Viimeinkin..

Sain esseen tänään valmiiksi, vihdoinkin. Huomenna kielioppi- ja tyylitarkastus ja sitten postiin proffalle. Ohjeena oli 8-10 sivua, mutta niitä tulikin 15. Gradustakin teen varmaan sitten joskus väitöskirjan! Mutta nyt on yksi kirjoitustehtävä hoidettu - harjoitteluraportti jäljellä. Yritin tänään selvittää sitä viestinnän cumu-juttua, mutta perjantaina saan viimeistään tietää, tuleeko siitä mitään. Toivottavasti tulee, sillä nyt olisi sauma saada tuo opintokokonaisuus tehtyä.

Törmäsin tänään kirjastossa lukioaikaiseen maantiedon opettajaani, joka oli taannoin todella mukava ja innostava - ei ihme, että maantieto oli yksi parhaimmista aineistani. Mukava tuntui olevan yhä, muisti oppilaansa kymmenen vuoden takaa. Juteltiin harmikseni vaan tovi - olisi ollut kieltämättä mielenkiintoista vaihtaa kuulumisia. Mutta uskon, että vielä törmäillään.

Rakkaalla ystävälläni on sydänsuruja. Eivät ne puhumalla varmaan parane, ainoastaan ajan kanssa. Liikunta, syöminen ja puhuminen - siinä tämän konitohtorin lääkkeet. Harmittaa, kun ei voi tehdä hänen vuokseen yhtään mitään - ainoastaan tsempata ja lohduttaa parhaani mukaan. Täytyy kohennella mielialaa jotenkin viikonlopun turnausta varten, mutta helppoa se ei tule olemaan. Huomenna pitää tehdä pitkähkö pyörälenkki ja laittaa kamat kasaan perjantaita varten. ROCK ROCK!