Satunnainen matkailija Helsingin lumoissa, osa 2

Eilen satunnainen matkailija vieraili jälleen kerran kesäisessä pääkaupungissamme. Mikäs siinä, kauniina sunnuntai-päivänä. Kuumahan siellä oli, mutta eikö kaikkialla Suomessa? Aamupäivä kului erään valtakunnallisen nuorten lehden päätoimittajan kotona - kaksihenkisessä toimituspalaverissa. Tuli luvattua jälleen kerran kirjoitus- ja oikolukuhommiin, vapaaehtoisesti (siis ilman palkkaa). Kyseistä lehteä on puurrettu jo kohta nelisen vuotta, joten eiköhän se suju rutiinilla. Oli mukava tavata hyvää ystävää, joka kohta jättää pt:n hommat. Ikävä tulee, sillä hänen kanssaan on ollut ilo työskennellä - vaikkakin vapaaehtoisesti. Toivottavasti yhteydenpito ei katkea, vaikka tapana niin on valitettavasti käydä.

Tämän jälkeen lähdin tapaamaan erästä kipeänä olevaa rakasta ystävää, jonka luona on aina mukava käydä. Teekupposen ääressä tuli juteltua niitä näitä. Oloni oli hieman vaivautunut, tulla nyt häiritsemään häntä sairaslomallaan. Eihän kipeänä saa yksin olla, päinvastoin seuraa tulisi olla. Toivottavasti hän nautti parin tunnin juttutuokiosta yhtä paljon kuin minä. No, kiitokseksi vieraanvaraisuudesta ja ystävyydestä vein hänelle kukkasia - tai siis oikeastaan kaksi. Toinen omistajan ominaisuuden mukaan jo aiemmin luvattu kukkanen ja toinen päivän piristykseksi, flunssaa kun raukka potee vieläkin. Sen suklaarasian hän saa sitten myöhemmin..

Helsingin reissulla piti hankkia pyöräilykypärä ja skypeilyyn tarkoitetut kuulokkeet. Mutta aikomukseksi tietenkin jäi. Kuten myös saksan puhuminen. Olin nimittäin lauantai-iltana, sivusilmällä ja -korvalla Siskaa kuunnellessa valittanut, etten saa käyttää ko. kieltä. No, kuinkas ollakaan sekä tulo- että menomatkalla naapuripenkkeihin ilmaantui saksalaisia turisteja. Eihän sitä saksaa tullut puhuttua, mutta kuunneltua toki - ja melko hyvin siitä selvää sai.

Eilinen tuntui pitkään aikaan mukavalta päivältä. Oli mukava tavata ystäviäni ja jutella heidän kanssaan niitä näitä. Paluumatkalla, siis Lahteen menevässä linja-autossa juttelin erään miellyttävän vanhuksen kanssa Mäntsälään saakka. Juttua riitti niin Karjalasta, säästä kuin mustikkasadostakin. Tokkopa moinen onnistuisi pääkaupunkiseudun joukkoliikennevälineissä, johon palaan blogissani myöhemmin.