...ja takaisin kotio

Terveiset Tampereelta! Yliopistokaupunki elää ja voi hyvin, vaikkei yliopistolla juurikaan elämää näkynyt. Kaikki opiskelijat ja henkilökunta vissiin löhöilevät rannalla - niin tulisikin! Oli outo olo, kun astuin junasta Tampereen kamaralle - paikka ei tuntunut juuri miltään. Voi olla, että olen niin turtunut tuohon ainaiseen pendelöimiseen, ettei Mansekaan tunnu enää toiselta kodilta (mikäli se sitä on koskaan ollutkaan). Mutta kaunokaiset, ah, heitä oli ihana katsella! Kyllä tamperettaret ovat sitten kauniita, ei tarvitse hensinkiläisille kilpasiskoilleen yhtään hävetä! Kävin erään toimittajakollegan kanssa syömässä. Oli niin maittava ja iso hampurilainen, ettei kyllä ole ollut nälkä! Puimme kaikenlaisia asioita gradusta lähtien. Mukava päivä, edes yksi tuollainen kesään..

VR - tuo ikuinen myöhästelijä näytti jälleen kyntensä. Tampereen juna (siis Manseen) lähti 20 minuuttia myöhässä. Eikä konnarit selitelleet mitään! Lisäksi raidesotkut Riihimäellä aiheuttivat ylimääräistä huolta kanssamatkustajille. Itse olen tuohon VR:n touhuun tottunut ja osittain jo kyllästynyt - köröttelen linja-autolla ainakin Lahdesta Helsinkiin ja takaisin.

Ja voi Landis, voi voi voi... *painokelvotonta tekstiä*