Näytetään tekstit, joissa on tunniste TALVI08. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste TALVI08. Näytä kaikki tekstit

keskiviikkona, joulukuuta 31, 2008

Hyvää uutta vuotta 2009!

Vanha vuosi on jälleen takana on tullut aika kiittää blogin lukijoita kuluneistä hetkistä sekä uskollisia blogisteja heidän kommenteistaan. Olen yrittänyt peilata tuntojani jossen syvällisesti, niin ainakin pintaraapaisulla. Paljon on kerrottu, mutta paljon jäänyt kertomatta. Vuosi on ollut aika tasapaksu - pettymyskin, mutta muutamia kivoja pikku yllätyksiä on tullut. Pääasia on, että vielä ollaan hengissä!

Jokaiselle teille tasapuolisesti kiitos ja Rauhallista vuodenvaihdetta sekä terveyttä vuonna 2009! Palaan jo huomenna asiaan Helsinki-tunnelmissa.


maanantaina, joulukuuta 29, 2008

Happy-Go-Lucky

Aatonaaton ratoksi kävin Kinoiiriksessä katsomassa paljon kehutun "Happy-Go-Luckyn". Elokuva ei jättänyt kylmäksi, vaan tarjosi kahden tunnin verran laadukasta brittielokuvaa. Onnellisuus, jota me kaikki haemme kaikkialta, on elokuvagenressä klisee, mutta Mike Leigh on saanut aiheesta paljon irti.

Poppy (Sally Hawkins) on kolmekymppinen ala-asteen opettaja, joka huokuu onnellisuutta ja levittää sitä niin laitapuolen kulkijalle kuin autokoulun opettajalleenkin - tanssien flamencoa ja pyöräillessäänkin. Poppy ei osaa teeskennellä, vaan on oma (toisten mielestä ärsyttävä) itsensä niin kämppäkaverin kuin perheenjäsenienkin seurassa. Sinkkuna hyvin viihtyvän kaunokaisen elämä saa käännekohtansa, kun hän tapaa koulussa erään fiksun miehen.

Pidin elokuvasta - en siksi, että olen brittiläisen elokuvan ystävä. Tarina on uskottava ja se kulkee sivupoluistaan huolimatta kohti päämääräänsä silti jättäen katsojansa arvailujen varaan. Lisäksi Lontoon kadut huokuvat kesäistä kauneutta tarjoen aidon ja rehellisen elokuvamiljöön.

Elokuvan nähtyäni olen hiukan kateellinen - tahtoisin olla yhtä onnellinen kuin Poppy ja nauttia elämän pienistä asioista. Mutta jokainen on kai oman onnensa seppä.


perjantaina, joulukuuta 26, 2008

Joulu joutui

Niin se joulu joutui ja ollaan Tapaninpäivässä. Aatto ja joulupäivä menivät kyllä aika hujauksessa. Pukkikin kävi eli sen verran kiltti olen ollut - mutta tärkeintähän on antamisen ilo, ei kä saaminen. Pakollisen suklaan lisäksi sain cowboy-tyylisen kaulasolmukkeen (vai mi kä tuon oikea nimi on) ja käsi-gepsin (CC 300), jolla on kiva painaa menemään kaikenlaisten harrastusten parissa. Vielä kun saisi akkuparistot tuohon vehkeeseen niin voipi ulkoiluttaakin sitä - ulkojäätä odotellessa.


lauantaina, joulukuuta 20, 2008

Jouluviinistä

Joulu tulee kohisten, sen huomaa lisääntyvästä ihmismassasta erinäisissä kauppakeskuksissa ja joulumusiikkitarjonnan lisääntyessä radiokanavilla. Kävin äsken Alkossa tarkastelemassa viinivalikoimaa - jos tänä jouluna ostaisi jonkun viinipullon palan painikkeeksi. Valinta on sinänsä helppo, kun täytyy ajatella ainoastaan itseään ja valintakriteerinä on joko reilu kauppa tai luomuus. Mutta merkkiä pitää vielä arpoa ennen joulua. Sinänsä punaviini sopisi jouluruokiin kuin lumi maahaan, mutta pidän valkoviinistä enemmän. Saas nähdä, mitä joulupöytään kannetaan. Kumpaa te kannatatte - punkkua vai valkkua?

MA Numminen kertoo seuraavaksi, mitä tapahtuu, kun joulupukki puree ja lyö. Toivottavasti maltatte vielä hetken olla kilttejä poikia tai tyttöjä..


keskiviikkona, joulukuuta 17, 2008

Joulu ja kiireet

Joulukiireet alkavat viimein helpottaa. Kaikki kortit ovat postissa ja muutama paketti uupuu pukinkontista - sitten se olisi siinä. Vein tänään Kuntatalolle varamammalleni ja toiselle kaunotarkolleegalle pikkupaketit joulukortin kera kiitokseksi ystävyydestä sekä työtoveruudesta. He ovat hymyllään ja positiivisuudellaan antaneet minulle paljon - ja antavat aina, kun näemme. Toivoisin, että voisin antaa heille myös jotain itsestäni - heidän kanssaan on mukava jutella ja parantaa maailmaa edes hitusen. Tietysti toivoisin myös heille rakkautta, jota he todella, kuten jokainen meistä, ansaitsee - kumppanin, joka seisoo vierellä niin myötä- kuin vastamäessä. Varamammastani tulee ensi vuonna isoäiti ja olen niin onnellinen niin hänen kuin hänen tyttärensä puolesta.

Prinsessan kanssa on tullut juteltua - lähinnä tosin tekstiviestien ja sähköpostin välityksellä. Sotakirves on haudattu ainakin siihen asti kun pääsemme kunnolla puhumaan. Meillä molemmilla on omat elämämme ja toiveemme sen suhteen. Lisäksi olemme niin erilaisia kuin olla ja voi. Mutta saa nähdä - uuteen vuoteen mennessä voidaan olla hiukan viisaampia tämänkin suhteen. Ehkä minun pitäisi vaan alkaa elää omaa elämääni - suruineen ja murheineen.

L.A.O.S:n Panda style - jeah!



sunnuntaina, joulukuuta 14, 2008

Piparit ja pulla

En tiedä, milloin totuus iskee - vastoin kasvoja. Siis totuus siitä, että perjantaina oli viimeinen graduseminaari-istunto. Tämä tarkoittaa sitä, että lopputyö on enää ainoastaan minun (ja osin ohjaajan) murhe. Olihan tuosta seminaarista todella paljon hyötyä - varsinkin tästä syksyn sessiosta. Hyvä ja innokas ryhmä antoi runsaasti vinkkejä ns. matkan varrelle. Tarkoituksena on ollut, että olisin saanut gradulukuni jouluun mennessä suomen kielen lehtorille ja professorilleni tarkastettavaksi - mutta saa nyt nähdä, kun tuo kandikin pitäisi vielä saada päätökseen ennen kolmatta periodia. Joulupyhinä on aikaa, ei kai sitä muutakaan tekemistä tule olemaan.

Eilen sain postiin lähes kaikki joulukortit - muutaman laitan huomenna menemään ja osan annan
ns. käteen. Pyrin aina tekemään korteista omannäköisiäni, vaikken askartelemaan juuri ryhdykään (kuka nyt minun tekemiäni kortteja haluisi vastaanottaa - saati laittaa näytille). Valitsen kortin vastaanottajan mukaan ja koristelen kortit tarroilla. (ei kovin miehistä toimintaa, mutta pitäähän sitä hieman panostaa). Lisäksi olen halunnut saada kortteihini erityisen seimileiman, jota Lahti on julkaissut jo vuosia. Vielä kun saisi lahjat hankittua.

Ruuhkaisin pikkujouluaika lienee ollut tänä viikonloppuna. Itse en ole moisiin muutamaan aikaan osallistunutkaan, mutta on mukava kuulla/lukea erinäisiä kertomuksia illanvietosta. Tällä kertaa turinoinnin lopuksi hieman jouluista musiikkia. Pipareita ja pullia on varmaan jo syöty yhdessä jos toisessa osoitteessa. Eli Eevil stöö-Pipari ja Pullat
.



keskiviikkona, joulukuuta 10, 2008

Stadin mestoilla

Itsenäisyyspäivä ja sen jälkeinen elämä on kulunut pääasiallisesti Helsingissä. Lauantaina (eli siis 6.12.) osallistuin erääseen harrastelijatapaamiseen ja päivä kului mukavasti ratikalla reissaten ympäri Helsingin keskustaa sekä Käpylää/Toukolaa/Vanhakaupunkia (josta kuva).

Maanantaina puolestaan istuin lähes koko päivän SPR:n valtuustossa, jonka jäseneksi minut valittiin Oulun taannoisessa yleiskokouksessa. Valtuusto keskusteli , tosin tiukan aikataulun vuoks aika vähän, järjestön tärkeästä roolista nopeana auttajana ja alustuksina oli muun muassa Kauhajoen tapahtuma SPR:n silmin (ja korvin). Myös maailmantalous ja sen vaikutus järjestön toimintaan oli keskustelun aiheena - onhan hallituksemme puheenjohtajana Suomen Pankin pääjohtaja Erkki Liikanen.

Keskiviikkona (eli tänään) piipahdin jälleen Kuntatalolla. Lisäksi tapasin erään rakkaan ystävän Helsingin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan kirjastossa (jossa metsästin gradukirjallisuutta) ja kahvittelin hänen kanssaan hetkisen turisten kuulumisia ja sopien muun muassa liikunnallisia aktiviteetteja.


Olen oikeasti miettinyt muuttoa Helsinkiin ja katsellut sopivia "kulmia" sillä silmällä. Mutta muutto tarvitsisi pääomaa ja hieman varmuutta tulevaisuudesta - kumpaakaan ei tällä hetkellä ole liikaa. Olisi kiva nähdä kavereita enemmän kuin pari kertaa vuodessa - eräänkin ystävän kanssa on varmaan jo pitänyt juoda kuuden kaakaot viinipulloilloista puhumattakaan. Toisaalta inhoan Helsingin talvea - loskaa ja kuraa. Kengät ja sukat märkinä. Ei lunta, ei ulkojäätä.

Videona tällä kertaa suomalaista rap-musiikkia: Avain feat. Jurassic-Roihuvuori. Avain aka Asa pokkasi männä viikolla Teosto-palkinnon. Eikä Roihuvuoressa mitään pahaa ole - on tullut "muutaman" kerran ko. kaupunginosassa vierailtua ja 82 ajeltua. Ihan rauhallinen mesta.



lauantaina, joulukuuta 06, 2008

6.12.2008

Oi katso Suomi, sinun päiväs koittaa....

Hyvää Itsenäisyyspäivää kaikille!


torstaina, joulukuuta 04, 2008

Tekstarirakkautta

Olen viime aikoina lukenut Metro-lehteä innokkaasti ja odottanut, jotta pääsisin lehteen käsiksi. Tärkeimpänä syynä (toimittajaystäväni juttujen lisäksi) sen tekstarit-palsta. Siinä lukijat voivat päästää sanallisen arkkunsa valloilleen - ja ovathan ne sitä tehneet. Valituksia ruuhkista, töykeistä bussikuskeista tai keravalaisista z-junissa - mukana toki myös muutama kiitos ja kaunis sana ystävällisestä asiakaspalvelusta.

Suurin mielenkiinto kohdistuu, parantumattomana romantiikkona, rakkaus- ja kaipausviesteihin. Etenkin vuosaarelaisen ja Romantikon "jatkokertomus" hakee vertaistaan. Tarina lähti siitä, kun nimimoli ihastunut bussissa Vuosaareen matkalla olevaan kaunottareen. Lainaan tiistain (2.12.) tekstiviestipalstalla olleita viestejä: "Rakas: Näin sut tänään vilaukselta. Sait sydämeni sykkimään tuhatta ja sataa, niin kuin monta kertaa aiemminkin." Romantikko tilittää seuraavan sivun viestissä: "Ihana, suloinen nainen Vuosaaresta: Luulin, että tunne on molemminpuolinen, mutta mitään en saanut sinusta tietää. Kohtaammeko enää koskaan? Mieleeni jäit, kuin syksyn tuuli ja lehdetön puu". Ihanaa, eikö? Rakastan tuollaisia romanttisia kohtaamisia ja innolla jään odottaamaan, mitä tuleman pitää.

Eilen törmäsin Prinsessaan lyhyesti - varmaan viiden sekunnin ajan hänen palauttaessaan erään lainassa (ja kirjastossa myöhässä) olleen kirjan. Aika jäätävä oli katsekontakti molemmilla. Täytynee nyt raapustaa joku sähköpostiviestivastaus hänen ajatuksiinsa - tekstareilla on keskusteltu jo ihan riittävästi.


tiistaina, joulukuuta 02, 2008

Tunteitten vuoristorataa

Kuluneen viikon päätteeksi olin hämilläni siitä, miten ihmisen fiilikset voivat mennä niinkin lyhyen ajan sisällä sellaista vuoristorataa ettei kyydissä pysy kukaan. Viime maanantaina koin positiivisen yllätyksen, kun eräs ystäväni lähetti minulle partiolaisten adventtikalenterin (kuulemma mielitontulleen, heh!) toivottaen joulunodotusta ja aherrusta opintoihin.

Ahkera on ollut hänkin - valtion kapean leivän ohessa hän opiskeli tiedottajaksi. Kunnioitettava suoritus työssäkäyvältä perheenäidiltä - ja muutenkin käsi nousee lippaan opiskeleville äideille, joista yhteen taas törmäsin torstaina - kävimme hänen ja hänen ystävänsä kanssa pienellä shoppailukierroksella. Shoppailumerkintään viitaten: nyt olin peräti kahden kaunottaren kanssa ostarikeikalla! Ennätystä tosin pitää eräs Tukholman kenkäkauppapyörintä, jossa niitä kaunottaria oli x määrä. Riemua aiheutti myös perjantainen toiseksi viimeinen graduseminaari, jossa opponoitiin allekirjoittaneen graduluku - kritiikki painoittui yllätyksekseni lähinnä kielioppiin. Ensi viikoksi pitänee sitä hieman viilata ja sen jälkeen se onkin valmis suomen kielen tarkastukseen.

Murhetta sen sijaan on aihettanut Prinsessa. On aika karua kuulla jälkikäteen pahasta olosta ja niiden "ei niin järkevästä" tukahduttamiskeinoista - luulisi, että vuosien tuntemisen jälkeen tuo yhteydenottokynnys olisi mahdaltunut. Puimme eilen tekstiviestitse (kun tuo verbaalinen keskustelu on aina ollut meille vaikeata. Siis vaikka "meitä" ei sanan varsinaisessa mielessä koskaan ollutkaan, eikä tule - puhalsin pelin poikki jo ennen sen alkamista. Mutta sitä se on.


torstaina, marraskuuta 27, 2008

Mässyä

Minja antoi minulle makean mässymeemin. Poikkesin tänään karkkikaupassa, joten nyt on hyvä aika meemeillä - kun on mautkin kerrattu. Karkit on jo syöty, joten kuvat ovat jostain muualta..

Eli: 1. Valitse vähintään viisi irtokarkkilaatua, jotka valitsisit oikeastikin karkkipussiisi. 2. Ota karkeista joko itse kuvat tai nappaa ne netistä ja julkaise ne blogissasi. 3. Tämän jälkeen haasta vähintään vähintään kolme ihmistä tekemään tämä meemi, ja linkkaa heidän blogeihinsa. Voit haastaa myös useamman! Koita arvata, mistä nameista he tykkäävät. 4. Halutessasi voit vielä selvittää sanallisesti valintojasi.

Haastan Annen ja Sooloilijan.

1. Jugurttirusinat - aivan pakko saada säännöllisin väliajoin.
2. Hedelmänaperot - kauhotaan suuhunkin kasa kerrallaan.
3. Lakutoukat - ei vaan voi vastustaa.
4. Jättilakritsipuikot - näitäkin löytyy ihan kivasti.
5. Viinikumit
- niistä vain ei voi olla pitämättä!


sunnuntaina, marraskuuta 23, 2008

Shoppailuseurustelua

Minusta on mukava käydä naispuolisten ystävieni kanssa shoppailemassa. Onhan tuota jo käytykin - kenkäkaupoista sekä optikkoliikkeistä lähtien aina vaate- ja sänkyostoksille. Makutuomarina oleminen on mielestäni kunniatehtävä sinänsä ja shoppailureissut ovat kaikin puolin viihdyttäviä. Lähes aina meidät - siis ystäväni (kenen kanssa nyt on ollutkaan ostoksilla) ja allekirjoittanut on yhdistetty pariksi - joko seurustelu- tai aviopariksi. En tiedä miksi - kai meikäläinen on niin lutunen..:D

Itse olen todella otettu tuosta yleistämisestä ja väärien johtopäätösten tekemisestä, mutten olisi varma ystäväni puolesta. No, huumorilla tuollaiset tilanteet on kuitattu ja väärä olettamus korjattu ystävälliseen sävyyn - eihän siinä muuta voi tehdäkään. Vai pitäisikö lopettaa shoppailureissut kokonaan? Tuskin nyt sentään. Olen oppinut ostosreissuilla niin paljon ns. oikeasta elämästä (siis avo/avioliitosta) ja meikeistä, kengistä, vaatteista - keittiötarvikkeista puhumattakaan. Vielä anekdoottina, että pari kolme vuotta sitten erään ystäväni kanssa harjoitimme suukopua siihen malliin, että jo siitä läsnäolevat tulkitsivat meidät aviopariksi. Ei kai avioliitossa riidellä - eihän?


lauantaina, maaliskuuta 08, 2008

Naistenpäivää!

Eilen oli jälleen mukava päivä - lukuun ottamatta alkuillan järjetöntä päänsärkyä, joka vei allekirjoittaneen petiin jo ennen kymmentä. Hirveä jomotus, argh! Mutta päivä itsessään meni siis Tampereella. Pelailin yhden uuden tuttavuuden (kaunottaren) kanssa sulkapalloa tunnin verran. Sen jälkeen kävimme syömässä ja kahvittelemassa. Allekirjoittanut lörpötteli kyllä aivan liikaa, hämäläiseksi (mieheksi, jotka eivät kuulemma puhu eivätkä pussaa) siis.. *nolo* Seuraava sulkkistuokio on päätetty keskiviikoksi, toivon mukaan olen vähemmän suulaampi tuolloin. Hain myös N95:n huollosta, nyt pitäisi gps toimia.

Ja ihanaa Naistenpäivää kaikille kaunottarille! *halaa* Ihania olette kaikki! Tänään pitäisi nähdä Prinsessa pitkästä aikaa, jolla on vieläkin sydänsuruja. Ahdistaa ystävän puolesta, kun kaikki ei menekään suunnitellun mukaisesti. Mutta mikä elämässä meni käsikirjoituksen mukaan? Mutta toivon mukaan aika parantaa haavat..



torstaina, helmikuuta 28, 2008

Ihan kiva torstai

Eipä voi tässä torstaissa olla valittamista, vaikka meinasi käydä heti aamulla ns. kylmät. Unohdin lokerikon avaimen kotio (havahduin vasta puolivälissä Tamperetta). Voi kevät! En siis olisi saanut sisäpelikenkiä, sulkkismailaa ja juomapulloa ilman avuliasta virastomestari-setää. Kunnallisoikeuden tentti meni ihan..no, jotenkin. Olisi voinut paremminkin valmistautua, mutta kaikilla oli samanlaisia tuntemuksia. Kiva oli kuulla myös hallatovereiden kuulumisia ennen tenttiä, heitä ei koskaan näe liikaa.

Ennen sulkapallokurssin viimeistä osaa kävin syömässä erään toverin kanssa, joka on tuttu myös vapaaehtoishommista. Hän se jaksaa painaa opintoja kasaan huimalla vauhdilla. Voi kun itselläkin olisi ollut pari vuotta sitten virtaa yhtä paljon, niin olisin kenties jo valmistunut. Mutta puolitoista tuntinen ruokahetki oli kyllä paikallaan - juteltua tuli vähän kaikesta.

Pitkästä aikaa jaoin tänään sähköpostiosoitetta ja puhelinnumeroa kaunokaiselle. Yhteystiedot saanut on tullut tutuksi torstaisista sulkapalloilusta. Menemme ensi perjantaina pelailemaan tunniksi. Pelailu tarkoittaa siis palloilua höntsytunnelmissa. Tuskin maltan odottaa. Gradukin, tai siis tutkimussuunnitelma on saamassa lähestymisnäkökulmansa. Mutta siitä sitten joskus.

Huomenna on karkauspäivä. Mitäköhän kivaa sitä keksisi? Jos vaikka hamekangaskaupassa pyörisi..Ehkä en nyt kuitenkaan. Nyt kuitenkin eepostelen Kalevalan merkeissä.

Mieleni minun tekevi, aivoni ajattelevi
lähteäni laulamahan, saa'ani sanelemahan,
sukuvirttä suoltamahan, lajivirttä laulamahan.
Sanat suussani sulavat, puhe'et putoelevat,
kielelleni kerkiävät, hampahilleni hajoovat.


keskiviikkona, helmikuuta 27, 2008

Korkealaatuista teknologiaa

Muutaman päivän ajan olen taistellut N95:seni kanssa. Ihan mukava kapula, mutta gps ei toimi. Kokeilin ihanassa kevätsäässä, antaako satelliitit edes sijaintia - eivät antaneet. Eli kartalla ei olla ja se on aika huono juttu se. Konsultoin huoltoa, josko se pitäisi kiikuttaa sinne - takuun piikkiin tietysti.

Yritän paikkailla erään ystäväni sydäntä. Pitäisi päästä ihan kasvotusten puhumaan asiasta. Tekstiviestit eivät oikein vakuuta minua siitä, että hän on kunnossa. Ikäviä tuollaiset, mutta elämää, elämää..

Bongasin eilen VH1:ltä Belinda Carlislen Leave a light on. Nätti likka - jo tuolloin..



lauantaina, helmikuuta 23, 2008

Taas viikonloppu

Eilinen seminaari meni ihan mukavasti, vaikka kolme tuntia kuuntelemista ja opponointia on aivan liikaa. Mitenköhän pärjään, kun seminaari kestää koko päivän? Pitäisi ensi viikolla löydä lukkoon aihepiiri ja rajaus, jotta tutkimussuunnitelma tulisi joskus valmiiksi. Ensin tietysti luetaan torstaiseen kuta-tenttiin.

Niin muuten, viime vuoden kaltaista syntymäpäivätilitystä ette saa - valitettavasti. Vaikka vanheneminen ei mitään herkkua olekaan.


On 23rd Feb 1977 ...

The Number 1 single was:
Leo Sayer - "When I Need You"
For Number 1 single over the subsequent years Click Here

The Number 1 album was:
Shadows - "20 Golden Greats"
For Number 1 album over the subsequent years Click Here



maanantaina, helmikuuta 18, 2008

Joutsenia ja Sovitusta

Tänään piipahdin Helsingissä. Oli perin outoa tulla Lahden seudun lumimaisemasta (noin puoli metriä lunta) täysin lumettomaan pääkaupunkiin. No, jääpuistossa sentään oli tekojäätä ja pieni kinos lunta. Sääliksi käy, olisi varmaan pitänyt raahata muutama sata kiloa lunta z-junan kyydissä Helsinkiin.

Kävin turistiretkellä Vuosaaressa (aiemmin Itä-Helsinki-tietouteni rajoittui Herttoniemeen ja Mellunmäkeen). Metromatka meni uusia maisemia katsellessa. Vuosaari ei kyllä näyttänyt siltä, miltä olin kuvitellut. Tosin näkökulmani rajoittui Aurinkolahteen ja sen ihaniin joutseniin. Paikallisten ihmisten kanssa tuli myös muutama sana haasteltua. Vusaaressa olisi pitänyt viettää toinenkin tunti, mutta elokuva kutsui.

Kävin siis Kinopalatsissa katsastamassa paljon kehutun Sovitus-elokuvan (Atonement). Mitäpä tuosta sanoisi, kun kaikki kehusanat tuosta valheesta, rakkaudesta ja ikuisesta toivonkipinästä kertovasta elokuvasta on jo sanottu? Hyvä tarina Ian McEwanin romaanin pohjalta, mainioita näyttelijäsuorituksia (no, kyllähän Keira Knightley olisi voinut olla paljon parempi) ja hienoja kamera-ajoja/kuvakulmia. Ja kunnon brittienglantiakin kuuli vaihteeksi - on se hieno kieli! Odotin toisenlaista loppua, mutta elämä - se on. Eihän sitä koskaan tiedä, mihin tämä taival vie. Eittämättä tämä mestariteos ja Oscar-suosikki (kyllä, pystejä sataa viikon päästä) kuuluu kategoriaan "kestää usean katselukerran".


keskiviikkona, helmikuuta 13, 2008

Ratinan varjossa

Tänään tuli tehtyä pikavierailu Tampereelle - olinkohan peräti pari tuntia itse paikkakunnalla. Kävin juttelemassa professorin kanssa juttelemassa gradusta. Palaveri sujui ihme kyllä hyvässä hengessä ja ehkäpä nyt päästään eteenpäin. Vielä on toki tutkimusongelma täsmentämättä ja tutkimuskysymykset hakusessa, mutta työnimi on jo valmiina. Loppuviikko täytyy kypsytellä aihetta ja kysymyksiä sekä hakea näkökulmaa. Tuskin maltan odottaa tutkimussuunnitelman tekoa. Huomenna taas Tampereelle, toivon mukaan on yhtä aurinkoinen ilma kuin tänään.

Huomenna on ystävänpäivä. Päivää on jo hehkuteltu joka paikassa ja joka tavalla. Muutama kortti tuli laitettua. Yhtään en odota takaisin, minulle riittää että ystäväni ovat olemassa. Vaikka nyt on hieman seesteisempi vaihe. Ehkä se tästä.

Rembrandsien myötä hyvää Ystävänpäivää - myös blogiystäville!





perjantaina, helmikuuta 08, 2008

Pettymys

Tämä viikko on ollut enimmäkseen pettymys ja tämänpäiväinen graduseminaari "kruunasi" kaiken. En tiedä, jotenkin oli sellainen mielikuva seminaarista, että ohjaaja on ymmärtäväinen ja auttavainen sekä tekee koko puurtamisesta edes jotenkin siedettävän. Mutta vielä mitä. Itse joutuu pähkäilemään senkin, mitä seminaarissa tehtävä tutkimussuunnitelma sisältää ja minkä laajuinen se on. Taidan kysyä muutamalta ystävältäni, jotka ovat jo G:sta selvinneet.

Tekisi mieli vetäytyä koko projektista, mutta se on edessä kuitenkin jossain vaiheessa - olisi pitänyt sittenkin raahautua seminaariin jo vuosi-pari aiemmin . Elämä saattaisi näyttää valoisemmalta. Ensi keskiviikkona sitten juttelemaan ideasta, eli tutkielman aiheesta ohjaajan kanssa. Mitenköhän tuostakin selviää? Eräs ystäväni yritti lohduttaa, että "kyllä se siitä". Kai se sitten siitä vielä iloksi muuttuu..


tiistaina, helmikuuta 05, 2008

Runebergiä ja laskiaista

Terveiset Tampereelta! Piipahdin siellä eilen piirihallituksen kokouksessa - kotiuduin sieltä vasta pu0li kahdeltatoista. Onneksi tässä on muutama päivä taukoa ennen seuraavaa Tampere-pyrähdystä. Ensi viikolla olisi tarkoitus yöpyä Tampereella (to-pe), mutta sen näkee sitten..

Laitoin eilen eräälle ystävälleni tekstiviestin, vaikka ystävänpäivä onkin vasta ensi viikolla. Kerroin hänelle, että hän on 13 vuoden ajan ollut tärkeä ihminen. En haluaisi menettää häntä, vaikka hän vakuutti, ettei niin tapahdu. Miksi sitten siltä tuntuu? No, ehkä meidän pitäisi puhua asiasta. En ole koskaan ollut mikään puhuja, mutta kai se on yritettävä. Yhden ystävän jo menetin, toista en halua.

Tänään on sekä Runebergin että laskiaispäivä. Edellisen kerran kansalaisrunoilijamme päivä osui laskiaistiistaille vuonna 1856. Saamme siis valita, laskemmeko pulkkaa runoillen Runebergin torttu suussa, vai syömmekö laskiaispullaa runoillen? Mutta liukasta laskiaista ja hyvää Runebergin päivää!

Suudelman toivomus (Kyssens hopp)
Kun istuin uneksien lähteellä,
kuulin huulillani suudelman hiljaa
toiselle näin puhuvan:
"Katso, hän tulee, katso, ujo tyttö
tulee jo; hetken päästä
lepään hänen ruususuullaan:
ja hän on uskollinen,
koko päivän kantaa minua,
kunpa ei metsämansikoita maistaisi,
ettei sekoittaisi minua niiden mehulla,
kunpa ei joisi lähdevettä
ettei minua musertaisi lasin reunaan,
kunpa ei lausuisi sanaakaan rakkaudesta,
ettei minua karkoittaisi ruususuultaan.

(suom. Risto Ahti)


Twitter Delicious Facebook Digg Favorites More