Kesäduuni-blues

Hyvää heinäkuun viimeistä päivää! Kesäkuukausista on tämän päivän jälkeen enää yksi jäljellä, eli elokuu. Sää näyttää suosivan lomailijoita, mutta ei meitä kesätyöntekijöitä. Allekirjoittanut soittaa nimittäin kahden viikon ajan kesäduuni-bluesia Kuntalehden verkkotoimittajana. Tehtävänäni on seurata kunta-alan uutisia kotimaasta sekä lähinnä Pohjoismaista. Joustava työaika ja siistiä etätyötä. Uutispäivä tosin vaikuttaa aika hiljaiselta, toivottavasti tahti paranee - onhan useat kesälomalaiset jo palannet töihin. Viikon sää näyttää helteiseltä ja oikea paikka olisi ulkona rannalla löhöilemässä. Mutta toivotaan, että kesää on jäljellä myös tulevana viikonloppuna.

Eilen illalla juttelin erään hyvän ystävän kanssa tietotekniikasta - mitä olisi elämä ilman esimerkiksi messengeriä. Totesimme, että aika lohduttoman yksinäistä. Mesen kautta kaukaisimmatkin ystävät ovat lähellä ja keskustelu käy sujuvasti hymniöiden kanssa tai ilman.

Mikään maailmassa ei tietysti korvaa ystävän lämmintä fyysistä läheisyyttä ja silmäkontaktia. Unohtamatta tietenkään kaunista ruumiin sanatonta kieltä, josta myöhemmin lisää. Tietotekniikasta on siis paljon apua yksinäisyyteen ja ikävään. Meseilemisiin!

EDIT: Blogini rss/xml-syötteessä on jotain häikkää, eli ette tällä hetkellä pysty tilaamaan blogiani rss-lukijaohjelmiin. Sääli.