torstaina, marraskuuta 27, 2008

Mässyä

Minja antoi minulle makean mässymeemin. Poikkesin tänään karkkikaupassa, joten nyt on hyvä aika meemeillä - kun on mautkin kerrattu. Karkit on jo syöty, joten kuvat ovat jostain muualta..

Eli: 1. Valitse vähintään viisi irtokarkkilaatua, jotka valitsisit oikeastikin karkkipussiisi. 2. Ota karkeista joko itse kuvat tai nappaa ne netistä ja julkaise ne blogissasi. 3. Tämän jälkeen haasta vähintään vähintään kolme ihmistä tekemään tämä meemi, ja linkkaa heidän blogeihinsa. Voit haastaa myös useamman! Koita arvata, mistä nameista he tykkäävät. 4. Halutessasi voit vielä selvittää sanallisesti valintojasi.

Haastan Annen ja Sooloilijan.

1. Jugurttirusinat - aivan pakko saada säännöllisin väliajoin.
2. Hedelmänaperot - kauhotaan suuhunkin kasa kerrallaan.
3. Lakutoukat - ei vaan voi vastustaa.
4. Jättilakritsipuikot - näitäkin löytyy ihan kivasti.
5. Viinikumit
- niistä vain ei voi olla pitämättä!


sunnuntaina, marraskuuta 23, 2008

Shoppailuseurustelua

Minusta on mukava käydä naispuolisten ystävieni kanssa shoppailemassa. Onhan tuota jo käytykin - kenkäkaupoista sekä optikkoliikkeistä lähtien aina vaate- ja sänkyostoksille. Makutuomarina oleminen on mielestäni kunniatehtävä sinänsä ja shoppailureissut ovat kaikin puolin viihdyttäviä. Lähes aina meidät - siis ystäväni (kenen kanssa nyt on ollutkaan ostoksilla) ja allekirjoittanut on yhdistetty pariksi - joko seurustelu- tai aviopariksi. En tiedä miksi - kai meikäläinen on niin lutunen..:D

Itse olen todella otettu tuosta yleistämisestä ja väärien johtopäätösten tekemisestä, mutten olisi varma ystäväni puolesta. No, huumorilla tuollaiset tilanteet on kuitattu ja väärä olettamus korjattu ystävälliseen sävyyn - eihän siinä muuta voi tehdäkään. Vai pitäisikö lopettaa shoppailureissut kokonaan? Tuskin nyt sentään. Olen oppinut ostosreissuilla niin paljon ns. oikeasta elämästä (siis avo/avioliitosta) ja meikeistä, kengistä, vaatteista - keittiötarvikkeista puhumattakaan. Vielä anekdoottina, että pari kolme vuotta sitten erään ystäväni kanssa harjoitimme suukopua siihen malliin, että jo siitä läsnäolevat tulkitsivat meidät aviopariksi. Ei kai avioliitossa riidellä - eihän?


perjantaina, marraskuuta 21, 2008

Taistele sen puolesta mitä rakastat

Hetki sitten kävin allekirjoittamassa suruadressin Mannerheimin ristin -ritari (n:ro 16) Pentti Iisalon muistoa kunnioittaen. Koruton adressi oli esillä koruttomilla sotaveteraanien aamukahveilla, jonne he kokoontuvat joka arkiaamu tapaamaan tuttuja ja muistelemaan menneitä. Tilaisuuksissa oli usein läsnä myös vänrikki Iisalo itse. Olisi tehnyt mieli jutustella veteraanien kanssa, mutta ehkä he olisivat ottaneet sen tunkeiluna - tai tiedä häntä.

Rakkaan isänmaan puolesta taistellut ritari saa huomenna arvoisensa hautajaiset - viimeisen iltahuudon. Ensin on vuorossa siunaustilaisuus Ristinkirkossa, jonka jälkeen väsynyt taistelija saatetaan isänmaan multiin Levon kappelin edustalle muiden Mannerheim-ristien ritarien viereen - arvonsa mukaisesti kunnialaukauksin. Minulla ei ollut koskaan kunniaa tavata Iisaloa, mutta kyllä television perusteella miehellä oli karismaa ja arvot tietysti kohdallaan.

Eräällä lukion historian tunnilla sain pidellä erään opiskelijatoverini sukulaisen saamaa Mannerheimin ristiä. Kyllähän sen edessä tuli aika hiljaiseksi. Tosin sankareitahan he ovat kaikki - tunnustuksiin katsomatta.

Laineissa Laatokan mahti,
kahlita kenkään ei voi.
Veljet sen rantoja vahti,
konsa on koittava koi.

Ylväänä Karjalan heimo
tuskansa kantanut on.
Maaäiti suojaansa sulkee,
vartija poissa jo on.

Hoivatkaa, kohta poissa on veljet,
muistakaa, heille kallis ol' maa.
Kertokaa lasten lapsille lauluin,
himmetä ei muistot koskaan saa!





sunnuntaina, marraskuuta 16, 2008

Kulkurille kulttuuria

K-kirjaimella jatketaan - tällä kertaa kultuurista, jota kulunut viikko tarjosi tällaiselle kulkurille mukavassa suhteessa.

Tiistaina kävin erään ystäväni kanssa Tennispalatsissa katsomassa tuoreen Bondin, joka on herättänyt monenlaisia
mielipiteitä katsojissa. En oikeastaan odottanut "Quantum of Solacelta" suuria, sillä tiesin sen olevan jatko-osa aiemmalle Bond-seikkailulle.

Ihan ok toimintaelokuva eikä näyttelijätyössäkään ollut vikaa. Jotenkin minua on alkanut ärsyttämään Bondin toiminnallisuus - ennen James sentään pelaili, vikitteli sihteerikköä ja muuta mukavaa. Tämä nykyinen luomus haluaa ainoastaan mäiskiä ja ampuilla niin, että ruuti haisee katsomoon asti..


Torstaina olikin sitten erikoinen kulttuuri kokemus Suomen Kansallisteatterissa - piti laittaa oikein pikkutakki päälle ja solmio kaulaan (eräs kaunotar kehui, että puku tekee todellakin miehen, heh!). Näytelmänä - tai musikkiesityksenä pikemminkin, oli Kulkurin laulut - Tauno Palo 100 vuotta. Kokemus oli kyllä säväyttävä ja etenkin Jukka-Pekka Palon tulkinnat jäivät mieleen - hän tulkitsi isänsä lauluja antaumuksella! Olen tutustunut harmittavan vähän Palon tuotoksiin. Ainoastaan Rosvo-Roope on tullut tutuksi myös henkilökohtaisella tasolla (olen laulanut sitä koulussa) ja Kulkurin valssia on tehnyt mieli tanssia - siis sitäkin on tullut kuunneltua.

Ehdoton suosikkini oli ohjelmistoon otetuista lauluista tämä - Ruusu on punainen (laulun kesto n. neljä minuuttia, ei siis tuo 5:20). Hieman Palo-triviaa tähän loppuun: Hänen alkuperäinen sukunimensä oli Brännäs (Paloniemi) ja elämänsä viimeiset vuodet hän eli
Brändössä (eli Helsingin Kulosaaressa).

PS Kummassa on enemmän karismaa?



keskiviikkona, marraskuuta 12, 2008

K

Minjalta pyysin keskiviikon kunniaksi kauniisti itselleni kirjaimen, kun hänen meeminsä vaikutti mielenkiintoiselta. Homma siis menee näin: Kommentoi tähän postaukseen ja minä annan sinulle kirjaimen. Kirjoita blogiisi 10 sanaa, jotka alkavat kyseisellä kirjaimella ja lisää mukaan selostus, mitä kyseinen sana sinulle merkitsee ja miksi.

Sain kirjaimen K (eli aakkosten 11. kirjain).

1. Koti. Tärkein paikka maailmassa. Tällä hetkellä asustelen vielä hyyryläisenä kotipaikkakunnallani. Mutta toivoa sopii, että jo ensi vuonna voin tunkea kaikki tavarani (no, ei siis ihan kaikki vaan välttämättömät). Mutta mihin ikinä hattuni laitan, siellä on kotini..

2. Kaipaus. Joskus tulee sellaisia ihmeellisiä (?) kaipuupuuskia. Kaipaan tiettyjä ihmisiä, joita olen tavannut vuosien saatossa. Ja tietty heitä, joita en mahdollisesti ole nähnyt pitkään aikaan, on ikävä. Anne Mattila kiteytti laulussaa kaipauksen hyvin: "Missä nyt oot, minne nyt meet, Sun sydämes seuraa mua ain matkaillain; Auttaa sä voisit, jos luonani oisit, Kaipuuni mun on niin uskomaton.."

3. Kosketus. Liittyy edelliseen ja tärkeä asia sosiaalisessa kanssakäymisessä. Eräs ystäväni opetti minut pari vuotta sitten halaamaan - ja ottamaan vastaan halauksia. Viimeksi eilen lähtöhalasin ystävääni, kun ennen elokuvanäytöstä ei ehditty halailla (itse olen täsmällinen kuin kello). On se kosketus ihmeellinen asia, hih..

4. Kunnallisoikeus. Pääaineeni Tampereen yliopistossa, jonne siis tällä hetkellä väännän gradua - koskien kuntajakoa ja sen mahdollista pakkomuutosta. Mielenkiintoinen oikeudenala, ottaen huomioon nykyisen keskustelun kunnallisesta itsehallinnosta (mm. Sipoo-kysymys).

5. Känni ja kankkunen. En ole koskaan kokenut kumpaakaan. Olen kuullut lukemattomia kännitoilauilu/krapulajuttuja ja niitä myös todistanut. Mutta aikansa kai kaikella?

6. Kirjoittaminen. On kai ainoa asia, jonka osaan kunnolla ja josta olen saanut palkintojakin sekä ansainnut hieman voita leipäni päälle. Nyt on harrasteltu lähinnä asia- ja prosessikirjoittamista, mutta riimittelen toisinaan. Haaveissa olisi muutama julkaisu biisi (tuo sovituspuoli ei oikein ole hallinnassa) ja oma kirja - ehkä k-kirjainten aiheista. Kirjoittamiseen liittyy myös tärkein työkaluni tällä hetkellä, eli kannettava.

7. Koira. Ihania otuksia, kertakaikkiaan! Vaikka kädessä on muutama puremajälki, niin pidän niistä silti - pitää näköjään tietää, mitä tekee. Suosikkirotua ei ole - tai en ainakaan myönnä, hih! Kerrostalo, jossa siis asun, ei ole koiran paikka - oman koiran aika on siis joskus tulevaisuudessa.

8. Kuntoilu. Tällä hetkellä kuntoiluna menee asvalttiviidakossa tallaaminen sekä maastopyöräily. Toivottavasti pääsee pian sulkapalloilemaan. Sinne kuntosalille pitäisi myös mennä, sillä kutsu kävi puolimaratoniin. Pidän kuntoilusta ja koen, että sillä on sekä fyysistä että henkistä kuntoa kehittävä vaikutus.

9. Kesä. Ihanaa aikaa, jos on lämmintä ja poutaista. Pidän toki myös kesäsateesta ja ukkosista. Kesällä saa pukeutua kevyesti ja laittaa lipan sekä aurinkolasit silmille - iltasella myös nakit, jos meno aivan villiksi yltyy. En ole uimarantaihmisiä, mutta uin toki - aurinkoa saan lärviin pääasiassa kuntoilun avulla.

10. Kulta. Muistoni eri ihmisistä ja eri elämänvaiheista ovat pääasiallisesti kultaisia, vaikka aika toisinaan tekeekin niille tepposet. Ja olisihan se kiva, jos joskus olisi sellainen..kimpale..

K-bonus: Musiikkina teeman mukaisesti kirjaimella alkava bändi. Nyt areenalle The Killers - Somebody told me. Ei mitään henkilökohtaista - en ainakaan tunnusta.

Well, somebody told me
you had a boyfriend
who looked like a girlfriend
that I had in February of last year.
It's not confidential, I've got potential
of rushing, of rushing around.




maanantaina, marraskuuta 10, 2008

Tyyntä myrskyn edellä

Pikainen blogimerkintä siltä varalta, että sähköt menevät jälleen poikki. Poljettuani ulkona tuulessa ja tuiskussa oli suorastaan romanttisen rentouttavaa käydä kynttilänvalossa suihkussa - yksin tosin. Suosittelen sinkullekin! ;) Huomenna olisi tiedossa jälleen Helsinki-reissu (tänään kävin siellä - Kulosaaressa ja eduskunnan kirjastossa). Voi kuinka rakastuin taas mereen! *huokaus* Pitäisi uutukainen Bond katsastaa. ja tavata ystäviä - jossei sähköt mene. Muistakaahan kynttilät ja muut tuikut! Huomenna tarkempaa blogimerkintää. Jos siis sähköä riittää.

Sataa, tulee ja salamoi.


lauantaina, marraskuuta 08, 2008

Raskas viikko

Ihme, ettei väsytä tämän enempää - raskaan viikon jälkeen. Reilut 600 matkustuskilometriä ja muutama todella aikainen aamuherätys (puoli viideltä keskiviikkona ja perjantaina). Perjantain seminaari oli raskas - etenkin kun olin itse lähes tunnin äänessä opponoinnin takia. Mutta hyvinhän se meni. Ja yllätys yllätys - parin viikon päästä pitää gradusta olla yksi luku esittelykunnossa. Tänään olin jo kirjastossa aamusta alkaen hieman valmistelemassa luvun kirjoittamista (eli keräämässä aineistoa).

Tällä viikolla olen ajatellut ystäviä - ja ystävyyttä ylipäänsä (johtuen varmaan tiistaisesta tuokiosta). Eilen sovin erään pitkäaikaisen ystäväni kanssa tiistai-tapaamisen, johon toivottavasti kuuluu myös tuorein Bond-elokuva. Ja erästä toista rakasta ihmistä olisi tarkoitus nähdä tuolloin - hänellä kun on hieman vaikeata. Nyky-yhteiskunnassa, joka on aika hektistä (ei sillä, ettei minullakaan olisi tekemisen puutetta), on oltava aikaa tärkeille ihmisille. Tapaamisista kun saa voimia tuleviin koitoksiin ja uskoa edes jonkinlaiseen tulevaisuuteen.


keskiviikkona, marraskuuta 05, 2008

Piristävä tiistai

Marraskuun ensimmäinen täysi viikko on alkanut aurinkoisissa merkeissä - onneksi! Viime viikolla sitä sadetta saatiin koko lokakuun täydeltä, mutta sääennusteiden mukaan viikon pitäisi kulkea omia latujaan poutaisessa säässä - houkuttelisi enempi liikkumaan kuin tuollainen harmaa, sateinen ilma.

Tapasin eilen tiistaina kaksi ystävääni, jotka todella piristivät olotilaa. Tapasin toisen kaunottarista päivällä kirjastossa ja keskustelimme, yllätys sinänsä, lähinnä opiskelusta. Toisen kaunottarista tapasin shoppailun (toimin makutuomarina lähinnä espiritissä) ja puolukkasiiderin merkeissä. Ko. tapaaminen tuli hieman yllättäen ja hänen vuokseen piti irrottautua mm. eräästä kokouksesta ja lenkkisaunakin jäi väliin - mutta harvoin kun häntä(kin) tapaa, niin pitää muuttaa aikataulujaan.

Mistäs me sitten kolmen tunnin aikana keskustelimmekaan? No, minun opinnoista ja hänen työstään - sekä tietysti kaikesta maan ja taivaan väliltä. Oli hienoa todeta, että hän nauttii tiedottajan opinnoista (joiden takia hän naapurikaupungissa oleli), työstään valtiolla ja ennen kaikkea hänen perheensä voi hyvin - suhde mieheenkin on parempi kuin viimeksi tavatessamme. Ei tuo oikeesti aikuisten elämä taida olla helppoa. Harmittavan lyhyt tapaaminen, jälleen kerran. Hauskaa oli, jälleen kerran..

Niin joo, terkut Tampereelta! Pakkohan tännekin on joskus raahautua, ainakin katsomaan mitä KUTA2 -kurssi (Julkisyhteisöjen johdon laskentatoimi) pitääkään sisällään. Toivottavasti ei mitään hirveän korkeata matematiikkaa, jolloin kyllä täytyy harkita kahdesti osallistuako vai ei. Ihan kun perjantain graduseminaarissa ei olisi tarpeeksi kestämistä.

Niin joo, onnittelut Obama Hussein Barrackille! Toivottavasti muutoksen tuulet puhaltavat tuolla sotarintamallakin.. Peace!



maanantaina, marraskuuta 03, 2008

Maanantain ajatuksia

Viikonloppu meni rentouttavissa fiiliksissä, vaikka lauantaina (vielä Pyhäinpäivänä) tuli tehtyä muutama tunti pätkähommia. Lauantaina piti katsoman tuo digiboksin syövereissä maikoileva Pet Semetary, mutta harmikseni jäi katsomati. Pitää katsoman se joku toinen päivä - seuraavaan Pyhäinpäivään tuskin jaksan (malttaa) odottaa. Muutenkin koko Halloween meni aikalailla ohitse, kun en noista jenkkijuhlista paljoa välitä.

Sunnuntaina sain sitten paljonkin järkevää aikaiseksi. Siivosin nimittäin hyllyni, joka on pursunut jos jonkinlaista paperia ja kirjaa. "Ennen" -kuvaa ei ole (enkä kehtaisi sitä näyttääkään), mutta tämä "jälkeen" on jo paljon siistimmän näköinen, eikö? Kaikkia M*A*S*H-kokoelman levyjä en laita tuohon kaappiin pölyttymään (osa pölyttyy siinä samaisessa laatikossa, jossa eräs ystäväni ne lähetti) - niitä on siis jokunen kertynyt (tyyliin: kerää koko sarja). Kuvaan ei mahtunut myöskään toiseksi viimeinen hyllykkö, joka on pyhitetty opiskelupapereille (kansiot sun muut) - hyvä ettei mahtunutkaan, hih! Miltäköhän blogiystävieni hylly mahtaa näyttää? *WINKWINK* Jos haluatte, niin ottakaa toki kuva..

Päässäni liikkuu taas paljon - osin turhaa, osin hyödyllistä. Gradu (ja tulevaisuus muutenkin), ystävät..Osaan asioihin voin tarvittaessa vaikuttaa, osa taas on korkeimman kädessä..


torstaina, lokakuuta 30, 2008

Omituinen. Kai.

Minja ystävällisyyttään(kö) haastoi minut meemiin, joka tällä kertaa käsittelee omituisuuksia. Lyhyesti säännöt: "Paljastan viisi omituista tapaani. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä." Haastan Annen, koska hänellä voi olla omituisia tapoja - mene ja tiedä! ;)

1. Lompakko, joka yleensä sisältää jotain muuta kuin käteistä ja sen taskut (eli johon joku kortti tungetaan). Jokaisella kortillani on oma paikkansa. Jos ao. kortti on jossain muussa paikassa, se on hukassa. Esimerkiksi bonuskortit ovat yhdessä ja samassa paikassa (siis kaksi yhdessä taskussa), pankkikortti bonuskorttien lähettyvillä ja erilaiset jäsenkortit sitten omassa "ryhmässään" - ei kuitenkaan yhdessä bonuskorttien ja pankkikortin kanssa. Kirjastokorteille (joita todellakin löytyy) on oma paikkansa lompakossa, kuten myös HKL:n bussikortilla ja opiskelukortilla - nämä kaksi ovat samassa paikassa, vaikka mitään logiikkaa niiden yhdessäpitämiselle ei löyty. Ehkä ne pitävät toistensa seurasta, en tiedä..

2. Toisinaan olen orava. Varastoin siis ruokaa, lähinnä jäätelöä. Jossen syö kulhoon tungettua irtojäätelöä heti, niin se säilyy pakastimessa vähintään viikon - joskus jopa kaksi. Sitä ei vaan tule syötyä silloin, kun pitäisi - ehkä kannattaisi.

3. Aamulla heti ensimmäinen toimenpide on todellakin tietokoneen (eli läppärin) päällelaittaminen, ellei mitään pätevää syytä ilme (esim. netti ei toimi, jolloin koko kannettava on tarpeeton, hehehh). tai on kiire bussiin/junaan. Koneen käynnistämisen jälkeen teksti-tv päälle, josta maailman tapahtumat nopeasti vilkaistuna. Tämän jälkeen kanavaksi vaihtuu, mikäli tarvetta koko television katselemiselle ilmenee, CNN. Olen todellakin vuosia seurannut ko.kanavaa, enkä varmaan voi elää ilman sitä. Näin se vaan menee. Sitten aamutee (maidolla toki englantilaisittain), jonka poikkeuksetta juon kannettavan äärellä. Ei varmaan pitäisi, ettei sattuisi mitään peruuttamatonta vahinkoa. Mutta missä muualla tee juodaan, keittiössäkö?

4. Linja-autossa ja junassa haluan aina ikkunan viereen. Käytäväpaikka syö niin paljoin miestä, että mieluiten vaikka menisin lattialle makaamaan. Ja joskus linja-autossa (jos tässä on numeroidut paikat), niin aina pyrin ottamaan tietyn paikan eli onnennumeroni. Takapenkille menen istumaan vasta pakon sanelemana, vaikka olen huomannut sen olevan varsinkin remureissuilla se paras paikka..

5. Olen omituinen, sillä en ole seurustellut tähän ikään mennessä. Tai no omituinen, mutta nyky-yhteiskunnan normeihin aika outo - kai.. Ja kukaan ei kai halua olla se ensimmäinen..

Musiikkina Seremoniamestari (nyk. Sere) ja Chillaa meidän kanssa. Matti on vanha tuttu Tamy-ajoilta, huippuäijä!


tiistaina, lokakuuta 28, 2008

Jälleen idässä..

Terveiset Lappeenrannasta! Harmaata oli ja sateista, mutta niinhän syksyllä aina. Kävin tutustumassa tarkemmin kaupunkiin (mm. sen satamaan ja keskustaan). Tärkeimpänä tietty Prinsessan näkeminen, jota halasin ensimmäistä kertaa (olemme tunteneet jo vuodesta yksi ja kaksi) - tällä viikolla on saanut jo kaksi halia, ihanaa! Kiva oli viettää aikaa, vaikka hänellä oli opintokiireitä - ja koiruleita on aina mukava nähdä.

Meidän tosin piti puhua - minua on jäänyt harmittamaan tuo turhanpäiväinen "tekstiviestiriita" (tai minähän siinä avauduin turhaan). Harvoin tulee ystäviä nähtyä - etenkin heitä, jotka asuvat muka kaukana. Ja Lappeenrantahan ei ole kaukana - ihan kun Helsinkiin menisi. Hiukka kalliimpaa tosin, mutta kuitenkin..

Viime viikolla sain eräältä Lappeenrannan asukilta kortin - kaukaa Cardiffista saakka. Oli visiitillä sielläpäin ja katsomassa toki konserttia hienolla areenalla. Saa nähdä, milloin hän astelee takaisin Suomeen - tämä tahtoisi nimittäin pelata jo sulkapalloa! Yritin jo houkutella Prinsessaa, mutta en tiedä innostuuko. Hikeä pitäisi saada pintaan viikoittain, muutenkin kuin fillaroimalla tai kävelemällä Pasilasta Kallioon.

Minja laittoi omituisuushaasteen, johon tartun huomenissa. Kiitos hänelle jo etukäteen! :)



maanantaina, lokakuuta 27, 2008

Vaaleja ja jäätelöä

Kuntavaalit on käyty ja voittajia juhlittu sekä häviäjiä "ripitetty" ympäri Suomen monissa tiedotusvälineissä. Itse henkilökohtaisesti iloitsen muutamien ystävieni menestyksestä sekä tietysti vihreiden vaalivoitosta - olemme Suomen neljänneksi suurin puolue! Tästä on hyvä jatkaa, vaikkei yhtään vihreätä päässyt läpi täällä kotikunnassa. Ehkä sitten neljän vuoden päästä, ken tietää?

Vietin sunnuntaiset vaalit siis vaalilautakunnassa, ties kuinka monenko kerran. Kerta toisensa jälkeen on kunnia saada olla mukana arvokkaassa luottamustoimessa. Hilatessani Suomen lippua ylös aamukahdeksalta tunsin, että tätä on hieno tehdä! Näkihän siellä taas tuttuja ihmisiä, joita harvon näkee - ja toki tutustuttiin muutamaan uuteen ihmiseen.

Tänään piipahdin naapurikaupungissa moikkaamassa erästä ystävää. Juteltiin niitä näitä ja syötiin..jäätelöä! Bongasimme K-Super
marketista hyvältä kuulostavan tarjouksen: viisi jäätelötuuttia kahdella eurolla (kuvan Top Caramel Crispy). Söimme ne missäs muualla kuin kauppakeskuksen toisen kerroksen penkillä - kuin teinit ikään. No, idea kuulosti hyvältä. Lähes kolmen jäätelötuutin jälkeen täytyi todeta, ettei kaikki se sokeri varmaan tehnyt elimistölle - eritoten hampaille kovinkaan hyvää. Mutta saipahan jäätelöä vähäksi aikaa. Seuraavan kerran varmaan se puolentoista litran pläjäys, puoliksi siis sillä yksistään vedettynä tekisi varmaan tiukkaa. Ellei satu olemaan sydänsuruja, sillä silloinhan, näin olen ainakin kuullut, menee vielä Fazerkin kaupantekijöiksi!




lauantaina, lokakuuta 25, 2008

Sitten kun..

Opiskelu varsinkin näin loppuvaiheessa on melkoista tuskaa. Muutama roikkuva kurssi olisi suoritettava ja kandi/gradu olisi kiva saada altapois tai edes jonkinlaiseen alkuun. Itse en ole löytänyt sopivaa hetkeä kahden puuttuvan kandiluvun kirjoittamiseen saati sitten pakollisen graduluvun kirjoittamiseen. Ja tuo työpaikkakin, jonka haastattelussa kävin, kaatui juuri graduseminaariin - voi kunpa olisin käynyt sen aiemmin. Mutta kai noita uusia tilaisuuksia tulee, sitten kun on seminaari käyty ja gradu saatu kunnolla vauhtiin. Tuntuu olevan melko yleistä opintojen loppuvaiheessa, että olisi muutakin tekemistä kuin se opinnäytteet.

Huomenna on tiukan kuntavaalitaistelun vuoro. Oma ehdokas on ollut jo kauan sitten selvillä, joten sen puolesta ei tarvitse pähkäillä. Toivottavasti mahdollisimman moni ystäväni niin kotipaikkakunnallani kuin Tampereellakin pääsee läpi ja vaikuttamaan niin tärkeisiin asioihin. Itselleni vaalipäivä tietää jälleen tärkeätä luottamustoimea vaalilautakunnan jäsenenä. Pikkutakki on jo kaivettu naftaliinistä ja herätyskello on viritetty aamuseitsemäksi - vaalihuoneistossa on vielä paljon askaretta ennen yhdeksää, jolloin virallisesti homma pyörähtää käyntiin. Täytyy toivoa ja luottaa siihen, että mahdollisimman moni uskaltautuu ulos myrskystä huolimatta suorittamaan kansalaisvelvollisuuttaan. Vain äänestämällä voi vaikuttaa, millainen tulevaisuus on..

Lauantain videona Laineen Kasperi- Sitten kun. Milloin se paljon puhuttu tulevaisuus alkaa?





tiistaina, lokakuuta 21, 2008

Raskauksia ja riitoja

Noista toinen koskettaa siis minua, henkilökohtaisesti siis. Puhuimme kahvipöydässä raskauksista, joita on harvinaisen paljon. Toinen kahvipöytäläisistä tulee toistamiseen isäksi, toisesta tulee taas isoäiti. Lisäksi tuttava- ja ystäväpiiristä on kantautunut iloisia vauvauutisia. Samaisen keskustelun aikana kuulin sellaisen teorian, että laskusuhdannetta edeltää aina vauvabuumi - aivan kuten 90-luvullakin. Ai miksikö? No, ihmiset hakevat tukea ja turvaa epävarmuuden aikana - yksi asia johtaa toiseen ja voilá. Aika mielenkiintoinen teoria ja jos pitää paikkaansa, niin 9kk Jokelasta tai Kauhajoesta on odotettavissa iloisia vauvauutisia. Tuo sosiaalipsykologia ja -biologia on sitten mielenkiintoinen tieteenala.

Sitten minun ja Prinsessan väliseen eripuraan, jota käytiin yllätys, yllätys tekstiviestitse. Nykyajan ihminen kun on kykenemätön keskusteluun vis a vis. Meidän tapauksessamme tosin välimatka tai halu ei ole este keskustelulle, vaan aika. Olin jo aiemmin loukkaantunut muutamista hänen mesessä esittämistä kommenteistaan ja nyt loukkaannuin kai lisää - vaikka hän heitti asioita noin yleisesti koskien meitä miehiä. Tuo loukkaantuminen siitä huolimatta, että olin aiemmin sanonut, ettei hän voisi minua loukata - sen ovat jo tehneet muut ihmiset. En tiedä, alkaa kohta olemaan ihan sama. Pitäisiköhän sitä alkaa ajattelemaan, kuten lähes kaikki, ainoastaan itseään ja omaa parastaan? Luonne ei vaan anna periksi suhtautua muihin välinpitämättömästi ja itsekkäästi.

Kuuntelin tässä päivänä muutamana bassoradiota ja bongasin tämän hienon tsipaleen: L
eijonamieli & Putkimiehet - Laulu sadepäivän varalle. Jos korvaanne tuntuu tutulta tuon kaunottaren ääni tuolla taustalla, niin sehän on Tilt!-ohjelman juontaja Kristiina Wheeler. Toivottavasti niitä sadepäiviä ei niin hirveästi tule nyt ennen lumia..





torstaina, lokakuuta 16, 2008

Oikeesti aikuiset

Tuoreen väitöstutkimuksen mukaan yksin elävä keski-ikäinen nainen on edelleenkin ihmetyksen aihe. Perjantaina Tampereen yliopistossa (jee!) tarkastettavan Arja Mäkisen "Oikeesti aikuiset" -väitöstutkimuksen mukaan heitä harmittavat erityisesti suhdeutelut. Kyllähän te tiedätte (vai tiedättekö): "Oletko nirso, kun kukaan ei kelpaa" tai "Mikset seurustele" jne.; tuollaista toki voivat kokea muutkin kuin keski-ikäiset naiset - mutta ei siitä sen enempä.

Mäkinen kuvaa tutkimuksessaan niitä stereotypiota, jotka ihmisten mielestä kuvaavat yksineläjä-naisia: he ovat selibaatissa eläviä vanhojapiikoja, jatkuvasti seksikumppania vaihtavia city-sinkkuja, traagisten tapahtumien seurauksena puolisosuhteeseen kyvyttömiksi tulleita reppanoita tai lesboiksi epäiltävissä olevia naisia. Julmaa, eikö? Stereotypiat eivät todellakaan kerro totuutta mistään. Nehän ovat vain mielikuvia - uskomuksia jostakin asiasta, jota ei ole tieteellisesti todistettu.

Tuo ihmetyksen aiheeksi joutuminen on mielestäni aivan totta, vaikken nainen olekaan - tiedän, koska olen kuullut ja tiedän, koska tunnen muutamia yksineläjä-naisia. Olen heidän kanssaan jutellut ja todennut, että osa heistä todellakin - kuten tutkimus osoittaa, haluaa olla yksin. Osalla taas on takana av(i)oero tai ei työn takia halua sitoutua toiseen ihmiseen - koska suhdehan vaatii osaltaan myös kovaakin työtä onnistuakseen, eikä aikaa siihen "toiseen työhön" välttämäti ole. Eikä heissä mitään vikaa ole - kaunottaria kaikki!

Entäpä sitten yksinelävä alle keski-ikäinen nainen? Eikö sinkkuneitonen sitten ole suuremman ihmetyksen aihe? Etenkin kun opiskelu- tai harrastuspiireissä vilisee liuta pontentiaalisia sulhasehdokkaita.. Itselläni on lähipiirissäni muutama todella..no, nätti ja fiksu neitokainen, jotka eivät edes seurustele. Alkuun ajattelin (eli ts.ihmetelin) moista sitoutumattomuutta (jos tuo nyt on oikea termi), mutta tarkemmin ajateltuani kyse on tietenkin siitä suurimmasta perusoikeudesta eli yksilönvapaudesta. Ketään ei voi eikä tietenkään saa (ainakaan meidän yhteiskunnassamme) pakottaa seurustelemaan tietyn henkilön kanssa.

Niin, sitten me miehet..Eikö kukaan välitä miehistä, jotka elävät yksin? Voi tosin olla, että yhteiskunta on jo tottunut "erakkomiehiin" - heillä saattaa ainoastaan olla seuranaan tietokone, kitara tai joku muu hiluvitkutin. Tai sitten miehet ovat niitä city-sinkkuja, jotka hyppäävät suhteesta toiseen ilman vakiintumistarkoitusta - luulen, vaan en tiedä, koska tästä(kään) ei ole kokemusta. Siis suhteesta toiseen hyppäämisestä. Ns. yksinelämisestä toki on.

Yksineläminen voi olla toisille siunaus - jää aikaa ystäville ja harrastuksille. Toisaalta taas se voi olla kirouskin. Me ihmiset olemme vain niin ihanan erilaisia - asia, joka sopii toiselle, ei välttämättä ole sen toisen juttu. Ja kyllähän se nukkumakaveri varmaan kiva asia on, vaikkei seksiä harrastettaisikaan. Siinpä taas yksi stereotypia: sänky ja seksi.

Tämän päivän videona, kunnianosoituksena itsenäisille naisille, Destiny's Child ja Independent Woman.


keskiviikkona, lokakuuta 15, 2008

Väsyttävä päivä

Tänään oli pitkästä aikaa väsyttävä päivä heti aamusta - ja vielä keskellä viikkoa (eikä siis loppuviikosta). Nukuin (tai siis "pilkin") sekä meno- että tulomatkan Helsinkiin. Aamupäivän lämmin halaus (ja aurinkoinen sää) onneksi piristivät päivää hieman - muuten en tiedä miten olisin jaksanut edes senkään vertaa. Tiedä, onko täyskuulla (kyllä, siellä se möllöttää) osuutta asiassa? Ehkä. Johtunee kai osittain siitä, että jälleen petyin erääseen ihmiseen. Näköjään ihan sama pettyykö kerran vai kaksi - tunne on aina yhtä kamala. Minun olisi pitänyt kai paljon aiemmin pettyä ihmisiin, olisi turtunut tuohon(kin) tunteeseen. En tiedä, missä tunnetyhjiössä olen elämäni elänyt - tai sitten ole vaan tukahduttanut tiedostamattani niitä. Toivottavasti en kuitenkaan.

Luin eräästä blogista, kuinka toista ihmistä kaivataan viereen nukkumaan. Millaistakohan se on - se tunne nimittäin, että joku sinulle tärkeä on siinä lähellä. Tukena ja turvana. Ehkä se on jotain sanoinkuvaamatonta. En tiedä, kun ei ole kokemusta. Jos haluatte, niin kertokaa toki! :)

Loistava Olavi Virta - Täysikuu..Se kerro hälle täysikuu..



maanantaina, lokakuuta 13, 2008

Syksyinen Helsinki

Maanantaiset terveiset Helsingistä! Pikainen piipahtaminen pääkaupungissamme, tällä kertaa työasioissa. Tein nimittäin sellaisen rohkean tempun, että laitoin työhakemuksen menemään - kun kerran sähköpostitse mielenkiintoinen työtarjous sattui tulemaan.

Kyseinen työ olisi kansainvälisesssä järjestössä ja viestintäpainotteinen. Sain eilisiltana haastattelukutsun (viiden muun onnellisen tavoin) ja kävin tänään ns. piinapenkissä. Tosin tuo penkki oli aika mukava ja teen lomassa oli kiva vastata haastattelijan kysymyksiin. Tilannetta helpotti myös se, että tunsin haastattelijan (ja haastattelija minut ja "historiani") ja muut "tiimiläiset" -erästäkin työntekijää on pitänyt jo monta kertaa käydä moikkaamassa. Nyt siihen tuli oiva mahdollisuus.
Saa nähdä, kuin käy. Toki toivon, että saisin mahdollisuuden tuohon ma. tehtävään ja näin kerätä arvokasta työkokemusta. Mutta en kovinkaan paljoa pahastu, jos valinta osuu toiseen. Se on Herran hallussa. Tässä on muutenkin mielenkiintoisa puuhaa erään tutkimushankkeen tiimoilta. Muutenkin oli mukava käydä kyseisessä kaupunginosassa - meren ääressä.


Helsinki on kovin syksyinen. Lehtiä siellä täällä ja myös meri on pukeutumassa syksyn "väreihin". Ihmiset tuntuvat ottavan syksyn omakseen. Eräs neitokainen päätti ottaa rennosti ja maata lehtikasassa - kun hiekassa konsanaan. Olisinpa minä ollut yhtä rennolla tuulella - siinä vaan lekottelemaan ja nauttimaan auringosta ennen sateita. Tuo rennosti ottamista katsotaan nykyaikana kieroon - omia polkujaan kulkevat ihmiset kun ovat harvinainen ilmiö tässä massojen maailmassa.


lauantaina, lokakuuta 11, 2008

Lähde Lappeenrantaan, humppa siellä soi..

Jos olisin tupakanpolttaja, niin torstaina olisi "muutama" tupakki varmaan palanut VR:n takia. Eihän ohjauslaitevioille mitään voi ja ei sillekään, että varajärjestelmä katuu. Mutta 1) tiedotuksen on oltava kunnossa, 2) asiakkaille olisi järjestettävä mahdollisuuksien mukaan korvaava kuljetus (tai edes teetä/kahvia) ja 3) aiemmistä virheistä tulee oppia. Nyt tuntui siltä, ettei aiemmista virheistä oltu opittu tuon taivaallista. Allekirjoittanut odotti lähes neljä tuntia eri junia matkustaessani Lappeenrantaan ja takaisin - Kouvolan asemalla tunteja meni melkein kolme. Onneksi paluumatkan ankeata tunnelmaa piristi juttutuokio kanssmatkustajan kanssa - tapahtuneesta ja paljon muustakin.

Kävin torstaina siis Lappeenrannassa moikkaamassa Prinsessaa. Itseasiassa piti käydä siellä jo sunnuntaina, mutta nyt hänen syntymäpäivänään oli oiva mahdollisuus nähdä häntä pitkästä aikaa (mukana tietysti asiaankuuluva onnittelukortti. Ystävälle on nimittäin vaikea ostaa lahjaa - tai ainakin sellaista lahjaa, joka ei vihjailisi mitään. Tuo on tullut opittua kantapään kautta pari vuotta sitten). Joka tapauksessa häntä oli kiva nähdä, vaikka puhumisesta (joka on matkan yksi tarkoitus) ei tullutkaan mitään. Kaikkea muuta sitten kai teimmekin. Kävimme opiskelijaravintolassa syömässä, hänen kämpillään kahveella ja pari-kolme tuntia pitkin poikin lähitienoota koluamassa koirien kanssa. Mukava fiilis jäi reissusta, vaikka VR:n tai RHK:n sekoilut veivätkin fiilistä alaspäin heti aamusta lähtien.

Hieman yllätyin siitä, kuinka pieni paikka Lappeenranta on - verrattuna esimerkiksi Lahteen. Sieltä kun ovat kotoisin tai siellä asuvat kaverini, kaverien sukulaiset tai muuten vaan tuttavat. Mutta kaunista seutua - ja se Saimaa! Oui oui miten kaunis sisävesistö! Ehdottomasti uuden vierailun arvoinen paikka - tuo Lappeenranta. Jäi nimittäin ne matkailukohteet hiukan vähälle..


keskiviikkona, lokakuuta 08, 2008

Luottamuksella

Viikon aikana olen useasti törmännyt sanaan luottamus ja edelleen termiin luottamuksella. Henkisen tuen jatkokurssilla puimme asiaa lyhyesti - sitä, kuinka vapaaehtoisille luottamuksella kerrottu asia pysyy luottamuksellisena (eli siitä ei muille juoruta). Samaan asiaan olen törmännyt ystävien kanssa käydyssä kanssakäymisessä - miten he kertovat minulle asioitaan luottamuksella.

Olen aikalailla otettu asiassa. Olisikohan sitä pitänyt lukea psykologiksi (itseasiassa muutamaan otteeseen ihmiset ovat moista kysyneet). Luottamus on nimittäin kallis asia, jonka arvon huomaa vasta kun sen on menettänyt. Pidän luottamusta ihmisen tärkeimpänä - niin ystävien kuin kumppanin (jota ei tosin tällä hetkellä ole) ominaisuutena. En oikeastaan pystyisi olemaan tekemisessä ihmisen kanssa, joka on pettänyt luottamuksen. Tai no, yhden kerran antaa anteeksi - loput olisivatkin sitten silkkaa loukkaamista. Tuo anteeksiantaminenkin on siinä ja siinä - armeijassa moisesta luottamuksenpettämisestä maksetaan pahimmassa tapauksessa hengellä.

Tämän Kylie Minoguen musiikkivideon olen täällä esittänytkin, mutta mielestäni tämä sopii teemaan kuin ketsuppi ranskalaisiin perunoihin. Olisi niiiin tehnyt mieli laittaa ranskankielinen versio, mutta en viitsinyt kiusata..



tiistaina, lokakuuta 07, 2008

Sisäisen rauhan ohjeet

Alla sisäisen rauhan ohjeet, jotka sain tässä päivänä muutamana ja joita tarvitaan kyllä tässä hektisessä maailmassa.

1. Taipumus ajatella ja toimia spontaanisti, ei menneiden kokemusten aiheuttamien pelkojen pohjalta.

2. Pettämätön kyky nauttia jokaisesta hetkestä.

3. Haluttomuus itsensä tuomitsemiseen.

4. Haluttomuus muiden tuomitsemiseen.

5. Haluttomuus konflikteihin.

6. Haluttomuus tulkita muiden tekoja.

7. Kyvyttömyys murehtia.

8. Toistuvat, ylitsevuotavat kiitollisuuden tunteet.

9. Tyydytystä tuottava ykseyden tunne muihin ihmisiin ja luontoon.

10. Toistuvat sydämestä tulevat hymyilykohtaukset.

11. Kasvava alttius vastaanottaa muiden antamaa rakkautta sekä vastustamaton halu jakaa sitä itse.

12. Kasvava alttius antaa asioiden tapahtua mieluummin kuin saada ne tapahtumaan.


maanantaina, lokakuuta 06, 2008

Sataa sataa..

Viikko meni jälleen tosi nopeaan - ja lokakuu on täydessä vauhdissa. Loppuviikko meni kirjaimellisesti sadetta pidellessä. On se kumma, miten tuota vettä riittää silloin kun sitä tulee. Mutta ehkä syksyyn tuo sade kuuluu enempi kuin kesään, jolloin aurinko on vahvin elementti. Tosin tänä kesänä ei paljon aurinko paistanut, eikä oikein ollut niitä rantakelejäkään. Vuodet eivät ole veljeksiä.

Osa perjantaita ja lauantaitakin meni SPR:n henkisen tuen jatkokurssilla. Peruskurssista oli vierähtänyt muutama vuosi, joten päivitys ja lisätieto oli tarpeen. Opin ainakin sen, että on vaikea puhua itsestään ex tempore 10 minuuttia - kuunteleminen sen sijaan on helpompaa.


tiistaina, syyskuuta 30, 2008

Retki Stadissa

Piipahdin eilen siis pääkaupungissamme, aurinkoisena mutta viileänä maanantai-aamuna. Jo pitkään on tehnyt mieli tutustua eri kaupunginosiin ja nyt oli sopiva ajankohta - vaikka tärkeämpääkin tekemistä olisi (mm. erinäiset kirjalliset työt). HKL:n turistilippu kouraan ja menoksi! Aikamoinen harmonia eri kaupunginosilla - jos siis vertaa esimerkiksi Marjaniemeä ja Sörnäistä (molemmissa kävin ensi kertaa elämässäni). Marjaniemen omakotitaloalue näytti hohdokkaalta ja Sörkän kujat aika synkiltä.

Ruoholahdessa sijaitsevassa Kaapelitehtaallakin vierailin ensimmäistä kertaa. Aikamoinen laitos nykyääkin, saati sitten menneisyydessään. Voisin kuvitella asuvani Helsingissä. Niin paljon harrastusmahdollisuuksia ja toisaalta ihania pu
istoja sekä kartanoita, jossa vierailla - käväisin myös Hertsikan kartanoalueella - Munkkiniemen kreivin tiluksilla (jossa siis on kuvattu romanttinen elokuva Katariina ja Munkkiniemen Kreivi). Ihan mukava päivä, vaikkei ystäviä taaskaan tullut tavattua. Harmillista sinänsä. Pitänee ottaa turistikierros uusiksi joku päivä - Helsingissä on paljon uutta nähtävää ja koettavaa.





maanantaina, syyskuuta 29, 2008

Apua kaikkialle

Perjantaina käväisin hammaslääkärissä odotellassani graduseminaaria. Jouduin odottamaan päivystysaikaa parisen tuntia. Eihän hammaslääkäri mitään syytä hammassärylle löytänyt, vaan pienenpienen reiän (jonka hän ystävällisesti paikkasi). No, nyt ei ole liiemmin särkenyt - toivottavasti ei särjekään.

Lauantaina olin omalta osaltani pelastamassa maailmaa Operaatio Nälkäpäivän merkeissä - jälleen kerran. Puolentoista tunnin aikana vartioin keräystonkkaa ja kiitin avunantajia heidän panoksestaan yhteisen hyvän eteen. Eräs vanha herra kysäisi kohteliaasti, että "Apuako jonnekin?" Vastasin: "Tarvittaessa kaikkialle." Hän tokaisi siihen, että "Ei kai Venäjällekin?" Edelleen kohteliaasti: "Sinnekin tarvittaessa". Vaikka Venäjä on rikas maa, niin ihmiset, jotka ovat siellä köyhiä, ovat todella köyhiä. Loistoautolla ajavat vain rikkaat oligarkit. SPR antaa apua kaikkialle, myös Suomeen (kuten Kauhajoen tapaus osoitti). On väärin kuvitella, etteikö rikkaissa maissa tarvita apua...

Tänään kävin Helsingissä, turistiretkellä. Kuvia ja tunnelmia myöhemmin..


torstaina, syyskuuta 25, 2008

Surrealistinen maailma

Samaan aikaan, kun syksy näyttää parastaan auringon avulla, joku kaistapää tappaa 10 viatonta ihmistä. Miten maailma voikaan tarjota yhtäaikaa kauneutta ja katkeruutta? Kaikkein huvittavinta (jos sellaista tässä tilanteessa voi olla) on se, miten kaikki syyttävät toisiaan - ihmiset mediaa, media ministereitä, ministerit poliiseita, poliisit ministereitä. Lähes kaikki tahot ovat onneksi olleet sitä mieltä, ettei Jokelan turmista oltu opittu yhtään mitään. Kouluterveydenhuollon resurssit ovat samalla tasolla kuin vuosi sitten (tai jopa vähentyneet), opettajilla enemmän oppilaita vanhempien jatkuvasta kiireestä puhumattakaan. Kuinka monta viatonta uhria tarvitaan ennen kuin kaikissa suomalaisissa kouluissa on toimiva oppilashuolto? Syyttelyn sijasta olisi terveellisintä keskittyä tuollaisten tapahtumien ennaltaehkäisyyn. Loppujen lopuksihan sanat eivät merkitse mitään, ainoastaan teot.

Surrealistisesta maailmasta kertoo myös Mark Kurlanskyn kirja 1968 - vuosi, joka vavahdutti maailmaa. Tuo vuosi muutti maailmaa ja maailmankuvaa, jota olivat hallinneet niin Vietnamin sota kuin rotuerottelukin. Miten noin kapea-alaista maailmaa on voinut olla olemassa? Maailmaa, jossa totuudesta puhuminen "palkittiin" vankilatuomiolla tai lyijymyrkytyksellä. Kirja oli todella mielenkiintoinen tällaiselle ihmiselle kuin minäkin, joka on ainoastaan kuullut Prahan keväästä ja Mustista Panttereista, muttei ole elänyt ko. ajanjaksoa. Kannattaa tutustua ko. teokseen, jos historia kiinnostaa vähääkään..

Keväästä tulee kaunis.
Kun rapsi kukkii, totuus on voittanut.
Tsekkoslovakialaisten opiskelijoiden tunnuslause vuodelta 1968
Huomenna Tampere kutsuu. Pitäisi käydä hammashuollossa varaamassa tarkastusaika. Ja aukomassa muutenkin suutaan, kun hampia tuntuu tällä hetkellä särkevän.


tiistaina, syyskuuta 23, 2008

Käsittämätöntä

Tänään piti kirjoittaa jotain aivan muuta, mutta ei pysty. Hiljaiseksi vetää.


maanantaina, syyskuuta 22, 2008

Hektinen maanantai

Terveiset Mansesta! Pitipä siellä(kin) piipahtaa aamupäivällä. Tampere se jaksaa aina yllättää - joka paikka on eri näköinen kuin keväällä, jolloin taisin viimeksi keskustassa talsia. Kaupungithan ovat yleisestikin jatkuvassa muutostilassa, joten kovin suuri yllätys remontit sun muut eivät liene. Yliopiston Päätalokin on remontissa. Toivoa vaan sopii, että lisäävät saniteettitiloja (kun ottivat entisiäkin pois).

Paluumatka junassa oli onnistunut (onneksi valitsin ko.vaihtoehdon). Tapasin pitkästä aikaa erään opiskelutoverin, joka kanssa ollaan oltu lähinnä "vihreissä hommissa" - siis ViNOn toiminnassa mukana. Oli kiva kuulla kuulumisia ja kertoa niitä - en olekaan ainoa, joka on ollut yliopiston kirjoissa "riittävän pitkään". Toivottavasti tapaan häntä vielä - hänkin nimittäin on tällainen matkalainen (hänellä tosin on väli Tampere-Helsinki).

Eipä kotonakaan ehtinyt kauaa olla. Operaatio Nälkäpäivän valmistelut kutsuivat (siis spr:n paikallisosaston hallituksen kokous; aiemmin päivällä laitoin lehdistötiedotteen alueen tiedotusvälineille) ja sen jälkeen kunnanvaltuusto - tosin lehteriyleisössä. Valtuustossakin oli pitkästä aikaa päättämisen meininkiä kiistellyn maakaupan ansiosta (ja lehteri täynnä kuntalaisia).

Huomenna Lahteen ja ehkä valmistelemaan mielipidekirjoitusta alueen maakuntalehteen. Aihekin on jo valmiina. Jospa ensin kuitenkin nukkuisi muutaman tunnin..


sunnuntaina, syyskuuta 21, 2008

Syksyn jälkeen kevät

Pienen syksyn jälkeen on jälleen (näköjään) koittamassa kevät - ainakin lämpötilan ja aurinkoisuuden näkökulmasta. Jos viime viikon keskilämpötila oli +8C, alkavalla viikolla se kipuaa jopa +12C. Mutta on toki myönnettävä - syksyä se on silti ja on viisainta pukeutua sen mukaisesti, heijastimineen päivineen.

Kunnallisvaalien (tai kuntavaalien, ihan miten vaan) ehdokasasettelu päättyi viime viikolla. Allekirjoittanutta pyydettiin ehdokkaaksi peräti kahdesta puolueesta. Harkitsin ehdokkuuttani pitkään. Olisihan se ollut mielenkiintoista ainakin yrittää päästä kunnanvaltuustoon kolmannella kerralla. Olen toiminut kahdeksan vuotta erinäisissä kunnallisissa luottamustehtävissä ja nähnyt, miten kunnallispolitiikka toimii käytännössä (teoriahan on tullut tutuksi yliopisto-opintojen kautta). Kieltäydyin kuitenkin kauniisti. En nimittäin ollut valmis sitoutumaan kotikuntaani seuraavaksi neljäksi vuodeksi. Olisi nimittäin korkea aika vaihtaa maisemaa ja suunnata toisaalle - kenties jopa ulkomaille. Kolmevuosikymmentä yhdellä paikkakunnalla - se on kauan se.

Huomenna Tampereelle - toki piipahdus vain.


keskiviikkona, syyskuuta 17, 2008

Lepotilassa

Olen ollut alkuviikon kirjaimellisesti lepotilassa. Kiireisen kuukauden jälkeen elimistö haluaa nollata itsensä ja laittoin flunssan päälle. Jo sunnuntaina jalat olivat yhtä lötköä ja alkuviikon olen makaillut sängyssä hyvä kirja kainalossa (Mark Kurlanskyn 1968). Nyt olo on parempi - parempi olisi, sillä tänään on piipahdettava Lahdessa (ja ehkä tavatta Prinsessa - ihan kun meillä jotain puhuttavaa olisi) ja loppuviikosta Helsingissä.

Sysky on ihmeellinen vuodenaika. Kaikki muuttuu ihmisiä myöten. Kävin lauantaina kuvailemassa luontoa ja sen muuttumista. On se vaan ihmeellistä!


lauantaina, syyskuuta 13, 2008

Tyhjä takki

Takki on tyhjä ja koko perjantaipäivän oli outo olo. Kuukausi Kuntaliittoa ja Kuntamarkkinoita takana. "Muutama" ylityötunti ja vähiin jääneet yöunet - unohtamatta toki viikon sairauslomaa. Tapahtuma onnistui ja päälimmäiseksi jäi kiva fiilis! Oli ihana nähdä vanhoja tuttuja (sekä opiskelijoita että muita ystäviä) ja saada tutustua uusiin tuttuihin. Helsinkiläisiä ystäviä ei valitettavasti ehtinyt nähdä, mikä oli todella harmi. Mutta siellähän he ovat, kunhan vain heilläkin olisi aikaa tavata - kiire on ystävyyden pahin vihollinen.

Melkein itkin hyvästellessäni torstaina ihania työtovereita - en ole tainnut ketään halata yhtä lujaa kuin varamammaani (joka opetti uudelleen muun muassa vaatteiden laskostamista ja jonka luona punkkasin Tapiolassa),sekä toista ihanaa työtoveria, jonka iloisuus aina vaan hämmästyttää.


Paluu arkeen sujui Tampereella ja graduseminaarissa. Kävin myös hakemassa uuden lukuvuositarran - juna- ja bussimatkat puoleen hintaan on turvattu taas vuodeksi. Pitäisi vielä jonkin aikaa nollata itsensä (ehkä se onnistuu päätoimittajan antamalla samppapullolla, heh) ja ryhtyä taas kandin kimppuun - kaksi viimeistä lukua odottaa tekijäänsä.


torstaina, syyskuuta 11, 2008

Kotona

Oma sänky. Vaikkei ole kaksinen eikä ketään ole vieressä lämmittämässä, niin silti niin ihana - viikon Helsingissä siskon (tai varamamman) sohvalla asumisen jälkeen. Pidot on pidetty ja arkinen aherrus alkaa. Huomenna lisää menneestä viikosta. Koettakaa kestää.


torstaina, syyskuuta 04, 2008

Tuska jatkuu

Luulisi, että ensimmäinen pettymys toiseen ihmiseen olisi se kaikkein vaikein läpikäytävä-asia, mutta ei - kyllä toinenkin kerta sattuu yhtä paljon (johtuako siitä, että kyseessä on eri ihminen). Maanantai meni ihan ketuilleen (missasin yhden palaverinkin, heheee), sillä yöunia oli takana vain neljä tuntia. Olemme Prinsessan kanssa tunteneet toisemme jo iät ajat (yli 10 vuotta), mutta silti vielä melko tuntemattomia toisellemme - ja näköjään sellaisina pysymme. Meillä kun ei hänen sanojensa mukaan ole mitään yhteistä (kuten jo muutama merkintä sitten mainitsin) ja varmastikaan ei tule. No, lisää sitten jossain vaiheessa - varmasti viikonloppuna.

Kävin eilen lääkärissä tarkistuttamassa fyysiset tuskat eli puremajäljet. Muuten ne ovat parantuneet ihan ok, mutta keskisormessa oleva aika pahannäköinenkin puremajälki kiusaa edelleen. Lekuri antoi uuden antibioottikuurin ja antoi ohjeet haavan hoitoon (suihkuttelua ja ns. ilmakylpyjä). Niin että millä ajalla, kun sitä Helsingistä kotiutuu aina iltakuudelta - ensi viikolla tuskin silloinkaan. Muutenkin aika nuivaa päivystysmeininkiä tk:ssamme, höh!




sunnuntaina, elokuuta 31, 2008

Whoo-ah!

En tiedä, miten pukisin tämänhetkiset tuntemukset sanoiksi. Kävin Prinsessan luona - en yllätyksekseni juttelemassa, mutta toteamassa, miten sokea olen ollut. Ja kaikkea muutakin. No, onneksi puhumiset on puhuttu vähäksi aikaa. Voisi alkaa keskittymään huomenna alkavaan syyslukukauteen. En vaan jaksa enää kilpailla ystävieni ajasta/huomiosta. Oppia ikä kaikki..

Tänään tuli iltapäivän ratoksi Naisen tuoksu (joka itseltäni löytyy dvd:nä, katsoin toki tunnin lopusta), joka on mielestäni yksi Al Pacinon parhaimpia elokuvia. Koskaan. Ja yksi muistattavimpia kohtauksia on oheinen tangokohtaus. Voi kun minullakin olisi tuon verran koordinaatiokykyä ja viehätysvoimaa, heh..

Lt. Col. Frank Slade: Haven't you heard? CONSCIENCE is daihed.
Charlie Simms: No, I haven't heard.
Lt. Col. Frank Slade: Well, then, take the fuckin' WAX outta your ears! GROW UP! It's fuck your buddy. cheat on your wife. Call your mother on Mother's Day. Charlie, it's all shit.



lauantaina, elokuuta 30, 2008

Lentävä aika

Rankka työviikko takana ja vihdoin viikonloppu! On saanut nukkua tuonne yhdeksään viikonpäivien kuuden sijasta. Luksusta! Aika ei ole mennyt työmatkoissa, vaan tyylikkäästi kotisohvalla ja tietokoneen äärellä. Pitäisi lähteä liikkumaan syksyiseen ilmaan. Tänään oli tarkoitus käydä vierailemassa Prisenssan luona. Olisi niin paljon puhuttavaa, vaikka toisinaan tuntuu, ettei puhuttavaa ole. Toimin eilen hänen "assarinaan" hoitaen yliopisto-ilmoittautumisen maksuineen päivineen. Huomenna sitten.

Vanhenemisen tietää näköjään siitä, että aika menee eteenpäin hurjaa vauhtia. Huomasin tänään erään ystäväni FB:n viestin: "x.x. meni naimsiin viisi vuotta sitten". Jo viisi vuotta siitäkin on kulunut!? Muistan tapahtuman siitä, että olin tuolloin, en hänen häissään Hollannissa, vaan ORUP:n matkassa Ruotsissa. Tekstasin Tukholman yöelämästä kysellen morsiamen kuulumisia - hän kertoi olevansa päissään omissa häissään! Hyvä, että myös avioparilla tuntui olevan hauskaa ja hienosti menee nykyäänkin, kun perhe on kasvanut yhdellä lisäkaunottarella..

Ajan kulumisen huomaa myös televisiosarjoista. Vasta eilenhän seurasin silmä kovana Hill Street Blues -sarjaa tai pikemminkin sen ensimmäistä uusintakierrosta. Nyt tuo sarja tulee jo ties kuinka monetta kertaa - tällä kertaa torstaisin FST5-kanavalta. Legendaarinen sarja, joka näytti tietä muun muassa sellaiselle mestariteokselle kuin NYPD Blue.





keskiviikkona, elokuuta 27, 2008

Uutta vanhaa ilmettä

Blogini on saanut uuden ilmeen syksyn kunniaksi. Syksyn värejä ei nähdä, sillä olen yrittänyt lisätä minulle niin rakkaan sinisen osuutta. Pahoitteluni siitä, että päivittäminen on hiukan jäänyt - osaksi sen takia, että oikea kirjoituskäteni on hieman vajaasorminen (nyt kun keskisormi on pienessä paketissa). Ja tietty Helsingissä ravaamisella on oma osuutensa - huomenna tulee noin 800 kiskokilometriä täyteen. Lisäksi olen ollut huolissani eräästä ystävästäni. Olen viestitellyt hänen kanssaan ja lauantaina ehkä näemme (toivoa sopii). Kouluasiatkin (se kandi) painavat mieltä - viikonloppuna olen ottanut ohjelmakseni ja tavoitteekseni saada yksi luku valmiiksi jo nyt myöhässä olevaan kandiin..

Viikonloppuna luvassa myös blogin päivitystä - luvassa turinoita ystävyydestä, Helsingistä ja elämästä noin yleensä. Ja muutama musiikkivideokin - jee.. Tähän loppuun kuitenkin kulkureiden (eli myös allekirjoittaneen) tunnusbiisi: Egotrippi - Matkustaja, joka ainakin soi Radio Aallossa kiitettävään tahtiin..

Aina matkalla jonnekin, minne ikinä päätyykin
On puolitiessä jostain, tietää sen varsin hyvin itsekin

On olemassa asioita niin kipeitä ja vaikeita

Ettei niistä puhumalla selviä




torstaina, elokuuta 21, 2008

Sairauslomalla

Tämän viikon olen ollut elämäni ensimmäisellä sairauslomalla. Viime perjantai-iltana näet sattui pieni tapaturma joka kai olisi ollut vältettävissä - sain kantapään kautta kokea koirien hampaat ja niiden puremavoiman. No, ei ehkä mitään niin vakavaa, kuin aluksi pelkäsin. Antibioottikuuri naamaan - buranaa unohtamatta ja jäykkäkouristuspiikki takapuoleen. Ei ole oikein pystynyt kirjoittamaankaan, kun vasen käsi on ollut aika turvoksissa.

Onneksi televisiosta on tullut Pekingiä (kisastudion Inka-ystäväni hymyn voimalla parantuu mikä vaan) ja unta on riittänyt. Nyt vaan toivotaan, että haavat paranevat ja mitään ikävää ei ilmaannu. Missasin tosin eilisen Finnkinon SuperPäivän kuten viikonlopun Rockfutiksenkin. Mutta eihän sairauslomalla lennetä eikä urheilla - vaan sairastetaan!


sunnuntaina, elokuuta 17, 2008

It´s me!

Minjan innoittamana loin oman avatarin. En tiedä, onko näköinen - mutta ainakin melkein. Tällä hetkellä tosin parta on jäänyt ajamatta.. Oman hahmosi voit luoda täällä.


tiistaina, elokuuta 12, 2008

Uusi vanha pyörä

Tässä se nyt on - uusi vanha pyöräni. Kirpparilta 40 eurolla sai 21-vaihdetta, jolla jo ajaa päräyttää kummasti vaikka hieman muhkuraisillakin teillä. Ja sävy sävyynkin. Viikonloppu oli hiukka rauhallinen johtuen siitä, että kaikki muut olivat jossain (esimerkiksi Prinsessa pohjoisissa). No, Prinsessan kanssa tulikin nähty viime viikolla kolmesti. Tekstailin pitkäaikaisen ystäväni kanssa, joka vietti aikaansa lapsuusmaisemissaan Pohjois-Karjalassa (eilen häneltä tuli sieltä korttikin). Pitäisi saada aikaiseksi käydä siellä hänen kanssaan - kuten puhetta on ollut.

Väsyttää - sitä ei vaan ole näköjään tottunut aikaisiin herätyksiin kesän jälkeen. Ja nyt junalla kohti Helsinkiä.


torstaina, elokuuta 07, 2008

KAOS under CONTROLL

Monet varmasti muistavat CONTROLLIN - tuon kuuluisan agenttijärjestön sekä tämän kaksi huippuagentin, Maxwell Smart 86:n ja hänen aisaparinsa 99:n, kamppailut rikollista "kaaosta" (KAOS) vastaan. Kultaisen 60-luvun komediasarja lanseerasi monien bondimaisen gadgettien (joita tuoreimmassa versiossakin esiintyy ehkä liiaksikin) lisäksi ensimmäisenä matkapuhelimen esiversion - sen kuuluisan kenkäpuhelimen.

Agenttijärjestö älykköineen kaikkineen on siirtynyt 2000-luvulle. Don Adamsille sekä muille sarjan näyttelijöille osoittaa kunnioitustaan tuore Salainen agentti 86 -elokuva (Get Smart), jonka pääosissa tunari-86:sena häärii Jim Carreyn manttelinperijäksi nimetty Steve Carell. Carellin aisaparina, hehkeänä 99:ä loistaa Pirun punaiseenkin pukeutunut Anne Hathaway. Agentti 23:na mahtailee WWE-painimatoilta tuttu Dwayne "The Rock" Johnson ja pomona Alan Arkin. Elokuvan käsikirjoitukseen ovat näppinsä tunkeneet alkuperäisessä sarjassa vaikuttaneet Mel Brooks ja Buck Henry.

Elokuvan asetelma on sarjastakin tuttu hyvä vs. paha. CONTROLLIN arkkivihollinen KAOS on palannut hiljaiselostaan luomaan ydintuhon uhkaa. Tätä uhkaa laimentamaan Venäjälle lähetetään "kauhukaksikko" 86 ja 99, jotka saavat vastaansa pääkonna Siegfriedin (Terence Stamp). Agenttikaksikon maailmanpelastus-operaatio tarjoaa räminän ja räiskinnän lisäksi, esikuvansa tapaan, smartimaista romantiikkaa.

Loppujen lopuksi elokuva tekee yllättävän hyvin kunniaa 40-vuotiaalle esikuvalleen. Carell onnistuu täyttämään hyvin Don Adamsin laakerikengät, eikä 99-Hathaway häviä seksikkyydessään yhtään Barbara Feldonille. Vanhat vitsit naurattavat yhä ja elokuvaa täydentää hyvin myös monet cameo-vierailut. Lopun ennalta-arvattavuus ja joidenkin vitsien toistettavuus kuitenkin laskee hiukan katsojaviihtyvyyttä. Mielestäni elokuva sopii niin alkuperäisen sarjan ystäville (onhan elokuvassa on monia viittauksia ko.sarjaan), kuin ensikertalais-smarttilaisille. Kolme ja puoli tähteä - tai uskotteko kaksi? Entä yksi?

Voi Max, meillä on ainoastaan neljä minuuttia aikaa pelastaa maailma!




PS Sarjan ystäville on olemassa oma wouldyoubelieve-sivustonsa - uskotko?


keskiviikkona, elokuuta 06, 2008

Pyörät ne pyörii

Löysin varastetun pyöräni - anteeksi vaan karkea kieliasu, mutta raiskattuna. Siellä se lojui, molemmat vanteet solmussa, tarakka ja kissansilmäkin rikoittuina. Harmi sinänsä. Hyvin palvellut pyöräni on nyt romuna, nyyh! Kipaisin kirpparille kulkupeli mielessä ja sieltähän löytyi sininen (aivan kuin minulle tarkoitettuna) montage-fillari, eli maastopyörä 21-vaihteineen. Eikä ollut edes kallis - 40 euroa. Ihan kivastihan tuo kulkee, mutta kauan menee totutellessa uuteen vanhaan pyörään.

Tänään kävin Helsingissä - tai siis piipahdin yhdessä Prinsessan kanssa. Oli ihan kiva päivä, vaikka piipahdus olikin. Tosin surettaa ko. ystäväni masentuneisuus ja ahdistus. Mutta tukea varten ystävät ovat olemassa.

Huomenna elokuviin, katsomaan Salaisen agentin (86) seikkailuita ennakko-näytöksessä. Eikä maksa kuin 4,50 euroa. Tuollaiseen tarjoukseen opiskelijan on pakko tarttua!


lauantaina, elokuuta 02, 2008

Väsymys

Väsyttää. Heräsin puoli viideltä (am siis) tekemään kandia. Ei muuta kuin junaan ja Lahteen. Seitsemän tunnin huhkimisen tuloksena 1/3 kandista on valmiina. Ne tärkeimmät luvut ovat vielä tekemättä, mutta silti jäi hyvä mieli.

Rosmo vei eilen pyöräni - luotettavan, vanhan, jo kaiken nähneen Tunturi Tuiskuni keskellä kirkasta päivää. Jotenkin on haikea olo. Tänä kesänä tuli viimein pyöräiltyä oikein olan takaa ja nyt joudun turvautumaan apostolinkyytiin. Ei opiskelijalla ole varaa uusia pyöräkalustoa, ei edes käytettyyn sellaiseen näy tämän hetkisessä talousarviossa varaa. Mutta ei mitään - onneksi on vielä kaksi tervettä jalkaa joilla matkaa taittaa.

Minjalta vastaanoti
n eilen blogitunnustuksen. Kiitos siitä! :)

Here are the rules
1. Only 5 people are allowed to receive this award. 2. Four dedicated followers of your blog. 3. One has to be new to your blog and live in another part of the world. 4. You must link back to whoever gave you the award.

Ja suomeksi sanottuna siis: 1. Tunnustuksen voi antaa viidelle henkilölle. 2...joista neljä seuraavat blogiasi. 3. Yhden täytyy olla uusi blogissasi ja asua eri paikassa. 4. Linkki siihen blogiin, jolta sait tämän tunnustuksen.

Tätä blogia lukee sen verran harva ihminen, että kaikki saavat halutessaan palkinnon! Jee! :) Kohta on ruoka ja sitten lähden kyllä nukkumaan vähäksi aikaa..


torstaina, heinäkuuta 31, 2008

Paidattomana

Torstain väri oli sininen. Silmillä sinisävyiset aurinkolasit (ja sininen kypärä pyöräillessä) - päällä vaaleansininen t-paita, jalassa sinisen sortsit ja jalassa tietysti siniset sandaalit. Helteisessä säässä piti ottaa paitakin yhdessä vaiheessa pois - tosin läheisellä koripallokentällä. Oli toinen kerta, kun otin paidan pois ihmisten ilmoilla (ensimmäinen kerta tapahtui Kaivarissa).

Aamuseitsemältä olin jo kouluhommin parissa. Alan itsekin uskoa siihen, että jos tekee vähän tekstiä kerrallaan, niin joskus tekele voi olla jopa valmis! Huomenna kai pidän pientä taukoa opinnoista (jotain pientä silti pitää niidenkin eteen touhuta) - pitäisiköhän sitä nukkua hiukan pidempään, jotta lauantaina taas jaksaisi?

Tapasin erään ystäväni pitkästä aikaa. Oli kiva viettää aikaa ja haahuilla ympäri Lahtea. Kävimme huonekaluostoksilla. Tai no, hän osti sängyn. Aika hidasta palvelua - 20 minuuttia kesti myyjän tulo sänkyosastolle. No, hyvää aikaa oli rupatella sängyn reunalla. Itse aloin heti suunnitella oman kämppäni (sitten joskus jossainpäin maailmaa) - sinistä tulee olemaan kyllä ja paljon! Jos olisi yhtä rikas kuin köyhäkin, niin ostaisi heti sängyn ja tuolin ja mattojakin. Haaveilla saa. Hieman pisti kyllä ärsyttämään taljat, joita ko.huonekaluliike möi. En vaan tajua, kuka moista edes tarvitsee seinälleen tai lattialleen. No, ehkä joku jolla on huono maku ja parisataa euroa ylimääräistä..

Huomenna on jo elokuu. Harmittavan nopeasti kesä meni. Kesä, jonka olisi voinut viettää paremminkin..Pah..


maanantaina, heinäkuuta 28, 2008

Tavarat turvassa

Koko pieni omaisuuteni on jälleen turvassa - siis hallussani. Turvassahan ne olivat koko viikonlopun ajan lukkojen takana ja videovalvonnan alaisena. Vaan eipä kukaan ole kaivannut, siis laittanut viestejä kännykkään. Eräs ystäväni laittoi naamakirjaan viestiä kiireistä kesästään. Ovat perheen kanssa reissanneet ahkerasti ja jopa ajaneet kotipaikkakuntani ohitse. Hän kertoi meinanneensa soittaa, muttei sitten viitsinytkään - aamuyö kun oli. Ei tuo olisi haitannut, ystäville linjat ovat avoinna 247 - muut saavat odottaa ns. virka-aikaan.

Tällä viikolla olisi tarkoitus paahtaa kandia niin paljon kuin henkinen kunto antaa myöden. Johdanto on jo pulkassa ja yksi varsinainen lukukin jo "valmiina". Seuraavaksi pitää lukea lainsäädäntöaineistoa (hallituksen esityksiä ja valiokuntien lausuntoja - eduskunnan vastauksia unohtamatta). Oh joy..


lauantaina, heinäkuuta 26, 2008

Tiedä, itkeäkö vai nauraa..

Seuraavalle asialle voisi nauraa joskus - muttei ehkä tänään. Tapani mukaan ajattelin käyttää hellepäivän opiskeluun Lahden tiedekirjaston 24h-atk-luokassa (kun varsinainen kirjastopuoli on kesälauantaisin kiinni, esmi-avaimella siis pääsee atk-luokkaan milloin tahansa).

No, pari-kolme tuntia siinä ahersinkin hikihatussa. Ajattelin käydä hakemassa vettä pullooni - nestetankkauksesta kun pitää huolehtia. Laitoin normaalisti oven kiinni. Mutta, takaisin tullessa ovi ei auennutkaan - eipä tietenkään. Huippumoderni ovijärjestelmä meni tilttiin, eikä siis päästänyt takaisin sisään. Kokeilin tuloksetta muitakin ovia. Mietin, että jaahas - taisi loppua opiskelu tältä viikonlopulta. Luokkaan jäivät kirjojen ja muistitikun (johon kandia on aherrettu) lisäksi sellaiset pienet tärkeät asiat, kuten kotiavaimet, kännykkä, lompakko henkkareineen kaikkineen, sandaalit, silmälasit, aurinkolasit..

Eipä sitten muuta kuin manuaalisesti ulos helleilmaan paljain jaloin ilman puhelinta, rahaa (olo oli kuin jollain hobolla). Piti kotiväellekin pirauttaa läheisen pääkirjaston vahtimestarin (joka tietenkin oli joku kesä-hessu) kännykästä. Onneksi osaan peräti kolme numeroa ulkoa, jotta edes jotain apua saan tarvittaessa.

Mitä tästä opin? Ehkä sen, että luuri ja lompakko pitää olla aina messissä, siis aina vaikka vaan kävelisi oven toiselle puolelle. Luoja tietää, miten olisi käynyt ellei pääkirjasto olisi ollut auki ja olisi sataa pläjäyttänyt. Maanantaina sitten hakemaan koko omaisuuttani, joka toivottavasti on turvassa. Ja sen kirjastonkin piti sitten lauantaina olla kiinni. Heh heh..


torstaina, heinäkuuta 24, 2008

Pessimisti ei pety

Kulunut kesä on ollut hienoinen pettymys. Vaikkeivät odotukset kovin korkealla olleetkaan, niin vähän huono maku on jäänyt. Ystävien kanssa on pitänyt tehdä sitä ja tätä, mutta johonkin he katosivat. No, toisaalta muutamien ystävien kanssa on oltu yhteyksissä ihan kivasti. Pettynyt olen ollut myös itseeni - olisiko aika katsoa itseäni peiliin, vai mitä tässä pitäisi tehdä? Ystävien tekemisiin ja ajatuksiin en voi vaikuttaa, mutta omiini onneksi voin. Kandistakin on saatu jo muutama "raaka" luku valmiiksi.

Puimme Prinsessan kanssa parina viime päivinä "meitä" lähinnä mesen välityksellä. Itselleni on jo pitkään aikaan käynyt selväsi, ettei meitä ole - ainostaan kaksi täysin erilaista ihmistä. Ja ihmissuhdetkeskustelut mesessä vain näköjään vahvistivat asian. Ei siinä mitään - hyvä että vatvominen loppuu ja voin keskittyä esimerkiksi kouluhommiin täysillä.

Onneksi sain Englantiin tekstiviestiyhteyden, monien hankaluuksien jälkeen. Laitoin ensin pari viestiä Sveitsiin (ystäväni oli laittanut väärän maasuunnan kortissaan), mutta tarkastuksen ja maanumeron vaihtamisen jälkeen (Englantiin siis +44) yhteyskokeilu meni läpi. Tiskaamista on kuulemma harrastettu ihan riittämiin lukuisten häiden takia. Pitääköhän tiedustella, tuleeko kirosanat englanniksi vai suomeksi?

Eilen kävin Punaisen Ristin paikallisosaston kesäretkellä - missäpä muualla kuin kesäteatterissa. Hieno näytelmä (Vilttiketju) hienolla paikalla! Oli kiva jälleen huomata, kuinka työteliään järjestämisrumban (linja-auto, liput yms.) palkkana on tyytyväiset osallistujat. Mummot ja paapat kiittelivät piristävästä retkestä. Nämä ovat niitä hetkiä, jolloin kokee itsensä todella tarpeelliseksi. Niih..


sunnuntaina, heinäkuuta 20, 2008

Matkakuumetta

Luin tänään aiemmin viikolla saamani kortin ystävältäni, joka oleskelee Shakespearen maisemissa (Alcester, West Midlands) kieliharjoittelussa. Ja vielä ihan tyylihotellissa. Kaikki on mennyt kuulemma hyvin - ainoastaan matkapuhelinnumero joutui vaihtoon. Täytyy tänään tehdä yhteyskokeilu, jos vaikka onnistuisin vääntämään oikeat numerot. Eilen katselin jo haikeana, mitä kaikkea Keski-Englannissa olisi tarjolla. Pitää nyt laskelmoida ja katsella, mitä tuleman pitää. Tarkoitus nimittäin olisi käydä kielikaunotarta tervehtimässä, kuten puhe on ollut. Saa nyt nähdä..

"Jos rakkaudesta puhut, puhu hiljaa."


torstaina, heinäkuuta 17, 2008

Isoa kovaa..

Eilen ja tänään tuli sitten pyöräiltyä oikein sydämen pohjasta - reilut 30 km). Eilen ulkoilutin iltapäivällä Tunturi Tuiskuni Lahteen - 17,6 kilometriä kotipihasta Lahden rautatieasemalle parkkiin keskinopeudella 21,7 km/h. Tänään erään ystäväni kanssa poljimme sellaisen Tour de Lahden (nimensä mukaisesti, heh). Oli pakko kisauttaa Puksu-junakin ylämäkeen, pientä sykkeennostoa. Lahdessa fillarointi teki kuulemma ystäväni reisille ihan hubaa (taisi eilinen bikki painaa jaloissa, hih). Tourailun jälkeen lähdin sitten kotimatkalle - tahti oli verkkaisempaa kuin eilisellä menomatkalla. Onneksi myötätuuli avitti tällä kertaa matkaa jonkin verran..

Sain poliisilta postia. Järjestyksenvalvoja-kortti odottaa itseään vielä parisen viikkoa, mutta onneksi väliaikaisella todistuksella voi tehdä jv-hommia. Illalla voipi nauttia mansikoista ja kermavaahdosta. Täytyyhän sitä energiaa pumpata, nyt kun sitä on ihan riittävästi mennyt..

Huomenna toki uusi merkintä, mutta jo nyt perjantaisen Suomen-vieraan kunniaksi. Iron Maiden - Bring Your Daughter To The Slaughter. YEAH!!! Onnekkaat he, jotka pääsevät keikalle - nyyh...



keskiviikkona, heinäkuuta 16, 2008

Kaivopuiston kallioilla..

..on kulkijan hyvä olla ja katsella aavalle ulapalle. Eli terveiset Helsingistä! Siellä kuluikin ennalta vähemmän aikaa. Ensin satunnainen matkailija piipahti Kuntatalolla moikkaamssa ihania tuttuja - lounastaen ja höpöttäen kaikenlaista.

Tämän jälkeen piti mennä elokuviin (Sinkkuelämää), mutta raitiovaunu vei miehen kohti Eiraa. Kävin Kaivopuistossa ihmettelemässä paikallisten kesänviettoa - eikä hassumpaa ollenkaan: nukkumista viltin päällä, auringonottoa ja jotkut kuhertelivatkin. Harmitti, että ihan hyvä piknikkisää meni harakoille. Helsinki-reissun jälkeen oli mieluisaa pulahtaa järveen ja makoilla saunan lauteilla..


sunnuntaina, heinäkuuta 13, 2008

3

Meinasin unohtaa (ja näköjään unohdinkin) blogini tärkeän merkkipaalun. Eilen JustBlogIt täytti kokonaiset kolme vuotta! Tällä hetkellä merkintöjä on kunnioitettavat 376 kappaletta. Tosin täytyy muistuttaa, että joitakin vuosia sitten tapahtunut Blogger.comin uudistustyö vei monia kullanarvoisia merkintöjä bittitaivaaseen (RIP).

On ollut kiva kirjoitella elämääni koskevista asioista, vaikkei ne iloisia ole aina olleet - surullisuus kuuluu elämään, siitä ei kai pääse mihinkään. Välillä itsesensuuri iskee, mutta se taitaa olla kaikkien bloggaajien synti - eikö? Olen kuitenkin yrittänyt kertoa kaikista merkittävistä asioista ja ihmisistä - mielestäni ne ja he ansaitsevat sen. Kiitokset blogini vakiolukijoille (teitäkin ihme kyllä on) ja kommentoijille - tästä on hyvä jatkaa, yhteistä matkaa!

Kolme vuotta sitten, näihin samoihin aikoihin, listoja hallitsi ja meitä miehiä villitsi USA:ssa ihana(!) Mariah Carey ja "We belong together". Olen kuitenkin saanut huomata kuluneen kolmen vuoden aikana omakohtaisesti, ettei joitain ihmisiä vaan ole luotu yhteen. Mutta minkäs teet?



Twitter Delicious Facebook Digg Favorites More