Saisinko vettä?

Tänään on luvassa kauan kaivattua vettä eli sadetta! Puolenpäivän aikoihin hieman jo ripotteli, muttei se mitään kastellut. Tuoreimman tutkakuvan mukaan illaksi olisi luvassa ukkoskuuroja, jotka ainakin puhdistaisivat ilmaa. Kasvistolle ja sienistölle sateesta tuskin on enää hyötyä.

Kävin lenkillä ja otin kameran mukaani. Oli pakko saada ikuistetuiksi Venäjän rajanpintaisista metsäpaloista kulkeutuvat savut. Kauniin kotijärven ympärillä sininen savu - olipa näky! Savua näkyi myös pitkin kaunista Salpausselän harjua. Ihan kuin aamu-usvaa, muttei aivan yhtä romanttista. Jotenkin outoa, kuin pommituksen jäljiltä.

Tein lenkin myös metsässä; katsomassa, miten se valmistautuu tulevaan syksyyn. Ruska on alkanut ja lintujen laulu vähentynyt, ei muuta ihmeellisempää. Niin ja mustikat sekä sienet puuttuvat. Harmi, vaikken sienten ystävä olekaan. Metsässä liikkuminen ja runsaudensarven hyödyntäminen tekee hyvää niin henkisesti kuin fyysisesti. Suosittelen silti, vaikke marjoja juuri olekaan - paitsi ihanan punaisia puolukoita! Vitamiineja, niitä tarvitaan pitkää syksyä varten.

Olen huolissani eräästä ystävästäni. Rehellisesti sanottua jo ollut jo pidemmän aikaa. Viime aikoina ei olla meseiltykään kunnolla, sana silloin tällöin. En tiedä, mitä tehdä. Jotenkin voimaton olo, kun hänellä menee huonosti. Sana vaan, niin olen hänen luonaan myös fyysisesti. Ei tuonne pääkaupunkiin niin pitkä matka ole ja aikaahan tässä on, vaikka lampaat söisi.