Kulunut viikko on ollut aika hektistä. Tämäkin blogimerkintä piti kirjoittaa keskiviikkona, mutta jos vaikka nyt ennättäisi. Kahden viikon pätkätyö, opiskelu (lähinnä nyt essee) ja muu harrastustoiminta (muun muassa Nälkäpäiväkeräyksen organisointi) on vienyt kiitettävästi aikaa. Sitten vielä pakollinen pyöräilytuokio, niin johan siinä vuorokaudesta on tunteja mennyt. Nyt on pieni hetki heittää merkintä, jottei aivan unohtuisi.
Kesä taisi mennä, ainakin ilmojen perusteella. Keskiviikkona sain taivaalta ilmaisen hiustenhoidon, kun en tietenkään ottanut lätsää sateenvarjosta puhumattakaan mukaan ulos. Niin ja samalla vaatteet tuli ainakin huuhdeltua jossei ihan pestyä. Mutta onneksi nyt on ollut poutaisempaa, saapi pyöräillä kastumatta. Onneksi sisälle ei ole satanut, on voinut katsoa yleis(m)urheilua kuivissa oloissa.
Tänään on kulunut 10 vuotta Sydänten Prisensessan eli Lady Diana Spencerin ennenaikaisesta poistumisesta taivaalliseen kuningaskuntaan. Muistopäivää ei voi missata - onhan tuota hehkutettu jo puoli elokuuta lähes jokaisessa juoru- televisio- ja aikakauslehdessä. On helppo muistaa, missä olin hänen kuollessaan - nukkumassa. Oli muistaakseni lauantai-aamu ja normaaliin tapaan katselin teksti-tv:stä yön tapahtumista. Nähtyäni otsikot alkoi käsi hamuta kohti kaapeli-tv:n kaukosäädintä.
Vaan hirveä taakka oli hänellä - työläisperheen kasvatilla, sopeutua yläluokkaan ja kiireiseen prinsessaelämään. Itse ihailin häntä, vaikken Britannian kuningatarperheestä olekaan juuri kiinnostunut, lähinnä hänen avustustoimintansa takia. Harvalla prinsessalla on aikaa ja mielenkiintoa helpottaa sairaiden sekä köyhien elämää. Vaikkei hän varmasti täydellinen ollut, niin todennäköisesti hyvä äiti ja sydämellinen ihminen. Hän ei todellakaan ansainnut tuollaista kuolemaa. RIP English Rose..
Kesä taisi mennä, ainakin ilmojen perusteella. Keskiviikkona sain taivaalta ilmaisen hiustenhoidon, kun en tietenkään ottanut lätsää sateenvarjosta puhumattakaan mukaan ulos. Niin ja samalla vaatteet tuli ainakin huuhdeltua jossei ihan pestyä. Mutta onneksi nyt on ollut poutaisempaa, saapi pyöräillä kastumatta. Onneksi sisälle ei ole satanut, on voinut katsoa yleis(m)urheilua kuivissa oloissa.
Tänään on kulunut 10 vuotta Sydänten Prisensessan eli Lady Diana Spencerin ennenaikaisesta poistumisesta taivaalliseen kuningaskuntaan. Muistopäivää ei voi missata - onhan tuota hehkutettu jo puoli elokuuta lähes jokaisessa juoru- televisio- ja aikakauslehdessä. On helppo muistaa, missä olin hänen kuollessaan - nukkumassa. Oli muistaakseni lauantai-aamu ja normaaliin tapaan katselin teksti-tv:stä yön tapahtumista. Nähtyäni otsikot alkoi käsi hamuta kohti kaapeli-tv:n kaukosäädintä.
Vaan hirveä taakka oli hänellä - työläisperheen kasvatilla, sopeutua yläluokkaan ja kiireiseen prinsessaelämään. Itse ihailin häntä, vaikken Britannian kuningatarperheestä olekaan juuri kiinnostunut, lähinnä hänen avustustoimintansa takia. Harvalla prinsessalla on aikaa ja mielenkiintoa helpottaa sairaiden sekä köyhien elämää. Vaikkei hän varmasti täydellinen ollut, niin todennäköisesti hyvä äiti ja sydämellinen ihminen. Hän ei todellakaan ansainnut tuollaista kuolemaa. RIP English Rose..