Pessimisti ei pety

Kulunut kesä on ollut hienoinen pettymys. Vaikkeivät odotukset kovin korkealla olleetkaan, niin vähän huono maku on jäänyt. Ystävien kanssa on pitänyt tehdä sitä ja tätä, mutta johonkin he katosivat. No, toisaalta muutamien ystävien kanssa on oltu yhteyksissä ihan kivasti. Pettynyt olen ollut myös itseeni - olisiko aika katsoa itseäni peiliin, vai mitä tässä pitäisi tehdä? Ystävien tekemisiin ja ajatuksiin en voi vaikuttaa, mutta omiini onneksi voin. Kandistakin on saatu jo muutama "raaka" luku valmiiksi.

Puimme Prinsessan kanssa parina viime päivinä "meitä" lähinnä mesen välityksellä. Itselleni on jo pitkään aikaan käynyt selväsi, ettei meitä ole - ainostaan kaksi täysin erilaista ihmistä. Ja ihmissuhdetkeskustelut mesessä vain näköjään vahvistivat asian. Ei siinä mitään - hyvä että vatvominen loppuu ja voin keskittyä esimerkiksi kouluhommiin täysillä.

Onneksi sain Englantiin tekstiviestiyhteyden, monien hankaluuksien jälkeen. Laitoin ensin pari viestiä Sveitsiin (ystäväni oli laittanut väärän maasuunnan kortissaan), mutta tarkastuksen ja maanumeron vaihtamisen jälkeen (Englantiin siis +44) yhteyskokeilu meni läpi. Tiskaamista on kuulemma harrastettu ihan riittämiin lukuisten häiden takia. Pitääköhän tiedustella, tuleeko kirosanat englanniksi vai suomeksi?

Eilen kävin Punaisen Ristin paikallisosaston kesäretkellä - missäpä muualla kuin kesäteatterissa. Hieno näytelmä (Vilttiketju) hienolla paikalla! Oli kiva jälleen huomata, kuinka työteliään järjestämisrumban (linja-auto, liput yms.) palkkana on tyytyväiset osallistujat. Mummot ja paapat kiittelivät piristävästä retkestä. Nämä ovat niitä hetkiä, jolloin kokee itsensä todella tarpeelliseksi. Niih..

Posted in IHMISSUHTEET , KESÄ08