"Sadetta mä kuuntelen, joka yltyy vaan.."
Täytyykin aloittaa jokainen sadetta koskeva blogimerkintä tuolla laulun säkeellä. Tänään on ollut taas sadepäivä. Tai no, iltapäivästä tähän asti (eli puoli kymmeneen) on satanut ja osin ukkostanut. Ennen vesihanojen aukeamista piti käydä aukaisemassa paikat puolen tunnin pyörälenkillä. Ihan ok olo ja nilkkakin jo kunnossa. Eräältä meni Seinäjoen meiningeissä jalka poikki ja oman joukkueen kaverille tuli kolme tikkiä silmäkulmaan. Ikävä juttu sinänsä, kun kerran mitään vakuutusta ei pelaajille ole, artisti maksaa. Mutta se futiksesta tältä vuodelta. Eipä tänään ole saatu aikaan ihmeitä, kun essee tuli valmiiksi viime viikolla (täytyy harjoitteluraportin kimppuun käydä, mañana mañana). Muutin tosin blogin ulkonäköä vähän persoonalliseen suuntaan. Sininen ja valkoinen - värit ovat vapauden!
Elämässä on paljon tärkeimpiäkin asioita, kuten ystävät, joiden seuraa kyllä kaipaa näin syksyllä - enemmän kuin ehkä itse osaakaan kuvitella. Mutta siitä sitten huomenna tai lähitulevaisuudessa.
Elämässä on paljon tärkeimpiäkin asioita, kuten ystävät, joiden seuraa kyllä kaipaa näin syksyllä - enemmän kuin ehkä itse osaakaan kuvitella. Mutta siitä sitten huomenna tai lähitulevaisuudessa.
2 kommenttia:
Totta, niin kaipaa ystäviä, oikein tosissaan. Varsinkin niitä jotka jo kadottanut, niitä kaikkein parhaimpia, jotka elämä vaan vei mennessään uusille teille kenet minnekin...*huokaus*
Niinpä.. Opiskelijaelämässä sitä tuntee ihmisiä neljä-viisi vuotta - sitten yhtäkkiä ne ovat menneet. Mutta ystävät, niitä ilman ei ole oikein elossakaan, vai kuinka?
Lähetä kommentti