perjantaina, elokuuta 31, 2007

Candle in the wind

Kulunut viikko on ollut aika hektistä. Tämäkin blogimerkintä piti kirjoittaa keskiviikkona, mutta jos vaikka nyt ennättäisi. Kahden viikon pätkätyö, opiskelu (lähinnä nyt essee) ja muu harrastustoiminta (muun muassa Nälkäpäiväkeräyksen organisointi) on vienyt kiitettävästi aikaa. Sitten vielä pakollinen pyöräilytuokio, niin johan siinä vuorokaudesta on tunteja mennyt. Nyt on pieni hetki heittää merkintä, jottei aivan unohtuisi.

Kesä taisi mennä, ainakin ilmojen perusteella. Keskiviikkona sain taivaalta ilmaisen hiustenhoidon, kun en tietenkään ottanut lätsää sateenvarjosta puhumattakaan mukaan ulos. Niin ja samalla vaatteet tuli ainakin huuhdeltua jossei ihan pestyä. Mutta onneksi nyt on ollut poutaisempaa, saapi pyöräillä kastumatta. Onneksi sisälle ei ole satanut, on voinut katsoa yleis(m)urheilua kuivissa oloissa.

Tänään on kulunut 10 vuotta Sydänten Prisensessan eli Lady Diana Spencerin ennenaikaisesta poistumisesta taivaalliseen kuningaskuntaan. Muistopäivää ei voi missata - onhan tuota hehkutettu jo puoli elokuuta lähes jokaisessa juoru- televisio- ja aikakauslehdessä. On helppo muistaa, missä olin hänen kuollessaan - nukkumassa. Oli muistaakseni lauantai-aamu ja normaaliin tapaan katselin teksti-tv:stä yön tapahtumista. Nähtyäni otsikot alkoi käsi hamuta kohti kaapeli-tv:n kaukosäädintä.

Vaan
hirveä taakka oli hänellä - työläisperheen kasvatilla, sopeutua yläluokkaan ja kiireiseen prinsessaelämään. Itse ihailin häntä, vaikken Britannian kuningatarperheestä olekaan juuri kiinnostunut, lähinnä hänen avustustoimintansa takia. Harvalla prinsessalla on aikaa ja mielenkiintoa helpottaa sairaiden sekä köyhien elämää. Vaikkei hän varmasti täydellinen ollut, niin todennäköisesti hyvä äiti ja sydämellinen ihminen. Hän ei todellakaan ansainnut tuollaista kuolemaa. RIP English Rose..



perjantaina, elokuuta 24, 2007

Helteisessä Helsingissä

Satunnainen matkailija vieraili eilen Helsingissä tutustuen kaupunginosiin ja eri nähtävyyksiin. Tällä kertaa vuorossa oli Etu-Töölö (johon kyllä rakastuin ensi silmäyksellä - täältä minä kotini joskus hankin). Nähtävyyksistä tällä kertaa reittini varrelle osuivat Hietaniemen hautausmaa ja Hietsun uimaranta.

Hautausmaalla ennätin vierailla sotiemme veteraanien ja Mannerheimin haudoilla (ensi kerralla pitänee tuoda myös muutama kukkanen) - kyllä siinä ajatukset olivat perin isänmaalliset Sankariristiä katsellessa. Hietsussa kävin kahteen otteeseen - aamupäivällä ihmettelemässä ja iltapäivällä parin tunnin ajan aurinkoa ottaessa helteisessä Hietsussa (tosin tenttikirjaakin tuli luettua) ja helsinkiläisten sekä turistien menoa ihmettelemässä. Seura ei tosiaankaan olisi ollut pahitteeksi, mutta ehkä ensi kesänä sitten.

Kävin myös Finnkinon Superpäivillä - en katsomassa Simpsoneita, vaan Matt Damonin tähdittämän Medusan sinetti -elokuvan. Elokuvan 111 minuuttia meni kuin siivillä huimien stunt-kohtausten ja kaikenlaisten gadgettien parissa. Aivan loistava elokuva ei ollut, mutta mielestäni neljän matkapuhelimen arvoinen silti (elokuvan tasoa kyllä nosti Julia Stilesin suoritus ja miksei koko suloinen olemus). Suosittelen elokuvaa erityisesti heille, jotka ovat nähneet elokuvan kaksi edellistä jatko-osaa (Medusan verkko, 2002 ja Medusan isku, 2004). Itse olen katsonut aiemmin ainoastaan tuon Meduusan Isku -pätkän. Mutta onneksi flashbackit auttavat aiempiin osiin tutustumatonta katsojaa.

Prinsessakin laittoi yllätten tekstiviestiä. Hän oli lähdössä Puolaan ja ensi viikolla agilty-kilpailureissu suuntautuu Romaniaan. Hänelläkin on tainnut olla sen verran opiskelukiireitä, ettei kesällä ehtitty nähdä. Ehkä parin viikon päästä sitten, paremmalla onnella ja ajalla.


tiistaina, elokuuta 21, 2007

Kun taas saapuu hetki sininen..

Uusi viikko ja vanhat kujeet. Tein eilen esseetä kuutisen tuntia, muutama tärkeä kappale puuttuu vielä. Välillä tuo tieteellinen kirjoittaminen on tuskaa, välillä taas näppäimet laulavat iloisesti. Voi meitä luovia ihmisiä! Tänään olisi tarkoitus kirjoittaa esseetä niin, että huomenna (sadepäivänä on hyvää aikaa kirjoittaa) pääsisi jo lähelle lopetusta. Torstain suunnitelmissa on lähteä Helsinkiin. Finnkinon Superpäivä kutsuu taas lumoavasti (olen jo varannut yhden lipun yhden näytöksestä) ja voisi jälleen leikkiä turistiakin.

Tuorein Current Biology kertoo, että tytöt tykkäävät punaisesta ja pojat, yllättäen, sinisestä väristä. Sininen on lisäksi kaikkien yleisin lempiväri. Minä, sinirilli kirjaimellisestikin, olen aina pitänyt sinisestä ja tulen myös pitämään. Aina lähtiessäni ulos, on päällä oltava jotain sinistä - olkoon aurinkolasit, t-paita tai sandaalit (tänään on sekä aurinkolasit että sandaalit sinisiä - niin ja pyöräilykypärä).

Ehkä lempivärini johtuu myös supisuomalaisesta luonteenpiirteestäni eli melankolisuudestani. Vielä kun osaisin soittaa BLUEsia. Tänään postiluukusta tipahti opiskelijatoverilleni lähettämä onnittelukortti - oli varmaan mennyt väärään osoitteeseen. Nolottaa niin, että tämänhetkinen väri on kyllä punainen. Mutta ihminen kai minäkin olen. Futisporukkamme voitti sitten divarin mestaruuden Oulussa. Onnea me! Jos vaikka ensi vuonna oltaisiin mukana.

Chris Rea - Blue Cafe


perjantaina, elokuuta 17, 2007

Prosesseja

Eilen käynnistin prosessin, jota en olisi halunnut tehdä. Kyseessä on vuonna 1999 perustamani, paikkakunnalla toimivan nuorisoyhdistyksen purkaminen (eli suomeksi lakkauttaminen). Toimintaa kun ei ole ollut vuosiin, niin miksi pitää yhdistystä näön vuoksi pystyssä? Mielelläni en prosessia käy läpi, mutta kun ei halukkaita jatkajia ole niin minkäs teet..

Olin jo ennen sen perustamista aktiivinen nuorten puolestapuhuja mielipidekirjoituksineen ja valtuustoaloitteineen. Huomasin, että nuorisoyhdistystoiminta oli mukavaa. Sain olla mukana esimerkiksi järjestämässä nuorisokonserttia, jossa paikalliset yhtyeet saivat äänensä (kirjaimellisestikin) kuuluviin. Lisäksi tutustuin moniin hienoihin ihmisiin ja tunsin todella vaikuttavani asioihin, vaikkein nuoristotaloa lupauksista huolimatta rakennettukaan.

Toiminta kuitenkin hiipui vuosien saatossa ja mielestäni nyt tuli aika lopulliselle pisteelle. Toivottavasti saan pian tehtyä hakemuksen käräjäoikeuteen (eräs ystäväni, joka on valmistumassa varatuomariksi, lupasi auttaa) ja asian pois päiväjärjestyksestä. Kaikelle on aikansa.

Tänään tuli taas tahkottua erään prosessin - esseen parissa runsaan kuuden tunnin ajan. Voi olla, että teen esseetä myös viikonloppuna - olisi ihan kiva saada se valmiiksi. Oulussa olisi la-su ollut Rockfutis 2007. Minut kyllä nimettiin joukkueeseen, mutta piti valitettavasti jättää muun muassa tuon esseen takia väliin. Toivottavasti "hirviporukkamme" pärjää! ;)


keskiviikkona, elokuuta 15, 2007

Elvis left the building 30 years ago

Mutta minä, joka synnyin vuonna 1977, uskon, että hän elää. Jossei ainakaan fyysisesti (vaikka legendat kertovat hänen paistavan pitsaa Lohjalla), niin musiikissa. Nyt. Aina. Ikuisesti. Hänenlaistaan ei ole tullut, eikä tule. Pois alta Rollarit ja muut eläkemuusikot; Elvis tuli jäädäkseen.

Mikään uskonto Elvis ei minulle ole, mutta rakastan hänen laulujaan. Erityisiä viboja minussa herättävät kaksi hänen lauluaan: Suspicious Minds ja erityisesti In The Ghetto. Tässä on sitä jotain, alkuperäistä Kuningasta. Hän oli nimenomaan ghetton - köyhyyden ja toivon, ääni. Toivottavasti joku vielä uskaltaa ja osaa laulaa ihmisen jokapäiväisestä elämästä. Ja tekee jotain nuorison hyväksi. Merkit eivät näytä hyvältä.

Mutta itse lupaan ja vannon laulavani joskus tätä kappaletta Elviksen asuun pukeutuneena - aurinkolasit päässä tietenkin! :D

People, don't you understand
this child needs a helping hand
or he'll grow to be an angry young man some day
now take a look at you and me,
are we too blind to see,
or do we simply turn our heads
and look the other way

Hyvät naiset ja herrat - ladies and playboys: Elvis Aaron Presley 1970 - In The Ghetto. Take it away!



Yöllinen kilinkolin

Pitkästä aikaa yöllä kolunnut ukkonen piti hereillä aamuyöstä lähtien. Sateen ropina ja ukkosen kolina pitivät hereille hieman yli viiteen saakka. Tein kuutisen tuntia sitä toista esseetä kunnallisoikeuden proffalle. Väsytti kyllä aika tavalla (ja väsyttää vieläkin), mutta ei auta. Kirjat ja muut on onneksi luettu, nyt on se mielenkiintoisempi vaihe edessä (eli kirjoittaminen). Jalat aika tönkköinä edellispäivien pyöräilyistä. Pitäisiköhän sitä pitää välipäivä liikunnasta?


tiistaina, elokuuta 14, 2007

On vähintään 237 syytä harrastaa seksiä

Scientific American uutisoi Teksasin yliopiston tekemästä tutkimuksesta, joka paljastaa, että on olemassa (vähintään) 237 syytä harrastaa seksiä. Kymmenen kärjessä syyt ovat ymmärrettäviä: "Halusin ilmaista rakkauttani/tunteitani kumppanille", "Se tuntuu hyvältä" ja "Se on hauskaa".

Hieman yllättävää kyllä, naisten ja miesten vastauksissa ei suurempia eroja tässä kymmenen kärjessä ollut. Vähemmän ymmärrettävät syyt liittyvät uralla etenemiseen reittä pitkin ja sukupuolitautien tahalliseen levittämiseen. Jotkut kokivat seksin avulla olevansa lähempänä Jumalaa. Yhtä kaikki -
niin paljon on aihetta seksiin.


Olen ehkä väärä henkilö kirjoittamaan koko aiheesta, sillä seksikokemuksia on, kuten seitsemässä faktassani paljastin, pyöreät nolla. En tiedä, miten tuohon kokemattomuuteeni suhtautuisin - itkeäkö vai nauraa? Ehkä häpeä on päällimmäinen tunne. Nyky-yhteiskunnassa kun seksillä on niin valtava merkitys ja ensimmäiset sukupuolisuhteet aloitetaan varhaisessa teini-iässä. Ei sillä, etteikö ihmisarvo mitattaisi millään muulla mittarilla kuin seksisuhteilla, mutta kuitenkin.

Olen silloin tällöin miettinyt, mitähän siitä ensimmäisestä kerrastani tulee? He, jotka ovat nähneet 40v ja neitsyt -elokuvan, tietävät jossei nyt pelkoni niin ainakin epäilykseni ko.toimeen liittyen. Onkohan muuten niin, että mitä myöhemmäksi seksuaalisen kanssakäymisen jättää, sen vaikeammaksi sen aloittaminen tulee? No, kaikella on varmasti aikansa ja paikkansa. Joidenkin mielestä se on yliopisto, mutta epäilen..

En ole vielä tähän ikään mennessä ymmärtänyt (ja ymmärränkö k
oskaan) yhden yön suhteiden funktiota - sitä, että tuntemattoman ihmisen päästää niin lähelle kuin vain olla ja voi? Jotkut sitä harrastavat, toiset siitä suorastaan nauttivat - ainakin mitä olen kuullut puhuttavan lähinnä blogeissa. Itse en voi ainakaan kuvitella hyppääväni sänkyyn baarijakkaralta tai missä ikinä niitä ihmisiä nyt liikkuukin. Ihmisestä on hyvä tietää muutakin kuin nimi tai suosikkijuoma. Ehkä kyse on (epä)normaalista itsesuojeluvaistosta tai siitä, etten halua käyttää ketään hyväkseni (vaikken tiedä, ovatko yhden yön suhteet hyväksikäyttämistä - kertokaa te viisaammat).

Anteeksi, tästä ei pitänyt tulla mitään Sinkkuelämä-Carrien kolumnia (yhtään jaksoa en kai ko. sarjasta kokonaan katsonut, olisi kai pitänyt). Harvoin sitä kuitenkaan blogissa avautuu näin henkilökohtaisista asioista, vaikka pidän tätä virtuaalipäiväkirjana. Ai niin, allekirjoittaneen syyt intiimiin kanssakäymiseen? Ehdottamasti rakkaus toista ihmistä kohtaan ja tunteiden ilmaiseminen. Jos on tylsää, niin kai sitä voi muutakin tehdä?


sunnuntai, elokuuta 12, 2007

Yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista

Angela haastoi allekirjottaneen todella haastavaan haasteeseen. Tehtävänä on löytää 10 asiaa, joista itsessään pitää. Hyvä, jos löydän viisi, mutta yritetään.

1. Terveys. Olen saanut olla terveenä ja päässyt virittämään itseni hyvään kuntoon pyöräilemällä sekä
lenkkeilemällä. Lihaskunnossa on vielä tekemistä, etenkin niissä vatsalihaksissa.

2. Sosiaalisuus. Tulen toimeen ihmisten kanssa ja tutustun helposti uusiin kasvoihin. Osasta heistä tulee uusia ystäviäkin. Kaikista ei tosin voi pitää - jos yrittää olla kaikkien kaveri, huomaa ettei ole kenenkään kaveri.

3. Empaattisuus. Osaan asetettua muiden ihmisten asemaan. Heidän auttamisensa on tärkeä osa empaattisuutta. Ajattelen ystäviäni usein ja autan heitä aina kun voin - lainaan vaikka viimeiset rahani. Välillä ärsyttää, kun en tiedä, miten heitä auttaa.

4. Kirjallinen lahjakkuus (vaikkei se blogia lukiessa aina tule ilmi, heh!). Kouluaikoina opettaja luki poikkeuksetta allekirjoittaneen aineen (en tiedä miksi, siinä esiintyvien virheiden takia..ken tietää?) ja jokunen pienimuotoinen kirjoituskilpailukin tuli voitettua.

5. Luovuus. Liittyy edelliseen. Joskus yöllä on herättävä rustaamaan muutama päässä liikkunut riimi. Lisäksi
digikameralla pitää aina etsiä uusia kuvakulmia.

6. Kiltteys. Ehkä olen liiankin kiltti. Harvoin suutun toiselle ihmiselle - ja sittenkin vaan murjotan.

7. Eläinrakkaus. Ystäväpiirissäni on kissa- ja koiraihmisiä. Itse pidän molemmista, vaikken kumpaakaan omista. Ehkä sitten, kun asun jossain muualla kuin kerrostalossa.

8. Auttamishalu. Viimeisen kymmenen vuoden aikana olen tehnyt lukemattomia vapaaehtoistyön tunteja niin
järjestyksenvalvojana kuin Punaisen Ristin toiminnassa. Välillä vapaaehtoistyö tuntuu menevän opintojenkin edelle. "Kaikki, mitä te tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille" (Matt. 7:12).

9. Suvaitsevaisuus. Ihmisiä on moneen junaan ja joka lähtöön. Silti heistä jokainen on ihminen. Erilaisuus on rikkaus.

10. Rehellisyys. En pystyisi koskaan huijaamaan ketään, ainakaan tietoisesti. Pienet valkoiset valheet ovat sallittuja, mutta ihmissuhteissa ei niitäkään saisi olla.

Aika vaikeata oli listata itsestään niitä hyviä puolia, tottunut elämään niiden huonojen kanssa. Mutta ehkä tämä oli ainoastaan hyväksi. Haaste lähtee Annelle ja Tirpalle - ja Vanilijasuklaakin saa vastata, jos blogiani lukee.


perjantaina, elokuuta 10, 2007

Tampereellekin takaisin..

Pikaiset terveiset Tampereella! Piti poiketa täällä(kin) hoitamassa muutamia käytännön asioita, kun nuo pääaineopinnot uhkaavat taas alkaa viimeistään ensi kuussa. Kävin moikkaamassa myös erästä ystävääni tuolla Punaisen Ristin Hämeen piirissä - tuntihan siinä jutellessa sujui (piti oikein pahoitella lopuksi, kun vein hänen aikaansa).

Kuuma on täälläkin osassa Suomea (toivoin jo viilentäviä sadekuuroja, mutta mitä vielä). Nyt täällä mikroluokassa on ihanan viileätä! Harmittavasti täältä
pitää kohta poistua tuonne helleilmaan, mutta eiköhän näitä lämpimiä ilmoja jaksa - syksy kun on jo ovella. Mutta kohta ihastelemaan Tampereen kesää ja sitten puoli neljältä viimeistään junaan!

EDIT: Takaisin kotona. Hieman kuvia Mansen reissulta. Onhan tuo kaunis kaupunki, kieltämättä. Niin ja manselaiset kaunottaret kauniita..Tammerkosken kumpeessa oli mukava lepuuttaa jalkoja. Meinasin käydä Pyynikillä, mutta liian kuumaa, liian kuumaa..


keskiviikkona, elokuuta 08, 2007

That´s hot!

Alkuviikko on mennyt opintojen parissa. Olen lukenut kaksi englanninkielistä kirjaa esseetä varten, ja tänään jatketaan muun materiaalin parissa. Kumma, että yhden esseen tekemiseen kuluu tulostinpaperia aika tavalla (onneksi paperi voidaan kierrättää) - ruudulta kun on lähes mahdotonta (ja epäterveellistäkin) lukea kaikkea aineistoa. Kun olisi edes kaksipuolinen tulostusjärjestelmä - mutta ei. Kukakohan senkin älynväläyksen keksi, että paperinkulutus laskee tulevaisuudessa? "Paperiton toimisto" taitaa päinvastoin lisätä paperinkulutusta. Onneksi meistä jokainen voi teoillaan vaikuttaa paperinkulutuksen vähentämiseen.

Huh, kun on ollut suorastaan kuuma! Eilen taisi lämpömittari käydä tuossa +28C asteessa. Öisinkin on huoneessa sellaiset +30C. On ollut pakko hakeutua kirjastojen viileyteen. Onneksi eilen pääsi uimaan, hieman viilensi oloa. Pitäisi piipahtaa Tampereellakin opiskeluasioissa. Ehkä sitten loppuviikosta.


sunnuntai, elokuuta 05, 2007

Ystävyydestä kiittäen..

Laitoin tänään kaksi perjantaina kirjoittamaani korttia postiin. Kortit ovat onnittelukortteja kahdelle opiskelijatoverilleni, jotka ovat valmistuneet (kantavat siis titteliä HM). Kyseisiin ihmisiin (kaunokaisiin, hih) minulla on ollut hyvä suhde, siis noin platonisesti puhuen. Olen aina tullut heidän kanssaan juttuun ja yhteistyö, ystävyys ja avunanto on toiminut poikkeuksetta mainiosti. He ovat kohdelleet tällaista rauhatonta kulkijaa hyvin.

Harmittavan vähän heidän kanssaan olin loppujen lopuksi tekemisissä, siis vietti aikaa vapaa-ajalla. Toki luennoilla nähtiin, mutta siihen se jäi.
Minun tulee heitä ikävä, mutta ehkä näemme vielä - toivon mukaan. Ja heillä on paikkansa sydämessäni, ilman muuta.


torstaina, elokuuta 02, 2007

Here´s looking at you, kid!

Eilen katsoin toistamiseen Casablancan. Tuo kuuluu sellaisiin elokuviin, joita katselee miten monta kertaa tahansa - eikä vähiten Ingrid Bergmanin takia. Ehkä tuon elokuvan romanttisuuden ansiosta (onhan tuo romanttinen elokuva?) lähetin Interfloran kautta P-K:n ystävälleni kukkia. Ennen tuota eilistä kukkalähetystä olin ainoastaan yhdelle kaunokaiselle ostanut kukkia. Vaikea tuo ostaminen (kukkien valitseminen) tuntuu olevan, mutta harjoitus tekee mestarin - tässäkin asiassa. Tärkeätä nimittäin on, mitä viestiä haluaa kukillaan antaa..

Illalla suunnistin Asikkalaan, Kanavateatterin kesäteatteriin katsomaan "Muun sulhasmiestä". Loistava näytelmä ja ihana paikka, ei voi muuta sanoa. Paikka oli ääriään myöden täynnä - kesäteattereilla on paikkansa Suomen kesässä ehdottomasti!

Ensi viikolla hellettä - mutta meikäläinen hikoilee rannan sijaan esseen parissa. Kiva.


Twitter Delicious Facebook Digg Favorites More