetkään kovin kehuttavia olleet. Pieni nilkkavamma piti sivussa kolmannesta matsista ja viimeinen matsikin meni (ainakin toinen puoliaika) injury-puolella. Pitihän sitä päästä välillä tutustumaan Etelä-Pohjanmaahan. Ihan ok reissu, ainakin sään puolesta - lisäksi julkimoita (muun muassa Jukka Virtanen) näkyi enempi ko laki sallii.

Välillä oli ihan kivaa, mutta toisinaan sitä ei tuntunut kuuluvansa ryhmään. Erään ystäväni pippaloissakin olisi ollut parempi olo (vaikka tuntemattomia ihmisiä olisi ollut sielläkin), mitä oli toisinaan Seinäjoella. Mutta oli kiva olla tekstiviestein ja puheluin yhteydessä ystäviin. Niin ja puulämmitteinen sauna sekä kirkas, pohjalaane tähtitaivas - olisi tehnyt mieli nukkuakin tähtitaivaan alla, niiin mahtava kokemus! No, sanotaanko, että reissu meni hiukka plussan puolelle - paitsi rahallisesti..:p

Read the rest of this entry »

Paljon onnea vaan..

Rakas ystäväni täyttää tänään vuosia. Harmittaa, etten päällekkäisyyksien takia pääse huomisiin pippaloihin (jotka eivät tosin mitään synttärit kuulemma ole, tuparit ja sen sellaiset). Olisi ollut todella mielenkiintoista nähdä hänen ystäviään, niitä kuuluisia hoitureita, bilettämässä ja ja..mitäköhän vielä... ;) Mutta onnittelut ovat menneet perille ja toivottavasti lahjasta ei tule vastalauseita (niitä ei tosin myöskään kuunnella). Ystävien läsnäoloa ja piristystä hän kaipaakin, raukka.. Mutta ensi viikolla toivottavasti näemme taas..

..katso tähtiä tänä yönä ja sä tiedät missä mä olen
kuuntele kuuta ystävä tänä yönä
ja mä tiedän että kutsuni kuulet...
(Sir Elwoodin Hiljaiset Värit)

Syntymäpäiväsankareihin lukeutuu myös isäni, joka "juhli" syntymäpäiviään viimeksi 60-vuotiaana. Nyt pari vuotta myöhemmin juhlat ovat vaihtuneet illanviettoihin sukulaisten kanssa, viimeksi Luhtaanpirtin rantasaunalla. Sunnuntaina sitten kakkua, toivottavasti sitä on silloin jäljellä..

Seinäjoki kutsuu, ei auta itku markkinoilla. Son Rockfutista!

Read the rest of this entry »

Matkailu avartaa..

..kunhan olisi rahaa. Ensi vuonna olisi kiva astua Britannian maaperälle, ja poiketa myös Irlannissa. Hollannissa nyt ainakin, erästä kaveriani moikkaamassa. Yhdysvallat on kaukainen haave, ja todennäköisesti vielä sellaiseksi jää. No, tämä tästä. Lisää päivän fiiliksistä vielä tänään, jossain vaiheessa. Essee ja ruotsin kielen suullisen taidon korvaavuushakemus odottavat postittamistaan.

Piti laittaa sellainen kartta, jossa vierailemani maat. Kuitenkin liian suuri blogiini. Mutta käykää toki katsomassa, jos kiinnostaa.

Read the rest of this entry »

Viimeinkin..

Sain esseen tänään valmiiksi, vihdoinkin. Huomenna kielioppi- ja tyylitarkastus ja sitten postiin proffalle. Ohjeena oli 8-10 sivua, mutta niitä tulikin 15. Gradustakin teen varmaan sitten joskus väitöskirjan! Mutta nyt on yksi kirjoitustehtävä hoidettu - harjoitteluraportti jäljellä. Yritin tänään selvittää sitä viestinnän cumu-juttua, mutta perjantaina saan viimeistään tietää, tuleeko siitä mitään. Toivottavasti tulee, sillä nyt olisi sauma saada tuo opintokokonaisuus tehtyä.

Törmäsin tänään kirjastossa lukioaikaiseen maantiedon opettajaani, joka oli taannoin todella mukava ja innostava - ei ihme, että maantieto oli yksi parhaimmista aineistani. Mukava tuntui olevan yhä, muisti oppilaansa kymmenen vuoden takaa. Juteltiin harmikseni vaan tovi - olisi ollut kieltämättä mielenkiintoista vaihtaa kuulumisia. Mutta uskon, että vielä törmäillään.

Rakkaalla ystävälläni on sydänsuruja. Eivät ne puhumalla varmaan parane, ainoastaan ajan kanssa. Liikunta, syöminen ja puhuminen - siinä tämän konitohtorin lääkkeet. Harmittaa, kun ei voi tehdä hänen vuokseen yhtään mitään - ainoastaan tsempata ja lohduttaa parhaani mukaan. Täytyy kohennella mielialaa jotenkin viikonlopun turnausta varten, mutta helppoa se ei tule olemaan. Huomenna pitää tehdä pitkähkö pyörälenkki ja laittaa kamat kasaan perjantaita varten. ROCK ROCK!

Read the rest of this entry »

Satunnainen matkailija Helsingin lumoissa, osa 4

Itkut on itketty ja henkinen paha olo alkaa vaihtua siihen tavalliseen, tylsään elämään. Vielä hieman väsyttää sekä henkisesti että fyysisesti. Eilinen päivä meni lähes kokonaan Helsingissä - business and pleasure-tunnelmissa. Aamu ei alkanut kaikkein parhaimmalla mahdollisella tavalla. Opiskelijakortti - opiskelijan tärkein kortti, oli hukassa. Omilla jäljillähän se oli; siellä, missä sen ei pitänyt olla. Sain taas kuulla kommentteja tyyliin "Pitää pitää korteistaan huolta". Tästä lähin pidänkin, ainakin opiskelijakortista. Ainakaan tämä satunnainen matkailija ei tule toimeen ilman tuota opiskelijan "kultakorttia".

Käväisin heti aamusta pätkätyöpaikassani ja kahvittelin tuttujen kanssa. Olivat olleet tyytyväisiä kahden viikon vaatimattomaan työpanokseeni. Haluaisivat, että olisin enemmän mukana verkkotoimittamisessa. Toki olenkin, mutta ensin pitää saada järkeä syksyn opiskeluasioihin. Mietin vakavasti sitä, että siirrän gradun aloittamista vuodella. Ajattelin viestinnän cumun hoitaa ensi lukuvuoden aikana pois kuljeksimasta. Kävin loppupäivästä sitä asiaa hoitamassa Avoimen yliopiston toimistossa. Kannattava reissu, nyt tuo cumun aloittaminen on entistä lähempänä. Ajattelin myös suorittaa muutaman JOO-kurssin Helsingin yliopistossa. Tänään olisi lopullisesti selvitettävä tuo viestintä-asia - eihän sitä muuten voi keskittyä mihinkään muuhun asiaan.

Tapasin eilen myös rakkaan ystäväni teen ja lyhyen rupattelutuokion merkeissä. En tosin ollut mitään järisyttävää seuraa, mutta pakko oli käydä tarkastamassa, että kaikki on hänellä kunnossa - siis henkisesti. Harmittelen vieläkin, että en pääse loppuviikosta piipahtamaan siellä uudestaan tupareiden ja muun merkeissä - Seinäjoki kutsuu satunnaista jalkapallon pelaajaa. Mutta kortti muine tervehdyksineen on viety ja kaffet voi juoda myöhemmin. No, nyt takaisin opintojen pariin. Tavoitteena valmis essee.

Read the rest of this entry »

Itkua yössä (eli tyynyyn jälki jää)

Eilen oli nukkumaan mentäessä henkisesti paha olo. En tiedä...Jotenkin ilta eteni normaalisti, kuten ennenkin. Mutta kun rojahdin sängyn pohjalle, kyynelkanavat aukenivat tunniksi. Tyynyyn jälki jäi, kuten Anne Mattila asian kauniisti on ilmaissut. Kai omalta osaltani työstin ystäväni pahaa oloa, mutta pääsyyllinen on toisaalla.

Itsesääli - siinä suomalaiset (miehet) osaavat rypeä jopa vesiselvänä.

Juttelin erään henkilön kanssa eilen illalla ystävistä ja heidän muistamisestaan - siis pienistä ystävyyden osoituksista; lahjoista, tuliaisista sun muista. "Lahjonta, vaivautuneisuus, älä, ei" Nuo neljä sanaa jäi verkkokeskustelusta päälimmäisenä mieleen ehkä koko loppuelämäkseni.

Pyysin itkiessäi itseltäni hiljaa mielessäni anteeksi sitä, että haluan muistaa niitä harvoja ystäviäni syntymä- ja nimipäivänä tai joskus ihan muuten vaan. Pyysin/pyydän ystäviltäni anteeksi sitä, jos he ovat kokeneet tulleensa vaivatuiksi tai jopa lahjotuiksi. En todellakaan tahdo loukata heitä. Pyydän ystäviltäni anteeksi sitä, että pidän heitä tärkeimpinä ihmisinä, mitä maa päällänsä kantaa. Olin aikeissa mennä yhtä heistä tapaamaan tänään - enää en tiedä, pystynkö. Etten vaan loukkaisi häntä, vaikka hän on parasta, mitä minulle on koskaan tapahtunut. Ostin hänelle syntymäpäivälahjankin, vaikkei ehkä olisi pitänyt. Hänen mielestään ei ehkä olisi tarvinnut, mutta saa nähdä. Vääriä valintoja, osa 2?

Kyllä itkuni pääsyynä täytyy olla oman elämän jos ei nyt surkea tila, mutta kuitenkin jonkinlainen epäonnistuneisuus. Kesä kun ei ole ollut, sitä mitä ehkä odotin - tosin en enää tiedä, mitä odottaa. Tällä hetkellä pitäisi olla jo työelämässä, olla kumppani ja velkaa. Minulla taitaa olla ainoastaan tuota jälkimmäistä. Kyllä se siitä, sanovat ihmiset. Itse en enää ole asiasta niinkään varma.

Read the rest of this entry »

Vääriä valintoja, osa 1

Vääriä valintoja - niitä riittää meikäläisen elämässä. Ensimmäisen osan aiheena tämänpäiväinen vaatetus. Kyllä te tiedätte, loppukesän sää on epämääräinen, eikä Ilmatieteen laitoksen sääennusteista ole apua. Lähdin aamupäivällä Lahteen viimeistelemään esseetä (myönnetään, ei se ihan valmiiksi tullut vieläkään). Sää oli pilvinen ja sateen uhka todellinen. Vaikkei sateenvarjoa tullutkaan mukaan, niin farkut ja takki oli pakko laittaa päälle, varmuuden vuoksi.

No, naputtelin aikani esseetä ja oli kotiinlähdön aika. Ulko-ovella olisin halunnut kääntyä takaisin. Hirveän painostava helle, aurinko porottaa pilvettömältä taivaalta ja porukkaa kuin Jukolan Viestissä konsanaan. Aurinkolasit jäivät tietenkin kotiin. Shortit, lyhyt t-paita ja aurinkolasit - siinä olisi ollut oikea varustus. Tosin kotiin tullessani alkoi juuri sataa, mutta silti - vääriä vaatevalintoja.

Read the rest of this entry »

Bad connection

Se toimii sittenkin (vai toimiiko, kovasti yhteys pätkii eikä edes bloggaaminen tahdo onnistua, toim.huom.). Nettiyhteys meinaan. Eilen iltapäivästä lähtien se oli poikki. Kumma, miten sitä jatkuvasti käy kokeilemassa - toimiako vai eikö toimia. Täytyy myöntää, että olo oli orpo ja yksinäinen sekä tietyllä tavalla avuton - en päässyt juttelemaan rakkaan ystäväni kanssa, joka on hieman alamaissa ollut jo pidemmän aikaa. Tekstiviestit menivät kai perille, en tiedä.

Kylmä matkapuhelinviesti ei aja samaa asiaa kuin virtuaalinen yhteydenpito. Viimeksi lauantaina ja sunnuntai-aamuna juttelimme, mutta tällä hetkellä ikävä ja huoli on sanoinkuvaamaton. Myönnetään, tietyllä tavalla kylmää tuo meseilykin, mutta ehkä interaktiivisella viestinnällä on sittenkin eri kaiku kuin tekstiviesteillä. Pitäisi mennä käymään ja niin teenkin, mutta tiistaina. Kunhan vaan tietäisi, mitä sanoa tai tehdä.

Tänään pitäisi viimeistellä yksi liian kauan roikkumaan jäänyt essee. Muutama sivu, niin se olisi siinä ja opintopistetili karttuisi taas. Tänä kesänä opintopisteitä on tullut ruotsin ja englannin suullisista kursseista. Olen ylpeä itsestäni, mutta vielä uupuu. Harjoitteluraportti, kunnallisalan pakollisia, gradu. Ainoa, joka uupuu todennäköisesti on meikäläinen. Syksy pelottaa, tiedä mitä eteen tulee. Mutta nämä asiat eivät ole tärkeitä - sydämen asiat ovat.

Read the rest of this entry »

Summers tale

Puhutaanpa näin ensi alkuun säästä - tyypilliseen suomalaiseen tapaan, kun ei muuta puheenaihetta keksi. Tänään oli taas kesäinen päivä - melkein liian kesäinen. Aurinkoa ja hellettä, mikäs sen parempaa. Tuli hikoiltua pyörä- ja kävelylenkeillä, sitä oikein virtasi. Taas tuli pari paitaa käytettyä, lisää pyykkiä mutta minkäs teet. Antaa tulla vaan lämpöisiä ilmoja, pitää näet vielä järvessäkin kastautua..

Myös minusta on tullut skyyppari. Eilen ostin kuulokkeet ja tänään asensin ohjelman. Koesoitto toimi eli vehkeet pelaavat. Vielä kun uskaltaisi siihen luuriin jotain puhuakin, niin mainiota! Puhumisen vaikeudesta voi lukea avoimista arkistoista. Skype-nimimerkkiä ei ole kovin vaikeata arvata, tai no, on.. Kukapa tosin sitä kaipaakaan.

Syksyn ensimmäiset revontulet loistavat. Vaikkei kotipaikkakuntani hirveän pohjoisessa sijaitsekaan, niin silti revontulet kuuluvat syksyyn ja talveen. Joskus sitä tulee ihan vartavasten herättyä ihastelemaan "ketun hännän heilumista". Myös tähdet ovat ilmestyneet taivaan kannelle. Olo tulee tähtiä katsellessa kieltämättä haikeaksi. Osaksi siitä, että tulee syksy ja osaksi on ikävä rakkaita ihmisiä - niin eläviä kuin kuolleita. Saman taivaan alla me kaikki olemme, tähdet vaan sijaitsevat eri paikassa. Ja miten romanttista olisikaan levittää viltti jonnekin aukealle, skumppapullo poksauttaa auki ja katsella vaan hiljaa taivaan ihmeitä. *huokaus*

"I'm wishin' on a star
To follow where you are
I'm wishin' on a dream
To follow what it means"

Read the rest of this entry »

Satoihan eilenkin..

Tässä on ollut pari päivää oikein kunnon sadepäiviä. Eilen ukkosti ja sateli pitkin päivää. Lenkillä ollessani kastelin kengät (ja jalat) huolella. Sama meno jatkui tänään. Jäin Lahdessa ukkoskuuron saartamaksi, kun olin lähdössä kirjastolta kohti rautatieasemaa. Katsoin parhaimmakseni odotella pahemman kuuron ohimenoa. Mutta märkää se oli kuuron mentyä ohitse - koko keskusta oli veden vallassa ja kuivaa kohtaa oli jalkaparkojen pettymykseksi turha etsiä. Siinä sai Niket ja sukat jälleen vettä. Lisäksi meinasin astua viemäriaukkoon, kun olivat kaivonkannet avautuneet rankkasateen myötä. Täytyy miettiä ainakin seuraavanlaisia varusteita seuraavan kerran, kun lähtee vähemmänkin suurempaan paikkaan: 1) kanootti ja 2) kalastajansaappaat.

Markku Suomisen laulunsanoin:

"Sadetta mä kuuntelen, joka yltyy vaan Ohi menneen eilisen taas mä elää saan. Satoihan eilenkin, kun sun jälleen kohtasin ja hiustes kastuvan näin ..."

Read the rest of this entry »

Me,myself and I..

Tänään oli sellainen päivä, jonka halusin viettää kertakaikkisen yksin. Tarkoitus oli lähteä Helsinkiin tai Lahteen, mutta toisin kävi. Pyöräilin ja katselin MASH-sarjan jaksoja dvd:ltä (kuudes kausi on menossa). Ihanan piristävää nauraa yksinään tuolle mainiolle televisiosarjalle, jota alettiin kuvaamaan ennenkuin edes olin vanhempieni haavekuvissa. Vaikka aiheessa sinänsä (Korean sota) ei ole mitään hauskaa, niin henkilökemiat ja käsikirjoitus - ne tekevät hyvän sarjasta kuin sarjasta.

Tutustuin tänään myös avoimen yliopiston tarjontaan (ihan kuin Tampereen yliopiston tarjonta ei riittäisi). Suunnitelmissa olisi nimittäin suorittaa viimeinkin viestinnän aineopinnot (tuttavallisemmin cumu) loppuun - appron suorittamisesta tulee kohta kuluneeksi jo kuutisen vuotta. Saisin a) vihdoinkin viestinnän opintoihin vauhtia ja b) takaportin Helsingin yliopistoon, mitäpä muuta kuin viestintää lukemaan. Hintaa opinnoilla olisi 260 euroa, mutta hinta ei ole este - aika ja tahto pikemminkin. Pitäisi gradu laittaa niin sanotusti aluilleen, jotta voisi keskittyä muuhun opiskeluun. Ainoa vaan, että aion vaihtaa gradun aihetta - professorini ei varmastikaan tule olemaan tyytyväinen. Asian voisi ottaa kenties ensi keskiviikon kunnallisalan koulutus 80-vuotta -pippaloissa - tai sitten ei.

Ystävistä ja kaipauksesta heidän luokseen oli myös tarkoitus tässä tarinoida. Mutta sille pyhitän kokonaisen päiväkirjamerkinnän - ehkä jo huomenna. Siihen asti, hyviä tuulia heille ja lämmin ajatus...

Read the rest of this entry »

Sade, tule ystäväni tule taas..

Tulihan se sieltä, se viilentävä sade. Teki kaikille ja kaikelle varmasti hyvää. Ukkonenkin käväisi, mutta mitään yletöntä salamaspektaakkelia ei esiintynyt. Ehkä hyvä niin. Päivä mennyt ihan kotosalla, vapaaehtoisjuttuja tehdessä, lenkkeillessä ja asioita mietiskellessä. Eihän tuolta televisioistakaan mitään oikeastaan tule.

Huomenna taas hieman aurinkoisempi päivä, voi tehdä kunnon pyörälenkin tai käydä shoppaillessa. Porukat menevät kai Porvooseen, itse en jaksa vaivautua. Nyt voisi napata buranan ja lähteä koisimaan.

Read the rest of this entry »

Saisinko vettä?

Tänään on luvassa kauan kaivattua vettä eli sadetta! Puolenpäivän aikoihin hieman jo ripotteli, muttei se mitään kastellut. Tuoreimman tutkakuvan mukaan illaksi olisi luvassa ukkoskuuroja, jotka ainakin puhdistaisivat ilmaa. Kasvistolle ja sienistölle sateesta tuskin on enää hyötyä.

Kävin lenkillä ja otin kameran mukaani. Oli pakko saada ikuistetuiksi Venäjän rajanpintaisista metsäpaloista kulkeutuvat savut. Kauniin kotijärven ympärillä sininen savu - olipa näky! Savua näkyi myös pitkin kaunista Salpausselän harjua. Ihan kuin aamu-usvaa, muttei aivan yhtä romanttista. Jotenkin outoa, kuin pommituksen jäljiltä.

Tein lenkin myös metsässä; katsomassa, miten se valmistautuu tulevaan syksyyn. Ruska on alkanut ja lintujen laulu vähentynyt, ei muuta ihmeellisempää. Niin ja mustikat sekä sienet puuttuvat. Harmi, vaikken sienten ystävä olekaan. Metsässä liikkuminen ja runsaudensarven hyödyntäminen tekee hyvää niin henkisesti kuin fyysisesti. Suosittelen silti, vaikke marjoja juuri olekaan - paitsi ihanan punaisia puolukoita! Vitamiineja, niitä tarvitaan pitkää syksyä varten.

Olen huolissani eräästä ystävästäni. Rehellisesti sanottua jo ollut jo pidemmän aikaa. Viime aikoina ei olla meseiltykään kunnolla, sana silloin tällöin. En tiedä, mitä tehdä. Jotenkin voimaton olo, kun hänellä menee huonosti. Sana vaan, niin olen hänen luonaan myös fyysisesti. Ei tuonne pääkaupunkiin niin pitkä matka ole ja aikaahan tässä on, vaikka lampaat söisi.

Read the rest of this entry »

Monday, monday..

Huh, johan oli viikonloppu. Tai siis ei ollut. Tuli lepäiltyä ja katsottua televisiota - pientä liikuntaa unohtamatta. Pahin väsymys iski lauantaihin, ei meinannut saunassakaan pysyä hereillä. Nukuttua tuli lauantaina ja sunnuntaina aamukymmeneen, joka hipoo omia ennätyksiäni. Tänään heräilin yhdeksän jälkeen, joka on jo niin sanottu normaali aika. Olisiko ne univelat jo kuitattu (minne allekirjoitan)?

Kuumuus ja Venäjän metsäpalojen käryt kiusasivat koko viikonlopun. Piti laittaa tuuletusikkuna kiinni, en halunnut myrkyllisiä savuja hengittää koko yötä tai tuntea itseäni kylmäsavustetuksi hämäläiseksi. Totta, nuo savut kulkeutuvat valitettavasti myös tänne Päijät-Hämeeseen. Tuleekohan tuolta idästä koskaan mitään hyvää? Joka tapauksessa tilanne rupeaa olemaan sietämätön!

Paluu arkeen on kohta edessä. Pätkätyöt loppuivat ja niin käy kohta "lomallekin". Onneksi on vielä kesää jäljellä. Toivottavasti maanantai on hyvä minulle..

Read the rest of this entry »

Herätys!!

Jokohan sitä olisi herännyt? Kymmenen aikoihin heräilin noin fyysisesti, mutta henkisesti taidan olla vielä väsynyt. Kahden viikon aikana tuli aamusella herättyä töiden takia kukonlaulun aikaan, kai se nyt rupeaa purkautumaan über-väsymyksenä. Kun tuo kesänukkuminen on mitä on, niin ei siinä paljoa ole tullut nukuttua. Olen eittämättä iltaihminen, voin valvoa miten myöhään tahansa. Aamulla aikaisin herääminenkin onnistuu toki, kunhan sitä saa suhteellisen rauhalliset yöunet torkkua.

Nyt saa onneksi nukkua aamulla pidempää, kun tuo kesäduuni-blues on laulettu ja soitettu. Saa taas suunnitella loppukesän ohjelmistoa vailla velvotteita. Muutama varattu päivä on jo kalenterissa, muuten saa taas tulla ja mennä miten haluaa. Kavereita ja ystäviä pitäisi ennen syyskuuta nähdä - mitä enemmän heitä näkee, sen paremmin jaksaa keskittyä tulevaan.

Read the rest of this entry »

Lohduton näkymä

Suomessa koetaan pahinta kuivuutta lähes sataan vuoteen. Itse en ole kuukausiin nähnyt vettä, siis taivaalta tulevaa vettä (sateeksiko sitä kutsutaan?). Missasin paikkakunnan ainoan ukkosmyräkän, olin tuolloin Helsingissä - siellähän ei satanut, ei sitten mitään. Kotitalon nurmikko on suoraan sanottuna palanut poroksi. Eihän huoltoyhtiö vaivaudu mitään kastelemaan, rahaahan tuossa kastelemisessa palaa. Ainoa hyvä puoli lienee, ainakin huoltomiesten kannalta se, ettei ruohoa tarvitse leikata - kun ei ole mitä leikkaa. Lomasäät ovat olleet suorastaan taivaalliset, hellettä ja aurinkoa kun on riittänyt. Muttä mitä on kesä ilman vihreää nurmikkoa? Ei mitään - aivan sama, kun talvella ei olisi lunta..

Read the rest of this entry »

Polkupyöräkuumeen vallassa..

Olen muutaman päivän tai itseasiassa koko viikon ajan miettinyt uuden polkupyörän hankkimista. Toiset potkivat autojen renkaita liikkeissä, minä katselen polkupyörämainoksia jokaisesta lehdestä, jonka onnistun saamaan kiinni.

Syitä uuden pyörän hankkimiseen on kaksi. Ensinnäkin minulla ei ole koskaan ollut uutta pyörää (tai siis kulkuvälinettä) - on ainoastaan ollut käytettyjä sellaisia. Tällä hetkellä omistan kuvassa komeilevan Tunturi Tuiskun. Ostin sen pari vuotta sitten käytettynä kirpputorilta, maksoin siitä vaivaiset 50 euroa. Hyvin on Tuisku kuljettanut paikasta toiseen - säästä ja vuodenajasta riippumatta, vaikka käytössä on ainoastaan kaksi vaihdetta (kakkonen ja kolmonen). Termiitit ovat tehneet pyörälleni jo vaikka mitä, mutta hyvin on pärjätty.

Toisekseen tahdon omistaa pyörän, jolla voi ja kehtaa mennä muuallekin. Nykyisellä Tuiskulla jo Lahteen pyöräileminenkin pelottaa niin, etten lähtenyt sitä edes koettamaan. Lisäksi olisi mukava fillaroida pitkin ja poikin Lahdessa, Helsingissä, Tampereella ja ties missä. Tällöin kulkuvälineen tulee olla luotettava ja turvallinen olosuhteista sekä maastosta riippumatta.

Olen jo mielessäni valinnut itselleni uuden menopelin. Merkkinä on joko Nishiki tai kotimainen Tunturi. Ainoa este tuntuu olevan hinta. Ensinnäkin se on valovuosien päässä siitä 50 eurosta, jonka maksoin nykyisestä kulkuvälineestä. Toisekseen kolminumeroisen luvun sijoittaminen polkupyörään tuntuu jotenkin pelottavalta, kun sillä rahalla olisi muitakin käyttökohteita. Toisaalta pyörään sijoittaminen olisi harrastuksen mielekkyyden ja liikunnalliselta kannalta katsottuna viisas ratkaisu. Käyttäjäkokemukset ja vinkit pyöränostoon ovat muuten enemmän kuin tervetulleita! :)

Tiedä sitten mikä taika siinä uuden omistamisessa on? Kirpputoritavarathan ovat nykyään muotia ja niiden avulla voi harrastaa hyväntekeväisyyttä. Varkaillekin mokomat (siis uudet pyörät) näyttää kelpaavan. Olen tosin päättänyt raahata fillarini kotio joka yö (en sentään viereeni nukkumaan), eipähän varasteta. Jos tarkemmin ajatellaan, niin kyllä se käytettykin kelpaisi - mutta mitä tahansa pyörää en enää edes harkitse. Ans kattoo ny..

Read the rest of this entry »

Satunnainen matkailija Helsingin lumoissa, osa 3

Eilen jäi kiireiden vuoksi blogia päivittämättä, joten korjataan tuo heti näin aamutuimaan. Terveiset Helsingistä! Satunnaisen matkailijan Helsinki-päiväkirja on ehtinyt jo kolmanteen osaansa. Pääkaupungissa on tullut siis viime aikoina vierailtua melko ahkeraan. Ei siinä mitään, hieno kesäkaupunki! Pilvinen tiistai-päivä oli kiireinen, mutta antoisa etenkin vapaa-ajan puolesta. Toki töissä sai tehtyä mukavasti oman vaatimattoman panoksensa, ei siinä mitään.

Eilen näin töiden jälkeen hyvän ystäväni lisäksi muutaman muun ihanan ihmisen. Kyseessä oli erään keskusteluyhteisön tapaaminen (eli ViVi 2006/2), jossa tapasin kaunottaria Yhdysvalloista ja Ranskasta. Kansainvälinen tapahtuma siis, oikea summit! Puheenaihetta riitti hyvän ruoan ja viinin merkeissä kansainvälisestä tee- ja kahvikulttuurista ruokaan ja tietysti suomalaisten rakastamaan aiheeseen eli säätilaan.

Hieman tuli orpo olo jossain vaiheessa, sillä en tiennyt, kuuluuko tällainen "sisäsuomalainen" ulkosuomalaisten joukkoon? Ravintolamme oli maino ja palvelu erinomaista. Tila saisi olla kokonaan savuton, kuten pubitkin. Tupakoimattomana en millään tahtoisi haista "palaneen kärylle" koko seuraavaa päivää. Lisäksi jonkinlainen pukeutumiskoodi olisi suotavaa, ihmisiä lappasi sisään jopa shortseissa. Mutta ilta oli kaikin puolin loistava pientä loppuillan incidenttiä lukuunottamatta. Toivottavasti sirpaleet tuottavat onnea.

Read the rest of this entry »

Verkkainen maanantai

Tänään sain olla täällä kotosalla taas ihan omissa oloissani. Muu väki lähti käymään Imatralla. Itselläni on vielä viikko töitä, joten en olisi voinut lähteä mukaan. Enkä todennäköisesti olisi lähtenytkään, näin kuumalla ei jaksaisi pitkiä matkoja reissata - ei vaikka autossa olisi ilmastointi. Menihän se päivä kotonakin, (koti)töitä tehdessä. Imuroin ja sen sellaista. Aika kului verkkaisesti, mutta niinhän se kesällä on tehnyt muutenkin. Jos sunnuntai oli ihana päivä, niin maanantaina palattiin sitten vauhdilla maan pinnalle.

Sain tekstiviestin eräältä ystävältäni, joka nauttii kesälomansa viimeisiä päiviä Antalyassa. On kuulemma ihanaa - tänään oli vuorossa safarikierroksella. Kortti ei ole vielä tullut perille, mutta huomenissa kai. Milloinkohan minulla on varaa matkustaa Viroa pidemmälle? Sitten toki, kun opiskelut on opiskeltu - valovuosien päästä.

Tänään tein myös pesäeron yhteen "vapaaehtoistoimeen". Homma alkoi siinä määrin saada ammattimaisia piirteitä, että katsoin parhaakseni vetäytyä reserviin. Jossei vapaaehtoistyöpanokseksi riitä se, että tekee asioita voimavarojen mukaan, niin säälittävää. Sitähän vapaaehtois/talkootyössä tulisi olla kysymys - kukin tekee mitä tekee aika- ja muiden resurssien puitteissa. Oli hieman ikävä jättää sellainen, jota on ollut perustamassa, ideoimassa ja mainostamassa ties kuinka monta vuotta. Mutta tämä kai on sitä elämää - asioiden jättäminen silloin, kun se ylittää tietyn pisteen. Oli sitten kyseessä esimerkiksi epämukava työ tai sellainen harrastus, josta on mennyt maku jo kauan aikaa sitten. C´est la vie!

Read the rest of this entry »

Satunnainen matkailija Helsingin lumoissa, osa 2

Eilen satunnainen matkailija vieraili jälleen kerran kesäisessä pääkaupungissamme. Mikäs siinä, kauniina sunnuntai-päivänä. Kuumahan siellä oli, mutta eikö kaikkialla Suomessa? Aamupäivä kului erään valtakunnallisen nuorten lehden päätoimittajan kotona - kaksihenkisessä toimituspalaverissa. Tuli luvattua jälleen kerran kirjoitus- ja oikolukuhommiin, vapaaehtoisesti (siis ilman palkkaa). Kyseistä lehteä on puurrettu jo kohta nelisen vuotta, joten eiköhän se suju rutiinilla. Oli mukava tavata hyvää ystävää, joka kohta jättää pt:n hommat. Ikävä tulee, sillä hänen kanssaan on ollut ilo työskennellä - vaikkakin vapaaehtoisesti. Toivottavasti yhteydenpito ei katkea, vaikka tapana niin on valitettavasti käydä.

Tämän jälkeen lähdin tapaamaan erästä kipeänä olevaa rakasta ystävää, jonka luona on aina mukava käydä. Teekupposen ääressä tuli juteltua niitä näitä. Oloni oli hieman vaivautunut, tulla nyt häiritsemään häntä sairaslomallaan. Eihän kipeänä saa yksin olla, päinvastoin seuraa tulisi olla. Toivottavasti hän nautti parin tunnin juttutuokiosta yhtä paljon kuin minä. No, kiitokseksi vieraanvaraisuudesta ja ystävyydestä vein hänelle kukkasia - tai siis oikeastaan kaksi. Toinen omistajan ominaisuuden mukaan jo aiemmin luvattu kukkanen ja toinen päivän piristykseksi, flunssaa kun raukka potee vieläkin. Sen suklaarasian hän saa sitten myöhemmin..

Helsingin reissulla piti hankkia pyöräilykypärä ja skypeilyyn tarkoitetut kuulokkeet. Mutta aikomukseksi tietenkin jäi. Kuten myös saksan puhuminen. Olin nimittäin lauantai-iltana, sivusilmällä ja -korvalla Siskaa kuunnellessa valittanut, etten saa käyttää ko. kieltä. No, kuinkas ollakaan sekä tulo- että menomatkalla naapuripenkkeihin ilmaantui saksalaisia turisteja. Eihän sitä saksaa tullut puhuttua, mutta kuunneltua toki - ja melko hyvin siitä selvää sai.

Eilinen tuntui pitkään aikaan mukavalta päivältä. Oli mukava tavata ystäviäni ja jutella heidän kanssaan niitä näitä. Paluumatkalla, siis Lahteen menevässä linja-autossa juttelin erään miellyttävän vanhuksen kanssa Mäntsälään saakka. Juttua riitti niin Karjalasta, säästä kuin mustikkasadostakin. Tokkopa moinen onnistuisi pääkaupunkiseudun joukkoliikennevälineissä, johon palaan blogissani myöhemmin.

Read the rest of this entry »

Tavallinen lauantai

Lauantai - tuo Saturnuksen mukaan nimetty päivä on kulkenut matkallaan jo hyvän aikaa kohti iltaa. Päivä on sujunut tavallisissa merkeissä, vaikka aurinko paistaa ja on lämmintä - täydellinen loppukesän päivä. Tällä hetkellä pitäisi olla Helsingissä eräässä palaverissa. Katsoin parhaakseni siirtää Stadin vierailun huomiseen aamupäivään - olisi virkeämpi olo ja ehkä hieman viileämpi ilma.

Teinien rallailut ovat nimittäin jatkuneet siinä määrin, ettei nukkumisesta aika ajoin tule mitään. Lisäksi metelöivät naapuritalon asukit metelöivät siinä määrin, että harkitsen todella nukkumista korvatulppien kanssa. No, aikaansa kutakin; viimeistään talvella loppuu teinibemarien kruisailu tai viimeistään tuolloin, kun polttoaine maksaa kaksi euroa litralta (no ajat eivät välttämättä ole kaukana). Nukkumaolosuhteisiin vaikuttaa myös huoneen lämpötila. Näin kesäaikaa huoneeni lämpötila keikkuu jatkuvasti +30C:n tuntumassa. Ikkunaan porottaa iltapäiväaurinko, joka lämmittää huonetta pitkälle iltaan. Olenkin viettänyt koko kesän eräänlaisella korkeanpaikanleirillä - korkealla ja kuumissa olosuhteissa. Kiinnostaisi todellakin tietää, mikä on vereni hemoglobiiniarvo? Mitään en ole ottanut.

Eräs ystäväni on kipeänä ja joutui hakemaan helpotusta oloonsa lääkärin pakeilta. Kesä kipeänä - mikä tuttu tunne! Mutta kivaa se ei ole, varsinkaan jos joutuu viettämään sitä yksin. Ajatuksissa olen kuitenkin sairaan ystäväni luona, kun en muutakaan voi..

Nyt kuitenkin pyöräilemään, hakemaan viikottainen lottotiketti ja muutaman tunnin päästä saunaan - viettämään minun tavallista lauantaita. Milloinkohan muuten viimeksi olen viettänyt lauantaita tai yleensäkin viikonloppua poissa kotipaikkakunnaltani - rikkonut rutiineita? Siitä taitaa olla liian kauan..

Read the rest of this entry »

Onhan se perjantai?

Perjantai - tuo melkein kaikkien työläisten ystävä - on jälleen koittanut aurinkoisena, huomenta vaan! Ensimmäisen pätkätyöviikon viimeinen päivä alkoi puoli seitsemältä, eli suhteellisen aikaisin vuodenaikaan nähden. Sitä kun tottui lomallaan nukkumaan tuonne yhdeksän-kymmenen aikoihin. Harmi sinänsä, että on tullut nukuttua myöhään - kesäiset aamut ovat kuulemma niin ihania, että pitäisi herätä kukon kanssa samaan aikaan. No, ehkä sitten, kun asun jossain muualla.

Eilen tuli vietettyä lähes koko ilta messengerissä rakkaan ystäväni kanssa jutellessa. Puhuimme päivän tapahtumista ja vähän muustakin, muun muassa tyttöjen jutuista. ;) Siis siitä, mitä kaikkea naiset miehistä keskenään juttelevat. Herrasmiehenä tyydyin ainoastaan muutamaan aiheeseen, sen enempää en udellut. Miehet ja naiset, naiset ja miehet - siinä hyvä kirjoituksen aihe, johon palaan tuonnempana.

Hieman jäi huono omatunto tuosta jutustelusta, koska ystäväni on kipeänä. Hänen pomonsa oli aiemmin päivällä käskenyt lähteä töistä kotiin, sillä eihän kipeänä saa töitä tehdä (jotkut nörtit tosin tekevät, mutta se siitä). Sanoin jo hänelle aiemmin aamulla, että olisi viisainta lähteä kotiin potemaan. No, pomot onneksi on siinä asemassa, että hän voi käskeä pyytämisen sijaan. Jos olisin ollut hänen luonaan, niin en olisi päästänyt häntä edes lähtemään töihin. :)

Tästä päivästä lukien suosittelen (tai yritän ainakin) päivittäin mielestäni hyviä televisio-ohjelmia, joiden ääreen kannattaa hakeutua.
Tänään suosittelen lämpimästi Michelin-keittömestari Gordon Ramsay:n Kurjat kuppilat -televisiosarjaa MTV3:lta klo 21.00. Luvassa on ainakin hirveitä ravintoloita (johon en itse astuisi jalallanikaan), karskia kielenkäyttöä ja kenties jotain ruoanteko-ohjeitakin. Bon appetit!

Read the rest of this entry »

XML toimii taas

Hurraa, ovat korjanneet vian xml (atom) -syötteessä! Tästä lähtien sivujani siis voipi tilata RSS-lukuohjelmaan. Jos haluaa. Ei ole pakko. Mutta suotavaa on. Osoite siis: http://scilicet.blogspot.com/atom.xml. Kiitos.

Read the rest of this entry »

Satunnainen matkailija Helsingin lumoissa

Takaisin päiväkirjan sivulle. Eilinen meni täysin pätkätyön ja Helsingissä hengaamisen merkeissä. Kerrassaan ihana ja aurinkoinen ilma - vaikka suurin osa päivästä meni töitä tehdessä sisätiloissa. Olisi niin tehnyt mieli mennä Töölönlahden nurmikolle pötköttämään jonkin ihanan kirjan ja/tai ystävän kanssa, mutta aikaa siihen ei ollut. Täytyy jossain vaiheessa kesää kyllä mennä tuo kokemaan, ihan vaan omaksi iloksi! Väkeä Helsingin keskustassa riitti, kun turistit ja paikalliset asukkaat kiirehtivät kuka minnekin. Tällainen satunnainen matkailija uhkasi monesti jäädä jalkoihin, hui!

Näin rakkaan ystäväni taas pitkästä aikaa ja täytyy sanoa, että tapaaminen teki kyllä henkisesti hyvää! Loppupäivän (tapasimme molempien töiden jälkeen) suunnitelmat tosin muuttuivat, kun ainakin minun mielestäni ihana Kessy piti käyttää eläinlääkärissä. Lähdin mielelläni mukaan, sillä ensimmäistä kertaa tuli sitten koettua tuokin - eläinlääkärireissu. Itselläni kun ei muita lemmikkieläimiä ole ollut kuin muutama undulaatti, joista sittemmin piti allergian vuoksi luopua. Onneksi Kessy on paranemaan päin! Nyt pitäisi vielä saada tuo emäntä kuntoon..

Eläinlääkärireissun jälkeen käväisimme Subwayssa noutamassa hieman murua rinnan alle, oli muuten kehittynyt aika nälkä! Ensimmäistä kertaa maistuin kyseisen lafkan tuotteita ja täytyy todeta, että on niin täyttäviä ja makoisia, ettei paremmasta väliä (ja olivat varmaan sata kertaa terveellisempiäkin kuin esimerkiksi Hesen tai Mäkkärin tuotteet). Harmittavan lyhyen tapaamisen jälkeen piti lähteä taas kotia kohti. Auringonlaskua kohden kohti Lahtea linja-autossa istuessani mietin, miksei tällaisia päiviä voi olla enemmänkin? Ihania hetkiä ystävän kanssa, vaikkei nyt eläinlääkärissä aina, mutta kuitenkin.

Read the rest of this entry »

Maailman paras palkka

Huomenta! Muutama tunti on jo töitä tehty, vaikka virallinen työaika olisi kahdeksasta puoli neljään. Haluan aloittaa ajoissa, jotta voisin lopettaakin aikaisin. Välillä tulee huhkittua ilman taukojakin. Armeijan opit ovat jääneet mieleen - mitä nopeammin, sitä nopeammin. Eilen tuli tehtyä muutama ylityötuntikin, ihan varastoon vaan. Joustava työaika rules!

Eilen tilitin yhdelle ystävälleni siitä, miten kiittämättömyys on maailman palkka! Sitä tekee ilmaiseksi, täysin vapaaehtoisesti työtä yhteisen asian hyväksi ja sitten ollaan valmiina "näyttämään ovea". Tämä ainoastaan siitä syystä, ettei koulun ja muun elämän takia pysty 100% sitoutumaan tiettyihin asioihin.

No, tämä koskee tietenkin vaan tiettyä vapaaehtoistyötä. Toisessa vapaaehtoistyössä taas pystyy hyvin tekemään hommia sen joustavuuden takia: jossei kokouksiin ehdi, niin ei ehdi. Välillä mietin, pitäisikö lopettaa kaikki ja keskittyä itse elämään - siinäkin olisi tehtävää vaikka muille jakaa. Vaan on se hyvä harrastus ja vastapaino opiskelulle. Ehtona tietenkin, ettei siitä tule taakkaa tahi pakkoa; muuten siitä katoaa sen mielekkyys. Pakkopullaa, nääs!

Read the rest of this entry »