Kesäduuni-blues

Hyvää heinäkuun viimeistä päivää! Kesäkuukausista on tämän päivän jälkeen enää yksi jäljellä, eli elokuu. Sää näyttää suosivan lomailijoita, mutta ei meitä kesätyöntekijöitä. Allekirjoittanut soittaa nimittäin kahden viikon ajan kesäduuni-bluesia Kuntalehden verkkotoimittajana. Tehtävänäni on seurata kunta-alan uutisia kotimaasta sekä lähinnä Pohjoismaista. Joustava työaika ja siistiä etätyötä. Uutispäivä tosin vaikuttaa aika hiljaiselta, toivottavasti tahti paranee - onhan useat kesälomalaiset jo palannet töihin. Viikon sää näyttää helteiseltä ja oikea paikka olisi ulkona rannalla löhöilemässä. Mutta toivotaan, että kesää on jäljellä myös tulevana viikonloppuna.

Eilen illalla juttelin erään hyvän ystävän kanssa tietotekniikasta - mitä olisi elämä ilman esimerkiksi messengeriä. Totesimme, että aika lohduttoman yksinäistä. Mesen kautta kaukaisimmatkin ystävät ovat lähellä ja keskustelu käy sujuvasti hymniöiden kanssa tai ilman.

Mikään maailmassa ei tietysti korvaa ystävän lämmintä fyysistä läheisyyttä ja silmäkontaktia. Unohtamatta tietenkään kaunista ruumiin sanatonta kieltä, josta myöhemmin lisää. Tietotekniikasta on siis paljon apua yksinäisyyteen ja ikävään. Meseilemisiin!

EDIT: Blogini rss/xml-syötteessä on jotain häikkää, eli ette tällä hetkellä pysty tilaamaan blogiani rss-lukijaohjelmiin. Sääli.

Read the rest of this entry »

Puhumisen vaikeudesta

Suomalainen mies ei tunnetusti puhu eikä pussaa. Valitettavasti myös minä kuulun tuohon stereotyyppiseen joukkoon. Varsinkin tärkeistä asioista puhuminen tuntuu olevan meille miehille vaikeata - jostain syystä. Urheilusta, armeija-ajasta ja muusta kyllä puhutaan, mutta ei ystävyydestä tai rakkaudesta - hui, miten vaikeat aiheet meille miehille! Puhun siis mielelläni ystävien ja kavereiden kanssa - jopa tuntemattomille! Mutta tietyt aiheet vaan vetävät hiljaiseksi. Peruskouluaikojen rakkauskirjeistä saa kuulla vieläkin, lukiossa älysin moisen touhun lopettaa (ettei joutuisi uudelleen naurunalaiseksi).

Minä olen päättänyt parantaa tapani. Siis opetella ainakin tuota puhumista nyt ensimmäiseksi. Viime syksynä osallistuin Punaisen Ristin järjestämään henkisen tuen peruskurssille. Olin ainoa miespuolinen henkilö siellä. Olo oli aluksi nihkeä, mutta ei tuo nyt niin kamalaa ollut. Lopulta tuli puhuttua tuntemattomille sellaisista asioista, joista en ole ennen puhunut. Oppia ikä kaikki! Täytyy lähteä jatkokurssillekin, jos sellainen järjestetään joskus jossain lähistöllä.

Puhumisen lisäksi on tärkeätä osata kuunnella. Valitettavasti kuuntelemisen taito tuntuu olevan monella hyvällä puhujalla hukassa. Inhoan sellaisia ihmisiä, jotka eivät kuuntele, mitä toinen ihminen sanoo. Se on epäkohteliasta ja vie itse puhumiseltakin pohjan. Miksi haaskata energiaa tärkeistä asioista puhumiseen, jossei toinen osapuoli kuuntele?

Puhumisesta saan hyvän aasinsillan henkilökohtaiseen kännykkäkäyttäytymiseen. Nolosti on myönnettävä, että olen tekstiviesti-ihminen. En pidä kännykkään puhumisesta; sen tietävät ystäväni ja kaverini. Tekstiviestittäminen näkyy myös laskussa - tekstiviestien osuus on moninkertainen puhesykäyksiin verrattuna. En tiedä miksi haluan hoitaa esimerkiksi viranomaisasioita sähköpostitse tai menemällä käymään ennemmin kuin soittaisin heille. Myös ystäville lähtee enemmin lohdutus-/onnittelutekstiviestejä kuin puheluita.

Muutamaan otteeseen olen halunnut soittaa muutamalle ihmiselle, joita minulla on ikävä ja jotka kenties tarvitsevat lohduttavaa ääntäni. Vaikka ihmiset olisivat pikavalinnassa, niin ei heille tule soitettua. Mistä tuokin johtuu? En varmaan halua häiritä heitä, olla vaivaksi. Totta kai he voivat sanoa, etteivät ehdi puhua kanssani. Ehkä en kestä tulla hylätyksi. No, joka tapauksessa tavoitteenani on parantaa tätäkin puutetta. Ehkä on otettava härkää sarvista ja joskus painettava sitä pikavalintanäppäintä. Jo tulevan ammatinkin kannalta olisi hyvä oppia puhumaan myös puhelimessa - kaikkia asioita ei voi hoitaa sähköpostitse tai tekstiviestitse, se on selvä.

Ja mitä pussaamiseen tulee, niin se on kyllä opittava heti alusta alkaen. Tuota kun ei ole tullut juuri harrastettua - syystä tahi toisesta..

Read the rest of this entry »

"Kumi laulaa..."

Huomenta! Väsyttää. Täällä päin kuntaa on näköjään nukkuminen kielletty kesäöisin. Bensa on vielä näköjään suhteellisen halpaa, sillä kortteliajo jatkuu kiivaana, kumi laulaa ja moottoripyörät sekä kaikenlaisten teinibemaerit ajavat varmasti ylinopeutta, sen minkä ehtivät. Asian tekee helpoksi sen, että hyvää suoraa täällä riittää. Ja kun tie on öisin melko tyhjä, niin tilaisuus tekee varkaan. Lisäksi humalaiset metelöivät naapuritalon pihassa ja kusevat sinne, minne nyt ikinä kehtaavatkin.

Poliisia, sitä ei näy missään illalla; päivällä koppalakkeja kyllä liikkuu. Partioivat kaikki varmaan yhdessä läjässä Lahden keskustassa. Maaseudun rauhaa mukamas! No, tilanne toivottavasti korjaantuu. Laitoin yhdelle tutulle kyläpoliisille sähköpostia ja otan asian varmasti esille seuraavan kerran, kun tuolla kylillä häntä näen. Ei tätä rumbaa enää kolmatta kuukautta jaksa. Kun pääsisi keskelle korpea karkuun - ihanaan hiljaisuuteen. Mutta ei.

Read the rest of this entry »

Heinäkuun viimeistä perjantaita!

Jälleen perjantai ja viikonloppu edessä. Hieman väsyttää taas, kun joku kulutti autonsa kumia ainakin kolme kertaa tuossa risteyksessä. On se kumma, kun ei poliisia näy missään. Äsken tuli käytyä pyöräilemässä ja iltasella pitää tehdä pieni kävelylenkki. Eipä mitään ihmeitä suunnitelmissa lauantain ja sunnuntain varalle. Jos vaikka yksinään taas elokuvissa, Da Vinci pitäisi käydä ihmettelemässä ennen kuin kyseinen filkka lähtee pois ohjelmistosta. Harmi vaan, että Lahdessa nuo elokuvat alkavat vasta kahdeksan jälkeen. Parin tunnin kuva ja siihen päälle pientä murkinaa/siideri, niin johan siinä kolkutellaan puoltayötä. Ei siinä mitään, jos asuisi Lahdessa, mutta kun pitää naapurikuntaan vielä körötellä. Jos vaikka päivänäytökseen suosiolla joskus. Iltasella tarinaa kännykkäkulttuurista - ainakin henkilökohtaisella tasolla.

Read the rest of this entry »

...ja takaisin kotio

Terveiset Tampereelta! Yliopistokaupunki elää ja voi hyvin, vaikkei yliopistolla juurikaan elämää näkynyt. Kaikki opiskelijat ja henkilökunta vissiin löhöilevät rannalla - niin tulisikin! Oli outo olo, kun astuin junasta Tampereen kamaralle - paikka ei tuntunut juuri miltään. Voi olla, että olen niin turtunut tuohon ainaiseen pendelöimiseen, ettei Mansekaan tunnu enää toiselta kodilta (mikäli se sitä on koskaan ollutkaan). Mutta kaunokaiset, ah, heitä oli ihana katsella! Kyllä tamperettaret ovat sitten kauniita, ei tarvitse hensinkiläisille kilpasiskoilleen yhtään hävetä! Kävin erään toimittajakollegan kanssa syömässä. Oli niin maittava ja iso hampurilainen, ettei kyllä ole ollut nälkä! Puimme kaikenlaisia asioita gradusta lähtien. Mukava päivä, edes yksi tuollainen kesään..

VR - tuo ikuinen myöhästelijä näytti jälleen kyntensä. Tampereen juna (siis Manseen) lähti 20 minuuttia myöhässä. Eikä konnarit selitelleet mitään! Lisäksi raidesotkut Riihimäellä aiheuttivat ylimääräistä huolta kanssamatkustajille. Itse olen tuohon VR:n touhuun tottunut ja osittain jo kyllästynyt - köröttelen linja-autolla ainakin Lahdesta Helsinkiin ja takaisin.

Ja voi Landis, voi voi voi... *painokelvotonta tekstiä*

Read the rest of this entry »

Tampereelle takaisin..

Aikaista huomenta! En ole tottunut heräilemään näin aikoihin, mutta kai se on totuttava pikkuhiljaa.. Parin tunnin päästä istun jo Tampereen junassa, matkalla "toiseen kaupunkiini"; tai no, enhän tuolla vielä asu - tokkopa se sitten toinen kaupunkini on, mutta kuitenkin.. Suunnitelmissa on ainakin käydä yliopistolla (kuinkas muuten) hoitamassa muutama asia. En ole vielä maksanut ensi vuoden "lukukausimaksuja", mutta kyllä sen ehtii - vaikka tänään yliopiston laskunmaksuautomaatilla.

Sitten olisi ohjelmassa keskustelu- ja lounastuokio erään toimittajakollegan kanssa. Tämä onkin tervetullut ohjelmanumero, sillä muiden ystävieni kanssa suunnitellut piknikit sun muut ovat menneet puihin - kaikki tietysti olosuhteiden pakosta. Perjantaina olisi ollut taas Hesan reissu tiedossa, ja leffaa sun muuta mukavaa. Tuo siirtyi harmikseni maanantaille, joka ei taas minulle sopisi. No, olen tottunut siihen, että aikataulut menevät aina uusiksi. Olen julistanut tämän kesän kaikkein surkeimmaksi (siis henkilökohtaisella tasolla, en säiden puolesta). Onni yksillä - kesä kaikilla.

Read the rest of this entry »

Kipin kapin kesäteatteriin!

Aurinkoista keskviikkoista iltapäivää! Tuppaa hieman väsyttämään, kun huoltomiehet tuolla naapuritalossa rupesivat ahkeroimaan jo aamuseitsemältä. Voitteko kuvitella? Kesti aikansa, kun sain taas unen päästä kiinni. No, pitää päikkärit koisia jossain vaiheessa - vaikka ruoan jälkeen. Tänään kun televisiostakaan ei tule mitään katsomisen arvoista.

Terveiset Kouvolan kesäteatterista, jossa vierailimme eilen illalla. Kyseessä oli SPR Nastolan osaston perinteinen jäsenretki, jota allekirjoittanut osaston aktiivin ominaisuudessa oli ensimmäistä kertaa järjestämässä. Tuollaisen matkan järjestäminen ei ole niitä kaikkein helpompia tehtäviä: on varattava linja-auto, kirjoitettava jäsenkirje, vastattava puhelimeen ja varattava liput. Mutta kaikesta huolimatta kesäteatterimatka oli onnistunut, ja matkalaiset tyytyväisiä! :) Mikäli ette ole käyneet vielä kesäteatterissa - kipinkapin sinne!

Eikä tuo Naisten hurmaaja hassumpi ollut - kesäteatteriesitykseksi. Itsekin näytelleenä täytyy sanoa, että loistavaa työtä! Näyttelijät olivat harrastelijoita, mutta jälki hyvää - muutamaan seikkaan huomio kuitenkin kiinnittyi; puheen kuuluvuuteen ja dialogiin. Kesäteatteri on vaativa teatterimuoto jo ympäristönsä kannalta. Vuorosanat tulee melkein huutaa eikä selkä yleisöön päin tulisi puhua.

Itse en kylläkään kesäteatterissa esiintyisi, liian monta näytöstä ja liian vaativa yleisö..;) Lukioaikoina oli helppoa olla mukana eri produktioissa, kun tiesi, ettei meiltä voi paljoa vaatia. Näyttelemisistä jäi hyvät muistot ja paljon ystäviä.

Read the rest of this entry »

Arvostelussa She´s the Man (2006)

She´s the Man (2006)

Kyseessä on Andy Fickmanin ohjaama romanttinen komedia jalkapallosta, rakkaudesta jalkapalloon ja tietysti rakkaudesta toiseen ihmiseen. Monien solmujen vyyhti saa alkunsa siitä, kun tyttöjen jalkapallojoukkue lopetetaan pelaajien puuttuessa aivan koulujen (Cornwall vs. Illyria) mestaruusottelun kynnyksellä. Tyttöjoukkueen kapteeni, jalkapalloileva Viola (ihastuttava Amanda Bynes, Sisko ja sen sisko) haluaa kuitenkin pelata mestaruudesta poikien joukkueessa - hinnalla millä hyvänsä. Viola saa hyvän tilaisuuden pelaamiseen, kun hänen ilmetty isoveljensä Sebastian (James Kirk, muun muassa Smallville) lähtee Lontooseen musisoimaan. Violan hyvä ystävä Paul (Jonathan Sadowski, Navy CSI) loihtii kaunottaresta pojan ja näin ujuttautuminen poikien joukkueeseen voi alkaa.

Elämä eliittikoulussa ja teinipoikien huonetoverina ei kuitenkaan ole helppoa. Harmit alkavat erityisesti, kun Viola rakastuu komean atleettipoikaan, jalkapallojoukkueen kapteenina toimivan Dukeen (Channing Tatum, Maailmojen sota). Duke kuitenkin haluaa tutustua koulun suosituimpaan tyttöön, Oliviaan (Laura Ramsey) Varsinainen soppa syntyy siitä, kun Sebastian saapuu Lontoosta aivan mestaruusottelun aattona. Kuka lopulta rakastaa ja ketä - onnistuuko Viola huijaamaan Sebastina?

Luvassa on romanttisia sotkuja Shakespearen tyyliin ja sekoilua ala Mrs.Doubtfire. Elokuvan juoni kulkee soljuvasti ja tarinankerronta monipuolista muutamista hölmöistä goofeista (movie mistake) huolimatta. Roolihenkilöiden välinen dialogi on sujuvaa ja hauskat tilanteet luovat hauskoja lausahduksia - hauskaa siis riittää lähes koko 149min! Ihastuttava Amanda Bynes onnistuu roolityössään palloilevana Violana ja jatkaa Sisko ja sen Sisko -televisiosarjasta tuttua ilveilyään. Myös Channing Tatum vakuuttaa roolityössään. Mainitsemisen arvoinen on myös veteraaninäyttelijätär Julie Hagerty. Ainoa, mikä pudottaa pisteitäni, on (tietenkin) ennakoitavuus. Tarinan lopun voi jo aistia elokuvan keskivaiheella. Milloin elokuvantekijät havahtuvat siihen tosiasiaan, ettei aina saa, mitä haluaa?

Jalkapalloilusta puhuttaessa elokuva tarjoaa faneille enemmän kuin esimerkiksi FC Venus. Katsojat viedään harjoituskentille ja itse mestaruusotteluakin käsitellään mielestäni kattavasti. Ainoa, mikä häiritsee eurooppalaista(kin) katsojaa, on termien sekoittaminen. Amerikassa kun tämä meidän jalkapallomme tunnetaan nimellä soccer. Välillä tuota termiä käytetäänkin, mutta enimmäkseen puhutaan jenkkifutista tarkoittavasta footballista. Myös pelipaikoista puhuttaessa sekaannusta aiheuttaa termi quarterback, joka siis amerikkalaisessa jalkapallossa on hyökkääjä/pelinrakentaja: soccerissa tuo termi on forward. Kaikesta huolimatta jalkapallon ja muun materiaalin osuus on aika lailla tasoissa.

Eli mikäli rakastat jalkapalloa ja pidit FC Venuksesta, niin mene ihmeessä katsomaan tämä. Mikäli et pitänyt FC Venuksesta, niin harkitse silti ihmeessä! Yksimiehinen raatimme antaa Finnkinon kuukauden elokuvalle romanttiselle(jalkapallo)komedialle kolme ja puoli tähteä (***1/2). Myös romantiikan nälkäisille...;)

Read the rest of this entry »

Hyvää yötä, Helsinki..

Viikon ensimmäinen postaus näin myöhässä, mutta parempi ehkä niin. Terveisiä Helsingistä! Oli pakko käydä pääkaupungissamme hoitamassa muutama asia ja viettämässä kesäistä päivää noin muuten vaan. Ihana kesäkaupunki, voi kun olisi varaa muuttaa sinne kesäksi! Uudet auringonlasitkin tuli hommattua, ale:sta, mistäs muualta. Poikkesin katsomassa myös Tennispalatsissa pyörivää She´s the Man -elokuvaa, josta arvostelu myöhemmin. Vähän porukkaa, päivänäytöksessä - suosittelen lämpimästi! Elokuvasta nauttii enemmän, mitä vähemmän on muita katsojia. Ainoa harmittava puoli on noin vartin ennakkomainokset. Sen ajan mikä menee turhia mainoksia katsellessa voi käyttää paljon hyödyllisemminkin. Mihin, sen saa jokainen päätää itse.

Ystävääni en sen sijaan päässyt valitettavasti tapaamaan, sillä hän oli saapuessani Helsinkiin matkalla kotiin Pohjanmaalle katsomaan sairastunutta isäänsä. Perhe tulee ensin, tietysti - elokuviin ja pubiin pääsee ystävien kanssa myöhemminkin. Kunpa vaan voisin tehdä jotakin hänen hyväkseen.

Matkan Oopperan turistipysäkille (eli linja-autoon ja kotio) kuljin Töölönlahden rannan kautta. Lämmin ja aurinkoinen kesäpäivä oli houkutellut rannalle makaajia kohtalaisesti. En ollut aikoihin nähnyt niin paljon onnellisia ja rentoja ihmisiä, kuin siellä näin. Kuka nojasi puuhun, kuka otti aurinkoa selältään maaten ja kuka käytti aikansa lukemiseen. Olisi tehnyt mieli heittäytyä sekaan, mutta mielialasta ja ajan paljoudesta johtuen jäi toiseen kertaan. Helsinki on hieno kesäkaupunki, olkaa onnelliset - jotka asutte siellä!

Read the rest of this entry »

Aurinkoista sunnuntaita!

Aurinkoinen sunnuntai-päivä on ehtinyt iltapäiväänsä. Kävin pyöräilemässä ja kävelemässä, sunnuntai-päivänä nyt mitään muuta aktiviteettia tarvitsekaan. Tenttikirja pitää saada illalla päätökseen, jotta voisi edes miettiä tenttimistä. Jäänyt opiskelu noiden kahden kielen intensiivikurssin jälkeen vähän vähemmälle. Mutta syyskuun lähestyessä aktivoidaan, mutta nyt nautitaan vähän aikaa kesästä ja Ranskan ympäriajosta - tänään Pariisi ja Champs Elysé..

Eräällä hyvällä ystävälläni ei ole niitä parhaimpia viikonloppuja, sen vuoksi olen hieman murheissani. Voin ainoastaan lohdutella messengerissä ja toivoa hiljaa mielessäni, että kaikki kääntyy parhain päin (kuten lopuksi aina käykin). Tahtoisin olla hänen luonaan ja tukenaan - halia ja ennen kaikkea kuunnella. Mutta huomenna täytyy ottaa suunta kohti eteläistä pääkaupunkiamme - eihän tätä huolta ja murhetta muuten kestä. Hädässä ystävä tunnetaan - ja muutenkin! :)

Read the rest of this entry »

Tavisten tositeevee

Olen jo useampana lauantaina katsonut Nelosen kotimaista reality-sarjaa Suomen Robinson. Uusinta tuokin ja voittajan tiedän, mutta mitäs kesällä muutakaan. Sitä paitsi en katsonut sarjaa viime vuonna kunnolla, joten nyt korjataan tuokin "virhe".

Joka tapauksessa sarja kiehtoo minua - kuten kiehtovat muut ns. tosi-televisosarjat (muun muassa Big Brother). Ei tirkistelynä ja ajantappajana, vaan psykologisessa mielessä. Tosi-tv tarjoaa siis todellista elämää selkäänpuukotuksineen ja juonitteluineen. Totta on, että kun eri väestöryhmistä koottu otos (joukko) laitetaan keskenään pieneen tilaan, osoittaa ihminen todellisen luonteensa jossain vaiheessa ja jollain tavalla; kaikki keinot ovat sallittuja voiton tavoittelemisessa, sitähän tuottajat hakevatkin. Ehdottomasti katsomisen arvoinen sarja! Harmi vaan, että amerikkalainen "isäntäsarja" tulee pahaan aikaan (molemmat huushollin televisiot ovat varattuja).

Tänään keskityttiin Robinsonissa muun muassa ikävään ja luottamukseen. Tällä hetkellä minulla on ikävä. Ikävä sellaisten ihmisten luo, joiden seurassa haluaisin olla. Olosuhteiden pakosta ja kaikesta muustakin minusta riippumattomista syistä en voi olla missään muualla kuin kotona - viettämässä samanlaista lauantai-iltaa miljoonatta kertaa. Mutta elämä on julmaa ja asiat pitää ottaa, niinkuin ne tulevat.

Luottamus. Ominaisuus, jota arvostan ihmisessä ehkä kaikkein eniten. Jossei ole luottamusta, niin onko mitään? Minulla taitaa olla tällä hetkellä ainoastaan muutama ihminen, johon luotan 100%:sti. Taitaa johtua siitä, ettei niitä kovin läheisiä ystäviä ympärillä ole. Opiskelutovereita kylläkin, mutta en ole varma, tunnenko heitäkään riittävän hyvin luottaakseni heihin täysin. Aika näyttää - tai sitten ei.

Read the rest of this entry »

Kesäsade kasvoillain..

Sateista huomenta! Jo toisen kerran kuluneen viikon aikana kesäsade herätti minut. Hiljainen naputus ikkunaan, kauniin ja kuivan viikon jälkeen on jotain aivan ihmeellistä ja uskomatonta - täällä nimittäin ei ole satanut kunnolla moneen kuukauteen. Luonto kärsii: nurmikko on ihan palanut ja marjat kuivuvat metsään. Mustikkaan olisi mentävä jossain vaiheessa, jos sitä nyt jostain saa kerättyä. No, kesäsade kuuluu kesään siinä missä porottava aurinko ja helteet. Kesäsade voi olla myös romanttinen säätila - miettikääpä sitä itse. ;)

Niistä blogeista. Olen runsaan kolmen vuoden ajan kirjoittanut erääseen nuorten lehteen - vapaaehtoisesti, kuinkas muutenkaan. Esitän päätoimittajalle juttuaiheen, josta kirjoittaa seuraavaan numeroon. Aiheena olisi verkkopäiväkirjat (tuttavallisemmin blogit), kuinkas muutenkaan. Pidän teidät ajantasalla, miten juttuidean käy. Jos päätoimittajalta tulee vihreä valo, tulen kaipaamaan kipeästi juuri Teidän apuanne. I´ll keep you posted..

Read the rest of this entry »

Ei ole cd:n voittanutta..

Posti toi mukava yllätyksen. Voitin eräässä kilpailussa Madonnan uutukaisen cd-levyn. No, pääpalkintona olisi ollut kahden hengen matka Pariisiin, mutta tällä kertaa ei osunut kohdalle. Eikä välttämättä olisi tarvinnutkaan, sillä Pariisi on kallis kaupunki, olisiko ollut varaa edes lähteä? Mutta Sveitsi ja Verbier oli viime keväänä hieno kokemus, kiitos vaan tanskalaiselle olutyhtiölle! ;) Kuvia tuosta reissusta löytyy kuva-albumista. No, kohta kaupoille. Ei muuta kuin Hung up, I hung up on youuuuuu!

Read the rest of this entry »

Perjantai, sinäkö se olet?

Kesäistä huomenta! Perjantai ja viikonloppu edessä, vaikkei lauantai ja sunnuntai aamurytmiä järin muutakaan. Paitsi sen suhteen, ettei tule Salattuja elämiä. Mikä on harmi, sillä on pakko tunnustaa, että tähän sarjaan on jäänyt koukkuun. Vaikkei juoni välillä päätä huimaakaan, tarjoaa se loistavaa viihdettä kesäaamujen ratoksi. No, huomenna seurataan sitten Suomen Robinsonia (psykologia ja ryhmädynamiikka kiinnostavat aina).

Mitään erityisiä suunnitelmia ei tälle päivälle ole. Ranskan ympäriajoa voisi seurata ja itsekin muutama kilometri fillaroida. Suunnitelmissa oli nousta Joensuun-yöjunaan, mutta ensi viikon muut suunnitelmat, josta tarkemmin myöhemmin, pakottivat muuttamaan suunnitelmia. Harmi sinänsä, luvassa olisi varmaan ollut kiva viikonloppu Pohjois-Karjalassa. Toivottavasti Nurmeksessa majaileva ystäväni ymmärtää. Ja miksei ymmärtäisi, kun ilmatkin näyttävät uudelleen lämpenevän. Elokuun alusta olisi kaksi viikkoa pätkätöitä, jotka tulevat todella tarpeeseen. Rahaa kun ei opiskelijalla liikaa ole koskaan. Mutta niistä blogeista myöhemmin tänään.

Read the rest of this entry »

Unettoman yön mä jälleen läpi kahlasin..

Huomenta. Tulihan nukuttua huonosti taas kerran. Helle oli syynä alkukesän unettomuuteen, mutta nyt alkaa hiipimään kouluasiat mieleen. Esseet pitäisi saada valmiiksi ennen syksyä ja gradua olisi aloitettava.

Ilmatieteen laitoksen palvelut ovat meille ns. lomalaisille tarpeellisia. Varsinkin nyt, kun olisi suunnitelmissa lähteä kiertämään Suomea (tai ainakin Pohjois-Karjalaa). Saa nyt nähdä, sellainen parikymmentä ois ihan ok ilma - ei sitä kuumempaa kaipaisikaan. No, lisää päivällä - ainakin erilaisista blogeista.

Read the rest of this entry »

Alkoholilla osuutta asiaan, taas..

STT:ltä bongasin järkyttävän uutisen: nuori, vasta 31-vuotias kaupunginvaltuuston puheenjohtaja on surmattu Jämsässä. Alkoholilla ilmeisesti osuutta asiaan, niinpä tietysti. Kyseessä on myös ilmeisesti, ainakin eräiden tietojen mukaan perheriita (surmasta epäiltynä on hänen aviomiehensä). Eikö riitoja osata ratkoa muualla kuin perhejuhlissa ja alkoholin voimalla? Tietysti estot katoavat promillien noustessa, mutta silti. Toisaalta, eihän suomalaiset koskaan eikä missään osaa käyttää alkoholia fiksusti. Näin kesällä tuntuu tuo viina maistuvan, ainakin Alkon omistajat hierovat käsiään. Härmässä härmien tavoin, joka puolella maailmaa. Iltapäivälehdet juhlivat ja lööpit kirkuvat.. *huokaus*

Read the rest of this entry »

Ale, ale, ale, aleeeeeeeeeee

Tuli perjantaina käytyä Lahdessa shoppailemassa. Mukaan tulivat parit kengät (sandaalit ja lenkkarit), snoopy-boxerit, Anne Mattilan "Perutaan häät" ja ABBA-kokoelma -cd:t, uimashortsit ja leijonasormus (mur!). Sormus tosin tuli hieman, öh, väärälle sormelle, mutta eiköhän sitä sormusta voi siinäkin käyttää, paremman puutteessa. Aurinkolasit täytyy ostaa seuraavalla kerralla, kaipa niitäkin vielä loppukesänä tarvitsee.

Shoppailu kesähelteillä tulisi kieltää, liian hikistä puuhaa toi kaupoissa kiertely. Mutta kaunokaiset ovat ah, niin ihania.. Jälleen kerran tuli todistettua, että naisilla on liian kattava valikoima ihania kenkiä sekä muuta sälää, niin epäreilua.. Ei siis ihme, että jotkut hermostuvat ollessaan kaunokaisten kanssa shoppailemassa (täytyyhän heidän joka vaate ja kenkä kääntää). Minulla ei kokemusta tuosta vielä ole, tai no - kerran kaunokaisten kanssa Tukholmassa meni pari tuntia parissa sadassa kenkäkaupassa. Mutta jos olisi rahaa, niin kyllä, shoppailisin ilman muuta - naisten kanssa tai ilman! Ei kai törsäily ole pelkästään naisten yksinoikeus? ;)

Read the rest of this entry »

Just Blog It on RSS

Verkkopäiväkirjani voi tilata nyt myös RSS-muodossa. Tarvitset vain RSS/XML -kieltä tukevan ohjelman (esimerkiksi Thunderbird=Mozilla Firefox). RSS-readerit (eli ohjelmat) ovat suurilta osin ilmaisia. Verkkopäiväkirjan RSS-feedin osoite on http://scilicet.blogspot.com/atom.xml.

Read the rest of this entry »

Paljon onnea vaan...

Tasan vuosi on kulunut siitä, kun avasin blogini. Välillä on ollut niin hektistä, ettei ole ollut aikaa rupatella verkkopäiväkirjalle. Toisinaan taas olisi ollut aikaa ja asiaakin vaikka muille jakaa, muttei ole kehdannut kirjoittaa mitään tähdellistä. Mutta onnea blogi, tästä on hyvä jatkaa! :) Niin ja kommentoida saa, vaikkei olisi mitään tähdellistä kommentoitavaa - viestit ovat tervetulleita.

Loppukuusta tulee tasan vuosi siitä, kun sain kunnian tutustua erääseen yhteen ihanimmista ihmisistä, mitä maa voi päällänsä kantaa. Meseilty on ja käyty elokuvissa. Nyt tosin on tapailtu siis todellakin vain ystävinä. Mutta lisää sitten parin viikon päästä.. :)

Read the rest of this entry »

Remembering 7/7

Seurasin tänään SkyNewsin ja CNN:n selostusta (coverage) viime heinäkuun Lontoon pommi-iskuista. Britannia suree, koko maailma suree - vielä vuoden jälkeenkin. Miten voikaan ihminen olla ihmiselle susi? Pahan kierre (silmä silmästä) vaan jatkuu, vuodesta toiseen. Mikään maa ei ole enää turvassa järjettömiltä pommi-iskuilta. Toivon sydämeni pohjasta, ettei samanlaisia iskuja enää tapahtuisi - ei missään ja ei koskaan. Milloin tämä koston kierre loppuu?

Read the rest of this entry »

Päivä kerrallaan..

No niin, kaikki alkaa näyttämään taas aurinkoiselta. Lääkäri kirjoitti 10 päivän antibioottikuurin - johan tässä on sairasteltukin. Toivottavasti kohta pääsee kavereiden luona vierailemaan, yksin tässä on jo oltukin. Pohjois-Karjalassa pitäisi ainakin pyörähtää, niin ja Helsingissä. Niin ja ne kouluasiat - essee odottaa tekijäänsä ja gradua pitäisi aloittaa. Asuntokin pitäisi hommata, Tampereelta tai muualta. Mutta päivä kerrallaan, kai..

Read the rest of this entry »