Summers tale

Puhutaanpa näin ensi alkuun säästä - tyypilliseen suomalaiseen tapaan, kun ei muuta puheenaihetta keksi. Tänään oli taas kesäinen päivä - melkein liian kesäinen. Aurinkoa ja hellettä, mikäs sen parempaa. Tuli hikoiltua pyörä- ja kävelylenkeillä, sitä oikein virtasi. Taas tuli pari paitaa käytettyä, lisää pyykkiä mutta minkäs teet. Antaa tulla vaan lämpöisiä ilmoja, pitää näet vielä järvessäkin kastautua..

Myös minusta on tullut skyyppari. Eilen ostin kuulokkeet ja tänään asensin ohjelman. Koesoitto toimi eli vehkeet pelaavat. Vielä kun uskaltaisi siihen luuriin jotain puhuakin, niin mainiota! Puhumisen vaikeudesta voi lukea avoimista arkistoista. Skype-nimimerkkiä ei ole kovin vaikeata arvata, tai no, on.. Kukapa tosin sitä kaipaakaan.

Syksyn ensimmäiset revontulet loistavat. Vaikkei kotipaikkakuntani hirveän pohjoisessa sijaitsekaan, niin silti revontulet kuuluvat syksyyn ja talveen. Joskus sitä tulee ihan vartavasten herättyä ihastelemaan "ketun hännän heilumista". Myös tähdet ovat ilmestyneet taivaan kannelle. Olo tulee tähtiä katsellessa kieltämättä haikeaksi. Osaksi siitä, että tulee syksy ja osaksi on ikävä rakkaita ihmisiä - niin eläviä kuin kuolleita. Saman taivaan alla me kaikki olemme, tähdet vaan sijaitsevat eri paikassa. Ja miten romanttista olisikaan levittää viltti jonnekin aukealle, skumppapullo poksauttaa auki ja katsella vaan hiljaa taivaan ihmeitä. *huokaus*

"I'm wishin' on a star
To follow where you are
I'm wishin' on a dream
To follow what it means"